Muksumme pelkäsi aikoinaan koiria todella paljon. Toinen vanhempi muksuistamme halusi pennun. Päätimme hankkia kultaisen noutajan silläkin uhalla, että kaikki menee mönkään. Hyvin kävi, hetken oli sählinkiä tilan käytöstä pienemmän lapsen ja koiran välillä, mutta opetimme systemaattisesti koiralle oman paikan. Hampaita ei saanut käyttää edes leikilläänkään - ei koirakaan ;).
Sitten loistava vinkki koiran hankkiville. Meillä on ollut kovassa käytössä kirja: Minun koirakirjani. Vanhempi muksumme on täyttänyt sitä ahkerasti muistoilla, ja olemme sitä saanet monet naurut. esim. tassun jäljen painaminen sivulle oli hupaisaa. Anyway: lisätietoja täältä http://www.pienikarhu.fi/koirakirja.htm
Suosittelen pennun hankkimista, vaikka lapsi saattaisi alkuun vähän pelätäkin. Mutta tehän omat lapset parhaiten kuitenkin tunnette.
Sitten loistava vinkki koiran hankkiville. Meillä on ollut kovassa käytössä kirja: Minun koirakirjani. Vanhempi muksumme on täyttänyt sitä ahkerasti muistoilla, ja olemme sitä saanet monet naurut. esim. tassun jäljen painaminen sivulle oli hupaisaa. Anyway: lisätietoja täältä http://www.pienikarhu.fi/koirakirja.htm
Suosittelen pennun hankkimista, vaikka lapsi saattaisi alkuun vähän pelätäkin. Mutta tehän omat lapset parhaiten kuitenkin tunnette.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni tärkeätä on se että KOKO PERHE haluaa sen koiran. Ei vain yksi lapsi tai toinen vanhemmista. Koiran hoito- ja koulutusvastuun on myös aina oltava aikuisella.
(tämä ei mitenkään sinun tekstiisi viitateen Zoomby vaan ihan yleisesti)