Kun kerran kesäyössä
kuljin mä yksinäin,
kuulin itkua niin suloista,
ett' paikoilleni jäin.
Silloin kirkas pisara
putos alas verkalleen
ja kasvoilleni yllättäin
sain mä tähden kyyneleen.
Ajattelin armastain,
joka luotani poissa ol'.
Oli kaipaukseni korkea,
vaikka aivan sanaton.
Ja lapsellisen hulluuden puuskassa
heitin suudelman tuuleen.
Tähtitaikaan luottaen
uskaltauduin toivomaan,
ett' samaisena yönä
se suukko sut tavoittaa.
kuljin mä yksinäin,
kuulin itkua niin suloista,
ett' paikoilleni jäin.
Silloin kirkas pisara
putos alas verkalleen
ja kasvoilleni yllättäin
sain mä tähden kyyneleen.
Ajattelin armastain,
joka luotani poissa ol'.
Oli kaipaukseni korkea,
vaikka aivan sanaton.
Ja lapsellisen hulluuden puuskassa
heitin suudelman tuuleen.
Tähtitaikaan luottaen
uskaltauduin toivomaan,
ett' samaisena yönä
se suukko sut tavoittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Wufff, hyvää yötä!
Ihanan herkkä runosi
tavoittaa varmaan kultasi.
Kehuista kehrään. Kultaa ei ole, mutta kyllä se suukko ennen pitkää jonkun huulille takertuu. Kiitos sulle ja nuku hyvin (ei mitään vajanaista koiranunta).
jotain tuolta kauempaa.. muistoja joista nyt niin kauaa vielä ole :)
jos voi edes nettikoskettaa jotakuta, sitä parempi, jos runoni kykenevät moiseen saavutukseen. :) Kiitos kommentista!
kyllä tupsahtaa,
pehmeästi putoaa.
Mahdottoman kaunis runo,
jota luin uudelleen ja
uudelleen, kiitoksia.
suudelmani vain eksyy jonkun sellaisen huulille, joka todella sitä tarvitsee. Vaikka kai tuollaiset tähtipusut tietävät, ketä sopii moiskautella, kuka on varattu ja kuka vapaa. :) Kaunis kiitos rohkaisevasta kommentistasi.