onko kellään samanlaisia kokemuksia kuin minulla?
Olen ollut vaihdellen lievästi ja vaikeasti masentunut noin viisi vuotta ja tämän aikana lihonnut n 30 kiloa, joten olen 30 kiloa ylipainoinen. Viimeisen puoli vuotta olen kärsinyt erittäin vakavasta masennuksesta ja ollut sairaslomalla tuon ajan.
Ongelmani on seuraava: Haaveilen jatkuvasti bulimiaan sairastumisesta. Minulla on jo lievä ahmimishäiriö, mutta haluaisin todella pystyä oksentamaan. Muutaman kerran olenkin jo saanut jotakin tulemaan ylös.
Järjellä kun ajattelen on todella typerää haaveilla bulimiasta, mutta olen epätoivoinen kilojeni kanssa ja tiedän että ne ovat suuri osasyy masennukseenikin.
Onko siis jollakin samoja kokemuksia ja kuinka selvitä siten että ei sairastu bulimiaan mitä en tietenkään haluaisi jos en olisi masentunut.
Olen ollut vaihdellen lievästi ja vaikeasti masentunut noin viisi vuotta ja tämän aikana lihonnut n 30 kiloa, joten olen 30 kiloa ylipainoinen. Viimeisen puoli vuotta olen kärsinyt erittäin vakavasta masennuksesta ja ollut sairaslomalla tuon ajan.
Ongelmani on seuraava: Haaveilen jatkuvasti bulimiaan sairastumisesta. Minulla on jo lievä ahmimishäiriö, mutta haluaisin todella pystyä oksentamaan. Muutaman kerran olenkin jo saanut jotakin tulemaan ylös.
Järjellä kun ajattelen on todella typerää haaveilla bulimiasta, mutta olen epätoivoinen kilojeni kanssa ja tiedän että ne ovat suuri osasyy masennukseenikin.
Onko siis jollakin samoja kokemuksia ja kuinka selvitä siten että ei sairastu bulimiaan mitä en tietenkään haluaisi jos en olisi masentunut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kerrot olevasi sairaslomalla, mutta kuinkas on lääkityksen laita? Mielialalääke saattaisi nimittäin auttaa.
bulimiasta. Minulla on ehkä ylipainoa 5-8kg, tai siis olen vielä normaalipainoinen mutta nuo ovat tulleet reilussa vuodessa enkä saa niitä mitenkään katoamaan. Tunnen itseni inhottavaksi läskiksi. Ja sairastan myös masennusta, tai siis sairastin, nyt tunnen että se tekee uudelleen tuloaan ja kamppailen sitä vastaan.
Tämä nyt ei sinua paljon auta, mutta ettet kokisi olevasi yksin tunteidesi kanssa.. Tällä hetkellä minua estää oksentamasta on se että se tuntuu vastenmieliseltä ja siitä on niin paljon haittaa hampaille ja kurkulle. Mieti niitä negatiivisia asioita, tälläkin palstalla niitä on kirjoiteltu. Ja yritä keskittyä johonkin muuhun kuin painoosi, niin minäkin yritän :)
Kuule. Mä sanon sulle et älä alota sitä. Siitä ei pääse eroon. En halua paasata, mutta kun tiedän. Oksentelen silloin tällöin, yritään pysytellä siitä erossa (en kai ole vielä mennyt "rajan toiselle puolelle," toisin sanoen siitä ei ole vielä tullut riippuvuutta)Aina silloin kun oksennan, koko päivän jonkun syömisen jälkeen tulee uudestaan halu oksentaa. Toista kertaa en anna enää periksi. Luulen kuitenkin helppouden johtuvan siitä, että olen varmaankin anorektikko (tämä:"luulen" johtuu siitä että painoindeksini ei vielä yllä anorektisiin mittoihin painavien luiden vuoksi.)En miellä itseäni sairaaksi.
Itse olin yli vuosi sitten ylipainoinen (ylipainoa n.10kg)ja nyt olen melkein anorektikon mitoissa urheilun ja vähäisen ravinnon ansiosta(jes!)Kuukatiset jääneet taas pois jne.....huh, tulipas pitkä paasaus mutta ihmiset ehkä uskovat perusteltuina nämä asiat (toivottavasti!)Sanomani siis kuului: älä hyvä ihminen sairastu tähän tautiin. Laihduttaa voit, niinkuin minäkin liikunnan ja monipuolisen ravinnon avulla. Sitäpaitsi bulimia ei ole laihdetuskeino; kilot tulevat takaisin.
on erittäin kehno ja tästä on monella tälläkin palstalla varmasti empiiristä tietoa.
(Jos nyt emme ota huomioon sitä suurta joukkoa, jotka ovat "wannabe-mioja") Minua harmittaa ja melkein itkettää varsinkin näin heikolla hetkellä teidän tyhmät unelmanne. Fantsianne muuttuu painajaiseksi, ennen kuin ymmärrättekään. Itse en ikinä haaveillut bulimiasta...inhosin ja halveksin ajatusta oksentamisesta. Ulostuslääkkeiden käyttö vaikuttaa vieläkin niin vastenmieliseltä, että neljän vuoden syömishäiriöhistorian aikana en ole kertaakaan niihin sortunut.
Ensin laihduin erittäin nopeasti, harrastamalla pakkoliikuntaa ja syömällä salaattia...näitä jaksoja on sairauteeni kuulunut aina tietyin väliajoin. En pysty pitkään niin hyvään itsekuriin.
Sen jälkeen ajatus oksentamisesta alkoikin entisen inhon sijaan herättää uteliaisuutta.
Tällä tiellä sitä ollaan, 1,5 vuotta lähes päivittäistä bulimiakierrettä, kaupanpäällisinä hiukset ohentuneet, kynnet heikentyneet, ajoittaisia sydämentykytyksiä ja hengenahdistusta, nenäverenvuotoa, pelkotiloja, masennusta, ahdistuneisuutta, normaali ruuansulatus...nykyisin tuntematpon käsite, ollut pitkään.
Ja tulokset...olen laihtunut välillä paljonkin...mutta nykyisin olen lihavampi kuin ikinä ennen. Että se siitä...
Tuossa nyt realismia...en liioittele, en pelottele. Joillakin sh:n vaikutukset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluttua...toisilla lyhyemmän. Sitä ei kuitenkaan kannata kokeilla, kuinka pian tulee sairaaksi.
Laihduin tuossa "männäkuukausina" n. 15 kiloa ILMAN BULIMIAN "APUA". Kyllä sitä voi laihtua ilman bulimiaakin.
ei kyllä paljoa paina. Ns. pieniluisen ja isoluisen luiden painoero on todella, todella pieni. Ne vaikuttavat lähinnä ruumiinrakenteeseen, eikä painoon.
laihtunut yhtään bulimialla.päinvastoin lihonnut muutaman kilon.
Bulimia EI ole hyvä tapa laihtua. Mulla oli bulimia 14 vuotiaana ja sairastuin anoreksiaan ja kamppailin elämästäni sairaalassa! Nyt oon älynnyt, että terveys on ihmisen tärkein asia! Syödä normaalisti ja säännöllisesti. Itse en ollut ylipainoinen, en sitten ollenkaan. Olin jo silloin ali-painoinen. Nokka pystyyn ja urheilemaan! Jos et yksin niin hanki vaikka lenkkikaveri tai jos lenkkeily ei ole sinun lajiasi niin tanssimaan ja kilot karisee! Sä pystyt siihen! onnea
..nimessä rupee oksentelemaan! mahdollisesti vahinko on jo kerennyt tapahtuakin, en tiedä, mutta lpoeta se nyt hyvä ihminen heti alkuunsa.. mä tiedän et sä ajattelet nyt että "joo no ihan sama mitä toi sanoo, mun tilanne on eri". ainakin mä itse ajattelin noin ku sairastuin. eli mä laihduin itse ensin oksentelulla pari kiloo ja siitähän se ajatus sitten lähtiki. rupesin laihduttamaan, pääsin bulimiasta eroon mutta sairastuin anoreksiaan, ja nyt taas kohti bulimiaa ollaan menossa, että silleen.. et todellakaan halua tuhlata montaa vuotta elämästäsi ruuan ja painon pakkomielteiseen ajatteluun, tää ON yhtä helvettiä. ja mä tiedän myös sen, että sulle on sanottu nää samat jutut jotain tuhat kertaa, mut eihän me kaikki voida sit väärässä olla?:) tee palvelus itsellesi ja parannu ajoissa! jos ei omin avuin onnistu, puhu jollekin läheisistäs tai kavereistas ja pyydä apua!
Tsemppiä sulle
Kiitos vaan teille jotka viitsitte vastata.
Joku sanoi, että voi laihduttaa ilman bulimiaakin. Sehän on ihan itsestään selvää! Minun tapauksessa kuitenkin asia on niin että olen niin vaikeasti masentunut ettei mikään järki keino enää töimi, enkä jaksa ajatella muuta kuin syömistä ja siitä seuraa ahmiminen ja jos ilman bulimiaa laihduttanut ei ole koskaan kokenut miten ahmimishäiriö vie kaiken kontrollin syömisestä niin on inhottavaa tulla sanomaan että pystyy sitä ilman bulimiaakin laihtumaan.
Kaikille sitten tiedoksi etten ole enää mikään teini-ikäinen joka haluaa kovistella ja esittää sillä että oksentaa ja sairastaa jotakin, vaan olen päälle 25-v naimisissa oleva nainen joka on asunut omillaan jo 10 vuotta.
Minulle bulimia on sairaalloinen masennuksesta johtuva haave josta en pääse eroon. Ahmimiseni on vain pahentunut ja olen viikon kahden aikana lihonnut kaksi kiloa. Kohta painan niin paljon että en kehtaa kotoa liikkua mihinkään. Masennukseeni kuuluu myös sosiaalisten tilanteiden pelko. JOtenka pelkään että linnoittaudun kotiini jos ei kohta jotakin järisyttävää painon puolella tapahdu. Kaikki päivät kuluvat siihen kun haaveilen bulimiasta. Yritän olla syömättä, mutta ahminta vain vie mukanaan. En ole nyt oksentanut, mutta olen varma ettei mene kauaa siihen kun nojaan pöntön reunalla harva se päivä.
Olen asiasta keskustellut psykiatrin, terapeutin ja perheeni kanssa, mutta kukaan ei tunnu oikein ottavan asiaa vakavasti. Sanovat vain että syö vähemmän ja liiku enemmän niin laihdut. Voi helvetti, olenko muka niin tyhmä etten tiedä sitä. Mutta kun se ei vain onnistu niin. Jos se olisi niin helppoa en olisi nyt tässä tilanteessa.
Kertokaa omia kokemuksianne vielä lisää ja jotakin vinkkejä kuinka onnistuisin hallitsemaan ahmimistani ja kuinka saisin muutin ymmärtämään etten liho vain laiskuuttani ja kuinka saisin apua ja jos joku on samassa tilanteessa tai kokenut saman aijemmin niin ottaisin mielelläni vastaan teidän ajatuksianne.
Olen epätoivoinen.
Hei!
syötkö sä herkkuja. osta kaupasta kromia se saattaa auttaa makeen himoon.
Vaihda terapeuttiasi jos sinulla on sellainen olo että se ei osaa auttaa. oletko kokeillut masennuslääkkeitä? (itse olen syönyt ja ne autto, oli jotain kohtuu kevyttä eli ei tullut mitään sivuvaikutuksia.) kannattaa miettiä et mitä ne syyt on mitkä laittaa sinut syömään. eli mikä on masennuksesi syyt. ja niitä sitten alkaa työstämään. ja se työstäminen helpottuu juuri niiden masennuslääkkeitten avulla. sitten ehkä jaksat taas enemmän arvostaa itseäsi.
Mulla oli samantyyppinen ongelma. en vaan haaveillu oksentamisesta vaikka joskus yritinkin. söin vaan ihan älyttömästi.nyt paremmin. söin masennuslääkkeitä. lähdin kamalasta seurustelusuhteesta. nyt arvostan itseäni enemmän. en ole paljoa laihtunut (mul on 26.9 kiloa ylipainoa).
lievä ahmimishäiriö ... olen aivan varma, että jos saat bulimian kehiteltyä itsellesi, niin lievä ahmiminen muuttuu tolkuttomaks ahmimiseksi. Minulla ahmimiseen menee lähes kaikki rahat, syön ihan järjettömiä määriä, ja jos en olis entinen anorektikko ja pitäis pitkiä paastojaksoja välissä, niin pelkkä oksentaminen ei minua pitäisi hoikkana. Tarkotan, että oksentaminen on harvalle ratkaisu, mikäli bulimiaan kuuluu buliminen ahminta. On toki niitä, jotka syövät suht kohtuudella ja yrjöövät kaiken ulos, mutta yleensä oksentelun pahentumisen myötä myös ahminta lisääntyy sekä määrällisesti, että ajallisesti. Mieti siis jotain muuta ratkaisua, tai huomaat kohta olevasi entistä lihavampi, rutiköyhä hampaaton oksentelija.
Tsemppiä!
Voi kulta pieni ja te kaikki muutkin bulimikot!
Jos teitä ne kilonne häiritsevät niin LAIHDUTTAKAA ne pois. Syökää terveellisesti, välttäkää sokeria, kovia rasvoja ja liikkukaa aktiivisesti. Kävely ja juoksukin riittävät aktiivisena liikuntamuotona ja ei maksa mitään.