Moi kaikille
Mulla ollut huonoa oloa jo kaksi vuotta. Lääkäri sanoi että minulla oli paniikkikohtaus silloin alus. Siitä lähtien ollut parempia ja huonompia päiviä. Söin hetken tosi pienellä annoksella citalopram vai mikä oli ja yks psykiatri sanoi et annos oli liian pieni enkä parantunut ahdistuksesta. Nykyään pärjään ihan ok mm työssäni mut välil tulee ihmeellisiä hetkiä. Tuntuu ettei jaksa hengittää tai yleensä ollakkaan. Sit viel avioero ja kaikki sattui päälle. Olen käynnyt psykologilla juttelemassa ja kaik sillee ok. Mulle määrättiin cipramil ja lääkäri sanoi että pääset tään avulla eroon ahdistuksesta nopeammin jos syöt lääkettä mut en ole aloittanut sitä. Onko tää jotain kolmenkympin kriisiä vai mitä? Tulee vaan ajateltua kaikkee tyhmää tästä elämästä. Muuten kaiken kaikkiaan olen sosiaalinen ihminen ja hoidan työni hyvin. Mut voisko tää kaikki mennä joskus ohi itsestään kun elämä tasaantuu ja rauhoittuu? Onko kellään kokemuksia? Tää kaikki silloin alkoi yht äkkiä ku oli stressiä sun muuta. Jotenki olen lääkkeitä vastaan ja pelkään lihoamista ja muuta. Mut jos tosiaan kokemuksia niin kirjoitelkaa. Ehkä tää ero ku vaimo lähti niin on ahdistanut mua enempi. Sit noista kriiseistä (30,40,50) ois kiva tietää..
Mulla ollut huonoa oloa jo kaksi vuotta. Lääkäri sanoi että minulla oli paniikkikohtaus silloin alus. Siitä lähtien ollut parempia ja huonompia päiviä. Söin hetken tosi pienellä annoksella citalopram vai mikä oli ja yks psykiatri sanoi et annos oli liian pieni enkä parantunut ahdistuksesta. Nykyään pärjään ihan ok mm työssäni mut välil tulee ihmeellisiä hetkiä. Tuntuu ettei jaksa hengittää tai yleensä ollakkaan. Sit viel avioero ja kaikki sattui päälle. Olen käynnyt psykologilla juttelemassa ja kaik sillee ok. Mulle määrättiin cipramil ja lääkäri sanoi että pääset tään avulla eroon ahdistuksesta nopeammin jos syöt lääkettä mut en ole aloittanut sitä. Onko tää jotain kolmenkympin kriisiä vai mitä? Tulee vaan ajateltua kaikkee tyhmää tästä elämästä. Muuten kaiken kaikkiaan olen sosiaalinen ihminen ja hoidan työni hyvin. Mut voisko tää kaikki mennä joskus ohi itsestään kun elämä tasaantuu ja rauhoittuu? Onko kellään kokemuksia? Tää kaikki silloin alkoi yht äkkiä ku oli stressiä sun muuta. Jotenki olen lääkkeitä vastaan ja pelkään lihoamista ja muuta. Mut jos tosiaan kokemuksia niin kirjoitelkaa. Ehkä tää ero ku vaimo lähti niin on ahdistanut mua enempi. Sit noista kriiseistä (30,40,50) ois kiva tietää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kriiseistä on vaikea sanoa kun itse en ole vielä niitä kokenu iän suhteen.. Mutta avioero varmastikkin aiheuttaa lisää huolia ja miksei ahdistustakin. Tuo kuulostaa niin tutulta että on hyviä, kohtalaisia, ja huonoja aikoja, ja niiden väliinkin mahtuu varmaan 20 eri olotilaa. Vuoristorata kuvaa hyvin olotiloja, ainaskin omalla kohdalla. Ehkä sinulla on lievää ahdistusta mutta ei niitä lääkkeitä kannata pelätä.. kyllä ne apuakin tuovat
Niinpä. Luulen kans et toi avioero tuo jotai ahdistusta vaik sitä ei ehkä itse tiedosta kuin pahalle se ero tuntuu. alitajunnassa asiat vaivaa. Mut täytyy taistella eteenpäin ja jaksaa. Jospa olo paranee kun tulee jotain ajateltavaa ja uutta..
pelkäät lihomista? Lääkkeittein vuoksiko?
Mä olen syönyt viitisen vuotta lääkitystä paniikkiin ja päinvastoin mulla on olluta alipainoo, mikä kyllä johtu, kun olin niin jännittynyt ja levoton aina, nyttemmin aikalailla
jo rauhoittunut,mutta en edelleenkään ole lihava, kyllä se on paljon ihmisestä itestään kiinni lihooko vai ei, kun syö normaalisti ja liikkuu säännöllisesti ja kaikinpuolin normaalisti, niin ei tarvitse pelätä lihomista, ellei sitten ole jotain muuta sairautta tai geneettisyyttä. HYVÄÄ KESÄÄ
on kyllä kova kokemus ja kaikenlaista henhenahdistusta sun muuta tulee näin vanhemmallekkin kun sen kohtaa.Eli ajan kanssa olo rauhottuu ja hyvä kun tunnet näin se on merkki siitä että olet terve!
Kyllä avioero ottaa koville ja vie voimia. kriiseistä;
Kolmessakympissä tuli kapinavaihe, neljissäkympissä alkoi seestyneempi sesonki.
Tee niin että jos tuntuu ettet jaksa ota lääkettä sen ajan kun tuntuu. Jotkut tosiaan saattavat käyttää vain ehkä vuoden ja lopetettuaan hissunkissun ovat jatkaneet elämää entiseen tahtiin.
Jos uskot että jaksaisit käydä tämän elämänvaiheesi lävitse vaikkapa vertaistuella, käytä sitä mahdollisuutta hyväksesi.