siis kumpa oli

"KUMPA"

Mulla ainakin oli ensin muna. Sama muna on vieläkin, mutta kanat ovat vaihdelleet taajaan.

Yleisen ennakkoluulon mukaan kysymys munan tai kanan olemassaolon ensisijaisuudesta edustaa ratkaisemattomissa olevaa filosofista probleemia. Yleisen ja laajalti kannatetun argumentin mukaan kumman tahansa vaihtoehdon (muna tai kana) valitseminen voidaan kumota viittaamalla siihen tosiasiaan, että ei-valitun vaihtoehdon esiintymä näyttää aina edeltävän yksittäistä valitun vaihtoehdon esiintymää. Täten esimerkiksi väittäessämme kanan olleen olemassa ennen munaa voi kriittinen keskustelukumppanimme huomauttaa, että tuo kana on saanut alkunsa munasta ja siksi muna on ollut olemassa ennen kanaa. Tähän voimme kuitenkin vastata takaisin, että myäs tuon munan on täytynyt joskus, niin sanotusti, putkahtaa ulos emokanansa kloaakista. Toisaalta myäs tuo emokana on viettänyt varhaiskehityksensä leppoisat päivät kitiinisen kuoren alla, jne. Näin kiistely näyttää kiertävän kehää, josta ei ole ulospääsyä: jokainen kana on lähtäisin munasta ja jokainen muna on lähtäisin kanasta.

Seuraavassa tulemme argumentoimaan, että edellä luonnosteltu perinnäinen käsitys munan ja kanan dilemmasta on kuitenkin väärä: ongelma on ratkaistavissa äärimmäistä käsitteellistä tarkkuutta noudattaen seuraavien operaatioiden avulla. Ensinnäkin, kysymyksessä munan tai kanan olemisen ensisijaisuudesta on läydettävissä kaksi toisiinsa kietoutunutta, mutta olemukseltaan erilaista problematiikkaa. Voidaan nimittäin ajatella ongelmaa toisaalta ontogeneesin (yksilänhistoria) ja toisaalta fylogeneesin (lajinhistoria) kannalta. Ontogeneettisesti jokainen muna on ollut aikaisemmin kuin kana ja täten muna on tästä näkäkulmasta aina ensisijainen suhteessa kanaan. Tässä mielessä ongelma on itse asiassa ratkaistu. Kun traditionaalista argumenttia seuraten kysymme, mistä muna on tullut maailmaan ylitämme ontogeneettisen perspektiivin ja siirrymme fylogeneettiseen problematiikkaan. Tällä tavoin ontogeneesi palautuu fylogeneesiin. (Huomattakoon kuitenkin, että tämä palautuvuusteesi on kiistanalainen ja että täysin tyydyttävän ratkaisun olisi toimittava yhdensuuntaisesti sekä ontogeneesin fylogeneesin kohdalla. Esittämämme ratkaisu tekee juuri näin ja siten tämän kirjoituksen rajallisissa puitteissa ei ole tarpeen syventyä sen tarkemmin asiaan.)

Vaikka olemme näin eräällä tavalla selvittäneet probleemin ensimmäisen osan, ei lopullinen ratkaisu vielä aivan häämätä. Fylogeneettisessa problematiikassa vanha, ikuisesti jatkuvalta vaikuttava, kehä näyttää palaavan: yksittäinen muna on peräisin yksittäisestä kanasta, joka on peräisin yksittäisestä munasta, joka on peräisin yksittäisestä kanasta, jne. Perinteinen ajattelumalli nostaa kätensä yläs tässä kriittisessä vaiheessa ja väittää muna vai kana -ongelmaa tältä pohjalta ratkaisemattomaksi. Tämä johtopäätäs on kuitenkin liian hätäinen. Seuraavassa osoitamme, miten myäs fylogeneettinen problematiikka voidaan ratkaista käyttäen ns. iteratiivista menetelmää. Määriteltäkään "kana" häyhenpeitteiseksi lintueläimeksi ja "muna" kitiinikuoriseksi haudutuslaitteeksi. Kun olemme tällä tavoin kiinnittäneet termien "muna" ja "kana" merkitykset, tulee näiden olemassaolon ensisijaisuuden ongelmasta ratkaistavissa oleva empiirinen kysymys.

Kaksi tunnettua teoriaa on esitetty lajien synnystä. Jotta voimme päästä selvyyteen munan ja kanan ensisijaisuuden ongelmasta, on meidän punnittava näitä kilpailevia näkemyksiä keskenään. Jumala ja Pyhän Hengen innoittamina toimineiden apostolien ja profeettain joukko ovat väittäneet kunnianhimoisessa kirjassaan 'Pyhä Raamattu' (1969, s. 7), että Jumala loi viidentenä päivänä maailman luomisesta lukien kaikki maalla elävät eläinlajit: 'Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan.' Tämän teorian mukaan kanan on täytynyt edeltää fylogeneettisesti munaa, sillä Jumala loi maan päälle ensin täysikasvuiset eläinlajit ja vasta sitten antoi näille kyvyn lisääntyä ja tuottaa jälkeläisiä (mt., s. 7). Vaikka tällä ratkaisulla on puolensa, se ei kuitenkaan mahdollistaisi muna vai kana -ongelman yksiselitteistä ratkaisua. Jos kiistanalainen palautuvuusteesi riitautettaisiin, päätyisimme ristiriitaan: muna samanaikaisesti sekä on (ontogeneesi) että ei ole (fylogeneesi) ennen kanaa, mikä on kuitenkin loogisesti mahdoton tilanne. Onneksi probleemi voidaan ratkaista nojautuen uudempaan lajien syntyä koskevaan teoriaan.

Edellä esitelty, varhaisemmin huomattavaa suosiota nauttinut, luomisopillinen näkemys lajien synnystä on viime aikoina joutunut ankaran kritiikin kohteeksi. Huomattava eläintutkija ja tiedemies, Charles Darwin, väittää kirjassaan 'Lajien synty' (2000, s. 24), 'etteivät lajit ole muuttumattomia, vaan että saman suvun (genus) lajit ovat yhden, tavallisesti sukupuuttoon hävinneen lajin jälkeläisiä'. Provokatiivisen näkemyksensä tueksi hra Darwinilla on esittää siinä määrin painavaa evidenssiä, että ainoastaan dogmaattinen kaivautuminen perinnäisiin juoksuhautoihin saattaa tarjota perusteen pitää kiinni aiemmin vallalla olleesta luomisopillisesta teoriasta (ks. Jumala & al. 1969, ss. 7-9).

Olemme täten tulleet argumenttimme ratkaisevaan vaiheeseen. Iteratiivista menetelmää käyttäen nimittäin huomaamme, että kulkiessamme kanan fylogeneettista evoluutiopolkua taaksepäin saavutamme ajan kuluessa pisteen, jossa munia maailmaan pukkaava olento ei täytä enää kanan kriteerejä (häyhenpeitteinen lintueläin). Tässä tilanteessa, ja pitkälti kauempana kuljettaessa taaksepäin fylogeneettista jatkumoa, on kuitenkin tavattavissa olentoja pukkaamassa munan kriteerit (kitiinikuorinen haudutuslaite) täyttäviä olioita eli munia maailmaan. Näin ollen voimme päätellä, että muna on ollut olemassa ennen kanaa sekä ontogeneettisesti että fylogeneettisesti. Täten kysymys munan tai kanan olemisen ensisijaisuudesta voidaan ratkaista yksiselitteisesti munan hyväksi myäs siinä riitautetussa tapauksessa, että palautuvuusteesi hylätään. Muna oli ennen kanaa joka kantilta.

kana tietenkin.eix jumala luonnu eläimet ensin!