Millainen on hyvä äiti

Hyvä äiti on paikalla kun lapsi herää, äiti on kotona kun lapsi tulee koulusta, äiti kuuntelee, neuvoo ja opastaa. Äiti halaa ja lohdutaa.

joustaa voimiensa äärirajoille.
Joskus tosin tuntuu ettei äitiä edes pidetä ihmisenä.

Nyky aika on oikealla suunnalla siinä että Isät ovat yhtä tärkeitä kasvattajina ja hellyyden sekä huolenpidon antajana. Jokainen tietää että useimpien äitien pitää käydä työssä että pärjätään. Harvoilla äideillä on varaa olla kotona lasten tultua kotiin. Sitten onko yhteiskunta edes mukana tässä toive ammatissa eli äiti kotona järjestelyssä. Kun naisella usein on huonompi palkka niin hänellä on myös huonompi eläke. Miksi siis äidin täytyy lastensa tähden uhrautua eläkettä myöten. Sehän on vanha vitsi mutta totta. Että yksi äiti elättää 10 lasta mutta 10 lasta ei pysty elättämään yhtä äitiä vaikka palkat hipoisivat kattolukemissa. Niin vaan vanha äiti saa kitua pienellä eläkkeellä nälkäkuoleman partaalla. Vaikka oli rakastava koti-äiti.

nykymaailmasta katsottuna. Kerron tämän omasta äidistäni, joka ei ollut pelkästään hyvä ja loistava äiti, vaan hyvä ja loistava ihminen. En tiedä, ovatko nämä asiat keskenään tekemisissä, hmm.. Hänellä oli aina aikaa kuunnella ja paneutua asiaan. Hänelle vieraidenkaan asioiden edessä hän ei kauhistellut, vaan haki maalaisjärkeä apuun ja aina löytyi kannustava tai jonkun ikkunan avaava kommentti. Elämä oli hänen kenttänsä ja hän tiesi, että se ei ole mutkatonta. Hän ei koskaan tuominnut jotain suoralta kädeltä vääräksi, vaan asia keskusteltiin läpikotaisin.

Hän oli myös tyttäreni paras ystävä. Luottohenkilö ja SE IHMINEN. Ilman mielistelyä, ilman ostamista. Hän vain välitti. Häntä on aina vaan ikävä...

Itselläni on äiti tätä ikä luokkaa 60. Lapsenlapsia ei ole vielä siunaantunut ja välillä tuntuu, ettei äiti niin mummon roolista välittäisikään. Tai sitten hän vain tyypillisellä tavallaan haluaa olla vaatimatta mitään.

Äitini on äidillisin äiti mitä olen koskaan nähnyt, välillä liiaksikin. Joudun aina huomauttamaan hänelle siitä, että ajattelee välillä myös itseään, ei vain meitä lapsiaan. Olemmehan jo aikuisia ja omillaan toimeen tulevia.

Äiti ostaa meille lahjoa, soittelee, eikä koskaan tuomitse mitään, mitä teemme. Ymmärtää ja rakastaa vain. Olen monesti kuullut ystävienikin kommentoivan äitiämme sydämmelisemmäksi ihmiseksi mitä tuntevat. Äiti onkin aina ottanut myös laiminlyödyt ystävämmekin siipiensä suojaan ja tarjonnut kaikille tukea ja turvaa. Minä olen ollut todellakin etuoikeutettu saadessani elää tuon herttaisen ihmisen lähellä.

Luulisi, että meistä lapsista olisi tullut itsekkäitä ja vaativia, äitimme suorastaan rakatettuaan meidät piloille. Mutta näin ei käynytkään, huomaamme nyt itsessämme olevan samoja hyviä epäitsekkäitä piirteitä kuin äidissämme. Voiko parempaa lahjaa ihminen saada.
Mikään maailman rakkaus ei riitä kertomaan sitä kuinka rakas äiti minulle onkaan.

Hyvää kesää kaikille äideille ja äidin tytöille :)