Voi hyvät ihmiset! On meille koittanut se ihana vuodenaika kun odotamme kesäisten kunnaiden marjaisaa satoa.Rakas lukija, mikä on sinun mielimarjasi? Minulla on kaksi ehdotonta suosikkia, nimittäin vadelma ja karpalo.
Vadelma, mmmm, hienostuneen vivahteikas aromi ja ihana tuoksu. Marjojen aatelia, pöpelikön Rolls-Royce! Vadelmahan viihtyy kulttuurisidonnaisilla kasvualustoilla, kuten purettujen talojen kivijalkain tuntumassa. Tällaisessa ympäristössä vadelmaa kerätessään voi mielessään askarrella, minkälaisia ihmiskohtaloita on tämäkin paikka nähnyt. Tulee seesteinen, rauhallinen olo. Kas, vadelmapensaikossa viihtyy usein ystävämme kyy! Uljaan sahalaitaisena se luikertelee vastaamme meitä iloisesti sihinällään tervehtien. Hei sulle, mato!
Karpalo! Syksyn ensimmäisten kylmien öiden seppelöimä ylväs soiden Ruhtinas! Isoäitini minulle opettama reitti kaukaiselle karpalosuolle, jokavuotinen toivioretkeni. Siinä suon laidassa kahvit ja eväsvoileivät. Oho, tuossahan on hirviystävämme oikaissut suon poikki! Haukka pentelekö se tuolla liitää lekuttelee aavan maiseman yläpuolella? Elämän voima virtaa suoniin. Alive and kicking! Luonto, rakastan sinua!
Joskus lapsuudessa keräsin ahomansikoita. Niihin en enää kerättävissä määrin ole aikuisiällä törmännyt. Voi sitä suloista makeutta. Raparperi on kiisselinä ja piirakkana kesäinen intohimoni. Se on kuitenkin toinen tarina se, kuten rakastettu Kipling-veijari totesi sanoa.
Vadelma, mmmm, hienostuneen vivahteikas aromi ja ihana tuoksu. Marjojen aatelia, pöpelikön Rolls-Royce! Vadelmahan viihtyy kulttuurisidonnaisilla kasvualustoilla, kuten purettujen talojen kivijalkain tuntumassa. Tällaisessa ympäristössä vadelmaa kerätessään voi mielessään askarrella, minkälaisia ihmiskohtaloita on tämäkin paikka nähnyt. Tulee seesteinen, rauhallinen olo. Kas, vadelmapensaikossa viihtyy usein ystävämme kyy! Uljaan sahalaitaisena se luikertelee vastaamme meitä iloisesti sihinällään tervehtien. Hei sulle, mato!
Karpalo! Syksyn ensimmäisten kylmien öiden seppelöimä ylväs soiden Ruhtinas! Isoäitini minulle opettama reitti kaukaiselle karpalosuolle, jokavuotinen toivioretkeni. Siinä suon laidassa kahvit ja eväsvoileivät. Oho, tuossahan on hirviystävämme oikaissut suon poikki! Haukka pentelekö se tuolla liitää lekuttelee aavan maiseman yläpuolella? Elämän voima virtaa suoniin. Alive and kicking! Luonto, rakastan sinua!
Joskus lapsuudessa keräsin ahomansikoita. Niihin en enää kerättävissä määrin ole aikuisiällä törmännyt. Voi sitä suloista makeutta. Raparperi on kiisselinä ja piirakkana kesäinen intohimoni. Se on kuitenkin toinen tarina se, kuten rakastettu Kipling-veijari totesi sanoa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Metsämansikat ovat parasta, mitä tiedän. Vielä niitä voi kerätä joinakin kesinä, ihan hilloksi asti. Jos suotuisan paikan tietää.
Karpalosta taas tulee upean värinen ja jumalaisen makuinen hyytelö, jota tarjoan metson "täkkän" tai hirvipaistin kera.
Se hyytelä piti tuossa tekstissä ihan mainitakin, mutta unohtui, aivan herrojen herkkupöytään saakka löytää tiensä. Tosi, hirvipaistin kanssa erinomaista.
Voi kun löytäis niin paljon metsämansikoita, että hilloksi...
Raparperipiirakkaa! Kylmänä tai suoraan uuunista ja vaniljakermajädee päälle ynnä ripaus kanelia ..... AAHHH :P Alkuruuaksi hirvenlihamureke. Sekaan hiukka siankylkee, NAM! Kermapottujen kera. Vihannespuolella viileitä kirsikkatomaatteja! Uhhh :O
Mikäpä ettei näin kesällä myös videlma maistuisi. Itsepoimittuna tietty ;P Mahottoman nannaa yöhyvvee jos ei nukuta :)
Kelen Äijäkäs! ;) Just käin kaupas ja tottakai päivittäinen jäde jäi ostamati :O >:/
"Vinhoja vattuja, mutta harvassa kypsiä" ;P
D. "gimme pie" Duckzoni
On on sulla kovat herkut, nam. Miten se nyt mun vika oli, se jäden unhoitus? Mikä se on Ankan mieli jäätelö? Otetaanko kioskilta tuplapallo päärynäjäätelöä, se on mun herkku. Sieltä Sapokan rannasta ja Vesipuistoon syömään.
t. poika-nimeltä-äijäkäs-joka-ei-tiennyt-onko-sadisti-vai-masokisti
Ajattelinkin että jotain kivaa Sinulle on täytynyt tapahtua - mieshän tuskin housuissaan pysyy (vai pitäisikö sanoa; nahoissaan ;D)...
No mutta, asiaan...
Niin, karviaismarjat ovat, kaikissa väreissään, minun top-ten-listan kärjessä ;D
Minulla on hiukan outo tapa syödä niitä (en kehtaa kertoa tässä, millainen...) ja ne ovat niin hyviä...
Myös mehuna ja hillona maistuvat ;D
Ahomansikka on myös yksi suosikeistani - viimeyönä juuri niitä söin (paljon) - niitä soisi vain löytyvän enemmän...
Raparperikiisseli ja -piirakka on ihanaa, raakaa rappista en suuhuni laita :P
Sitten tulevat perinteiset viinimarjat, aroniat, mustikat, puolukat - hitto meinas unohtua; hilla on kärkipään sarjaa myös, niin ja karpalo, se tosin hyytelönä...
Lopetan raporttini marjoista tähän - muuten luettelen ne kaikki ;D
Tyrni meinas unoh...
↨;D
Se oli isävainaan mielisanontoja: Kun sais raskaan työpäivän päälle vattua ja viikunaa! Siinähän Sulla niitä marjoja jo tulikin, oletkos juolukkaan törmännyt?
Ollaan Hiliman kanssa suunnittelemassa tyrninsaalistusmatkaa länsi-Suomen rannikoille, siellähän niitä kasvaa. Etkö ole jossain siellä päin? Lähde oppaaksi! Voisimme sitten pitää kolmisin hauskaa....leirinuotion ympärillä...paahtaa vaahtokarkkeja ja keittää nokipannukahvit. Sen päälle olisi raukeaa panna. Itsensä. Yöpuulle. Meinaan.
Ja toisen kerran kotona ;D
Sukulaismiehen lempisanonta....
Voisihan siellä piikkipuskaissa päivän kervistelläkin... ;D
Vaan voipi olla että olisi niin naarmuilla illalla, ettei taitaisi vaahtokarkit auttaa...
Pitäisi. Ottaa. Itseään. Niskasta. Meinaan ;D
Näen itseni haavekuvissa teidän tyttöjen ritarillisena suojelijana. "Eräelämän karaisema äijäkäs vaalii naaraiden unta metsän villipetojen (päästäiset, mäyrät ja oravat) väijyessä iskuetäisyydellä ihmisklaania"-David Attenborough raportoi Vakka-Suomesta.
Vois kyllä olla että rupeis pelottaan niin kovin wildlife että pitäis tulla makuupussiin. Kolmen. Hengen. Tilavaan. Turvalliseen.
tosissani haluaisin teitää mistä tyrniä voi käydä pomimassa? Paitsi Ahvenanmaalla?
Onks koivunlehdet kuivumassa? :))
Kivisillä rannoilla jostain kohdin länsirannikkoa alkaen aina Kymenlaakson rantamille saakka. Googlaa tai kato luonto-oppaasta levinneisyys.
Tuo ranta on kuitenkin paras paikka etsiä ja siis aika karu, kallioinen, kivinen sellainen. Hirvee vitamiinipommi ja aika maukas semmonen on tuo tyrni.
Jaa nääs meinasit Sä niiku koivunlehtiteetä?
Sitä voi poimia länsirannikolla, Ahvenanmaalta aina jonnekin Porin korkeudelle asti (luulisin) ehkä ylemmäskin...
Tyrniä voi nykyään viljelläkin - on kehitelty lajikkeita, jotka menestyvät sisämaassakin ja ovat lisäksi piikittömiä ;D
Ihanan makuinen marja - ja terveellinen ;D
Koivunlehtiä ajattelin poimia samalla kun vihtametsään menen - vai pitäisikö jo?
olen ulkona tästä retkestä.
Hilima von-ei-harrasta-sellaista
pitää katsoa googlesta, kun lomakin pukkaa päälle - voi voi kaksi aamua enää :)))
Niin on tyrni juuri tuollainen, mutta niin sika kallis, että sitä mielellään keräisi omin pikku kätösin.
Mysterietiltä kysyin niistä koivunlehdistä - hän kyl tietää miksi, ku meillä on yks yhteinen hanke: koivunlehti-suodatinpussi-paketti-saunaan-talveksi :)
Nokkosen lehtiä oon joskus kuivattanu teeksi ja voi sitä kuivattua käyttää melkeinpä mihin vaan...
ihan asiakseen tutkia noita Tyrnin poimintapaikkoja ja tehdä kesälomaretki...
Jos noin on, niin kyllähän viljelyä kannattais ainakin kokeilla! Oikeesti! :)
On on ihana on, vaikka kyllä karpalo voittaa, ei terveellisyydellään mutta maullaan - karpalokiisseli
NAM!
Niisä koivulehdissä oon huomannu sen, että loppukesästä kerätyistä ei tule yhtä tymäkkää kamaa ;D
tulee myös hyvää teetä. Ja ootkos kokeillut tehdä orvokkiteetä niistä kaikista nypityistä kukkasista :))))
No ei se Kymenlaaksoon saakka ulotu, olen, prkl,syönyt istutettua tyrniä siellä. Tämmönen löyty:
3.2 Nykyinen levinneisyys Pohjoismaissa
Nykyään tyrniä kasvaa Suomessa Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla (Salo 1989). Suomenlahden rannikolta ja Turun saaristosta se sen sijaan puuttuu (Kuva 4). Tyrnin levinneisyyttä Ahvenanmaalla on tutkinut Palmgren (1912) ja Rauman saaristossa Enkola (1939) sekä Vuoristo ja Rousi (1976). Ruotsissa tyrniä kasvaa Pohjanlahden rannikolla ja Kattegatin rannikolla. Kattegatin alueella tyrni on melko harvinainen, mutta Pohjanlahden länsirannalla se on paikoitellen yleinen ja alueelle tyypillinen laji. Tyrni on levinnyt Ruotsin itärannikolle epätasaisesti puuttuen välillä pitkiltä matkoilta kokonaan. Katkonaisen leviämisalueen selittää kasvin leviäminen Ruotsiin Suomesta useasta kohdasta, Ahvenanmaalta, Merenkurkun yli ja Haaparannasta (Arnell 1912). Norjassa tyrniä tavataan Atlantin ja Pohjanmeren rannikoilla. Lisäksi siitä tunnetaan kaksi mielenkiintoista sisämaan esiintymää Etelä-Norjan Lomissa ja pohjoisosan Junkerdalsurassa (Rousi 1971). Norjan tyrnikasvustojen levinneisyydestä, kasvupaikoista, iästä ja koosta on laajan selvityksen tehnyt Skaanes (1946). Tanskassa tyrniä esiintyy luonnonvaraisena erityisesti Jyllannin niemimaan pohjois- ja länsiosissa sekä Sjaellandin ja Lollandin saarilla. Kaikki Tanskan tyrniesiintymät sijaitsevat rannikolla (Sandegren 1943). Islannissa tyrniä ei kasva luonnonvaraisena.
joskus tehnyt kylmän juoman. Muistaakseni niitä vaan liotettiin vedessä ja laitettiin jotain "happoa" tuli ihan ok kesäjuoma - maistu heinältä... :/
No eipä oo tullu mieleen, kiitos vinkistä ;D
v...vaakuna :)
Höh, joutuukin sitten tekemään vähän laajemman retken kesälomalla... tai sitten pitää tyytyä niihin jokavuotisiin: karpalo, lakka, puolukka ja mustikka - onhan noissakin poimimista!
Teki tuota mustaherukkalehtijuomaa (olipas sana...), hän kutsuu sitä vihtavedeksi (osuva nimi ;D), lehtiä liotetaan vedessä ja lisätään joukkoon sitruunaa, siitä se happo...
Mustaherukan lehtiä voi käyttää värjäämiseenkin, esim. hiusten...
Lehdet kuivataan ja hienonnetaan, lisätään tilkka etikkaa (muistaakseni) värin kiinnittämiseksi ja kuumaa vettä, hierotaan hiuksiin, hiukan kuin hennajauhe, ja saa mustan kuontalon ;D
ehottomasti se mansikka-rotu missä on kermavaahto valamiiks piällä. Se tuo Viänäsen emännyys aena tarjoo niitä jäläkiruuvaks.
Toenen suosikki on se lajike kirsikoita missä on semmonen ötelän imelä liemi, niitähän myö ollaan käytetty monneenkii tarkotukseen..muistat Sie..aenakkii kakun piällä koristeena..
Varsinainen marjojen sputnik on mustikka, siinä sitä on monenlaesta vitamiiniä ja antioksiranttia, se ehkässöö sitä Alts'einarin tautiakkii varsin tehokkaasti.
Olin mie kerran oppaana vattu-metässäkkii ja mie puolenyön aikaan heräsin sieltä pusikosta ja olin niin nuarmuilla ol iskennä semmonen allkeeriakohtaus ja sitte mänkii uamuun ko löysin kotia.
Hilima von käypi-ahonlaitaa :}
Marja-Liisa, äiskäni. Sieltä saa hyviä neuvoja vaikkei aina kaipaakaan :))
Ei vaiskaan, päivälliseksi puolukkaa (monipuolisempaa marjaa ei ole) ja jälkkäriksi lakkaa. Slurps.
Molemmat marjat ovat ihanan happamia ja ne ovat jälkiruokien raaka-aineiden aatelia. En tiedä mitään niin hienostuneen makoisaa marjaherkkua kuin tyrnimarjakiisseli ja nokare vaniljavaahtoa päälle. Puolukasta taas syntyvät mahtavat jäädykkeet ja lisäksi se on kiitollinen säilytettävä.
Minä viljelen ahomansikoita kaikissa hankalissa paikoissa maanpeiitokasveina, ne leviävät hyvin rönsyillään. Esim. luiskissa ja penerryksissä sekä hedelmäpuiden alla niitä on. Tänäänkin keräsin puoli litraa. Laitan niitä jäätelön ja lettujen päälle tai syön mansikkamaitona. Vattupuskissahan minä suorastaan asun, kun se aika koittaa. Karpalot pitää ostaa, en uskallaudu soille.
No tuotahan pitää kokeilla, ahomansikan viljelyä. Vattupuskissa on muuten ihan oma fiilis. Vähän hankalia ovat vaan kerätä. Toivottavasti ei tule matoja tänä vuonna.
Metsämansikat ja mustikat...=))))
Oikein vesi herahtaa kielelle kun muistelee lapsuus aikoja mummulassa, syvällä itäsuomessa...=)))
Metsämansikoita ja mustikoita kulhoon, päälle ripaus sokeria ja kylmää maitoa... "slups"...=))))
Mitens piirakkana? Oikein kunnon taikinapohja ja ärtsysti mustikkaa, ripaus sokeria ja kylmää maitoa päälle, nam.
Kyllä maistuu... ja ruokailun jälkeen pesemään suupielet...=))))
on paras :) Ei kyllä moittimista mustikassa ja vadelmassakaan. Niitä voi vielä pakkasestakin syödä ihan maukkaina. Mansikka hiukkasen kärsii...
Eilen saatiin omalta mansikkamaalta ekat mansikat: kirkaanpunaiset, kiinteät ja mehukkaan makeat - kyllä kannatti kastella ahkerasti iltaisin :-))
Varsinainen suosikkimarjani on kyllä puolukka...
oli unohtaa!! Niistä tulee aivan ihana hyytelö, sopii riistaruokien ja broilerin kanssa loistavasti. Mehuakin niistä voip tehrä.