Minä kerään tietosanakirjoja.
On otavan iso fokus ja spectrum jne...
On otavan iso fokus ja spectrum jne...
Mitä keräät
Minä kerään
161121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pieniä pulloja,jotka sisältävät alkoholi
pitoisia juomia.Aloitin niiden tuomisen matka-
muistona kotiin.Korkkaamaton pitää olla ja
mielluimmin lasinen.
Vitriinissä on 162 erilaista ja lisää on toive
löytää.Ajattelin että 80v.juhlissa ne voi
tarjoilla ystäville.
kokoelma pieniä pulloja, mutta se vitriini, missä ne ovat, haisee todella vahvalle viinalle. Ilmeisesti korkit eivät ole aivan sataprosentisen pitäviä, joten taitavat olla kaikki niin väljähtyneitä, ettei tarjottavaksi ole.
Joten kyllä muistoina säilyvät, sikäli kun jaksaa haistella niitä höyryjä.
mutta jostakin kuitenkin kertyy roinaa kiusaksi asti!
Tyttölapset keräsivät ennen kiiltokuvia, joita liimasivat keitetyllä perunalla "muistokirjoihinsa". Lapsilla se kirja oli useimmin sinikantinen vihko, joihin ystävät kirjoittivat muistovärssyjä.
Muistan, että melkoinen keräilyvillitys nousi sodan jälkeen, kun kahvipakettien päällä alettiin jakaa pahvisia kuvia. SOK:n kahvipaketeissa oli joskus Joonas-sarja. Se Joonas oli pallopäinen kaveri, jota kuvattiin erilaisissa yhteyksissä.
Kahvipaketeissa oli myös autojen kuvia. Niitä keräsin ja vaihdoin kavereitten kanssa.
Kyllä vieläkin muistuu automerkit mieleen kun näkee vanhoja autoja!
Näitä nykyajan automerkkejä on matkan päästä tunnista, ovat niin samannäköisiä.
Ihana muisto tuo Joonas! Onko kaikki tallessa?
Minulla oli lapsena Joonas-muki. Näin joskus myöhemmin jonkin Joonas-sarjakuvan. Minua se ei sytyttänyt yhtään. Joonas oli hyveellinen, kiltti poika, jota muut kiusasivat.
Olen aina ollut sarjakuvafriikki ja olen yhä. Eläkkeelle jäämisen nurja puoli on se, etten enää näe työpaikalle tullutta Aku Ankka -lehteä. (Se on nykyisin joskus niin huono, etten viitsi itse ostaa.)
En kerää mitään, mutta roinaa kertyy ympärille aivan keräämättäkin. :)
myymässä SOK:n tuotteita 50-luvulla, jolloin kahvi vapautui kansanhuollon säännöstelystä ja paketeista alkoi löytää erilaisia kuvasarjoja. Lapset keräsivät kuvia ja vaihtoivat niitä keskenään, saadakseen koko sarjan.
Kun kahvipaketti avattiin myyntitilanteessa jauhatusta varten, monet vanhemmatkin halusivat tietää, mikä kuva paketista kulloinkin löytyi. Tiskin takaa katsoen näytti siltä, että nämä mainoskampanjat muuttivat kovastikin maailmaa! Niin paljon noista irtosi huulenheittoa ja totistakin puheenaihetta.
kuvia itselleni!
Mutta asiakkaista kiinnostuneena myyjänkloppina pistin jemmaan kuvia sellaisista paketeista, joiden iäkkäämpää ostajaa kuvat eivät kiinnostaneet.
Kun palvelin sitten sellaisia vanhempia, jotka hartaasti toivoivat lapsilleen tiettyä kuvaa, saatoin plarata pienen "käsivarastoni" läpi ja suoda pienen ripauksen lohtua jollekin onnettomalle ;-)
ei ollut minusta lainkaan miellyttävä. Tekstipätkiä tuli kuitenkin lukaistua, kun paketti oli kaadettu myllyyn ja jauhatus kesti ehkä kymmenisen(?) sekuntia. Parempien puheenaiheiden puuttuessa joistakin Joonaan lausahduksista tuli "sananlaskuja", jotka tuskin olivat kuitenkaan kovin pitkäikäisiä.
Meillä on vajassa pahvilaatikoihin varastoituina Aku Ankka-lehtiä useiden vuosien ajalta. Mukava niitä olisi joskus tutkia, mutta eipähän hyvin pakattuja laatikoita viitsi penkoa.
Jouduin juuri muuttamaan varastossa laatikoiden paikkaa ja huomasin, että järjestelmällinen vaimoni oli pakannut ehjänä säilyneitä lehtiä eri laatikoihin (teksti laatikon päällä sen kertoi). Suuri osa lehdistä on tietenkin hajonnut jossakin määrin lasten käsittelyssä.
aikuisikäni. Vanhoja levyjä, kirjoja, erilaisia enkeleitä.
Nykyisin en enää kerää juuri mitään, vaikka entisenä keräilijänä on vaikeaa pitää näppinsä erossa jostain ainutlaatuisesta, vanhasta esineestä, jonka tapaan antiikki, tai huutokaupassa. Ajattelin joskus,etten voisi millään luopua jostain vanhasta kauniista esineestä, mutta olen antanut kuitenkin niitä nuorille sukulaisilleni, eikä se olekaan tuntunut kovin pahalta, päinvastoin - sukuunhan ne jäävät, toivottavasti.
Ankean puoleinen ilma, - lähtisikö tästä käymään vaikka kirpputorilla :=D
Keräilen sieniä ja marjoja mahdollisimman paljon talven varalle. Kirpparilta ostan kaikki asusteeni, syykin on selvä, eläkkeeni on niin pieni, joten keräily on hengissäpysymiseni ehto.
SPR:n Kontista ostan puuttuvia tarvikkeita jos raha riittää.
Joskus olen katkera kun maata nimitetään hyvinvointivaltioksi.
ennen tulipaloa, minulle jäi vain vanhat verkkarit.
Vähän muuttui käsitykseni keräilyyn ja tavaraan.
rahaa. Varsinkin 100€:set saa kuolaamaan.
Valitettavasti minulla on vasta 1 kpl.
...ehkä voisivat horjahtaa omatkin periaatteeni (olla keräämättä mitään).
Mutta kannattaako satasia kerätä, eiväthän liikkeet pysty antamaan vaihtorahaakaan satumaisen suuresta setelistä? Viissatasta en huolisi mistään hinnasta! - Tai, pitäisiköhän miettiä vielä...
Kerään roinaa kaapit täyteen, esim. huoneentauluja, kankaalle merkattuja. Niiden tekstit sitten, kuka niitä muistaa ? ?
"Uusi päivä kaiken muuttaa voi...", onko siinä järkeä?
Poikkean hiukan aiheesta:
Kuka muistaa tukholmalaisen himokeräilijättären nimen? Hänen talostaan on tehty museo Tukholmassa. En ole koskaan käynyt, kun en muista rouvan nimeä.
Olen vain kuullut, mitä kaikkea kamaa hän keräsi yöastioista lähtien. Talossa on kuulemma kolme kerrosta täynnä mitä merkillisintä tavaraa.
Tällä on monta kirjoittajaa Ruotsista ja monia muita tietäväisiä. Kertokaa museon nimi, jos tulee mieleen. Kiitos etukäteen.