Pako

......vihreän kanoottini, jonka olin muutamaa päivää aikaisemmin sinne laittanut. Kirosin mielessäni, sillä kanootti on ollut mukana jo vuosia reissuillani. Pysäytän auton liukuen asfalttia, kuuntelen. Sade takoo peltistä kattoa.
Ehtisinkö kiinnittää kanoottini uudestaan.
Raotan varovasti ovea. Moottorin annan käydä samalla. Ei kuulu muuta kuin sateen tasainen kohina ja auton, hieman epätasainen käynti......

all2 kirjoitti:

......vihreän kanoottini, jonka olin muutamaa päivää aikaisemmin sinne laittanut. Kirosin mielessäni, sillä kanootti on ollut mukana jo vuosia reissuillani. Pysäytän auton liukuen asfalttia, kuuntelen. Sade takoo peltistä kattoa.
Ehtisinkö kiinnittää kanoottini uudestaan.
Raotan varovasti ovea. Moottorin annan käydä samalla. Ei kuulu muuta kuin sateen tasainen kohina ja auton, hieman epätasainen käynti......

Lue lisää

Astun varovasti autosta ulos märkään sateeseen. Valtava koivun oksa makaa taaempana, kanootti sen alla murskana. Minun on pakko päästä käsiksi kanootin keulaan, missä on pieni varustelaatikko pultattuna kiinni rakenteissa. Kaikki rahat on kätkettynä sinne, minun on pakko saada ne.
Jätän auton oven auki ja kävelen kanoottiani kohti. Sateen kohinan vuoksi en kuule muuta kuin sateen, mutta näen sadeseinämän takaa lähestyvät auton valokeilat.....

osa4 kirjoitti:

Astun varovasti autosta ulos märkään sateeseen. Valtava koivun oksa makaa taaempana, kanootti sen alla murskana. Minun on pakko päästä käsiksi kanootin keulaan, missä on pieni varustelaatikko pultattuna kiinni rakenteissa. Kaikki rahat on kätkettynä sinne, minun on pakko saada ne.
Jätän auton oven auki ja kävelen kanoottiani kohti. Sateen kohinan vuoksi en kuule muuta kuin sateen, mutta näen sadeseinämän takaa lähestyvät auton valokeilat.....

Lue lisää

..Jotka pysähtyvät, sitten ne taas alkavat kaikota. Nostan hupun pääni suojaksi ja kiroillen aukaisen auton konepellin, moottorin tilalla surisee ja pärisee kääpiö. Kääpiö on rakentanut polkupyörästä jonkinlaisen poljettavan häkkyrän, hänen ääntelynsä muistuttaa lähinnä kilpa-autoa tyhjäkäynnillä. Välillä pärinä loppuu kun kääpiö vetää henkeä ja ottaa huikat pirtupullosta, sitten ilme muuttuu taas totiseksi ja ääni entistäkin voimakkaammaksi.

Zappari kirjoitti:

..Jotka pysähtyvät, sitten ne taas alkavat kaikota. Nostan hupun pääni suojaksi ja kiroillen aukaisen auton konepellin, moottorin tilalla surisee ja pärisee kääpiö. Kääpiö on rakentanut polkupyörästä jonkinlaisen poljettavan häkkyrän, hänen ääntelynsä muistuttaa lähinnä kilpa-autoa tyhjäkäynnillä. Välillä pärinä loppuu kun kääpiö vetää henkeä ja ottaa huikat pirtupullosta, sitten ilme muuttuu taas totiseksi ja ääni entistäkin voimakkaammaksi.

Lue lisää

Ei voi olla totta. Mitä ihmettä . Mun silmät... Taisin saada kovan kolausen päähäni. Eihän tuossa mitään ole. Mitä näinkään äsken...? Mistä se kuva tuli? Auto lähestyy. Jarrut kirskuen se pysähtyy kohdalle.
- Mitä on tapahtunut, voinko auttaa? Kuulen suloisen äänen kysyvän.
Nostan katseeni ja näen ihkaelävänä hänet.....

tulenlieskat kirjoitti:

Ei voi olla totta. Mitä ihmettä . Mun silmät... Taisin saada kovan kolausen päähäni. Eihän tuossa mitään ole. Mitä näinkään äsken...? Mistä se kuva tuli? Auto lähestyy. Jarrut kirskuen se pysähtyy kohdalle.
- Mitä on tapahtunut, voinko auttaa? Kuulen suloisen äänen kysyvän.
Nostan katseeni ja näen ihkaelävänä hänet.....

Lue lisää

Hän on sekoitus maantien kuumuutta ja kauheaa voimaa. Bensaa ja kerosiinia, napalmilla höystettyä kiihdytysmoottorin kuumaa huumaa. Hän hymyilee minulle, minä hymyilen takaisin ja lihani värisee. Sitten kääpiö älähtää konepellin alta ja tilanne särkyy; on vain sade ja unelmani, mitään autoa ei ollutkaan.
Kääpiö marssii tormakkaana eteeni ja tallaa varpailleni, hän on pahalla tuulella ja sen kuulen jo pärinän sävystäkin.
"Hei ämmä. eiköhän lähdetä taas jatkamaan matkaa, mitä?" Käpiö sanoo narisevalla äänellään.

Zappari kirjoitti:

Hän on sekoitus maantien kuumuutta ja kauheaa voimaa. Bensaa ja kerosiinia, napalmilla höystettyä kiihdytysmoottorin kuumaa huumaa. Hän hymyilee minulle, minä hymyilen takaisin ja lihani värisee. Sitten kääpiö älähtää konepellin alta ja tilanne särkyy; on vain sade ja unelmani, mitään autoa ei ollutkaan.
Kääpiö marssii tormakkaana eteeni ja tallaa varpailleni, hän on pahalla tuulella ja sen kuulen jo pärinän sävystäkin.
"Hei ämmä. eiköhän lähdetä taas jatkamaan matkaa, mitä?" Käpiö sanoo narisevalla äänellään.

Lue lisää

Tuijotan vielä hetken tyhjyyteen ja tunnen kääpiön uuden terävän iskun jalkaterässäni.

Nostan kääpiön tapani mukaan taskuuni ja tungen juuri löytämäni nahkakukkaroni toiseen taskuuni.

Olen taas helpottunut. Huolimatta kaatosateesta hymyilen tyytyväisenä. Astelen pimeätä sateen piiskaamaa tietä eteenpäin. Kaikki on taas hyvin, kääpiö on taskussa ja matka jatkuu....

Vedän hupun yhä tiukemmin pääni suojaksi ja astelen vähän liiankin harppovin askelin eteenpäin, horjahtaen aina välillä alas tullessani. Kääpiön tyytyväinen kuorsaus kuuluu yhä selvemmin....

sen... kirjoitti:

Tuijotan vielä hetken tyhjyyteen ja tunnen kääpiön uuden terävän iskun jalkaterässäni.

Nostan kääpiön tapani mukaan taskuuni ja tungen juuri löytämäni nahkakukkaroni toiseen taskuuni.

Olen taas helpottunut. Huolimatta kaatosateesta hymyilen tyytyväisenä. Astelen pimeätä sateen piiskaamaa tietä eteenpäin. Kaikki on taas hyvin, kääpiö on taskussa ja matka jatkuu....

Vedän hupun yhä tiukemmin pääni suojaksi ja astelen vähän liiankin harppovin askelin eteenpäin, horjahtaen aina välillä alas tullessani. Kääpiön tyytyväinen kuorsaus kuuluu yhä selvemmin....

Lue lisää

...mutta viimein se sitten tapahtuu. Nilkkani nyrjähtää ja kaadun päistikkaa maahan, sitten kierin ja pyörin alas jyrkkää metsäistä rinnettä ja kopsautan pääni petäjän runkoon.

Aamu on jo pitkällä kun herään. Kääpiö kiskoo minua hiuksista kiroillen ja erotan sen uikuttavassa äänessä kauheaa hätää.
"Mitä nyt? Lopeta tuo!" Kiljaisen kääpiölle.
Kääpiö-parka on mennyt sekaisin ja tuijottaa minua silmiin, se pärisee ja luulen että se haluaisi meidän lähtevän täältä pois. Hieraisen silmiäni ja pudistan kääpiön pois rinnaltani, jalkani ovat polvia myöten vedessä ja järvellä näyttää tuulevan.
"Hei baby." Vieressäni seisoo Elvis Presley rikkinäisissä Uuno Turhapuro -kalsareissaan.

Zappari kirjoitti:

...mutta viimein se sitten tapahtuu. Nilkkani nyrjähtää ja kaadun päistikkaa maahan, sitten kierin ja pyörin alas jyrkkää metsäistä rinnettä ja kopsautan pääni petäjän runkoon.

Aamu on jo pitkällä kun herään. Kääpiö kiskoo minua hiuksista kiroillen ja erotan sen uikuttavassa äänessä kauheaa hätää.
"Mitä nyt? Lopeta tuo!" Kiljaisen kääpiölle.
Kääpiö-parka on mennyt sekaisin ja tuijottaa minua silmiin, se pärisee ja luulen että se haluaisi meidän lähtevän täältä pois. Hieraisen silmiäni ja pudistan kääpiön pois rinnaltani, jalkani ovat polvia myöten vedessä ja järvellä näyttää tuulevan.
"Hei baby." Vieressäni seisoo Elvis Presley rikkinäisissä Uuno Turhapuro -kalsareissaan.

Lue lisää

Petäjän vieressä maatessani kääpiö oli käynyt soittamassa kaverinsa paikalle. Kaveri oli ilmetty Elvis, vaikkakin vain etusormeni kokoinen, mutta kuitenkin.
- Moi, olen Kälvis, esitteli pikku Elvis itsensä.
- tiedäthän... kääpiöelvis, joten saa kutsua Kälvikseksi.
samalla Kälvis tempaisi kitarastaan saundin, joka raastoi hermoja, ja lauloi.
- ou baby, ou baby, eikö mene hyvin? Muuta en osaakaan, mutta ei se mitään.
Toinen kääpiö pärisi vielä vieressäni, ja vasta nyt kiinnitin jälleenä häneen huomiota. Auto oli mennyttä ja tässä seison kahden kääpiön kanssa.
Huomaan rannassa vanhan ruuhen, istutan pärisevän kääpiön takalaidalle ja Kälviksen keulaan. Itse tuuppaan ruuhen vesille ja alan soutaa.....

kaveri.. kirjoitti:

Petäjän vieressä maatessani kääpiö oli käynyt soittamassa kaverinsa paikalle. Kaveri oli ilmetty Elvis, vaikkakin vain etusormeni kokoinen, mutta kuitenkin.
- Moi, olen Kälvis, esitteli pikku Elvis itsensä.
- tiedäthän... kääpiöelvis, joten saa kutsua Kälvikseksi.
samalla Kälvis tempaisi kitarastaan saundin, joka raastoi hermoja, ja lauloi.
- ou baby, ou baby, eikö mene hyvin? Muuta en osaakaan, mutta ei se mitään.
Toinen kääpiö pärisi vielä vieressäni, ja vasta nyt kiinnitin jälleenä häneen huomiota. Auto oli mennyttä ja tässä seison kahden kääpiön kanssa.
Huomaan rannassa vanhan ruuhen, istutan pärisevän kääpiön takalaidalle ja Kälviksen keulaan. Itse tuuppaan ruuhen vesille ja alan soutaa.....

Lue lisää

Rannoilla loimottavat monet tulet. Kummallisen näköisiä hahmoja riehuu ja kiljuu niiden luona kiinni villissä rytmissä. Katselen hetken hahmoja ja tulia, sitten vilkaisen keulatuhdolle päin sanoakseni Elvikselle ja kääpiölle jotakin, mutta he ovat hävinneet. Soutuvenekkin on hävinnyt, vain valtava purje keskellä kaleeria läpsyää hennossa tuulessa, mutta en ole kuitenkaan yksin. Alhaalta välikannelta kuuluu vaimeita tahti-iskuja, sitten haarniskoitujen sotilaiden liikettä ja jonkinlaisia kirouksia. Jimi Hendrix astelee Stratocaster selässään luokseni, säikähdän hänen hiljaista tuloaan enkä ymmärrä ollenkaan mitä hänellä on täällä tekemistä, itse asiassa eihän minullakaan ole.
"Anna tulta mulle sisko" Jimi sanoo sätkä suupielessään ja sähköroikka vasemmassa kädessään.
kopeloin ällistyneenä taskujani ja löydän sytkärin. Vapisevin käsin tarjoan siitä tulta ja Jimi näyttää tyytyväiseltä, sitten hän kävelee rentona maston luo ja kiinnittää kitaransa vahvistinjärjestelmään. Ilman täyttää sähköinen kiljaisu vain muuntuakseen hetkessä villieläimen murinaksi, sitten tunnistan purple hazen ensimmäiset tahdit ja koko bändi on hetkessä täysillä mukana.
"

Zappari kirjoitti:

Rannoilla loimottavat monet tulet. Kummallisen näköisiä hahmoja riehuu ja kiljuu niiden luona kiinni villissä rytmissä. Katselen hetken hahmoja ja tulia, sitten vilkaisen keulatuhdolle päin sanoakseni Elvikselle ja kääpiölle jotakin, mutta he ovat hävinneet. Soutuvenekkin on hävinnyt, vain valtava purje keskellä kaleeria läpsyää hennossa tuulessa, mutta en ole kuitenkaan yksin. Alhaalta välikannelta kuuluu vaimeita tahti-iskuja, sitten haarniskoitujen sotilaiden liikettä ja jonkinlaisia kirouksia. Jimi Hendrix astelee Stratocaster selässään luokseni, säikähdän hänen hiljaista tuloaan enkä ymmärrä ollenkaan mitä hänellä on täällä tekemistä, itse asiassa eihän minullakaan ole.
"Anna tulta mulle sisko" Jimi sanoo sätkä suupielessään ja sähköroikka vasemmassa kädessään.
kopeloin ällistyneenä taskujani ja löydän sytkärin. Vapisevin käsin tarjoan siitä tulta ja Jimi näyttää tyytyväiseltä, sitten hän kävelee rentona maston luo ja kiinnittää kitaransa vahvistinjärjestelmään. Ilman täyttää sähköinen kiljaisu vain muuntuakseen hetkessä villieläimen murinaksi, sitten tunnistan purple hazen ensimmäiset tahdit ja koko bändi on hetkessä täysillä mukana.
"

Lue lisää

Musiikki soi yhä voimakkaammin korvissani. Tunnen kuinka se ravistelee minua. Tunnen nousevani ylös. Pidän silmäni tiukasti kiinni.
Joku ravistelee minua, koenko vain musiikin niin voimakkaasti. Uudestaan. Raotan varovasti silmiäni. Kaupan mainoslakana lepattaa yläpuolellani. Vahtimestari ja pari vartiointiliikkeen miestä pitelee minua tukevasti kainaloista, raahaten kohti kaupan ovea. Kuulen, kuinka kaupan kovaäänisestä soi Jimi Hendrixin kappale luoden kepeää tunnelmaa kaupallisten mainosten lomaan. Pidän tiukasti kiinni repäisemästäni mainoslakanasta, eivätkä vartijatkaan tunnu piittavan siitä taluttaessaan minua ulos. Kaupungin ilma iskee kasvoihini. Jään istumaan puiston laidalle ja hymyilen.

kiihtyy kirjoitti:

Musiikki soi yhä voimakkaammin korvissani. Tunnen kuinka se ravistelee minua. Tunnen nousevani ylös. Pidän silmäni tiukasti kiinni.
Joku ravistelee minua, koenko vain musiikin niin voimakkaasti. Uudestaan. Raotan varovasti silmiäni. Kaupan mainoslakana lepattaa yläpuolellani. Vahtimestari ja pari vartiointiliikkeen miestä pitelee minua tukevasti kainaloista, raahaten kohti kaupan ovea. Kuulen, kuinka kaupan kovaäänisestä soi Jimi Hendrixin kappale luoden kepeää tunnelmaa kaupallisten mainosten lomaan. Pidän tiukasti kiinni repäisemästäni mainoslakanasta, eivätkä vartijatkaan tunnu piittavan siitä taluttaessaan minua ulos. Kaupungin ilma iskee kasvoihini. Jään istumaan puiston laidalle ja hymyilen.

Lue lisää

Myös pieni varpunen hymyilee, ja hieman kauempana lokki. Hymyilen takaisin niille ja vastapäisellä penkillä istuskeleva Jim Morrison hymyilee myös. Hänen kädessään on valkea ruusu, oikeastaan vain sen kukka.

"Kuulkaas neiti, missähän täällä on lähin osuuspankki?" Mummeli kysyy ja asettuu minun ja Jimin väliin näköesteeksi.
"Öh.." Sanon.
"Kun minulla on pikkuisen kiire, vuokra pitäisi maksaa ettei se nyt vain myöhästyisi. Yleensähän minä olen hoitanut tälläiset asiat ennen matkoille lähtöä, mutta nyt se unohtui, varmastikkin tämän helteen takia. Eikös ookkin kuuma?"
En edes oikeastaan huomaa mummelia, siirryn penkillä sivusuunnassa jotta näkisin äskeisen ilmestyksen, mutta mummeli pysyy lujana; hän köpittää taas asemiinsa kuin tarkoituksellisesti yrittäen tehdä havainnoistani mahdollisimman vaikeaa.

Nousen seisomaan ja kurkotan mummelin olkapään yli, vastapäisellä penkillä on jonkinlainen otus, se ei ole Jim Morrison.
"Naparengas! Voi hyvänen aika sentään" Mummeli siunailee minua tuijottaen.
Vastapäisellä penkillä minua tuijottava olento on melkein ihmisen kokoinen petolintu, se rutistaa istuimen puolat säleiksi kynsillään; rutina ja ritinä vain kuuluu mummelin siunailujen yli ja säleet lentävät kuivasta puusta kävelytielle ja mummelin selkään. Sitten se kääntää päänsä ja katsoo suoraan minuun.

Zappari kirjoitti:

Myös pieni varpunen hymyilee, ja hieman kauempana lokki. Hymyilen takaisin niille ja vastapäisellä penkillä istuskeleva Jim Morrison hymyilee myös. Hänen kädessään on valkea ruusu, oikeastaan vain sen kukka.

"Kuulkaas neiti, missähän täällä on lähin osuuspankki?" Mummeli kysyy ja asettuu minun ja Jimin väliin näköesteeksi.
"Öh.." Sanon.
"Kun minulla on pikkuisen kiire, vuokra pitäisi maksaa ettei se nyt vain myöhästyisi. Yleensähän minä olen hoitanut tälläiset asiat ennen matkoille lähtöä, mutta nyt se unohtui, varmastikkin tämän helteen takia. Eikös ookkin kuuma?"
En edes oikeastaan huomaa mummelia, siirryn penkillä sivusuunnassa jotta näkisin äskeisen ilmestyksen, mutta mummeli pysyy lujana; hän köpittää taas asemiinsa kuin tarkoituksellisesti yrittäen tehdä havainnoistani mahdollisimman vaikeaa.

Nousen seisomaan ja kurkotan mummelin olkapään yli, vastapäisellä penkillä on jonkinlainen otus, se ei ole Jim Morrison.
"Naparengas! Voi hyvänen aika sentään" Mummeli siunailee minua tuijottaen.
Vastapäisellä penkillä minua tuijottava olento on melkein ihmisen kokoinen petolintu, se rutistaa istuimen puolat säleiksi kynsillään; rutina ja ritinä vain kuuluu mummelin siunailujen yli ja säleet lentävät kuivasta puusta kävelytielle ja mummelin selkään. Sitten se kääntää päänsä ja katsoo suoraan minuun.

Lue lisää

Aikailematta ryhdyn toimiin. Sieppaan mummon kainalooni ja lähden juoksemaan läheistä alikulkutunnelia kohden, siellä olisimme turvassa. Tunnen linnun siipien iskut selässäni, kiihdytän vauhtiani. Mummo yrittää huutaa minulle, ettei pysy vauhdissa, mutta kiskon häntä. Nyt on parempi mennä lujaa. Välillä työnnän mummoa edelläni. Tempaisen mummon äkkiä alikulun vieressä olevaan ojarumpuun, otan mummon sateenvarjon ja käännnyn ympäri. Raivon vallassa olen valmis kohtaamaan viholliseni ja puolustamaan viatonta mummoa loppuun saakka. Uhmakkaasti huidon kukallisella sateenvarjolla.....

pelastaa kirjoitti:

Aikailematta ryhdyn toimiin. Sieppaan mummon kainalooni ja lähden juoksemaan läheistä alikulkutunnelia kohden, siellä olisimme turvassa. Tunnen linnun siipien iskut selässäni, kiihdytän vauhtiani. Mummo yrittää huutaa minulle, ettei pysy vauhdissa, mutta kiskon häntä. Nyt on parempi mennä lujaa. Välillä työnnän mummoa edelläni. Tempaisen mummon äkkiä alikulun vieressä olevaan ojarumpuun, otan mummon sateenvarjon ja käännnyn ympäri. Raivon vallassa olen valmis kohtaamaan viholliseni ja puolustamaan viatonta mummoa loppuun saakka. Uhmakkaasti huidon kukallisella sateenvarjolla.....

Lue lisää

Kohti ei mitään mutta mummu alkaa takoa käsilaukullaan päähäni. Onneksi ojarummussa ei ole liikaa tilaa, mummun iskut ovat lepsuja mutta niitä sataa hysteerisen jatkuvasti päähäni. Sitten hän alkaa huutaa poliisia ja minä katson parhaaksi poistua paikalta niin nopeasti kuin vain pystyisin.

Myöhemmin satamassa istahdan pollarin päälle ja vedän henkeä, yritän jotenkin jäsennellä kaikkea kokemaani. Häijyn näköinen merimies virnistelee minulle konttialuksen kannelta veteen välillä räkien, näytän sille keskisormea ja lähden taas liikkeelle, haluaisin päästä äkkiä suihkuun ja vaatteiden vaihtoon, ojarummun haiseva liete pyörii ympärilläni. Ja juuri silloin jostakin kummasta sattuman oikusta vastaani kävelee Jartsa.

Tutuistuin Jartsaan ystäväni Mirkan kautta, he seurustelivat vielä silloin mutta suhde oli tuhoon tuomittu. Tunsin Mirkan liian hyvin; hän oli aivan liian eläväinen ja rauhaton, mutta minä käytin kyllä tilaisuutta hyväkseni. Kaksi viikkoa sitten...

Zappari kirjoitti:

Kohti ei mitään mutta mummu alkaa takoa käsilaukullaan päähäni. Onneksi ojarummussa ei ole liikaa tilaa, mummun iskut ovat lepsuja mutta niitä sataa hysteerisen jatkuvasti päähäni. Sitten hän alkaa huutaa poliisia ja minä katson parhaaksi poistua paikalta niin nopeasti kuin vain pystyisin.

Myöhemmin satamassa istahdan pollarin päälle ja vedän henkeä, yritän jotenkin jäsennellä kaikkea kokemaani. Häijyn näköinen merimies virnistelee minulle konttialuksen kannelta veteen välillä räkien, näytän sille keskisormea ja lähden taas liikkeelle, haluaisin päästä äkkiä suihkuun ja vaatteiden vaihtoon, ojarummun haiseva liete pyörii ympärilläni. Ja juuri silloin jostakin kummasta sattuman oikusta vastaani kävelee Jartsa.

Tutuistuin Jartsaan ystäväni Mirkan kautta, he seurustelivat vielä silloin mutta suhde oli tuhoon tuomittu. Tunsin Mirkan liian hyvin; hän oli aivan liian eläväinen ja rauhaton, mutta minä käytin kyllä tilaisuutta hyväkseni. Kaksi viikkoa sitten...

Lue lisää

..kaikki alkoi. Meidän piti Jartsan ja Mirkan kanssa ajella Jartsan toyotalla tätini kesämökille soutelemaan. Tiesin, että mökkireissu ei voisi onnistua, sillä me molemmat olimme liian kiinni Jartsassa.
Pyyhkäisin kyynelen poskeltani, kun mietin lähtöäni mökiltä. Jätin Jartsan ja Mirkan sinne. Edes kanoottia en ehtinyt auton katolta poistaa....
- Kappas, kuka siinä on. Mihinkä olet autoni jättänyt.
Kyynel vierähtää poskelleni. En voi mitenkään kertoa, että Jartsalle rakas auto on nyt romuna jossain......
Mitään sanomatta heittäydyn Jartsan kaulaan ja purskahdan hysteeriseen itkuun.
Kyynelten läpi näen häijyn merimiehen lähestyvän meitä.

satamassa kirjoitti:

..kaikki alkoi. Meidän piti Jartsan ja Mirkan kanssa ajella Jartsan toyotalla tätini kesämökille soutelemaan. Tiesin, että mökkireissu ei voisi onnistua, sillä me molemmat olimme liian kiinni Jartsassa.
Pyyhkäisin kyynelen poskeltani, kun mietin lähtöäni mökiltä. Jätin Jartsan ja Mirkan sinne. Edes kanoottia en ehtinyt auton katolta poistaa....
- Kappas, kuka siinä on. Mihinkä olet autoni jättänyt.
Kyynel vierähtää poskelleni. En voi mitenkään kertoa, että Jartsalle rakas auto on nyt romuna jossain......
Mitään sanomatta heittäydyn Jartsan kaulaan ja purskahdan hysteeriseen itkuun.
Kyynelten läpi näen häijyn merimiehen lähestyvän meitä.

Lue lisää

"Pusi pusi!" Merimies hihkaisee kohdallamme ja nauraa paskaisesti.
Jartsa mulkaisee miestä mutta minä pidän hänestä kiinni ja rauhoittelen; merimies oli tappajan näköinen, se oikeastaan lemusi siitä jotenkin.
"Sattuuhan sitä, älä suotta huolehdi" Jartsa kuiskaa korvaani kun olen kertonut hänelle kaiken.
"Lähdettäiskös mökille, ihan vain kahdestaan tällä kertaa? Mirka painukoon vaikka helvettiin." Jartsa sanoo.
"Joo." Sanon.

Jartsa ottaa minua kädestä kiinni ja me kävelemme laitureilta kohti kauempana sijaitsevaa purjehdusklubia kohti, Jartsan 50-jalkainen Swan lepäilee ankkurissa sen edustalla.

Zappari kirjoitti:

"Pusi pusi!" Merimies hihkaisee kohdallamme ja nauraa paskaisesti.
Jartsa mulkaisee miestä mutta minä pidän hänestä kiinni ja rauhoittelen; merimies oli tappajan näköinen, se oikeastaan lemusi siitä jotenkin.
"Sattuuhan sitä, älä suotta huolehdi" Jartsa kuiskaa korvaani kun olen kertonut hänelle kaiken.
"Lähdettäiskös mökille, ihan vain kahdestaan tällä kertaa? Mirka painukoon vaikka helvettiin." Jartsa sanoo.
"Joo." Sanon.

Jartsa ottaa minua kädestä kiinni ja me kävelemme laitureilta kohti kauempana sijaitsevaa purjehdusklubia kohti, Jartsan 50-jalkainen Swan lepäilee ankkurissa sen edustalla.

Lue lisää

Tunnen valtavan onnen tunteen valtaavan minut. Vain minä ja Jartsa. Kävelemme lempeän kesätuulen sivellessä hiuksiani kohti Swania. Olihan Jarsta siitä puhunut usein, mutta en ollut uskonut, että se olisi totta. Luulin, että se kanootti Jartsan toyotan katolla olisi ollut se Jartsan unelma vene, joksi hän sitä oli kutsunut. Hymyilen. Kietoudun tiukemmin kiinni Jartsaan.
Seison hetken laiturilla ennenkuin annan Jartsan taluttaa minut veneeseen.
Istun kannelle ja katselen kuinka lokit kartelevat eloisasti sataman laiturin yllä. Joskus isompi parvi hyökkää vanhan kalastajan heittämien perkuujätteiden kimppuun.
- Ai,ai sir! köydet on irti!
Raaka ääni saa minut laskemaan katseeni taas maanpinnalle. Näen äskeisen merimiehen kömpivän veneeseen, seurassaan kolme, jos mahdollista, vieläkin karumman näköistä miestä. Lian ja löyhkän pistävä haju tunkeutuu sieraimiini.

Jartsa tulee luokseni ja ottaa minua hellästi kiinni olkapäästäni.
- Saanko esitettä Swanin miehistön, kelpoja merimiehiä kaikki, koko sakki.
Katson kuinka yksi miehistä räkäisee suustansa mustan mällin, yrittäen osua sillä kaiketi Swanin vierellä lipuvaan kalalokkiin. Lokki ampaisee taivaalle pelästyksestä parkaisten ja mustapartainen merimies päästää ilmoille korisevan äänekkään naurunremakan.
Katson, kuinka satama jää yhä kauemmas horisonttiin.

hyvin kirjoitti:

Tunnen valtavan onnen tunteen valtaavan minut. Vain minä ja Jartsa. Kävelemme lempeän kesätuulen sivellessä hiuksiani kohti Swania. Olihan Jarsta siitä puhunut usein, mutta en ollut uskonut, että se olisi totta. Luulin, että se kanootti Jartsan toyotan katolla olisi ollut se Jartsan unelma vene, joksi hän sitä oli kutsunut. Hymyilen. Kietoudun tiukemmin kiinni Jartsaan.
Seison hetken laiturilla ennenkuin annan Jartsan taluttaa minut veneeseen.
Istun kannelle ja katselen kuinka lokit kartelevat eloisasti sataman laiturin yllä. Joskus isompi parvi hyökkää vanhan kalastajan heittämien perkuujätteiden kimppuun.
- Ai,ai sir! köydet on irti!
Raaka ääni saa minut laskemaan katseeni taas maanpinnalle. Näen äskeisen merimiehen kömpivän veneeseen, seurassaan kolme, jos mahdollista, vieläkin karumman näköistä miestä. Lian ja löyhkän pistävä haju tunkeutuu sieraimiini.

Jartsa tulee luokseni ja ottaa minua hellästi kiinni olkapäästäni.
- Saanko esitettä Swanin miehistön, kelpoja merimiehiä kaikki, koko sakki.
Katson kuinka yksi miehistä räkäisee suustansa mustan mällin, yrittäen osua sillä kaiketi Swanin vierellä lipuvaan kalalokkiin. Lokki ampaisee taivaalle pelästyksestä parkaisten ja mustapartainen merimies päästää ilmoille korisevan äänekkään naurunremakan.
Katson, kuinka satama jää yhä kauemmas horisonttiin.

Lue lisää

Yöllä loimottaa täysikuu, minusta tuntuu kuin saattaisin kävellä sen siltaa pitkin rasvatyynessä vedessä. Jartsa siemailee shamppanjaa hieman kauempana toinen jalka nostettuna reelingille, purjeet ainoastaan läpsähtelevät täydellisessä hiljaisuudessa jossa ei edes lokkien äänet enää kuulu. Alhaalta kajuutasta kuuluvat äänet ovat myös vaimenneet, mustapartainen mies heti alukseen noustuaan veti hampaillaan irti romminassakan korkin ja sylkäisi sen voimalla laidan yli. Nyt koko porukka kuorsaa ja piereskelee.
"Jartsa, tule tänne mun viereen"
Jartsa vain katselee taivaanrantaan, hän ei edes kuule minua. huokaisen ja taivutan pääni taakse ja katselen tähtiä, viileä shampanja rauhoittaa minutkin. Sitten kuuluu kummallinen ääni, se värisyttää koko venettä ja minusta tuntuu kuin Poseidon olisi iskenyt kongia syvällä meren pohjassa.

"Taisteluasemiin!" Huutaa kapteeni.
Hetkessä sukellusveneessä syttyvät punaiset valot ja on hämärää, miehet juoksevat ympäriinsä vaikka kaikki tietävät tarkalleen paikkansa.
"Kapteeni! Joku luotasi meitä!" Aluksen radisti Hans huutaa vaikeroivalla äänellä.
"Perkele, kyllähän tuon nyt kuulivat kuolleetkin, Laskekaa maali ja putket kolme ja viisi valmiiksi!" Kapteeni huutaa ja kliksauttaa periskoopin kahvat alas ja samassa hydrauliikka alkaa nostamaan raskasta putkea kohti pintaa. U-326 hiljentää vauhdin kuuteen solmuun ja nousee lähemmäksi pintaa, aluksessa on kuolemanhiljaista.

...mutta kauempana takana kuplavanat kääntyvät taas kohti. Mustapartainen mies tuijottaa niitä ja hänen partansa väpättää raivon ja pelon vallassa.
"Rommia, saatana! Juottakaa kääpiölle rommia ja äkkiä!" Hän karjaisee.
Jartsa jättää ruorin ja sukeltaa kajuuttaan penkomaan, sitten hän juoksee kääpiön luo pullo kädessään, pärinä vaimenee kaiken aikaa.
"Ota tästä!" Jartsa sanoo ja ojentaa teelusikalla kääpiölle rommia.
"PÄRRRRRRRR...hei, onkos tämä aitoa jamaikalaista, mitä? Muu ei valitettavasti nyt kelpaa meikäläiselle" Kääpiö sanoo nenäänsä nyrpistellen.
Rungon läpi kuuluva ujellus voimistuu mutta menee taas ohi, Jartsa rukoilee kääpiötä ottamaan edes pienen huikan, maistamaan ihan vaikka. Mustapartainen mies tuijottaa heitä molempia hikoillen silmät renkaina, muut seurueen herrasmiehet kuorsaavat koneen vieressä äänekkäästi. Kääpiö taipuu viimein Jartsan aneluihin, minä huokaisen helpotuksesta kun näen ensimmäisen teelusikallisen tyhjenevän, sitten pärinä alkaa taas voimakkaana ja vene kiihtyy sellaiseen vauhtiin että horjahdan mustapartaisen miehen syliin.

Zappari kirjoitti:

...mutta kauempana takana kuplavanat kääntyvät taas kohti. Mustapartainen mies tuijottaa niitä ja hänen partansa väpättää raivon ja pelon vallassa.
"Rommia, saatana! Juottakaa kääpiölle rommia ja äkkiä!" Hän karjaisee.
Jartsa jättää ruorin ja sukeltaa kajuuttaan penkomaan, sitten hän juoksee kääpiön luo pullo kädessään, pärinä vaimenee kaiken aikaa.
"Ota tästä!" Jartsa sanoo ja ojentaa teelusikalla kääpiölle rommia.
"PÄRRRRRRRR...hei, onkos tämä aitoa jamaikalaista, mitä? Muu ei valitettavasti nyt kelpaa meikäläiselle" Kääpiö sanoo nenäänsä nyrpistellen.
Rungon läpi kuuluva ujellus voimistuu mutta menee taas ohi, Jartsa rukoilee kääpiötä ottamaan edes pienen huikan, maistamaan ihan vaikka. Mustapartainen mies tuijottaa heitä molempia hikoillen silmät renkaina, muut seurueen herrasmiehet kuorsaavat koneen vieressä äänekkäästi. Kääpiö taipuu viimein Jartsan aneluihin, minä huokaisen helpotuksesta kun näen ensimmäisen teelusikallisen tyhjenevän, sitten pärinä alkaa taas voimakkaana ja vene kiihtyy sellaiseen vauhtiin että horjahdan mustapartaisen miehen syliin.

Lue lisää

Tunnen kuinka voimakkaasti ison miehen käsivarret pitelevät minua.
Kääpiö pärisee koneen päällä. Jartsa ei voi irrottaa katsettaan kääpiöstä. Hän tuijottaa sitä herkeämättä, rommipullo vasemmassa ja kulunut pieni lusikka oikeassa kädessä. Välillä Jartsa kaataa tilkallisen rommia lusikkaan ja kaataa kääpiön suuhun.
- PÄRRRRRRRRRR !!!! joka kerta kääpiön pärinä voimistuu hetkeksi ja vene ponnahtaa uuteen vauhtiin.
Oloni tuntuu oikeastaan aika turvalliselta. Mustapartainen mies pitää minusta yhä tiukasti kiinni. Oikeastaan hän vaikuttaakin jollain karulla tavalla komealta, mieheltä joka tekee mitä tahtoo. Mieheltä, jonka rinnalla ei tarvitse pelätä. Musta parta kutittaa korvaani ja alan tahtomattani kikattamaan.
Käännän katsettani ja kohtaan Jartsan katseen. Hän tuijottaa suoraan meitä, surua ja vihaa. Jartsa paiskaa pullon ja lusikan veneen kannelle ja kävelee meitä kohti.
Pärinä on lakannut. Pieni kääpiö on kontallaan kannella ja nuolee särkyneestä rommipullosta kannelle valunutta kelmeän ruskeaa lientä.
- PRkkle! Se oli viimeinen pullo!
saa mustapartainen mies huudetuksi. Jartsa pysähtyy. Katsoo kannella konttaavaa kääpiötä, ruoria sekä jota ei kukaan ole pitelemässä.
Siirryin veneen keulaan muistellen Titanic-elokuvan keulakohtausta.
Kaksi miestä seisoo aalloilla hiljaa keinahtelevan veneen takakannella katsellen kun seison veneen keulassa Fenix-linnun lailla seisten. Kuvittelen rinnalleni tyrskyjä vastaanottamaan karun mustapartaisen merimiehen....

kannella kirjoitti:

Tunnen kuinka voimakkaasti ison miehen käsivarret pitelevät minua.
Kääpiö pärisee koneen päällä. Jartsa ei voi irrottaa katsettaan kääpiöstä. Hän tuijottaa sitä herkeämättä, rommipullo vasemmassa ja kulunut pieni lusikka oikeassa kädessä. Välillä Jartsa kaataa tilkallisen rommia lusikkaan ja kaataa kääpiön suuhun.
- PÄRRRRRRRRRR !!!! joka kerta kääpiön pärinä voimistuu hetkeksi ja vene ponnahtaa uuteen vauhtiin.
Oloni tuntuu oikeastaan aika turvalliselta. Mustapartainen mies pitää minusta yhä tiukasti kiinni. Oikeastaan hän vaikuttaakin jollain karulla tavalla komealta, mieheltä joka tekee mitä tahtoo. Mieheltä, jonka rinnalla ei tarvitse pelätä. Musta parta kutittaa korvaani ja alan tahtomattani kikattamaan.
Käännän katsettani ja kohtaan Jartsan katseen. Hän tuijottaa suoraan meitä, surua ja vihaa. Jartsa paiskaa pullon ja lusikan veneen kannelle ja kävelee meitä kohti.
Pärinä on lakannut. Pieni kääpiö on kontallaan kannella ja nuolee särkyneestä rommipullosta kannelle valunutta kelmeän ruskeaa lientä.
- PRkkle! Se oli viimeinen pullo!
saa mustapartainen mies huudetuksi. Jartsa pysähtyy. Katsoo kannella konttaavaa kääpiötä, ruoria sekä jota ei kukaan ole pitelemässä.
Siirryin veneen keulaan muistellen Titanic-elokuvan keulakohtausta.
Kaksi miestä seisoo aalloilla hiljaa keinahtelevan veneen takakannella katsellen kun seison veneen keulassa Fenix-linnun lailla seisten. Kuvittelen rinnalleni tyrskyjä vastaanottamaan karun mustapartaisen merimiehen....

Lue lisää

Joka hanakkana sukeltaakin perääni nyt vain pelkät saastaiset kalsarit jalassaan. Mies tarttuu minuun ja painaa huohottavat kasvonsa vasten olkaani, tunne on kumma ja minua värisyttää. Mies siirtää valtavan kouransa kaulalleni, käsi lipuu pikkuhiljaa oikealle rinnalleni ja nipistää kovaa nänniäni; kiljaisen mielihyvästä ja mies naurahtaa. Kauempana näkyy toinen kuplavanoista mutta se on eksynyt selvästi eikä ole enää suoranainen uhka meille, ainoastaan impeyteni taitaa olla tänään vaarassa. Jartsa ei oikein saanut hommaa hoidetuksi kaksi viikkoa sitten, itkin silloin ja olin raivoissani ja häpeissäni, mutta nyt minua pitelee sellainen uros että pois alta, mietin tyytyväisenä.

"Seis siihen paikkaan!" Jartsa huutaa.
Mustapartainen mies ei edes kuule Jartsan huutoa, en oikeastaan minäkään. Tuuli riehuu hiuksissani, miehen kädet etsivät paitani nappeja ja hetkessä paljaat rintani ovat hänen karkeissa käsissään.
"Jumalauta, nyt leikki loppuu" Jartsa harppoo miehen taakse ja tempaisee tämän irti minusta.
"Saatanan rikas nulikka, nyt sä kuolet. Narttu on minun!" Miehen oikeasta kädestä kuuluu "Slick" -ääni ja terä kiiltelee ilkeästi kuutamon valossa ja mies kyyristyy tehden vasemmalla kädellään hämääviä ja nopeita liikkeitä.

"Lopettakaa!" Huudan.
Jartsa ei edes liikahda, hetken luulen että hän on kauhusta jäykkä mutta hänen kasvojensa ilme ei sovellu sellaiseen tulkintaan. Jartsa ottaa selkänsä takaa vyön alta revolverin, sen piippu on pitkä ja ase näyttää raskaalta.
"Vai kapina aluksella ja kansainvälisillä vesillä vielä? Parasta kun heität kynäveitsesi yli laidan tai saat maistaa lyijysalaattia" Jartsa sanoo oudolla äänellä.
Mustapartainen mies hyökkää, veitsi sipaisee Jartsan kättä mutta hänen onnistuu väistää kasvoihin kohdistettu viilto, sitten pamahtaa ja korvani kuuroutuvat. Mustapartainen mies makaa ulisten kannella ja hänen vasemmasta jalastaan valuu verta.
"Kapina aluksella on vakava juttu. Narttu, hae ruumasta köysi ja sido se etuharuksen nostimeen"

Zappari kirjoitti:

Joka hanakkana sukeltaakin perääni nyt vain pelkät saastaiset kalsarit jalassaan. Mies tarttuu minuun ja painaa huohottavat kasvonsa vasten olkaani, tunne on kumma ja minua värisyttää. Mies siirtää valtavan kouransa kaulalleni, käsi lipuu pikkuhiljaa oikealle rinnalleni ja nipistää kovaa nänniäni; kiljaisen mielihyvästä ja mies naurahtaa. Kauempana näkyy toinen kuplavanoista mutta se on eksynyt selvästi eikä ole enää suoranainen uhka meille, ainoastaan impeyteni taitaa olla tänään vaarassa. Jartsa ei oikein saanut hommaa hoidetuksi kaksi viikkoa sitten, itkin silloin ja olin raivoissani ja häpeissäni, mutta nyt minua pitelee sellainen uros että pois alta, mietin tyytyväisenä.

"Seis siihen paikkaan!" Jartsa huutaa.
Mustapartainen mies ei edes kuule Jartsan huutoa, en oikeastaan minäkään. Tuuli riehuu hiuksissani, miehen kädet etsivät paitani nappeja ja hetkessä paljaat rintani ovat hänen karkeissa käsissään.
"Jumalauta, nyt leikki loppuu" Jartsa harppoo miehen taakse ja tempaisee tämän irti minusta.
"Saatanan rikas nulikka, nyt sä kuolet. Narttu on minun!" Miehen oikeasta kädestä kuuluu "Slick" -ääni ja terä kiiltelee ilkeästi kuutamon valossa ja mies kyyristyy tehden vasemmalla kädellään hämääviä ja nopeita liikkeitä.

"Lopettakaa!" Huudan.
Jartsa ei edes liikahda, hetken luulen että hän on kauhusta jäykkä mutta hänen kasvojensa ilme ei sovellu sellaiseen tulkintaan. Jartsa ottaa selkänsä takaa vyön alta revolverin, sen piippu on pitkä ja ase näyttää raskaalta.
"Vai kapina aluksella ja kansainvälisillä vesillä vielä? Parasta kun heität kynäveitsesi yli laidan tai saat maistaa lyijysalaattia" Jartsa sanoo oudolla äänellä.
Mustapartainen mies hyökkää, veitsi sipaisee Jartsan kättä mutta hänen onnistuu väistää kasvoihin kohdistettu viilto, sitten pamahtaa ja korvani kuuroutuvat. Mustapartainen mies makaa ulisten kannella ja hänen vasemmasta jalastaan valuu verta.
"Kapina aluksella on vakava juttu. Narttu, hae ruumasta köysi ja sido se etuharuksen nostimeen"

Lue lisää

Oho, tuppaa käymään väkivaltaiseksi (kirj.huom.)

Minua pelottaa, Jartsa on nyt täysin vieras minulle. Tottelen häntä ja käyn etsimässä köyden, lattialla makaavista merimiehistä on tuskin mitään apua, ajattelen.
"Alahan tulla jo sieltä!" Jartsa huutaa.
Itkien nousen portaat ylös ja menen keulaan, sidon köyden pään messinkiseen hakaan ja katson Jartsaa sen tehtyäni. Hän työntää aseen selkänsä taakse ja sitoo köyden vapaalla päällä mustapartaisen uikuttavan merimiehen, mutta minä ihmettelen hän rauhallisuuttaan. Kun mies on sidottu, Jartsa remahtaa nauramaan ja ottaa taas aseen esille, hän ampuu sillä kanteen ja kauhuissani katson tiikkipintaan syntynyttä veriläikkää.
"Väriammuksia ja erikoisvalmisteinen ase. Tämä kuulostaa aivan oikelta" Hän sanoo naureskellen.
Mustapartainen merimies lopettaa hetkessä valituksensa ja kiroaa, hänen silmänsä leiskuvat ja palavat.
"Voi helvetin nulikka, luulin että se oli oikea!" Mies karjaisee ja yrittää syöksyä Jartsan kimppuun kädet sidottuinakin.
"Tsot tsot, kuomaseni. Tuolla ylhäällä jäähdyt paremmin, kas näin" Jartsa sanoo ja veivaa vinssillä kiroilevan merimiehen kymmenen metrin korkeuteen.
Minä huokaisen helpotuksesta ja lyhistyn kannelle istumaan vapisevin jaloin.
"mutta entäs ne torpedot? Nariseva ääni käteni vierestä kysyy väliin vaimeasti pärähdellen.

Zappari kirjoitti:

Oho, tuppaa käymään väkivaltaiseksi (kirj.huom.)

Minua pelottaa, Jartsa on nyt täysin vieras minulle. Tottelen häntä ja käyn etsimässä köyden, lattialla makaavista merimiehistä on tuskin mitään apua, ajattelen.
"Alahan tulla jo sieltä!" Jartsa huutaa.
Itkien nousen portaat ylös ja menen keulaan, sidon köyden pään messinkiseen hakaan ja katson Jartsaa sen tehtyäni. Hän työntää aseen selkänsä taakse ja sitoo köyden vapaalla päällä mustapartaisen uikuttavan merimiehen, mutta minä ihmettelen hän rauhallisuuttaan. Kun mies on sidottu, Jartsa remahtaa nauramaan ja ottaa taas aseen esille, hän ampuu sillä kanteen ja kauhuissani katson tiikkipintaan syntynyttä veriläikkää.
"Väriammuksia ja erikoisvalmisteinen ase. Tämä kuulostaa aivan oikelta" Hän sanoo naureskellen.
Mustapartainen merimies lopettaa hetkessä valituksensa ja kiroaa, hänen silmänsä leiskuvat ja palavat.
"Voi helvetin nulikka, luulin että se oli oikea!" Mies karjaisee ja yrittää syöksyä Jartsan kimppuun kädet sidottuinakin.
"Tsot tsot, kuomaseni. Tuolla ylhäällä jäähdyt paremmin, kas näin" Jartsa sanoo ja veivaa vinssillä kiroilevan merimiehen kymmenen metrin korkeuteen.
Minä huokaisen helpotuksesta ja lyhistyn kannelle istumaan vapisevin jaloin.
"mutta entäs ne torpedot? Nariseva ääni käteni vierestä kysyy väliin vaimeasti pärähdellen.

Lue lisää

Nostan kääpiön ylös, ja laitan sen taskuuni. Pian alkaakin taskustani kuulua vaimea kuorsaus. Katson Jartsaan, jonka luulin tunteneeni niin hyvin. Äkkiä tunsin oloni täysin vieraaksi. Olin kuin eksynyt jonnekin. Katsoin ylös mastoon, missä mustapartainen mies nyt roikkui. Kaikki tuntui olevan minun syytäni.
Jarsta asteli luokseni ja katsoi tiukasti silmiini:
- Meidän täytyy lähteä nyt kiireesti, aikaa ei ole paljon.
Samalla Jarsta vetää köydellä Swanin perässä lipuneen kumiveneen purjeveneen rinnalle. Työntää minut kumiveneeseen ja hyppää itse perässä. 8 heppainen Yamaha käynnistyy ensinykäisystä ja Jarsta suuntaa kumisen kokan kohti pimeyttä.
Päästyämme n. 500 metrin päähän näen, kuinka tummasta merestä kohoaa valtava sukellusvene aivan Swanin rinnalle. Sukellusveneen kannelle ryntää joukko miehiä, jotka suuntaavat keulassa olevan tykin suoraan kohti Swania....

veneeltä kirjoitti:

Nostan kääpiön ylös, ja laitan sen taskuuni. Pian alkaakin taskustani kuulua vaimea kuorsaus. Katson Jartsaan, jonka luulin tunteneeni niin hyvin. Äkkiä tunsin oloni täysin vieraaksi. Olin kuin eksynyt jonnekin. Katsoin ylös mastoon, missä mustapartainen mies nyt roikkui. Kaikki tuntui olevan minun syytäni.
Jarsta asteli luokseni ja katsoi tiukasti silmiini:
- Meidän täytyy lähteä nyt kiireesti, aikaa ei ole paljon.
Samalla Jarsta vetää köydellä Swanin perässä lipuneen kumiveneen purjeveneen rinnalle. Työntää minut kumiveneeseen ja hyppää itse perässä. 8 heppainen Yamaha käynnistyy ensinykäisystä ja Jarsta suuntaa kumisen kokan kohti pimeyttä.
Päästyämme n. 500 metrin päähän näen, kuinka tummasta merestä kohoaa valtava sukellusvene aivan Swanin rinnalle. Sukellusveneen kannelle ryntää joukko miehiä, jotka suuntaavat keulassa olevan tykin suoraan kohti Swania....

Lue lisää

Ylhäältä sukellusveneen tornista kajahtaa terävä megafoniin huudettu pistävä ääni:
- Teillä on jotain, mikä kuuluu meille! Tasan 20 sekuntia aikaa, tai avaamme tulen!
Hetken aikaa on aivan hiljaista, kunnes jostain ylhäältä kuuluu ääni:
- PRRkele! Meillä mitään ole.
Sukellusveneen tornissa oleva valonheitin suunnataan ylös Swanin mastoon ja löytää pian kieppuvan ja käsillään huitovan mustapartaisen miehen.....

mastossa kirjoitti:

Ylhäältä sukellusveneen tornista kajahtaa terävä megafoniin huudettu pistävä ääni:
- Teillä on jotain, mikä kuuluu meille! Tasan 20 sekuntia aikaa, tai avaamme tulen!
Hetken aikaa on aivan hiljaista, kunnes jostain ylhäältä kuuluu ääni:
- PRRkele! Meillä mitään ole.
Sukellusveneen tornissa oleva valonheitin suunnataan ylös Swanin mastoon ja löytää pian kieppuvan ja käsillään huitovan mustapartaisen miehen.....

Lue lisää

"Kapteeni, ehkä olemme erehtyneet kohteesta" Ensimmäinen perämies Jurgen sanoo.
"Eihän tämä voi olla se mitä etsimme, tämähän on ..kelluva hullujen huone näköjään" hän jatkaa.
Kapteeni katsoo kiikareilla ylhäällä mastossa kiroilevaa mustapartaista miestä, sitten hän laskee kiikarit rinnalleen ja katsoo keulatykin miehiin.
"varoituslaukaus!" Hän huutaa.
Purjeveneen edestä nousee ilmaan kaksi vesipatsasta lyhyin välein ja kiroilu veneestä kuuluu nyt entistäkin selvemmin.
"Saatanan hullut!" Mustapartainen mies kiljuu köydessä heiluen.

"Olet oikeassa Jurgen. Tämän täytyy olla bolshevikkien jonkinlainen salajuoni. Ei tuolta alukselta löydy avaruusapinoita, tietomme täytyivät olla vääriä" Kapteeni sanoo ja köntystää alas luukusta.
"Etsimme nyt sen toisen sukellusveneen mutta teemme sen varovasti, hiton varovasti. Sitten suuntaamme kolmioon hankkimaan hieman varaosia ja muuta täydennystä, mitä luulet miehien tuumaavan asiasta, Jurgen?"
"Bermudalle, kapteeni? He riemastuvat" Jurgen sanoo mielissään.

Perämies vilkaisee vielä kerran purjeveneeseen päin, mutta kiikarien paino on liikaa reumaisille vanhoille käsille ja hetkisen kuluttua hän laskee kiikarit käsistään ja antaa kädellään merkin tykkimiehille poistua kannelta.
"Kirottu sota. Milloin tämä oikein päättyy?" Hän mutisee itsekseen ja nuuhkaisee vielä viileää yöilmaa ennenkuin poistuu luukusta alas.

Zappari kirjoitti:

"Kapteeni, ehkä olemme erehtyneet kohteesta" Ensimmäinen perämies Jurgen sanoo.
"Eihän tämä voi olla se mitä etsimme, tämähän on ..kelluva hullujen huone näköjään" hän jatkaa.
Kapteeni katsoo kiikareilla ylhäällä mastossa kiroilevaa mustapartaista miestä, sitten hän laskee kiikarit rinnalleen ja katsoo keulatykin miehiin.
"varoituslaukaus!" Hän huutaa.
Purjeveneen edestä nousee ilmaan kaksi vesipatsasta lyhyin välein ja kiroilu veneestä kuuluu nyt entistäkin selvemmin.
"Saatanan hullut!" Mustapartainen mies kiljuu köydessä heiluen.

"Olet oikeassa Jurgen. Tämän täytyy olla bolshevikkien jonkinlainen salajuoni. Ei tuolta alukselta löydy avaruusapinoita, tietomme täytyivät olla vääriä" Kapteeni sanoo ja köntystää alas luukusta.
"Etsimme nyt sen toisen sukellusveneen mutta teemme sen varovasti, hiton varovasti. Sitten suuntaamme kolmioon hankkimaan hieman varaosia ja muuta täydennystä, mitä luulet miehien tuumaavan asiasta, Jurgen?"
"Bermudalle, kapteeni? He riemastuvat" Jurgen sanoo mielissään.

Perämies vilkaisee vielä kerran purjeveneeseen päin, mutta kiikarien paino on liikaa reumaisille vanhoille käsille ja hetkisen kuluttua hän laskee kiikarit käsistään ja antaa kädellään merkin tykkimiehille poistua kannelta.
"Kirottu sota. Milloin tämä oikein päättyy?" Hän mutisee itsekseen ja nuuhkaisee vielä viileää yöilmaa ennenkuin poistuu luukusta alas.

Lue lisää

- Lisää rommia! huutaa yksi kannella makaavista miehistä. Pian kaikki kolme istuvat kannella ympärilleen katsellen. Miksi moottori on sammunut, miksei purjeet ple ylhäällä. Missä kaikki muut ovat? Kysymykset vierivät miesten mielessä ylittäen heidän vaatimattoman käsityskykynsä. Käheä kiroilu jostain ylhäältä kiinnittää heidän huomionsa. Miehet kääntävät katseensa ylös ja näkevät mustapartaisen miehen keinahtelemassa yläilmoissa.
-PRRRKEle!
Miehet eivät liikahdakaan. Katselevat hetken. Yksi miehistä kouraisee merestä kylmää vettä ja hieraisee sitä kasvoihinsa ja katsoo uudelleen ylös.
-.... KEle! kuuluu jälleen!
- LASKEKAA MINU ALAS JA SASSIIN!
Nyt tuli miehissä liikettä. He kiskoivat köysiä, kuka mitäkin. Yksi otti vyötänsä terävän veitsen ja alkoi sillä katkamaan kaikkea, minkä poikki sai. Turhaan yritti mustapartainen mies huutaa nyt kovin toimeliaaksi muuttuneelle kolmikolle.
Vielä pudotessaan kohti merta mustapartainen huusi:
- ÄLKÄÄ KATKOKO NIIiiiiitä........
Huuto loppui valtaisaan pläjäykseen ja merestä noussut vesipatsas kasteli myös Swanin kannella hölmistyneen näköiset kolme miestä.

toimiin kirjoitti:

- Lisää rommia! huutaa yksi kannella makaavista miehistä. Pian kaikki kolme istuvat kannella ympärilleen katsellen. Miksi moottori on sammunut, miksei purjeet ple ylhäällä. Missä kaikki muut ovat? Kysymykset vierivät miesten mielessä ylittäen heidän vaatimattoman käsityskykynsä. Käheä kiroilu jostain ylhäältä kiinnittää heidän huomionsa. Miehet kääntävät katseensa ylös ja näkevät mustapartaisen miehen keinahtelemassa yläilmoissa.
-PRRRKEle!
Miehet eivät liikahdakaan. Katselevat hetken. Yksi miehistä kouraisee merestä kylmää vettä ja hieraisee sitä kasvoihinsa ja katsoo uudelleen ylös.
-.... KEle! kuuluu jälleen!
- LASKEKAA MINU ALAS JA SASSIIN!
Nyt tuli miehissä liikettä. He kiskoivat köysiä, kuka mitäkin. Yksi otti vyötänsä terävän veitsen ja alkoi sillä katkamaan kaikkea, minkä poikki sai. Turhaan yritti mustapartainen mies huutaa nyt kovin toimeliaaksi muuttuneelle kolmikolle.
Vielä pudotessaan kohti merta mustapartainen huusi:
- ÄLKÄÄ KATKOKO NIIiiiiitä........
Huuto loppui valtaisaan pläjäykseen ja merestä noussut vesipatsas kasteli myös Swanin kannella hölmistyneen näköiset kolme miestä.

Lue lisää

Samaan aikaan minä ja Jartsa istumme kumiveneessämme hiljaa, kun jokin nykäisee venettämme. Ensin hiljaa ja sitten lujempaa. Veneen pitkähkö keulanaru oli jäänyt vapaasti juoksemaan veteen ja nyt se pingottui. Jokin veden alla liikkuva veti sitä. Pian kumiveneemme sai kyytiä ja se kynti meren pintaa kuin pikavene.
- Se jäi kiinni sukellusveneen antenniin! Jarsta huusi.
- Veitsi, nopeasti.
Mutta kummallakaan meistä ei ollut veistä. Toivoimme hartaasti, ettei sukellusvene ala ottaa lisää syvyyttää.....

samalla kirjoitti:

Samaan aikaan minä ja Jartsa istumme kumiveneessämme hiljaa, kun jokin nykäisee venettämme. Ensin hiljaa ja sitten lujempaa. Veneen pitkähkö keulanaru oli jäänyt vapaasti juoksemaan veteen ja nyt se pingottui. Jokin veden alla liikkuva veti sitä. Pian kumiveneemme sai kyytiä ja se kynti meren pintaa kuin pikavene.
- Se jäi kiinni sukellusveneen antenniin! Jarsta huusi.
- Veitsi, nopeasti.
Mutta kummallakaan meistä ei ollut veistä. Toivoimme hartaasti, ettei sukellusvene ala ottaa lisää syvyyttää.....

Lue lisää

"Syvyyteen 50 metriä, suunta 210. Kolmasosa eteen!" Ensimmäinen perämies kähisee.
"Viisikymmentä, kaksisataa kymmenen. Kolmasosa. Selvä on Jurgen!" miehistön joukosta kuuluu vastaus.
sukellusveneen dieselit sammuvat ja ikivanhat akut alkavat pyörittämään potkuria, se piiskaa vettä kun alus sukeltaa yhä syvemmälle itämereen.

Ylhäällä pinnalla tilanne käy kireäksi. Jartsa katselee huolestuneena köyden muuttuvaa kulmaa, se käy yhä jyrkemmäksi kaiken aikaa.
"Herätä kääpiö. Nopeasti!" Hän huutaa.
Minä kaivan hellästi kääpiön taskustani ja kutitan sitä vatsasta sekä leuan alta; en raaski herättää sitä liian julmasti.
"Nopeasti!"
Vihdoin kääpiö herää ja aukaisee silmänsä.
"No mitä nyt? Ainako sä olet sotkeutuneena ongelmiin?" Se tokaisee hieroen samalla unisia silmiään.
"Köysi, perkele!" Jartsa kiljuu epätoivoisena meihin katsoen. Kumiveneen keula haukkoo jo vettä.
Kääpiö hyppää tormakkaana kädeltäni ja sylkäisee veteen, sitten se alkaa järsimään köyttä poikki pienillä terävillä hampaillaan.
"Pinggg!!" Kumivene vavahtaa ja pysähtyy, on taas hiljaista ja rauhallista. Jartsa pyyhkii hikeä otsaltaan ja puuskuttaa.
"Pitäis saada rommia. Hei jätkä, hommaa mulle rommia jostakin, ja tällä kertaa kunnollista" Kääpiö narisee jartsalle.

Zappari kirjoitti:

"Syvyyteen 50 metriä, suunta 210. Kolmasosa eteen!" Ensimmäinen perämies kähisee.
"Viisikymmentä, kaksisataa kymmenen. Kolmasosa. Selvä on Jurgen!" miehistön joukosta kuuluu vastaus.
sukellusveneen dieselit sammuvat ja ikivanhat akut alkavat pyörittämään potkuria, se piiskaa vettä kun alus sukeltaa yhä syvemmälle itämereen.

Ylhäällä pinnalla tilanne käy kireäksi. Jartsa katselee huolestuneena köyden muuttuvaa kulmaa, se käy yhä jyrkemmäksi kaiken aikaa.
"Herätä kääpiö. Nopeasti!" Hän huutaa.
Minä kaivan hellästi kääpiön taskustani ja kutitan sitä vatsasta sekä leuan alta; en raaski herättää sitä liian julmasti.
"Nopeasti!"
Vihdoin kääpiö herää ja aukaisee silmänsä.
"No mitä nyt? Ainako sä olet sotkeutuneena ongelmiin?" Se tokaisee hieroen samalla unisia silmiään.
"Köysi, perkele!" Jartsa kiljuu epätoivoisena meihin katsoen. Kumiveneen keula haukkoo jo vettä.
Kääpiö hyppää tormakkaana kädeltäni ja sylkäisee veteen, sitten se alkaa järsimään köyttä poikki pienillä terävillä hampaillaan.
"Pinggg!!" Kumivene vavahtaa ja pysähtyy, on taas hiljaista ja rauhallista. Jartsa pyyhkii hikeä otsaltaan ja puuskuttaa.
"Pitäis saada rommia. Hei jätkä, hommaa mulle rommia jostakin, ja tällä kertaa kunnollista" Kääpiö narisee jartsalle.

Lue lisää

Jartsa suuntaa katseensa taivaalle ja tähyää pohjantähteä. Täysikuu luo meren maininkeihin aavemaisesti keinuvan sillan. Veneemme seisoo yksin keskellä aavaa ulappaa. Rauhallisesti keinahdellen loivien maininkien tahdissa.
- OK. Lähdetään.
Jartsa sanoi, ja vetäisi koneen käyntiin. Kääpiö pöräytti moottorin kanssa myötätuntoisesti, mutta vaikeni nolona, kun huomasi koneen käyvän ihan hyvin itsekseen. Huomaamatta, pää painuksissa, kömpi sitten takaisin taskuuni.
- Kunhan maihin päästää, hommaan sinulle kunnon tujauksen! sanoi Jartsa apealle kääpiölle. Sitten hän suuntasi terävän katseensa jonnekin yön pimeyteen ja ohjasi määrätietoisen oloisena alusta eteenpäin. Veneen keinunta oli kovin unettavaa ja pian vaivuinkin pitkästä aikaa rauhalliseen uneen....

mainingit kirjoitti:

Jartsa suuntaa katseensa taivaalle ja tähyää pohjantähteä. Täysikuu luo meren maininkeihin aavemaisesti keinuvan sillan. Veneemme seisoo yksin keskellä aavaa ulappaa. Rauhallisesti keinahdellen loivien maininkien tahdissa.
- OK. Lähdetään.
Jartsa sanoi, ja vetäisi koneen käyntiin. Kääpiö pöräytti moottorin kanssa myötätuntoisesti, mutta vaikeni nolona, kun huomasi koneen käyvän ihan hyvin itsekseen. Huomaamatta, pää painuksissa, kömpi sitten takaisin taskuuni.
- Kunhan maihin päästää, hommaan sinulle kunnon tujauksen! sanoi Jartsa apealle kääpiölle. Sitten hän suuntasi terävän katseensa jonnekin yön pimeyteen ja ohjasi määrätietoisen oloisena alusta eteenpäin. Veneen keinunta oli kovin unettavaa ja pian vaivuinkin pitkästä aikaa rauhalliseen uneen....

Lue lisää

Miehet Swanin kannella heittävät mustapartaiselle miehelle yhden köydenpätkistä. Yksi miehistä liukastuu kannelle ja jää roikkumaan reunalle. Lopulta märkä ja kiroileva mustapartainen mies on saatu Swanin kannelle.
Mitään sanomatta mies ryntää kipparin penkin alla olevalle laatikolle, avaa kannen ja ottaa esille valtaisan käsivalonheittimen.
- Tässä onkin sellainen halogeenilamppu, että näkyy Kiinaan saakka!
Samalla hän painaa valon päälle ja haravoi mustaa meren pintaa....
- Kyllä minä teidät vielä löydän, ja sitten on leikki kaukana, ja katsotaan kuka roikkuu ja missä!

dewolf kirjoitti:

Miehet Swanin kannella heittävät mustapartaiselle miehelle yhden köydenpätkistä. Yksi miehistä liukastuu kannelle ja jää roikkumaan reunalle. Lopulta märkä ja kiroileva mustapartainen mies on saatu Swanin kannelle.
Mitään sanomatta mies ryntää kipparin penkin alla olevalle laatikolle, avaa kannen ja ottaa esille valtaisan käsivalonheittimen.
- Tässä onkin sellainen halogeenilamppu, että näkyy Kiinaan saakka!
Samalla hän painaa valon päälle ja haravoi mustaa meren pintaa....
- Kyllä minä teidät vielä löydän, ja sitten on leikki kaukana, ja katsotaan kuka roikkuu ja missä!

Lue lisää

Valokeila pyyhki tumman meren pintaa. Kumiveneestä vain ei näkynyt jälkeäkään. Äkkiä mustapartaisen miehen suu loksahti auki. Tumma hahmo nousi vedestä. Sukellusvene, mutta tämä oli erilainen kuin se minkä he näkivät aikaisemmin. Paljon, paljon vanhempi. Swanin kannella olevat merimiehet tunsivat kylmien väreiden kulkevan selkäpiissään sukellusveneen noustessa pintaan.

gee-wish kirjoitti:

Valokeila pyyhki tumman meren pintaa. Kumiveneestä vain ei näkynyt jälkeäkään. Äkkiä mustapartaisen miehen suu loksahti auki. Tumma hahmo nousi vedestä. Sukellusvene, mutta tämä oli erilainen kuin se minkä he näkivät aikaisemmin. Paljon, paljon vanhempi. Swanin kannella olevat merimiehet tunsivat kylmien väreiden kulkevan selkäpiissään sukellusveneen noustessa pintaan.

Lue lisää

Vedessä Swanin vierellä kelluva alus näytti valtavalta viinitynnyriltä, sen sivuilla ja päällä oli erikokoisia potkureita ja kaikenlaisia putkia. Sitten kuului kopinaa ja ranskankielistä kiroilua ja tynnyrin päällä oleva luukku aukesi kitisten. Pitkäpartainen mies kolmikolkkahatussaan ja musketti kädessään nousi siitä; hän otti hatun päästään ja hakkasi sitä jalkaansa vasten sadatellen voimakkaasti. Toiset änkesivät luukusta myös ylös, syntyi tappelu ja hirveä huuto; mustapartainen mies Swanin kannelta katsoi näytelmää sitä oikein tahtomatta uskoa.

"Kale! Mitähän paskaa niissä pulloissa oikein oli mitä sinä väitit hienoksi viiniksi? Taisi olla oikein kuninkaitten ja keisareitten juomaa, mitä?"
"Mitä uikutat? Vanhalla hyvällä reseptillä tehtyä kiljua niissä oli. Noh, pikkuisen vain, ihan mausteeksi marinolia joukossa" Kale sanoi ja pudotti samassa vapisevista käsistään valonheittimen mereen joka sammui sihahtaen.
"Ääliö!" Porukan kolmas mies, Väinö huusi keulasta.
"Mikä ihme tuo oikein on? Jos te näätte saman kuin mä, se ei kai voi olla sitten muuta kuin totta, vai mitä?" Hän jatkoi.

Zappari kirjoitti:

Vedessä Swanin vierellä kelluva alus näytti valtavalta viinitynnyriltä, sen sivuilla ja päällä oli erikokoisia potkureita ja kaikenlaisia putkia. Sitten kuului kopinaa ja ranskankielistä kiroilua ja tynnyrin päällä oleva luukku aukesi kitisten. Pitkäpartainen mies kolmikolkkahatussaan ja musketti kädessään nousi siitä; hän otti hatun päästään ja hakkasi sitä jalkaansa vasten sadatellen voimakkaasti. Toiset änkesivät luukusta myös ylös, syntyi tappelu ja hirveä huuto; mustapartainen mies Swanin kannelta katsoi näytelmää sitä oikein tahtomatta uskoa.

"Kale! Mitähän paskaa niissä pulloissa oikein oli mitä sinä väitit hienoksi viiniksi? Taisi olla oikein kuninkaitten ja keisareitten juomaa, mitä?"
"Mitä uikutat? Vanhalla hyvällä reseptillä tehtyä kiljua niissä oli. Noh, pikkuisen vain, ihan mausteeksi marinolia joukossa" Kale sanoi ja pudotti samassa vapisevista käsistään valonheittimen mereen joka sammui sihahtaen.
"Ääliö!" Porukan kolmas mies, Väinö huusi keulasta.
"Mikä ihme tuo oikein on? Jos te näätte saman kuin mä, se ei kai voi olla sitten muuta kuin totta, vai mitä?" Hän jatkoi.

Lue lisää

Oudon aluksen kannella häärivät pienet miehet katselivat toisiaan. Kunnes isoin näistä pienistä rykäisi kerran ja huusi megafoniin niin lujaa kuin vain saattoi:
- me etsimme kääpiöystäväämme, joka on kadoksissa! Viimeisin signaali tuli tältä alukselta. Vapauttakaa hänet heti, ellei se ole matkassa omasta vapaata tahdosta!

Mustapartainen mies hieraisi silmiään kahdesti ja tuijotti suuren viinitynnyrin kokoiseen ja vähän näköiseenkin härveliin epäuskoisesti. Muut miehet eivät edes katsoneet, vaan huitaisivat kädellään ja kömpivät Swanin uumeniin mutisten mennessään jotain unien näkemisestä mieluiten makuulla punkassa.

dewolf kirjoitti:

Oudon aluksen kannella häärivät pienet miehet katselivat toisiaan. Kunnes isoin näistä pienistä rykäisi kerran ja huusi megafoniin niin lujaa kuin vain saattoi:
- me etsimme kääpiöystäväämme, joka on kadoksissa! Viimeisin signaali tuli tältä alukselta. Vapauttakaa hänet heti, ellei se ole matkassa omasta vapaata tahdosta!

Mustapartainen mies hieraisi silmiään kahdesti ja tuijotti suuren viinitynnyrin kokoiseen ja vähän näköiseenkin härveliin epäuskoisesti. Muut miehet eivät edes katsoneet, vaan huitaisivat kädellään ja kömpivät Swanin uumeniin mutisten mennessään jotain unien näkemisestä mieluiten makuulla punkassa.

Lue lisää

Pitkäpartainen kääpiö oli selvästi aluksen johtaja, jos sillä nyt jotain johtajaa oli. Muut pienet miehet kompuroivat edelleen aluksen kannella. Kaikilla miehilla oli pienet mustketit kädessään. Aikansa kompuroituaan kääpiöt asettuivat epämääräiseen muodostelmaan, ja kaikkien pienet musketit osoittivat suoraan kohti tyrmistyneen näköistä mustapartaista miestä Swanin kannella. Pitkäpartainen kääpiö kohotti taas megafonina toimivan peltisen tötterön suulleen ja ilmoitti heidän olevan tosissaan.

dewolf kirjoitti:

Pitkäpartainen kääpiö oli selvästi aluksen johtaja, jos sillä nyt jotain johtajaa oli. Muut pienet miehet kompuroivat edelleen aluksen kannella. Kaikilla miehilla oli pienet mustketit kädessään. Aikansa kompuroituaan kääpiöt asettuivat epämääräiseen muodostelmaan, ja kaikkien pienet musketit osoittivat suoraan kohti tyrmistyneen näköistä mustapartaista miestä Swanin kannella. Pitkäpartainen kääpiö kohotti taas megafonina toimivan peltisen tötterön suulleen ja ilmoitti heidän olevan tosissaan.

Lue lisää

"Merde! Vaadimme että luovutatte välittömästi miehistömme jäsenen takaisin meille!" Pitkäpartainen kääpiö kiljui.
Joku kääpiöistä sanoi pitkäpartaiselle jotain ja koputti tätä olkapäälle, megafonia pitelevä kääntyi ja tönäisi vahingossa erään toisen alas viinitynnyrin päältä ja tappelu alkoi. Pitkäpartainen kääpiö paukutti megafonillaan kahta muuta päähän ja joku toinen koitti samaan aikaan onkia ylös pudonnutta, mutta lähistöllä kiertelevä valtaisa merikäärme ennätti hotkaista pudonneen ennen pelastautumista. Sitten tapahtui jotain kummaa.

Swanin kannella suu auki seissyt mustapartainen mies kuuli kannen alta outoa ääntä. Se oli sihinää, ja valkean-harmaata kylmää usvaa tuprusi ulos kulkuaukosta. Kannelle astui usvan seasta avaruusapina päällään jonkinlainen painepuku, se hymyili ja piti toista kättään koholla kuin tervehdyksen merkiksi.
"Moi! Mites menee? Täällähän näyttää olevan hupaa, keitä nuo kääpiöt ovat?" Avaruusapina kysyi hiuksiaan harovalta merimieheltä.

Mustapartainen mies istahti reelingille ja aukaisi kiljupöntön korkin.Juotuaan siitä jonkin verran avaruusapina istahti hänen viereensä ja kahta häntäänsä heilutellen se katseli merimiehen tekemisiä ja ojensi viimein käpälänsä pönttöä kohden. Merimies ojensi kiljun apinalle.
"Kuulehan. Tämä alus lähtee kohta kiertoradalle, rakentamani koneäly ottaa sen hallintaansa ja me lähdemme koeajolle" Avaruusapina sanoi kiljua hieman maistettuaan.
"Pyydetäänkö nuo mukaan?" Se osoitti peukalollaan tappeleviin kääpiöihin päin, ja samassa kuului vaimea räjähdys ja Swanin takila kaikkine releineen lensi huut' helvettiin. Sitten alkoi matala ulina joka nousi ja nousi, vesihöyryä tuprusi aluksen kuuman pohjan alta, mutta avaruusapina ei ollut siitä milläänsäkään, se oli kiinnostunut vain merimiehen kiljusta.

Heräsin äkilliseen tömähdykseen. Jarsta istui mietteliään näköisenä veneen perässä. Käännyin ja huomasin sataman valot, jotka loivat aavemaisen tunnelman väreilevässä vedessä.
Laiturilla ei näkynyt ketään ja koko satama oli muutenkin tyhjä.
Jartsa nosti vasemman käden peukalon ja etusormen suulleeen, ja päästi lyhyen kimeän vihellyksen. Hetken oli aivan hiljaista. Ainoastaan purjeveneiden mastoköydet välillä hakkasivat mastoon jossain lähellä.
Pian jostain pimeydesä alkoi kuulua askeleet, jotka lähestyivät kiireesti, suoraan meitä kohti.

askeleet.. kirjoitti:

Heräsin äkilliseen tömähdykseen. Jarsta istui mietteliään näköisenä veneen perässä. Käännyin ja huomasin sataman valot, jotka loivat aavemaisen tunnelman väreilevässä vedessä.
Laiturilla ei näkynyt ketään ja koko satama oli muutenkin tyhjä.
Jartsa nosti vasemman käden peukalon ja etusormen suulleeen, ja päästi lyhyen kimeän vihellyksen. Hetken oli aivan hiljaista. Ainoastaan purjeveneiden mastoköydet välillä hakkasivat mastoon jossain lähellä.
Pian jostain pimeydesä alkoi kuulua askeleet, jotka lähestyivät kiireesti, suoraan meitä kohti.

Lue lisää

Askeleet muuttuivat kynsien rapinaksi ja minua alkoi pelottamaan. Otus seisahtui valon ja varjon rajalle, se nuuhki ilmaa ja kuulin sen murisevan vaimeasti. Lihaksikas, pitkäkyntinen ja -karvainen käsi vilahti valon tälläpuolen, se kipristeli kouraansa hirveässä hyökkäys-himossaan ja murina kuului yhä selvemmin, oikeastaan se oli käpälä.
"Rapsu! Jartsa huusi.
Olento liikahti nopeasti, hetkessä ennenkuin edes tajusin se oli vierellämme ja sen kuono oli melkein kiinni korvassani. Sen kieli maistoi minua ja se nuuhki, sitten se kosketti olkapäätäni valtavalla käpälällään.
"Kuka tämä on? Olento murisi ja tuijotti minua.
"Rapsu, ota paikka" Jartsa sanoi ja kaivoi taskustaan kummallisen näköisen kaulapannan.
Otus kyyristyi laiturille mutta se katseli yhä minua, näin nyt sen selvästi.

Se oli kuin ihmissusi, karvainen ja täynnä muhkuraisia lihaksia eikä sillä ollut vaatteita ollenkaan; vain tuuhea karvapeite. Sen ääni oli sekoitus ihmistä ja koiraa, katselin miten se raastoi kynsillään laiturin lankkuja kuin ajatuksissaan, puun pintaan ilmestyneet vaot olivat kuin moottorisahalla tehtyjä. Äkkiä otus ojensi kätensä ylös ja sivulle, yhä minua katsellen, ja parkaisin kun näin mitä se oli ilmasta siepannut; pääskysen.
"Rapsu, nyt aloillasi" Jartsa sanoi mutta kuulin hänen äänessään pientä epävarmuutta.
Olento tarjosi pääskystä minulle ja teki toisella kädellään eleitä jotka kehoittivat minua pistämään lintuparan suuhuni.

Zappari kirjoitti:

Askeleet muuttuivat kynsien rapinaksi ja minua alkoi pelottamaan. Otus seisahtui valon ja varjon rajalle, se nuuhki ilmaa ja kuulin sen murisevan vaimeasti. Lihaksikas, pitkäkyntinen ja -karvainen käsi vilahti valon tälläpuolen, se kipristeli kouraansa hirveässä hyökkäys-himossaan ja murina kuului yhä selvemmin, oikeastaan se oli käpälä.
"Rapsu! Jartsa huusi.
Olento liikahti nopeasti, hetkessä ennenkuin edes tajusin se oli vierellämme ja sen kuono oli melkein kiinni korvassani. Sen kieli maistoi minua ja se nuuhki, sitten se kosketti olkapäätäni valtavalla käpälällään.
"Kuka tämä on? Olento murisi ja tuijotti minua.
"Rapsu, ota paikka" Jartsa sanoi ja kaivoi taskustaan kummallisen näköisen kaulapannan.
Otus kyyristyi laiturille mutta se katseli yhä minua, näin nyt sen selvästi.

Se oli kuin ihmissusi, karvainen ja täynnä muhkuraisia lihaksia eikä sillä ollut vaatteita ollenkaan; vain tuuhea karvapeite. Sen ääni oli sekoitus ihmistä ja koiraa, katselin miten se raastoi kynsillään laiturin lankkuja kuin ajatuksissaan, puun pintaan ilmestyneet vaot olivat kuin moottorisahalla tehtyjä. Äkkiä otus ojensi kätensä ylös ja sivulle, yhä minua katsellen, ja parkaisin kun näin mitä se oli ilmasta siepannut; pääskysen.
"Rapsu, nyt aloillasi" Jartsa sanoi mutta kuulin hänen äänessään pientä epävarmuutta.
Olento tarjosi pääskystä minulle ja teki toisella kädellään eleitä jotka kehoittivat minua pistämään lintuparan suuhuni.

Lue lisää

Olin juuri aikeissa puraista kädessäni roikkuvaa lintua, kun kuulin korvani juuresta terävän pienen äänen:
- Se on minun!
Kiukkuisen näköinen kääpiö oli kiivennyt olkapäälleni ja yritti saalistaa kädessäni olevaa raatoa vanhalla ryhmyisellä kävelysauvallaan itselleen. Välillä kääpiö horjahti uhkaavasti ja tarrasi minua hiuksista kiinni. Usean yrityksen jälkeen kääpiö vihdoinkin onnistui, varsinkin kun minä ojensin lintua lähemmäksi kääpiön sauvan ulottuvuutta.
- Kas noin!
Kääpiö hihkaisi ja sieppasi salamannopeasti linnun ´selkäänsä. Riensi hypähdellen kumiveneen laitaa pitkin kohti karvasita outoa otusta. Samantien kääpiö oli hypännyt otuksen selkään, lintuineen. Katselin kummissani, sillä seuraavaksi kääpiö oli kääntänyt linnun selälleen ja kiskaisi linnun vasemman jalan pois. Jalan kääpiö piti itsellään ja muun ruhon hän vieritti otuksen karvaisen päälaen ylitse, jolloin otus ahmaisi linnun sellaisenaan.
Otuksen lipoessa vielä huuliaan oli kääpiö asettunut otuksen takkuisen ja karvaisen korvan juureen ja rapsutti linnun jalalla otusta korvan juuresta. Otus venytti nautiskellen päätänsä sivulle, eikä se vaikuttanut enää ollenkaan niin pelottavalta kuin äsken. Pian otus oli kellahtanut veneen pohjalle ja kääpiö ryömi pörröiseen kainaloon. Pian molemmat nukkuivat tyytyväisen näköisenä.

Viereiseen laituriin oli kiinnittynyt rähjäisen näköinen purjealus. Alus oli kiinnitetty varsin huolimattomasti laiturin muutamiin pollareihin.
Neljä avaruusapinaa oli juuri jättänyt aluksen, ja nelikko asteli hiukan horjuen narisevien laiturilankkujen päällä kohti satamamakasiineja.
Yksi apinoista kompuroi yhtenään jompaankumpaan kahdesta hännästään.

dewolf kirjoitti:

Olin juuri aikeissa puraista kädessäni roikkuvaa lintua, kun kuulin korvani juuresta terävän pienen äänen:
- Se on minun!
Kiukkuisen näköinen kääpiö oli kiivennyt olkapäälleni ja yritti saalistaa kädessäni olevaa raatoa vanhalla ryhmyisellä kävelysauvallaan itselleen. Välillä kääpiö horjahti uhkaavasti ja tarrasi minua hiuksista kiinni. Usean yrityksen jälkeen kääpiö vihdoinkin onnistui, varsinkin kun minä ojensin lintua lähemmäksi kääpiön sauvan ulottuvuutta.
- Kas noin!
Kääpiö hihkaisi ja sieppasi salamannopeasti linnun ´selkäänsä. Riensi hypähdellen kumiveneen laitaa pitkin kohti karvasita outoa otusta. Samantien kääpiö oli hypännyt otuksen selkään, lintuineen. Katselin kummissani, sillä seuraavaksi kääpiö oli kääntänyt linnun selälleen ja kiskaisi linnun vasemman jalan pois. Jalan kääpiö piti itsellään ja muun ruhon hän vieritti otuksen karvaisen päälaen ylitse, jolloin otus ahmaisi linnun sellaisenaan.
Otuksen lipoessa vielä huuliaan oli kääpiö asettunut otuksen takkuisen ja karvaisen korvan juureen ja rapsutti linnun jalalla otusta korvan juuresta. Otus venytti nautiskellen päätänsä sivulle, eikä se vaikuttanut enää ollenkaan niin pelottavalta kuin äsken. Pian otus oli kellahtanut veneen pohjalle ja kääpiö ryömi pörröiseen kainaloon. Pian molemmat nukkuivat tyytyväisen näköisenä.

Viereiseen laituriin oli kiinnittynyt rähjäisen näköinen purjealus. Alus oli kiinnitetty varsin huolimattomasti laiturin muutamiin pollareihin.
Neljä avaruusapinaa oli juuri jättänyt aluksen, ja nelikko asteli hiukan horjuen narisevien laiturilankkujen päällä kohti satamamakasiineja.
Yksi apinoista kompuroi yhtenään jompaankumpaan kahdesta hännästään.

Lue lisää

...Ja se lauleskeli jotain, että "näytä mulle seuraava whiskybaari", sitten se äkkäsi meidät. Ihmissusi vilahti salamana jonnekkin, edes kynsien kauheaa rapinaa en kuullut.
"Mitäs ihmiset? Meillä on tänään peli-ilta, kiinnostaako?" Kaksihäntäinen avaruusapina sanoi sammaltaen.
"Eh..mitä peliä te pelaatte? Kysyin ja käännyin katsomaan Jartsaa joka etsi Otusta kaulapanta kädessään.
"Venäläistä rulettia. Tarvittais lisää porukkaa kun tietyistä syistä johtuen meitä on enää neljä jäljellä"

Zappari kirjoitti:

...Ja se lauleskeli jotain, että "näytä mulle seuraava whiskybaari", sitten se äkkäsi meidät. Ihmissusi vilahti salamana jonnekkin, edes kynsien kauheaa rapinaa en kuullut.
"Mitäs ihmiset? Meillä on tänään peli-ilta, kiinnostaako?" Kaksihäntäinen avaruusapina sanoi sammaltaen.
"Eh..mitä peliä te pelaatte? Kysyin ja käännyin katsomaan Jartsaa joka etsi Otusta kaulapanta kädessään.
"Venäläistä rulettia. Tarvittais lisää porukkaa kun tietyistä syistä johtuen meitä on enää neljä jäljellä"

Lue lisää

Samalla annoin katseeni vaeltaa pitkin laituria, sillä olin huolissani kääpiöstä, jota ei näkynyt missään. Avaruusapinat jatkoivat kävelyään viitaten meitä mukaansa. Ele oli pieni, mutta siitä uhkui sellaista vastustamatonta pakkoa, ettemme voineet kieltäytyä.
Juuri kun olimme astumassa avaruusapinoiden jäljessä erääseen makasiiniin näin kuinka ihmisuden siluetti loikkasi täydenkuun editse, pieni kääpiö olkapäillään kyyhöttäen. Olin jälleen helpottunut. Tuntui, että kaikki olisi jälleen hyvin.
Sisällä makasiinissa oli aluksi hämärää. Vanhat hehkulamput loivat himmeän keltaista valoa isoon halliin, jonka seinille oli ripustettuna sekalaista rojua. Kaikkein ylimpänä näkyi kuitenkin selkeimmin nimikyltti, jota yritin hämärässä lukea. Kyltissä täytyi olla nimi tälle paikalle. Koputin Jartsaa olkapäälle ja osoitin kylttiä. Tunsin kuinka Jarsta värähti, ja minä värähdin ihan myötätunnosta. Hiljaa alkoivat kirjaimet erottumaan. Seinällä luki: "BERMUDA".

dewolf kirjoitti:

Samalla annoin katseeni vaeltaa pitkin laituria, sillä olin huolissani kääpiöstä, jota ei näkynyt missään. Avaruusapinat jatkoivat kävelyään viitaten meitä mukaansa. Ele oli pieni, mutta siitä uhkui sellaista vastustamatonta pakkoa, ettemme voineet kieltäytyä.
Juuri kun olimme astumassa avaruusapinoiden jäljessä erääseen makasiiniin näin kuinka ihmisuden siluetti loikkasi täydenkuun editse, pieni kääpiö olkapäillään kyyhöttäen. Olin jälleen helpottunut. Tuntui, että kaikki olisi jälleen hyvin.
Sisällä makasiinissa oli aluksi hämärää. Vanhat hehkulamput loivat himmeän keltaista valoa isoon halliin, jonka seinille oli ripustettuna sekalaista rojua. Kaikkein ylimpänä näkyi kuitenkin selkeimmin nimikyltti, jota yritin hämärässä lukea. Kyltissä täytyi olla nimi tälle paikalle. Koputin Jartsaa olkapäälle ja osoitin kylttiä. Tunsin kuinka Jarsta värähti, ja minä värähdin ihan myötätunnosta. Hiljaa alkoivat kirjaimet erottumaan. Seinällä luki: "BERMUDA".

Lue lisää

"Pelkäänpä pahoin että olemme jossain paikassa jossa meidän ei pitäisi olla" Jartsa sanoi.
Minä kuulin kauempaa jostakin huoneesta avaruusapinoiden mekastusta, revolveri laukesi kerran ja hetken oli hiljaista; sitten mekastus taas alkoi ja pullojen kilinä.
"Tämähän on mafian varasto. Nyt me lähdettiin." Jartsa sanoi ja tarttui kädestäni kiinni alkaen samalla kiskomaan kohti ovea josta olimme tulleet.

"Hjuva iltaa arvon vieraat!" Isokokoinen, liituraitapukuinen mies kajautti huonolla suomen kielellään ovelta. Tartuin Jartsan käsivarteen kiinni kun näin miehen pitelevän kiiltävää pistoolia kädessään. Miehen takaa tuli kaksi tyyppiä vielä lisää, ajattelin että jos ammattiroiston pystyy tajuamaan pelkästä ulkonäöstä ja olemuksesta niin olimme nyt keskellä sellaisia.
Pistoolia pitelevä mies sanoi jotakin venäjäksi meihin samalla katsellen, molemmat miehen kumppanit kävelivät taaksemme. Jartsa vilkuili heihin hermostuneena, minä tuijotin oven edessä seisovaa kolossia.
"Mutta kertokaapa minulle, miten oikein eksyitte tänne pikkuiseen varastooni, olkaa niin hyvät. Ja mitä helvettiä täällä yleensä teette?" Kolossi sanoi hymyillen.
"A..avaruusapinat...! Jartsa alkoi mutta keskeytti kun kuuli aseen iskurin vedettävän vireeseen niskassaan.
"Mutta enhän minä tahdo tietää mitään mistään apinoista, ainoastaan sen, mitä helvettiä te täällä teette. Oletteko Vladimirin asialla?"

Pimeästä nurkasta kuului kirskahtava raapaisu betonilattiaa vasten, sitten alkoi matala murina.

Zappari kirjoitti:

"Pelkäänpä pahoin että olemme jossain paikassa jossa meidän ei pitäisi olla" Jartsa sanoi.
Minä kuulin kauempaa jostakin huoneesta avaruusapinoiden mekastusta, revolveri laukesi kerran ja hetken oli hiljaista; sitten mekastus taas alkoi ja pullojen kilinä.
"Tämähän on mafian varasto. Nyt me lähdettiin." Jartsa sanoi ja tarttui kädestäni kiinni alkaen samalla kiskomaan kohti ovea josta olimme tulleet.

"Hjuva iltaa arvon vieraat!" Isokokoinen, liituraitapukuinen mies kajautti huonolla suomen kielellään ovelta. Tartuin Jartsan käsivarteen kiinni kun näin miehen pitelevän kiiltävää pistoolia kädessään. Miehen takaa tuli kaksi tyyppiä vielä lisää, ajattelin että jos ammattiroiston pystyy tajuamaan pelkästä ulkonäöstä ja olemuksesta niin olimme nyt keskellä sellaisia.
Pistoolia pitelevä mies sanoi jotakin venäjäksi meihin samalla katsellen, molemmat miehen kumppanit kävelivät taaksemme. Jartsa vilkuili heihin hermostuneena, minä tuijotin oven edessä seisovaa kolossia.
"Mutta kertokaapa minulle, miten oikein eksyitte tänne pikkuiseen varastooni, olkaa niin hyvät. Ja mitä helvettiä täällä yleensä teette?" Kolossi sanoi hymyillen.
"A..avaruusapinat...! Jartsa alkoi mutta keskeytti kun kuuli aseen iskurin vedettävän vireeseen niskassaan.
"Mutta enhän minä tahdo tietää mitään mistään apinoista, ainoastaan sen, mitä helvettiä te täällä teette. Oletteko Vladimirin asialla?"

Pimeästä nurkasta kuului kirskahtava raapaisu betonilattiaa vasten, sitten alkoi matala murina.

Lue lisää

Ennen kuin kukaan oli tehnyt tai tajunnut mitään, ampaisi viereisestä huoneesta hurjistunut karvainen peto, joka yhdellä puraisulla haukkasi pistoolia pitelevän käden kyynärtaipeesta poikki. Oviaukossa seisseet miehet kääntyivät ja juoksivat toisiaan tönien, kuka minnekin. Suurin osa säntäsi kohti laituriin kiinnitettyä sukellusvenettä. Viimeisenä joukosta juoksi mies, joka kantoi vasemmassa kädessään irtonaista raajaansa.
- Vene valmiiksi heti! miehittäkää keulatykki!
Mies huusi juostessaan laiturin päässä seisovaa valtaisaa tummaa alusta.
Ihmissusi seisoi oviaukossa. Suden hampaat olivat uhkaavasti esillä ja murina kantautui yön hiljaisessa pimeydessä vauhdittaen miehiä yhä hurjempaan juoksuun.

dewolf kirjoitti:

Ennen kuin kukaan oli tehnyt tai tajunnut mitään, ampaisi viereisestä huoneesta hurjistunut karvainen peto, joka yhdellä puraisulla haukkasi pistoolia pitelevän käden kyynärtaipeesta poikki. Oviaukossa seisseet miehet kääntyivät ja juoksivat toisiaan tönien, kuka minnekin. Suurin osa säntäsi kohti laituriin kiinnitettyä sukellusvenettä. Viimeisenä joukosta juoksi mies, joka kantoi vasemmassa kädessään irtonaista raajaansa.
- Vene valmiiksi heti! miehittäkää keulatykki!
Mies huusi juostessaan laiturin päässä seisovaa valtaisaa tummaa alusta.
Ihmissusi seisoi oviaukossa. Suden hampaat olivat uhkaavasti esillä ja murina kantautui yön hiljaisessa pimeydessä vauhdittaen miehiä yhä hurjempaan juoksuun.

Lue lisää

Mutta olento oli jo saanut maistaa verta. Se kyyristeli hetken laiturin alkupäässä korvat höristyneenä eteen ja kuutamossa hehkuvat hampaat olivat kuin alligaattorilla. Sitten se loikkasi pakenevien miesten perään.

Valtavan huvialuksen kannelle päästyään liituraitamies tyhjensi aseensa liikkuvaa varjoa kohti, kuului vain kirkumista ja kummallista lötsähtelevää ja rusahtelevaa ääntä; liituraitamiehen eteen lensi irtonainen pää. Sama toistui hetken kuluttua, ensin ammuskelua sitten hetkisen hiljaisuus ja viimein ääni jollaista entinen KGB:n agfanistanin tiedustelu-upseeri ei ollut kuullut vielä milloinkaan. Liituraitamies pyyhki kasvojaan käsivarteensa ja aukaisi keulaluukun vapisevin käsin, sitten hän nosti raskaan ja pressulla peitetyn laitteen kannelle kiroillen samalla venäjäksi. Laite paljastui ilmatorjuntatykiksi ja liituraitamies suorastaan ulvoi riemuaan kun hän alkoi tulittamaan ruumiin äärelle kyyristynyttä karvaista petoa kohti.
"Minulle et vattuile, koirankuonolainen! Täältä saat jotain mukavaa, tule tänne vaan!" Mies räkätti puolihulluna ja tärisi aseen taas alettua kuolettavan laulunsa.

Makasiini ja koko laituri olivat hetkessä liekkimerenä ja alue oli muuttunut sotatantereeksi. Kaukaa aseen äänen yli kuului sireenien ääni, Hullu mafia-mies ampui kaikkialle jossa luuli varjojen liikehtivän, sitten hänen vasemman kätensä päälle tipahti muutama veripisara ja hänen niskassaan tuntui kuuma hengitys.

Zappari kirjoitti:

Mutta olento oli jo saanut maistaa verta. Se kyyristeli hetken laiturin alkupäässä korvat höristyneenä eteen ja kuutamossa hehkuvat hampaat olivat kuin alligaattorilla. Sitten se loikkasi pakenevien miesten perään.

Valtavan huvialuksen kannelle päästyään liituraitamies tyhjensi aseensa liikkuvaa varjoa kohti, kuului vain kirkumista ja kummallista lötsähtelevää ja rusahtelevaa ääntä; liituraitamiehen eteen lensi irtonainen pää. Sama toistui hetken kuluttua, ensin ammuskelua sitten hetkisen hiljaisuus ja viimein ääni jollaista entinen KGB:n agfanistanin tiedustelu-upseeri ei ollut kuullut vielä milloinkaan. Liituraitamies pyyhki kasvojaan käsivarteensa ja aukaisi keulaluukun vapisevin käsin, sitten hän nosti raskaan ja pressulla peitetyn laitteen kannelle kiroillen samalla venäjäksi. Laite paljastui ilmatorjuntatykiksi ja liituraitamies suorastaan ulvoi riemuaan kun hän alkoi tulittamaan ruumiin äärelle kyyristynyttä karvaista petoa kohti.
"Minulle et vattuile, koirankuonolainen! Täältä saat jotain mukavaa, tule tänne vaan!" Mies räkätti puolihulluna ja tärisi aseen taas alettua kuolettavan laulunsa.

Makasiini ja koko laituri olivat hetkessä liekkimerenä ja alue oli muuttunut sotatantereeksi. Kaukaa aseen äänen yli kuului sireenien ääni, Hullu mafia-mies ampui kaikkialle jossa luuli varjojen liikehtivän, sitten hänen vasemman kätensä päälle tipahti muutama veripisara ja hänen niskassaan tuntui kuuma hengitys.

Lue lisää

Pidin tiukasti kiinni Jartsan repaleisen takin liepeestä. Jartsa piti tiukasti kiinni minusta.
Savu tunkeutui sisälle makasiiniin ja satunnaiset luodit vingastelivat seinillä. Bermuda-kylttiin osui myös satunnainen sarja pudottaen sen lähellemme.
Emme uskaltaneet liikahtaakaan, kunnes viereisen huoneen ovi aukeni räväkästi ja luoksemme juoksi viimeinen avaruusapina raivokkaasti huutaen:
- Anna se jo niille!
Tunnustelin taskussani olevaa nahkaista kukkaroa, jonka olin kaivanut mukaani kanootin kätköistä.
Enempiä kyselemättä avaruusapina sieppasi minut kainaloonsa, repäisi paidastani valkoisen reikaleen lipuksi ja astui lippua heilutellen oviaukkoon, minä mukanani.
Sireenien ulvonta lähestyi. Apina kääntyi puoleeni ilmoittaen, ettei nyt ole aikaa. Apinan hampaat hehkuivat likaisista ikenistä tumman keltaisina.
Tulitus taukosi. Liituraitapukuinen mies seisoi uhmakkaasti kannella. Välillä vertavuotavaa korvaansa pidellen. Tulituksen tauottua lämmin merituuli puhalsi savua loitommaksi.

Avaruusapina kaivoi nahkaisen pussin taskustani ja näytti sitä liituraitaiselle miehelle:
- Pussi on nyt minulla, neuvotellaanko? Aikaa ei ole paljon.

Sireenien välkkyvät valot näkyivät jo satamaan johtavalla tiellä.

dewolf kirjoitti:

Pidin tiukasti kiinni Jartsan repaleisen takin liepeestä. Jartsa piti tiukasti kiinni minusta.
Savu tunkeutui sisälle makasiiniin ja satunnaiset luodit vingastelivat seinillä. Bermuda-kylttiin osui myös satunnainen sarja pudottaen sen lähellemme.
Emme uskaltaneet liikahtaakaan, kunnes viereisen huoneen ovi aukeni räväkästi ja luoksemme juoksi viimeinen avaruusapina raivokkaasti huutaen:
- Anna se jo niille!
Tunnustelin taskussani olevaa nahkaista kukkaroa, jonka olin kaivanut mukaani kanootin kätköistä.
Enempiä kyselemättä avaruusapina sieppasi minut kainaloonsa, repäisi paidastani valkoisen reikaleen lipuksi ja astui lippua heilutellen oviaukkoon, minä mukanani.
Sireenien ulvonta lähestyi. Apina kääntyi puoleeni ilmoittaen, ettei nyt ole aikaa. Apinan hampaat hehkuivat likaisista ikenistä tumman keltaisina.
Tulitus taukosi. Liituraitapukuinen mies seisoi uhmakkaasti kannella. Välillä vertavuotavaa korvaansa pidellen. Tulituksen tauottua lämmin merituuli puhalsi savua loitommaksi.

Avaruusapina kaivoi nahkaisen pussin taskustani ja näytti sitä liituraitaiselle miehelle:
- Pussi on nyt minulla, neuvotellaanko? Aikaa ei ole paljon.

Sireenien välkkyvät valot näkyivät jo satamaan johtavalla tiellä.

Lue lisää

Samalla kun avaruusapina astui lähemmäs liituraitapukuista miestä ihmissusi nappasi tämän niskan vahvojen leukojensa väliin. Kuulin rusahduksen miehen niskojen antaessa periksi. Avaruusapina tarttui minua ja Jartsaa käsivarresta ja lähti vetämään mukanaan kohti laiturin päätyä. "Ette halua olla täällä kun kytät tulee!" Se huusi ja hyppäsimme laiturin vieressä olleen pienen veneen kannelle. Poliisi autot pysähtyivät laiturin päähän veneemme kiihdyttäessä pois päin. Samassa kuulin kevyen tömähdyksen. Ihmissusi oli hypännyt veneeseen ja nuoli tyytyväisen oloisena etukäpäliään.

gee-wish kirjoitti:

Samalla kun avaruusapina astui lähemmäs liituraitapukuista miestä ihmissusi nappasi tämän niskan vahvojen leukojensa väliin. Kuulin rusahduksen miehen niskojen antaessa periksi. Avaruusapina tarttui minua ja Jartsaa käsivarresta ja lähti vetämään mukanaan kohti laiturin päätyä. "Ette halua olla täällä kun kytät tulee!" Se huusi ja hyppäsimme laiturin vieressä olleen pienen veneen kannelle. Poliisi autot pysähtyivät laiturin päähän veneemme kiihdyttäessä pois päin. Samassa kuulin kevyen tömähdyksen. Ihmissusi oli hypännyt veneeseen ja nuoli tyytyväisen oloisena etukäpäliään.

Lue lisää

Istuimme kaikki hetken hiljaa toisiamme katsellen. Avaruusapina istui veneen takaosaan. Minä ja Jartsa keskipenkille. Ihmissusi asettautui veneen keulaan. Vene oli jostain vanhasta purjealuksesta hylätty vanha pelastusvene, jollaisia olen nähnyt korkeintaan seikkailuelokuvassa.
Avaruusapina oli irroittanut peräköyden ja ihmissusi puraisi keulaköyden poikki.
Vene ajelehti hitaasti kohti avomerta laskuveden mukana.
- Tässä paatissa ei sitten ole moottoria! Avaruusapina kuiskasi, nostaen samalla airoja meille. Asetin minulle annettua airoa varovaisesti paikoilleen ja Jartsa teki samoin omalla puolellaan. Laskimme airot varovasti veteen, jottemme aiheuttaisi liian kovaa meteliä. Olimme kuitenkin liian lähellä sataman välkkyviä valoja, ja tiesin, että myös mereltä etsittäisi.
Äkkiä tunsin epämiellyttävästi, kuinka jalkani alkoivat kastua. Myös muut huomasivat saman. Veden pinta vanhan puupurkin sisällä oli noussut jo nilkkoihin.

dewolf kirjoitti:

Istuimme kaikki hetken hiljaa toisiamme katsellen. Avaruusapina istui veneen takaosaan. Minä ja Jartsa keskipenkille. Ihmissusi asettautui veneen keulaan. Vene oli jostain vanhasta purjealuksesta hylätty vanha pelastusvene, jollaisia olen nähnyt korkeintaan seikkailuelokuvassa.
Avaruusapina oli irroittanut peräköyden ja ihmissusi puraisi keulaköyden poikki.
Vene ajelehti hitaasti kohti avomerta laskuveden mukana.
- Tässä paatissa ei sitten ole moottoria! Avaruusapina kuiskasi, nostaen samalla airoja meille. Asetin minulle annettua airoa varovaisesti paikoilleen ja Jartsa teki samoin omalla puolellaan. Laskimme airot varovasti veteen, jottemme aiheuttaisi liian kovaa meteliä. Olimme kuitenkin liian lähellä sataman välkkyviä valoja, ja tiesin, että myös mereltä etsittäisi.
Äkkiä tunsin epämiellyttävästi, kuinka jalkani alkoivat kastua. Myös muut huomasivat saman. Veden pinta vanhan puupurkin sisällä oli noussut jo nilkkoihin.

Lue lisää

Rupesimme soutamaan Jartsan kanssa yhä rajummin. Avaruusapina otti hopeankiiltoisen kypäränsä päästä pois ja alkoi lappaamaan veneen pohjalle kertynyttä vettä pois. Yritin uteliaana nähdä apinan kasvonpiirteitä, mutta aamuyön hämäryys kätki kasvot ja satamasta yhä loistavat valot loistivat juuri avaruusapinan pään takaa.
Ihmissusi vuorostaan yritti isoilla karvaisilla käpälillään roiskia vettä veneestä minkä ehti.

Äkkiä jäin tuijottamaan tyhjyyteen. En huomannut että olin lopettanut soutamisen ennenkuin Jartsa tönäisi minua kyljestä. Olimme jo pahasti kaartumassa toiselle sivulle. Enempää edes ajattelematta lähes huusin, vaikka yritinkin kuiskata:
- MISSÄ ON KÄÄPIÖ?

dewolf kirjoitti:

Rupesimme soutamaan Jartsan kanssa yhä rajummin. Avaruusapina otti hopeankiiltoisen kypäränsä päästä pois ja alkoi lappaamaan veneen pohjalle kertynyttä vettä pois. Yritin uteliaana nähdä apinan kasvonpiirteitä, mutta aamuyön hämäryys kätki kasvot ja satamasta yhä loistavat valot loistivat juuri avaruusapinan pään takaa.
Ihmissusi vuorostaan yritti isoilla karvaisilla käpälillään roiskia vettä veneestä minkä ehti.

Äkkiä jäin tuijottamaan tyhjyyteen. En huomannut että olin lopettanut soutamisen ennenkuin Jartsa tönäisi minua kyljestä. Olimme jo pahasti kaartumassa toiselle sivulle. Enempää edes ajattelematta lähes huusin, vaikka yritinkin kuiskata:
- MISSÄ ON KÄÄPIÖ?

Lue lisää

...mutta Jartsa veti minut taas lähelleen hellästi ja ah! -niin vastustamattomasti. Hän halusi alkaa soutelemaan uudelleen, ajatus oli myös minusta hyvä. Jartsa hengitti korvaani ja hänen kiihkeät kätensä vaelsivat pitkin tulessa olevaa kehoani, huusin taivaisiin ja rukoilin Jartsaa yhä kiivaampaan soutamiseen, avaruusapina heitti päällemme vettä kypärällään.
"No johan nyt on helkkari, meikäläinen on tullut galaksien takaa ja tässä te vaan soutelette ja vuoroin huopaatte ihna minun silmieni edessä!" Avaruusapina tokaisi närkästyneenä.

Jartsa vaipui viimein veneen lattialle ja kouristeli ja nytkähteli, minä katselin avaruusapinaa ja iskin sille silmää. ;)

Zappari kirjoitti:

...mutta Jartsa veti minut taas lähelleen hellästi ja ah! -niin vastustamattomasti. Hän halusi alkaa soutelemaan uudelleen, ajatus oli myös minusta hyvä. Jartsa hengitti korvaani ja hänen kiihkeät kätensä vaelsivat pitkin tulessa olevaa kehoani, huusin taivaisiin ja rukoilin Jartsaa yhä kiivaampaan soutamiseen, avaruusapina heitti päällemme vettä kypärällään.
"No johan nyt on helkkari, meikäläinen on tullut galaksien takaa ja tässä te vaan soutelette ja vuoroin huopaatte ihna minun silmieni edessä!" Avaruusapina tokaisi närkästyneenä.

Jartsa vaipui viimein veneen lattialle ja kouristeli ja nytkähteli, minä katselin avaruusapinaa ja iskin sille silmää. ;)

Lue lisää

...Mutta avaruusapina ja ihmissusi lauloivat yhdessä nyt negrospirituaaleja eivätkä ne kumpikaan tajunneet tästä maailmasta enää yhtään mitään. Kääpiö seisoi kiljupöntön korkin päällä ja toimi laulajille jonkinlaisena kapellimestarina, se oli vinkeää katseltavaa aamun ensi sarastuksessa. Kuuntelin ulvovaa ja säkättävää laulamista jonka humalainen kääpiö aina välillä katkaisi ja komenti laulajia uusinta-otokseen jostakin kohdasta, mieleeni juolahti että tämä soutelu taisikin olla Jartsalle hänen elämänsä ensimmäinen. Olin päässyt voimakkaasti elämään kiinni ja janosin päästä kunnon koskiin; pelkkä soutelu ei minulle enää riittäisi. Vaikka miten muikistelin ja keikistelin musisoivalle kolmikolle, he ievät noteeraneet minua millään tavoin vaan jatkoivat kauheaa laulantaansa veneen perätuhdolla.

Aamun punervalla taivaalla liisi lokki ja toivoin että se olisi ollut niin suuri, että se olisi voinut ottaa minut mukaansa ja viedä jonnekkin mukanaan.

Zappari kirjoitti:

...Mutta avaruusapina ja ihmissusi lauloivat yhdessä nyt negrospirituaaleja eivätkä ne kumpikaan tajunneet tästä maailmasta enää yhtään mitään. Kääpiö seisoi kiljupöntön korkin päällä ja toimi laulajille jonkinlaisena kapellimestarina, se oli vinkeää katseltavaa aamun ensi sarastuksessa. Kuuntelin ulvovaa ja säkättävää laulamista jonka humalainen kääpiö aina välillä katkaisi ja komenti laulajia uusinta-otokseen jostakin kohdasta, mieleeni juolahti että tämä soutelu taisikin olla Jartsalle hänen elämänsä ensimmäinen. Olin päässyt voimakkaasti elämään kiinni ja janosin päästä kunnon koskiin; pelkkä soutelu ei minulle enää riittäisi. Vaikka miten muikistelin ja keikistelin musisoivalle kolmikolle, he ievät noteeraneet minua millään tavoin vaan jatkoivat kauheaa laulantaansa veneen perätuhdolla.

Aamun punervalla taivaalla liisi lokki ja toivoin että se olisi ollut niin suuri, että se olisi voinut ottaa minut mukaansa ja viedä jonnekkin mukanaan.

Lue lisää

Lokki kaarteli yhä uudestaan ja uudestaan. Minä katselin sitä kaihoten. Se oli vapaa. Tunsin itsekkin valtavan vapauden tunteen valtaavan minut ja nojauduih yhä enemmän taaksepäin.
Lokki yläpuolella teki yhä kiihkeämpiä kaarroksia. Ne eivät olleet enää niin levollisia kuin äsken. Välillä lokki teki pieniä syöksyjä alemmas. Uuden kaarroksen jälkeen näin, kuinka lintu käänsi päänsä minua kohti. Se ei olllutkaan mikään pieni ja viaton lokki vaan se samainen lintupeto, jota pääsein pakenemaan puistossa jo aikoja sitten.
Lintu lehti veneen keulalle ja tarttui terävillä raatelujaloillaan puisesta reunasta. Ilkeästi rasahtaen lensivät puiset lastut kasvojani päin. Kolmikko jatkoi yhä lauluaan ja Jartsa makasi veneen pohjalla. Tuijotin lintua, joka keikkui tuhdolla valmistautuen hyökkäämään minun kimppuuni.

dewolf kirjoitti:

Lokki kaarteli yhä uudestaan ja uudestaan. Minä katselin sitä kaihoten. Se oli vapaa. Tunsin itsekkin valtavan vapauden tunteen valtaavan minut ja nojauduih yhä enemmän taaksepäin.
Lokki yläpuolella teki yhä kiihkeämpiä kaarroksia. Ne eivät olleet enää niin levollisia kuin äsken. Välillä lokki teki pieniä syöksyjä alemmas. Uuden kaarroksen jälkeen näin, kuinka lintu käänsi päänsä minua kohti. Se ei olllutkaan mikään pieni ja viaton lokki vaan se samainen lintupeto, jota pääsein pakenemaan puistossa jo aikoja sitten.
Lintu lehti veneen keulalle ja tarttui terävillä raatelujaloillaan puisesta reunasta. Ilkeästi rasahtaen lensivät puiset lastut kasvojani päin. Kolmikko jatkoi yhä lauluaan ja Jartsa makasi veneen pohjalla. Tuijotin lintua, joka keikkui tuhdolla valmistautuen hyökkäämään minun kimppuuni.

Lue lisää

...Mutta se ei hyökännyt, keinutteli vain venettämme ja katseli minua. Sitten se leväytti siipensä auki ja alkoi piiskaamaan vettä valtavalla voimalla, ihmissusi ja kaikki muut syöksyivät lattialle mukanani. Vene natisi ja pyöri kuohuvassa vedessä ja viimein me aloimme nousta. Peitin korvani kun se kiljaisi, sen ääni meinasi halkaista pääni.
"Oih! mitään tälläistä en ole ennen kokenut, tämän täytyy olla todellista rakkautta. Aivan kuin pyörisin ilmassa vieläkin!" Jartsa sanoi minulle.
"Hölmö! Etkö näe että me todella OLLAAN ilmassa?" Minä tokaisin ja ravistelin Jartsaa olkapäästä.
"Täh?"

Sukelsimme valkeaan pilveen enkä saattanut nähdä edes vieressäni ihmettelevää Jartsaa enää. Kuulin miten ihmissusi uikutti oikealla puolellani, kääpiö höpötti itsekseen jotakin sekavaa. Alkoi olla kylmää ja hengittäminen oli vaikeaa, toivoin ettei lintu nousisi enempää.

Zappari kirjoitti:

...Mutta se ei hyökännyt, keinutteli vain venettämme ja katseli minua. Sitten se leväytti siipensä auki ja alkoi piiskaamaan vettä valtavalla voimalla, ihmissusi ja kaikki muut syöksyivät lattialle mukanani. Vene natisi ja pyöri kuohuvassa vedessä ja viimein me aloimme nousta. Peitin korvani kun se kiljaisi, sen ääni meinasi halkaista pääni.
"Oih! mitään tälläistä en ole ennen kokenut, tämän täytyy olla todellista rakkautta. Aivan kuin pyörisin ilmassa vieläkin!" Jartsa sanoi minulle.
"Hölmö! Etkö näe että me todella OLLAAN ilmassa?" Minä tokaisin ja ravistelin Jartsaa olkapäästä.
"Täh?"

Sukelsimme valkeaan pilveen enkä saattanut nähdä edes vieressäni ihmettelevää Jartsaa enää. Kuulin miten ihmissusi uikutti oikealla puolellani, kääpiö höpötti itsekseen jotakin sekavaa. Alkoi olla kylmää ja hengittäminen oli vaikeaa, toivoin ettei lintu nousisi enempää.

Lue lisää

… katsoin alaspäin, mutta sitä minun ei olisi ehkä sittenkään pitänyt tehdä, sillä nyt minulle alkoi valjeta, mistä oikein olikaan kyse!

"Onks tää nyt se sun uhoomas Trombi, se sun kauan kaipaamas INSPIRAATO?"

kysyi Jartsa naama valkoisena pilvenhattarasta. Hattaraa näytti todellakin laijuvan nyt runsaasti…

"Nyt alat viimeinkin olla oikeilla jäljillä, mutta sun tarvii lisätä vielä yks kirjain. Arvaa mikä?"
"iiiiiiiiii………"
Sanoi siinä samassa Jartsa. Tulihan se sieltä!

INSPIRAATIO!

Tähtinä tähtien joukossa tuikkisi tästä lähtien retkikunta Tellukselta. He pääsevät valloilleen omille kiertoradoilleen toteamaan, että heillekin on viimein avautunut aava, jolla he voivat vapaasti liitää ja sukellella. Tosin varjona seuraavat aina uudet, ja uudet, ja uudet ähkyt, eivätkä matkakapsäkit aina pysy kiinni ja sisällä olevat tarvikkeet ja asiat siistissä järjestyksessä, vaan ne levähtävät auki missä milloinkin, välillä jäävät junnaamaan pitkille, kivisille teille. Eikä harmainta aavistusta, kuinka kauan vielä meneekään, ennen kuin osaavat edes ajatella neliulotteista aika-avaruutta, saati sisäistää aikahaarukan ylittävät käsityskyvyn rajat.

Sitä ei voi oikein selittää. Se täytyy kokea.

...ja hetken kuluttua olimme kaikki aluksen sisällä. Pää-kääpiö loksautti antiikkisen sukellusveneen ainoan luukun kiinni ja nosti megafonin suunsa eteen.
"No niin!" hän karjui.
"Alkakaas kertoa mistä tämä kaikki oikein johtuu!" Kääpiö huusi torvensa läpi suoraan naamalleni.

Jartsa vaikeroi yhä mutta hänen kasvonsa hymyilivät ja kieli riippui ulkona hampaiden välissä. En ensin tajunnut miksi kääpiö osoitti kysymyksensä minulle, mutta kun millisekunnin verran ajattelin asiaa, niin tajusin etteihän täällä oikeastaan muita vaihtoehtoja ollut olemassakaan.

"Sain kuulla, että jokin noituus nimeltään koneäly on nyt meitä vallitsemassa täällä, siksi lennämme. Kertokaapa aluksen ainoalle upseerille, neiti, onko asiassa perää" Megafonista kuului.

Kahden sekunnin kuluttua kääpiön kysymyksestä aluksen luukku räjähti säpäleiksi. Lattialle lensi kummia murikoita ja ne räjähtelivät vaimeasti auringon välähdyksiksi, näin ainoastaan mustaa.
"Aloillanne! Olemme vapaan maailman demokraattiset pelastusjoukot ja tällä perusteella vapautamme teidät kuolemaan!" Naamioitu sotilas karjui tähdäten minua automaattikiväärillään.
Näin jo sen verran, että tiesin hänen lisäksi alukseen tunkeutuneen kaksi muutakin; molemmat olivat samoissa puuhissa kuin joukkion johtajakin. Pienin terroristeista kaivoi toisella kädellään käsirautoja vyöstään mutta kivääri osoitti silti järkähtämättömästi kohti avaruusapinaa ja ihmissutta.

Zappari kirjoitti:

...ja hetken kuluttua olimme kaikki aluksen sisällä. Pää-kääpiö loksautti antiikkisen sukellusveneen ainoan luukun kiinni ja nosti megafonin suunsa eteen.
"No niin!" hän karjui.
"Alkakaas kertoa mistä tämä kaikki oikein johtuu!" Kääpiö huusi torvensa läpi suoraan naamalleni.

Jartsa vaikeroi yhä mutta hänen kasvonsa hymyilivät ja kieli riippui ulkona hampaiden välissä. En ensin tajunnut miksi kääpiö osoitti kysymyksensä minulle, mutta kun millisekunnin verran ajattelin asiaa, niin tajusin etteihän täällä oikeastaan muita vaihtoehtoja ollut olemassakaan.

"Sain kuulla, että jokin noituus nimeltään koneäly on nyt meitä vallitsemassa täällä, siksi lennämme. Kertokaapa aluksen ainoalle upseerille, neiti, onko asiassa perää" Megafonista kuului.

Kahden sekunnin kuluttua kääpiön kysymyksestä aluksen luukku räjähti säpäleiksi. Lattialle lensi kummia murikoita ja ne räjähtelivät vaimeasti auringon välähdyksiksi, näin ainoastaan mustaa.
"Aloillanne! Olemme vapaan maailman demokraattiset pelastusjoukot ja tällä perusteella vapautamme teidät kuolemaan!" Naamioitu sotilas karjui tähdäten minua automaattikiväärillään.
Näin jo sen verran, että tiesin hänen lisäksi alukseen tunkeutuneen kaksi muutakin; molemmat olivat samoissa puuhissa kuin joukkion johtajakin. Pienin terroristeista kaivoi toisella kädellään käsirautoja vyöstään mutta kivääri osoitti silti järkähtämättömästi kohti avaruusapinaa ja ihmissutta.

Lue lisää

Aikailematta pääkääpiö kääntyi, veti aluksen seinässä olevaa vipua.
Kaikki pienet kääpiöt olivat takertuneet kiinni seinillä oleviin pieniin kahvoihin, pian huomasin miksi. Alus loikkasi alaspäin ja alkoi tippumaan holtittomasti poukkoillen yhä kiihtyvään tahtiin. Sisään tunkeutuneet miehet olivat pudotuksen alussa poukanneet kattoon, löyden päänsä. Samoin olisi käynyt minullekin, mutta onneksi Jartsa oli kietonut kätensä ympärilleni ja piti lujasti kiinni lattiassa olevista tukiraudoista, välillä ehdotellen uutta souturetkeä. Pian putoamisnopeus vakiintui ja kääpiöt irrottivat otteensa seinän kahvoista ja riensivät tajuttomien hyökkääjien kimppuun. Pian tunkeutujat olivat sidottuina aluksen perässä.
Megafonia kantava kääpiö taapersi uudestaan luokseni ja työnsi megafonin korvakäytäväni sisään:
- KUULITKO KYSYMYKSEN!
Tärykalvoani vihlaisi tuskasta ja nyökytin päätäni. Tunsin samalla leijuvani, kuten myös muut aluksessa olijat tekivät. Ymmärsin, että se johtui vakiintuneesta putaomisnopeudesta. Mutta kuinka kauan se voisi kestää. Tajuavatko kääpiöt, että emme putoa ikuisesti.
Tunsin, kuinka kääpiö työnsi jälleen megafonia korvaani ja nyökkäsin, ennen kuin se ehti toistamaan kysymystään.
Nyökkäykseni jälkeen kaikki aluksen kääpiöt kokoontuivat ympärilleni ja jäivät odottamaan silmät tuikkien, mitä minulla olisi heille kerrottavana.

dewolf kirjoitti:

Aikailematta pääkääpiö kääntyi, veti aluksen seinässä olevaa vipua.
Kaikki pienet kääpiöt olivat takertuneet kiinni seinillä oleviin pieniin kahvoihin, pian huomasin miksi. Alus loikkasi alaspäin ja alkoi tippumaan holtittomasti poukkoillen yhä kiihtyvään tahtiin. Sisään tunkeutuneet miehet olivat pudotuksen alussa poukanneet kattoon, löyden päänsä. Samoin olisi käynyt minullekin, mutta onneksi Jartsa oli kietonut kätensä ympärilleni ja piti lujasti kiinni lattiassa olevista tukiraudoista, välillä ehdotellen uutta souturetkeä. Pian putoamisnopeus vakiintui ja kääpiöt irrottivat otteensa seinän kahvoista ja riensivät tajuttomien hyökkääjien kimppuun. Pian tunkeutujat olivat sidottuina aluksen perässä.
Megafonia kantava kääpiö taapersi uudestaan luokseni ja työnsi megafonin korvakäytäväni sisään:
- KUULITKO KYSYMYKSEN!
Tärykalvoani vihlaisi tuskasta ja nyökytin päätäni. Tunsin samalla leijuvani, kuten myös muut aluksessa olijat tekivät. Ymmärsin, että se johtui vakiintuneesta putaomisnopeudesta. Mutta kuinka kauan se voisi kestää. Tajuavatko kääpiöt, että emme putoa ikuisesti.
Tunsin, kuinka kääpiö työnsi jälleen megafonia korvaani ja nyökkäsin, ennen kuin se ehti toistamaan kysymystään.
Nyökkäykseni jälkeen kaikki aluksen kääpiöt kokoontuivat ympärilleni ja jäivät odottamaan silmät tuikkien, mitä minulla olisi heille kerrottavana.

Lue lisää

"Kaikki kai alkoi mattojen pesusta tätini mökillä" Sanoin megafonia heristelevälle kääpiölle.

"Olin juuri saanut viimeisen maton pestyä, kun katseeni osui laiturin lähellä pohjaliejussa välkehtivään esineeseen. Pulahdin uimaan ja sukelsin sen luo; esine oli raskas ja siitä tosiaan sykki valoa. Sain nostetuksi sen hädintuskin laiturille, niin painava se oli. Hieman myöhemmin olin sisällä mökissä keittämässä teetä ja vilkaisin laiturin suuntaan; minusta näytti kuin möhkäle olisi liikkunut itsestään kohti kannettavaa tietokonettani jonka olin jättänyt laiturille pyyhkeen päälle. Hetkisen ajattelin näkeväni harhoja, mutta kun menin laiturille teekuppi kädessäni, niin huomasin että juuri niin oli todellakin käynyt. Sen lisäksi möhkäleestä oli kasvanut jonkinlainen vihreä kasvimainen varsi kiinni tietokoneeseeni ja keskeltä näppäimistöä kasvoi suuri valkoinen kukka jonka terälehdet olivat aivan auki. Näytöllä vilisi kummia merkkejä ja kukka värisi; se taisi toimia anteenina tai jonkinlaisena lähettimenä joka parhaillaan oli lähettämässä singaalia jonnekkin"

"Se halusi kotiin. Mainitsemasi murikka otti meihin yhteyden kun olimme lähellä Jupiteria" Avaruusapina sanoi.
"Se on osa keinoälyämme, itseasiassa kaikkein tärkein osa. Se muuntaa kaiken digitaaliseksi ja kykenee rajatta muokkaamaan sitä ja luomaansa todellisuutta, sellainen se on" Avaruusapina sanoi ja teki samalla kädellään silmieni edessä ilmaa pyyhkäisevän liikkeen ja putoava tynnyri-alus alkoi hidastamaan liikettään.

Zappari kirjoitti:

"Kaikki kai alkoi mattojen pesusta tätini mökillä" Sanoin megafonia heristelevälle kääpiölle.

"Olin juuri saanut viimeisen maton pestyä, kun katseeni osui laiturin lähellä pohjaliejussa välkehtivään esineeseen. Pulahdin uimaan ja sukelsin sen luo; esine oli raskas ja siitä tosiaan sykki valoa. Sain nostetuksi sen hädintuskin laiturille, niin painava se oli. Hieman myöhemmin olin sisällä mökissä keittämässä teetä ja vilkaisin laiturin suuntaan; minusta näytti kuin möhkäle olisi liikkunut itsestään kohti kannettavaa tietokonettani jonka olin jättänyt laiturille pyyhkeen päälle. Hetkisen ajattelin näkeväni harhoja, mutta kun menin laiturille teekuppi kädessäni, niin huomasin että juuri niin oli todellakin käynyt. Sen lisäksi möhkäleestä oli kasvanut jonkinlainen vihreä kasvimainen varsi kiinni tietokoneeseeni ja keskeltä näppäimistöä kasvoi suuri valkoinen kukka jonka terälehdet olivat aivan auki. Näytöllä vilisi kummia merkkejä ja kukka värisi; se taisi toimia anteenina tai jonkinlaisena lähettimenä joka parhaillaan oli lähettämässä singaalia jonnekkin"

"Se halusi kotiin. Mainitsemasi murikka otti meihin yhteyden kun olimme lähellä Jupiteria" Avaruusapina sanoi.
"Se on osa keinoälyämme, itseasiassa kaikkein tärkein osa. Se muuntaa kaiken digitaaliseksi ja kykenee rajatta muokkaamaan sitä ja luomaansa todellisuutta, sellainen se on" Avaruusapina sanoi ja teki samalla kädellään silmieni edessä ilmaa pyyhkäisevän liikkeen ja putoava tynnyri-alus alkoi hidastamaan liikettään.

Lue lisää

Kääpiöt seisoivat aivan liikkumatta ja tuijottivat epäuskoisen näköisinä meitä. Ihmissusikin oli ryöminyt samaan rinkiin muiden kanssa. Tunnelma oli kuin lapsuuden partioleirin nuotioillassa, missä kerrottiin jännittäviä juttuja toisille.
- HYVÄ, sanoi Pää-Kääpiö. KIDE ON NYT LÖYTYNYT. MISSÄ SE ON?
Avaruusapina kääntyi kääpiön puoleen, otti megafonista kiinni ja sanoi rauhallisesti:
- Kide kuuluu meille, sitä tulimme hakemaan. Rauhaa ei tule, ennenkuin saamme sen takaisin!

Mieleeni tuli romutettu corolla jossain ja kanootti sen katolla. Jos olisin tajunnut silloin kaiken tämän, en olisi jättänyt kidettä autoon.......

dewolf kirjoitti:

Kääpiöt seisoivat aivan liikkumatta ja tuijottivat epäuskoisen näköisinä meitä. Ihmissusikin oli ryöminyt samaan rinkiin muiden kanssa. Tunnelma oli kuin lapsuuden partioleirin nuotioillassa, missä kerrottiin jännittäviä juttuja toisille.
- HYVÄ, sanoi Pää-Kääpiö. KIDE ON NYT LÖYTYNYT. MISSÄ SE ON?
Avaruusapina kääntyi kääpiön puoleen, otti megafonista kiinni ja sanoi rauhallisesti:
- Kide kuuluu meille, sitä tulimme hakemaan. Rauhaa ei tule, ennenkuin saamme sen takaisin!

Mieleeni tuli romutettu corolla jossain ja kanootti sen katolla. Jos olisin tajunnut silloin kaiken tämän, en olisi jättänyt kidettä autoon.......

Lue lisää

Aloin pikkuhiljaa käsittämään että kide oli aiheuttanut kaiken tämän.
"Se on myös ilkikurinen, se kuuluu sen ominais-luonteeseen" Avaruusapina sanoi.
"Mutta havaitsimme, että se on muuttunut jollakin tavoin.Ehkä se on saastunut, tai sitten se on itse aiheuttanut sen itselleen. Tiedeapinamme eivät kykene käsittämään sitä, -oikeastaan ei kukaan heistä ole pystynyt siihen milloinkaan, ovat vain olleet olevinaan niinkuin käsittäisivät siitä jotain. Minut ja viisi muuta lähetettiin etsimään sitä, mutta vaikuttaisi siltä ettei se halua löytyä aivan vielää" Avaruusapina jatkoi.

Muistin kuinka olin riuhtaissut tietokoneeni irti siitä kauheasta varresta ja pakannut saman tien kimpsuni ja kampsuni. Juuri kun olin hyppäämässä Jartsalta lainaksi saatuun corollaan, katsoin laiturille päin. Möhkäle kiilsi silmiini siinä, mihin olin sen jättänyt ja hirviömäinen lintu oli ilmestynyt sen viereen ja se keinutteli itseään ja katseli minua. Tunsin selittämätöntä kauhua ja sain jotenkuten auton käyntiin, sitten vain ajoin.
"Se petolintu on kiteen luomus. Se taitaa olla sen suojelija tai ainakin jonkinlainen vartija" Avaruusapina sanoi.

Zappari kirjoitti:

Aloin pikkuhiljaa käsittämään että kide oli aiheuttanut kaiken tämän.
"Se on myös ilkikurinen, se kuuluu sen ominais-luonteeseen" Avaruusapina sanoi.
"Mutta havaitsimme, että se on muuttunut jollakin tavoin.Ehkä se on saastunut, tai sitten se on itse aiheuttanut sen itselleen. Tiedeapinamme eivät kykene käsittämään sitä, -oikeastaan ei kukaan heistä ole pystynyt siihen milloinkaan, ovat vain olleet olevinaan niinkuin käsittäisivät siitä jotain. Minut ja viisi muuta lähetettiin etsimään sitä, mutta vaikuttaisi siltä ettei se halua löytyä aivan vielää" Avaruusapina jatkoi.

Muistin kuinka olin riuhtaissut tietokoneeni irti siitä kauheasta varresta ja pakannut saman tien kimpsuni ja kampsuni. Juuri kun olin hyppäämässä Jartsalta lainaksi saatuun corollaan, katsoin laiturille päin. Möhkäle kiilsi silmiini siinä, mihin olin sen jättänyt ja hirviömäinen lintu oli ilmestynyt sen viereen ja se keinutteli itseään ja katseli minua. Tunsin selittämätöntä kauhua ja sain jotenkuten auton käyntiin, sitten vain ajoin.
"Se petolintu on kiteen luomus. Se taitaa olla sen suojelija tai ainakin jonkinlainen vartija" Avaruusapina sanoi.

Lue lisää

Luulevatko ne olevansa jotakin enkeleitä? Minäpä taas luulen, että he ovat kuitenkin kaikitenkin se shanghaijattu kaksikko, josta huhutaan kaivojen syvissä syövereissä, jossa on alkanut kyteä syvä tyytymättömyys kohtaloon. Sillä olen varma siitä, että ovat asennuttaneet jo vikkeliin kinttuihinsa jonkinlaiset läppärit. Kalliitahan ne ovat, mutta "pappabetalar", juuknou. Kekseliäisyys ja selviytymiskyky. Heillä on kyky ja uskallus, pelurien määrätietoisuus. Eivät sen takia ole koskaan puilla paljailla, kaivavat esiin jotakin hyvää vaikka kivenkolosta. Pää täynnä ideoita, ja halu tehdä jotakin.
Luova leikittely luo taikuutta.

- Mutta olisko meilläkin varaa siihen? Tehdä jotakin…

Nyt koko lauma alkaa muuttua pikkuhiljaa mustanpuhuviksi, koko sakki, sillä NYT pelottaa, että se on kuin Amerikan KULTAKUUME, joka

LEVIÄÄ…………………………

scarabaeus kirjoitti:

Luulevatko ne olevansa jotakin enkeleitä? Minäpä taas luulen, että he ovat kuitenkin kaikitenkin se shanghaijattu kaksikko, josta huhutaan kaivojen syvissä syövereissä, jossa on alkanut kyteä syvä tyytymättömyys kohtaloon. Sillä olen varma siitä, että ovat asennuttaneet jo vikkeliin kinttuihinsa jonkinlaiset läppärit. Kalliitahan ne ovat, mutta "pappabetalar", juuknou. Kekseliäisyys ja selviytymiskyky. Heillä on kyky ja uskallus, pelurien määrätietoisuus. Eivät sen takia ole koskaan puilla paljailla, kaivavat esiin jotakin hyvää vaikka kivenkolosta. Pää täynnä ideoita, ja halu tehdä jotakin.
Luova leikittely luo taikuutta.

- Mutta olisko meilläkin varaa siihen? Tehdä jotakin…

Nyt koko lauma alkaa muuttua pikkuhiljaa mustanpuhuviksi, koko sakki, sillä NYT pelottaa, että se on kuin Amerikan KULTAKUUME, joka

LEVIÄÄ…………………………

Lue lisää

- Nyt on tullut oikea aika!
Havahduin Jartsan äkkinäiseen kommenttiin. Tähän asti Jartsa oli ollut aivan omissa maailmoissaan souteluretken jälkeen, mutta nyt hän oli jälleen havahtunut ja tuijotti auvoisasti minua kohti. Mieleeni tuli mummon luona maalla vietettyja lapsuuden kesiä ja lempi lehmäni Mansikki, jolla oli tapana katsoa minua aina juuri tuolla tavalla.
Samalla Jartsa jatkoi:
- Minä olen vakuuttunut siitä, että haluan jakaa kanssasi lopun elämästäni.
Samalla Jartsa kompuroi polvillaan eteeni, kaivoi taskustaan pienen rasian, jonka tunnistin heti pieneksi korurasiaksi.
Jartsa avasi rasian ja ympärillä vallitseva hiljaisuus muuttui jäätävn kylmäksi painostavaksi hiljaisuudeksi, mutta Jartsa jatkoi:
- Olen tämän itse tehnyt, tämä on äitini perintösormus, jonka hän meinasi hukata tässä taannoin puistossa matkalla pankkiin, kun hänen kimppuunsa oli hyökätty. Tämä jännittävä kivi tässä... sen löysin rannasta, laiturin läheltä.Upotutin sen kiinni sormukseen. En ole koskaan nähnyt mitään sen kaltaista, katso!

Samalla Jartsa työnsi sormuksen aivan silmieni eteen ja tunsin, kuinka kaikki äänet alkoivat loittonemaan jonnekin kauas pois minusta.

dewolf kirjoitti:

- Nyt on tullut oikea aika!
Havahduin Jartsan äkkinäiseen kommenttiin. Tähän asti Jartsa oli ollut aivan omissa maailmoissaan souteluretken jälkeen, mutta nyt hän oli jälleen havahtunut ja tuijotti auvoisasti minua kohti. Mieleeni tuli mummon luona maalla vietettyja lapsuuden kesiä ja lempi lehmäni Mansikki, jolla oli tapana katsoa minua aina juuri tuolla tavalla.
Samalla Jartsa jatkoi:
- Minä olen vakuuttunut siitä, että haluan jakaa kanssasi lopun elämästäni.
Samalla Jartsa kompuroi polvillaan eteeni, kaivoi taskustaan pienen rasian, jonka tunnistin heti pieneksi korurasiaksi.
Jartsa avasi rasian ja ympärillä vallitseva hiljaisuus muuttui jäätävn kylmäksi painostavaksi hiljaisuudeksi, mutta Jartsa jatkoi:
- Olen tämän itse tehnyt, tämä on äitini perintösormus, jonka hän meinasi hukata tässä taannoin puistossa matkalla pankkiin, kun hänen kimppuunsa oli hyökätty. Tämä jännittävä kivi tässä... sen löysin rannasta, laiturin läheltä.Upotutin sen kiinni sormukseen. En ole koskaan nähnyt mitään sen kaltaista, katso!

Samalla Jartsa työnsi sormuksen aivan silmieni eteen ja tunsin, kuinka kaikki äänet alkoivat loittonemaan jonnekin kauas pois minusta.

Lue lisää

Se kivi säteili mieleeni kummaa voimaa. Sain kokea ihmeellisiä visioita, monet jumalat halusivat pariutua kanssani. Viimein niiden joukosta nousi yksi, se sanoi jotain voimallisella äänellään jota en enää hetken päästä muistanut, mutta jälkensä se oli jättänyt lihaani. Kiljuin koskettaessani sen kuumaa jälkeä, kiljuin koska olin jo unohtanut sen.
Sitten avasin silmäni ja edessäni keinahteli SE -ja minä olin vain kahden kymmenen sentin päässä sen kauheista silmistä...

Zappari kirjoitti:

Se kivi säteili mieleeni kummaa voimaa. Sain kokea ihmeellisiä visioita, monet jumalat halusivat pariutua kanssani. Viimein niiden joukosta nousi yksi, se sanoi jotain voimallisella äänellään jota en enää hetken päästä muistanut, mutta jälkensä se oli jättänyt lihaani. Kiljuin koskettaessani sen kuumaa jälkeä, kiljuin koska olin jo unohtanut sen.
Sitten avasin silmäni ja edessäni keinahteli SE -ja minä olin vain kahden kymmenen sentin päässä sen kauheista silmistä...

Lue lisää

Tuijotti suoraan silmiini ja samalla mua alkoi hillittömästi paskattaa. Vetelä pahanhajuinen kurapaska lensi kaaressa pitkin olohuoneen seiniä...

PASKAPÖKÄLE kirjoitti:

Tuijotti suoraan silmiini ja samalla mua alkoi hillittömästi paskattaa. Vetelä pahanhajuinen kurapaska lensi kaaressa pitkin olohuoneen seiniä...

Olin opiskellut vuosi sitten anaaliteknikoksi ja oppikirjojani kurssilla selaillessani uneksin vapahtajani suonikkaasta mutta kauheasta makkarasta; halusin imeskellä sitä ja halusin tuntea sen kauhean hyväilyn anuksessani. Opettajamme, tämä viekas lapsiin sekaantuja, keimaili luokkamme edessä ja puhui niinkuin hintit puhuvat: ääni vaelsi loppusointuisana falsettiin. Minä olin kuitenkin saanut annokseni siltä päivältä, kotona ulostin lautaselle ja söin siitä puolet. Lopuilla voitelin itseni päästä varpaisiin ja lähdin ulos hinttailemaan sinappituubi anaalissani. Toivoin ettei se pullottaisi liikaa.

aslack kirjoitti:

Olin opiskellut vuosi sitten anaaliteknikoksi ja oppikirjojani kurssilla selaillessani uneksin vapahtajani suonikkaasta mutta kauheasta makkarasta; halusin imeskellä sitä ja halusin tuntea sen kauhean hyväilyn anuksessani. Opettajamme, tämä viekas lapsiin sekaantuja, keimaili luokkamme edessä ja puhui niinkuin hintit puhuvat: ääni vaelsi loppusointuisana falsettiin. Minä olin kuitenkin saanut annokseni siltä päivältä, kotona ulostin lautaselle ja söin siitä puolet. Lopuilla voitelin itseni päästä varpaisiin ja lähdin ulos hinttailemaan sinappituubi anaalissani. Toivoin ettei se pullottaisi liikaa.

Lue lisää

Olisipa samalla aaltopituudella kuin nopeaälyinen ja sukkelasanainen kansanmies. Nyt yritin ottaa selvää tästä jokseenkin kömpelösti ja heppoisesti heitetystä tulkinnasta, sanojen virrasta. Kuinka helppoa olikaan ennenvanhaan, kun suhteita hoidettiin rakovalkealla talvisen metsästysretken lomassa.

Ennen oli ennen, ja nyt on nyt.

Hän tarpoi tätä tekstiä läpi kuin raskain askelin, ja yritti selvittää itselleen sivu sivulta etenevää kuvausta. Missä ihmeessä piili tämänkin teksti flow…rytmi… saaden irti vain murusia yksittäisistä mielikuvistaan… mutta ei onnistunutkaan, sillä kiteytys siitä mikä juuri tässä tarinassa olisi kiehtovaa, oli vain sarja kohtauksia ilman punaista lankaa sen enempää aiheen kuin ilmaisunkaan tasolla. Hän mietti jo kuumeisesti, oliko hän jotenkin yksipuolinen ja vääristynyt, mutta tuli kuitenkin siihen loppupäätelmään, että teksti oli harvinaisen kömpelöä, eikä hän ehkä sittenkään tulisi olemaan ainoa lukija, joka ei ymmärrä mitään tästä. Tämä oli niitä nykyajan romaaneja, joissa ei ollut muistoakaan menneisyydestä, jossa romaania lukiessaan koki peilin lumouksen vahvemmin. Peilin, joka oli symbolina taiteille, teologialle, filosofialle ja kielen metaforana tavattoman merkityksellinen. Peiliin saattoi katsoa kuin kiteyttävään pakinakieleen, ja olla naisellisen turhamainen, tai miehisen vallan ja narsismin ego.

Kuinka pöyristyttävän harkitsematonta lähteä kuljettamaan tarinaa, jossa on miniatyyripeili.

¤

Menisinkö puutarhaan lepuuttamaan hermojani… kaataisin kaikki nämä eltaantuneen sapekkaat tuliliemet, siirappiset, tahmaiset mönjät, kakkakikkareet muhevoittamaan lierojen ja rikkaruohojen täplittämää savista maata.

Olisiko se viimein taika?

Sen tehtyään hän palasi takaisin kirjoituspöytänsä ääreen mielessään sipulit, ja hänen sormensa alkoivat näpytellä näppäimistöllä kuin itsekseen.

päättävästi
tiiliskivet muuta romaaneiksi
mielikuvituksen antaa laukata
mikäs siinä
saattaa olla hyväkin taktiikka
kirjoittaa yhtä aikaa
kahta näytelmää

aamuisin toista
iltaisin toista

kun luulee tietävänsä lopun
se onkin jo mennyt menojaan
ja aina jossain kauempaa
kuuluu torvensoitantaa

kuinka ollakaan
puutarha kukoistaa
sipulikin kuoritaan
kerros kerrallaan…
eikä kahta samanlaista olekaan

¤

jin ja jang

________
jatka Sinä

Zappari kirjoitti:

Se kivi säteili mieleeni kummaa voimaa. Sain kokea ihmeellisiä visioita, monet jumalat halusivat pariutua kanssani. Viimein niiden joukosta nousi yksi, se sanoi jotain voimallisella äänellään jota en enää hetken päästä muistanut, mutta jälkensä se oli jättänyt lihaani. Kiljuin koskettaessani sen kuumaa jälkeä, kiljuin koska olin jo unohtanut sen.
Sitten avasin silmäni ja edessäni keinahteli SE -ja minä olin vain kahden kymmenen sentin päässä sen kauheista silmistä...

Lue lisää

..... samainen mummo, jonka olin pelastanut puistossa oli aivan nenä kiinni minussa.
Yritin päästä yläs, mutta tunsin käteni voimattomiksi. Mummo nousi kumarasta ylöspäin ja kääntyi takanaan seisovan Jartsan puoleen. Jartsa katsoi mummoa kysyvästi ja sai vain sanotuksi hiljaa:
- No äiti, miten hän voi?
Mummo puisteli päätään hitaasti ja katsoi säälivästi minua. Sitten hän asteli pois huoneesta ja jätti meidät kahden. Jartsa tuli istumaan vuoteeni reunalle ja otti minua hellästi kiinni kädestä.
- Ehdimme juuri pois ennen onnettomuutta. Sinä olet ollut hiukan poissa tolaltasi,.. ja houraillut kaikenlaista.

Katsoin Jartsaa ja muistelin viimeisimpiä mielettömiä ajatuksia, joita minulla oli ollut.

Onnettomuudesta ei ollut mitään muistikuvaa. Nyt katselin sairaalan seinillä olevia letkuja ja laitteita sekä vieressäni olevaa tippatelinettä ja pientä nestepussia, josta tippui nestettä letkuun, joka oli kytkettynä käsivarteeni.

dewolf kirjoitti:

..... samainen mummo, jonka olin pelastanut puistossa oli aivan nenä kiinni minussa.
Yritin päästä yläs, mutta tunsin käteni voimattomiksi. Mummo nousi kumarasta ylöspäin ja kääntyi takanaan seisovan Jartsan puoleen. Jartsa katsoi mummoa kysyvästi ja sai vain sanotuksi hiljaa:
- No äiti, miten hän voi?
Mummo puisteli päätään hitaasti ja katsoi säälivästi minua. Sitten hän asteli pois huoneesta ja jätti meidät kahden. Jartsa tuli istumaan vuoteeni reunalle ja otti minua hellästi kiinni kädestä.
- Ehdimme juuri pois ennen onnettomuutta. Sinä olet ollut hiukan poissa tolaltasi,.. ja houraillut kaikenlaista.

Katsoin Jartsaa ja muistelin viimeisimpiä mielettömiä ajatuksia, joita minulla oli ollut.

Onnettomuudesta ei ollut mitään muistikuvaa. Nyt katselin sairaalan seinillä olevia letkuja ja laitteita sekä vieressäni olevaa tippatelinettä ja pientä nestepussia, josta tippui nestettä letkuun, joka oli kytkettynä käsivarteeni.

Lue lisää

Nähdessäni tippatelineen ja nestepullon kaikki palautui mieleeni kristallinkirkkaana. Irrotin nopeasti tippaletkun ja riuhtaisin kaikin voimin Jartsan kädestä, joka lähti irti Jartsan vartalosta. Irronneesta kädestä roikkui erivärisiä katkenneita johdonpätkiä ja muutama mikropiiri. Seuraavaksi irrotin pään salamannopealla puolinelson-otteella. Lisää johtoja, transistoreita ja mikropiirejä. Jartsan irronnut pää toisteli irvokkaan kolkosti: "Ohjauskeskus ylikuormittunut... Ohjauskeskus ylikuormittunut". Käytävältä kuului juoksuaskelia ja hälytyssireeni alkoi soida. Pönkitin nopeasti ovenkahvan alle tuolin siten, ettei huoneen ovea voinut avata ulkopuolelta. Sitten revin pari lakanaa suikaleiksi ja tein niistä köyden. Ikkuna oli ainoa pakotie! Lakanoista tehty köysi kesti onneksi painoni, ja pian olin jo kaukana sairaalasta. Sairaalan vaatteet olin saanut vaihdettua erään sirkuspellen esiintymisasuun. Nauraa hekottelin omalle kekseliäisyydelleni. Sirkuspellen asu punaisine nenineen ja peruukkeineen oli täydellinen valeasu!

öööjuhu kirjoitti:

Nähdessäni tippatelineen ja nestepullon kaikki palautui mieleeni kristallinkirkkaana. Irrotin nopeasti tippaletkun ja riuhtaisin kaikin voimin Jartsan kädestä, joka lähti irti Jartsan vartalosta. Irronneesta kädestä roikkui erivärisiä katkenneita johdonpätkiä ja muutama mikropiiri. Seuraavaksi irrotin pään salamannopealla puolinelson-otteella. Lisää johtoja, transistoreita ja mikropiirejä. Jartsan irronnut pää toisteli irvokkaan kolkosti: "Ohjauskeskus ylikuormittunut... Ohjauskeskus ylikuormittunut". Käytävältä kuului juoksuaskelia ja hälytyssireeni alkoi soida. Pönkitin nopeasti ovenkahvan alle tuolin siten, ettei huoneen ovea voinut avata ulkopuolelta. Sitten revin pari lakanaa suikaleiksi ja tein niistä köyden. Ikkuna oli ainoa pakotie! Lakanoista tehty köysi kesti onneksi painoni, ja pian olin jo kaukana sairaalasta. Sairaalan vaatteet olin saanut vaihdettua erään sirkuspellen esiintymisasuun. Nauraa hekottelin omalle kekseliäisyydelleni. Sirkuspellen asu punaisine nenineen ja peruukkeineen oli täydellinen valeasu!

Lue lisää

Olinkin ihmetellyt hetken Jartsan omituista käytöstä. Hän ei jotenkin ollut ollut oma itsensä, tuo kaikki vahvisti olettamukseni oikeiksi. Juoksin katua pitkin kohti satamaa, joka tuntui turvallisimmalta paikalta jostain syystä. Toisaalta, olinhan koko lapsuuteni kasvanut sataman läheisyydessä....

Ohikulkijat kääntyivät katsomaan ja nauramaan katua juoksevaa pelleä, vaikkakaan minua ei juuri naurattanut. Kuulin takaani juoksevia askelia. Kun käännyin katsomaan näin seitsemän Jartsaa seuraamassa minua. Yhdellä heistä oli yllään aluksesta tuttu avaruusapinan asu.

Ihmiset kadun raunoilla nauroivat ja taputtivat käsiään...

dewolf kirjoitti:

Olinkin ihmetellyt hetken Jartsan omituista käytöstä. Hän ei jotenkin ollut ollut oma itsensä, tuo kaikki vahvisti olettamukseni oikeiksi. Juoksin katua pitkin kohti satamaa, joka tuntui turvallisimmalta paikalta jostain syystä. Toisaalta, olinhan koko lapsuuteni kasvanut sataman läheisyydessä....

Ohikulkijat kääntyivät katsomaan ja nauramaan katua juoksevaa pelleä, vaikkakaan minua ei juuri naurattanut. Kuulin takaani juoksevia askelia. Kun käännyin katsomaan näin seitsemän Jartsaa seuraamassa minua. Yhdellä heistä oli yllään aluksesta tuttu avaruusapinan asu.

Ihmiset kadun raunoilla nauroivat ja taputtivat käsiään...

Lue lisää

Juoksin niin kovaa kuin pääsin sataman vieressä sijaisevalle torille, johon oli pystytetty valtava sirkusteltta. Näytäntö oli ilmeisesti juuri alkamassa, sillä pääsylippujonossa oli enää pari lapsiperhettä ja sirkusteltasta kuului musiikkia ja kuuluttajan ääniä. "Loistavaa, soluttaudun esiintyjien sekaan, ja harhautan Jartsa-robotit", juolahti mieleeni. Lipunmyyjä heilautti rennosti kättään, kun porhalsin hänen ohitseen telttaan pellepuvussani.

u9up9u kirjoitti:

Juoksin niin kovaa kuin pääsin sataman vieressä sijaisevalle torille, johon oli pystytetty valtava sirkusteltta. Näytäntö oli ilmeisesti juuri alkamassa, sillä pääsylippujonossa oli enää pari lapsiperhettä ja sirkusteltasta kuului musiikkia ja kuuluttajan ääniä. "Loistavaa, soluttaudun esiintyjien sekaan, ja harhautan Jartsa-robotit", juolahti mieleeni. Lipunmyyjä heilautti rennosti kättään, kun porhalsin hänen ohitseen telttaan pellepuvussani.

Lue lisää

Vilkaisin taakseni ja näin, kuinka jartsa robotit jäivät ulkopuolelle seisomaan, tiukasti minua tuijottaen. Kiiruhdin sisemmäs. Teltassa oli aivan pimeää kun kompuroin eteenpäin. Juuri kun kaaduin areenalla olevaan tynnyriin, syttyivät valot ja olin yksin näyttämöllä. Yleisö ulvoi naurusta. Yritin nousta ylös vetäytyäkseni pois näyttämöltä, mutta kaaduin toiseen pelleen, joka oli tullut taakseni kontalleen. Taas yleisö riemuitsi. Istuin harmistuneena hiekkaisella areenalla, ja ennenkuin ehdin väistää, oli kolmas pelle tullut esille vesikannun kanssa, jonka se kaatoi päälleni. Yleisöllä oli hauskaa, mutta minulla ei. Katsoin sormukseen, joka oli sormessani ja pieneen kiteeseen, joka siihen oli upotettuna. Nousin hitaasti seisomaan ja tein kädelläni liikkeen kasvojeni edessä, niinkuin olin avaruusapinan nähnyt tekevän. Osoitin pellejä sormillani ja pellet kohosivat leijumaan. Siirsin molemmat, nyt totiset pellet norsujen juoma-astian päälle ja päästin irti. Pellet molskahtivat astiaan ja yleisö ulvoi jälleen naurusta. Osa yleisöstä yritti tähystää, mihin olivat vaijerit kätkettynä, mutta turhaan.
Olin niin otettu yleisön riemusta, että olisin jatkanut esitystäni, mutta yleisön joukosta huomasin silmäparin, joka tuijotti minua pistävästi. Nuo silmät olin nähnyt ennenkin ja aloin vetäytymään pois areenalta.....

dewolf kirjoitti:

Vilkaisin taakseni ja näin, kuinka jartsa robotit jäivät ulkopuolelle seisomaan, tiukasti minua tuijottaen. Kiiruhdin sisemmäs. Teltassa oli aivan pimeää kun kompuroin eteenpäin. Juuri kun kaaduin areenalla olevaan tynnyriin, syttyivät valot ja olin yksin näyttämöllä. Yleisö ulvoi naurusta. Yritin nousta ylös vetäytyäkseni pois näyttämöltä, mutta kaaduin toiseen pelleen, joka oli tullut taakseni kontalleen. Taas yleisö riemuitsi. Istuin harmistuneena hiekkaisella areenalla, ja ennenkuin ehdin väistää, oli kolmas pelle tullut esille vesikannun kanssa, jonka se kaatoi päälleni. Yleisöllä oli hauskaa, mutta minulla ei. Katsoin sormukseen, joka oli sormessani ja pieneen kiteeseen, joka siihen oli upotettuna. Nousin hitaasti seisomaan ja tein kädelläni liikkeen kasvojeni edessä, niinkuin olin avaruusapinan nähnyt tekevän. Osoitin pellejä sormillani ja pellet kohosivat leijumaan. Siirsin molemmat, nyt totiset pellet norsujen juoma-astian päälle ja päästin irti. Pellet molskahtivat astiaan ja yleisö ulvoi jälleen naurusta. Osa yleisöstä yritti tähystää, mihin olivat vaijerit kätkettynä, mutta turhaan.
Olin niin otettu yleisön riemusta, että olisin jatkanut esitystäni, mutta yleisön joukosta huomasin silmäparin, joka tuijotti minua pistävästi. Nuo silmät olin nähnyt ennenkin ja aloin vetäytymään pois areenalta.....

Lue lisää

-Eipäs lähdetä minnekään! karjaisi sirkustirehtööri ja kiskaisi minut takaisin areenalle koukkupäisellä pitkällä kepillään. Menetin tasapainoni ja kaaduin päistikkaa saaviin, joka oli täytetty jäävedellä. Yleisö mylvi naurusta, mutta minua palelsi. Kömmin pois saavista, ja sieppasin polkupyörän, joka oli jätetty areenalle. Yritin vimmatusti polkea pakoon, mutta ohjaustanko oli säädetty siten, että kiersin koko ajan ympyrää areenalla. Muut pellet heittelivät minua kananmunilla ja tomaateilla. Menetin pyörän hallinnan, ja kaaduin takaisin vesisaaviin. Yleisö räjähti nauruun. Esityksen päätyttyä sirkustirehtööri riensi kättelemään minua ja tarjosi kaksivuotista sopimusta sirkuspellenä. Olin alkanut pitää pelleilystä, ja allekirjoitin sopimuksen oitis! Nyt minulle koittaisi uusi ura maailman hassuinpana pellenä!

u9upyup8 kirjoitti:

-Eipäs lähdetä minnekään! karjaisi sirkustirehtööri ja kiskaisi minut takaisin areenalle koukkupäisellä pitkällä kepillään. Menetin tasapainoni ja kaaduin päistikkaa saaviin, joka oli täytetty jäävedellä. Yleisö mylvi naurusta, mutta minua palelsi. Kömmin pois saavista, ja sieppasin polkupyörän, joka oli jätetty areenalle. Yritin vimmatusti polkea pakoon, mutta ohjaustanko oli säädetty siten, että kiersin koko ajan ympyrää areenalla. Muut pellet heittelivät minua kananmunilla ja tomaateilla. Menetin pyörän hallinnan, ja kaaduin takaisin vesisaaviin. Yleisö räjähti nauruun. Esityksen päätyttyä sirkustirehtööri riensi kättelemään minua ja tarjosi kaksivuotista sopimusta sirkuspellenä. Olin alkanut pitää pelleilystä, ja allekirjoitin sopimuksen oitis! Nyt minulle koittaisi uusi ura maailman hassuinpana pellenä!

Lue lisää

Kiiruhdin tirehtöörin kanssa heti näytöksen päätyttyä tirehtöörin vaunuun. Selitin hänelle, kuinka minua seurattiin ja kuinka yritän päästä vainoajistani eroon. Sovin johtajan kanssa, että voin piileskellä hänen vaunussaan seuraavaan esiintymispaikkaan saakka.
Illantultua sirkus purki telttansa ja pakkasi tavaransa ja nytkähti liikkeelle kohti seuraavaa paikkaa. Vainoajista ei näkynyt jälkeäkään. Nukahdin pitkästä aikaa levolliseen uneen. Havahduin vasta seuraavana aamuna. Vankkurit olivat pysähtyneet ja sirkuslaiset olivat alkaneet pystyttämään telttaa uuteen paikkaan. Kurkistelin varovasti vaunun ikkunoista kokoajan peläten, että jossain olisi joku vaanimassa minua, mutta kaikki näytti olevan hyvin. Sirkuksen väki oli omissa askareissaan, eikä ketään ulkopuolista näkynyt. Astuin varovasti ulos vaunusta.

dewolf kirjoitti:

Kiiruhdin tirehtöörin kanssa heti näytöksen päätyttyä tirehtöörin vaunuun. Selitin hänelle, kuinka minua seurattiin ja kuinka yritän päästä vainoajistani eroon. Sovin johtajan kanssa, että voin piileskellä hänen vaunussaan seuraavaan esiintymispaikkaan saakka.
Illantultua sirkus purki telttansa ja pakkasi tavaransa ja nytkähti liikkeelle kohti seuraavaa paikkaa. Vainoajista ei näkynyt jälkeäkään. Nukahdin pitkästä aikaa levolliseen uneen. Havahduin vasta seuraavana aamuna. Vankkurit olivat pysähtyneet ja sirkuslaiset olivat alkaneet pystyttämään telttaa uuteen paikkaan. Kurkistelin varovasti vaunun ikkunoista kokoajan peläten, että jossain olisi joku vaanimassa minua, mutta kaikki näytti olevan hyvin. Sirkuksen väki oli omissa askareissaan, eikä ketään ulkopuolista näkynyt. Astuin varovasti ulos vaunusta.

Lue lisää

Tää aamu kaipaa sadetta, joka hälventäis epäilyjen sumun. Jossain kauempaa kuuluu torvensoitantaa, mutta ympärilläni sakea savusumu saa minut kuivasti yskähtämään. Ensin yskähtämään, ja sitten aivastamaan. Röörit tukossa, eikä putkimiehiä, palomiehiä, apinoita, inkkareita, tähtiä, ei ketään näy. Mihin ne miljoonat pellet, kloonatut ilopillerit… mieleeni nousee epäilys ja pelko. Ettei porukka sittenkin olis lähtenyt vuoristoon.

Oliks eilen eilen? Mikä tässä nyt oikein mättää? Onks nyt aamu? Paistaaks taivaalla aurinko vai kuu? … Tahdonko mä tietää? … Oikeesti?

Savusumu tihenee. Yskittää. Mihin te kaikki katositte?

scarabaeus kirjoitti:

Tää aamu kaipaa sadetta, joka hälventäis epäilyjen sumun. Jossain kauempaa kuuluu torvensoitantaa, mutta ympärilläni sakea savusumu saa minut kuivasti yskähtämään. Ensin yskähtämään, ja sitten aivastamaan. Röörit tukossa, eikä putkimiehiä, palomiehiä, apinoita, inkkareita, tähtiä, ei ketään näy. Mihin ne miljoonat pellet, kloonatut ilopillerit… mieleeni nousee epäilys ja pelko. Ettei porukka sittenkin olis lähtenyt vuoristoon.

Oliks eilen eilen? Mikä tässä nyt oikein mättää? Onks nyt aamu? Paistaaks taivaalla aurinko vai kuu? … Tahdonko mä tietää? … Oikeesti?

Savusumu tihenee. Yskittää. Mihin te kaikki katositte?

Lue lisää

Seisoin autiolla hiekkakentällä, yksin. Kenttä oli aivan tyhjä ja sen reunat katosivat jonnekin sameuteen. Kävelin ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen, mutta turhaan. Sama hämäryys säilyi kentän reunamilla. Suunnatuon hiljaisuus ympärillä vaivasi myös minua. Hiljaisuus korostui äskeisen sirkushumun vuoksi entisestään.
Istuin alas hiekalle ja itkin.

- Mitäs sinä itket?

Pieni kääpiöystäväni seisoi edessäni kädet tiukasti puuskassa.

Yhä uudestaan kaapiö riensi luokseni ja minä heitin. Lopulta kääpiön kiukku laimeni ja joka kerta kun heitin se kikatti hervottomasti ja juoksi luokseni huutaen "lisää". Olisimme varmasti jatkaneet tätä yhteistä uutta harrastusta loputtomiin, mutta yö alkoi jälleen tehdä tuloaan, ja hatarat muistikuvat edellisistä öistä aihheuttivat minussa puistatuksen väreitä. Kääpiö aavisti ajatuksni, pörähti kerran ja osoitti päättäväisesti suunnan, minne meidän tulisi kulkea. Annoin kääpiön mennä edeltä ja kävelin itse mietteissäni kääpiön perässä. Pysähdyin vasta kun kääpiökin oli pysähtynyt. Edessä oli meri ja allamme vanha natiseva laituri. Tunsin epätoivon heräävän sisimmässäni, vaikka merestä olin aina niin nauttinutkin, mutta tällä kertaa sen näkeminen aiheutti minulle lähinnä tuskaa...

dewolf kirjoitti:

Yhä uudestaan kaapiö riensi luokseni ja minä heitin. Lopulta kääpiön kiukku laimeni ja joka kerta kun heitin se kikatti hervottomasti ja juoksi luokseni huutaen "lisää". Olisimme varmasti jatkaneet tätä yhteistä uutta harrastusta loputtomiin, mutta yö alkoi jälleen tehdä tuloaan, ja hatarat muistikuvat edellisistä öistä aihheuttivat minussa puistatuksen väreitä. Kääpiö aavisti ajatuksni, pörähti kerran ja osoitti päättäväisesti suunnan, minne meidän tulisi kulkea. Annoin kääpiön mennä edeltä ja kävelin itse mietteissäni kääpiön perässä. Pysähdyin vasta kun kääpiökin oli pysähtynyt. Edessä oli meri ja allamme vanha natiseva laituri. Tunsin epätoivon heräävän sisimmässäni, vaikka merestä olin aina niin nauttinutkin, mutta tällä kertaa sen näkeminen aiheutti minulle lähinnä tuskaa...

Lue lisää

Kääpiö osoitti mereen ja sanoi: "Katso tarkasti!" Tähyilin kääpiön osoittamaan suuntaan ja havaitsin periskoopilta näyttävän kapistuksen. Havainto oli oikea, sillä hetkeä myöhemmin merestä kohosi pintaan sukellusvene, ja sen luukku avautui. "Hiiohoi ystäväni", kajahti tuttu ääni sukellusveneestä. Sehän oli ystäväni sirkuksen tirehtööri. Hän heilutti kädessään allekirjoittamaani pellen sopimusta. "Sopimus on sopimus", hän huusi. "Kyytiin vaan! Olemme matkalla kiertueelle Etelänavalle. Esiinnyme pingviineille, siitä tulee hauskaa", tirehtööri jatkoi.

yyihöp kirjoitti:

Kääpiö osoitti mereen ja sanoi: "Katso tarkasti!" Tähyilin kääpiön osoittamaan suuntaan ja havaitsin periskoopilta näyttävän kapistuksen. Havainto oli oikea, sillä hetkeä myöhemmin merestä kohosi pintaan sukellusvene, ja sen luukku avautui. "Hiiohoi ystäväni", kajahti tuttu ääni sukellusveneestä. Sehän oli ystäväni sirkuksen tirehtööri. Hän heilutti kädessään allekirjoittamaani pellen sopimusta. "Sopimus on sopimus", hän huusi. "Kyytiin vaan! Olemme matkalla kiertueelle Etelänavalle. Esiinnyme pingviineille, siitä tulee hauskaa", tirehtööri jatkoi.

Lue lisää

Hetken mietittyäni sekä minä että kääpiö kömmimme luukusta sisään sukellusveneeseen. Tällä tavalla pääsisin ainakin eroon vainoojistani ja Jartsa-roboteista, jotka havaitsin rannalla juuri ennen sukellusveneen painumista pinnan alle. Tirehtööri oli ilahtuneena tarjonnut kääpiöllekin sopimusta sirkuksessa havaittuaan tämän seurassani. Matka etelänavalle kesti viikon, mutta aika meni nopeasti tirehtöörin, minun ja kääpiön pelatessa Mustaa Pekkaa. Vihdoin näin muutaman jäälohkareiden peittämän loputtoman jäälakeuden, ja tiesin meidän saapuneen Etelänavalle. Pingviinit vaaputtivat tohkeissaan siipiään ja parveilivat aluksen ympärillä, mutta emme kiinnittäneet niihin huomiota, vaan aloimme pystyttää sirkustelttaamme.

ugugug kirjoitti:

Hetken mietittyäni sekä minä että kääpiö kömmimme luukusta sisään sukellusveneeseen. Tällä tavalla pääsisin ainakin eroon vainoojistani ja Jartsa-roboteista, jotka havaitsin rannalla juuri ennen sukellusveneen painumista pinnan alle. Tirehtööri oli ilahtuneena tarjonnut kääpiöllekin sopimusta sirkuksessa havaittuaan tämän seurassani. Matka etelänavalle kesti viikon, mutta aika meni nopeasti tirehtöörin, minun ja kääpiön pelatessa Mustaa Pekkaa. Vihdoin näin muutaman jäälohkareiden peittämän loputtoman jäälakeuden, ja tiesin meidän saapuneen Etelänavalle. Pingviinit vaaputtivat tohkeissaan siipiään ja parveilivat aluksen ympärillä, mutta emme kiinnittäneet niihin huomiota, vaan aloimme pystyttää sirkustelttaamme.

Lue lisää

Kun teltta oli pystytetty olivat pingviinit ympäröineet meidät edelleen taputtaen. Nauroimme kääpiön kanssa asialle ja iskimme viimeisen telttapiikin kiinni jäähän. Muu sirkusväki meni laittamaan teltan sisätiloja valmiiksi esitystä varten, kun lähdimme kääpiön kanssa hiukan jaloittelemaan meren rannalle. Teltta näkyi meille hädin tuskin, mutta pyrimme pitämään sen koko ajan näköpiirissämme. Pingviinit olivat kääntyneet meidän peräämme kun olimme kulkeneet niiden ohitse. Seuraten ja läpsyttäen äänekkäästi lintujen joukko oli kintereillämme. Niitä oli niin paljon, että takaisin pääsy oli mahdotonta, sillä pingviinit sulkivat reitin teltalle. Jos yritimme kiertää vasemmalta, liinnut vaappuivat sinne jos taas käännyimme oikealle, olivat ne siellä. Läpsytys kävi yhä voimakkaammaksi ja pingviinit tulivat yhä lähemmäksi meitä.
Jouduin pakokauhun valtaan. Sieppasin kääpiön kainalooni ja lähdin juoksemaan lumista rinnetta alas kohti merta. Pian olinkin aivan meren äärellä ja näin kuinka pingviinit jäivät yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Syykin tähän selvisi varsin pian. Jäinen reuna, jolle olimme juosseet oli irronnut etelämantereesta ja ajelehdimme nyt jäälautalla hyvää vauhtia kohti pohjoista.

dewolf kirjoitti:

Kun teltta oli pystytetty olivat pingviinit ympäröineet meidät edelleen taputtaen. Nauroimme kääpiön kanssa asialle ja iskimme viimeisen telttapiikin kiinni jäähän. Muu sirkusväki meni laittamaan teltan sisätiloja valmiiksi esitystä varten, kun lähdimme kääpiön kanssa hiukan jaloittelemaan meren rannalle. Teltta näkyi meille hädin tuskin, mutta pyrimme pitämään sen koko ajan näköpiirissämme. Pingviinit olivat kääntyneet meidän peräämme kun olimme kulkeneet niiden ohitse. Seuraten ja läpsyttäen äänekkäästi lintujen joukko oli kintereillämme. Niitä oli niin paljon, että takaisin pääsy oli mahdotonta, sillä pingviinit sulkivat reitin teltalle. Jos yritimme kiertää vasemmalta, liinnut vaappuivat sinne jos taas käännyimme oikealle, olivat ne siellä. Läpsytys kävi yhä voimakkaammaksi ja pingviinit tulivat yhä lähemmäksi meitä.
Jouduin pakokauhun valtaan. Sieppasin kääpiön kainalooni ja lähdin juoksemaan lumista rinnetta alas kohti merta. Pian olinkin aivan meren äärellä ja näin kuinka pingviinit jäivät yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Syykin tähän selvisi varsin pian. Jäinen reuna, jolle olimme juosseet oli irronnut etelämantereesta ja ajelehdimme nyt jäälautalla hyvää vauhtia kohti pohjoista.

Lue lisää

Aloimme kovin huolestua, sillä jäälautta alkoi meriveden lämmetessä sulaa aivan silmissä sitä mukaa, mitä kauemmas Etelänavalta ajelehdimme. Olimme jo varmoja tuhostamme, kun jäälautta vihdoin suli lopullisesti altamme, ja jouduimme veden varaan. -Hyvästi kääpiö. Oli ilo tuntea sinut, nyyhkin ja uida räpistelin hupenevilla voimillani kannatellen kääpiötä, sillä se ei osannut uida. Yhtäkkiä tuttu ääni kantautui aivan vierestämme: "Hiiohoi! Kavutkaa kyytiin, sillä pingviinit odottavat näytöstä!"
Aivan oikein - tirehtööri oli lähtenyt etsimään meitä sukellusveneellä, seurannut merivirran suuntaa ja löytänyt minut ja kääpiön viime hetkellä. Palasimme takaisin Etelänavalle, ja pian kompastelin pellepyörälläni taas kerran ympäri areenaa pingviinien kaakattaessa ja heilutellessa siipiään. Juotuisimme ilmeisesti jäämään Etelänavalle pitkäksi aikaa, sillä sukellusvene oli mennyt epäkuntoon palatessamme satamaan, eikä varaosia ollut mukana.

yuyuh kirjoitti:

Aloimme kovin huolestua, sillä jäälautta alkoi meriveden lämmetessä sulaa aivan silmissä sitä mukaa, mitä kauemmas Etelänavalta ajelehdimme. Olimme jo varmoja tuhostamme, kun jäälautta vihdoin suli lopullisesti altamme, ja jouduimme veden varaan. -Hyvästi kääpiö. Oli ilo tuntea sinut, nyyhkin ja uida räpistelin hupenevilla voimillani kannatellen kääpiötä, sillä se ei osannut uida. Yhtäkkiä tuttu ääni kantautui aivan vierestämme: "Hiiohoi! Kavutkaa kyytiin, sillä pingviinit odottavat näytöstä!"
Aivan oikein - tirehtööri oli lähtenyt etsimään meitä sukellusveneellä, seurannut merivirran suuntaa ja löytänyt minut ja kääpiön viime hetkellä. Palasimme takaisin Etelänavalle, ja pian kompastelin pellepyörälläni taas kerran ympäri areenaa pingviinien kaakattaessa ja heilutellessa siipiään. Juotuisimme ilmeisesti jäämään Etelänavalle pitkäksi aikaa, sillä sukellusvene oli mennyt epäkuntoon palatessamme satamaan, eikä varaosia ollut mukana.

Lue lisää

Sisimmässäni tunsin, etten oikeastaan halunnutkaan pois. Tänne minä jäisin loppuiäkseni! Etelämantereen karu, koskematon luonto puhutteli minua. Täällä oli kaikkea - rauhaa, tuulta, pakkasta, lunta, jäätä, ja kalaa, jota pingviinit toivat meille palkkioksi päivittäisistä sirkusesityksistämme. Pingviinit osoittautuivat fanaattisiksi sirkuksen ystäviksi.

uijihih kirjoitti:

Sisimmässäni tunsin, etten oikeastaan halunnutkaan pois. Tänne minä jäisin loppuiäkseni! Etelämantereen karu, koskematon luonto puhutteli minua. Täällä oli kaikkea - rauhaa, tuulta, pakkasta, lunta, jäätä, ja kalaa, jota pingviinit toivat meille palkkioksi päivittäisistä sirkusesityksistämme. Pingviinit osoittautuivat fanaattisiksi sirkuksen ystäviksi.

Lue lisää

Tuntui siltä, että elämäni oli saanut vihdoinkin tarkoituksen. Olin kohdannut kohtaloni ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Tätä jatkuikin kaksi ja puoli viikkoa ja olin jo tottunut Etelänavan rauhaan ja pingviinien seuraan. Kaiken muutti seuraava aamu. Heräsin aikaisin aamulla kääpiön kuorsaukseen ja satuin katsomaan ulos. Sirkusteltta näkyi selvästi lumisessa maisemassa. Kun katsoin teltasta viistosti oikealle näin oudon mustan aluksen, jonka ympärillä puuhasi mustia hahmoja. osa hahmoista juoksi ulkona haavien kanssa pyydystämässä pingviinejä. Kuulin yhden hahmon huutavan, että oli saanut kiinni viimeisen, jonka jälkeen hahmot katosivat alukseen ja aluksen kyljessä oleva luukku sulkeutui kumahtaen. kuului sähköinen surahdus, ja alus oli kadonnut.

Nukahdin, sillä luulin nähneeni unta. Seuraavana aamuna tultuani ulos näin sirkuksen väen teltan vieressä ihmettelemässä outoja jälkiä maassa. Samalla ihmeteltiin sitä, missä jokaaamuiset pingviinivieraamme olivat. Ainuttakaan ei näkynyt.

dewolf kirjoitti:

Tuntui siltä, että elämäni oli saanut vihdoinkin tarkoituksen. Olin kohdannut kohtaloni ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Tätä jatkuikin kaksi ja puoli viikkoa ja olin jo tottunut Etelänavan rauhaan ja pingviinien seuraan. Kaiken muutti seuraava aamu. Heräsin aikaisin aamulla kääpiön kuorsaukseen ja satuin katsomaan ulos. Sirkusteltta näkyi selvästi lumisessa maisemassa. Kun katsoin teltasta viistosti oikealle näin oudon mustan aluksen, jonka ympärillä puuhasi mustia hahmoja. osa hahmoista juoksi ulkona haavien kanssa pyydystämässä pingviinejä. Kuulin yhden hahmon huutavan, että oli saanut kiinni viimeisen, jonka jälkeen hahmot katosivat alukseen ja aluksen kyljessä oleva luukku sulkeutui kumahtaen. kuului sähköinen surahdus, ja alus oli kadonnut.

Nukahdin, sillä luulin nähneeni unta. Seuraavana aamuna tultuani ulos näin sirkuksen väen teltan vieressä ihmettelemässä outoja jälkiä maassa. Samalla ihmeteltiin sitä, missä jokaaamuiset pingviinivieraamme olivat. Ainuttakaan ei näkynyt.

Lue lisää

Kiiruhdin tirehtöörin luokse. Hän tuntui tietävän, mistä oli kyse. -En ole oikea sirkustirehtööri. Olen salainen agentti. Tulimme tänne oikeastaan tarkkailemaan ja suojelemaan pingviinejä, hän selitti. -Pingviineillä on telepaattisia kykyjä. Natsit perustivat hävittyään sodan salaisen maanalaisen tukikohdan tänne Etelänavalle . Nyt heidän jälkeläisensä aikovat maailman herroiksi pingviinien telepaattisten voimien avulla, hän jatkoi. Kuuntelin ällistyneenä hänen uskomatonta selitystään, jonka kuitenkin tajusin olevan totta. -Olen keksinyt, miten saamme korjattua sukellusveneen. Meidän on lähdettävä takaa-ajoon, tirehtööri selitti tohkeissaan.

ykgug kirjoitti:

Kiiruhdin tirehtöörin luokse. Hän tuntui tietävän, mistä oli kyse. -En ole oikea sirkustirehtööri. Olen salainen agentti. Tulimme tänne oikeastaan tarkkailemaan ja suojelemaan pingviinejä, hän selitti. -Pingviineillä on telepaattisia kykyjä. Natsit perustivat hävittyään sodan salaisen maanalaisen tukikohdan tänne Etelänavalle . Nyt heidän jälkeläisensä aikovat maailman herroiksi pingviinien telepaattisten voimien avulla, hän jatkoi. Kuuntelin ällistyneenä hänen uskomatonta selitystään, jonka kuitenkin tajusin olevan totta. -Olen keksinyt, miten saamme korjattua sukellusveneen. Meidän on lähdettävä takaa-ajoon, tirehtööri selitti tohkeissaan.

Lue lisää

Samalla tirehtööri jatkaa:
- Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kunhan eivät löydä erästä kidettä. Varmaan useampikin taho on sitä etsimässä, mutta olisi tärkeää, että me löytäisimme sen ensin. He ovat valmiina tekemään ihan mitä vain sen saadakseen.

Tuijotin tirehtööriä ja työnsin käteni taskuun ja piilottelin sormuskättäni. Tätäkö kaikki haluavat? Voinko luottaa kehenkään?

Muu sirkusväki oli pakannut teltan ja sukellusvene oli valmiina lähtöön. Kipusin sen jäisiä portaita ja pudottauduin varovasti sisään.
Pian vene oli aaltojen alla ja perämies etsi kapteenin kanssa oikeaa suuntaa kohti pakenevaa alusta.

dewolf kirjoitti:

Samalla tirehtööri jatkaa:
- Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kunhan eivät löydä erästä kidettä. Varmaan useampikin taho on sitä etsimässä, mutta olisi tärkeää, että me löytäisimme sen ensin. He ovat valmiina tekemään ihan mitä vain sen saadakseen.

Tuijotin tirehtööriä ja työnsin käteni taskuun ja piilottelin sormuskättäni. Tätäkö kaikki haluavat? Voinko luottaa kehenkään?

Muu sirkusväki oli pakannut teltan ja sukellusvene oli valmiina lähtöön. Kipusin sen jäisiä portaita ja pudottauduin varovasti sisään.
Pian vene oli aaltojen alla ja perämies etsi kapteenin kanssa oikeaa suuntaa kohti pakenevaa alusta.

Lue lisää

Hetken mielijohteesta säntäsin sukellusveneen ohjaamoon, ja latasin torpedoputken kiteellä. Se oli alkanut tuntua liian voimakkaalta ja vaaralliselta joutuakseen kenenkään käsiin. Parempi kun se katoaa ikiajoiksi, mietin laukaistessani torpedon. Sinne meni! huudahdin ääneen kiteen syöksyessä ikiajoiksi syvyyksiin.
-Mikäs se ääni oli? tiedusteli tirehtööri.
-Kokeilin vaan vähän, osaanko laukaista torpedon.
-Hyvin tuo näytti sujuvan! myhäili tirehtööri hyväksyvästi.

7oit7tj kirjoitti:

Hetken mielijohteesta säntäsin sukellusveneen ohjaamoon, ja latasin torpedoputken kiteellä. Se oli alkanut tuntua liian voimakkaalta ja vaaralliselta joutuakseen kenenkään käsiin. Parempi kun se katoaa ikiajoiksi, mietin laukaistessani torpedon. Sinne meni! huudahdin ääneen kiteen syöksyessä ikiajoiksi syvyyksiin.
-Mikäs se ääni oli? tiedusteli tirehtööri.
-Kokeilin vaan vähän, osaanko laukaista torpedon.
-Hyvin tuo näytti sujuvan! myhäili tirehtööri hyväksyvästi.

Lue lisää

Tirehtöörin kehuista innostuneena tungin vastaanhangoittelevan kääpiön toiseen torpedoputkeen ja laukaisin. Kääpiöparka syöksyi syvyyksiin. -Sinne meni kääpiökin, karjuin hyppien tasajalkaa pelkästä kiihtymyksestä. Olin varmaan ollut liian kauan hermojännityksessä, joka nyt purkautui tolkuttomana toimintana. Tirehtööri katsoi parhaaksi teljetä minut sukellusveneen putkaan hieman rauhoittumaan.

hihihih kirjoitti:

Tirehtöörin kehuista innostuneena tungin vastaanhangoittelevan kääpiön toiseen torpedoputkeen ja laukaisin. Kääpiöparka syöksyi syvyyksiin. -Sinne meni kääpiökin, karjuin hyppien tasajalkaa pelkästä kiihtymyksestä. Olin varmaan ollut liian kauan hermojännityksessä, joka nyt purkautui tolkuttomana toimintana. Tirehtööri katsoi parhaaksi teljetä minut sukellusveneen putkaan hieman rauhoittumaan.

Lue lisää

Putka oli ahdas ja tunkkainen. Olisin halunnut laukoa vielä lisää. Hakkasin nyrkeilläni metallista seinää suutuksissa. Välillä taon seinämään päätäni, mutta totesin, että nyrkit ovat parempi vaihtoehto kuitenkin. Nappasin putkassa olevan tuolin ja irroitin siitä jalan, jonka kanssa taoin sukellusveneen ulkoseinää.
Äkkiä kuulin seinän ulkopuolelta vastauksen koputukseeni. Kokeilin uudestaan lyhyellä kolmen sarjalla ja veneen ulkopuolelta vastattiin. Mahdotonta, ajattelin. Uudestaan, kaksi pitkää ja kolme lyhyttä ja ulkopuolelta vastattiin.
Juuri kun istuin miettimään tätä ihmettä, näin, kuinka seinän pintaan ilmestyi ensin vaalean pinainen piste, joka kirkastui ja pian alkoi savuamaan. Piste liikkui seinällä muodostaen seinälle ovaalinmuotoisen kuvion. Savun tuprahdus tunkeitui pienee putkaan ja metallinen seinästä irrottnut kappale putosi putkan lattialle. Sisälle astui kääpiöystäväni pidellen kidettä tiukasti kädessään osoittaen kohti seinää, missä nyt oli vain veden pinta.
- Äkkiä!
Huusi kääpiö.
- En tiedä kuinka kauan pystyn pitämään vettä tuossa. Juonemme onnistui hyvin, nyt pääsemme pakoon ja kide on yhä meillä!

Kääpiö otti minua kädestä ja sukelsimme syvyyteen. Veden pinta romahti sisälle täyttäen äskeisen ahtaan pienen huoneen, missä olin juuri ollut.

dewolf kirjoitti:

Putka oli ahdas ja tunkkainen. Olisin halunnut laukoa vielä lisää. Hakkasin nyrkeilläni metallista seinää suutuksissa. Välillä taon seinämään päätäni, mutta totesin, että nyrkit ovat parempi vaihtoehto kuitenkin. Nappasin putkassa olevan tuolin ja irroitin siitä jalan, jonka kanssa taoin sukellusveneen ulkoseinää.
Äkkiä kuulin seinän ulkopuolelta vastauksen koputukseeni. Kokeilin uudestaan lyhyellä kolmen sarjalla ja veneen ulkopuolelta vastattiin. Mahdotonta, ajattelin. Uudestaan, kaksi pitkää ja kolme lyhyttä ja ulkopuolelta vastattiin.
Juuri kun istuin miettimään tätä ihmettä, näin, kuinka seinän pintaan ilmestyi ensin vaalean pinainen piste, joka kirkastui ja pian alkoi savuamaan. Piste liikkui seinällä muodostaen seinälle ovaalinmuotoisen kuvion. Savun tuprahdus tunkeitui pienee putkaan ja metallinen seinästä irrottnut kappale putosi putkan lattialle. Sisälle astui kääpiöystäväni pidellen kidettä tiukasti kädessään osoittaen kohti seinää, missä nyt oli vain veden pinta.
- Äkkiä!
Huusi kääpiö.
- En tiedä kuinka kauan pystyn pitämään vettä tuossa. Juonemme onnistui hyvin, nyt pääsemme pakoon ja kide on yhä meillä!

Kääpiö otti minua kädestä ja sukelsimme syvyyteen. Veden pinta romahti sisälle täyttäen äskeisen ahtaan pienen huoneen, missä olin juuri ollut.

Lue lisää

Pintaan päästyämme sätkyttelimme hyytävän kylmässä vedessä aivan voimattomina. Loppumme olisi koittanut pian, ellei tirehtööri olisi noussut nopeasti pintaan sukellusveneellä. Hän ja sirkusväki kantoivat meidät lämpimiin huopiin käärittyinä sisälle. Kuuma toti sai meidät hiljalleen lämpiämään, ja hetken mietittyäni osoitin syyttävästi kääpiötä. -Sinä kurja kääpiö! Vaaransit meidän molempien hengen!
Sirkusväki kerääntyi äkäisenä kääpiön ympärille. -Vai sinäkö puhkaisit sukellusveneen kylkeen reiän! ärjyi tirehtööri. -Nyt saat opetuksen! hän jatkoi. Sitten sirkuslaiset alkoivat heitellä kääpiötä välittämättä kääpiön kiljunnasta ja vastalauseista. Yhä uudestaan lensi kääpiö, välillä kolauttaen itsensä kipeästi sukellusveneen rakenteisiin. Sirkusväki vain nauroi ja jatkoi kääpiönheittoa.

jijijii kirjoitti:

Pintaan päästyämme sätkyttelimme hyytävän kylmässä vedessä aivan voimattomina. Loppumme olisi koittanut pian, ellei tirehtööri olisi noussut nopeasti pintaan sukellusveneellä. Hän ja sirkusväki kantoivat meidät lämpimiin huopiin käärittyinä sisälle. Kuuma toti sai meidät hiljalleen lämpiämään, ja hetken mietittyäni osoitin syyttävästi kääpiötä. -Sinä kurja kääpiö! Vaaransit meidän molempien hengen!
Sirkusväki kerääntyi äkäisenä kääpiön ympärille. -Vai sinäkö puhkaisit sukellusveneen kylkeen reiän! ärjyi tirehtööri. -Nyt saat opetuksen! hän jatkoi. Sitten sirkuslaiset alkoivat heitellä kääpiötä välittämättä kääpiön kiljunnasta ja vastalauseista. Yhä uudestaan lensi kääpiö, välillä kolauttaen itsensä kipeästi sukellusveneen rakenteisiin. Sirkusväki vain nauroi ja jatkoi kääpiönheittoa.

Lue lisää

Juuri kun tirehtööri oli viskaissut kääpiön ilmaan nousi merestä vanha viinitynnyriä muistuttava alus. Se samainen, missä oli outoja vempaimia vähän joka puolella. Yksi vempaimista kurottautui ja nappasi lentävän kääpiön ilmasta ja nosti sen sisälle alukseen pienestä luukusta, joka avautui vain hetkeksi. Minä ja koko miehistö olimme tyrmistyneitä tapahtuneesta, emmekä ehtineet tehdä mitään, kun alus oli taas kadonnut veden syvyyksiin.

- Aluksemme vuotaa!
kuului perämiehen huuto.
-Meidän täytyy eristää koko keulaosasto, jotta emme uppoaisi kokonaan.
Kuulin kuinka tirehtööri mainitsi tämän tarkoittavan sitä, ettemme voi sukeltaa emmekä käyttää torpedoita, ennenkuin saamme aluksen telakalle.
- Koneet puolta eteen. Suuntana kotisatama. Viedään alus telakalle.

dewolf kirjoitti:

Juuri kun tirehtööri oli viskaissut kääpiön ilmaan nousi merestä vanha viinitynnyriä muistuttava alus. Se samainen, missä oli outoja vempaimia vähän joka puolella. Yksi vempaimista kurottautui ja nappasi lentävän kääpiön ilmasta ja nosti sen sisälle alukseen pienestä luukusta, joka avautui vain hetkeksi. Minä ja koko miehistö olimme tyrmistyneitä tapahtuneesta, emmekä ehtineet tehdä mitään, kun alus oli taas kadonnut veden syvyyksiin.

- Aluksemme vuotaa!
kuului perämiehen huuto.
-Meidän täytyy eristää koko keulaosasto, jotta emme uppoaisi kokonaan.
Kuulin kuinka tirehtööri mainitsi tämän tarkoittavan sitä, ettemme voi sukeltaa emmekä käyttää torpedoita, ennenkuin saamme aluksen telakalle.
- Koneet puolta eteen. Suuntana kotisatama. Viedään alus telakalle.

Lue lisää

-Tiedän helpomman tavan. Käytetään tätä kidettä! sanoin ja ojensin kääpiöltä sieppaamani kiteen tirehtöörille. Tirehtööri päästi röhönaurun.
-Taisi kääpiö mennä niinsanotusti retkuun, hän hohotti vatsa kippurassa. Koko sirkusväki yhtyi nauruun, ja minä puin ylleni sirkuspellen tamineet ja aloin pelleillä. Kylläpä meillä olikin hauskaa! Sitten tirehtööri ilmoitti laivan radiolla päämajaan kiteen löytymisestä ja suunnitelman täydellisestä onnistumisesta.

grgrgrr kirjoitti:

-Tiedän helpomman tavan. Käytetään tätä kidettä! sanoin ja ojensin kääpiöltä sieppaamani kiteen tirehtöörille. Tirehtööri päästi röhönaurun.
-Taisi kääpiö mennä niinsanotusti retkuun, hän hohotti vatsa kippurassa. Koko sirkusväki yhtyi nauruun, ja minä puin ylleni sirkuspellen tamineet ja aloin pelleillä. Kylläpä meillä olikin hauskaa! Sitten tirehtööri ilmoitti laivan radiolla päämajaan kiteen löytymisestä ja suunnitelman täydellisestä onnistumisesta.

Lue lisää

Sukellusvene jäi laituriin ja jotenkin haikeasti astelin katua ylös kohti omaa kotiani. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun viimeksi olin ollut kotona. Tuskin enää muistin, millaista oli istua aamulla kuistilla ja nauttia aamuteetä auringon noustessa ja hiljalleen valaistessa maata lintujen laulaessa konserttiaan läheisen sypressin oksilla. Ovain oli vanhassa piilossaan portaikon kiviaidan kätköissä ja avasin oven. Ilma kottona oli hiukkasen ummehtunutta, joten avastin kuistin oven ja jätin sen auki, jotta talo tuulettuisi. Sitten istuin kuistille ja nautin maisemasta, joka avautui silmiini. Sukellusvene näkyi kaukana satamassa, minnne minulle oli myös mahtavat näkymät....

dewolf kirjoitti:

Sukellusvene jäi laituriin ja jotenkin haikeasti astelin katua ylös kohti omaa kotiani. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun viimeksi olin ollut kotona. Tuskin enää muistin, millaista oli istua aamulla kuistilla ja nauttia aamuteetä auringon noustessa ja hiljalleen valaistessa maata lintujen laulaessa konserttiaan läheisen sypressin oksilla. Ovain oli vanhassa piilossaan portaikon kiviaidan kätköissä ja avasin oven. Ilma kottona oli hiukkasen ummehtunutta, joten avastin kuistin oven ja jätin sen auki, jotta talo tuulettuisi. Sitten istuin kuistille ja nautin maisemasta, joka avautui silmiini. Sukellusvene näkyi kaukana satamassa, minnne minulle oli myös mahtavat näkymät....

Lue lisää

Silloin näin sukellusveneen kannella jotain liikettä. Tartuin kiikariini ja tähystin. -Kääk, huudahdin, sillä seitsemän identtistä Jartsa-robottia näytti ajavan tirehtööriä takaa sukellusveneen kannella. Miksei hän käytä kidettä, mietin ymmälläni. Samassa postilaatikkoni kansi avautui ja kääpiö nousi esiin haukotellen. -Vihdoinkin tulit, hän totesi huomatessaan minut. -Minulla on oikea kide, jätin sukellusveneeseen pelkän kopion. Tule, lähdetään pelastamaan tirehtööri, sillä meidän on palattava Etelänavalle pelastamaan pingviinit! kääpiö selitti innoissaan.

Porhalsimme nasta laudassa kohti pohjoissatamaa, mutta pian poliisipartio pysäytti automme. -Ajokortti ja rekisteriote, sanoi tiukkailmeinen viiksekäs poliisi. -Jaaha, auto on katsastamatta ja kuljettaja on ajokortiton apina. Nouskaapa kyydistä, matka jatkuu nyt meidän autolla. Viiksiniekka pamputti molemmat kääpiöt "varmuuden vuoksi", kuten hän meille selitti. -Sanoinhan sinulle, että anna minun ajaa, ärisi toinen kääpiö päätään pidellen avaruusapinalle istuessamme poliisiauton takapenkillä. -Mutta eihän poliisiasema täälläpäin ole. Miksi ajatte eteläsatamaa kohti? huudahdin.

huhuhu kirjoitti:

Porhalsimme nasta laudassa kohti pohjoissatamaa, mutta pian poliisipartio pysäytti automme. -Ajokortti ja rekisteriote, sanoi tiukkailmeinen viiksekäs poliisi. -Jaaha, auto on katsastamatta ja kuljettaja on ajokortiton apina. Nouskaapa kyydistä, matka jatkuu nyt meidän autolla. Viiksiniekka pamputti molemmat kääpiöt "varmuuden vuoksi", kuten hän meille selitti. -Sanoinhan sinulle, että anna minun ajaa, ärisi toinen kääpiö päätään pidellen avaruusapinalle istuessamme poliisiauton takapenkillä. -Mutta eihän poliisiasema täälläpäin ole. Miksi ajatte eteläsatamaa kohti? huudahdin.

Lue lisää

Kumpikaan poliiseista ei sanonut mitään. Sitten toinen käänsi päänsä taakse ja katsoi meitä mustien lasiensa lävitse. Mieleni teki riuhtaista käsilläni nuo lasit pois, mutta olimme tiukasti kytkettynä poliisiautoon käsiraudoin. Kääpiöt voihkivat vierelläni ja pitelivät päätään.
Sitten poliisi teki sen itse. Hitaasti toinen poliiseista nosti vasemman kätensä lasiensa sankaan kiinni ja nosti lasit alas nenällensä. Ensiksi tunsin suurta helpotusta kun näin pitkästä aikaa Jartsan. Mutta helpotus muuttui kauhuksi, kun toinenkin poliisi kääntyi puoleemme hitaasti, ja otti mustat lasit pois silmiltään ja näin toisenkin Jartsan..

dewolf kirjoitti:

Kumpikaan poliiseista ei sanonut mitään. Sitten toinen käänsi päänsä taakse ja katsoi meitä mustien lasiensa lävitse. Mieleni teki riuhtaista käsilläni nuo lasit pois, mutta olimme tiukasti kytkettynä poliisiautoon käsiraudoin. Kääpiöt voihkivat vierelläni ja pitelivät päätään.
Sitten poliisi teki sen itse. Hitaasti toinen poliiseista nosti vasemman kätensä lasiensa sankaan kiinni ja nosti lasit alas nenällensä. Ensiksi tunsin suurta helpotusta kun näin pitkästä aikaa Jartsan. Mutta helpotus muuttui kauhuksi, kun toinenkin poliisi kääntyi puoleemme hitaasti, ja otti mustat lasit pois silmiltään ja näin toisenkin Jartsan..

Lue lisää

Kääpiöt vilkaisivat merkitsevästi toisiinsa. Sitten he - YÄÄÄK !!! HYI! Kääpiöt yrjösivät iljettävät vihreät kääpiönyrjöt suoraan jartsa-robottien kasvoille. Jartsojen koneiston ilmeisesti ruostuivat välittömästi epäkuntoon, sillä molemmat "poliisit" lysähtivät kasaan etuistuimille, ja auto pysähtyi hetken heittelehdittyään tiensivuun. Avaruusapina sai siepattua hännällään käsirautojen avaimen, ja olimme hetkessä vapaita.

hjkhghjj kirjoitti:

Kääpiöt vilkaisivat merkitsevästi toisiinsa. Sitten he - YÄÄÄK !!! HYI! Kääpiöt yrjösivät iljettävät vihreät kääpiönyrjöt suoraan jartsa-robottien kasvoille. Jartsojen koneiston ilmeisesti ruostuivat välittömästi epäkuntoon, sillä molemmat "poliisit" lysähtivät kasaan etuistuimille, ja auto pysähtyi hetken heittelehdittyään tiensivuun. Avaruusapina sai siepattua hännällään käsirautojen avaimen, ja olimme hetkessä vapaita.

Lue lisää

Juoksimme alas rinnettä kohti satamaa. Kääpiöt kipittivät pienillä jaloillaa takanamme, minkä kintuistaan pääsivät, välillä suupielistään oksennusta hihaansa pyyhkien. Tuntui, että nyt olismme vahvoilla. Kide oli minulla ja kääpiöitten salainen ase tuntui tehokkaalta.
Jotta pääsisimme yllättämään vihollisemme, niin siirryimme tienviereiseen pusikkoon, siitäkin huolimatta, että kulkeminen ryteikösssä oli hitaampaa. Edellä juoksi avaruusapina, joka raivasi tietä apinanraivolla, sitten tulin, minä ja minun perässäni tulivat kääpiöt, yllättävän ketterästi pienillä jaloillaan tikaten, välillä kääpiöt hypähtivät korkeamman esteen ylitse.
Pian risukon oksien välistä erottui sukellusveneen siluetti, ja kannella joukko Jartsa-robotteja...

dewolf kirjoitti:

Juoksimme alas rinnettä kohti satamaa. Kääpiöt kipittivät pienillä jaloillaa takanamme, minkä kintuistaan pääsivät, välillä suupielistään oksennusta hihaansa pyyhkien. Tuntui, että nyt olismme vahvoilla. Kide oli minulla ja kääpiöitten salainen ase tuntui tehokkaalta.
Jotta pääsisimme yllättämään vihollisemme, niin siirryimme tienviereiseen pusikkoon, siitäkin huolimatta, että kulkeminen ryteikösssä oli hitaampaa. Edellä juoksi avaruusapina, joka raivasi tietä apinanraivolla, sitten tulin, minä ja minun perässäni tulivat kääpiöt, yllättävän ketterästi pienillä jaloillaan tikaten, välillä kääpiöt hypähtivät korkeamman esteen ylitse.
Pian risukon oksien välistä erottui sukellusveneen siluetti, ja kannella joukko Jartsa-robotteja...

Lue lisää

Kauhukseni huomasin, että robotit olivat laittaneet tirehtöörin pataan, jonka ympärille kerättyä nuotiota he olivat juuri sytyttämässä.
-He aikovat kiduttaa tirehtööriä, kunnes tämä kertoo, missä kide on! huomautti avaruusapina. Kääpiöt päättivät säästää kidettä ja käyttää jälleen salaista asettaan. He avasivat pilaantunutta hernerokkaa sisältävät tölkit ja lusikoivat sisällön nopeasti suihinsa. Hetken päästä kääpiöt säntäsivät sukellusveneen kannelle, ja yllättivät Jartsa-robotit muutamalla hyvintähdätyllä oksennuksella. Jartsat lysähtivät kannelle pidellen kasvojaan, ja lakkasivat liikkumasta. -Täysosuma, kiljui avaruusapina innoissaan. Sammutin tulen nuotiosta ja autoin tirehtöörin pois padasta.
-Nyt lähdetään pelastamaan pingviinit!, karjuin täyttä kurkkua.

hihihih kirjoitti:

Kauhukseni huomasin, että robotit olivat laittaneet tirehtöörin pataan, jonka ympärille kerättyä nuotiota he olivat juuri sytyttämässä.
-He aikovat kiduttaa tirehtööriä, kunnes tämä kertoo, missä kide on! huomautti avaruusapina. Kääpiöt päättivät säästää kidettä ja käyttää jälleen salaista asettaan. He avasivat pilaantunutta hernerokkaa sisältävät tölkit ja lusikoivat sisällön nopeasti suihinsa. Hetken päästä kääpiöt säntäsivät sukellusveneen kannelle, ja yllättivät Jartsa-robotit muutamalla hyvintähdätyllä oksennuksella. Jartsat lysähtivät kannelle pidellen kasvojaan, ja lakkasivat liikkumasta. -Täysosuma, kiljui avaruusapina innoissaan. Sammutin tulen nuotiosta ja autoin tirehtöörin pois padasta.
-Nyt lähdetään pelastamaan pingviinit!, karjuin täyttä kurkkua.

Lue lisää

Hypimme riemusta ympäri kantta. Riemu loppui äkkiä, kun yksi Jartsaroboteista nousikin hitaasti ylös. Seisoimme vierekkäin toisistamme kiinni pitäen ja seurasimme kuinka tämä nousi ylös ja oksensi ja alkoi pyyhkimään päältään inhottavaa vihreää oksennusta. Muut robotit makasivat sikin sokin kannella epäkuntoisina.
- Himputti minkä teitte, sanoi robotti pyyhkien yhä päältää vihreyttä.
- Kamalaa, olenkin odottanut teitä. Soluttauduin robottien joukkoon, ja täydestä on mennyt. Sain selville, minne pingviineit on viety.

Äkkiä tunsin lämpimän aallon heräävän sisälläni.
- Jartsa, se olet sinä!
Huusin ja ryntäsin Jartsan kaulaan vihreästä ällöstä huolimatta.
- Minulla on niin paljon sinulle kerrottavaa.. jatkoin.....

dewolf kirjoitti:

Hypimme riemusta ympäri kantta. Riemu loppui äkkiä, kun yksi Jartsaroboteista nousikin hitaasti ylös. Seisoimme vierekkäin toisistamme kiinni pitäen ja seurasimme kuinka tämä nousi ylös ja oksensi ja alkoi pyyhkimään päältään inhottavaa vihreää oksennusta. Muut robotit makasivat sikin sokin kannella epäkuntoisina.
- Himputti minkä teitte, sanoi robotti pyyhkien yhä päältää vihreyttä.
- Kamalaa, olenkin odottanut teitä. Soluttauduin robottien joukkoon, ja täydestä on mennyt. Sain selville, minne pingviineit on viety.

Äkkiä tunsin lämpimän aallon heräävän sisälläni.
- Jartsa, se olet sinä!
Huusin ja ryntäsin Jartsan kaulaan vihreästä ällöstä huolimatta.
- Minulla on niin paljon sinulle kerrottavaa.. jatkoin.....

Lue lisää

Ennen kuin ehdin kertoa Jartsalle kuulumisiani, kirkaisin kauhusta, sillä hänen otsaansa ilmestyi vaaleanpunainen piste, joka alkoi savuta voimakkaasti, ja otsaan ilmestyi peukalonkokoinen reikä. Jartsa tuupertui kannelle hervottomana. -Sori vaan, luulin robotiksi, selitti kidettä pitelevä kääpiö nolona. Raivostuneena heittelin kääpiötä pitkin kantta, kunnes tajusin, ettei kääpiö ollut tarkoittanut mitään pahaa. Päätimme järjestää Jartsa-paralle perinteiset merimiehen hautajaiset, eli kippasimme ruumiin säkissä laidan yli päästyämme satamasta avomerelle. Pian porhalsimme täyttä vauhtia kohti Etelänapaa.
-Harmi, ettei Jartsa ennättänyt kertoa, missä pingviinit ovat, totesi avaruusapina.

hihihih kirjoitti:

Ennen kuin ehdin kertoa Jartsalle kuulumisiani, kirkaisin kauhusta, sillä hänen otsaansa ilmestyi vaaleanpunainen piste, joka alkoi savuta voimakkaasti, ja otsaan ilmestyi peukalonkokoinen reikä. Jartsa tuupertui kannelle hervottomana. -Sori vaan, luulin robotiksi, selitti kidettä pitelevä kääpiö nolona. Raivostuneena heittelin kääpiötä pitkin kantta, kunnes tajusin, ettei kääpiö ollut tarkoittanut mitään pahaa. Päätimme järjestää Jartsa-paralle perinteiset merimiehen hautajaiset, eli kippasimme ruumiin säkissä laidan yli päästyämme satamasta avomerelle. Pian porhalsimme täyttä vauhtia kohti Etelänapaa.
-Harmi, ettei Jartsa ennättänyt kertoa, missä pingviinit ovat, totesi avaruusapina.

Lue lisää

Samaan aikaan aluksen ruumassa Kolme uuden sukupolven kyborgi-Jartsaa ja niitä kehittänyt hullu tiedemies katselivat aluksen monitorista tapahtumia kannella.
- Miten he ovat saaneet selville, että olemme kehittäneet uuden robottisukupolven, joka on lähes identtinen kopio alkuperäisestä kopiointi kohteesta. kolme Jartsaa tiedemiehen seurassa nyökyttelivät vakavasti päätään.
- Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin saada tuo kääpiöllä oleva Kide haltuumme, sillä nyt teitä on yksi vähemmän, emmekä uskoneet näin käyvän. Joudutte selviämään kolmisin.


Itkin, sillä nyt oli Jartsa lopullisesti mennyttä. Olin kuitenkin antanut kääpiölle anteeksi. Katsoin kaukaisuuteen katoavaan satamaan ja aloin miettiä tulevaisuutta. Olihan pingviiníen kohtalo kaiketi nyt meidän käsissämme. Ehkäpä Jartsa oli jättänyt meille jonnekin salaisen viestin....

dewolf kirjoitti:

Samaan aikaan aluksen ruumassa Kolme uuden sukupolven kyborgi-Jartsaa ja niitä kehittänyt hullu tiedemies katselivat aluksen monitorista tapahtumia kannella.
- Miten he ovat saaneet selville, että olemme kehittäneet uuden robottisukupolven, joka on lähes identtinen kopio alkuperäisestä kopiointi kohteesta. kolme Jartsaa tiedemiehen seurassa nyökyttelivät vakavasti päätään.
- Meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin saada tuo kääpiöllä oleva Kide haltuumme, sillä nyt teitä on yksi vähemmän, emmekä uskoneet näin käyvän. Joudutte selviämään kolmisin.


Itkin, sillä nyt oli Jartsa lopullisesti mennyttä. Olin kuitenkin antanut kääpiölle anteeksi. Katsoin kaukaisuuteen katoavaan satamaan ja aloin miettiä tulevaisuutta. Olihan pingviiníen kohtalo kaiketi nyt meidän käsissämme. Ehkäpä Jartsa oli jättänyt meille jonnekin salaisen viestin....

Lue lisää

Silloin kännykkäni piippasi tekstiviestin saapumisen merkiksi. Vilkaisin lähettäjän numeroa - mitä ihmettä? Viesti näytti olevan Jartsan numerosta. Luin viestin tukka pystyssä: "Täällä Jartsa. Olen elossa ja piilossa laivan ruumassa. Kääpiö ampui kyborgi-Jartsan. Niitä on täällä vielä kolme lisää. Hullu keksijä käski ne sieppaamaan kiteen kääpiöltä. Kääpiöiden oksennus ei tehoa kyborgeihin."
Tanssin tiputanssia riemusta, sillä Jartsa olikin elossa! Samassa ruuman kansi avautui.

jijiji kirjoitti:

Silloin kännykkäni piippasi tekstiviestin saapumisen merkiksi. Vilkaisin lähettäjän numeroa - mitä ihmettä? Viesti näytti olevan Jartsan numerosta. Luin viestin tukka pystyssä: "Täällä Jartsa. Olen elossa ja piilossa laivan ruumassa. Kääpiö ampui kyborgi-Jartsan. Niitä on täällä vielä kolme lisää. Hullu keksijä käski ne sieppaamaan kiteen kääpiöltä. Kääpiöiden oksennus ei tehoa kyborgeihin."
Tanssin tiputanssia riemusta, sillä Jartsa olikin elossa! Samassa ruuman kansi avautui.

Lue lisää

Tuuli tempasi luukun räväkästi kolahtaen auki. Pelästyin, sillä nyt tiesin, ettemme ole yksin aluksella, joka seilaa keskellä valtamerta. Hetken odotimme, että joku tulisi ylös luukusta, mutta ketään ei näkynyt. Silloin toinen kääpiöistä alkoi hyppimään ylös ja alas samalla osoittaen radiomastoon. Nyt näin minäkin kameran, joka oli moottoroitu ja seurasi meidän liikkeitämme. Näitin avaruusapinalle merkin ja se oli samantien kivunnut mastoon ja tempaisi kamperan pois paikoiltaan. Katselin kuinka kamera lensi kaaressa ja tavoitti meren pinnan vienostu mulahtaen. Avaruusapina päästi riemukkaan kiljahduksen kuin voitonmerkiksi. Vaikkakin minä tiesin, että meillä ei ollut syytä paljon juhlia, olihan meitä seurattu varmaan jo jonkin aikaa. Samassa kännykkäni piippasi uudelleen ja näin Jartsalta tulleen uuden viestin. Ennenkuin ehdin avaamaan viestiä, pyyhkäisi iso aalto kannen ylitse ja tartuin kiinni kaiteesta, pudottaen kännykkäni mereen.
Hiivimme lähemmäksi auennutta luukkua, ja kipusimme alas aluksen muonavarastoon.

dewolf kirjoitti:

Tuuli tempasi luukun räväkästi kolahtaen auki. Pelästyin, sillä nyt tiesin, ettemme ole yksin aluksella, joka seilaa keskellä valtamerta. Hetken odotimme, että joku tulisi ylös luukusta, mutta ketään ei näkynyt. Silloin toinen kääpiöistä alkoi hyppimään ylös ja alas samalla osoittaen radiomastoon. Nyt näin minäkin kameran, joka oli moottoroitu ja seurasi meidän liikkeitämme. Näitin avaruusapinalle merkin ja se oli samantien kivunnut mastoon ja tempaisi kamperan pois paikoiltaan. Katselin kuinka kamera lensi kaaressa ja tavoitti meren pinnan vienostu mulahtaen. Avaruusapina päästi riemukkaan kiljahduksen kuin voitonmerkiksi. Vaikkakin minä tiesin, että meillä ei ollut syytä paljon juhlia, olihan meitä seurattu varmaan jo jonkin aikaa. Samassa kännykkäni piippasi uudelleen ja näin Jartsalta tulleen uuden viestin. Ennenkuin ehdin avaamaan viestiä, pyyhkäisi iso aalto kannen ylitse ja tartuin kiinni kaiteesta, pudottaen kännykkäni mereen.
Hiivimme lähemmäksi auennutta luukkua, ja kipusimme alas aluksen muonavarastoon.

Lue lisää

Muonavarastossa oli hämärää, ja hiivimme varovasti eteenpäin. Kääpiö käveli edelläni, ja kolautti jalkansa peltipurkkiin, joka kieri lattialla kolisten äänekkäästi. -Pitääkö sinun aina toheloida, kuiskasin äkäisesti ja läimäytin kääpiötä avokämmenellä korvalle. Samassa valot syttyivät. Kolme Jartsaa säntäsi kimppuumme aseistautuneina sapelein, käsikranaatein, rynnäkkökiväärein, kertasingoin ja viidakkoveitsin. Kääpiö tulitti tähtäämättä ja osui kahteen Jartsaan, jotka lysähtivät liikkumattomina kasaan. Kolmas Jartsa pakeni jonnekin. Nyt ilmestyi hyllyn takaa esiin mielipuolisesti hohottava tiedemies, joka piteli käsissään mustaa pyöreää pommia, jossa paloi sytytyslanka. -Antautukaa heti ja luovuttakaa kide, tai räjäytän laivan ilmaan, hän raakkui. Silloin toinen kääpiöistä sammutti tulilangan tarkasti tähdätyllä oksennuksella. Avaruusapina alkoi heitellä tiedemiestä kookospähkinöillä, ja päähän osunut kookospähkinä sai tiedemiehen kaatumaan tajuttomana. -Varokaa, huudahti kääpiö paenneen Jartsan ilmestyessä näkyviin. Se heilutti edessään nunchakua ja hyökkäsi hurjasti kohti kidettä pitelevää kääpiötä, mutta sain sen hetkeksi taklattua liukutaklauksella, ja kääpiö käytti kidettä vielä kerran, jolloin kyborgi luhistui savuten lattialle. Silloin suolakurkkutynnyrin kansi avautui, ja esille nousi oman Jartsani pää. -Upeasti toimittu, hän ehti sanoa, mutta kääpiön kiteestä lähtenyt kuolettava säde sai Jartsan tuupertumaan vainajana takaisin tynnyriin. -Senkin älykääpiö! Tuo oli oikea Jartsa, kirkaisin suunniltani. -Sori, unohdin taas, mutisi kääpiö hämillään.

iijiij kirjoitti:

Muonavarastossa oli hämärää, ja hiivimme varovasti eteenpäin. Kääpiö käveli edelläni, ja kolautti jalkansa peltipurkkiin, joka kieri lattialla kolisten äänekkäästi. -Pitääkö sinun aina toheloida, kuiskasin äkäisesti ja läimäytin kääpiötä avokämmenellä korvalle. Samassa valot syttyivät. Kolme Jartsaa säntäsi kimppuumme aseistautuneina sapelein, käsikranaatein, rynnäkkökiväärein, kertasingoin ja viidakkoveitsin. Kääpiö tulitti tähtäämättä ja osui kahteen Jartsaan, jotka lysähtivät liikkumattomina kasaan. Kolmas Jartsa pakeni jonnekin. Nyt ilmestyi hyllyn takaa esiin mielipuolisesti hohottava tiedemies, joka piteli käsissään mustaa pyöreää pommia, jossa paloi sytytyslanka. -Antautukaa heti ja luovuttakaa kide, tai räjäytän laivan ilmaan, hän raakkui. Silloin toinen kääpiöistä sammutti tulilangan tarkasti tähdätyllä oksennuksella. Avaruusapina alkoi heitellä tiedemiestä kookospähkinöillä, ja päähän osunut kookospähkinä sai tiedemiehen kaatumaan tajuttomana. -Varokaa, huudahti kääpiö paenneen Jartsan ilmestyessä näkyviin. Se heilutti edessään nunchakua ja hyökkäsi hurjasti kohti kidettä pitelevää kääpiötä, mutta sain sen hetkeksi taklattua liukutaklauksella, ja kääpiö käytti kidettä vielä kerran, jolloin kyborgi luhistui savuten lattialle. Silloin suolakurkkutynnyrin kansi avautui, ja esille nousi oman Jartsani pää. -Upeasti toimittu, hän ehti sanoa, mutta kääpiön kiteestä lähtenyt kuolettava säde sai Jartsan tuupertumaan vainajana takaisin tynnyriin. -Senkin älykääpiö! Tuo oli oikea Jartsa, kirkaisin suunniltani. -Sori, unohdin taas, mutisi kääpiö hämillään.

Lue lisää

vainajana.. niin me kaikki luulimme. Hetken kuluttua Jartsa nousi uudestaan suolakurkkutynnyristä pahasti kiroten. Hän oli yltäpäältä etikassa ja hiuksissa roikkui tillinvarsia.
- Peijakas! Pidähän se kide kurissa kääpiö.
Minä annoin varuksi vielä yhden korvatillikan kääpiölle tehostaakseni osaltaan Jartsan puhetta.
- mutta miten on mahdollista, että olet yhä elossa.
Jartsa ei sanonut mitään vaan ryntäsi kidettä pitävän kääpiön kimppuun ja sieppasi kiteen kääpiöltä.Kääpiö vikisi vastalauseensa, mutta Jartsa ei kuunnellut, vaan otti muonavaraston nurkasta pienen metallirasian ja lukitsi kääpiön
sen sisälle. Kaikki kävi niin nopeasti, ettemme ehtineet muuta kuin toteamaan tapahtuman. Sitten Jartsa aloitti selittämään pitäen kidettä kädessään:
- Tuo kääpiö oli vastapuolen kätyri, joka yritti päästä pingviinien luoksen meidän avullamme. Tiesin, että olette tulossa ja hullu tiedemies puhui sivu suunsa, joten tiesin kääpiön osallisuudesta ja että hän yrittäisi eliminoida minut. Sain selville, että ainoastaan etikka voi kumota kiteen voiman. Siksi olin kurkkutynnyrissä.

katselin ihmeissäni Jartsaa samalla kun peltilaatti kolahteli pienten nyrkkien takoessa sen sisäpintaa.

dewolf kirjoitti:

vainajana.. niin me kaikki luulimme. Hetken kuluttua Jartsa nousi uudestaan suolakurkkutynnyristä pahasti kiroten. Hän oli yltäpäältä etikassa ja hiuksissa roikkui tillinvarsia.
- Peijakas! Pidähän se kide kurissa kääpiö.
Minä annoin varuksi vielä yhden korvatillikan kääpiölle tehostaakseni osaltaan Jartsan puhetta.
- mutta miten on mahdollista, että olet yhä elossa.
Jartsa ei sanonut mitään vaan ryntäsi kidettä pitävän kääpiön kimppuun ja sieppasi kiteen kääpiöltä.Kääpiö vikisi vastalauseensa, mutta Jartsa ei kuunnellut, vaan otti muonavaraston nurkasta pienen metallirasian ja lukitsi kääpiön
sen sisälle. Kaikki kävi niin nopeasti, ettemme ehtineet muuta kuin toteamaan tapahtuman. Sitten Jartsa aloitti selittämään pitäen kidettä kädessään:
- Tuo kääpiö oli vastapuolen kätyri, joka yritti päästä pingviinien luoksen meidän avullamme. Tiesin, että olette tulossa ja hullu tiedemies puhui sivu suunsa, joten tiesin kääpiön osallisuudesta ja että hän yrittäisi eliminoida minut. Sain selville, että ainoastaan etikka voi kumota kiteen voiman. Siksi olin kurkkutynnyrissä.

katselin ihmeissäni Jartsaa samalla kun peltilaatti kolahteli pienten nyrkkien takoessa sen sisäpintaa.

Lue lisää

Jartsan puhuessa avaruusapina oli vilkuillut tuon tuostakin rannekelloonsa, ja Jartsan ehdittyä selityksensä loppuun avaruusapina sieppasi kiteen Jartsan kädestä suihkuttaen samalla deodoranttia Jartsan päälle. Jartsa yritti väistää, mutta vikkelä avaruusapina ehti tähdätä kiteellä vaaleanpunaisen kuolettavan säteen suoraan Jartsan otsaan. Jartsa tuupertui hengetönnä kasaan. -Rannekellossani oleva kyborgitunnistin havaitsi Jartsan androidiksi, avaruusapina selitti. -Entä deodorantti? kysyin ällistyneenä tapahtumista. -Deodorantti kumosi etikan vaikutuksen, muuten kide ei olisi tehonnut androidiin, jatkoi avaruusapina. Vapautimme kääpiön metallirasiasta, ja pyysimme anteeksi kääpiöltä epäilyksiämme. Tunsin itseni huojentuneeksi, mutta samalla surulliseksi. Olihan oikea Jartsani joutunut sittenkin kääpiön vahingonlaukauksen uhriksi jo satamassa.

hhuuhu kirjoitti:

Jartsan puhuessa avaruusapina oli vilkuillut tuon tuostakin rannekelloonsa, ja Jartsan ehdittyä selityksensä loppuun avaruusapina sieppasi kiteen Jartsan kädestä suihkuttaen samalla deodoranttia Jartsan päälle. Jartsa yritti väistää, mutta vikkelä avaruusapina ehti tähdätä kiteellä vaaleanpunaisen kuolettavan säteen suoraan Jartsan otsaan. Jartsa tuupertui hengetönnä kasaan. -Rannekellossani oleva kyborgitunnistin havaitsi Jartsan androidiksi, avaruusapina selitti. -Entä deodorantti? kysyin ällistyneenä tapahtumista. -Deodorantti kumosi etikan vaikutuksen, muuten kide ei olisi tehonnut androidiin, jatkoi avaruusapina. Vapautimme kääpiön metallirasiasta, ja pyysimme anteeksi kääpiöltä epäilyksiämme. Tunsin itseni huojentuneeksi, mutta samalla surulliseksi. Olihan oikea Jartsani joutunut sittenkin kääpiön vahingonlaukauksen uhriksi jo satamassa.

Lue lisää

Mutta jos Jartsa oli kuollut jo satamassa, kuka oli lähettänyt kyborgit paljastavan viestin kännykkääni? Mietittyäni hetken oivalsin, että joko avaruusapina oli petturi, tai oikea Jartsa oli vieläkin hengissä ja piileskeli muonavarastossa!

yuguguuu kirjoitti:

Mutta jos Jartsa oli kuollut jo satamassa, kuka oli lähettänyt kyborgit paljastavan viestin kännykkääni? Mietittyäni hetken oivalsin, että joko avaruusapina oli petturi, tai oikea Jartsa oli vieläkin hengissä ja piileskeli muonavarastossa!

Lue lisää

Sitten se tapahtui. Kumeaa jyskytystä ja outoa muminaa kuului läheisen metallisen oven takaa.
Avaruusapina piti kidettä tiukasti koholla ja minä astelin kohti ovea kaksi kääpiötä vanavedessä. uudelleen, tällä kertaa voimakkaampana. Laskin käteni metalliselle salvalle ja väänsin salpaa hitaasti ylös. Ovi aukeni kumahtaen. Aluksi emme erottaneet hämärässä mitään, mutta sitten huomasin lattialla istuvan ja tiukasti sidotun hahmon. Se oli Jartsa. Suun eteen oli laitettu tiukasti ilmastointiteipin palanen, jonka otin ensimmäiseksi pois, ja samantien Jartsa huusi:
- Alus räjähtää kohta. Tänne on viritetty aikapommi ja aikaa on enää viisi minuuttia.
Samassa huomasin komeron hyllyllä punaisena, pahaenteisenä hohtavat numerot, jotka hupenivat nopeasti...

dewolf kirjoitti:

Sitten se tapahtui. Kumeaa jyskytystä ja outoa muminaa kuului läheisen metallisen oven takaa.
Avaruusapina piti kidettä tiukasti koholla ja minä astelin kohti ovea kaksi kääpiötä vanavedessä. uudelleen, tällä kertaa voimakkaampana. Laskin käteni metalliselle salvalle ja väänsin salpaa hitaasti ylös. Ovi aukeni kumahtaen. Aluksi emme erottaneet hämärässä mitään, mutta sitten huomasin lattialla istuvan ja tiukasti sidotun hahmon. Se oli Jartsa. Suun eteen oli laitettu tiukasti ilmastointiteipin palanen, jonka otin ensimmäiseksi pois, ja samantien Jartsa huusi:
- Alus räjähtää kohta. Tänne on viritetty aikapommi ja aikaa on enää viisi minuuttia.
Samassa huomasin komeron hyllyllä punaisena, pahaenteisenä hohtavat numerot, jotka hupenivat nopeasti...

Lue lisää

Ennen kuin ehdin tehdä mitään, kääpiö sai siepattua kiteen avaruusapinalta, ja vaaleanpunainen säde lävisti Jartsan otsan. Jartsa tuupertui lattialle kuin keitetty spagetti. -Selvä kyborgi, kiljui kääpiö. -Ei taatusti ole, se oli Jartsa, raivostuin ja kopautin kääpiötä täysillä päälakeen. -Oli miten oli, meidän on parasta paeta, tai löytää pian aikapommi, huomautti avaruusapina kuivasti.

huhuhuh kirjoitti:

Ennen kuin ehdin tehdä mitään, kääpiö sai siepattua kiteen avaruusapinalta, ja vaaleanpunainen säde lävisti Jartsan otsan. Jartsa tuupertui lattialle kuin keitetty spagetti. -Selvä kyborgi, kiljui kääpiö. -Ei taatusti ole, se oli Jartsa, raivostuin ja kopautin kääpiötä täysillä päälakeen. -Oli miten oli, meidän on parasta paeta, tai löytää pian aikapommi, huomautti avaruusapina kuivasti.

Lue lisää

Hetken aikaa avaruusapina ja kääpiöt juoksivat ympäri muonavarastoa kaataen hyllyjä ja kaappeja. Yritin huutaa kolinan läpi, mutta turhaan. Vasta kun läimäytin ohi juoksevia kääpiöitä ne pysähtyivät ja avaruusapina jäi katsomaan, miksi kääpiöt pysähtyivät. sitten kolmikko seurasi kättäni ja siirsivät katseensa sormenpäähäni, joka osoitti komeron seinällä olevaa pommia.
- Tasan minuutti ...59..58
Enempää emme katsoneet, vaan juoksimme kansiluukun alle, portaiden ääreen. Avaruusapina kipusi tottuneesti ensin, sitten piti kääpiöitten mennä, mutta ne rupesivat tappelemaan purtaiden juurella huitoen toisiaan turskafileillä, mitä olivat lattialta löytäneet.
- Hei, nyt eiole aikaa tuollaiseen! huusin, ja heitin kääpiöt kannelle juosten itse perästä.
Sillä välin avaruusapina oli jo kiskaissut pelastuslautan aalloille. Avaruuspainan pidellessa lauttaa paikoillaan heitin kääpiöt lautalle ja hyppäsin itse perässä.
Kumea jyrinä kasvoi aluksen uumenista ja pian aluksen uumenista kohosi tulipatssas, joka aiheutti niin voimakkaan paineaallon, että sinkouduimme lautan kanssa kauas merelle.
Katselimme, kuin alus räjähteli ja sitten alkoi vajoamaan meren syvyyksiin.

ilma sumeni ympärillämme avaruusapinan sumuttaessa yhä innokkaammin ja innokkaammin.
- Jumittaa!
Avaruusapina huusi ja pullosta suihkusi yhä enemmän ympärille kitkerän tuoksuista hallusianntionkumoamisantiperspiranttia.
Huomasin, kuinka kääpiöt nuukahtivat maahan, sitten retkahti avaruusapina hervottomana alas sumutteeen yhä tunkeutuessa voimakkaammin ympärille. Sitten alkoi silmissäni hämertymään...

...Avasin silmiäni varovasti, oli hämärää. Istuin kotini olohuoneen sohvalla. Sohvan toisessa päässä istui Jartsa kädessään vappuserpentiinispraypullo. Olohuoneeni seinät olivat täynnä roiskittua spray-serpentiiniä.
Jaloissani kiehnasi kaksi suloista kissaani, Rolle ja Murri. Nälkäisinä jälleen niinkuin yleensäkin....

dewolf kirjoitti:

ilma sumeni ympärillämme avaruusapinan sumuttaessa yhä innokkaammin ja innokkaammin.
- Jumittaa!
Avaruusapina huusi ja pullosta suihkusi yhä enemmän ympärille kitkerän tuoksuista hallusianntionkumoamisantiperspiranttia.
Huomasin, kuinka kääpiöt nuukahtivat maahan, sitten retkahti avaruusapina hervottomana alas sumutteeen yhä tunkeutuessa voimakkaammin ympärille. Sitten alkoi silmissäni hämertymään...

...Avasin silmiäni varovasti, oli hämärää. Istuin kotini olohuoneen sohvalla. Sohvan toisessa päässä istui Jartsa kädessään vappuserpentiinispraypullo. Olohuoneeni seinät olivat täynnä roiskittua spray-serpentiiniä.
Jaloissani kiehnasi kaksi suloista kissaani, Rolle ja Murri. Nälkäisinä jälleen niinkuin yleensäkin....

Lue lisää

Silloin vaaleanpunainen säde lävisti Jartsan otsan, ja Jartsa lyyhistyi lattialle kuin räsynukke. Sohvan takaa loikkasi esiin kääpiö.
-Mestarilaukaus, vaikka itse sanonkin, totesi kääpiö pidellen kädessään kidettä. -Jälleen yksi kyborgi vähemmän!
Tuskin kuulin kääpiön sanoja itkultani. Pitelin Jartsan savuavaa päätä sylissäni, ja muistot tulvivat mieleeni. -Ehkä näin oli tarkoitus, kuiskasin. Rolle ja Murri kiehnäsivät lohduttavasti jaloissani. -Se näytti aivan kyborgilta, selitti kääpiö nolona.

hihihih kirjoitti:

Silloin vaaleanpunainen säde lävisti Jartsan otsan, ja Jartsa lyyhistyi lattialle kuin räsynukke. Sohvan takaa loikkasi esiin kääpiö.
-Mestarilaukaus, vaikka itse sanonkin, totesi kääpiö pidellen kädessään kidettä. -Jälleen yksi kyborgi vähemmän!
Tuskin kuulin kääpiön sanoja itkultani. Pitelin Jartsan savuavaa päätä sylissäni, ja muistot tulvivat mieleeni. -Ehkä näin oli tarkoitus, kuiskasin. Rolle ja Murri kiehnäsivät lohduttavasti jaloissani. -Se näytti aivan kyborgilta, selitti kääpiö nolona.

Lue lisää

- Äh, nyt riittää kissailu.
Totesi toinen kissoista, nousi takatassuilleen ja riisui turkkinsa. Pian myös toinen kissa teki samoin. Turkkien alta paljastui kaksi kääpiötä, jotka kolmannen kääpiön kääpiön kanssa suunnittelurinkiin, päät vastakkain. Alkoi melkoinen supina, ja yritin vaivihkaa lähestyä kääpiöitä, mutta kääpiöt vetäytyivät aina saman verran kauemmas ja mulkoilivat minua epäluuloisesti. Sitten keräsin rohkeuteni ja kaiken voimani ja ponnistin rysähtäen keskelle kääpiöitä. Samalla sieppasin kiteen, jota yksi kääpiöistä piti kämmenellään samalla kun muut kääpiöt hymisivät omituisen näköisesti.
Juoksin ulos talosta ja suunnistin kohti satamalaituria tiukasti kidettä kädessä puristaen...

dewolf kirjoitti:

- Äh, nyt riittää kissailu.
Totesi toinen kissoista, nousi takatassuilleen ja riisui turkkinsa. Pian myös toinen kissa teki samoin. Turkkien alta paljastui kaksi kääpiötä, jotka kolmannen kääpiön kääpiön kanssa suunnittelurinkiin, päät vastakkain. Alkoi melkoinen supina, ja yritin vaivihkaa lähestyä kääpiöitä, mutta kääpiöt vetäytyivät aina saman verran kauemmas ja mulkoilivat minua epäluuloisesti. Sitten keräsin rohkeuteni ja kaiken voimani ja ponnistin rysähtäen keskelle kääpiöitä. Samalla sieppasin kiteen, jota yksi kääpiöistä piti kämmenellään samalla kun muut kääpiöt hymisivät omituisen näköisesti.
Juoksin ulos talosta ja suunnistin kohti satamalaituria tiukasti kidettä kädessä puristaen...

Lue lisää

Sitten aloin hidastamaan vauhtia. Miksi oikeastaan juoksin. Hidastin vauhdin kävelytksi ja lopulta pysähdyin. Istahdin tien poskessa olevalle kivelle ja seurasin ohi kiitäviä autoja ja ihmisiä. Sitten avasin nyrkkini, missä olin puristanut tiukasti kidettä. Enempää ajattelematta laitoin kiteen suuhuni ja nielaisin. Nyt kide oli minulla hyvässä hallussa.

Laitoin silmät kiinni ja mietin viimeisintä lääkärissäkäyntiäni. Lääkäri oli selittänyt, että en ollut päässyt vielä ylitse kaksi vuotta sitten tapahtuneesta erosta. Minä ja Jartsa lähdimme silloin eri teille. Lääkäri sanoi, että vahvat hallusinaatiot palauttavat todentuntuisesti mieleeni tapahtumia jostain menneestä....
Tavallaan olin helpottunut, sillä muuten Jartsa olisi jo kuollut monta kertaa. Nyt Jartsa varmaankin eli omaa elämäänsä jossain muualla niinkuin tähänkin asti. jotenkin kuitenkin kai kaipasin häntä.
Siinä asiaa miettiessä näin, kuinka kolme kääpiötä asteli alas mäkeä minua kohti.

dewolf kirjoitti:

Sitten aloin hidastamaan vauhtia. Miksi oikeastaan juoksin. Hidastin vauhdin kävelytksi ja lopulta pysähdyin. Istahdin tien poskessa olevalle kivelle ja seurasin ohi kiitäviä autoja ja ihmisiä. Sitten avasin nyrkkini, missä olin puristanut tiukasti kidettä. Enempää ajattelematta laitoin kiteen suuhuni ja nielaisin. Nyt kide oli minulla hyvässä hallussa.

Laitoin silmät kiinni ja mietin viimeisintä lääkärissäkäyntiäni. Lääkäri oli selittänyt, että en ollut päässyt vielä ylitse kaksi vuotta sitten tapahtuneesta erosta. Minä ja Jartsa lähdimme silloin eri teille. Lääkäri sanoi, että vahvat hallusinaatiot palauttavat todentuntuisesti mieleeni tapahtumia jostain menneestä....
Tavallaan olin helpottunut, sillä muuten Jartsa olisi jo kuollut monta kertaa. Nyt Jartsa varmaankin eli omaa elämäänsä jossain muualla niinkuin tähänkin asti. jotenkin kuitenkin kai kaipasin häntä.
Siinä asiaa miettiessä näin, kuinka kolme kääpiötä asteli alas mäkeä minua kohti.

Lue lisää

En yrittänyt paeta. Tunsin, että oli aika selvittää välini menneisyyden kanssa. Jartsan, kiteen, kääpiöiden ja kaiken sellaisen. Halusin aloittaa kaiken alusta. Mutta kääpiöt vaikuttivat kiukkuisilta ehtiessään luokseni.
-Näin hänen nielaisevan kiteen, sanoi yksi kääpiöistä. -Sahataan hänet kahtia! sanoi toinen kääpiö. -Ei vaan syötetään hänelle pilaantunutta hernerokkaa, hän oksentaa ja kide on pian meillä! Kääpiöt hymisivät hyväksyvästi, ja yksi heistä otti taskustaan hernerokkatölkin ja avasi sen. YÖÖK! Se tuoksui aivan kammottavalle. Tiesin, että kuolisin ennemmin kuin maistaisin tuota mönjää! Aloin kirkua. Yhä kovempaa ja kovempaa. Huusin niin kovaa, että maailma ympärilläni alkoi väreillä ja muuttua pimeäksi. Tunsin jonkun ravistelevan minua. Oli säkkipimeää, ja lopetin huutamisen. -Hän alkaa vihdoinkin virota, sanoi avaruusapina. -Kuuletko meitä? Sait yliannoksen antiperspiranttia. Olet turvassa sukellusveneessä! Tirehtööri sanoi äsken, että olemme saapuneet Etelänavalle.

huihuhu kirjoitti:

En yrittänyt paeta. Tunsin, että oli aika selvittää välini menneisyyden kanssa. Jartsan, kiteen, kääpiöiden ja kaiken sellaisen. Halusin aloittaa kaiken alusta. Mutta kääpiöt vaikuttivat kiukkuisilta ehtiessään luokseni.
-Näin hänen nielaisevan kiteen, sanoi yksi kääpiöistä. -Sahataan hänet kahtia! sanoi toinen kääpiö. -Ei vaan syötetään hänelle pilaantunutta hernerokkaa, hän oksentaa ja kide on pian meillä! Kääpiöt hymisivät hyväksyvästi, ja yksi heistä otti taskustaan hernerokkatölkin ja avasi sen. YÖÖK! Se tuoksui aivan kammottavalle. Tiesin, että kuolisin ennemmin kuin maistaisin tuota mönjää! Aloin kirkua. Yhä kovempaa ja kovempaa. Huusin niin kovaa, että maailma ympärilläni alkoi väreillä ja muuttua pimeäksi. Tunsin jonkun ravistelevan minua. Oli säkkipimeää, ja lopetin huutamisen. -Hän alkaa vihdoinkin virota, sanoi avaruusapina. -Kuuletko meitä? Sait yliannoksen antiperspiranttia. Olet turvassa sukellusveneessä! Tirehtööri sanoi äsken, että olemme saapuneet Etelänavalle.

Lue lisää

Pieni kääpiö istui vuoteeni reunalla ja tuijotti minua herkeämättä.
- Olin huolissani sinusta, se sanoi.
Näin kuinka kääpiö kuivasi pienen kyyneleen paitansa hihaan ja jatkoi tuijottamista.
Nousin istumaan vuoteelleni ja venyttelin kunnolla. Tuntui kuin olisin maannut samassa asenneossa pitkään, sillä jäsenet olivat jäykät ja niitä särki.
minun oli pakko kysyä:
- emmekö jo käyneet Etelänavalla?
Kaikki katsoivat minuun epäuskoisesti. Juuri sisään astunut tirehtööri puisteli vain päätään.
- Emme tietenkään, aloitti avaruusapina, meillä on tapaaminen pingviinien kanssa.
Alus oli noussut pintaan ja nousimme kannelle. Katselin sukellusveneen ankkurointia jäänreunukselle. Pian rannalle ilmestyi ensimmäinen pingviini, ja hetken kuluttua koko ranta oli niitä täynnä. Pingviinit näyttivät huolestuneilta ja osoittivat jäävuoren taakse, mistä nousi mustaa savua. Miehistö aluksella oli vakavan näköistä, ja osa kiiruhti varusteiden laittamisessa. Pian oli koottuna retkikunta, johon myös minä kuuluin, valmiina lähtemään pingviinien mukaan kohti uhkaavaa savua.

dewolf kirjoitti:

Pieni kääpiö istui vuoteeni reunalla ja tuijotti minua herkeämättä.
- Olin huolissani sinusta, se sanoi.
Näin kuinka kääpiö kuivasi pienen kyyneleen paitansa hihaan ja jatkoi tuijottamista.
Nousin istumaan vuoteelleni ja venyttelin kunnolla. Tuntui kuin olisin maannut samassa asenneossa pitkään, sillä jäsenet olivat jäykät ja niitä särki.
minun oli pakko kysyä:
- emmekö jo käyneet Etelänavalla?
Kaikki katsoivat minuun epäuskoisesti. Juuri sisään astunut tirehtööri puisteli vain päätään.
- Emme tietenkään, aloitti avaruusapina, meillä on tapaaminen pingviinien kanssa.
Alus oli noussut pintaan ja nousimme kannelle. Katselin sukellusveneen ankkurointia jäänreunukselle. Pian rannalle ilmestyi ensimmäinen pingviini, ja hetken kuluttua koko ranta oli niitä täynnä. Pingviinit näyttivät huolestuneilta ja osoittivat jäävuoren taakse, mistä nousi mustaa savua. Miehistö aluksella oli vakavan näköistä, ja osa kiiruhti varusteiden laittamisessa. Pian oli koottuna retkikunta, johon myös minä kuuluin, valmiina lähtemään pingviinien mukaan kohti uhkaavaa savua.

Lue lisää

Pakkanen oli purevan kylmää, mutta varusteemme olivat hyvät, ja olimme perillä jäävuoren takana jo ennen iltaa. Tyrmistyksemme oli suuri, kun huomasimme savun tulevan nuotiosta, jonka äärellä istui yksinäinen hahmo. "Vihdoinkin tulitte! Yritän paistaa makkaraa, mutta nämä märät puut eivät meinaa millään syttyä.", hahmo murahti. Suuni loksahti auki, sillä ääni kuului Jartsalle! Kääpiö hapuili kidettään, mutta avaruusapina tarttui kääpiötä kädestä ja pudisti päätään. -Älä hosu, tuo voi olla oikea Jartsa, huomautti avaruusapina. Saimme puut syttymään, ja pian mutustelimme yhdessä pingviinien kanssa herkullisia grillimakkaroita hiljalleen pimenevässä Etelänavan maisemassa.

t7t7ttt7 kirjoitti:

Pakkanen oli purevan kylmää, mutta varusteemme olivat hyvät, ja olimme perillä jäävuoren takana jo ennen iltaa. Tyrmistyksemme oli suuri, kun huomasimme savun tulevan nuotiosta, jonka äärellä istui yksinäinen hahmo. "Vihdoinkin tulitte! Yritän paistaa makkaraa, mutta nämä märät puut eivät meinaa millään syttyä.", hahmo murahti. Suuni loksahti auki, sillä ääni kuului Jartsalle! Kääpiö hapuili kidettään, mutta avaruusapina tarttui kääpiötä kädestä ja pudisti päätään. -Älä hosu, tuo voi olla oikea Jartsa, huomautti avaruusapina. Saimme puut syttymään, ja pian mutustelimme yhdessä pingviinien kanssa herkullisia grillimakkaroita hiljalleen pimenevässä Etelänavan maisemassa.

Lue lisää

Silloin jähmetyimme kauhusta, sillä jäävuoren takaa ilmestyi jättiläismäinen hullu tiedemies! Se hohotti kolkosti, ja sanoi ääni jyristen: "Ette koskaan pääse pois Etelänavalta! Kide on pian minun, ho-ho-ho!"
-Tuo on pelkkä hallusinaatio, supisi kääpiö korvaani. Olin myös alkanut ihmetellä Jartsan käytöstä. Hän vaikutti äreältä, ei koskenut makkaroihin, ja olin välillä kuulevinani hänen suunnaltaan jonkinlaista raksutusta ja hurinaa.
Avaruusapina otti taskustaan antiperspirantin ja alkoi sumuttaa vimmatusti.

jijijijij kirjoitti:

Silloin jähmetyimme kauhusta, sillä jäävuoren takaa ilmestyi jättiläismäinen hullu tiedemies! Se hohotti kolkosti, ja sanoi ääni jyristen: "Ette koskaan pääse pois Etelänavalta! Kide on pian minun, ho-ho-ho!"
-Tuo on pelkkä hallusinaatio, supisi kääpiö korvaani. Olin myös alkanut ihmetellä Jartsan käytöstä. Hän vaikutti äreältä, ei koskenut makkaroihin, ja olin välillä kuulevinani hänen suunnaltaan jonkinlaista raksutusta ja hurinaa.
Avaruusapina otti taskustaan antiperspirantin ja alkoi sumuttaa vimmatusti.

Lue lisää

-Kurja deodoranttisi ei auta, jylisi valtava tiedemiehen hahmo, ja otti askeleen meitä kohti. -Ei auta. Makkaroissa oli jotain hallusinogeeniä, mutisi avaruusapina pettyneenä ja laittoi sprayn takaisin taskuunsa. Mikä nyt neuvoksi, pohdin epätoivoisena.

huhuhuhu kirjoitti:

-Kurja deodoranttisi ei auta, jylisi valtava tiedemiehen hahmo, ja otti askeleen meitä kohti. -Ei auta. Makkaroissa oli jotain hallusinogeeniä, mutisi avaruusapina pettyneenä ja laittoi sprayn takaisin taskuunsa. Mikä nyt neuvoksi, pohdin epätoivoisena.

Lue lisää

hullun tiedemiehen kimakka nauru kaikui aina välillä korvissani.
- Rautoihin!
Kuului tiedemiehen hysteerinen huuto. Samantien Jartsa heitti makkaratikun maahan ja nappasi kädestäni kiinni. Ennekuin tajusinkaan käteeni oli laitettu käsiraudat, joista toinen puoli oli kiinni avaruusapinan ranteessa. Toisessa kädessäni oli myös käsirauta, jonka toisessa päässä oli kiinni kääpiö. Rauta oli kiinni kääpiön kaulassa, sillä hänen ranteensa oli aivan liian ohut.
- Älä vedä, kumarru, hitaammin! Huusi kääpiö raukka koko ajan minulle.
Seuraavaksi hullu tiedemies käski meitä seuraamaan ja lähdimme vaeltamaan jäätikköä pitkin. Jartsa polkaisi maassa olevaa jääkimpaletta. Kullui narahdus ja jäähän avautui luukku. Näin keltaisen valon valaisemat portaat, jotka johtivat jään sisälle. Hullu tiedemies asteli edeltä ja meidän piti seurata. Jartsa tuli tiukasti perässämme kädessään pistoolin tapainen laite. Joukko pingviineitä keikkui luukulle asti perässämme, mutta yksikään ei uskaltanut sisälle.

dewolf kirjoitti:

hullun tiedemiehen kimakka nauru kaikui aina välillä korvissani.
- Rautoihin!
Kuului tiedemiehen hysteerinen huuto. Samantien Jartsa heitti makkaratikun maahan ja nappasi kädestäni kiinni. Ennekuin tajusinkaan käteeni oli laitettu käsiraudat, joista toinen puoli oli kiinni avaruusapinan ranteessa. Toisessa kädessäni oli myös käsirauta, jonka toisessa päässä oli kiinni kääpiö. Rauta oli kiinni kääpiön kaulassa, sillä hänen ranteensa oli aivan liian ohut.
- Älä vedä, kumarru, hitaammin! Huusi kääpiö raukka koko ajan minulle.
Seuraavaksi hullu tiedemies käski meitä seuraamaan ja lähdimme vaeltamaan jäätikköä pitkin. Jartsa polkaisi maassa olevaa jääkimpaletta. Kullui narahdus ja jäähän avautui luukku. Näin keltaisen valon valaisemat portaat, jotka johtivat jään sisälle. Hullu tiedemies asteli edeltä ja meidän piti seurata. Jartsa tuli tiukasti perässämme kädessään pistoolin tapainen laite. Joukko pingviineitä keikkui luukulle asti perässämme, mutta yksikään ei uskaltanut sisälle.

Lue lisää

Saavuimme huoneeseen joka oli täynnä kaikenlaiseia vempaimia. Meidät istutettiin alas ja hullu tiedemies astui eteemme saaden hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä välillä.
- Voinhan nyt paljastaa tämän! Ette te enää kuitenkaan pääse kenellekään kertomaan.
Ja tiedemies nauroi. Tai en tiedä pystyikö sitä nauruksi sanoa. Mieleeni tuli lähinnä hyeena, joka on haistanut saaliinsa.
- Etelämanner! voi teitä vähäuskoiset!
Olen rakentanut tämän valtaisen saaren ihan omiin tarkoituksiini. Jäätä tarvitsen, sillä voin erottaa vain jäästä vedyn, josta saan kaiken tarvittavan energian. Kaikkein parasta on se, että kun käytän yhden yksikön jäätä, syntyy jätteenä jäätä kaksi yksikkö.
Ja tiedemies nauroi, nyt aivan kippurassa edessämme...
- Ja tämä Jartsa, tiedemies sanoi ja veti Jartsan vierellensä. Tämä on kaksi vuotta sitten purjehtimassa olleen miehen yksi lukuisista kopioista. Tarvitsin jonkinlaiset ulkoiset muodot luomilleni kyborgeille, ymmärrätte varmaan....Nuo pingviinit tuolla ulkona ovat minun harjoittelutöitäni. Te kolme olisittekin jotain uutta. Olen jo kyllästynyt kaikkiin vanhoihin hahmoihin.

Aloin pahasti aavistamaan mitä tiedemiehellä oli mielessä. Näin edessämme kolme outoa istuinta, joihin oli kytketty valtaisa määrä letkuja ja johtoja. Jokainen tuoli näytti kuin tehdyn meille. Yksi tuoleista oli pieni, juuri kääpiön kokoa. Yksi oli íso, tilat kolmelle jalalle, juuri niinkuin avaruusapinalle ja kolmas oli kuin tehty minulle. Nyt olisi käyttöä kiteelle.
Paniikki alkoi nousemaan sisimmässäni....

dewolf kirjoitti:

Saavuimme huoneeseen joka oli täynnä kaikenlaiseia vempaimia. Meidät istutettiin alas ja hullu tiedemies astui eteemme saaden hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä välillä.
- Voinhan nyt paljastaa tämän! Ette te enää kuitenkaan pääse kenellekään kertomaan.
Ja tiedemies nauroi. Tai en tiedä pystyikö sitä nauruksi sanoa. Mieleeni tuli lähinnä hyeena, joka on haistanut saaliinsa.
- Etelämanner! voi teitä vähäuskoiset!
Olen rakentanut tämän valtaisen saaren ihan omiin tarkoituksiini. Jäätä tarvitsen, sillä voin erottaa vain jäästä vedyn, josta saan kaiken tarvittavan energian. Kaikkein parasta on se, että kun käytän yhden yksikön jäätä, syntyy jätteenä jäätä kaksi yksikkö.
Ja tiedemies nauroi, nyt aivan kippurassa edessämme...
- Ja tämä Jartsa, tiedemies sanoi ja veti Jartsan vierellensä. Tämä on kaksi vuotta sitten purjehtimassa olleen miehen yksi lukuisista kopioista. Tarvitsin jonkinlaiset ulkoiset muodot luomilleni kyborgeille, ymmärrätte varmaan....Nuo pingviinit tuolla ulkona ovat minun harjoittelutöitäni. Te kolme olisittekin jotain uutta. Olen jo kyllästynyt kaikkiin vanhoihin hahmoihin.

Aloin pahasti aavistamaan mitä tiedemiehellä oli mielessä. Näin edessämme kolme outoa istuinta, joihin oli kytketty valtaisa määrä letkuja ja johtoja. Jokainen tuoli näytti kuin tehdyn meille. Yksi tuoleista oli pieni, juuri kääpiön kokoa. Yksi oli íso, tilat kolmelle jalalle, juuri niinkuin avaruusapinalle ja kolmas oli kuin tehty minulle. Nyt olisi käyttöä kiteelle.
Paniikki alkoi nousemaan sisimmässäni....

Lue lisää

Sain paniikin hillittyä ja tein nopean tilannearvion. Kääpiö ei käyttänyt kidettä, olikohan se jäänyt leiriin. Pakko luottaa pellentaitoihini. -Viimeisenä toivomuksenani esitän, että saisin vähän pelleillä. Olen hyvä sirkuspelle, sanoin. -Senkun pelleilet, mutta nopeasti, kikatti hullu tiedemies hysteerisesti. Onneksi olin jostain syystä ottanut pellevehkeet mukaan. Sonnustauduin salamannopeasti pelleksi, ja aloin pelleillä. Esitin parhaita temppujani, ja tiedemiehen hohotus yltyi ja yltyi. Hän nauroi kippurassa ja hakkasi käsillään jäähän. -Hohoho! Lopeta! Tikahdun nauruun! Hahaha! hän ulvoi, mutta kompastelin ja pelleilin lisää ja lisää. Yhtäkkiä hullu tiedemies muuttui siniseksi ja romahti kasaan. Hän oli saanut nauruhalvauksen!

ggygygy kirjoitti:

Sain paniikin hillittyä ja tein nopean tilannearvion. Kääpiö ei käyttänyt kidettä, olikohan se jäänyt leiriin. Pakko luottaa pellentaitoihini. -Viimeisenä toivomuksenani esitän, että saisin vähän pelleillä. Olen hyvä sirkuspelle, sanoin. -Senkun pelleilet, mutta nopeasti, kikatti hullu tiedemies hysteerisesti. Onneksi olin jostain syystä ottanut pellevehkeet mukaan. Sonnustauduin salamannopeasti pelleksi, ja aloin pelleillä. Esitin parhaita temppujani, ja tiedemiehen hohotus yltyi ja yltyi. Hän nauroi kippurassa ja hakkasi käsillään jäähän. -Hohoho! Lopeta! Tikahdun nauruun! Hahaha! hän ulvoi, mutta kompastelin ja pelleilin lisää ja lisää. Yhtäkkiä hullu tiedemies muuttui siniseksi ja romahti kasaan. Hän oli saanut nauruhalvauksen!

Lue lisää

Kääpiö valitti pelleilyn jälkeen kipeää kaulaansa, huomasin kuinka hän roikkui yhä vasemmassa kädessäni käsiraudan toisessa päässä.
Otin avaimen luhistuneelta tiedemieheltä ja vapautin kääpiön, joka meni nurkkaan mököttämään kaulaansa pidellen. Nyt oli kuitenkin tilaisuutemme paeta.
Otin ensimääisen juoksuaskelen kohti ovea, mutta kompastuin pellenpukuuni. Avaruusapina oli jo kiskomassa ovea, mutta se oli lukittu toiselta puolelta emmekä saneet sitä auki. Istuimme kääpiön viereen ja yritin silmäillä mahdollisuuksiamme päästä pois, mutta turhaan.

Samassa lennähti vastapäisellä seinällä oleva ovi auki. Sirkustirehtööri asteli sisälle ja katsoi meitä vakavana.
- Tuhositte minun parhaan luomukseni! Olihan siinä vielä pientä hienosäätöä, mutta silti.

Nyt vasta huomasin, miksi hullu tiedemies oli näyttänyt niin tutulta. Tirehtööri oli aivan samannäköinen.

dewolf kirjoitti:

Kääpiö valitti pelleilyn jälkeen kipeää kaulaansa, huomasin kuinka hän roikkui yhä vasemmassa kädessäni käsiraudan toisessa päässä.
Otin avaimen luhistuneelta tiedemieheltä ja vapautin kääpiön, joka meni nurkkaan mököttämään kaulaansa pidellen. Nyt oli kuitenkin tilaisuutemme paeta.
Otin ensimääisen juoksuaskelen kohti ovea, mutta kompastuin pellenpukuuni. Avaruusapina oli jo kiskomassa ovea, mutta se oli lukittu toiselta puolelta emmekä saneet sitä auki. Istuimme kääpiön viereen ja yritin silmäillä mahdollisuuksiamme päästä pois, mutta turhaan.

Samassa lennähti vastapäisellä seinällä oleva ovi auki. Sirkustirehtööri asteli sisälle ja katsoi meitä vakavana.
- Tuhositte minun parhaan luomukseni! Olihan siinä vielä pientä hienosäätöä, mutta silti.

Nyt vasta huomasin, miksi hullu tiedemies oli näyttänyt niin tutulta. Tirehtööri oli aivan samannäköinen.

Lue lisää

Tirehtööri tuijotti minua kiinteästi, ja tunsin, miten tahtoni alkoi heiketä, sulautua hänen tahtoonsa. Tirehtöörin silmät olivat kuin pyrstötähdet, jotka alkoivat hitaasti pyöriä edessäni. Ne johdattivat minut tuolin eteen. Yhtäkkiä tunsin itseni hyvin väsyneeksi. Minun oli ihan pakko istua. Noin... nyt oli hyvä. Kuinka mukavalta tuoli tuntuikaan. Vihdoinkin sain levätä. Silmäluomeni alkoivat tuntua raskailta, ja ennen nukahtamistani ehdin havaita, miten avaruusapina ja kääpiö astelivat vuorotellen omiin tuoleihinsa. Tirehtööri hääri tietokoneen ääressä naputellen näppäimistöä.
Tuntui kuin olisin nukkunut todella pitkään. Haukottelin ja venyttelin. Katsoin ympärilleni. Huoneessa oli kymmeniä avaruusapinakopioita, kääpiökopioita ja kaksoisolentojani, mutta se ei hätkähdyttänyt minua. Viereisissä tuoleissa istui edelleen kääpiö ja avaruusapina, jotka tirskuivat. Tirehtööri nauraa hörötti, ja käski meidän nousta tuoleista. Hänen kaulassaan roikkui hopeaketjussa oleva kide. Nousimme tottelevaisina, valmiina tekemään kaiken, mitä tirehtööri käski. -Tästä lähtien sanotte minua Mestariksi. -Kyllä Mestari, vastasimme kaikki yhteen ääneen.

gygygyg kirjoitti:

Tirehtööri tuijotti minua kiinteästi, ja tunsin, miten tahtoni alkoi heiketä, sulautua hänen tahtoonsa. Tirehtöörin silmät olivat kuin pyrstötähdet, jotka alkoivat hitaasti pyöriä edessäni. Ne johdattivat minut tuolin eteen. Yhtäkkiä tunsin itseni hyvin väsyneeksi. Minun oli ihan pakko istua. Noin... nyt oli hyvä. Kuinka mukavalta tuoli tuntuikaan. Vihdoinkin sain levätä. Silmäluomeni alkoivat tuntua raskailta, ja ennen nukahtamistani ehdin havaita, miten avaruusapina ja kääpiö astelivat vuorotellen omiin tuoleihinsa. Tirehtööri hääri tietokoneen ääressä naputellen näppäimistöä.
Tuntui kuin olisin nukkunut todella pitkään. Haukottelin ja venyttelin. Katsoin ympärilleni. Huoneessa oli kymmeniä avaruusapinakopioita, kääpiökopioita ja kaksoisolentojani, mutta se ei hätkähdyttänyt minua. Viereisissä tuoleissa istui edelleen kääpiö ja avaruusapina, jotka tirskuivat. Tirehtööri nauraa hörötti, ja käski meidän nousta tuoleista. Hänen kaulassaan roikkui hopeaketjussa oleva kide. Nousimme tottelevaisina, valmiina tekemään kaiken, mitä tirehtööri käski. -Tästä lähtien sanotte minua Mestariksi. -Kyllä Mestari, vastasimme kaikki yhteen ääneen.

Lue lisää

tirehtööri käveli ulos huoneesta ja käski meidän seurata. Seurasimme mielellämme. Halusin auttaa tirehtööri kaikin tavoin ja toteuttaa hänen kaikki toiveensa. Saavuimmme jonkinlaisen jäävuoren huipulle, mihin oli rakennettu näköalahuone. Tirehtööri käski meidän ihailla maisemaa, ja sanoimme yhteen ääneen:
- Kyllä mestari.
Saimme tehtäväksemme vartioida ranniokkoa ja ilmoittaa välittömästi, jos näkyy jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Vastasimme:
- Kyllä mestari!
Tämän jälkeen tirehtööri asteli pois huoneesta ja jäimme kolmisin suorittamaan tehtäväämme.

Komannen vuorokauden jälkeen huomasin kaukana horisontissa lähestyvän veneen. Se oli iso Swan. Otin pöydältä kiikarit ja tähystin venettä. Kannella oli neljä karskinnäköistä merimiestä. Isoimmalla merimiehellä oli tuuhea musta parta, ja pian tunnistinkin hänet samaksi, joka oli ollut Jartsan Swanissa miehistönä. Se sama, jonka Jartsa hilasi mastoon. Koska vene ja miehet olivat tuttuja, ei se ollut mielestäni mietenkään tavanomaisesta poikkeavaa, ja jätin hälyttämättä. Voisihan olla että mestari suuttuisi, jos turhaan vaivaisin häntä. Kääpiö ja avaruusapina nyökyttelivät päätään todeten saman.

dewolf kirjoitti:

tirehtööri käveli ulos huoneesta ja käski meidän seurata. Seurasimme mielellämme. Halusin auttaa tirehtööri kaikin tavoin ja toteuttaa hänen kaikki toiveensa. Saavuimmme jonkinlaisen jäävuoren huipulle, mihin oli rakennettu näköalahuone. Tirehtööri käski meidän ihailla maisemaa, ja sanoimme yhteen ääneen:
- Kyllä mestari.
Saimme tehtäväksemme vartioida ranniokkoa ja ilmoittaa välittömästi, jos näkyy jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Vastasimme:
- Kyllä mestari!
Tämän jälkeen tirehtööri asteli pois huoneesta ja jäimme kolmisin suorittamaan tehtäväämme.

Komannen vuorokauden jälkeen huomasin kaukana horisontissa lähestyvän veneen. Se oli iso Swan. Otin pöydältä kiikarit ja tähystin venettä. Kannella oli neljä karskinnäköistä merimiestä. Isoimmalla merimiehellä oli tuuhea musta parta, ja pian tunnistinkin hänet samaksi, joka oli ollut Jartsan Swanissa miehistönä. Se sama, jonka Jartsa hilasi mastoon. Koska vene ja miehet olivat tuttuja, ei se ollut mielestäni mietenkään tavanomaisesta poikkeavaa, ja jätin hälyttämättä. Voisihan olla että mestari suuttuisi, jos turhaan vaivaisin häntä. Kääpiö ja avaruusapina nyökyttelivät päätään todeten saman.

Lue lisää

Hetken kuluttua päätimme kuitenkin tehdä hälytyksen. Mestarin on parasta arvioida, poikkeaako tilanne tavanomaisesta, päätimme yhdessä. Tirehtööri oli hyvin tyytyväinen, kun olimme tehneet hälytyksen, ja käski meidän jatkaa vartiointia. - Kyllä mestari, vastasimme.
Seurasimme apaattisina, kun kyborgit upottivat merimiesten Swan-aluksen. -Vihollinen on nyt tuhottu, kiitos teille orjat, että annoitte ajoissa hälytyksen, sanoi tirehtööri illalla.
- Kyllä mestari, sanoimme yhteen ääneen. Oli hyvä, että mestari oli meihin tyytyväinen. Mikään muu ei meitä enää kiinnostanutkaan.

yygygy kirjoitti:

Hetken kuluttua päätimme kuitenkin tehdä hälytyksen. Mestarin on parasta arvioida, poikkeaako tilanne tavanomaisesta, päätimme yhdessä. Tirehtööri oli hyvin tyytyväinen, kun olimme tehneet hälytyksen, ja käski meidän jatkaa vartiointia. - Kyllä mestari, vastasimme.
Seurasimme apaattisina, kun kyborgit upottivat merimiesten Swan-aluksen. -Vihollinen on nyt tuhottu, kiitos teille orjat, että annoitte ajoissa hälytyksen, sanoi tirehtööri illalla.
- Kyllä mestari, sanoimme yhteen ääneen. Oli hyvä, että mestari oli meihin tyytyväinen. Mikään muu ei meitä enää kiinnostanutkaan.

Lue lisää

Samaan aikaan Swanin kannella oli vipinää. Aluksen vajotessa syvyyksiin miehistö oli asettautunut rungon alla olevaan viinitynnyrin näköiseen vanhaan sukellusveneeseen yhdeksän pienen kääpiön kanssa Mustapartainen mies murisi toisille:
- PRRKKel, olimme oikeassa. Meitä osattiin odottaa. Onneksi me osasimme myös ennakoida mahdollisen vastarinnan. Nyt he luulevat, että olemme tuhoutuneet ja voimme sukeltaa jään alta ja yllättää vastapuolen.
Tämän sanottuaan tuiman näköinen pieni kääpiö tarttui aluksen ohjaussauvoihin ja käänteli vipuja. Alus lähti painumaan syvemmälle.

Sitten silmä kaikkosi ja näin mustapartaisen merimiehen suurennuslasi kädessään:
- Hyvä, olet toipumassa, niinkuin nuo muutkin.
Pääsimme jäälautan alle ja tunkeuduimme sisään. Huomasimme teidän olevan täällä vankina, ja hullu tiedemies oli onnitunut teidät manipuloimaan. Meidän ei auttanut muu kuin tainnuttaa teidät tainnesumulla.

Katsoin antiperspiranttipulloa ja huomasin, että se ei ollut alunperinkään ollut toimintakuntoinen, vaan kaikki sumu olikin tullut lattiaan poratusta reiästä.
Ja mustapartainen jatkoi:
- Sitten sahasimme jäähän aukon, josta saimme teidät pelastettua.
Katselin ympärilleni ja huomasin joukon kääpiöitä tuijottavan minua kiinnostuneesti.
Tiesin, että olin heille suuressa kiitollisuuden velassa.

dewolf kirjoitti:

Sitten silmä kaikkosi ja näin mustapartaisen merimiehen suurennuslasi kädessään:
- Hyvä, olet toipumassa, niinkuin nuo muutkin.
Pääsimme jäälautan alle ja tunkeuduimme sisään. Huomasimme teidän olevan täällä vankina, ja hullu tiedemies oli onnitunut teidät manipuloimaan. Meidän ei auttanut muu kuin tainnuttaa teidät tainnesumulla.

Katsoin antiperspiranttipulloa ja huomasin, että se ei ollut alunperinkään ollut toimintakuntoinen, vaan kaikki sumu olikin tullut lattiaan poratusta reiästä.
Ja mustapartainen jatkoi:
- Sitten sahasimme jäähän aukon, josta saimme teidät pelastettua.
Katselin ympärilleni ja huomasin joukon kääpiöitä tuijottavan minua kiinnostuneesti.
Tiesin, että olin heille suuressa kiitollisuuden velassa.

Lue lisää

Hätkähdimme kaikki, kun kammottava nauru alkoi. Se tuntui tulevan kaikkialta.
- Ha ha ha ha ha... Katsokaa ympärillenne...
Kauhistuneina huomasimme, että meidät ympäröi jonkinlainen lasiseinä joka puolelta. Keskellä lattiaa oleva reikä ei ollutkaan porattu, vaan se näytti johtavan toiseen pyöreään huoneeseen, jossa oli myös läpinäkyvät lasiseinät. Reikä alkoi vetää minua puoleensa kuin jättiläismäinen pölynimuri. Yritin tarttua mustapartaiseen mieheen, mutta turhaan. Putosin allaolevaan huoneeseen, ja samassa tajusin, että olimme jättiläismäisen tiimalasin sisällä! Vähän ajan päästä mustapartainen mies putosi viereeni, sitten muut merimiehet, avaruusapina ja kääpiöt. Sitten kaaduimme lasiseinää vasten, sillä tiimalasi kääntyi ympäri, ja taas ilmavirta alkoi vetää minua kohti reikää. - Ha ha ha, olette ikuisesti tiimalasin vankeja! kuului kolkko nauru ympäriltämme.

y8y8y8y8 kirjoitti:

Hätkähdimme kaikki, kun kammottava nauru alkoi. Se tuntui tulevan kaikkialta.
- Ha ha ha ha ha... Katsokaa ympärillenne...
Kauhistuneina huomasimme, että meidät ympäröi jonkinlainen lasiseinä joka puolelta. Keskellä lattiaa oleva reikä ei ollutkaan porattu, vaan se näytti johtavan toiseen pyöreään huoneeseen, jossa oli myös läpinäkyvät lasiseinät. Reikä alkoi vetää minua puoleensa kuin jättiläismäinen pölynimuri. Yritin tarttua mustapartaiseen mieheen, mutta turhaan. Putosin allaolevaan huoneeseen, ja samassa tajusin, että olimme jättiläismäisen tiimalasin sisällä! Vähän ajan päästä mustapartainen mies putosi viereeni, sitten muut merimiehet, avaruusapina ja kääpiöt. Sitten kaaduimme lasiseinää vasten, sillä tiimalasi kääntyi ympäri, ja taas ilmavirta alkoi vetää minua kohti reikää. - Ha ha ha, olette ikuisesti tiimalasin vankeja! kuului kolkko nauru ympäriltämme.

Lue lisää

Sitten yksi kääpiöistä muisti kiteen ja kaivoi sen vyöstä roikkuvasta pienestä mahkapussista.
Samalla kun pieni kääpiö piti kidettä ylhäällä puhalsivat muut kääpiöt kiteeseen ja hymisivät kuuluvammin kuin koskaan ja kas, lasi särkyi ja valuimme hiekan mukana kohti rantaa. Kuulin raivokkaan kiroilun takaamme, joka jäi yhä kauemmas ja kauemmas hiekkavirran viedessä meitä kohti turvaa.

dewolf kirjoitti:

Sitten yksi kääpiöistä muisti kiteen ja kaivoi sen vyöstä roikkuvasta pienestä mahkapussista.
Samalla kun pieni kääpiö piti kidettä ylhäällä puhalsivat muut kääpiöt kiteeseen ja hymisivät kuuluvammin kuin koskaan ja kas, lasi särkyi ja valuimme hiekan mukana kohti rantaa. Kuulin raivokkaan kiroilun takaamme, joka jäi yhä kauemmas ja kauemmas hiekkavirran viedessä meitä kohti turvaa.

Lue lisää

Hiekkaan muodostui kuitenkin akanpyörre, joka alkoi kiskoa meitä syvemmälle ja syvemmälle. Pyörre pyöri yhä vinhemmin, kääpiö piteli kidettään, mutta mikään ei auttanut, vaan vajoimme yhä syvemmälle maan sisälle. Jääkerros loppui, ja aloimme tuntea olomme kuumaksi kieppuessamme pyörteessä. Vihdoin pyörre hidastui ja viimein pysähtyi. Avaruusapina räpläsi rannekelloaan. - Kellossani olevan mittarin mukaan olemme jo kolmenkymmenen kilometrin syvyydessä, sanoi avaruusapina.
Ympäristö oli oudon kirkas, vaikka maan uumenissa olisi luullut olevan pimeää. Sitten huomasin kummallisten hahmojen juoksevan meitä kohti keihäät käsissään.

uiuiiu kirjoitti:

Hiekkaan muodostui kuitenkin akanpyörre, joka alkoi kiskoa meitä syvemmälle ja syvemmälle. Pyörre pyöri yhä vinhemmin, kääpiö piteli kidettään, mutta mikään ei auttanut, vaan vajoimme yhä syvemmälle maan sisälle. Jääkerros loppui, ja aloimme tuntea olomme kuumaksi kieppuessamme pyörteessä. Vihdoin pyörre hidastui ja viimein pysähtyi. Avaruusapina räpläsi rannekelloaan. - Kellossani olevan mittarin mukaan olemme jo kolmenkymmenen kilometrin syvyydessä, sanoi avaruusapina.
Ympäristö oli oudon kirkas, vaikka maan uumenissa olisi luullut olevan pimeää. Sitten huomasin kummallisten hahmojen juoksevan meitä kohti keihäät käsissään.

Lue lisää

jotenkin vasitonvaraisesti nostin käteni ylös tervehdykseen ja kääpiö teki samoin, samoin muut.
Heti kun olimme tömähtäneet alas pehmeään hiekkaa, piiritti meidät keihäsrivistöt. Keihäiden takana meitä tuijotti vihreät liskomaiset silmät. Silmistä kuvastui lähinnä pelko kuin viha. Nostin uudestaan käden ylös ja sanoin:
- HAI !
Omituisen näköiset hahmot perääntyivät välittömästi kaksi askelta. Nyt pystyin paremmin tarkastelemaan hahmoja. Vihreiden silmien alla, missä olisi pitänyt olla nenä, oli vain kaksi sierainaukkoa ihossa. suu oli alinna kasvoissa, mutta huulia ei ollut ollenkaan. Jokaisella otuksella oli neljä kättä. Ja kolme jalkaa. Ruumis oli mustan karvan peitossa.
Avaruusapina nousi hitaasti ylös ja seisoi kaikilla kolmella jalallaan. Apina oli ainakin kolme kertaa kookkaimmankin maanalaisen otuksen kokoinen. Otukset näyttivät suorastaan pieniltä avaruusapinan rinnalla.
Kummalisen näköiset hahmot lankesivat polvilleen nähdessään avaruusapinan seisomassa heidän edessään.

dewolf kirjoitti:

jotenkin vasitonvaraisesti nostin käteni ylös tervehdykseen ja kääpiö teki samoin, samoin muut.
Heti kun olimme tömähtäneet alas pehmeään hiekkaa, piiritti meidät keihäsrivistöt. Keihäiden takana meitä tuijotti vihreät liskomaiset silmät. Silmistä kuvastui lähinnä pelko kuin viha. Nostin uudestaan käden ylös ja sanoin:
- HAI !
Omituisen näköiset hahmot perääntyivät välittömästi kaksi askelta. Nyt pystyin paremmin tarkastelemaan hahmoja. Vihreiden silmien alla, missä olisi pitänyt olla nenä, oli vain kaksi sierainaukkoa ihossa. suu oli alinna kasvoissa, mutta huulia ei ollut ollenkaan. Jokaisella otuksella oli neljä kättä. Ja kolme jalkaa. Ruumis oli mustan karvan peitossa.
Avaruusapina nousi hitaasti ylös ja seisoi kaikilla kolmella jalallaan. Apina oli ainakin kolme kertaa kookkaimmankin maanalaisen otuksen kokoinen. Otukset näyttivät suorastaan pieniltä avaruusapinan rinnalla.
Kummalisen näköiset hahmot lankesivat polvilleen nähdessään avaruusapinan seisomassa heidän edessään.

Lue lisää

Avaruusapinaa tuntui miellyttävän karvaisten otusten palvonnan kohteeksi joutuminen. Paikalle tuli uusia otuksia, jotka toivat mukanaan kantotuolin. Pian avaruusapinaa kannettiin ympäriinsä kantotuolissa kuin keisaria. Minua ja kääpiötä alkoi hiukan keljuttaa, sillä avaruusapina ei tuntunut enää paljoa piittaavan meistä, vaikka olimme kokeneet yhdessä niin monet seikkailut.

ygygygy kirjoitti:

Avaruusapinaa tuntui miellyttävän karvaisten otusten palvonnan kohteeksi joutuminen. Paikalle tuli uusia otuksia, jotka toivat mukanaan kantotuolin. Pian avaruusapinaa kannettiin ympäriinsä kantotuolissa kuin keisaria. Minua ja kääpiötä alkoi hiukan keljuttaa, sillä avaruusapina ei tuntunut enää paljoa piittaavan meistä, vaikka olimme kokeneet yhdessä niin monet seikkailut.

Lue lisää

Yritin asiasta sanoa avaruusapinalle, mutta tämä osoitti ylväästi sormellaa, että meidänkin tulisi kumartaa hänen edessään.
- Älä nyt viitsi, yritin sanoa hänelle, mutta turhaan. Päivastoin hän näytti näytti otuksille pienen sormimerkin ja olimme hetkessä sidottuna ja muutamat otukset kantoivat jo useampaa häkkiä, joihin meidät tungettiin. Kukin omaan pieneen häkkiin. Kulkua lähti vaeltamaan maansisäistä polkua pitkin. Etemmaisena meni Avaruusapina kantotuolissaan, sitä seurasi joukko otuksia vähän väliä kumarrellen, jos avaruusapinan tuolista kuului jokin örähdys. Sitten tulimme me, kantohäkeissä. Me saimme osaksemme vihaisia silmäyksiä, jos yritimme keskustella...

dewolf kirjoitti:

Yritin asiasta sanoa avaruusapinalle, mutta tämä osoitti ylväästi sormellaa, että meidänkin tulisi kumartaa hänen edessään.
- Älä nyt viitsi, yritin sanoa hänelle, mutta turhaan. Päivastoin hän näytti näytti otuksille pienen sormimerkin ja olimme hetkessä sidottuna ja muutamat otukset kantoivat jo useampaa häkkiä, joihin meidät tungettiin. Kukin omaan pieneen häkkiin. Kulkua lähti vaeltamaan maansisäistä polkua pitkin. Etemmaisena meni Avaruusapina kantotuolissaan, sitä seurasi joukko otuksia vähän väliä kumarrellen, jos avaruusapinan tuolista kuului jokin örähdys. Sitten tulimme me, kantohäkeissä. Me saimme osaksemme vihaisia silmäyksiä, jos yritimme keskustella...

Lue lisää

Karavaanin pysähdyttyä jouduimme todistamaan omituista näkyä. Yksi karvaisista otuksista toi avaruusapinalle alkeellisen oksista kyhätyn kruunun, jonka tämän asetti päähänsä. Avaruusapina julisti sitten itsensä maapallon sisäpuolen keisariksi, ja heilutteli likaista puukeppiä, jota hän nimitti valtikakseen. Avaruusapina ilmoitti, että häntä on puhuteltava vastedes majesteetiksi. Lopuksi avaruusapinaa kannettiin kantotuolissa edestakaisin satojen otusten taputtaessa karvaisia kämmeniään.

ggygugu kirjoitti:

Karavaanin pysähdyttyä jouduimme todistamaan omituista näkyä. Yksi karvaisista otuksista toi avaruusapinalle alkeellisen oksista kyhätyn kruunun, jonka tämän asetti päähänsä. Avaruusapina julisti sitten itsensä maapallon sisäpuolen keisariksi, ja heilutteli likaista puukeppiä, jota hän nimitti valtikakseen. Avaruusapina ilmoitti, että häntä on puhuteltava vastedes majesteetiksi. Lopuksi avaruusapinaa kannettiin kantotuolissa edestakaisin satojen otusten taputtaessa karvaisia kämmeniään.

Lue lisää

otukset kantoivat avaruusapinan eteen syötävää, erilaisia juuria tai niistä tehtyjä keitoksia. Ja avaruusapina söi. Meille tuotiin vain lientä.
Vaikkakin olin siihenkin hyvin tyytyväinen, sillä en ollut syönyt aikoihin.
Ruokailun jälkeen avaruusapina kannettiin aukion keskellä olevaan suureen majaan ja majan ulkopuolelle jäi otukset seisomaan odottavaisen näköisinä. Tuntui kuin meidät olisi unohdettu kokonaan. Onnistuin nakertamaan hampaillani hamppuköyden tapaisen köyden rikki, jolla häkin puut oli sidottu toisiinsa. Hiivin varovaisesti katkaisemaan merimiesten ja kääpiön häkin naruja löytämäni terävän kiven avulla.
Otusten yhä tuijottaessa huumaantuneena rakenusta, minne avaruusapina katosi, pääsimme me livahtamaan takaisin aukolle, mistä olimme maan uumeniin pudonneet. Kääpiö kaivoi esille kiteen ja alkoi hymisemään voimakkaasti. Näin kuinka mustapartainen merimies leijui ilmassa ylöspäin ja aloin itsekin tuntea oleni kevyeksi ja näin, kuinka kohoan ylöspäin, kohti aukkoa.

dewolf kirjoitti:

otukset kantoivat avaruusapinan eteen syötävää, erilaisia juuria tai niistä tehtyjä keitoksia. Ja avaruusapina söi. Meille tuotiin vain lientä.
Vaikkakin olin siihenkin hyvin tyytyväinen, sillä en ollut syönyt aikoihin.
Ruokailun jälkeen avaruusapina kannettiin aukion keskellä olevaan suureen majaan ja majan ulkopuolelle jäi otukset seisomaan odottavaisen näköisinä. Tuntui kuin meidät olisi unohdettu kokonaan. Onnistuin nakertamaan hampaillani hamppuköyden tapaisen köyden rikki, jolla häkin puut oli sidottu toisiinsa. Hiivin varovaisesti katkaisemaan merimiesten ja kääpiön häkin naruja löytämäni terävän kiven avulla.
Otusten yhä tuijottaessa huumaantuneena rakenusta, minne avaruusapina katosi, pääsimme me livahtamaan takaisin aukolle, mistä olimme maan uumeniin pudonneet. Kääpiö kaivoi esille kiteen ja alkoi hymisemään voimakkaasti. Näin kuinka mustapartainen merimies leijui ilmassa ylöspäin ja aloin itsekin tuntea oleni kevyeksi ja näin, kuinka kohoan ylöspäin, kohti aukkoa.

Lue lisää

Mutta silloin majalta säntäsi muutamia kiukkuisia otuksia, ja avaruusapina kantotuolissaan. Avaruusapina huusi komentoja, ja otukset heittivät lassoiksi solmittuja köysiään kohti meitä. Yksi lasso takertui tiukasti jalkojeni ympärille, ja otukset solmivat köyden ison kiven ympärille. Samanaikaisesti jatkoin kuitenkin kohoamista, sillä kääpiö jatkoi hyminäänsä. - Lopeta, muuten repeän kahtia, kiljuin tuskissani kääpiölle, mutta kääpiö ei kuullut, vaan jatkoi hyminäänsä. Sitten tunsin repeäväni keskeltä kahtia. Katsoin alaspäin, ja näin suolien sijasta värikkäiden johtojen ja mikropiirien roikkuvan alavatsastani. Tajuntani sumeni, mutta ehdin tajuta olevani kyborgi, ennen kuin kaikki pimeni.

huhhuhuu kirjoitti:

Mutta silloin majalta säntäsi muutamia kiukkuisia otuksia, ja avaruusapina kantotuolissaan. Avaruusapina huusi komentoja, ja otukset heittivät lassoiksi solmittuja köysiään kohti meitä. Yksi lasso takertui tiukasti jalkojeni ympärille, ja otukset solmivat köyden ison kiven ympärille. Samanaikaisesti jatkoin kuitenkin kohoamista, sillä kääpiö jatkoi hyminäänsä. - Lopeta, muuten repeän kahtia, kiljuin tuskissani kääpiölle, mutta kääpiö ei kuullut, vaan jatkoi hyminäänsä. Sitten tunsin repeäväni keskeltä kahtia. Katsoin alaspäin, ja näin suolien sijasta värikkäiden johtojen ja mikropiirien roikkuvan alavatsastani. Tajuntani sumeni, mutta ehdin tajuta olevani kyborgi, ennen kuin kaikki pimeni.

Lue lisää

Tuntui kummalliselta herätä. Muistin olleeni hetkeä aikaisemmin syvällä maan alla ja revenneeni kahtia, mutta nyt saatoin vain todeta sen kaiken tapahtuneen sittenkin jollekin toiselle, koneihmiselle, jonka tajunta oli korvannut omani nukkuessani tirehtöörin tuolissa. - Peijakkaan avaruusapina tuhosi yhden kyborgin, ärisi tirehtööri. - Täytyy tehdä toinen tilalle, ja lähettää se pyörteen kautta alas. Sain varovasti käsiäni heiluttelemalla minua tuolissa pitelevät siteet löystymään, ja aloin vaania sopivaa tilaisuutta yllättää tirehtööri.

uhuhuhu kirjoitti:

Tuntui kummalliselta herätä. Muistin olleeni hetkeä aikaisemmin syvällä maan alla ja revenneeni kahtia, mutta nyt saatoin vain todeta sen kaiken tapahtuneen sittenkin jollekin toiselle, koneihmiselle, jonka tajunta oli korvannut omani nukkuessani tirehtöörin tuolissa. - Peijakkaan avaruusapina tuhosi yhden kyborgin, ärisi tirehtööri. - Täytyy tehdä toinen tilalle, ja lähettää se pyörteen kautta alas. Sain varovasti käsiäni heiluttelemalla minua tuolissa pitelevät siteet löystymään, ja aloin vaania sopivaa tilaisuutta yllättää tirehtööri.

Lue lisää

Pian olinkin vapaa ja ryntäsin pahaa aavistamattoman tirehtöörin kimppuun, heilautin hänet istuimeen ja sidoin kiinni. Summittain laitoin erilaisia johtoja ja letkuja häneen, jotakuinkin niinkuin ne olivat minussa olleet ja lopuksi kiiltävän kypärän, vähän niinkuin kamppamossa käytettävän kuivurin, tirehtöörin päähän ja painoin punaista nappulaa....

dewolf kirjoitti:

Pian olinkin vapaa ja ryntäsin pahaa aavistamattoman tirehtöörin kimppuun, heilautin hänet istuimeen ja sidoin kiinni. Summittain laitoin erilaisia johtoja ja letkuja häneen, jotakuinkin niinkuin ne olivat minussa olleet ja lopuksi kiiltävän kypärän, vähän niinkuin kamppamossa käytettävän kuivurin, tirehtöörin päähän ja painoin punaista nappulaa....

Lue lisää

Laitteistosta alkoi kuulua piippauksia ja naksutusta. Valot vilkkuivat kuin diskossa. Sitten huoneen seinässä oleva ovi avautui ja sieltä juoksi peräkanaa kymmeniä tirehtöörikyborgeja. Ne pysähtyivät eteeni.
- Miten voimme palvella? ne kysyivät minulta yhteen ääneen. - Tästä lähtien sanotte minua mestariksi, komensin. - Kyllä mestari, tirehtöörit vastasivat. - Autatte minua saavuttamaan maailman herruuden, jatkoin.
- Kyllä mestari, tirehtöörit vastasivat.
Nauraa hekottelin, ja aloin laatia suunnitelmaa koko maailman orjuuttamiseksi.

guguugu kirjoitti:

Laitteistosta alkoi kuulua piippauksia ja naksutusta. Valot vilkkuivat kuin diskossa. Sitten huoneen seinässä oleva ovi avautui ja sieltä juoksi peräkanaa kymmeniä tirehtöörikyborgeja. Ne pysähtyivät eteeni.
- Miten voimme palvella? ne kysyivät minulta yhteen ääneen. - Tästä lähtien sanotte minua mestariksi, komensin. - Kyllä mestari, tirehtöörit vastasivat. - Autatte minua saavuttamaan maailman herruuden, jatkoin.
- Kyllä mestari, tirehtöörit vastasivat.
Nauraa hekottelin, ja aloin laatia suunnitelmaa koko maailman orjuuttamiseksi.

Lue lisää

Leikittelin aikani ajatuksella, mutta sitten tunsin, että minun täytyy lähteä etsimään Jartsaa. olin varma, että oikea Jartsa oli josskain ja mitä enemmän ajattelin, sen enmään minusta tuntui, että hän olisi pulassa. Komensin tirehtöörit seuraamaan minua ja lähdin kohti ovea. Valtaisa teräsovi ei ollut lukossa, mutta se oli niin jäykkä, että en saanut sitä auki, joten komensin Tirehtöörit avaamaan oven.
- Kyllä mestari, kuului yhdestä suusta ja tirehtöörit olivat hetkessä työntäneet oven auki ja olimme keskellä iltaaurinkoista niittyä pienellä kummulla. Kummun päältä näkyi hyvin joka suuntaan. Lännessä näkyi meri ja idässä näkyi korkea vuoristo. Kaukana etelässä näkyi kaupungion siluetti. Päätin lähteä kohti kaupunkia, neonvalot tuntuivat nyt kovin houkuttelevilta ja uskoin, että vain kaupungista voin löytää johtolankoja. Käskin tirehtöörit seuraamaan.
- Kyllä mestari

dewolf kirjoitti:

Leikittelin aikani ajatuksella, mutta sitten tunsin, että minun täytyy lähteä etsimään Jartsaa. olin varma, että oikea Jartsa oli josskain ja mitä enemmän ajattelin, sen enmään minusta tuntui, että hän olisi pulassa. Komensin tirehtöörit seuraamaan minua ja lähdin kohti ovea. Valtaisa teräsovi ei ollut lukossa, mutta se oli niin jäykkä, että en saanut sitä auki, joten komensin Tirehtöörit avaamaan oven.
- Kyllä mestari, kuului yhdestä suusta ja tirehtöörit olivat hetkessä työntäneet oven auki ja olimme keskellä iltaaurinkoista niittyä pienellä kummulla. Kummun päältä näkyi hyvin joka suuntaan. Lännessä näkyi meri ja idässä näkyi korkea vuoristo. Kaukana etelässä näkyi kaupungion siluetti. Päätin lähteä kohti kaupunkia, neonvalot tuntuivat nyt kovin houkuttelevilta ja uskoin, että vain kaupungista voin löytää johtolankoja. Käskin tirehtöörit seuraamaan.
- Kyllä mestari

Lue lisää

Pitkään käveltyämme aloimme lähestyä kaupunkia, ja havaitsin, että neonvalojen sijasta olin nähnyt vain palavien soihtujen valon. Läheiseltä kukkulalta oli hyvä tähystää alas kaupunkiin. Kovin oudolta se näytti. Ihmiset olivat pukeutuneet oudosti jonkinlaisiin kaapuihin. Autoja ei ollut, mutta näin muutamia hevosten vetämiä vaunuja, ja sotilaita keihäineen ja kilpineen. Näky vaikutti jotenkin tutulta. Mietin ankarasti, ja sitten muistin nähneeni samantapaista eräässä antiikin Roomasta kertovassa kirjassa. Nauraa hekotin ääneen. Maailman herruus oli jälleen alkanut kiinnostaa minua. Viis Jartsasta! Tästä oudosta kaupungista aloittaisin diktaattorin urani. - Valloittakaa minulle tuo kaupunki, komensin tirehtöörejä.

uiuiuuu kirjoitti:

Pitkään käveltyämme aloimme lähestyä kaupunkia, ja havaitsin, että neonvalojen sijasta olin nähnyt vain palavien soihtujen valon. Läheiseltä kukkulalta oli hyvä tähystää alas kaupunkiin. Kovin oudolta se näytti. Ihmiset olivat pukeutuneet oudosti jonkinlaisiin kaapuihin. Autoja ei ollut, mutta näin muutamia hevosten vetämiä vaunuja, ja sotilaita keihäineen ja kilpineen. Näky vaikutti jotenkin tutulta. Mietin ankarasti, ja sitten muistin nähneeni samantapaista eräässä antiikin Roomasta kertovassa kirjassa. Nauraa hekotin ääneen. Maailman herruus oli jälleen alkanut kiinnostaa minua. Viis Jartsasta! Tästä oudosta kaupungista aloittaisin diktaattorin urani. - Valloittakaa minulle tuo kaupunki, komensin tirehtöörejä.

Lue lisää

- Kyllä mestari!
huusivat tirehtöörit ja ryntäsivät alas rinnettä. Hieroin käsiäni ja näin jo itseni keisarin kruunu päässäni, istumassa valtaistuimella...
Vain hetki, ja tirehtöörit saavuttaisvat kaupungin, kihersin tyytyväisyyttäni ja nerouttani. Aloin suunnittelemaan mielessäni, kuinka heti ensitöikseni rakennuttaisin valtavan palatsin tälle kukkulalle, jolla nyt seisoin.
Terästin katseeni ja hieraisin silmiäni. Ilma väreili kaupungin ympärillä oudosti. Kun tirehtöörien olisi pitänyt saavuttaa kaupunki, he katosivat jonnekin. Kaupunki oli yhä epäselvemmän näköinen ja se tuntui jotenkin lepattavan silmissäni, kuin kuva, joka piirtyy kankaalle. Mutta en nähnyt mitään kangasta, vain väreilevän ilman.
Tirehtöörit olivat kadonneet ja kun ilman väreily lakkasi oli myös kaupunki kadonnut.
Seisoin yksin kummulla.

dewolf kirjoitti:

- Kyllä mestari!
huusivat tirehtöörit ja ryntäsivät alas rinnettä. Hieroin käsiäni ja näin jo itseni keisarin kruunu päässäni, istumassa valtaistuimella...
Vain hetki, ja tirehtöörit saavuttaisvat kaupungin, kihersin tyytyväisyyttäni ja nerouttani. Aloin suunnittelemaan mielessäni, kuinka heti ensitöikseni rakennuttaisin valtavan palatsin tälle kukkulalle, jolla nyt seisoin.
Terästin katseeni ja hieraisin silmiäni. Ilma väreili kaupungin ympärillä oudosti. Kun tirehtöörien olisi pitänyt saavuttaa kaupunki, he katosivat jonnekin. Kaupunki oli yhä epäselvemmän näköinen ja se tuntui jotenkin lepattavan silmissäni, kuin kuva, joka piirtyy kankaalle. Mutta en nähnyt mitään kangasta, vain väreilevän ilman.
Tirehtöörit olivat kadonneet ja kun ilman väreily lakkasi oli myös kaupunki kadonnut.
Seisoin yksin kummulla.

Lue lisää

Pian katosivat vuoret ja ja niiden jälkeen meri ja huomasin seisovani isossa hallissa joka humisi tyhjyyttä, kun äskeiset äänet katosivat jonnekin. Kaukana hallin takaseinässä avautui ovi, josta asteli sisälle hullu tiedemies iloisesti heiluttaen.
- NO! teidemies huusi ja kipitti kompuroiden lähemmäs.
- No! oliko aidonoloista. Tämä keksintö voi mullistaa käsityksiä fysiikan laista.
Seisoin yhä liikkumatta ja yritin miettiä kuinka olin tänne joutunut. Kuinka kaipasinkaan omaa olohuoneeni sohvaa.

Mutta silloin kaikki alkoi väreillä ja muuttua úsvaksi. Halli ja hullu tiedemies katosivat. Sitten usva alkoi hälvetä, ja paikalle ilmestyi tirehtööri. - Hehheh, eikös se näyttänytkin hullulta tiedemieheltä? Puhuiko hän jotain sekoja jostain generaattorista?
- Puhui, myönsin.
- Hahhahhah, etkö vieläkään tajua! nauroi tirehtööri.
Sitten tirehtöörikin alkoi väreillä ja muuttua usvaksi. Ympärilläni ei ollut enää mitään, kaikki oli sumun peitossa.

8iiooio kirjoitti:

Mutta silloin kaikki alkoi väreillä ja muuttua úsvaksi. Halli ja hullu tiedemies katosivat. Sitten usva alkoi hälvetä, ja paikalle ilmestyi tirehtööri. - Hehheh, eikös se näyttänytkin hullulta tiedemieheltä? Puhuiko hän jotain sekoja jostain generaattorista?
- Puhui, myönsin.
- Hahhahhah, etkö vieläkään tajua! nauroi tirehtööri.
Sitten tirehtöörikin alkoi väreillä ja muuttua usvaksi. Ympärilläni ei ollut enää mitään, kaikki oli sumun peitossa.

Lue lisää

Silloin tunsin itseni kyllästyneeksi älyttömään elämääni. Parempi kun teen heti lopun kaikesta, ajattelin. Hetken mielijohteesta yritin tehdä perinteisen japanilaisen harakirin taskustani löytyneellä linkkuveitsellä. Hölmistyneenä tuijotin sitten avattua vatsaani, josta näkyi mikropiirejä, releitä ja johtoja. Hullun tiedemiehen hohotus alkoi kaikua ympärilläni.

jijii kirjoitti:

Silloin tunsin itseni kyllästyneeksi älyttömään elämääni. Parempi kun teen heti lopun kaikesta, ajattelin. Hetken mielijohteesta yritin tehdä perinteisen japanilaisen harakirin taskustani löytyneellä linkkuveitsellä. Hölmistyneenä tuijotin sitten avattua vatsaani, josta näkyi mikropiirejä, releitä ja johtoja. Hullun tiedemiehen hohotus alkoi kaikua ympärilläni.

Lue lisää

Havahduin. Istuin hullun tiedemiehen huoneessa. edelleen tuolissa. Vierelläni oli yhtä hölmistyneen näköisenä kääpiö ja toisella puolella avaruusapina. hullu tiedemies piehtaroi naurussaan edessämme lattialla. Näin hänen kädessään jonkinlaisen kaukosäätimen, jolla hän pystyi ohjailemaan näitä tuoleja. Näytin avaruusapinalle merkitseviä silmänliikkeitä ja avaruusapina ymmärsi, mitä tarkoitin.
Avaruusapina irroitti vaivihkaa yhden kengistään ja vapautuneen jalan varpailla irroitti toisen jalan kengästä nauhan ja teki samoin kolmannelle. Sitten hän sitoi nauhat yhteen ja teki varpaillaan naruista pienen lasson, jonka hän linkosi kaukosäätimen ympärille. Ja Avaruusapina sai kuin saikin vedettyä kaukosäätimen luokseen ja heilautti sen käteensä.
Muutamaa nappia painamalla olimme vapaat tuolin kahleista...

dewolf kirjoitti:

Havahduin. Istuin hullun tiedemiehen huoneessa. edelleen tuolissa. Vierelläni oli yhtä hölmistyneen näköisenä kääpiö ja toisella puolella avaruusapina. hullu tiedemies piehtaroi naurussaan edessämme lattialla. Näin hänen kädessään jonkinlaisen kaukosäätimen, jolla hän pystyi ohjailemaan näitä tuoleja. Näytin avaruusapinalle merkitseviä silmänliikkeitä ja avaruusapina ymmärsi, mitä tarkoitin.
Avaruusapina irroitti vaivihkaa yhden kengistään ja vapautuneen jalan varpailla irroitti toisen jalan kengästä nauhan ja teki samoin kolmannelle. Sitten hän sitoi nauhat yhteen ja teki varpaillaan naruista pienen lasson, jonka hän linkosi kaukosäätimen ympärille. Ja Avaruusapina sai kuin saikin vedettyä kaukosäätimen luokseen ja heilautti sen käteensä.
Muutamaa nappia painamalla olimme vapaat tuolin kahleista...

Lue lisää

Paavi körötteli mopolla ohitsemme. Sitten lauma sarvikuonoja rymisteli paavin perään. Hullu tiedemies leijaili lattialta katonrajaan ja teki immelmannin riippuliitimellä. Tirehtööri jakautui hymyillen kahtia kuin ameeba. Avaruusapina söi lakritsikenkänsä. Kääpiö tempaisi taskustaan kolmerivisen haitarin, ja alkoi soittaa Säkkijärven polkkaa.
Toisin sanoen, tunsin oloni hiukan omituiseksi, ja päätin uusia harakirin. Lisää mikropiirejä ja rattaita pursui sisuksistani.

hhuhuhu kirjoitti:

Paavi körötteli mopolla ohitsemme. Sitten lauma sarvikuonoja rymisteli paavin perään. Hullu tiedemies leijaili lattialta katonrajaan ja teki immelmannin riippuliitimellä. Tirehtööri jakautui hymyillen kahtia kuin ameeba. Avaruusapina söi lakritsikenkänsä. Kääpiö tempaisi taskustaan kolmerivisen haitarin, ja alkoi soittaa Säkkijärven polkkaa.
Toisin sanoen, tunsin oloni hiukan omituiseksi, ja päätin uusia harakirin. Lisää mikropiirejä ja rattaita pursui sisuksistani.

Lue lisää

Oivalsin välittömästi, mistä oli kyse. Olin elänyt liian pitkään hyödyntämättä luontaisia lahjojani. Tilanne oli aiheuttanut minulle neurooseja, jotka nyt purkautuivat omituisina harhoina. Tiesin, että minun oli nyt pian ruvettava noudattamaan kutsumustani, tai seottava lopullisesti. Huomasin huoneen seinällä viulun. - Tuokaa minulle tuo viulu, komensin yhtä kyborgeista. Kyborgi toi minulle viulun, ja aloin soittaa Paganinin paholaiskapriisia, mielestäni täysin virheettömästi, mutta kumma kyllä kaikki pitelivät korviaan, ja avaruuapina irvisteli ja näytti kieltään.

kokokoko kirjoitti:

Oivalsin välittömästi, mistä oli kyse. Olin elänyt liian pitkään hyödyntämättä luontaisia lahjojani. Tilanne oli aiheuttanut minulle neurooseja, jotka nyt purkautuivat omituisina harhoina. Tiesin, että minun oli nyt pian ruvettava noudattamaan kutsumustani, tai seottava lopullisesti. Huomasin huoneen seinällä viulun. - Tuokaa minulle tuo viulu, komensin yhtä kyborgeista. Kyborgi toi minulle viulun, ja aloin soittaa Paganinin paholaiskapriisia, mielestäni täysin virheettömästi, mutta kumma kyllä kaikki pitelivät korviaan, ja avaruuapina irvisteli ja näytti kieltään.

Lue lisää

Paholaiskapriisi sikseen siis. Stop. Ymmärsin yskän.

Tapani mukaisesti en tälläkään kertaa jää harmittelemaan menneitä asioita, jotka jätin tekemättä tai jotka olisi pitänyt tehdä. Olinhan Papan klaania. Sisäpiiriä. Isoisä oli tylyilmeinen mies. Jo aivan pienenä lapsena minuun teki vaikutuksen se, että hän ei tehnyt samanlaisia siirtoja kuin muut. Pistäväkatseinen isoisä, mutta otti aina hellästi lapsenlapset polvelleen istumaan, vaikka menossa olisi ollut isommatkin kalaasit. Suuren ja vahvan klaanin johtaja. Loistava keskustelija, jonka puheita väritti terävä ironia. Kooltaan pieni, tanakka, pyöreäkasvoinen. Isoäidin valmistamilla suurenmoisia sunnuntailounalla Isoisä kaatoi kaikille lasillisen punaviiniä. Lämmin, hehkuvan punainen väri kimalteli lasin kyljissä kuin puhtain rubiini, Isoisä kohotti lasinsa ja sanoi aina jotakin merkityksellistä käheällä äänellään. Esimerkiksi: "Joka muita jää kuuntelemaan se ei eteenpäin pääse. (Shi va drio altri non pasa mai avanti)."

scarabaeus kirjoitti:

Paholaiskapriisi sikseen siis. Stop. Ymmärsin yskän.

Tapani mukaisesti en tälläkään kertaa jää harmittelemaan menneitä asioita, jotka jätin tekemättä tai jotka olisi pitänyt tehdä. Olinhan Papan klaania. Sisäpiiriä. Isoisä oli tylyilmeinen mies. Jo aivan pienenä lapsena minuun teki vaikutuksen se, että hän ei tehnyt samanlaisia siirtoja kuin muut. Pistäväkatseinen isoisä, mutta otti aina hellästi lapsenlapset polvelleen istumaan, vaikka menossa olisi ollut isommatkin kalaasit. Suuren ja vahvan klaanin johtaja. Loistava keskustelija, jonka puheita väritti terävä ironia. Kooltaan pieni, tanakka, pyöreäkasvoinen. Isoäidin valmistamilla suurenmoisia sunnuntailounalla Isoisä kaatoi kaikille lasillisen punaviiniä. Lämmin, hehkuvan punainen väri kimalteli lasin kyljissä kuin puhtain rubiini, Isoisä kohotti lasinsa ja sanoi aina jotakin merkityksellistä käheällä äänellään. Esimerkiksi: "Joka muita jää kuuntelemaan se ei eteenpäin pääse. (Shi va drio altri non pasa mai avanti)."

Lue lisää

Niin, isoisä oli pieni, tanakka, pyöreäkasvoinen, käheä-ääninen... aivan kuten tuo hullu tiedemies, mutta nuorempi... Yhtäkkiä mieleeni juolahti, että hullu tiedemies muistutti kovasti vuosia sitten kadonnutta isoisääni! - Isoisä, oletko se sinä? kysyin varovasti. Hullu tiedemies lopetti hohotuksensa, ja katsoi minua tyrmistynyt ilme kasvoillaan. - Rakas lapsenlapseni, sinähän se oletkin, oletpa sinä muuttunut... en ollut lainkaan tuntea sinua, hän soperteli liikuttuneena. Halasimme toisiamme kyyneleet silmissä. - Maailma on ihmeellinen, lapsoseni, sanoi isoisä hiljaa.

jijijiiii kirjoitti:

Niin, isoisä oli pieni, tanakka, pyöreäkasvoinen, käheä-ääninen... aivan kuten tuo hullu tiedemies, mutta nuorempi... Yhtäkkiä mieleeni juolahti, että hullu tiedemies muistutti kovasti vuosia sitten kadonnutta isoisääni! - Isoisä, oletko se sinä? kysyin varovasti. Hullu tiedemies lopetti hohotuksensa, ja katsoi minua tyrmistynyt ilme kasvoillaan. - Rakas lapsenlapseni, sinähän se oletkin, oletpa sinä muuttunut... en ollut lainkaan tuntea sinua, hän soperteli liikuttuneena. Halasimme toisiamme kyyneleet silmissä. - Maailma on ihmeellinen, lapsoseni, sanoi isoisä hiljaa.

Lue lisää

Olipa riemukasta ja ihmeellistä tavata jälleen kadonnut isoisäni, mutta vielä parempaa oli tiedossa. Tirehtööri ilmoitti näet, että hänellä oli tärkeää kerrottavaa. Hän tarttui niskaansa ja kaikkien hämmästykseksi alkoi irroittaa jotain kasvoiltaan. Pian hän veti kasvonsa pään yli irti hiuksineen, ja tajusimme, että hänellä oli koko ajan ollut naamio. Alta paljastui... Jartsa! Olin pyörtyä hämmästyksestä. - Niin, olen ollut koko ajan Jartsa, hän selitti.
- Kyborgit olivat kannoillani, ja kääpiö ampui aina minut nähdessään, joten minun oli pakko keksiä tämä tirehtöörin hahmo, Jartsa jatkoi selitystään. Riensin hänen kaulaansa, mutta samassa vaaleanpunainen säde lävisti hänen otsansa. - Sori vaan, automaattinen refleksi, selitti kääpiö nolona.

uihuhuh kirjoitti:

Olipa riemukasta ja ihmeellistä tavata jälleen kadonnut isoisäni, mutta vielä parempaa oli tiedossa. Tirehtööri ilmoitti näet, että hänellä oli tärkeää kerrottavaa. Hän tarttui niskaansa ja kaikkien hämmästykseksi alkoi irroittaa jotain kasvoiltaan. Pian hän veti kasvonsa pään yli irti hiuksineen, ja tajusimme, että hänellä oli koko ajan ollut naamio. Alta paljastui... Jartsa! Olin pyörtyä hämmästyksestä. - Niin, olen ollut koko ajan Jartsa, hän selitti.
- Kyborgit olivat kannoillani, ja kääpiö ampui aina minut nähdessään, joten minun oli pakko keksiä tämä tirehtöörin hahmo, Jartsa jatkoi selitystään. Riensin hänen kaulaansa, mutta samassa vaaleanpunainen säde lävisti hänen otsansa. - Sori vaan, automaattinen refleksi, selitti kääpiö nolona.

Lue lisää

sorry.

Lämmitän snow globea kämmenieni välissä. Sitten käännän sen hitaasti ylösalaisin. Ektoplasman täyttämän kuvun sisällä pöllyää.

Ravistelen hiukan ja lasken maisemakuplan takaisin pöydälle. Keinotekoinen lumi laskeutuu hiljalleen pikkuruisten hullunkurisiin asentoihin jähmettyneiden miniatyyrihahmojen harteille.

Jostakin syystä mieleeni nousee pehmeä kuva joulusta, yhtä pehmeä kuin pöydälle kehräämään nostettu kissa.

Snow globe, mitä tuo kaikki on suomeksi? Lumisadekupla, maisemakupla, pelkkä kupla...

Lumisadepallo alkoi turvota, miniatyyrien liikkeet ...

automaattinen refleksi, kirjoitti:

sorry.

Lämmitän snow globea kämmenieni välissä. Sitten käännän sen hitaasti ylösalaisin. Ektoplasman täyttämän kuvun sisällä pöllyää.

Ravistelen hiukan ja lasken maisemakuplan takaisin pöydälle. Keinotekoinen lumi laskeutuu hiljalleen pikkuruisten hullunkurisiin asentoihin jähmettyneiden miniatyyrihahmojen harteille.

Jostakin syystä mieleeni nousee pehmeä kuva joulusta, yhtä pehmeä kuin pöydälle kehräämään nostettu kissa.

Snow globe, mitä tuo kaikki on suomeksi? Lumisadekupla, maisemakupla, pelkkä kupla...

Lumisadepallo alkoi turvota, miniatyyrien liikkeet ...

Lue lisää

Nakkasin lumisadepallon menemään, sillä nyt mustapartainen merimies vaati puheenvuoroa.
- En ole mikään merimies, olen Elvis, hän huusi, ja kiskaisi mustan tekoparran pois.
Uskomatonta! Merimies näytti todellakin hiukan Elvikseltä, ja kun hän vielä esitti meille sikermän Elviksen parhaita hittejä, olimme vakuuttuneita siitä, että hän puhui totta.
- En enää kestänyt julkisuutta. Lavastin kuolemani ja karkasin merille, Elvis selitti.

dfdfdf kirjoitti:

Nakkasin lumisadepallon menemään, sillä nyt mustapartainen merimies vaati puheenvuoroa.
- En ole mikään merimies, olen Elvis, hän huusi, ja kiskaisi mustan tekoparran pois.
Uskomatonta! Merimies näytti todellakin hiukan Elvikseltä, ja kun hän vielä esitti meille sikermän Elviksen parhaita hittejä, olimme vakuuttuneita siitä, että hän puhui totta.
- En enää kestänyt julkisuutta. Lavastin kuolemani ja karkasin merille, Elvis selitti.

Lue lisää

pallo turposi, miniatyyrit eivät kyenneet muuta kuin huojumaan paikoillaan ja mutisemaan silmät, suut täynnä ektoplasmaa silmät suut täyteen kummallisia harhojaan.

Joku niistä luuli päässeensä pakoon kuvun alta, mutta mitään sellaista ei todellisuudessa tapahtunut. Tarkensin mikroskooppiani. Limaiset miniatyyrit erottuivat nyt hieman paremmin.

Ja kun oikein tarkkaan kuulostelin, olin kuulevinani lasin läpi jotenkin tutulta kuulostavasta kappaleesta epävireisen pätkän: Stuck on you, stuck on tämä helevetin lima...

Vaikka lumisade kirjoitti:

pallo turposi, miniatyyrit eivät kyenneet muuta kuin huojumaan paikoillaan ja mutisemaan silmät, suut täynnä ektoplasmaa silmät suut täyteen kummallisia harhojaan.

Joku niistä luuli päässeensä pakoon kuvun alta, mutta mitään sellaista ei todellisuudessa tapahtunut. Tarkensin mikroskooppiani. Limaiset miniatyyrit erottuivat nyt hieman paremmin.

Ja kun oikein tarkkaan kuulostelin, olin kuulevinani lasin läpi jotenkin tutulta kuulostavasta kappaleesta epävireisen pätkän: Stuck on you, stuck on tämä helevetin lima...

Lue lisää

Stuck on you, stuck… epävireisyys alkoi jo särkeä korviani, ja päätin yllättää koko porukan, ja kettumaisen viekkaasti saankin koko mössön siirrettyä suurennuskoneeseeni, eikä aikaakaan kun valkokankaallani nämä miniatyyrit alkavat päästä oikeuksiinsa. Ektoplasman taikaa! Irrottelevat oikein kunnolla, suorastaan raivoisasti kuin paniikkihäiriöiset nössöt vapautuneina railakkaisiin kunf fu -numeroihin. Ördääjäkuorosta näyttää sittenkin kehkeytyvän porukka, joka pystyy venyttämään arkea henkeäsalpaaville tasoille.

Voi tätä huonon maun ylistystä!

Nyt suorastaan nautin, että tavalliset pulliaiset eivät saa ikinä kaaliinsa absurdin kekseliäitä ulottuvuuksia, joilla tempautua henkeäsalpaaviin seikkailuihin. Ja auttaisiko se koskaan mitään, jos heitä auttaisi? Sillä luopuisivatko pulliaiset sittenkään hyveellisistä kuvitelmistaan…taviselämäntavoistaan… lifestylestaan?

No huh-huh!

Ja jaksaisinko mä tarkkailla näitä asioita niiden näkökulmista? Eiks sittenkin ole parasta, että ei ymmärretä toisiamme. Sekavaa elämää. Onneks draama on elämään verrattuna kuitenkin näin yksinkertaista.

Stuck on you…stuck… EI h-tti, mihin mun valkokangas NYT lähtee liitämään, mihin…

scarabaeus kirjoitti:

Stuck on you, stuck… epävireisyys alkoi jo särkeä korviani, ja päätin yllättää koko porukan, ja kettumaisen viekkaasti saankin koko mössön siirrettyä suurennuskoneeseeni, eikä aikaakaan kun valkokankaallani nämä miniatyyrit alkavat päästä oikeuksiinsa. Ektoplasman taikaa! Irrottelevat oikein kunnolla, suorastaan raivoisasti kuin paniikkihäiriöiset nössöt vapautuneina railakkaisiin kunf fu -numeroihin. Ördääjäkuorosta näyttää sittenkin kehkeytyvän porukka, joka pystyy venyttämään arkea henkeäsalpaaville tasoille.

Voi tätä huonon maun ylistystä!

Nyt suorastaan nautin, että tavalliset pulliaiset eivät saa ikinä kaaliinsa absurdin kekseliäitä ulottuvuuksia, joilla tempautua henkeäsalpaaviin seikkailuihin. Ja auttaisiko se koskaan mitään, jos heitä auttaisi? Sillä luopuisivatko pulliaiset sittenkään hyveellisistä kuvitelmistaan…taviselämäntavoistaan… lifestylestaan?

No huh-huh!

Ja jaksaisinko mä tarkkailla näitä asioita niiden näkökulmista? Eiks sittenkin ole parasta, että ei ymmärretä toisiamme. Sekavaa elämää. Onneks draama on elämään verrattuna kuitenkin näin yksinkertaista.

Stuck on you…stuck… EI h-tti, mihin mun valkokangas NYT lähtee liitämään, mihin…

Lue lisää

Samanaikaisesti hullu tiedemies hohotti ja väänteli jättiläismäisen tietokoneen säätimiä ja paineli nappuloita. - Ho ho ho, kuvittelevat jo aivan sekoja. - Laita ne näkemään vaikka lohikäärme, ehdotti tirehtööri nauraa hekottaen.
- Okei, laitetaan, hohotti hullu tiedemies ja näppäili uudet ohjeet tietokoneeseen.
---
Katseeni siirtyi suurennuskoneesta huoneen ikkunaan. Mistä nuo tulenlieskat, oliko jossain tulipalo. Avasin ikkunan, ja silloin se tapahtui. Lohikäärme lensi sisälle. - IIK, kirkaisin.

iuiuiuiui kirjoitti:

Samanaikaisesti hullu tiedemies hohotti ja väänteli jättiläismäisen tietokoneen säätimiä ja paineli nappuloita. - Ho ho ho, kuvittelevat jo aivan sekoja. - Laita ne näkemään vaikka lohikäärme, ehdotti tirehtööri nauraa hekottaen.
- Okei, laitetaan, hohotti hullu tiedemies ja näppäili uudet ohjeet tietokoneeseen.
---
Katseeni siirtyi suurennuskoneesta huoneen ikkunaan. Mistä nuo tulenlieskat, oliko jossain tulipalo. Avasin ikkunan, ja silloin se tapahtui. Lohikäärme lensi sisälle. - IIK, kirkaisin.

Lue lisää

Pelissä mukana oleva lohikäärme tästä puuttuikin. Tulta syöksevä lohikäärme elon roolipeleihin. Nyt ei todellakaan kannata rykistää liikaa tai voi olla äkkiä p…kat housussa. Miten minusta tuntuu, että paljon isompiakin pelejä on järjestetty, mutta ei koskaan tällaisia. Entä jos olenkin kuolevainen? Parasta eläytyä toiseksi henkilöksi toiseen maailmaan, sillä arkimaailman voi naamioida vain tiettyyn pisteeseen asti. Nyt tarvitsee vain kuvitella, että kaikki on juuri niin kuin sen pitääkin olla.

Paluu siis täydelliseen kaaokseen.

Parhaat jututhan syntyvät ajattelematta mitään kokonaisuutta. Älyttömän siistiä! Väliäkös sillä onko joku juttu maailman tyylikkäin. Nyt mä pieraisen ja haistatan…ei, eihän se nyt käykään…mun täytyy pidätellä ja olla edelleen sama tuttu aristokraattinen virtuoosi, ei mun sovi vihellellä mitä sattuu.

Mutta jotakin täytyy keksiä ennenkuin se sivaltelee mua ja höyryttää ja hiillostaa, sillä mun täytyy pikkuhiljaa myöntää, että se ei todellakaan näytä lämpiävän mun balladeille!

Onko se sittenkin oikea Jing? Mutta Lohikäärmeen vuosihan on vasta vuonna 2012!

Siis onko se sittenkin Feikki? Vai ihan Oikea Lohikäärme? Siinä tapauksessa musta tulee kyllä pelkkä hiilenpalanen!

Tule apuun Yrjänäääääää!!!!!

scarabaeus kirjoitti:

Pelissä mukana oleva lohikäärme tästä puuttuikin. Tulta syöksevä lohikäärme elon roolipeleihin. Nyt ei todellakaan kannata rykistää liikaa tai voi olla äkkiä p…kat housussa. Miten minusta tuntuu, että paljon isompiakin pelejä on järjestetty, mutta ei koskaan tällaisia. Entä jos olenkin kuolevainen? Parasta eläytyä toiseksi henkilöksi toiseen maailmaan, sillä arkimaailman voi naamioida vain tiettyyn pisteeseen asti. Nyt tarvitsee vain kuvitella, että kaikki on juuri niin kuin sen pitääkin olla.

Paluu siis täydelliseen kaaokseen.

Parhaat jututhan syntyvät ajattelematta mitään kokonaisuutta. Älyttömän siistiä! Väliäkös sillä onko joku juttu maailman tyylikkäin. Nyt mä pieraisen ja haistatan…ei, eihän se nyt käykään…mun täytyy pidätellä ja olla edelleen sama tuttu aristokraattinen virtuoosi, ei mun sovi vihellellä mitä sattuu.

Mutta jotakin täytyy keksiä ennenkuin se sivaltelee mua ja höyryttää ja hiillostaa, sillä mun täytyy pikkuhiljaa myöntää, että se ei todellakaan näytä lämpiävän mun balladeille!

Onko se sittenkin oikea Jing? Mutta Lohikäärmeen vuosihan on vasta vuonna 2012!

Siis onko se sittenkin Feikki? Vai ihan Oikea Lohikäärme? Siinä tapauksessa musta tulee kyllä pelkkä hiilenpalanen!

Tule apuun Yrjänäääääää!!!!!

Lue lisää

Ennenkuin ehdin viimeistä ää:tä huutamaan, edessäni seisoi ritaripukuun sonnustautunut mies. Mies tarttui käteeni ja vei kauemmas ikkunasta. Toisella kädellä hän avasi oven ja olimme jälleen samalla niityllä, millä seisoin vielä jokin aika sitten. Ovi katosi ja ympärillä oli vain niittyä ja kaukana häämöttivät jo tutunnäköiset vuoret. Edessämme oli kumpu. Sama kumpu, jolla seisoin yksin hetki sitten. Mies piti minua takanaan ja miekka eteenpäin sunnattuna astelimme eteenpäin kohti kumpua. Tunsin, kuinka maa vavahteli ja näin kummun takaa kohoavan suunnattoman lohikäärmeen hahmon.

dewolf kirjoitti:

Ennenkuin ehdin viimeistä ää:tä huutamaan, edessäni seisoi ritaripukuun sonnustautunut mies. Mies tarttui käteeni ja vei kauemmas ikkunasta. Toisella kädellä hän avasi oven ja olimme jälleen samalla niityllä, millä seisoin vielä jokin aika sitten. Ovi katosi ja ympärillä oli vain niittyä ja kaukana häämöttivät jo tutunnäköiset vuoret. Edessämme oli kumpu. Sama kumpu, jolla seisoin yksin hetki sitten. Mies piti minua takanaan ja miekka eteenpäin sunnattuna astelimme eteenpäin kohti kumpua. Tunsin, kuinka maa vavahteli ja näin kummun takaa kohoavan suunnattoman lohikäärmeen hahmon.

Lue lisää

Lohikäärmeen kyljessä oleva luukku avautui, ja näin avaruusapinan ja kääpiön vilkuttavan. - Tule jo kyytiin, tätä on helppo ohjata, huusi kääpiö. Juoksin lohikäärmeen luokse, ja avaruusapina veti minut luukusta sisään. - Nasta lautaan, kiljui kääpiö. Ritari jäi hölmistyneenä nojaamaan miekkaansa, kun me porhalsimme lohikäärmeellä alas kumpua.

jijijijii kirjoitti:

Lohikäärmeen kyljessä oleva luukku avautui, ja näin avaruusapinan ja kääpiön vilkuttavan. - Tule jo kyytiin, tätä on helppo ohjata, huusi kääpiö. Juoksin lohikäärmeen luokse, ja avaruusapina veti minut luukusta sisään. - Nasta lautaan, kiljui kääpiö. Ritari jäi hölmistyneenä nojaamaan miekkaansa, kun me porhalsimme lohikäärmeellä alas kumpua.

Lue lisää

Lohikäärmeen juostessa kovaa vauhtia kohti kaukana siintäviä vuoria kuuntelin kääpiön selostusta siitä, mikä oli nyt homman nimi.
- Tehtävämme on suojella Elvistä, eli sitä mustapartaista merimiestä. Kehnoa massaviihdettä suoltavan levyteollisuuden kätyrit yrittävät kaikin keinoin estää Elviksen paluun levytysstudioon, selitti kääpiö. - Miksi ihmeessä, kysyin. - Tietysti siksi, että kukaan ei enää ostaisi muiden artistien levyjä. Vain Elviksen taiteellisesti ylivertaiset levyt myisivät, ja levyteollisuuden tulot romahtaisivat, jatkoi avaruusapina.
- Ahaa, sain sanotuksi.

- Missä Elvis nyt on? kysyin.
- Nukkuu tuolla lohikäärmeen takaosassa. Hänen on hyvä vähän levähtää ennen levytyssessioita, vastasi kääpiö.
- Mitä ihmeen levytyssessioita?
- Tuolla vuorilla on salainen maanalainen levytysstudio. Viemme Elviksen sinne, ja hän alkaa levyttää uutta comeback-albumiaan. Me vartioimme studiota, selitti kääpiö.
- Vuorilla... Jartsa hankki äskettäin vuorikiipeilijän varusteet. Oliko hän saanut vihiä salaisesta studiosta? pähkäilin huolissani.

ijijijii kirjoitti:

- Missä Elvis nyt on? kysyin.
- Nukkuu tuolla lohikäärmeen takaosassa. Hänen on hyvä vähän levähtää ennen levytyssessioita, vastasi kääpiö.
- Mitä ihmeen levytyssessioita?
- Tuolla vuorilla on salainen maanalainen levytysstudio. Viemme Elviksen sinne, ja hän alkaa levyttää uutta comeback-albumiaan. Me vartioimme studiota, selitti kääpiö.
- Vuorilla... Jartsa hankki äskettäin vuorikiipeilijän varusteet. Oliko hän saanut vihiä salaisesta studiosta? pähkäilin huolissani.

Lue lisää

- Mutta sehän on sitten sitä jatkuvaa opiskelua! Onks hän todellakin ostanut vuorikiipeilyvarusteita!? Se elvistelijä! Sen elvistely ei kyllä ole koskaan mun mielestäni viitannut mitenkään hyväntahtoisuuteen sanoissa ja teoissa. Kuinka sille on tullut mieleenkään harrastaa nyt vuorikiipeilyä!?
Sille on nyt kyllä jotenkin yhtäkkiä täytynyt valaistua joku outo ja uusi asenne. Ihmetellä täytyy, jos se tän kaiken jälkeen saa itsensäkin uskomaan, että fyysiset ja etenkin henkiset harjoitukset tulisivat sille vuorilla kuin itsestään selviksi. En mitenkään voi yleensäkään uskoa, että vuorikiipeilyvarusteet, ne remmit ja rensselit saisi sen pidättäytymään vahingoittamasta toisia?

- Pidä sä nyt vaan oma mielesi vapaana näistä maailmallisista asioista. Saattais helpottaa suakin. Perusteellisesti.

- Myönnän. Kun sä nyt noin kauniisti huomauttelet mulle, niin otan onkeeni. Se on melko kohtuullinen vaatimus: vapaana, ruumis ja mieli puhtaana. Hyvinkin kohtuullista.

Ja sitten aloimme taas yhdessä etsiä niitä hienojakoisia kanavia, energiakeskuksia. Juoksisimme varmaankin hengästymiseen saakka rauhoittuaksemme.

Tässä vaiheessa näin edessäni vain jotakin hiilenmustaa, jota en ottanut uskoakseni. Yritin vielä sulkea silmänikin, mutta se vain lisäsi pimeyttä ja mieleni myllerrystä. Jotenkin olin vielä yllättävän kaukana tienhaarasta, mutta ikuisena optimistina olin varma, että jo kulman takaa siintää päämäärä.

Kuinka oikeassa olinkaan, sillä kuin tapahtumarikas näky valahti valtaisa panoraama eteeni.

Pam!

_______
jatka Sinä