eli ihan kokemusta löytökissan ottaneille. millä perusteella teitte valintanne? oletteko olleet tyytyväisiä? entäs onko ongelmia ollut? harkinnassa kissan otto ja haluaisin tarjota kodin löytökissalle. kävin eilen eräällä eläinsuojalla ja niitä reppanoita oli niin monia...negatiivisia ja positiivisia kokemuksia olisi kiva kuulla!
Löytökissan
ottaneet!
171032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Löysimme poikakissamme muutama vuosi sitten hylättynä kerrostaloalueelta. Huomasi, että oli ollut varmasti kauan pihalla, koska olia todella laiha ja turkki oli todella kamalassa kunnossa!! kävimme eläinlääkärissä, jossa todettiin, että kaikki muuten ok, paitsi tietysti ravinnon tarve ja muu sellainen. Laitoimme ilmoituksia nettiin ja kauppojen ilmoitustaululle ja alueelta jolta hänet löysimme, mutta ei ole kukaaan tähän päivään mennessä yhteyttä ottanut! Pari ensimmäistä päivää kissamme vaan nukkui ja söi tietysti todella paljon, koska oli nälkiintynyt. Kuitenkin huomasimme heti, että hän luottaa meihin ja tuntee olonsa turvalliseksi, vaikka onkin täysin vieras paikka ensin. Muutaman nukutun päivän jälkeen kissa alkoi tekemään meihin ja asuntoon tuttavuutta. Ja kissa oli todella hellyyden kipeä ja rakasti olla sylissä, jossa tänä päivänä viettää runsaasti aikaa!! kerran alussa tuli outo tilanne vastaan, kun joimme kotana muutaman oluen ja kai siinä sitte tuli pieni humala päälle ja kissa haistoi kaljan ja sen jälkeen se sähisi meille ja oli loppuillan sängyn alla. Tuli itselle sellainen olo, että olikohan joku juoppo kissamme entinen omistaja, koska käyttäytyi tuolla tavalla!! tänäpäivänä ei kissa enää välitä vaikka juomme kotona joskus, koska varmasti nyt luottaa meihin ja tietää ettemme tee hänelle pahaa emmekä hylkää!!! Suosittelen siis lämpimästi löytökissan hankintaa!!!!
otimme löytökissan jokin aika sitten kissatalolta. kissa vain osui ensimmäisenä silmäämme ja oli ensimmäinen, joka luoksemme tuli haistelemaan, niinpä lähti mukaamme. mukava katti on, valtavan seurallinen ja jatkuvasti puskemassa ja silityksiä vailla! kissan historia on sen verran ikävä, että sitä on pidetty nälässä ja kylmässä, ja oli kuulemma todella kuolemanlaiha kissataloon tullessaan. tästä johtuen syömistä saa kontrolloida tarkkaan, sillä jos antaa koko annoksen kerralla kissa syö sen alta aikayksikön ja oksentaa sitten kohta kaiken lattialle. varastelee myös ruokaa jos vähänkin jää pöydälle jotain. tämä on ainoa negatiivinen puoli meidän löytökissan kohdalla, mutta sekin ymmärrettävä sen menneisyyden takia. suosittelen lämpimästi löytökissan ottamista, se kyllä osaa osoittaa kiitollisuutensa!
Juu eli löytöeläintaloon otin yhteyttä, koska halusin jo aikuiseksi kasvaneelle kisulleni kaveria. Toiveenani oli vain, että kissa olisi tyttö ja pahimman pentuiän ohittanut. No kun menin käymään talolla niin siellä oli tämä nöpönenä pienessä häkissä ja miukui. Eläintenhoitaja sanoi että "ota vain syliin ja tutustu rauhassa". Otin kisun syliin ja hän OIKEASTI halasi minua :O siis tassut kummatkin kaulani ympärille ja miukaisi korvaani tyyliin: "Vie mut kotiin täältä!" :) siitä sit lähettiin kotiin.
Miinuspuolia oli, että mulle ei kerrottu eläintalolla että kissalla on kiima pahimmillaan, joten ensimmäiset pari viikkoa menivät valvoten koska kissa huusi ja rääkyi 24/7, mutta eläintalo hoiti asian, koska soitin sinne varasivat ajan leikkaukseen. Sain sen vielä edullisemmin, koska rokotukset tulivat kaupan päälle!
Kyllä mä suosittelen löytökissan hankintaa:) Tulee itsellekin parempi mieli kun on tehnyt jotain hyvää! Tuon meidän neidinkin hengen minä pelastin, koska kissa oli ollut eläintalolla juuri sen 14vrk, jonka jälkeen he voivat lopettaa kissan. Ehdin juuri ajoissa ;)
Tuoltakin voit katsella kodittomia kissoja:
http://www.pelastetaankoirat.com/kissoja.htm
ensimmäinen kisu oli n. vuoden ikäinen, kun se kotiimme saapui. menimme katsomaan kissoja paikalliseen löytöeläinkotiin, eikä ollut tarkoitus sillä reissulla vielä ottaa kisua mukaan...ei ollut kuljetusboxia tmv. no, eläinkodilta saatiin lainaan ja kotimatkalla käytiin kaupassa :) olinkin ehtinyt jo vuoden päivät olla ilman kissaa.... sekä minä että mieheni näimme heti että siinä se on, meidän jätkä :) kyseinen kisu oli huostaanotettu eikä löytöeläinkodissa haluttu kertoa tarkemmin asiasta. mutta mitään ongelmia ei ole ollut kyseisen kisun kanssa koskaan! ei mitään ongelmia käyttäytymisen suhteen, ei ole mitenkään arka tmv. ainoastaan jätkä on vähän nirso ruoan suhteen, aluksi huoletti kun melkein mikään ei maistunut...nyt tilanne korjaantunut.
toinen kisu haettiin samasta paikasta puolisen vuotta myöhemmin. mentiin vain "katselemaan" (tällä kertaa kuljetusboxi kuitenkin varmuuden vuoksi mukana). siellä pisti silmään pieni punertava kollipoika, joka raukka oli sotkettu valkoiseen maaliin ja matojakin sillä oli. se oli vain jätetty löytöeläinkodin pihalle, ja pikku pallero oli itse kävellyt sisään:) me satuimme paikalle seuraavana päivänä, ja pikku rääpäle sai kodin. se oli aika nuori pentu silloin, liekö 12 viikkoakaan. ja melkoinen täystuho...nyttemmin melkein 2vuotta myöhemmin voi jo hyvillä mielin muistella ensimmäistä vuotta, silloin ei paljon naurattanut kun riehuja ei antanut nukkua ja pureksi johdot ja kukkasistakin jouduttiin luopumaan. tuhoistaan huolimatta erittäin ihana kisu:) yksi ihminen saisi olla sillä töin että rapsuttaisi tuota kovaäänistä kehrääjää... erittäin ihmisrakas, jokapaikkaan tulisi mukaan ja vieressä nukkuu...tai, no...molemmat nukkuu :) mutta jos joskus vielä löytökisun otan, otan aikuisen.... :)
Hienoa nähdä, että joillakin ihmisillä on sydän paikallaan :).
Meillä on maaseudulta löydetty kissa, jonka emo oli hylännyt/unohtanut talvipakkasilla kylmänä olleeseen aittaan. Sieltä se tuli meille hyvin pienenä ja heiveröisenä, mutta vahvistui ja pääsi pian mukaan muun kissakatraan toimintoihin ja on nyt kaikkien lellikki.
Olen onnellinen, että tämä pienokainen pelastui. Se tuo paljon iloa ja on jopa seurallisempikin kuin isommat kissat. Ehkä se pitää äitiämme omana emonaan, koska oma kissaemo on varmasti jo unohtunut. Ja on se nättikin!
Meiltä katosi taannoin talon vanhin kissa, johon olimme tietysti kiintyneet. Kuukausia odotettuamme löytymistä on ollut pakko todeta, että se ei todennäköisesti palaa. Mutta ajatus siitä että joku on sen ehkä löytänyt jossain kaukana kotoa ja adoptoinut, on lämmittävä. Toivon, että voit ottaa löytökissan ja uskon, että se palkitsee sinut, kun annat uuden kodin ja turvan.
Ensin meille tuli noin vuoden ikäinen kollipoika. Valinta perustui ihan siihen että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Taustasta oli sen verran tietoa, että ollut alkoholiongelmaisessa perheessä. Sieltä "unohdettu" ulos valjaat päällä. Lähistön lapset retuuttaneet valjaista ja kissa paennut korkeaan mäntyyn. Kaatosateen mukana tippunut puusta alas, jolloin toinen takajalka murtui. Meille tullessaan jalka oli jo parantunut. Kokemustensa johdosta pelkäsi lapsia aivan hirveästi. Alussa jähmettyi paikalleen, jos vaikka pihalta kuului lasten ääniä. Pelko helpotti vuosien mittaan kun huomasi etteivät ne mitään teekään. Luonteeltaan todellinen hurmuri, myös kissoista välittämättömät ystäväni lähettivät sille aina rapsutuksia. Eli hyvän ja pitkän elämän, kuollen tänä keväänä 17 vuotiaana.
Noin neljä kuukautta kollin jälkeen meille tuli pieni tyttöpennun rääpäle. Senkin taustalla alkoholiongelmaisia. Naapurin tytöt olivat ehtineet hätiin kun humalainen oli aikonut heittää sen seinään tappaakseen pennun. Tytöt tulivat kyselemään neuvoa mitä tehdä pennulle ja se jäi meille. Tullessaan aivan liian nuori emolta pois otettavaksi, ollutkin koko ikänsä arka vieraita kohtaan. Oman väen suhteen ei mitään ongelmia. Nytkin hyrisee tyytyväisenä sylissä, jahdattuaan äsken pitkään kärpästä. Pirteä 16 vuotias. Sen kasvatuksessa pääsin helpolla. Hyväksyttyään pennun kolli piti sille jöötä, pentu sai siltä nuhteet heti jos erehtyi pahan tekoon.
Eli hyviä kokemuksia ainakin meillä. Kaikista arinta kissaa en kuitenkaan ottaisi. Jos luottamus ihmisiin on mennyt kokonaan sen palauttaminen voi vaatia vuosien yhteiseloa. Toki jos elämäntilanteesi sallii ja olet kärsivällinen luonne, arkakin kissa ansaitsee hyvän kodin. Ja voi sitä onnen tunnetta kun sen luottamuksen lopulta voittaa.
lukiessa rupeaa harmittamaan, etten tajunnut vuosia sitten hankkia kissaa yhdistyksiltä, mutta varmasti teen sen parin vuoden päästä kun on toivottavasti kisuille sillon enempi tilaa.
Onko teillä suositella jotain tiettyä löytöeläin/eläinsuojelu-paikkaa mistä kissan saisi ostettua leikattuna/rokotettuna, ei tarvitsisi välttämätää pentukaan olla.
Kissojen katastrofiyhdistykseltä eilen kissaneidin, maksaa 60€,mutta rahan saa jo takaisin sillä kissa on leikattu ja rokotettu :)
http://www.sey.fi/linkit.html
toimineeko linkki tuosta suoraan, mutta tuossa paikkoja eri puolilla suomea, kaikissa taloissa ei ole leikattuja/rokotettuja mutta ainakin Hesy:llä helsingin pakilassa on.
Itsellä kaksi löytäriä ja aivan ihania:)
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kannattaa aina ottaa kerralla kaksi kissaa, koska niillä on sitten seuraa toisistaan. Myöhemminkin voi tietysti hankkia seuralaiskissan, mutta joskus yksin ollut kissa voi loukkaantua tulokkaasta ja vihanpitoa voi kestää pitkäänkin. On siis parempi ottaa kerralla esimerkiksi siskokset.
Meidän kollin rontti on nyt 4vuotias. Tuli meille 5kk:n ikäisenä. On todella utelias ja kiinnostunut kaikesta/kaikista, noutaa palloa ja vierittää tavaroita takaisin pyynnöstä. Ainoa mitä pelkäsi oli kosketus ja äkkiliikkeet. Syliin jos otti niin kyllä oli heti kynnet kiinni kädessä, samoin jos heilautit kättä kissan edessä. Kynsien leikkuu oli yhtä helvettiä, mutta nykyään sujuu, toisinaan kyllä kuuluu sitkeää murinaa...
Ajan kuluessa tulee syliin itsekin jo ja nukkuu samalla tyynyllä =) Äkkiliikkeet hyväksyy oman perheen kesken muttei vierailta. Ihanaa on ollut katsoa kun kissan luottamus on kasvanut kuukausi kuukaudelta ja kissa on aina vaan onnellisempi. Harjaamista ei siedä vielläkään, mutta onneksi on lyhytkarvainen.
Vuosi tämän poitsun saapumisen jälkeen otimme toisen kolliaisen, se oli vasta 8vko:n ikäinen ja täynnä loisia, alipainoinen... Kaksi kuukautta meni eläinlääkäriä konsultoidessa ja siellä ravatessa, sillä pentu sai madotuksesta kuukauden kestävän ripulin. Kuntoutui kuitenkin hyvin.
Kyllä löytöeläimet ja huonokuntoiset antavat aina enemmän kuin ottavat. Ei aikoinaan hymyilyttänyt toi lääkärillä ravaaminen ja kissan ruokkiminen 2h/välein, mutta nykyään olen vain kiitollinen sille lääkärille joka jaksoi nähdä vaivaa tämän kissan eteen, eikä heti ollut päiviä siltä päättämässä. Koskaan en näitä karvatassuja pois antaisi.
Suosittelen kaikille lämpimästi.
Otin itse Tallinnasta järjästön kautta tuodun kisun ja parempaa saa etsiä, aivan ihana suloinen kisu, ja täysin leimautunut ihmiseen.
ilo lukea näitä tarinoita, kiitos!
Vanhempi kisu, 2-vuotiaana tullut, tuli meille kaverin kautta, soitti löytöeläintalolta ja kertoi kissasta jolla oli armonaika kulunut loppuun vaikka lisäaikaakin oli annnettu. Eihän tuollaista voinut heltymättä kuunnella... Hoikka oli meille tullessaan, ja pohjattoman nälkäinen vaikka oli kuulemma jo saanut lihaa luitten päälle paljonkin. Luottavainen, puhelias ja seurallinen, ollut alusta asti, mutta ruoka on maailmanlopun asia vieläkin. Kaikki syödään mikä irti lähtee...
Nuorempi oli suunnilleen vuoden ikäinen, teini, kun tuli meille. Kisu hiippaili takapihallani mistä noukin sen mukaan. Löytölään ilmoitin, lähiseudun kauppoihinkin, mutta meille tuo jäi kun saman tien kotiutui. Ikuinen vauva eli ilmeisesti liian pienenä vieroitettu, oireet sen mukaiset. Hiukan reppana mutta kiltti ja vauva-puuskissaan hellyyttävä...
Valitsin kaksi kissaani osin sen perusteella ettei niiden ollut ihan helppo saada kotia eli toista kuvattiin hieman kiukkuiseksi halutessaan, siitä ei näy kyllä jälkeäkään, kaikki hoitotoimetkin saa tehdä ilman mitään kiukkua, melkoinen lullikka. Ainoa pieni miinus on että herra haluaa kovasti ulos kun se keksi keväällä että valjaissa ulos päästään, sitä ennen ei älynnyt ulos pyrkiäkään. Ja saa istua valjaissa pihallammekin valvonnan alla, pääsee niistä nimittäin ihmeen ketterästi pois. Tosin tottelee myös aika hyvin kieltoa kun raapii ja maukuu ovella.
Ja toinen oli todella arka, sille taidan olla suoranainen palvonnan kohde, on ilmiselvästi kiitollinen uudesta kodistaan ja vähän arka vielä puolen v jälkeen, mikä ei siis haitta mitenkään, tunkee ihan kiinni nukkumaan yöllä ja käyttää päätäni tyynynään ja surisee niin ettei saa nukuttua.. hyvät valinnat tein.