Tiedän, että aihe on arka ja ehkä ikäviä muistoja ja tunteita herättävä, mutta kertoisitteko naiset, joita on petetty/jotka on jätetty, miten olette päässeet taas jaloilleen ja kuinka kauan se on kestänyt? Onko tapaus jättänyt ikuiset arvet ja vienyt kenties luottamuksen mennessään vai oletteko päässeet asian yli ja jatkaneet elämäänne optimistisin mielin?
Petetyt/jätetyt
Left&alone
213009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minun "ensirakkaus" petti minua useampaan otteeseen ja se oli raskasta aikaa. Sillä kaikki nämä "toiset naiset" oli parhaimpia ystäviäni. Kaikki tiesi siis. Minä en tiennyt ennen kun yksi ystävistäni pienen painostuksen alla kertoi kaiken.
Tämä tapaus vaikuttaa luottamukseen edelleen. Uusissa suhteissa ja uusissa ystävyyssuhteissa. Joskus jopa vanhoissa.
En tiedä miten pääsin jaloilleni. Se vaan tapahtu varmaan.. Vai olenkohan vieläkään? 3 vuotta tästä on aikaa.. Ei särkynyt sydän päivässä parane, sen olen oppinut. Paremmalla mielen mennään jo eteenpäin mutta luottamus asiat tosiaankin on vaikeita..
...parhaat ystävät ja tyttöystävä...Miten ne on voinu tehdä sulle niin törkeästi? En ihmettele, jos luottamus on mennyt, mutta ajattele, ettei se tyttösi ole koskaan ollutkaan sun arvoisesi ja tommoset kaverit sais heittää romukoppaan...Vieläkö olet tekemisissä heidän kanssaan?
Joko sulla on uudet kuviot? Ei kyllä kannata jäädä märehtimään, vaikka eteenpäin jatkaminen ei helppoa olisikaan...
...oudot on tunnelmat myös jättäjällä, ei hyvät, syyllisyys. Ehkä sinua kohdelleellakin samat?
Voi, ihmisiä raakileita kaikki ollaan. Ei syy käytökseen, toteamus vain. Kasvetaan...
pääsis kerran selälleen niin pääsis taas jaloilleen.Kirjottanu Pirkko Saisio
hyvin sanottu. eipä tuo liene ongelma, vaiko?
yöllä vaan tulee joskus kaikenlaista mieleen,vaik pitäs yöpukua etsiä;)jaa niin juu en käytäkään yöpukuu...
...vai on sulla yöpuku hukassa...no mihinkäs sitä tarviikaan, jos tuommoiset on mielessä ;)
daisarit sai mut herään ja yöpuvulla täälä ei tehdä mitään ,eevan asussa vaan nukutaan.mites itse nukut;)
ilman viikunanlehteäkään
sitäkään;)
Puolisen vuotta sitten, muutama päivä ennen vuoden vaihtumista tähän vuoteen, erosin tyttöystävästäni. Juu, hän väittää että minä jätin ja kai se niin menikin. Mutta ehdottomasti painostuksen alla. Kuinka olisin voinut jatkaa suhdetta jossa toinen pettää jatkuvasti? Monesti sain siipeeni sillä hän petti oman parhaan ystävänsä kanssa, tämä henkilö oli myös minun kaverini. Nykyään ihmettelen, että miksi en heti jo ensimmäisestä kerrasta antanut mokoman mennä mutta ei sitä pysty kun voimakkaat tunteet sitoo toiseen kiinni.
Tapahtumasta on siis n. puoli vuotta nyt ja ei voi sanoa että olen toipunut. Tämän jutun mukana meni myös paras ystäväni (se on toinen juttu kokonaan) joten olen erittäin yksin tämän asian kanssa. Nyt en enää näe joka yö unia tästä tytöstä mutta monta kertaa viikossa elän samat tunnelmat uudestaan unissani. Nyt vasta olen oikeastaan alkanut asiaa käsittelemään joten paljon itkua, joka päivä oikeastaan, sisältyy nyt tavallaan tähän "suruaikaan". Vaikka olen seurustellut ennen tätä tyttöä niin tämä oli kuitenkin pisin suhteeni (n. vuosi) ja tavallaan ensimmäinen syvempi rakkauteni.
Tyttö teki minulle paljon pahaa, olin talvella psykiatrisella osastollakin muutaman viikon ja koulusta otin paljon lomaa sillä en todellakaan ollut koulukelpoinen. Nyt toivon että saisin tämän kesän aikana vähän käytyä asiaa läpi jotta koulu jatkuisi hyvin ensi lukukautena. Kirjotukseni ovat kyllä siirtyneet tämän tapauksen jälkeen mutta nyt olen päättänyt, että tämä minua satuttanut ihminen ei ole sen arvoinen että annan tulevaisuuteni kärsitä hänen takiaan.
Kipua ehkä lisää se, että hän silti pitää minua kaverinaan vaikka minä en siedä häntä nähdäkkään enkä kuulla hänestä mitään. Hän myös pyysi apuani auttamaan hänen elämäänsä kuntoon, sillä hänet jätti juuri hänen uusi tyttöystävänsä, erittäin samalla tavalla mitä minulle, tai siis meille kävi silloin vähän aikaa sitten. Tuntuu että hän taas käyttää minua hyväkseen sillä hän kyllä tietää, että tunteeni häntä kohtaan ovat yhäkin erittäin syvät.
Kyllä tämä arvet jättää ehdottomasti, nyt juuri tuntuu ettei minulla ole kavereita eikä mitään aikomusta hankkia niitä. Kaverustun kyllä erittäin helposti kenen kanssa vaan mutta olo on että jokainen haluaisi vaan pettää minut. Myöskään uutta seurustelusuhdetta en voi harkita ennen kuin tämä asia on käsitelty ja siinä menee aikaa. Toisaalta, ei tässä naisista mikään tunkukaan ole :D.
Ajattelen vain niin että, elämä kyllä antaa tälle tytölle ansionsa mukaan ja oloani helpottaa myös se, että tiedän, että minä en tehnyt mitään väärin. Annoin hänelle kaikkeni ja hän vain ei ymmärtänyt käyttäytyä sen mukaan. Myös kasvan ihmisenä ja uskon, että ehkä monen vuoden päästä vielä uskallan päästää jonkun lähelleni, olenhan vielä nuori (18v.) ja kaikki on vielä edessä. Joten uskon ja toivon, että vaikka aikaa menee, minä ainakin selviän. Toivon myös kaikkea hyvää tälle tytölle.
Tuli pitkä teksti mutta oli terapeuttista kirjoittaa. Voimia kaikille, joita on kohdeltu kaltoin.
voimia!Kuullostat todellakin selviytyjältä:)
En päässyt kun puoleen väliin tekstiäsi,kun ajattelin jo tätä exääsi hyväksikäyttäjänä.
Sinä taasen kuullostat fiksulta nuorelta naiselta!
Itsekkin koen tulleeni jollain tapaa hyväksikäytetyksi.
Exäni petti minua ja minä annoin anteeksi,meillä oli aivan ihana suhde.Käsittämätöntä että hän saattoi tehdä niin...
Uskoin selitykset ja hän osasikin lepytellä minut taitavasti.Käytti hyväkseen hellyyttä ja rakkauttani häntä kohtaan.
Kun hän petti uudelleen saman tytön kanssa,olin aivan rikki ja jätin hänet.
Erosimme viime syksynä,ja vieläkin hän yrittää saada minut ottamaan hänet takaisin.Itse en häntä haluaisi lähelleni,koska tunteeni häntä kohtaan ovat vielä hyvin voimakkaat.Sattuu joka kerta kun hänet näen,hän kyllä sen huomaa ja taitaa uskoa että saa vielä minut takaisin.
Vähän aikaa sitten hän melkein sai "aivopestyä" minut,mutta sitten kuulin hänellä olleen juttuja muiden naisten kanssa.
Ei kai hänen niin luulisi tekevän jos meidät yhteen kerran haluaa.
Luulen että minä olin hänelle se turvaa,lämpöä ja luotettavaa rakkautta antava,ja hän uskoi minun kaiken antavan anteeksi.
Ehkä ajan kanssa annankin hänelle anteeksi,sitten minullakin on jo helpompi olla.Mutta vierelleni en häntä halua.
Kiitos. Olen todella tehnyt töitä asenteeni eteen ja muistan kohdella myös tätä tyttöä ihmisenä ja kunnioittaa häntä, vaikka hän minulle tekikin niinkuin teki. Mitään vihaa en häntä enkä ketään muutakaan kohtaa tunne, sen estää jo kristittynä oleminen ja muutekin, uskon ettei viha auta mihinkään. Haluaisin vaan että voisin kohdella ja suhtautua häneenkin täysin neutraalisti, niin että pystyisin pitämään tunteet täysin erillään. Juu, kyllä hän ehdottomasti oli ja on yhäkin hyväksikäyttäjä. Mutta se ei ole minun menetykseni enää :D
Voimia sinulle kun kamppailet tämän asian kanssa. Mielestäni on myös hienoa ja oikein jos koet että ehkä joskus voisit antaa hänellekkin anteeksi. Sitli, luulen, että on oikea ratkaisu olla ottamatta häntä takaisin. Tsemiä!
Yli on päästy, mutta luottamus on oikeestaan mennyt.
Mulla siitä, että 4 bisseä peräkkäin jätti miehen takia mut, on saanu aikaan, että tosi huonosti luotan bisseihin.
Kyllä siitä eron surusta nopiast yli pääsee.
aikasta namu...Pidän kauniista ja persoonallisen näkösestä naisesta.Toki täällä(stadissa olen) näkee kaltaisia hiustyylin omaavia älyttömän paljon,näkyy olevan lävärit omistavilla jonkin näköinen muotivillitys.
No ei aiheeseen,oli vaan pakko kertoo että olet kaunis,tuon yhden selvästi loukkaavaksi tarkoitetun viestin vuoksi...
Niin sulla on käynyt kyllä todella hassusti,miten oletkin onnistunut 4 bissee peräkanaa löytämään,ja noin hullusti käynyt.
Ymmärrän kyllä että kun kohdattaisiin,niin tuskin haluaisit tutustua...
Mutta mutta,et ilmiselvästi ole kohdannut naistasi vielä.
Luotatko sitten lesboon?
Vai onko bisseys nyt sulle se petollisuuden perikuva?
Ehkäpä jättäisin kertomatta että olen bisse,jos/kun sut kohtaan.
Petosta tosin sekin olisi:(
Erosin neljä vuotta sitten yli nelivuotisesta suhteesta. Oltiin kihloissa, oli oma asunto, kunnes exäni petti ja jätti toisen naisen vuoksi. Isku oli kova, ekat pari vuotta olivat tuskaisia. Sen jälkeen pääsin pikkuhiljaa jaloilleni ja olen nykyään uudessa suhteessa. Sinkkuaikaani kesti kuitenkin reilusti yli kolme vuotta, osin siksi etten oikeastaan ollut edes kiinnostunut kenestäkään ja osin siksikin että exäni temppu löi itsetunnon niin alas etten uskonut kelpaavani kellekään.
Vaikka aikaa on kulunut jo paljon, arpia on edelleen. Olen varovaisempi kuin aiemmin, hieman kyynisempi kuin aiemmin. Ja ikävä kyllä myös mustasukkaisempi kuin aiemmin. :/ En pidä siitä, mutten oikein tiedä miten purkaakaan sitä. Nykyinen suhde on kuitenkin aika tuore, joten toivon että aika auttaa.
tässä kirjoittelee ihan tästä näkökulmasta. Eli olen seurustellut petetyn naisen kanssa tällä hetkellä n. puolitoista vuotta. Hänen exänsä siis petti häntä heidän yhteisen ystävän kanssa. Kyllä se että voi luottaa taas ihmiseen vie aikaa ja on tiukalla. Olen saanut monesti todistella hänelle sitä, etten minä aio häntä pettää, koska en voisi niin ikinä toiselle tehdä. Rakastanhan häntä. Mielestäni jos toista rakastaa ei voi sellaista tehdä. Eli väitän että kaikki jotka pettävät, eivät rakasta oikeasti, he vain luulevat sitä rakkaudeksi. Se voi ollakin vain syvää kiintymystä, välittämistä, mutta rakkautta se ei ole. Se on myös joskus voinut olla rakkautta, mutta on hiipunut. Ei ole niin yksioikoisia nämä tunteet. Kuitenkin sanon, että kyllä se vaatii petetyn uudelta kumppanilta myös kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Uskoa siihen, että toinen pikku hiljaa alkaa luottamaan sinuun kaiken sen kokemansa jälkeen. Tällä hetkellä meillä ei enää ole sitä huolta, naiseni kyllä on alkanut luottaa minuun, mutta töitä siinä on tehty. Kun toista rakastaa sen jaksaa, ja se palkitsee. Toivon kaikille petetyille voimia, ja uskoa siihen, että kuitenkin on myös olemassa ihmisiä jotka eivät petä, vaikka sitä on vaikea uskoakaan kaiken sen jälkeen mitä on kokenut. Toivon myös sinnikkyyttä ja ymmärtämistä näiden petettyjen uusille kumppaneille. Jos rakastat jaksat tukea ja auttaa toista pääsemään kaiken sen ylitse.
monelta unohtuu, että suhteen eteen täytyy tehdä töitä. Ei ole sellaista suhdetta joka sujuisi itsestään ja pysysisi hyvänä vuosikaudet ilman minkäänlaista työstämistä.
Ja joskus se on kovaa, mutta se palkinto siitä on aivan uskomaton.
Nyt annetaan periksi ja mielummin juostaan karkuun kuin ratkaistaisi ongelmat, kumpikaan ei halua muuttaa itseään, ja yms. Ei siitä hyvä tule.
Työtä se vaatii, pohdiskelua yksin ja yhdessä, luopumisia ja saavuttamisia.
Siis totta, nähkää vaivaa, antakaa antakaa ja antakaa koska se tulee aina takaisin korkojen kera. Niin hyvässä kuin pahassakin, eli kandee tuumata kumpaa haluaa enempi=).
enää eron tullessa todellakaan. Heteroelämästä tulleena ei ollut ja ole ollut helppoa tottua Kuitenkin erilaiseen elämään kaikkine lisukkeineen. Muija kenen vuoksi jätin kaiken pitkien pohdintojen ja tekojen jälkeen oli löytänyt uuden ja pettänyt minua ja ottanut uuden sängynlämmittimen.
Aikaa jo useampi vuosi ja välissä muutama lyhyempikin juttu kumpikin kai olisi halunnut jotain pitempää itse en enää kun kerran rikkonut ja satuttanut itseään niin pahoin joka puolelta.
luottamusta minulla on mutta ei halua tutustua keneenkään sen syvällisemmin enää.
enään luottamatta ja uskomasta jne. Jos kokoaika saa turpiinsa on ihan pikkuisen hyvä katsoa sinne peiliinkin. Koska aina kun kysessä parisuhde, siinä on kaksi ihmistä. Ja eihä koko ihmiskuntaa voi tuomita muutamien takia.
Onhan se vaikeaa mutta yksi asia sunkin on hyvä muistaa. Säkin jätit jonkun, säkin olet särkenyt jonkun sydämen, ja tuntuuko susta että sä et ole enään luottamuksen arvoinen?
Voihan sitä nostaa kädet pysytyyn ja huutaa surkeuttaan mutta tosiasia on että jokainen meistä mokaa jokainen meistä joutuu särkemään jonkun sydämen, ja jokainen meistä voi silti löytää sen hyvän ja oikean rakkauden. Mutta sen saavuttamiseksi tulee oppia itsensä virheistä, toisten ja muuttaa itseään. Jos vain odottaa ja on, saa juuri sitä, odottamista ja olemista.
täytyi lähteä liikkeelle
tietysti ekaksi tuli se pahin kriisi, itku ja murhe
siitä kun sit selvis, niin aattelin että ainakin vuoden päivät oon ihan sinkku, enkä satuta itseeni..
kyl se ajan myötä sit aurinko rupee paistaan
Tsemppiä Sulle!