Minulle suurin syy aborttiini on ymmärrys miestä kohtaan jota suuresti rakastan ja kunnioitan. Miehestäni tulee täydellinen isä, mutta sen hetki ei ole nyt. Koulu pahasti kesken ja meillä on iso ikäero. Minä olen vanhempi. Olisin itse jo elämäntilanteeni puolesta valmis äitiyteen, mutta lapsen hankinta on kahden kauppa ja yhteinen onni jota ei voi toiselta riistää. Olisin voinut pitää lapseni ja mieheni olisi kunnioittanut päätöstäni mutta minä en olisi kunniottanut hänen elämäänsä ja elämäntilannettansa. Teimme abortin, molemmat olemme surullisia siitä, mutta lasten aika on hiukan myöhemmin jos sellainen onni meille vielä annetaan. Ensimmäiseni on nyt pieni enkeli ja sen asian kanssa joudun elämään, mutta en yksin. Tuomitsetteko?
minun syyni
mie vaan
231781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
... vain olet ITSE todella sitä mieltä että päätöksesi oli oikea SINULLE.
Ymmärrän kyllä että halusit tehdä oikein miestäsi kohtaan ja se on kiitettävää, mutta yleensä nainen kokee abortin raskaammin kuin mies.
Siis kysynkin oletko itse tyytyväinen ratkaisuusi?
Jos olet, ei siinä ole kenelläkään mitään sanottavaa :)
Olen 46v.
4 lasta vanhin 24v, 22v. 7v. ja 5v.
Vanhin tyttäreni teki 2 vuotta sitteb Abortin.
Rahallisista syistä.
Sain tietää vasta lälkikäteen.
Itselläni on ollut 2 keskenmenoa, tiedän syyn olisivat olleet pahasti vammaisia.
Nyt tyttäreni itkee ja käy Psyykkeellä sen vuoksi kun on antanut oman lapsensa heittää roskiin, joka ei saanut ikinä syntyä!
Arvaappa itkenkö minä ja lapsen isä mukana?
Tehty mikä tehty, sille ei voi mitään, enään.
On satoja vanhempia jotka ei saa lasta.
Adoptoivat.
Ole nyt onnellinen lapsesi kanssa....
tyttäresi puolesta. Abortti on kuitenkin jo tapahtunut ja tärkeintä on, että tyttäresi tervehtyy ja pystyy lopulta antamaan itselleen anteeksi. Tukekaa häntä kaikin voimin, sillä suruun jääminen ei hyödytä ketään, varsinkin kun kaksi vuotta on jo kulunut.
Omalla äidilläni on kuusi lasta. Hän oli paras tukeni abortin hetkellä, sillä hänelle minä olin se kaikkein tärkein ihminen siinä tilanteessa. Olin silloin jo aikuinen, mutta äitini oli koko ajan tukenani päätöksenteossani. Hän sanoi minulle, että päätös on täysin minun eikä hän neuvo ja että hän on tukenani 100% kummin päin päätänkin. Oman äidin tuki voi olla vanhempanakin psykologisesti hyvin tärkeää.
mutta puhut "ensimmäisestä lapsestasi joka on nyt enkeli"(?!???)
Jos suhtaudut aborttiin kuin sikiö olisi lapsi (ja enkeli) etkö koe että olet tappanut lapsesi?
Itse en vastusta aikaisten viikkojen aborttia, ja myöhemmänkin ymmärrät painavista syistä, mutta sinun syysi tuntuu heppoiselta, etenkin jos olet mieltänyt lopettaneesi vauvasi.
Ei voi kuin ihmetellä, että mitä muuta sitä sivistynyt ihminen, ihminen joka tietää mitä tekee, voisi mieltää kuin tappaneen vauvansa abortissa?
Ei todellisessa elämässä kukaan pidä lastaan jonain sammakkona (vai mitä odotit?), ne jutut on vain liian kärkkäitä laukomisia joita täältä saa lukea. Kyllä ihan jokainen tietää, että se on ihminen, se on ihmisen lapsen alku, vaikka sitä kutsuisi millä nimellä ei siinä itse asia miksikään muutu.
Ihminen on ihminen aina. Ihmisellä on erivaiheita elämässään¨; sikiö, alkio, vauva, leikki-ikäinen, nuori, aikuinen... joskus jonkun mielestä enkelikin. Oli ikä mikä tahansa se ihminen on jonkun lapsi; se ihminen joka on joistakin ihmisistä lähtöisin, on niiden kenestä hän on lähtöisin lapsi (myöhemmin kutsutaan tyttäreksi tai pojaksi, kun tiedetään mitä hän on), ihan koko elämänsä ajan.
saatte joskus lapsen (siis jos saatte). Sitten vasta tiedätte, mitä tapoitte ja kadutte, ettette antaneet "ensimmäisen enkelinne" elää.
Aikuinen tekee itse ratkaisunsa ja elää niiden mukaan. En näe syytä tuomita sinua. Itse olisin kuitenkin vastaavassa tilanteessa toiminut toisin.
Jos minä olisin valmis, kypsä ja halukas äidiksi, en tekisi aborttia jonkun toisen keskeneräisen elämäntilanteen perusteella. Mielestäni elämä vaan ei aina mene tasan suunnitelmien mukaan, ja joskus vaan suunnitelmat muuttuvat ja siihenkin pitää sopeutua.
Mutta jos sinä koet ratkaisun olleen paras mahdollinen itsellesikin, niin siihen ei ole minulla nokan koputtamista.
Sen ymmärtäisin jos tulisin raiskatuksi ja raskaaksi.
Mutta en sitä eikö 2 aikuista ihmistä osaa pitää huolta ehkäisystä!!!
Ukkosi ei halua jne....
Nyt todella toivon että mietit sitä enkeliä, joka meni roskiin!
En ole pahemmin uskovainen, mutta jo Raamatussa lukee:Lisääntykäämme ja täyttäkäämme maa.
En sääli sua enkä miestäsi yhtään, kusipäitä molemmat.
Jos sääliä kaipaat niin mene psykiatrille, ihan tosi
Tuntuu hullulta että äiti46 vuodattaa eka sydäntään ja kohta haukkuu,jos joku on hoitoa vailla niin sinä....taitaa yhessä paketissa ollakkin monta persoonaa...
... itse harrastanut seksiä? Näin voisi olettaa, koska sinulla on lapsia, mutta muuten luulisin, että olet neitsyt.
Luulisin, että 2 aikuista ihmistä osaa oikei hyvin pitää huolta ehkäisystä, mutta kun ongelma on siinä, että ehkäisy voi pettää. Esimerkiksi kondomin kanssa on helppo mokata tai unohtaa pillerin.
Sitä sattuu.
Ja mitä tulee raamattuun niin vieläkö kaipaat lisää ihmisiä tähän ylikansoitettuun pikku maapalloomme??
Mielestäni sinulla ei ole oikeutta haukkua muita ihmisiä kusipäiksi... ja vielä tuolla iällä.
Kiinnostaisiko sinua hyvän psykiatrin yhteystiedot?
"Vanhin tyttäreni teki 2 vuotta sitteb Abortin.
Rahallisista syistä.
Sain tietää vasta lälkikäteen.
Itselläni on ollut 2 keskenmenoa, tiedän syyn olisivat olleet pahasti vammaisia.
Nyt tyttäreni itkee ja käy Psyykkeellä sen vuoksi kun on antanut oman lapsensa heittää roskiin, joka ei saanut ikinä syntyä!
Arvaappa itkenkö minä ja lapsen isä mukana?
Tehty mikä tehty, sille ei voi mitään, enään.
On satoja vanhempia jotka ei saa lasta.
Adoptoivat.
Ole nyt onnellinen lapsesi kanssa.... "
Tässä muistinvirkistyksesksi oma viestisi. Tyttäresi on siis tehnyt rahallisista syistä abortin.
"En sääli sua enkä miestäsi yhtään, kusipäitä molemmat."
Tässä kommentoit toista abortin tehnyttä naista.
Tyttäresi on siis mielestäsi kusipää!
Kai sanoit sen hänelle? Muutenhan olet melko tekopyhä eikös vain?
"Jos minä olisin valmis, kypsä ja halukas äidiksi, en tekisi aborttia jonkun toisen keskeneräisen elämäntilanteen perusteella."
Tämä kuullostaa melkein siltä kuin lapsella ei olisi isää ollenkaan. On tietysti lopulta äidin päätettävissä, mitä hän vartalollaan tekee, mutta parisuhteessa tällaisista asioista on tapana päättää yhdessä.
Tottakai parisuhteessa on tapana päättää tällaisista asioista yhdessä. Mutta se kai edellyttää kompromissia, eikö? Jos toinen haluaa pitää lapsen ja toinen ei, niin miten siinä tekee kompromissin? Jos minä luopuisin lapsesta, jonka itse haluaisin, mieheni hyväksi, tekisin hänen tahtonsa mukaan. Jos taas pitäisin sen, tekisin oman tahtoni mukaan. Molempien tahtoa ei vaan voi toteuttaa. Ja naisena katson oikeudekseni päättää todella itse omasta ruumiistani.
Mitä isyyteen tulee, niin sekin on asia, mitä ei mielestäni voi aina pilkulleen suunnitella. Jos minun mieheni kumminkin parin vuoden kuluttua olisi halukas isäksi, en ymmärtäisi miksei sitä voisi aikaistaa, kun se lapsi olisi tulossa juuri nyt. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Ihmettelen; miksi olette yhdessä miehesi kanssa mikäli teillä on noin erilaiset näkemykset tulevaisuudestanne ja päämääristänne?
Käsittääkseni vakaalla parisuhteella on pohjana se, että kumppanien käsitykset tulevaisuudesta natsaavat yhteen ja he haluavat suunnilleen samoja asioita tulevaisuudelta. Lapsien tekohan ei ole mikään pikkujuttu, josta voidaan olla erimieltä ja selvitään kompromissilla. Ainakin itselleni on tullut ero niiden ihmisten kanssa joiden kanssa olemme halunneet täysin eri asioita elämästä ja näin on käynyt myös eripuraisille tuntemilleni muillekin pareille.
Parisuhde on se perusta jolle perhe perustetaan. Parisuhteen osapuolet tekevät ratkaisut parina suhteessaan, tähdäten siihen mitä heidän parisuteensa tavoitteet on. Lapsesta voi huolehtia myös itsekseen, sekin on perhe. Näin käy jos ei ole toimivaa parisuhdetta, jossa voidaan tehdä parina päätökset suhteesta.
Siis olen tässä miettinyt sitä, mitä itse tekisin, jos olisin samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen. Olen siis kommentoinut nimenomaan alkuperäisen tilannetta, en omaani.
Mainittakoon, että itse en ole vastaavassa tilanteessa nyt enkä ole ollutkaan. Luulisin vain, että jos tulisin raskaaksi ja todella haluaisin lapsen pitää, en voisi aborttia tehdä siksi ettei mieheni olisi vielä just nyt valmis. Tällaisessa tilanteessa ymmärsin ap:n olleen... Kyse ei siis ole minun elämästäni eikä minun parisuhteestani. Olen kommentoinut alkuperäistilannetta koko ajan.
Olen pahoillani, jos olen kirjoittanut epäselvästi ja aiheuttanut väärinkäsityksiä.
Tekstissäsi oli jotain tyyliin; jos minä haluaisin lapsen mutta mieheni ei tai jos mieheni haluaisi lapsen ja minä en... Siitä siis ihmettelin, miksi olisit tuollaisen miehen kanssa yhdessä jos tavoitteenne olisivat niin erilaiset.
Minä ymmärsin aloittajan tekstin niin, että hän halusi kunnioittaa miehensä tilannetta. Kyse ei ollut mistää pakosta tai että hän vasten tahtoisesti tekisi abortin. Jos hän olisi lapsen halunnut hän olisi sen tehnyt ja kertoi miehensäkin ratkaisua kunnioittavan, mutta hän ei halunnut tehdä lasta.
Kauhein tilannehan olisi varmasti jos molempien mielipiteet olisivat vastakkaisiin suuntiin ehdottomat (mutta niinhän ei ollut aloituksessa, vaan ratkaisut tehtiin halutusti), silloin ei mielestäni ole muuta järkevää ratkaisua kuin ero. Kumppani ei ollutkaan sopiva. Ja siitä lapsen kohtalosta silloin päättää ikävä kyllä vain ja ainoastaan se nainen. Ei ole tasa-arvoa niin kauan kuin vain naisilla on kohtu...
Minä kaiketi tulkitsin ap:n kirjoituksen väärin. Minuun vaan siinä iski ne kohdat, joissa hän kertoi itse olevansa valmis äidiksi, mutta miehensä ei vielä ja kuinka hän piti sitä abortoitua sikötään pienenä enkelinä ja puhui kuinka joutuu elämään ratkaisunsa kanssa. Jotenkin tulkitsin sen kaiketi katumukseksi... Mutta kuten aiemmin sanoin, varmasti ap ihan itse tiesi mitä tekee, eikä minulla ole siihen nokan koputtamista. Ei ole minun asiani tuomita toisia siksi, että he toimivat toisin kuin itse toimisin...
Jos miellät lapseksi tuon tappamasi lapsen niin olet siis tappanut suunnitelmallisesti oman lapsesi. Sairasta. Onneksi tapoit sen heti etkä vasta sitten kun hän on syntynyt.
Katotaan miten teidän "rakkaus" kestää tämän asian. Katsokaapa tilannetta uudelleen 3 vuoden päästä. Voin jopa ennustaa, että rakkautta ei ole vaan tilalla on vihaa ja katkeruutta.
Isän koulunkäynti ei estä lapsen syntymistä. Meillä mies on myös itseäni nuorempi ja opiskelee. Kolme lasta on jo ja neljättä odotan.
Jokainen valitsee tiensä itse, mutta onko nyt todellakin koulun käynti taasen riittävä syy abortoimiseen? Tällasta mentaliteettia en ymmärrä. Ymmärrän ihmisiä jotka tekevät abortin painavista syistä, todellakin jos tulevat raiskatuiksi tai jos lapsi on vaikeasti vammainen tai raskaus voi vaarantaa äidin tai lapsen hengen. Jälkimmäisessäkin tapauksessa suosisin mieluummin vaikka sterilisaatiota kuin aborttia, eikä kaksi ensimmäistäkään syytä ole vailla vaihtoehtoja.
Mutta että opiskelu... voe elämän kevät...
Mekin olemme olleet tapahtuman jälkeen vasta kaksi vuotta yhdessä... Vielä vuosi niin vihaan ylikaiken miestäni? Mielenkiintoista, varsinkin jos vihaaminen liittyy jotenkin aborttiin tai lasten tekoon...
Mikä siitä tekee sen sairaampaa kuin muista aborteista, niistä joissa ihminen luulee lopettavansa sammakon, että ihminen tietää eliminoivansa oman jälkeläisensä? Se on abortin todellisuus. Ne jotka pystyvät elämään todellisuuden kanssa, saattavat tehdä abortin, niistä se ei ole sairasta, vaan varsin hyvä vaihtoehto. Jos jostakin se on sairasta, niin onnekseen kukaan ei häntä pakota aborttia koskaan tekemään.
Siinä miettimistä!
Sitä en ymmärrä miksi Narkkarit ja alkojolistit eivät tee Aborttia?
Tämäkin niin kaksi-piipuinen juttu.
Lapsihan on todella sairas kun syntyy.
Tasa-arvo kieltää meitä syrjimästä ketään, edes sairaita ei saa syrjiä. Jos muillakin on oikeus tehdä lapsia kun haluavat, täytyy oikeus olla myös sairailla ihmisillä.
Samaa linjaa jatkaen; myös terveillä on oikeus aborttiin, sillä abortti laissa ei voi narkkarit tai alkoholistit olla etulyöntiasemassa.
Se oikeuksista. Toivoisi kuitenkin, että aina ajateltaisiin vain lapsen parasta kun päätöksiä raskauden suhteen tehdään, on epäoikeudenmukaista, että joku tieten tahtoen haluaa tuhota lapsensa elämän, mutta se on vain hänen itsensä päätettävissä. Riippuvuus heikentää elämänhallintaa, mutta silti se riippuvainen tuleva äiti voi olla kuten kuka tahansa lapsiaan palvova nainen, nainen jolle abortti ei ole edes olemassa oleva vaihtoehto. Nainen joka halveksuu aborttia jo ajatuksenakin.
mitä p...aa! Mikä pieni enkeli? solukasa joka ei ois voinut elää itsenäisesti kohdun ulkopuolella. ei sellaisen poistaminen ole tappamista, vähän kuin loinen. Rehellisesti sanottuna minä en ymmärrä tätä abortti on murha-ajattelua. Minusta päätöksesi on oikea koska vaikka naisella onkin oikeus vartaloonsa ketään ei saa pakottaa vanhemmaksi. Minulle tehtiin abortti reilu kuukausi sitten joten tiedän mitä olet fyysisesti käynyt läpi mutta toisin kun sinä minä en ajattele "enkelilastani" taivaassa (muuten, jos kerta solukasatkin pääsee enkeleiksi niin sitten myös kaikki eläimetkin). Minulle abortti on verrattavissa hampaanpoistoon (kipu vain oli kovempi). Nyt ehkä ajattelet että olen joku hyvin pinnallinen tms ihminen mutta mielestäni olen vain järkevä. Elämässäni on sattunut paljon pahempiakin tapauksia niin etten jaksa enää ottaa traumoja jostain abortista. Ehkä sinulla on toisin ja otat siksi tämän niin raskaasti? minusta sinun kannattais todella miettiä, jos ehkä voisit ajatella asiaa eri kannalta?
Niin, yritän kai vain sanoa kun olen lukenut näitä viestejä täällä ja yleinen tunnelma on että abortti on "surullinen asia" ja jokin suuri juttu, että on meitäkin joille se ei oikeastaan ole merkinnyt mitään. vain yksi kokemus lisää.