Onnistuuko lautalattia

että ainoa oikea vaihtoehto olisi uiva lautalattia mutta käytännössä esim huonekalujen paino estää tuon rakenteen toiminnan. ongelma tulee olemaan lautalattian eläminen eli kun syksyllä aloitat lämmityskauden alkaa lattialankut kutistua pikkuhiljaa ja helmikuussa viimeistään on melkoiset raot joihin menee hiekkaa, pölyä ym. moskaa jolloin keväällä alkava lattian kostuminen ei ummistakkaan rakoja jolloin syntyy kierre jossa ei ole loppua, tämä siis jos haluaa raottoman lautalattian. ainoa oikea ja toimiva ratkaisu olisi "uiva" lautalattia jolloin laudat liimataan toisiinsa muttei lattiaa kiinnitetä alustaansa mutta kuten alussa sanoin ei tuo tahdo käytännossä toimia sillä tuo kosteuseläminen on yllättäva suurta. suosittelen noita jäljitelmä versioita sillä niissä tuo eläminen on saatu eliminoitua melko hyvin. jos kuitenkin päädyt lattialautoihin niin alustaksi kelpaa esim parkettipahvi.

Yläkertaan lautalattia jossa vesikertoinen lattialämmitys alla.Hirvittää vaan jos tulee noita rakoja, niin eipä oo enää hienon näköinen.Laminaattia en huoli ja laatta on jotenkin kovan oloinen makuuhuoneisiin.Alhaalla meillä kyllä laatta kaikkialla.Korkki ois yksi vaihtoehto mutta liian hintava mielestäni.Kokemuksia kehiin niiltä joilla lauta/lankku lattia vesikiertoisen lattialämmön kanssa.

tosiasia on että lauta, olkoonkin kuinka kuiva tahansa on kosteuden mukaan elävä materiaali ja se on fakta. tästä lähtökohdasta voimme purkaa tätä vyyhtiä niin että puuhan elää ja muotoutuu sen todellisen kosteuden mukaan mikä sitä ympäröivässä tilassa on. nyt ei ole olennaista se onko talossa lattialämmitys vai mikä sillä ei puu sitä tiedä mikä sen ilman kuivattaa ja mikä kostuttaa. fysikaalisesti lautalattia toimii parhaiten mitä stabiilimpi sen ympäroivä tila on jolloin voimme tehdä sen päätelmän että perinteinen rossipohja ratkaisu yhdistettynä uunilämmityksellä on lautalattian ihanteellisin ympäristö, tämä siksi että vaikkakin lämmityskauden alettua sisäilma kuivuu niin rossi joka on "hengittävä" rakenne päästää jonkinverran maakosteutta rekenteeseen jolloin lautalattia ei missään olosuhteissa tule kuivumaan niin paljon että haristuminen olisi häiritsevää. peruslähtökohtana pitäisi aina olla että puu on elävä ja mukautuva materiaali ja ne ovat sen ominaisuuksia jotka pitää ottaa huomioon materiaaleja valitessa ja jos me vaadimme puulta sellaisia ominaisuuksia mitkä eivät ole sille ominaisia olemme nähdäkseni väärillä jäjillä.
kannattaa tehdä muutama yksinkertainen koe ennen kuin valitsee esim lautalattian nykyaikaiseen taloon, liimaa tavallista höylättyä lautaa levyksi niin että saat tasan metrin levyisen "koelattian" ja laita se paikkaan missä tiedät kosteusvaihteluiden olevan samaa luokkaa kuin normaalissa talossa niin kesä kuin talvikautena ja nuomaat että tuollainen metrin levyinen pala saattaa elää jopa 2,5cm. sitten kannattaa miettiä mitä se parhaimmillaan voisi olla esim 5m leveässä huonetilassa ....12,5cm aivan oikein. nyt kun lautalattia perinteisesti naulataan tai ruuvataan kiinni alustaansa niin jostain se antaa periksi väkisinkin ja tällöin syntyvät ne ikävät raot. tässä syy miksi lautalattioilla on tänä päivänä niin huono maine kuin niillä on, valitettavaa mutta totta. kannattaa harkita muutaman kerran ennen kuin toteuttaa lautalattian nykyaikaiseen taloon.

kyllä se siis toimii mutta elää aivan varmasti.helpoimmillaan tänä päivänä saa lukkopontilla varustettua massiivipuu lattiaa reunaviisteellä,jonka kasaamiseen menee suunnilleen sama aika kun parketinkin kasaamiseen ja se asennetaan "uivaksi" lattiaksi ainoastaan hinta on heikko lenkki. ja paksuuskin vain 16 mm. antaa mm.lämmön helpommin läpi.

Kirjoittelin joskus tammikuussa tästä samasta aiheesta; kyllä lautalattian voi tehdä nykyäänkin uuten taloon. Monta asiaa täytyy toki huomioida jo rakentamisen alusta (mm. perustuksista) alkaen, jos lautalattian haluaa.


Kirjoitukseni 31.1.06:

"Teimme taloomme 110 m2 lautalattiaa. Se tehtiin näin:

Rakenne, kuvattu alhaalta ylöspäin:

- betonilaatta
- bitumihuopakaista
- lauta 20x100 k 600
- koolaus 50x125 k 450, välissä vuorivilla 150 mm
- lattialauta 32x68 mm koivua.

Betonivalua tehdessä huomioitiin ko lattiarakenne, joten valun suoruuteen ja korkoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Mitään oikaisukiilausta ei koolauksille tarvinnut tehdä.

Alusaudat ammuttiin lensin liimanaulalla koolauslankkuun, koko hoito sitten ympäri ja kiinnitettiin aluslaudoista lattiaan panosnaulaimella (47 mm Hiltin naula).

Lattialaudat on omasta metsästä. Joulukuussa 2003 hakattiin tukit, kevättalvella (maaliskuu) 2004 sahattiin kenttäsirkkelillä 3" (78 mm) pelkoiksi; pelkat taapeloitiin huolella ilmavasti. Kesäkuulla pelkkojen sahaus soiroiksi, kahdessa erässä kuivaus 7 % ja höyläys, höylästä tiiviiseen pakettiin ja sitten pikapikaa suoraan lattiaan.

Lattialaudat kiinnitettiin koolinkeihin 60 mm liimahakasilla päistä 4x60 mm ruuveilla.

Valmis lattia hiottiin, pintaan 6 kerrosta lakkaa; 3 pohjalakkaa ja 3 pintalakkaa.

Reilu vuosi on tallusteltu, ei nirise ja hyvältä tuntuu. Pieniä n 1 mm rakoja on talviaikana siellä täällä. On mukava jalalle ja komea katsella. Työläs oli, mutta kannatti!"

Nyt (7/06) on jo tallusteltu pitemmän aikaa, ja edelleen olemme tyytyväisiä - komia on ja jalalle miellyttävä! Pikkurakoja (n 1 mm) on siellä täällä, mutta eipä tuo meitä haittaa, kuuluvat ikäänkuin luonnollisen lautalattian henkeen.

Mitäs komealle koivulattialle nyt kuuluu? Onko teillä koiria ...koivu saattaisi kestää jopa tassujen kynsiä.

nooo nyt on akka kadonnu, lienee pudonnu lattianrakoon, tai lähteny nuohoojan matkaan. Puolet on jo laminaatin alla, ja kun taas saan jostain rahaa, menee loputkin, hirveen huono, ja epäkäytännöllinen se oli, mutta kuului talon henkeen.
Älä sorru puulattiaan.. ei onnistu..