Miksi ei voi ymmärtää
jos joskus luulee…
joskus ihminen erehtyy
ja pitää huutaa tuuleen
Miksi on niin vaikea käsittää
jos virheen tehnyt on
katuu ja anteeksi pyytää
ei tahdo olla onneton
Miksi anteeksi ei saa
ystävältä tärkeältä
erehdystään milloinkaan
sitä kysyn nyt mä sulta
Mä luulin et tahdon lopettaa
viestit, runot taakse jättää
yhteydenpidon ja kaiken konsanaan
sua tahtonut enää en yllättää
Siinä mä erehdyin
en voinutkaan sua unohtaa
itseeni käperryin
tuuli ikkunaani tuivertaa
Kuivaatko mun kyyneleeni?
sä tärkeät olet ja tiedät sen!
ymmärtäisit ystäväni
viel´ runon kirjoitan tän viimeisen
jos joskus luulee…
joskus ihminen erehtyy
ja pitää huutaa tuuleen
Miksi on niin vaikea käsittää
jos virheen tehnyt on
katuu ja anteeksi pyytää
ei tahdo olla onneton
Miksi anteeksi ei saa
ystävältä tärkeältä
erehdystään milloinkaan
sitä kysyn nyt mä sulta
Mä luulin et tahdon lopettaa
viestit, runot taakse jättää
yhteydenpidon ja kaiken konsanaan
sua tahtonut enää en yllättää
Siinä mä erehdyin
en voinutkaan sua unohtaa
itseeni käperryin
tuuli ikkunaani tuivertaa
Kuivaatko mun kyyneleeni?
sä tärkeät olet ja tiedät sen!
ymmärtäisit ystäväni
viel´ runon kirjoitan tän viimeisen
Vastaukset 7
Vanhimmat
paremmin kuin arvaatkaan. Minäkin luulin..
Aivan oikeestikko? Ei saa narrata! :)
tämä olisikin minulle :´((
Ai kuin, miks niin?
nuo sanat joltain toiselta...
viiltää kaipuu
syvään satuttaa
rakkautta, pelkuruutta
pakenin pimeään
huokausten meressä
sinä sisälläni
sydämeni, sieluni
luovutin eteenpäin
sanoja ei ollutkaan
köysiä kietomaan
vapautta, kylmyyttä
sisälleni jäi
antaisin kaiken
nöyrtyisin ja taipuisin
ylpeys, pelko
minut jähmettää
sinä rakkaani
missä menetkään
mukanasi, sydämeni
salaa takertuu
surussa kiepun
siihen sukellan
tuskani, elämäni
ei sen enempää
kunpa hän ne sanat sinulle sanoisi…
Kaipuu satuttaa aina
älä silti pelkää rakkautta
älä pakene pimeään
Huokaa vain
sydämesi pohjasta
älä kuitenkaan luovuta
sydäntäsi eteenpäin
Kaikkia sanoja ei voi uskoa
ei köysiin kietoutua
eikä vapauteen uskoutua
Kaiken voi antaa
nöyrtyä ja taipuakin
ylpeyden ja pelonkin unohtaa
Rakastasi etsit
voi kuinka kaipaatkaan
sydämesi tuskassa häneen takertuu
Älä sure, koita kestää
rakkaasi odottaa
jos sittenkin sinut kohdata saa
Kiitäs kauniista, liikuttavasta ja koskettavasta runovastauksestasi!
myös sinulle lohdun sanoista
*itkee liikuttuneena*