Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Päivän lämpö on hiipinyt

    Päivän lämpö on hiipinyt
    tyhjien huoneiden
    lattian alle.

    Ikkunoista heijastuvat
    tuhannet riivaajat
    mun silmistäni.

    Yksinäisyys ravistelee
    sielun paperikuorta
    kovin haurasta.

    Kuljen kuin mieltäni vailla
    pimeiden hetkieni
    katveeseen,

    korvissa äänettömien
    huutojen loputon
    kaiunta, kaiunta. (kaiunta)


    Kovin

    Tuhannet riivaajat

    Katveeseen

    Tyhjien huoneiden

    (Kaiunta)


    Milloinkaan sinä et saata
    tavoittaa edes mun
    varjoni värettä.
    4193
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Nyt vasta osui silmiini tämä,
    olen koko päivän ollut pois kotoa.

    Hiukan haikea oli runosi,
    yksinäisyyden lauseita,
    kauniita sanavalintoja,
    pidin kovasti tästä,
    kiitos sinulle.

    Leppoisaa iltaa.

    Äänestä

    • Yksinäisyyden lauseet ovat kiva vastapaino kepeälle romantiikalle. Leppoisaa iltaa samoin sinulle!

      Äänestä

    siinä sen nyt sitten on, pidin paljon. Juuri makuiseni runo! Suoraan sanoen tällaista odotinkin jo... näitä osaat hyvin kirjoittaa.
    Ainoa mille kirskutan hampaita on tuo "mun" sana. Jostain syystä olenko vanhanaikainen, ahdaskatseinen taikka muuta mutta mun,sun..jne ei sovi runoihin. Äääh.. vain mielipide kysymys ja melkein merkityksetönkin :)

    Äänestä

    • Tällaiset ovatkin ehkä kaikkein ominta alaani, jos runoilusta puhutaan. Mun on siellä vain ja ainoastaan tavumäärien tähden: voit vaikka laskea, ja huomaat, miten intohimoisesti pidän niistä kiinni. Ei minulla silti yleensäkään mitään mun-kammoa ole. Mukavan lyhyitä sanoja tungettavaksi sinne, minne tarvitsee. :) Kiitos kehuista. Enemmän kuin ansaitsen.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hessu-kissa kirjoitti:

    Päivän lämpö on hiipinyt
    tyhjien huoneiden
    lattian alle.

    Ikkunoista heijastuvat
    tuhannet riivaajat
    mun silmistäni.

    Yksinäisyys ravistelee
    sielun paperikuorta
    kovin haurasta.

    Kuljen kuin mieltäni vailla
    pimeiden hetkieni
    katveeseen,

    korvissa äänettömien
    huutojen loputon
    kaiunta, kaiunta. (kaiunta)


    Kovin

    Tuhannet riivaajat

    Katveeseen

    Tyhjien huoneiden

    (Kaiunta)


    Milloinkaan sinä et saata
    tavoittaa edes mun
    varjoni värettä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu