Kysyisin teiltä odottajilta ja jo lapsen saaneiltakin, kumpi oli aloitteellinen raskauden suhteen.
Te, joiden lapsi oli suunniteltu, kumpi esitti raskautta toiselle sen ihan eka kerran?
Ja teille, joilla ei ollut/ole suunniteltu, kumman aloitteesta lapsi pidettiin? Vai oliko toiselle mielipiteellä mitään väliäkään?
Kiitos etukäteen.
Te, joiden lapsi oli suunniteltu, kumpi esitti raskautta toiselle sen ihan eka kerran?
Ja teille, joilla ei ollut/ole suunniteltu, kumman aloitteesta lapsi pidettiin? Vai oliko toiselle mielipiteellä mitään väliäkään?
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen nyt viikolla 28. Eli loppusuora häämöttää edessä. :)
Olen 19-vuotias, ja voin tunnustaa ihan suoraan että tämä raskaus ei ollut suunniteltu. Kun sain tietää raskaudestani, olin tuntenut poikaystäväni kaksi vuotta. Hän oli juuri ostanut talon, jonka remontti on nyt loppusilausta vaille valmis, eli pian pääsemme muuttamaan ekaan yhteiseen kotiimme. :) En ajatellut aborttia edes alussa, koska se ei ole koskaan sopinut omaan ajatusmaailmaani. Ja kyllä poikaystävänikin oli alusta asti sitä mieltä, että lapsi pidetään ja häntä rakastetaan. Ja olen tietysti ollut innoissani raskaudestani alusta lähtien, alkushokin jälkeen. :)
Tässä tarinani lyhyesti... en nyt viitsi alkaa kauheasti jaarittelemaan, kuten yleensä. :)
Veikkaan, että tähän tulee vastaukseksi eniten "nainen" :D
Lukkoon ei lyöty vauvantekohommaa, suunniteltiin ja oltiin linjalla välillä että no tulee nyt jos tulee ja sitten se päättikin tulla heti :D
ja miehen kanssa ollaan oltu naimisissa 7 vuotta (tai tulee heinäkuussa). Ja mies teki aloitteen. Poti vauva kuumetta ennen minua...
Olen tässä raskauteni edetessä pidemmälle, ja vähitellen jo kohti synnytystä, miettinyt melko paljon niitä pareja, jotka eivät saa koskaan omaa lasta, vaikka kuinka yrittävät ja toivovat. Tiedän lähipiiristäni useita tällaisia pareja. Myös omat vanhempani kuuluvat heihin, koska olen itse adoptiolapsi. Isäni ja äitinikään eivät voineet saada omaa lasta. Olen miettinyt, miksi juuri minulle suodaan oma lapsi, vaikka en sitä varsinaisesti "tilannut"? Tätä pohtiessani olen vain entistä onnellisempi raskaudestani ja siitä, että kohta minulla on ikioma vauva - ihme, jota ei kaikille suoda.
Siispä onnekkaita olemme... tavalla tai toisella. :)
mies kun ehdotti lapsen tekoa!
ite en olis viel uskaltanu ees puhua lapsista ku suhde oli niin vähän aikaa ollu vasta pystyssä. mut onneks ehdotti ja nyt voidaan paksusti :0)
tärppäs sit heti ekasta kierrosta kaikenlisäks.
toinen ehdotteli ja toinen "ihmetteli"...
Häitten jälkeen sitten päätettiin jättää ehkäisy pois ja antaa tulla, jos on tullakseen.
Monta vuotta oltiin kyllä jo suunniteltu lapsia, mutta sitten kun aika tuli yrittää,
niin vähän kuitenkin hirvitti, että josko nyt sitten.... ;-)
Liikaa jos vatvoo/miettii/suunnittelee, niin ei sekään ole hyvä.
Mutta kyllä onnesta ollaan naurettu ja itketty tässä viikkojen kertyessä,
eikä voitaisi olla yhtään onnellisempia :-)
...niin tylsältä kuin se saattaa kuulostaakin, keskusteltiin yhdessä, milloin olisi "oikea" aika miettiä ihan tosissaan jälkipolven hankkimista.
Periaatteessa vauvalla on ollut mahdollisuus tulla koko reilun 6-vuotisen seurustelun aikana, kun ehkäisynä toimi keskeytetty yhdyntä eli "tilausta" ei viiteen vuoteen laitettu perille asti. Reilu vuosi sitten (jouluna -04) juteltiin jälleen asiasta ja päätettiin ruveta laittamaan "tilaus" perille asti ja helmikuussa -06 saatiin "tilausvahvistus". :)
Koko ajan molemmat ovat olleet sitä mieltä, että jos vauva päättää olla tullakseen, se on tervetullut, oli sitä suunniteltu tai ei.
Rv 26 (25 4)
Jouduin jättämään e-pillerit pois ja kokeilimme kondoomia se kun ei sopinut jätimme ehkäisyn pois ja pam odotimme lasta nyt rv 13 4 ja ihanaa on! Ei sitä sen ihmeemmin suunnuteltu sai tulla jos on tullakseen. Oikeaa aikaa kun ei ole!
Meillä vauvan saamisesta ja vanhemmaksi tulosta puhuttiin jo ennen naimisiinmenoa. Olisin ollut valmis aika heti tapaamisen jälkeen luottamaan mieheeni ja saamaan lapsia hänen kanssaan. Itsekkyytemme takia halusimme nauttia toisistamme kaksistaan hetken. Viime kesänä mentiin naimisiin ja ajateltiin josko ei käytettäisi ehkäisyä ollenkaan vaan vaavi saisi tulla, jos niin on määrätty. Kuitenkin emmin, vaikka mieheni olisi ollut, minua vanhempana, valmis isäksi milloin vain. Ehkäisy jätettiin sitten parin kuukauden päästä ja seuraavaksi meiän vaavi jo kertoi halustaan tulla tähän maailmaan... Nyt tässä viimeisillämme (vk37) odottelemme onnellisesti pikkuisemme halua syntyä...
..vauva oli, yhdessä päätimme sen pitää. mutta.. olisin kyllä melko varmasti vauvan pitänyt yksinkin, jos mies ei olisi halunnut olla mukana kuvioissa.
Yhdessä päätettiin alkaa yrittämään vauvaa viime syksynä. Raskaustestin kun tein mies oli enempi innossaan kuin minä. Minä olin pienoisessa shokissa kun en odottanut vielä positiivista tulosta testistä :)
suurin osa haluaa sanoa yhdessä...Mutta varmaan jokainen ymmärtää, että jompi kumpi on aloitteellinen, kuten aloitajakin sanoin. Kumpi siis teki aloitteen?
Minäkään en usko, että jonain päivänä vaan molemmat avaa suunsa yhtäkkiä täsmälleen samaan aikaan ja sanoo, nyt tehdään lapsi.
Eikä ole mikään häpeä naisellekaan myöntää olleensa se aloitteen tekijä. Joku tuossa alussa totesi että ketjuun tulee että nainen oli useimmin aloitteellinen. No tietenkin se sitten piti todistaa muuksi ja äkkiä maailma oli päälaellaan, ja miehet vauvakuumeessa.
Minä voin sanoa reilusti, että minä halusin ja minä olen nainen. Mies asiaan tietenkin suostui, mutta MINÄ olin aloitteellinen. Enkä häpeä yhtään.
Mitä te muut häpeilette tämä "yhdessä" päättämisen kanssa?
...minä en edes muista, kumpi alunperin aloitti keskustelun vauvanhankinnasta. Oletettavasti minä, koska olen meidän perheessä se puheliaampi... :)
Eikä siinä varmaan mitään hävettävää ole, oli se aloitteentekijä kumpi tahansa. Pääasiahan varmaan on, että molemmat olisivat edes lähestulkoon samalla linjalla lapsenhankinnan suhteen.
ensimmäinen oli sillä linjalla että saa tulla jos on tullakseen, ei oltu edes kauaa seurusteltu mutta ehkäisyä ei käytetty. Eikä siitä kauaa edes mennyt kun ensimmäinen ilmoitti tulostaan, hiukan yllätys oli minulle että niin nopeasti tärppäsi, ja ihan molemmat oltiin innoissaan. Tämä toinen oli ehkä hieman enemmän minun "päätös", tai miehelle puhuin että toinen olis kiva pienellä ikäerolla. Mies sitten suostuikin että jätetään ehkäisy taas pois että jos se sitten vaikka kesään mennessä tärppäs, ihme oli tosiaan suuri kun heti pillereiden lopetuksen jälkeen tärppäsi, kyllä meni hetken aikaa ennen ku koko asian ees sisäisti että nyt on sitten jo toinen tulossa :D
esikoinen oli suunniteltu, mies olisi halunnu odottaa ehkä vuoden pari kauemmin mutta sain vauvakuumeen tartutettua ja lopulta esikoinen oli todella toivottu ja haluttu.
Tämä toinen oli vähän jännä juttu, mulla oli ensin kauhea vauvakuume ja tarttui taas mieheen, sitte päätinkin että laitetaan vauvahaaveet jäihin toistaiseksi koska halusin lähtä tekemään työharjoittelun ulkomaille, no tämän juuri sovittuamme teinkin positiivisen raskaustestin ja alkuun olin järkyttynyt mutta nyt nautin raskaudesta ja mies nauttii ja iloitse myös. Mutta tavallaan oli kuitenkin vahinko. Aborttia ei edes harkittu kun olen jo yhden lapsen synnyttänyt niin tiedän miten arvokasta pientä ihmisenalkua kannan sisälläni ja tiedän että siellä jo pieni sydän hakkaa niin en ikinä olisi pystynyt tätä pientä elämää riistämään. Ja kun elämä on kohtalaisen mallillaan (opinnot tosin kesken ja rahaa ei yhtään) niin ei ollut järkevää syytä tehdä aborttia.
Ensimmäisen kanssa ehdotus tuli minulta ja yhdessä tehtiin päätös. Toisen (tai tulikin kaksi kerralla) kohdalla mies kyseli olisko jo aika ja olihan se :)
Kolmannen raskauden kohdalla kyseessä oli vahinko ja ilmoitin, etten aborttia pysty tekemään ja mies oli yllätyksekseni samaa mieltä. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos hän ei tätä neljättä olisi halunnutkaan pitää...
Ensimmäistä lasta halusin minä ja asia sovittiin sitten yhdessä. Toista taas ei oikein koitettukaan sitten edes ehkäistä mitenkään, kun kummallakin oli ajatus, että on hyvä kun tulee 'leikkikaveri' esikoiselle. Ikäeroa tuli lapsille 13kk.
No nyt sitten tämä kolmas raskau on minun vauvakuumeeni aikaansaannos. Maanittelin mieheni suostumaan ja yllätyksekseni se suostuikin aika helposti. Iloinen yllätys oli, ainakin miehelleni, että tuleekin sitten kaksi kerralla.
Mieheni jo rupesi puhumaan, että jos sitten vaikka yksi vielä näitten jälkeen, mutta saas nährä nyt sitten...
Harvinaisen yksimielisesti, muttä itseasiassa mies sen sanoiksi puki ensin :)
kuka käärön halusi =)
ja taivaassa oli kun pienen poikansa sai syliin. eikä mennyt kuin vuoden päivät niin varovasti ilmoitti että toinenkin olisi ihan tervetullut...
no, minä olin kyllä niin uupunut etten halunnut edes ajatella koko asiaa, mutta aika tekee tehtävänsä.
esikoinen on nyt 3,5 vuotias ja masuasukki vk 19 =))
isi saa marraskuussa toisenkin käärön =)