Vanhoillislestadiolainen usko näyttää olevan sellaista "ei ei" -uskoa. Kaikenkaikkiaan sitä tuntuu leimaavan hyvin negatiivinen lataus. Helluntailaisten uskosta monesti näkee että siinä on elämäniloa ja iloa uskosta mutta vl-usko on niinkuin joku synkkä kielto ja sääntö-viidakko jossa ainoana sisältönä tuntuu olevan että pitää "olla kuuliainen"...
Siinä sitten hampaita kiristellen vakuutellaan kuinka "onnellista on olla tässä valtakunnassa" ja suu väännetään väkinäiseen hymyyn. Sanokaa mitä sanotte mutta teikäläisistä ei kyllä mitenkään näy iloa eikä elämänmyönteisyys ja vielä vähemmän vapautuneisuus!
Mielipiteeni olen muodostanut tällä palstalla kirjoittavien, mielestäni melko "varmojen" vl-uskovaisten kirjoituksien perusteella joita ovat Pakkula, Weha, Hynde,Kamael ja Jan Hus. Muut vl:nä esiintyvät taitavat olla suurelta osin feikkejä...
Siinä sitten hampaita kiristellen vakuutellaan kuinka "onnellista on olla tässä valtakunnassa" ja suu väännetään väkinäiseen hymyyn. Sanokaa mitä sanotte mutta teikäläisistä ei kyllä mitenkään näy iloa eikä elämänmyönteisyys ja vielä vähemmän vapautuneisuus!
Mielipiteeni olen muodostanut tällä palstalla kirjoittavien, mielestäni melko "varmojen" vl-uskovaisten kirjoituksien perusteella joita ovat Pakkula, Weha, Hynde,Kamael ja Jan Hus. Muut vl:nä esiintyvät taitavat olla suurelta osin feikkejä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei Jumalan lapsi määrittele syntiä lain taulujen avulla, sillä laki on hengellinen ja taulut ovat tarkoitettu herättämään lihallisia. Pyhä Henki elävässä seurakunnassa puhuu ja sille äänelle Jumalan lapsi tahtoo olla kuuliainen ja syntinä hyljätä se minkä Henki kirkastaa olevan uskolle ja hyvälle omalletunnolle vaaraksi.
Jonka Poika on tehnyt vapaaksi hän on (synnin orjuudesta) todella vapaa. Maailma puhuu säännöistä, mutta ei ole kysymys säännöistä vaan Jumalan lapsi ei halua elää niin että tunto turmeltuu ja sydän mieltyy siihen "mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta. "
Kuitenkin on niin että mikä lihasta syntynyt on, on vain liha joka ei koskaan uudestisynny ja siksi se koko ajan on vetämässä maailmaan ja syntiin. Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis.
"Tarvitaan jokapäiväistä evankeliumin uskomista ja syntein pois panemista ettei sydän saastuis ja Pyhä Henki pakenis."
Niin, minäkin pyydän, että Isä armahtaisi minua synneistäni, että myös minä olisin vapaa. Mutta mitä arvoa annat Jeesuksen ristinkuolemalle ja syntien sovitukselle, jos sinun täytyy saarnata ja pyytää joka päivä uutta evankeliumia sydämellesi? (tarkoitan "anteeksijeesuksennimessäjaveressä)
Olethan sinäkin "lihallinen" ihminen ja Jumalan luomana elät tässä maailmassa. Miksi et voi olla oma itsesi juuri sellaisena kuin olet vaan pakotat itsesi elämään toisin kuin haluaisit?
En ymmärrä sitä, miksi oma ainutkertainen elämä pitää jättää elämättä ja vapaaehtosesti pidättäytyä kaikista hauskoista asioista? Miksi elämän pitää olla synkkää ja rajoittunutta?
Nyt varsinki rupesin miettimään, kun olin sukulaiseni syntymäpäivillä, kun täytti pyöreitä vuosia ja vvanhoillislestadiolaisia oli melekin kaikki tyynni, ni jotenkin tunnelma oli kuin hautajaisissa, ei ne kenenkään mieleen kovin ilolla jänee, kun useimpia kanssa jutusteltiin.
Ja mitä sisaruksia vl:ä on, ni tuntuu, että ne on nii turhautuneita omaan elämäänsä. Kaikki on niin vaikeaa ja väsyttävää ja mistään ei oikeasti osata olla kiitollisia. On ne lapset ja mittään ei ehi tehä ja rahakaan ei koskaan riitä.
Ku minä oon tämmönen aika perusiloinen (kristitty) ihminen, koska elämässäni yksinkertaisesti ei ole mitään aihetta olla tyytymätön, olen saanut runsaaasti siunausta ja rikkauksia, en toki rahallisessa mittakaavassa, mutta kuitenkin.
Niin sitten nämä puhuvat selän takana, että minä vain esitän onnellista.
No, siinä heille lisää murhetta ja mietittävää.
omia murheita.
Mistä päättelet, että muut kuin luettelemasi tyypit ovat feikkejä? Ovat feikkejä siksi, etteivät ole ahdistuneita ja pingoittuneita?