Isäni on sotainvalidi, täyttää syksyllä 90 vuotta, vuonna -96 toiseksi vanhin poika kuoli aivoinfarktiin, viimesyksynä vanhin poika kuoli syöpään ja nyt sairastaa nuorin lapsista syöpää, loppu voi tulla hetkellä millä hyvänsä, äitini dementoitui kaksi vuotta sitten ja isä on ollut koko ajan hänen omaishoitaja, jos ajatellaan elämän tarkoitusta, miksi jollekin annetaan niin raskas kuorma??
Vaikeudet kasvattaa, vai?
~olennainen~
2311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lohduttavaa kertomaasi tarinaan. On varmaan raskasta menettää lapsistaan yksi toisensa perään ja vielä lisäksi vaimon sairastuminen.
Ajatuskin tuosta kaikesta tuo vento vieraallekin kyyneleen silmään.
On siinä vanhalla miehellä kestämistä. Kunnioitukseni häntä kohtaan on suuri. Hän varmaan saa sen kirkkaimman kruunun siellä "ylhäällä".
Onneksi olet sinä vielä isääsi tukemassa.
tukemassa, mutta kuinka kauan jaksan pitkän matkan ja oman työni lisäksi sitä tehdä.
Olisin suonut isälleni helpommat vanhuuden päivät, olen käynyt hänen kanssaan ongella ja ollut puhekaverina, silti tunnen avuttomuutta, pitäis tehdä vieläkin enemmän.
Rukoilen pientä lottovoittoa, että voisin jäädä edes puoleksi vuodeksi hoitamaan heitä.