pystyttekö luottamaan anoppiin lastenhoidossa? itselleni ei tulisi koskaan mieleenkään viedä hänelle lasta hoitoon, jollei lapsi osaa jo jollain tavalla ilmaista itseään, siis sanallisesti. harmittaa vaan toisaalta kun omalla äidilläni on jo lpasenlapsia niin monta ettei tämä uusi tulokas tunnu enää kiinnostavan niin..
=(
=(
Vastaukset 28
Vanhimmat
antaa oman äidin hoidella lapsenlapsia niin paljon kuin jaksaa, mutta anoppi ei saisi koskeakaan? Onhan anoppi miehennekin jo täyspäiseksi (?) kasvattanut. Miehillä en ole huomanut vastaavaa rajoittamista. Samoin oma äiti saa tulla jo synnärille katsomaan vauvaa mutta anopin on pysyttävä kaukana.. Olenpahan vaan ihmetellyt, omia lapsia minulla ei vielä ole (olen 25v).
Ei kannata yleistää... Meillä anoppi tunki synnytyssaliin, minun äiti muuten vaan meidän elämään (vaati avainta meille, tuli yöksi pullot mukana jne), paljon on tapahtunut vuosien aikana mutta silti anopin kanssa hyvät välit, minun äidin kanssa välit poikki.
paremmat välit anoppiini kun omaan äitiin.
Olen jo keski-iässä tällä hetkellä ja itsekin mumma.
Oma äitini on kuollut , anoppini on dementinen vanhus, mutta yhä tunnistaa minut.
Miehen äidille uskalsi jättää vauvankin, mutta vaimon äidin kanssa oli aina vähän niin ja näin. Kesällä sai olla varma että lapsi oli palanut auringossa yms.
asian näin, ainakin omassa tilanteessa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 3,5v. Sinä aikana en ole tullut anoppini kanssa kovin läheiseksi, vaikkakin mukava on.
Nyt meillä on pieni vauva, eikä tulisi pieneen mieleenkään antaa häntä vielä anopin hoitoon, joka on vauvoja hoitanut viimeksi -70 luvulla. En epäile etteikö osaisi, mutta ei niin ei.'Uskoisin että kyseessä on luontainen suojeluvaisto vauvaa kohtaan, ei halua antaa ihmiselle jota ei läpikotaisin tunne. Ja ainakin minä tunnen läpikotaisin oman äitini.
Ehkä tässä yksi selitys?
hoitanut vauvoja 70-luvulla. Oletko itse aikaisemmin hoitanut vauvoja?
Minulle ainakin tuli tällaisesta kirjoituksesta hirveän paha mieli.
Tässä ketjussa eräs 25-vuotias kirjoittaa mielestäni täyttä asiaa.
Onhan anoppi pitänyt sinunkin miehesi hengissä ja mikäli on normaali ihminen, uskoisin hänen myös lapsenlapsestaan huolehtivan. Täytyyhän monen äidin jättää lapsensa täysin vieraan ihmisen hoitoon ja silloin on syytäkin olla varuillaan. Ihmettelen vain eikö miehelläsi ole asiaan mitään sanomista. On ihan eri asia, jos tietää anopista asioita, jotka aiheuttavat epäluottamuksen, mutta kun et ainakaan sanonut mitään sellaista, niin kyllä minä ainakin voin kuvitella anopin pahoittavan mielensä.
Minä olen onnellisessa asemassa, koska miniäni luontainen suojeluvaisto ei jättänyt minua sivustakatsojaksi.
Meillä anopin kanssa hyvät välit, mutta... Vaikka äitini on saanut kolme lasta, me olemme hengissä pysyneet ja meistä on tullut normaaleja ihmisiä, ei se valitettavasti tarkoita sitä että hän nykyään on kykenevä hoitamaan pientä lasta. En vie tosiaan lastani paikkaan, jossa juodaan ym ja mummon uusi mies joutumassa oikeuteen lapsen hyväksikäytöstä. Lapsen parasta on ajateltava, olkootkin sitten oma äiti tai kuka vaan.
ennen tätä vauvaa olen hoitanut, tämä kolmas on eka yhteinen nykyisen mieheni kanssa.
Minulla ehkö kaivelee takaraivossa eräs asia jonka anoppi oli minusta sanonut miehelleni alkuaikoinamme. Ymmärsin silloin että oli ehkä odottanut toisenlaista miniää, ei mitään yh.ta...
Sanoinhan: "On ihan eri asia, jos tietää anopista asioita, jotka aiheuttavat epäluottamuksen."
todellinen syy, ettet anna lasta anopin hoitoon. Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta et maininnut mitään tällaista aikaisemmassa kirjoituksessasi, joten vastasin vain siihen.
Olisiko kuitenkin mahdollista päästä sen sanomisen yli? Mielestäni miehesi ei olisi kannattanut kertoa sitä sinulle. Ei anoppi varmastikaan olisi sitä halunnut.
Jos meille kerrottaisiin kaikki sanomiset, niin taitaisivat monet yöunet mennä yhdeltä sun toiselta.
Uskon, että olet ihan mukava miniä. Ei jokainen olisi kertonut takaraivossa kaivelevasta asiasta, vaan olisi hyökännyt kahta kovemmin.
Jos annat anopillesi uuden mahdollisuuden nyt, kun anoppikin on jo tottuut tilanteeseen, niin ehkä olisi kuitenkin helpompaa.
minullakin sanoo...mutta helpommin sanottu kun tehty. Kohta se on ajankohtaista, mies on vihjaillut että anoppi haluaisi vauvan hoitoon. Minulla taas tuntuu painava kivi rinnan päällä, kun se tulee puheeksi.
Ei sillä että haluaisin mitenkään pilata mummon ja lapsen valejä tai riistää toiselta toista, näin ei missään nimessä ole.
En vain voi sille mitään että anopille hoitoon vieminen herättää minussa todella sen tiikeriemon.
Ja totta sekin onhan hän tosiaan miehenikin hoitanut, ja hyvin onkin! Minlla on mitä mainioin mies.
Mieheni muuten kertoi asian kerran ehkä vahingossa humalassa, oli ärsyttänyt häntä itseään niin paljon ja näin miten asia vaivasi.
Anyway, hyvää kesää, ehkä tämä tästä...ajan kanssa?
ei anoppi ole sen kummempi kuin oma äitikään, minun mielestä lapsen voi jättää anopille hoitoon jos hän ei ole alkoholisoitunut tai rikollinen.
Kun lapsemme oli noin vuoden ikäinen, anoppi paasasi aina, kuinka lapsi pitää tuoda hänelle hoitoon. No, koskaan ei kuitenkaan varsinaisesti pyytänyt ja jos kysyi, niin useimmiten oli menoa, ei käynyt. Mieheni pahoitti joka kerta mielensä, hänestä tuntui, ettei hänen vanhempansa välitä hänen jälkeläisestään. Sen vuoden aikana lapsemme oli kolme kertaa hänellä hoidossa, yhden pe-la yön, kun juhlimme 30-vuotispäiviämme, toisen kerran oli viikolla yön, kun me muutimme ja kolmas kerta oli, kun olimme risteilyllä. Sen jälkeen mieheni veli vaimoineen kertoi anopin sanoneen, että "aina sitä saa olla hoitamassa".
Ei ole sen jälkeen ollut kertaakaan, eikä tule olemaankaan. Terveisiä vaan anopille. Lapsi täyttää kohta kolme vuotta ja näkee mummoaan n. 3 kertaa vuodessa, vaikka välimatkaa 20km.
paha juttu. olis anoppi tyytyväinen että sais olla osa lapsenlapsen elämää. myöhemmässä vaiheessa siitä tulee anoppi kärsiin enempi kuin lapsi. minä olen ainakin tyytyväinen että vävyni tuo minulle lapset ja hoidan heitä mielellään samoilla säännöillä kuin heillä kotonakin. vastaavasti un minä menen heille vävyni ja tyttäreni passaavat ja hoitavat minua, näin jaksaa paremmin, kyllä mummous on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. semppiä sulle
sälyttää hoitovelvoitetta. Jokainen itse niitä lapsia väsää ja on velvollinen hoitamaan. Antakaa niiden isovanhempien elää omaa rauhallista tai räväkkääkin omaa elämäänsä. Huomaatte kyllä itse mitä tarkoitan kunhan tulette tähän ikään n.50v. ja lapsenne tekevät teille niitä ihanaisia lapsenlapsia. Ihaniahan ne ovatkin toki itsellänikin. Mutta ihania ovat myös pallukoitten vanhemmatkin kun eivät velvoita meitä "vanhuksia" joitten menojalka vipattaa vielä tässäkin iässä :) hoitamaan jälkeläisiään. t.onnellinen isoäiti
En luota anoppiin enkä appeen enkä hoidata lapsiamme heillä. Ja onneksi ei ole tarvettakaan! Pystymme hoitamaan lapsemme itsekin, emme tarvitse anopin ja apen apuja mihinkään. Miehen kanssa vuorotellaan, jos on menoja. Ja tarvittaessa saamme apua naapurista, yhden lapsemme kummitädiltä.
Suurin syy, etten pyydä appivanhempia hoitajaksi tai anna lapsia heille hoitoon, on anopin ja apen jääräpäinen asenne toimia lastenlastensa kanssa. On ihan sama, mitä ohjeita annat ja mitä sanot heille lastenhoidosta. Ohjeet kaikuvat kuuroille korville. Kyllä mummo antaa lapsille periksi kaiken ja vaari kanssa!
Minä en hyväksy omavaltaista touhua isovanhempien taholta. Joten appivanhempani saavat viettää eläkepäiviään ilman lastenhoitovelvoitteita.
Meillä on kotona lapsilla säännöt.
Mummin luona on mummin säännöt.
Mummun luona on mummun säännöt.
Ja kaikki pelaa hyvin, ei tarvi riidellä eikä nipottaa. Lapset tietävät säännöt (ikä 2v - 11v).
Joskus sattuu että muisti pettää, mutta riittää kun sanotaan, nyt ei olla mummulassa.
En tarkoita tällä etteikö lapsilla olisi samojakin sääntöjä joka paikassa, mutta joustot kuuluvat myös kasvatukseen.
osataan ajatella.
Huomaisivatpamuutkin tuon tavan.
Onko Sinusta ihan OK, että isovanhemmat saavat muuttaa lastenlasten rytmin mummoloissa mieleisekseen? Ja onkohan itselläsi vain tyttäriä ja tyttärenlapsia? Mitähän mieltä poikasi ja miniäsi ovat Sinun säännöistäsi? Onko 2-vuotiaalle hyväksi, että kotona ja molemmissa mummoloissa toimitaan eri tavalla? Tiedätkös, missä nämä 2-11-vuotiaat lapset kokeilevat sääntöjen pitävyyttä? Kotonaanpa hyvinkin!
Onko mummoloissa lapsille säännölliset ruoka-ajat ja laitetaanko lapset esim. nukkumaan ajallaan? Kuinka usein Te isovanhemmat hoidatte lapsenlapsianne? Miten sekaisin lapset ovat kotonaan, jos mummoloiden säännöt ovat ihan jotain muuta kuin kotona?
Anopissani ja apessani ärsyttää eniten heidän omavaltainen tapansa suhtautua lapsenlapsiin. On ihan sama, mitä heille sanotaan lastenhoidosta. Mummo ja vaari ovat omasta mielestään besserwissereitä, mitä tulee lastenhoitoon- ja kasvatukseen. Omat kasvatusvirheet yritetään paikata sallimalla lapsenlapsille lähes kaikki. Saatetaanpa vielä sanoa lapsille "Ovat nuo äitisi ja isäsi sitten tyhmiä, kun eivät anna Teille sitä ja tätä.......".
Mikä on Sinusta riitelyä ja nipottamista? Ovatko lapsiperheen tavalliset säännöt (päivärytmi, ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat, ulkoilut, aikuisen valvonta ym.) Sinusta riitelemistä ja nipottamista?
Kaikki osaa sun juttusi jo ulkoa! Odotapa murrosikää, sinä täydellinen!
Kuinka te isovanhemmat hoidatte lapsenlapsianne? Miten sekaisin lapset ovat kotonaan jos mummoloiden säännöt ovat erilaiset kuin kotona?"
Vastaan:
-aika sekaisin ovat lapset, kun menevät kotiinsa.
Syy:
-Mummolassa laitetaan nukkumaan yhdeksän aikoihin illalla.
-Aamulla keitetään puuro (... koska ei ole muroja eikä limsaa) ja se syödään.
-Aamupäivä ollaan ulkona ja sitten syödään kotiruokaa.
- Päiväunille noin yhden maissa.
- Herätys unilta noin kolme aikoihin.
- Neljältä toinen ateria.
- Iltaohjelmisto vapaavalintainen, kunnes nukkumaan yhdeksän maissa. Sitä ennen iltapala.
Muu kasvatus mummolassa, (sääntöjä vähän, mutta rikkomuksia ei sallita)
1. ketään ei lyödä
2. esineitä ei rikota
3. pihassa on pysyttävä
4. kielenkäyttö siistiä
5. pyydetään kauniisti, kun jotain halutaan.
6. makeisia saa vain, kun on juhla.
7. leluja saa vain jouluna ja syntymäpäivänä.
Olen 55v. mummo, jolla neljä lastenlasta. Olen noudattanut sääntöjä, koska olen ne tehnyt itsellenikin selväksi.
Leluja ym. hörsöjä en osta turhaan, koska olen luonteeltani säästäväinen.
Mummolassa kahden lapsen ns. rytmi menee sekaisin, sillä he ovat kotonaan tottuneet asettumaan yöpuulle klo 24.00 maissa. Näin aamu-unet kestäisivät heillä kymmeneen, yhteentoista.
Päiväunia ei ollenkaan ja ruokavaliokin on toisentyyppinen. Mm. marjakiisseli ja vatkattu marjapuuro täysin oudot ruokalajit.
Äitinsä on tiedottanut minulle lastensa tavat.
En noudata niitä, koska en jaksa valvoa myöhään.
Mummolassa tavat ovat muuttuneet parin päivän totuttelun jälkeen.
Tässä on vastaus lasten sekaisuuteen mummolassa käynnin jälkeen.
Kuka sen parempi sijaishoitaja voi lapselle olla kuin oma mummo, tuttu ja turvallinen syli.
..päättelet, että mummun syli automaattisesti on tuttu ja turvallinen, tai kumpaakaan?
Ei kaiki mummut ole todellakaan lapsenlapsilleen sitä parasta A-luokkaa.
Omat lapseni näkivät äitini selvinpäin ekaa kertaa 16-ja 17-vuotiaina.
Se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä alkaa rakennella mitään. Lapset eivät enää halunneet.
enhän toki puhu kaikista mummuista koska en heitä kaikkia tunne, puhun omista tuntemistani ja omasta kokemastani.
Itse ja myös omat lapseni saivat kokea sen tutun ja turvallisen mummon sylin ja samaa toivoisin omille lapsenlapsilleni. Ja sen voin ainakin varmuudella sanoa, että oma sylini on rakastava ja turvallinen.
Voi miten mukava oli kavuta mummon syliin ja halata. Miten mukava oli ja on halata omia lapsia. Mukava on nyt tavatessa halata vävyjä.
Mutta mukavinta on saada pienet kädet kaulalle, märkä suukko poskelle ja kuulla; mummu mä tykkään susta. Se on tosi rakkautta.
anoppiini.. Onhan hänkin neljä lasta kasvattanut ja suhteellisen täyspäisiä heistäkin on tullut. ;)
Ongelma on vain siinä, että poikamme vierastaa pikkusen mummolassa, vaikka käy siellä viikoittain..
poika ei siis ole viikoittain hoidossa mummillaan(anoppi) vaan käydään mummilla kylässä joka viikko.. Näemme joskus useamminkin kuin kerran viikossa..
Anoppini on perhepäivähoitaja ja hänen työpäiväänsä useaan kertaan seuranneena pystyn myös oman lapseni viemään hänelle hoitoon hyvillä mielin. Ainoa asia mikä ketuttaa on se, että ainoana lapsenlapsena poikani saa kaiken periksi mitä haluaa...ei nyt mitään karkkipussia ja lelua kummempaa kuitenkaan. Oma äitini on sitten niin vastuuntunnoton kuin voi olla...suorastaan palvoo kaikkea alkoholipitoista. Isäni taas asuu nykyisen avovaimonsa kanssa niin onnellisesti etten viitsi siellä enää käydäkään. Kuulemma avovaimon kaksi lastenlasta ovat tarpeeksi ja kolmas on tulossa.