Olen vuosia kärsinyt alaselkä kivusta, oikein todellisista kivuista. Juoksut lääkäreillä tervyskeskuslääkäreillä ja sairaalalääkäreillä myös yksityisellä sektorilla.Kaikki vaan antoivat buranaa lisää!!!ja lepoa!Kyllä se siitä.Olen kärsinyt koko ikäni eri säryistä.Monet pitivät jo varmaan vähän pöhkönäki kun aina joku paikka särki,jännetupentulehduksia ym.Olen ollut viimeiset 8 vuotta sitä mieltä että minulla on"jokin" tauti, lääkärit vaan vähättelivät asiaa.Minut on viety sairaalaan yöllä, illalla ja päivällä päivystykseen alaselän vuoksi ja lykätty kipupiikkiä persukseen ja on muutama lääkäri diagnosoinut viankin(?).On otettu mangneettikuva ym. kuvia eikä isompia löydöksiä löydetty, kuvat otettu noin 10 vuotta sitten.Ei tarvitse ottaa uusi kuvia, lääkäreiden mukaan.Epäilen säästökuuria. Nyt aloin itse netistä tutkimaan tautiani oireiden perusteella ja marssisin taas kerran lääkäriin jolle sanoin suoraan että nyt riitti olen sitä mieltä että minulla on jonkin sortin reuma vahva epäilys nivelpsoriin, että nauratkos minut ulos kun itse teen diagnoosiani.Eipä nauranut oli asiallinen lääkäri.Olen kuitenkin itsekkin sitä mieltä ettei netti ja lääkärikirjat ole sitä varten, että niistä haetaan omat sairaudet.Tämä lääkäri otti minut tosissaan ja lähetti uusiin röngten kuviin jota kukaan ei ollut aikoihin tehnyt.Niistä löytyi reumaattinen muutos si-nivelessä.BINGO!Ei ole kiva että saa taudin, mutta kivuista olen tiennyt itse jo melkein 10 vuotta sairastavani jotain.Mutta nyt se löytyi.Nyt pääsen sairaalaan reumalääkärin hoitoon ja selvitellään mikä reuma on.Muutokset olivat kohtalaisen suuret joten lääkäri sanoi että, reuma näkyy niissä.Että reuma on mutta ei tiedä vielä mikä tai kumpi selkärankareuma tai nivelpsori, näistä epäily hänellä.Suuri kivi putosi harteilta kun ei olekkaan (ehkä) korvien välissä vikaa kun aina sattuu johonki yleensä selkään.Vaistoni sanoo että tauti on ollut minulla koko ikäni puhkesi noin 20 vuotiaana eli 14 vuotta sitten.Silloin alkoi kaikki ihme oireet.Olen pettynyt nyky lääkäreiden toimintaan pahasti kukaan ei varmaan ottanut aikaisemmin minua tosissaan tekivät tuulesta temmattuja diagnooseja pitääkseen taas muija hiljaisena vähän aikaa. Nyt toivon ainakin saavani lääkityksen ja siinä toivossa jos sopiva lääkitys löytyy että olisi edes joskus YKSI kivuton päivä. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia, kertokaa oireistanne miten kehitty teidän tauti?
Vuosien taistelu
2xäiti
62471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jääräpää. Hyvä. Mulla reuma alkoi nopeasti heti määriteltiin ja itsekin arvasin taudin nimen 42 vuotta on ollut välillä tauti ollut uskoton mulle eli oireilut. Voimia sinulle eteenpäin ja taistelua vaan kyllä se aurinko risu kasaankin paistaa.
Hei!
Minä olen kärsinyt nyt noin vuoden jatkuvasta selkäkivuista.
olen myös juossut eri lääkäreillä, ja saanut kipuuni eri särkylääkkeitä ja kipupiikkejä.
Röngenkuvat otettiin keväällä 2005, niissä lievä skolioosi. magneettikuvissa kävin pari kuukautta sitten, siinäkään ei mitään.
Olisin kiinnostunut kuulemaan tarkemmin kivuistasi.
Itselläni kipu on vasemmalla puolella alaselässä,lonkassa ja jalassa.
Myös käsien nivelet ja polvet alkaneet temppuilla.
Aamulla tuntuu ettei sängystä ylös pääse.
Vaiva pahempana kylmällä ilmalla.
onko oireissa mitään samaa?
Oireesi kuulostaa liiankin tutuilta.Kipua on yleensä aamuisin aina.Pahinpina aikoina ei pääse mihenkään.Alaselkä kosketusarka, turvotus alaselässä.Turvotus on alkanut nyt parina viimeisenä vuotena.Särkyä lonkissa ja siitä alaspäin reisissä.Selkä ei taivu minnekkään välillä.Kipu on paha kun istun kovalla ja tuolilla istuessa on pakko saada jalat myös tuolille koska silloin tulee painon tunne alaselkään.Välillä seisominenkin tekee "painetta" selkään.Nyt tuli iskias oireita ekaa kertaa, toisessa jalassa kova kipu ylhäältä alas.Minulta otettiin mangneetti kuva noin 10 v sitten ei näkynyt mitään, eikä röngteneissäkään.Vasta nyt ekaa kertaa löytyi muutokset si-nivelessä röngenissä, menen nyt uudestaan mangnettikuvaukseen joten saa nähdä mitä näyttää.Veriarvot ovat olleet aina hyvät ei edes tulehdusarvo ole noussut pahinpina kipu aikoina.Olkapääni on alkanut myös vaivata.Särkyä olkanivelessä.Jalkaterät on aamuisin kipeät kun nousee sängystä ylös, samoin sormet ei toimi mutta nämä oireet ovat tulleet viime vuosina.Toivottavasti sinulle selviää syy vaivoihisin.Todella tuskaista kun ei tiedetty mikä oli...
Tarina kuulostaa tutulta, vähän kuin omani. Tiesin kyllä itse monta vuotta, että jossain on jotain mätää, mutta eihän siitä valittamisesta saa kuin leiman otsaan, että korvien välissä on eniten vaivaa.
Piti mennä aika pitkälle ennen kuin alkoi tapahtumaan, ihan Kreikkaan asti :). Sieltä palatessa alkoikin sitten kunnon tutkimukset. Vietin lomaviikon Kreikassa sairaalassa, tosi huonossa kunnossa. Olin kyllä jo sitä ennen päässyt, lopulta, reumalääkärin hoitoon ja saanut lääkityksen, mutta jotain oli jäänyt huomaamatta.
Se on kumma juttu kuinka ihmisiä ei uskota, varsinkaan naisia. Vuosia tietää itse, että ei ole kunnossa, mutta ammattihenkilöt ei vain tahdo uskoa. No, se on mennyttä ja nyt olen hyvässä hoidossa.
Varaudu siihen, että lääkitys voi olla aika rankkaa. Kortisonia, reumalääkkeitä, itsellä myös sytostaatti-injektio kerran viikossa. Sitten pahoinvointilääkkeet sytostaattia varten jne. Eilen juuri pistin sytostaatin ja tänään on ns. pyjamapäivä, kun tulee aina pahoinvointia ja menee maha sekaisin sytostaatista. Onneksi se on kuitenkin vain kerran viikossa.
En kai nyt vain pelotellut sinua? Se ei ollut tarkoitus, kerroin vain omasta jutustani. Pääasia on, että pääset kunnon tutkimuksiin ja saat hoidon!
Ongelmana si-nivelien reumaattisissa muutoksissa on se etta muutokset tapahtuvat hitaasti ja menee useita vuosia ennenkuin ne näkyvät kuvissa,mutta kivut alkavat usein melko heti. Sen takia lääkäreitten on vaikea tehdä diagnoosia.Itselläni kipujen alkamisesta diagnoosiin meni 10 vuotta(selkäreuma)Ja se on aivan normaalia tässä reumalajissa.Ja mitä ihmeellisintä, viimenään kun sain syyn kipuihini niin se helpotti henkisesti,vaikka sen luulisi olevan toisin päin,mutta näin se vain menee.
minä myös juoksin 8-9 vuotta lääkäristä toiseen kipujeni kanssa, kunnes sain sitten "varman" diagnoosin, reuma. Olo oli sanoinkuvaamattoman helpottunut kun "korvien välissä ei ollutkaan mitään vikaa". Ja nyt lääkärit ottavat vakavasti ja kuuntelevat. Kiitos heille.