A) Mikäs sai sinut aikoinaan ostamaan Alfan? Oliko sinulla jotain muita vaihtoehtoja autoa ostaessa?
B)Oletko saanut 'valinnastasi' enemmän negatiivista vai positiivista palautetta?
Tällaisia galluppeja on ollut varmaan kolmetoistatuhatta, mutta mitäpä täällä ei olisi ollut...=)
B)Oletko saanut 'valinnastasi' enemmän negatiivista vai positiivista palautetta?
Tällaisia galluppeja on ollut varmaan kolmetoistatuhatta, mutta mitäpä täällä ei olisi ollut...=)
Vastaukset 31
Vanhimmat
A) Varustelu oli hyvä, teho kohtuullinen, sisustus on edellä aikaansa, ajettavuus mahtava. Vaihtoehdot olivat Seat Leon 20VT, Audi A3 ja Huyndai Coupe. Ne ei pääse lähellekkään Alfan antamaa nautintoa
B) Eipä sen suhteen ole ollut haukkimista. Ihmiset kyselee:"Mites Alfa on pelannut?". Ne tahtoo kuulla joskus sen, että "Alfasta hajosi remmi ja nyt se on moottoriremontissa". Aina ne on olleet yllättyneitä kun Alfa toimii ihan niin kuin muutkin uudet autot.
A- rakkautta ensisilmäyksellä ja ajo-ominaisuudet... En vilkaissutkaan enää muita merkkejä...
B- Asiantuntevilta kavereilta onnitteluja persoonallisesta ja sporttisen kauniista autosta.. Vähemmän asiantuntevat mutisevat että "ootkohan ihan terve, että siis italialainen kylmä auto ja epäkäytännöllisen pienet tilat..." Kyytiin on mahduttu ja lämpenee siinä missä muutkin, joten ajakaa ensin ja arvostelkaa sitten.. Niin minäkin tein... Ja koukkuun jäin...
A) Italoauto-fani olen ollut ihan nassikasta saakka, johtunee varmaan siitä, että isukki on jauhanut Alfoista niin kauan kun olen autoista jotain ymmärtänyt.
Italoja ollut jo muutama ennen Alfaakin. Silloin kun 156:nen ilmestyi, niin tuli sellainen fiilis että tuollainen on joskus pakko saada... '97-vuonna ei ollut vielä mahdollisuutta ostaa, mutta parin vuoden päästä sen sitten hankein.
Mitään muita vaihtoehtoja ei sitten ollut, vaikka kävin koeajamassa muutamaa muutakin autoa.
B) Aika tasaisesti on tullut kommentteja. Negatiivisia tuli aluksi aika lailla (annoin kiitettävästi takaisin heidän autoistaan=), mutta nykyään on toisin päin.
a) rohkea muotoilu, mahtavat ajo-ominaisuudet (jo toinen 147, eka 1.6). Ekan vaihtoehtona Neon ja tätä hankkiessani "vanha saabismi" kohotti vähän päätään, koska olin aiemmin vannoutunut saabisti,
(8 kpl) ja nyt kun syksyllä oli tulossa 9-3 sport sedan...noo en oo katunut.
b) jees kaverit kehuvat vilpittömästi, mutta liian paljon kuulee kaikkea "mutu tietoa" ja "olen kuullut" juttuja. Kaikenlaista sattunut, perjantaina pikkujouluissa sain paketin oikein nimellä ja siinä oli joku vanha nokkahihna....
Että semmoista.
Varmaan elämäsi paras pikkujoululahja...=) =)
luulisit? Ja kun menin sen paketin vielä avaamaan siellä tilaisuudessa, arvatkaas oliko bemu,mersu,tojo-nörteillä hauskaa....?
Kyllä niitä spedejä tässä maailmassa riittää.
A) Alfa alkoi kiinnostaa varsinaisesti vasta vuonna 98 kun sain Deltasta koeajokutsun.. Ajoin, ihastuin ja rakastuin. Rahatilanne ei antanut vielä silloin periksi, vaan kesti vielä lähes kolme vuotta ennen kuin sain ensimmäisen Alfani hankittua (156 1.6 TS). Tällä hetkellä alla on vastaava kaksilitraisena. Vaihtoehtoja ei tuon rakastumisen jälkeen ole ollut, ainoastaan korvikkeita (BMW 318i, 320i ja VW Passat), huonoja sellaisia.
B) Valinnastani olen saanut tietysti monenlaisia kommentteja, useimmista on paistanut taustalla kateus; kaverinkaverintutulla on aina ollut huonoja kokemuksia italoautoista :). Erityisesti naiset ovat antaneet huomattavan paljon positiivista palautetta Alfan ulkonäöstä. Naapurit ovat kyselleet, että olenko alkanut kaahailla, kun piti tuollainen ostaa ja yksi heistä ei sano enää päivää :).
yksi alfisti naapuri mätkäs minua lumilapiolla päähän, perskeles
joko kuhmu on laskeutunut.
Olipas se tuhma alfisti...=(
mulle kuhmua tullut, kun oli se rutsehvin aikuinen susikarvahattu.....
... ei minullekaan naapuri puhunut kahteen kuukauteen kun ostin 7 vuotta vanhan Kapan. Kaveri ajelee parin vuoden ikäisellä C-sarjan kompressorimersulla (sitä ennen kolme Afa 156:tta), jota menin ensi kuulemalla luulemaan dieseliksi.
ei tullut kuhmua, mutta kyllä sinne hatun alle tuli tai jäi edelleenkin suuria sisäisiä vaurioita.
A. Ehdottomasti jumalainen ulkonäkö. Ja halusin nimenomaan vaihtaa Alfaan. Mulla oli lähes tehdasuusi Folkkari alla. AutoBild artikkeli jossa kehuttiin nykypelejä laadukaiksi vahvisti himoa entisestään. Kulkupeleinä on ollut VAG-tuotteita.
B. Kovin on kehuttu :)
A. Nassikkana kun ihailin naapurin sedän Giuliaa niin päätin että Alfa pitää joskus saada. Varmasti valintaan vaikutti osaksi se, että halusin olla "erilainen". Toisaalta olen aina ihaillut Italialaisten tavasta tehdä käyttöesineestäkin kaunis. Puhumattakaaan teknisistä oivalluksista.
B. Palautetta on tullut suuntaan ja toiseen. Toiset säälii ja sanoo että osta poika auto, toiset ihailee.
P.S. Paras joululahja jonka sain on ehdottomasti veljeltä saatu sakepullo. Syy lahjaan on se että ajelen työni puolesta nissanilla ja veljeni (alfisti myös) päätti kuittailla riisikippokuskille.
alfaholisti Alfetta GTV -78
A) Kun halusin Alfan ja olin järkeillyt että ainoa malli jota voisin ajatella olisi 155. Sportwagon olisi perheelliselle voinut tulla kyseeseen mutta olivat silloin ainakin vielä liian kalliita. 55:sia sen sijaan löytyi silloin tällöin jostakin päin maata vähän ajettuinakin. No sitten kun eräänä perjantai aamupäivänä haaveilumielessä selailin myynti ilmoituksia osui silmiini että 155:nen olisi myytävänä vielä ja täällä Oulussa. Ruokatunnilla menin sitten kyseiseen Volkkari liikkeeseen, jossa ei muuten ollut yhtään myyjää. Auto oli todella siistissä kunnossa ja hyvin pidetyn oloinen ja kun vielä löysin paikalla olevan myyntipäällikön jäi Fiiatti liikkeen pihalle ja palasin ruokatunnilta Alfalla. Oliko tuossa sitten järki vai tunne joka vei, mutta äkkiä se ainakin kävi. Ennakko harkintaan menikin sitten toistakymmentä vuotta.
Eli tilaisuus sai ostamaan Alfan. Asiaan vaikutti myös kyllä erikoisuuden viehätys ja jo -80 luvulla herännyt kiinnostus automerkkiä kohtaan.
Harkitsin muuten vähän ennen tapahtunutta Jeep Cherookenkin hakintaa, mutta totesin ettei ole tarvetta auton vaihdolle.
B) Yllätys yllätys, palaute on ollut etupäässä positiivista. Jopa vaimo sai, muistaakseni kunnan vahtimestarilta, onnittelut.
-74 145 viri volvo oli ja Jyväskälän takaa tuli osta ja kerpele kun pyysin liian vähän oli meinaan 2.3 pata virinokkaa tupla Sk-virikaasaria ja sähkäloikkari, gt-volvon mittaristoa ja rattia.
ym. ym.
Mies ilman autoa ja kulkeva takaveto piti saada.
Puskaradioon haku päälle mutta aika hiljasta tuntu olevan volvo puolella.
Datsun kgt kävin katsomassa mutta läpimätä kun ei hitsaamiset kiinnostanut. Meni meinaan farkku volvoon niin paljon uutta peltiä mutta se olikin tiedossa silloin kun ostin.
No töissäpä kaveri sano et sen tutulla seisoo -82 Giulietta ilman pataa kun sillä 75 pata kajahtanut. Oli Giulietan ostanut jostain realisointikkeskusesta.
Sovittiin aika kaverilta kyytiä pummaamaan.
Perillä näky talli nurkalta kirkaanpunaista Giulietan kulmaa oli maalaamon jäljiltä maalipinta ja ei tarvinnut kuin 1 sekunti miettiä.
Giulietasta siis puuttui pata ja ajattelin että kaippa noita on kun myyjän pannussa oli käynyt totaalituho eli ketjupoikki oman hölmöyden takia kuulema, mut en kysynyt mikä moka oli käynnyt.
Giulietasta oli purettu koko sisusta ja kaikki kuulema tallella pahvilaatikoissa.
Tulihan siinä talven aikana pitkiä iltoja paikkoja niputellessa ja pata rakentaessa.
Hyvähän siitä tuli kaikkien kommeluksien jälkeen mutta se on taas toinen ja pitkä tarina.
Niin tuon kun kasasi alusta loppuun asti niin ainakin tiesi millainen Alfa alla oli.
No alkuaikoina oli kommenteja tuosta että mistäs ostit ja totesin vaan että niputin itse.
ykkösvaihtoehtona oli Lancia Delta Hf intergale 16V , alfaa en edes ollut vielä ajatellut taikka harkinnut...
satuinpa sitten eräältä tutulta kysäisemään että olisiko kyseistä Lanciaa tiedossa kellään ja joka olisi vielä myynnissä, meinasi ettei ole mutta 3L 75:n olisi työkaverilla ja vieläpä myynnissä, no lähdettiin alfaa katsomaan Riihimäelle ja kun sen näin niin olin aivan myytyä miestä...
olihan sitten jo mahtava päästellä alfan ratissa pohjoista kohti....=)
palautetta on tullut laidasta laitaan niin negatiivista kuin positiivistakin.positiivista varsinkin tyypeiltä jotka pienen ikänsä rassanneet autoja ...=)
negatiivista sitten lähinnä sellaisilta jotka eivät autoista tiedä yleensäkkään muuta kuin että siinä on neljä ratasta ja ratti....=)
tuon Hotakaisen syy että Alfa on minullakin. Työmatka-autoksi piti etsiä äkkiä järkevähintainen etuvetoinen kulkupeli ja Hotakainenhan ei muita autoja edes suostunut katsomaankaan kuin Alfoja ;) Löytyipä sitten 33 ja ihastuin sen ulkomuotoon. Oikeastaan taisi olla ensimmäinen ja näkemisen jälkeen ainoa vaihtoehto :)
Alfa-ihastus taisi alunperin tarttua minuun lähtemättömästi tuolla meidän tallilla kun istuskelin penkillä ja hinkkasin Spiderin osia puhtaiksi ja kiiltäviksi.
Autosta on tainnut tulla pelkästään negatiivista palautetta ( sukulaiskommentti: 'hommaa ennemmin auto' ja työkaverikommentti: 'makarooniauton omistaja tulee' ja 'onkos ollut paljon sähkövikoja?'-kysymys joka aamu kun tulen töihin.) Vaan eipä tuo ole tahtia haitannut, päivääkään en vaihtaisi pois :)
a) Harkinnassa olevia autoja olivat Pösöt 405 MI16 ja 605, Honda Prelude, Renu 25 V6 Turbo (koeajettu yksilö oli kamala hyyskä), Bemari 325i. Paikallisen pankinjohtajan Alfa 164:ää olin joskus aikaisemmin ihaillut, ja sitten oman tulevan, hopeanharmaan TS:n nähdessäni se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Kaupantekohetkellä jäivät huomaamatta luistava kytkin sekä puolen sähkövarustuksen toimimattomuus (miten osasinkin kokeilla kaikki ne, jotka sattuivat toimimaan?), mutta vaikka olisin ne huomannutkin, kauppa olisi tehty siitä huolimatta. Allekirjoittanut oli ihan myyty.
b) Tottahan kavereilta tulee jatkuvasti pientä piruilua aiheesta, mutta sehän kuuluu asiaan. Jos jostain löytyisi kulkine, josta ei irtoaisi minkäänlaista kuittailua, se mahtaisi olla käsittämättömän tylsä kampe.
Suureen osaan näiden kavereiden piikeistä on kyllä ollut aihettakin, nykyinen auto on kieltämättä ollut suhteettoman paljon telakalla. No, onpahan nyt tullut uusittua niin paljon kuluvaa osaa, että kilometrien pitäisi lopultakin alkaa olemaan murheettomia. Siis jos nyt ensin saisi pirssin käymään kunnolla.
"Ulkopuolisilta" henkilöiltä saatu palaute on ollut melkeinpä poikkeuksettoman kiittävää, mieleen ei nyt tule kuin yksi poikkipuolinen kommentti. Erään keski-ikäisen naisihmisen mielestä auto on ruma, ja mikäs siinä jos siltä tuntuu. Oman Civiccinsä tämä rouva osti sillä perusteella, että vihreä väri oli nätti ja myyjä mukava :) Alfan omistamisen kalleutta ovat kyllä siunailleet muutamat muutkin, ja kyllähän se varmasti onkin hinnakasta verrattuna ko. automiesten 80-luvun Accordeihin, Camryihin ja Talbot 1510:iin. Mutta kaikki on suhteellista.
Eipä muiden mielipiteillä kyllä ole mulle suurtakaan merkitystä, minähän sillä autolla ajan. Keskustelua Alfat ovat kyllä aina herättäneet, ja sehän on pelkästään mukavaa.
A) 164 iskeytyi mieliin jo heti sen ensimainoksista lähtien ja kun vertailin sitä mm. Saabin 9000:een, oli valinta selvä. Tehokkuus, tilat, äänettömyys ja ajo-ominaisuudet kuten myös persoonallisuus ratkaisivat.
B) Enemmän on tullut negatiivista palautetta valinnastani. Ei kuulemma kestä vuottakaan, joka viikko pajalla, se on oikeasti useammin korjaamolla kuin mitä kerrot, siinä on äärettömän kalliit varaosat, ja niitä tarvii koko ajan, se ruostuu läpeensä heti, 164 on melko pieni auto, ei siinä yli 100 heppaa ole, jne. Joskus kuulee taas kehuja äänettömyydestä ja tiloista. Autoja harrastamattomat ihmiset ei myöskään osaa sanoa onko se uusi vain vanha.
En tunnusta iskeneeni käsiäni paskaan, kuten eräs "entinen" puolituttu sanoi.
A) 164 iskeytyi mieliin jo heti sen ensimainoksista lähtien ja kun vertailin sitä mm. Saabin 9000:een, oli valinta selvä. Tehokkuus, tilat, äänettömyys ja ajo-ominaisuudet kuten myös persoonallisuus ratkaisivat.
B) Enemmän on tullut negatiivista palautetta valinnastani. Ei kuulemma kestä vuottakaan, joka viikko pajalla, se on oikeasti useammin korjaamolla kuin mitä kerrot, siinä on äärettömän kalliit varaosat, ja niitä tarvii koko ajan, se ruostuu läpeensä heti, 164 on melko pieni auto, ei siinä yli 100 heppaa ole, jne. Joskus kuulee taas kehuja äänettömyydestä ja tiloista. Autoja harrastamattomat ihmiset ei myöskään osaa sanoa onko se uusi vain vanha.
En tunnusta iskeneeni käsiäni paskaan, kuten eräs "entinen" puolituttu sanoi.
tuli hommattua 1,5 vuotta takaperin Oldsmobile-merkkisen bensakrematorion seuraajaksi viikonloppujen leikkikaluksi.
muiden kommentteja en ole paljon kysellyt,itelleni minä sen ostin.
A) No ei nyt ihan niinkään. Mutta oli kuitenkin varteenotettava tarjous. Ulkonäkö ja muutenkin -erotu joukosta eduksesi- imago veti puoleensa.
Muita vaihtoehtoja oli Honda, Mazda ja Saab.
B) Positiivista palautetta on tullut enemmän, ehdottomasti. Työkaverit avautuvat välillä, mutta en ole ottanut itseeni. Kyllä ne hymyt ovat hyytyneet aina kun työpaikalta on yhtä aikaa lähdetty...
1)
Tulin reissusta vanhalla Bemarilla,josta oli matkan aikana hajonnut syyläri,reissussa tein vaan sellaisen kemiallisen korjauksen ja ajoin Hyrylään tarkoituksena vaihtaa Bemu ihan mihin vaan.No siellä oli myynnissä yksi Sprint.
Kauppoihin päästiin ja niimpä korjasin ja ajoin Sprinttiä pari vuotta.Vaikka tuo yksilö oli ihan pommi niin vaihdoin sen kuitenkin Giuliettaan.
Sen jälkeen tuli 33 1.7 IE ja sitten 164 TS.
Tässä välissä piti saada vielä enemmän tilaa ja hankin farkku Passatin,mutta heti kun farkun tarve pieneni vaihdoin sen 156:een ja kuukausi sitten hankin vaimokkeellekin 164:n
2)
Alussa tuli kyllä aika negatiivistä palautetta,mutta sitten kaverit huomasivat,ettei ne Alfat hajoakkaan ja että minulle on muutenkin aivan turha jaaritella niiden "huonoudesta" niin kommentit laantuivat.
Kun vaihdoin 164:n Passattiin kommentit olivatkin toisen tyylisiä "Miten raskit luopua siitä hienosta jalorotuisesta?" jne.
A) Ensiksi olin kiinnostunut 164:stä. Ajoin sellaita ja sitten ei enää ollut vaihtoehtoja. Vaihtoehto tuli vasta kun ajoin 75ts:ää. Se oli jo pakko hankkia. Kaksi asiaa , joihin ihastuin: tunne näpeissä ja moottorin ääni (siihen liittyvä lupaus ja lunastus - ok Remuksen putki vielä hieman möyryää lisää...).
B) Valinnastani olen saanut ainoastaan negatiivista palutetta - kaksi poikkeusta tosin on: pikkuveli ajettuaan 75:ni ei voinut pitää näppejään erossa ja taivasteli ajettavuutta ja voiman tunnetta sekä 2kk tyttöni, joka nauttii alfa-matkailusta silmät suurina tai täysin sikeässä unessa.
A) Kaverini ajeli yhtenä launtaina Alfetalla pihalleni, oli hakenut sen tulomatkalla liikkeestä koeajolle, ja pyysi että lähdetäänpä sitten katselemaan ekaa omaa autoa minulle.
Kävimme monissa liikkeissä ja monia kaaroja tuli kokeiltua (oops... Celica:kin) ja matkat köröttelimme Alfalla. Lopun te jo arvaattekin...
B) Hämmästelty on, mutta eipä tuo minua haittaa.
A) Ihastuin 156:n ulkonäköön ollessani auton kotimaassa, jossa niitä näki paljon. Ostin omani edes koeajamatta. Muita vaihtoehtoja: Volvo S60, Toyota Avensis, Peugeot 406.
B) Enemmänkin on tullut positiivista palautetta auton urheilullisuudesta. Yksi kaveri tosin oli sitä mieltä, että auton keula on ruma!
...eli noin vuosi sitten. Olin vanhan Citikan (BX) myynyt pois ja kattelin jotain 5-10 000 mk vanhaa pommia jolla pääsisi töihin ja takasin. Joku savuttava Bemu 520i tuli ajeltua, onhan siinä kutonen. Sorruin jopa kokeilemaan yhtä Nissania :( ...mutten toista :) Olin aika nirso sen kärryn suhteenm jonka ostaisin, mikä taas pelatun budjetin piirissä aiheutti tiettyjä rajoituksia. Kaveri sitten työpaikan ikkunasta kahvitunnilla (TUNNILLA, joo) näytti kadun toiselle puolella olevaa punaista Alfa 33:sta, että osta Alfa. No sehän oli syötävän hyvän näköinen... Soitin erään jobbarin ilmoitukseen mustasta 164 TS:stä jolla nyt ajelen. Budjetti tosin tuplaantui, mutta se merkki siinä ratin keskellä ja murhaavat muodot yhdessä TS-koneen kanssa vei mennessään...
Pääasiassa hyvää palautetta, ulkonäköä on kehuttu ja eksoottista konetta ihmetelty. Kaveri, joka Alfaa ehdotti otti itsekin askeleen oikeaan suuntaan, vaihtoi Golf III:sen Lagunaan. Ainoa, joka on haukkunut, on muuan varastomiekkonen töistä, sanoi maalarin kai olleen kännissä kun autoani maalasi ja muutenkin täysiä p****ja kaikki italialaiset. Mutta hänellä onkin kaunis vuoden 87 Subaru Leone SWT (automies, vrt.Tojota).
En vaihda pois, paitsi toiseen Alfaan.
...on mielestäni paras sana kuvaamaan meidän suhdettamme. Aloitin seikkailuni autojen kanssa Serkkutytön Passatilla vm. -73, kunnes muutaman vuoden kuluttua totesin sen ja sitä seuranneen Micran olevan ihan helvetin tylsiä, joskin toimivia autoja. Seuraavat kolme vuotta ajoin päivittäistä ajoa Land Roverilla vm. -66. Siinä oli munaa ja ymmärtäjät vähissä. Loppui sitten itseltäkin hermot ja rahat myöskin, sillä remppaa oli koko ajan, eikä loppu näkynyt. Ostin 850 Viiatin hintaan 200 mk ja kasasin sen keskellä talvea pimeässä tallissa ja silloin puri sellainen kärpänen ettei parannusta ole onneksi vieläkään löytynyt. Ymmärrän (ainakin luulen niin) italialaisia autoja ja niiden suunnittelijoita. Tämä on pelottavaa, mutta ihanaa. Tuli toinen 850, Yksi Panda, Lancia Delta 1,3, toinen Panda, asuntoauto Ducato, Alfa Romeo 75 Ts ja kolmaskin Panda. Keväällä valmistuu endurance saloon- luokkaan Lancia Beta Sedan 2000 tc ja tallin nimi on Italian Stallions! Jokaisessa näistä autoista on se oma juttunsa ja pitkin hampain itku silmässä olen muutamasta noista joutunut luopumaan. Onneksi emäntä on yhtä höhlä näiden kaunottarien perään kuin minäkin, ei tarvitse itsestään selvyyksistä neuvotella. Alfoja tulee takuulla lisää. 156 Sportwagon esimerkiksi ja neliveto Panda kans lämmittää mieltä;)