Paras ja niin rakas ystäväni kärsii lapsettomuudesta,ilmeisesti on aika varmaa ettei hän tule koskaan saamaan omaa ja biologista lasta. Olen tukenut häntä parhaani mukaan.
Nyt olen itse raskaana (yllättäen, mutta iloiten). Miten tästä voin hänelle kertoa ja mitä te, hänen kohtalotoverit luulette hänen reagoivan? Olen toki onnellinen omasta tilanteesta, mutta tässä maailmassa kaikkein vähiten haluan häntä satuttaa taikka pahoittaa hänen mieltään.
Nyt olen itse raskaana (yllättäen, mutta iloiten). Miten tästä voin hänelle kertoa ja mitä te, hänen kohtalotoverit luulette hänen reagoivan? Olen toki onnellinen omasta tilanteesta, mutta tässä maailmassa kaikkein vähiten haluan häntä satuttaa taikka pahoittaa hänen mieltään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsettomuus koskettaa syvältä, itselläni takana 3 keskenmenoa ja ilman ehkäisyä lapsentekopuuhissa on aikaa vierähtänyt 2,5 vuotta. Tiedän, ettei se ole vielä paljon mutta tuskansa tuo sekin.
Ystäväsi saattaa pahoittaa mielensä uutisestasi, muttei se varmastikaan tarkoita sitä ettei hän olisi iloinen puolestasi vaan ennemminkin muistuttaa häntä omasta epäonnestaan - sehän taas ei ole sinun syysi. Sinulla on oikeus omaan elämääsi ja lisääntyä mikäli mahdollista, se, että sinä olet "onnistunut" ja luonnollesti onnellinen tilanteestasi ei ole keneltäkään toiselta pois. Ystäväsi ymmärtää varmasti, että sinun on ollut vaikea kertoa hänelle koska et halua hänen mieltään pahoittaa.
Oma paras ystäväni on juuri lopettanut pillerit ja elävät miehensä kanssa periaatteella "tulee jos on tullakseen". Vaikka ajatus siitä, että hän saattaa kohta olla raskaana tuokin minulle riittämättömyyden tunteet jälleen pintaan, ei se sitä tarkoita ettenkö soisi omalle läheiselleni sitä onnea mitä en itse ole saanut kokea. Eihän se hänen syynsä ole ja omat tuntemukseni pohjautuvat kuitenkin jonkinlaiseen katkeruuteen ja suruun siitä mitä itsellä on ollut. Ei sillä ole mitään tekemistä ystävän raskauden kanssa.
Eri asia on sitten jos uutinen paukautetaan miettimättä pätkääkään toisen tunteita. Mielestäni on siis tärkeää että kerrot ystävällesi pian, mutta sen verran hienovaraisesti että hän huomaa sinun kuitenkin olevan mukana hänen surussa vaikka toki saatkin täydellä sydämellä iloita omasta onnestasi. Ihan varmasti hänkin kohta jännittää puolestasi ja on vilpittömästi iloinen raskaudestasi. Vaikkakaan se ahdistus omasta tilanteesta ei sen myötä häviä. Mutta pitää osata olla onnellinen siitä että ystävällä menee hyvin, vaikka itsellä menisikin vähän huonommin...
Moikka!
Olen ollut siinä asemassa kun ystäväsi tulee olemaan eli itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ja suurena tukena minulla oli vaikeina aikoina paras ystäväni. hän oli siinä elämäntilanteessa ettei vielä miehensä kanssa halunnut lapsia. itse petyin joka kuukausi ja olin aivan loppu kun päätimme aloittaa lapsettomuushoidot.
paras ystäväni tuli vahingossa raskaaksi ja hän kertoi sen minulle itkien, koska tiesi että se olisi kova isku minulle.ja se olikin, vaikka tiesin ettei se ollut suunniteltu (silloin olisin saanutkin olla vihainen jos hän salaa olisi yrittänyt lasta ja minulle sanonut ettei vielä halua lapsia)niin silti en voinut puhua asiasta tai nähdä ystävääni vähään aikaan, olo oli karmea.olin katkera siitä että se kävi heille niin helposti. lähetin sähköpostilla ystävälleni miljoona anteeksipyyntöä heti ja kerroin etten vaan voi tuskalleni mitään ja hänellä on kaikki oikeus olla onnellinen raskaudestaan. ystäväni ymmärsi täydellisesti ja noin kuukauden kirjoittelimme vain sähköpostia mikä tuntui ihan hassulta ja sitten kun olin valmis, juttelimme eikä välimme kärsineet yhtään, nyt olen itsekkin raskaana ja vauvoille tulee ikäeroa vain muutama kuukausi.selvitimme välimme ja purimme tunteemme jo ennen kuin tulin raskaaksi mikä oli hyvä asia.
ystäväsi voi siis tuntea olonsa petetyksi vaikka järjellä tietää ettei asia niin ole, mutta kunhan olette rehellisiä tunteistanne niin kaikki järjestyy!
Erittäin hyvä ystäväni on ollut jo muutaman vuoden hoidoissa. Olin hänen tukenaan ja kuuntelijanaan aiemmin. Emme halunneet tuolloin vielä mieheni kanssa omia lapsia, joten hänen oli ehkä senkin takia helppo keskustella asioista kanssani.
Kun mieheni kanssa päätimme ryhtyä yrittämään lasta, oli jo tuo uutinen kova paikka ystävälleni, vaikka enhän tiennyt kuinka helppoa/vaikeaa lapsen saaminen meille olisi. Hän muuttui melko piikikkääksi eikä halunnut pahemmin enää keskustella mistään "syvällisemmästä" kanssani, edes muista kuin lapsien saamiseen liittyvistä asioista. Kun sitten raskauduin melko pian, otti hän sen erittäin huonosti.
Osasin odottaa vihaa ja katkeruutta hänen puoleltaan. Sanoin hänelle että ymmärrän sen, ettei hän alkuun pysty välttämättä asiaan kovin hyvin suhtautumaan. Sanoin myös etten aio omaa onneani "paistatella" hänen kuullensa, koska tiedän sen tuovan pahan mielen hänelle. Pyysin myös, että voisimme silti pysyä ystävinä, keskittyä muihin asioihin ainakin niin kauan, kunnes hänestä toisin tuntuu.
Raskautumiseni oli kuitenkin liian kova paikka ystävälleni. Hän ei juurikaan halunnut enää olla yhteydessä kanssani, ja silloin kun näimme hän oli hyvin katkera. Aikani odotin, mutta en sitten enää itsekään halunnut olla hänen seurassaan, koska kommentit alkoivat mennä hyvin ilkeiksi. Vaikka olinkin ns. paremmassa asemassa häneen nähden, on raskausaikakin melko tunteita herättävää, enkä jaksanut kuunnella vihjauksia kuinka emme olisi lastamme ansainneet tai kuinka keskenmeno olisi edellytys että osaisimme arvostaa lapsen saantia. Vaikka raskauduin helposti, ei se tarkoita etten yhtä lailla rakastaisi ja arvostaisi lastani. Ja myös minulla oli kaikenlaisia huolia ja pelkoja, joten en todellakaan kaivannut ystäväni "manauksia".
Ajattelin, että tilanne saattaisi parantua ajan myötä ja pienen "breikin" jälkeen, mutta tuskin näin tulee käymään. Olemme loitontuneet toisistamme sitä enemmään, mitä lähempänä LA:ni on. Enkä oikein edes uskalla ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, mikä olisi edellytys väliemme korjautumiselle. Ystävyytemme menettäminen oli todella surullista ja toivon, ettei sinulle käy samoin. Mutta luulisin, että suurin osa ystävyyssuhteista kestää myös toisen raskauden toisen ollessa lapseton/lapsettomuushoidoissa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että ystäväsi tarvitsee hieman aikaa sulatellakseen asiaa, ja että ensimmäiset tunteet uutisen kerrottuasi ei välttämättä ole positiivisia. Onnea odotukseen ja toivottavasti ystävyytenne kestää sen!