Olen ollut masentunut jo kauan.Lääkettä olen syönyt reilun vuoden ja käynyt porisemassa säännöllisesti. Toipuminen alkoi mukavasti,että lääkitystäkin luvattiin poistaa pienentämällä annosta, kunnes nyt jäin kotiin ja olo on yksinäinen, ystävät ei soita, ei käy, eikä ota minkäänlaista kontaktia, vaikka itse yritän pitää suhdetta yllä. Olen yrittänyt ulkoilla ja liikkua kodin ulkopuolella, mutta eihän se korvaa ihmissuhdetta!
Nyt rupeaa taasen ahdistaa...
Nyt rupeaa taasen ahdistaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Raskaassa ihmissuhdetyössä haaveilin eläkkeellepääsystä ja jäin ennen joulua varhennetulle eläkkeelle, juuri pimeimpään vuodenaikaan. Joulun valmistelin hienosti, kun oli kerrankin aikaa. Sitten helpotuksen tilalle tuli tyhjyys ja tunne, ettei kukaan tarvitse eikä muista minua. Toukokuun alussa romahdin , diagnoosi vakava masennus.Nyt olen ihan ymmällä, miten tässä näin kävi. Meni maku ja toivo ihanista eläkepäivistä.
Olen aina yksin. Viikkokausia. Olen jo tottunut ja joskus kaupassa käydessä hätkähdän, kun kuulen oman ääneni pitkästä aikaa kassalla maksaessani. Tulee outo olo.
Eräs huolestunut henkilö huomauttelee yksinäisyydestäni. Hänen mielestään minun pitäisi tavata ihmisiä (mutta ei itse halua tavata minua...). Helppo sanoa jos ei ole itse masentunut. En voi määrätä ihmisiä pitämään yhteyttä. Kukaan tuskin huomaisi, vaikka olisin kotona viikkoja kuolleena enkä ole mikään vanha eläkeläinen.
Melkein ihmettelen, että jossain on ihmisiä, jotka ovat tekemisissä toistensa kanssa.
hei,
ymmärrän hyvin miltä tuntuu olla yksin.
Nyt varmaan yksi avainsana on se, että teet niitä hommia mistä nautit. olkoot siivoaminen, nurmikon leikkuuu , ihan mitä vaan.
toiseksi, pistä musiikki soimaan kun on yksinäistä. se piristää kummasti.
Lisäksi, erotat siinä aidot ystävät jotka ei susta välitä aidosti. Aito ystävä ei jätä toista pulaan. Näin ollen , unohda heidät jos he ei välitä susta.
Tiedän, ettei ystäviä saada niin vaan. Onko mahdoton ajatus että lähtisit jonnekin ihmisten ilmoille, ei kapakkaan välttämättä. tansseisseihin...
Hae lisäksi vertaistukea netistä hakusanoilla. Voit löytää kavereita myös netin kautta kunhan olet varovainen etkä anna tietojasi itsestäsi.
En ole paras neuvoja kun itsellä sama ongelma vähän. jotkut vaan pystyy lähtemään hakemaan kavereita ja lopettaa sen itsesäälissä rypemisen.
Muista ajatella aina positiivisesti. kyllä tämä tämä tästä vielä kääntyy parempaan...
yksinäinen jaksa tehdä just mitään, kun ei nautikaan mistään! Jopa peseytyminen ja syöminen tuppaa unohtumaan! Niin miten sitä muuta vois sit enää tehdä, jos ei itsestäkään jaksa huolta pitää. Muuta apuakaan saa kun pelkkiä lääkkeit, miks toiset saa hoitoa/(terapiaa/keskusteluja tms. mutta en minä. Johtusko se tästä paikkakunnasta vaik tää keskissuri kaupunki. Kuka se hoitaa sellasen ihmisen asioita joka ei itse tiedä mitä tekis jot pääsis johonkin hoitoon?
Kiitos kommenteistasi, jotka olen kuullut sen sata kertaa. Tänäänkin olen tehnyt rakkainta puuhaani -> puutarha hommia.Mutta kun on masentunut, ei ne maistu miltään, jokaista rasahdustakin säikähdän.Olo on tunteeton ja tyhjä.
Näin sitä erakoituu ja itsetunto heikkenee pikku hiljaa, kun huomaat olevasi yksin ja ihmettelet mistä se johtuu?
Täällä on toinen erakko, tosin ilman puutarhaa.
Haluatko kirjoittaa minulle? Voin antaa s-postiosoitteeni.
Kiitos huomaavaisuudestasi, mutta olen satuttanut itseni niin monesti ihmissuhteissa, että olen varovainen, varsinkin netissä lähimpiin tuttavuuksiin...
hei taas,'
tiedän asiat hyvin . näin tuppaa käymään. ei kiinnosta edes huolehtia omasta ulkonäöstä eikä vaatteista. ajattelee ,että mitä se kuuluu teille mitä teen ja miltä näytän ja painukaa v...n... tuttu tunne?
Nyt se, mikä mut pelasti oli se, että paikka jossa asut ei varmaankaaan miellytä sua, olenko oikeassa? Jos et viihdy , vaihda heti paikkaa, se pelasti mut itsemurhalta.kirjoita ja kysy uudestaan ihan mistä vaan. Mä yritän auttaaa sua ´jos voin.
No siitä ei nyt todellakaan ole kyse.
Minulla on 'hampaan kolossa' menneisyydestä sellaisia asioita (joista en halua tässä vatvoa), josta masennukseni johtuu.Ystävien jääminen taka-alalle on minulle mysteriaa.Ehkä he ei hyväksyneet ns. uutta elämääni, johon olen tyytyväinen.
Ihminen on kuitenkin laumaeläin, eikä tule toimeen ilman kanssa sisaria....
Ymmärrän. Minulla ei ole ollut nettituttavuuksia.
Jotenkin vain tuo puutarhajuttu kiinnitti huomioni. Joskus toivon, että joku pyytäisi minua puutarhahommiin tai että olisi oma pieni puutarha. Tulisi oltua ulkona. Parempina aikoina selailen hankkimiani puutarhakirjoja ja teen suunnitelmia. Nyt on vain pari huonekasvia ja niihinkin mullat vaihtamatta.
Siitä se minultakin alkoi...ei ollut puutarhaa,joten sisäkukilla tuli loihdittua jos minkinlaista viidakkoa.Eikun toimeksi vain !
Harmi kun minusta on tullut näin arka.Pitäisi uskaltaa mennä vain päin tulta,mutten ole siihen valmis.Jospa me vielä törmäämme jossain päin maailmaa ja loihdimme yhdessä puutarhaunelmia