Täällä on paljon kiivaita keskusteluja abortin puolesta ja vastaan.
Abortin vastustajien mielestä ei hyväksyttävää syytä edes ole. Tässä asiassa olen samaa mieltä myös itse.
Mutta kaikki te, jotka nyt olette sitä mieltä, että on olemassa painavia syitä abortille, niin mitkä ne painavat syyt ovat, nimittäin kun itse en ole vielä kovin montaa edes "painavaksi" luokiteltavaa syytä keksinyt tämän elämäni aikana....
Eli onko abortti hyväksyttävää koska ehkäisy pääsi unohtumaan? Vai tekeekö abortista oikeutettua joku "isompi" tekijä? Saako abortteja tehdä huvikseen?
Abortin vastustajien mielestä ei hyväksyttävää syytä edes ole. Tässä asiassa olen samaa mieltä myös itse.
Mutta kaikki te, jotka nyt olette sitä mieltä, että on olemassa painavia syitä abortille, niin mitkä ne painavat syyt ovat, nimittäin kun itse en ole vielä kovin montaa edes "painavaksi" luokiteltavaa syytä keksinyt tämän elämäni aikana....
Eli onko abortti hyväksyttävää koska ehkäisy pääsi unohtumaan? Vai tekeekö abortista oikeutettua joku "isompi" tekijä? Saako abortteja tehdä huvikseen?
Vastaukset 107
Vanhimmat
Jos raskaus vaarantaa äidin hengen ja terveyden ja on selvää, että lasta ei millään voida pelastaa hengissä, on abortti suoritettava. Jos seksuaalirikoksen uhriksi joutunut on tehnyt asianmukaisen rikosilmoituksen poliisille, teknistä näyttöä seksuaalirikoksen tapahtumisesta todellakin on ja jälkiehkäisyä samalla kun rikoksesta ilmoitettiin yritettiin ja se epäonnistui, on abortti hyväksyttävä kun se suoritetaan mahdollisimman pian raskauden toteamisesta.
Muissa tapauksissa abortti on vähintäänkin kyseenalainen tai moraalisesti ei-hyväksyttävä. Kyseenalaisuus tarkoittaa sitä, että vaihtoehdot on aktiivisesti selvitettävä ja niihin on mahdollisuuksien mukaan turvauduttava.
Itse aborttilainsäädännöstä olen kirjoittanut toisessa säikeessä, kannatan tiettyjä rajoitteita (kotiaborttien kielto, aikarajat, jälkiehkäisyvalmisteiden poistaminen vapaasta kaupasta ja antaminen ainoastaan lääkärin määräyksestä) mutta näen, että itse abortin välttämistä on lähestyttävä ennemmin perheneuvonnan, lainopillisen neuvonnan ja sosiaalisen tukijärjestelmän edelleen kehittelyllä kuin jyrkän kategorisilla abortin kielloilla. Jälkimmäisellä tehdään isoa hallaa ilman hyvää "suunnitelmaa B" kuten on asianlaita esim. joissakin köyhissä roomalaiskatolisen kirkon valta-alueen maissa.
Tässä asiassa viestiketjun aloittaja... siis minä, olen ehdottomasti samaa mieltä.
Suomessa kuitenkin tehdään abortteja noin 10 000 vuosittain. Tämä määrä pitäisi kuitenkin saada laskemaan hurjasti paljon alhaisemmaksi. Noita mikko n. kertomia tapauksia abortin tekijöissä kuitenkin on varmasti huomattavasti paljon vähemmän kuin 10 000 kpl.
Surullista on, vaikka kuinka asiaa pyörittelee, että suurin syy abortin tekemiseen on nimenomaa asiallisen ehkäisyn puuttuminen kokonaan. Ja nimenomaa milestäni TÄHÄN asiaan pitää puuttua. Abortti ei todellakaan ole keino ehkäistä raskauksia, sen pitäisi todellakin olla äärimmäinen keino pelastaa äidin henki. Tosin tässäkin tapauksessa usein nimenomaa sterilisaatiokin olisi ehkä suotavampi keino toimia kuin raskauden keskeytys....
Jokatapauksessa niin tai näin, olen 100% samaa mieltä mikko n. kanssa asiasta.
Muita syitä abortille en hyväksy minäkään kuin nuo luettelemasi syyt. Muut syyt ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä.
itsekkyys ole ihmisen yksi tunnusomaisin ominaisuus?
Jaloa ja uhrautuvaista se olisi äidiltä synnyttää maailmaan lapsi jota ei halua.
Motiivit aborttiin ovat aina itsekkäitä. Mitä pahaa siinä on? Suurin osa nykyihmisen motiiveista on itsekkäitä. Voiko vaatia, että tämä asia olisi poikkeus?
Koska tässä asiassa jonkun elämä on vaakalaudalla. Kenen elämä pilaantuu jos synnyttää lapsen? En tiedä, mutta ainakin syntymättömän lapsen elämä jää elämättä KOKONAAN.
Itse olen 2 lapsen isä, olisin todennäköisesti kolmen, jos yhtä ei aikoinaan olisi abortoitu, itsekkäistä ja typeristä syistä. Silloin annoin vaimon päättää. Meidän elämämme ei olisi siihen loppunut, mutta syntymättömän lapsemme elämä loppui, kirjaimellisesti. Kadun että en painostanut vaimoani silloin. Olimme nuoria ja typeriä!
jos olisit painostanut silloin vaimoasi, hänen elämänsä olisi mennyt sinun valintasi takia (sinun itsekkyytesi vuoksi, korjaan) aivan toisin kuin se nyt meni. Ehkä teillä ei olisi nyt kahta lasta, olisi vain se yksi joka olisi taas riistänyt vaimoltasi mahdollisuuden tehdä ne kaksi lasta tulevaisuudessa silloin kun hän halusi. Oletko koskaan miettinyt tätä asiaa näin?
Ehkä ei ole mitään pointtia miettiä asiaa nyt, kun olette vanhempia ja viisaampia, omia sanojasi lainaten: olitte nuoria ja typeriä. Nuorilla ja typerillä on mahdollisuus korjata erehdyksensä, ja se erehdys olisi ilmeisesti aikanaan ollut nimenomaan se raskauden jatkuminen. Tietääkö vaimosi nykyiset mietteesi?
ja MINÄKÖ olisin ollut itsekäs, että olisin painostanut silloin vaimoani synnyttämään!? Ei meidän kummankaan elämä siihen olisi LOPPUNUT, ei vaimonikaan! Hän on samaa mieltä ja katuu syvästi
kuulutte sitten niihin onnettomiin, jotka on tämän asian ratkaisseet väärin.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että muut tekevät vääriä valintoja. Ja tosiaan, miten se elämä olisi siitä eteenpäin, emme tiedä. Tää on näitä asioita elämässä mitä ei voi peruuttaa.
Mutta jos olisin sen lapsen syntymän takia tehnyt itsemurhan( pahimmillaan kai se sen olisi voinut aiheuttaa?), niin antaisin henkeni lasteni puolesta.
oikein näe sun pointtia, mutta märehdi nyt tällä asialla oikein kunnolla niin ei tarvitse enää muuttaa kantaa tässä asiassa.
Jos teillä vaimo olisi taas raskaana, ja vauva olisi vakavasti sairas, tekisittekö abortin, vai olisiko selvää, että aborttia ei missän olosuhteissa enää tehdä?
Entä jos raskaus olisi suuri terveysriski vaimollesi, tai jos sanottaisi, että hän hyvin todennäköisesti menehtyy synnytykseen (vaikkapa alkanut sydänvika) Tekisittekö? Älä koskaan sano koskaan. Vai haluaisitko jäädä kahden lapsen yh-isä-leskeksi vain, koska et kannata aborttia?
Ota se pää pusikosta pois, näitä on ihan turha jossitella enää jälkikäteen.
tämän aiemmin johonkin ketjuun.
Tapaukset joissa hyväksyn abortin: a) Äidin hengen vaarantuminen b) Jos lapsi todetaan niin vakavasti vammaiseksi ettei hän todennäköisesti tulisi elämään synnytyksen jälkeen kauaa.
Nämä olen tuonut esille aiemmin.
Muuten en hyväksy esimerkiksi kehitysvammaa, tms. Lievempää vammaa abortin syyksi. Elämä voi olla elämisen arvoista myös vammaisella ihmisellä.
"Jos seksuaalirikoksen uhriksi joutunut on tehnyt asianmukaisen rikosilmoituksen poliisille, teknistä näyttöä seksuaalirikoksen tapahtumisesta todellakin on ja jälkiehkäisyä samalla kuin rikoksesta ilmoitettiin yritettiin ja se epäonnistui, on abortti hyväksyttävä kun se suoritetaan mahdollisimman pian raskauden toteamisesta."
Onko sinut raiskattu? Onko sinulla pienintäkään hajua siitä, mitä ihminen käy läpi jouduttuaan raiskatuksi? Onko sinulla ymmärrystä lainkaan raiskauksen uhria kohtaan? Kuinka voit vaatia, että sellaisessa tilanteessa jokaisen pitäisi kyetä ajattelemaan rationaalisesti ja toimimaan juuri näin kuin itse esitit??
Minut on raiskattu. Ensimmäiset neljä päivää meni sellaisessa shokissa, etten todella ollut kaikissa ruumiin ja sielun voimissa silloin. En ollut oikein järjissäni tehdäkseni oikeita ratkaisuja. Minä olin yksin tuskani kanssa, enkä kehdannut keneltäkään edes apua pyytää, koska häpesin sitä mitä minulle oli tehty. Syytin itseäni tietämättä miksi.
Kun niistä itsesyytöksistä selvisin ja siitä häpeästä, rupesin syyttelemään itseäni muusta. Minä mietin miksi menin suihkuun enkä lääkärille tai poliisille. Miksi tyydyin vaan nyyhkyttämään makkarini nurkassa monta päivää sen sijaan että olisin mennyt lääkärille ja hankkinut jälkiehkäisyn. Miksi häpesin niin etten silloin heti voinut kertoa kenellekään. Miksi pelkäsin. Mitä itseasiassa edes tunsin?
Nyt olen vihdoin siinä pisteessä, että olen lakannut syyttämästä itseäni niin itse raiskauksesta kuin omista teoistani ja tekemättäjättämisistäni sen jälkeen. Jos tällaisella itsesyytösten linjalla jatkan, en toivu tästä koskaan.
Minä en onneksi tullut raskaaksi, mutta jos olisin tullut, olisin varmasti tehnyt abortin. Sinun mielestäsi minun pitäisi kantaa syyllisyyttä siitäkin.
"teknistä näyttöä seksuaalirikoksen tapahtumisesta todellakin on"
Niinpä, raiskaus on ainoa rikos, jossa uhrin on todistettava syyttömyytensä. Ja sitten syyllistetään lisää jos ei kykene sille tielle lähtemään...
Siitä mitä ihminen tuntee ei varmasti voi olla käsitystä sellaisilla, jotka eivät ole asiaa kokeneet.
Tuosta kirjoituksestasi tuli mieleen myös, yksi ryhmä jota mikko ei ole ottanut huomioon raiskauksista puhuessaan; eli parisuhteessaan raiskatut. Viidesosa naisista kokee väkivaltaa parisuhteessaan, seksuaalinen väkivalta ei ole mikään pieni osa tuosta väkivallasta. Lyövä mies on usein taipuvainen myös seksuaaliseen väkivaltaan.
Kun on hirveä häpeä ja peiteltävä asia se, että mies lyö, voi vain miettiä mikä häpea on että kumppani raiskaa. Muistaakseni noin prosentista perheväkivalta tapauksista tulee ilmoitus viranomaisille, niistäkin suurinosa kun sivullinen puuttuu, uhri ei siis aina itse tee ilmoitusta. Moniko kotonaan raiskattu nainen ilmottautuu? Moniko menee tutkimuksiin? Jos olet aviossa kuka uskoo että on raiskattu, sillä naisellahan on velvollisuutensakin..? Vaikka on aviossa raiskaajansa kanssa, moniko haluaa lasta sellaiseen suhteeseen, jossa on väkivaltaa? Miksi naiset eivät lähde, vaan jäävät?
Väkisin makaaminen on raiskaus tapahtui se kotona tai kadulla. Se on perheväkivaltaa silloin kun tekijällä ja uhrilla on läheinen suhde, vaikka se tapahtuisi kadulla. Perheväkivallasta vaietaan yhä, vaikka nykyisin naisia rohkaistaan puuttumaan siihen ahkerammin.
Kiitos kirjoituksestasi 1977. Olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Muistan viime vuosilta pari julkisuudessa käsiteltyä raiskaustapausta, jossa tekijä oli nimenomaan uhrin puoliso. Jotkut pitivät sitä lieventävänä asianhaarana. Minusta sen pitäisi olla pikemminkin raskauttava asianhaara! Kehen sitä ihmisen pitäisi voida luottaa jos ei edes omaan kumppaniinsa? Luulisin että raiskaus tuntuu vielä pahemmalta silloin kun tekijä on sellainen ihminen, jonka ei uskoisi satuttavan sinua mitenkään. Mutta vieläkin ilmeisesti vaikuttaa käsitys naisen aviovelvollisuuksista... Eipä vielä muutama vuosikymmen sitten raiskaus avioliitossa ollut edes rikos Suomen rikoslaissa!
Olisin kyllä todella kiinnostunut lukemaan mikon itsensäkin vastineita tähän asiaan...
Käsittämättömintä täällä Suomessa asuessa on ajatus, että jossain päin maailmaa puolison raiskaaminen ei vieläkään ole rikos, vaikka elämme 2000 lukua... Kun ajattelee miten hyvin meillä on asiat, miten hyvin lakimme kohtelevat meitä, tuntuu käsittämättömältä, että meiltä täältä löytyy ihmisiä jotka haluaisivat muuttaa lainsäädäntöämme takaisin menneisyyteen. Haluaisivat rajoittaa ihmisten oikeuksia...
jos sinulla on ennestään jo paljon huomiota vaativa sairas lapsi, tai useampi. Jos olet jo ennestäänkin jaksamisesi äärirajoilla. Kukaan toinen ei voi missään nimessä tulla korvaamaan yhdellekään lapselle sitä äidinrakkautta, jonka hän tarvitsee.
Raskausaika kestää 9 kuukautta, pieni lapsi tarvitsee äidin myös silloin. Jos raskaus ottaa liian koville, vaikka ei äidin henkeä vaarantaisikaan, voi tilanne kotona olla sietämättömän vaikea ja muu perhe kärsiä. Kodinhoito kyllä järjestyy, mutta äidin on jaksettava olla ÄITI. Jos tilannetta kiristetään velvollisuuden tuntoon vedoten, saatetaan lisäksi tehdä muistakin lapsista "äidittömiä", jos äidin psyyke ei kestäkään. Kuitenkin tuota kestämistä on etukäteen todella vaikea arvioida.
Adoptiokin on jokaiselle lapselle todella iso asia, vaikka sen kuinka hyvin hoitaa. Joillekin tietysti paikallaan sekin. Ei ketään voi pakottaa synnyttämään maailmaan lasta, jolle ei voi antaa lapsen tarvitsemaa hellyyttä ja rakkautta. Se on ihmisarvon polkemista.
riittävä syy: ehkäisy petti eivätkä vanhemmat halua lasta. Ehkäisyn unohtaminen ei ole lainkaan hyvä syy, joten ehkäisystä huolehtimiseen pitäisi kiinnittää tarkkaa huomiota. Toki näissäkin tapauksissa tulee olla oikeus aborttiin, mutta tällöin kyse on ikävistä ja turhista aborteista, joita pitäisi kaikin keinoin pyrkiä välttämään.
Näkisin myös hyväksi syyksi aborttiin raskaana olevan henkilön mielenterveysongelmat, esim. vaikea masennus, skitsofrenia.
Tuohon listaan voisi lisätä raskaaksi tulevat alkoholistit ja huumeidne käyttäjät. Käytännössä ei taitaisi mennä läpi, koska kyse olisi pakkoabortista. Em. ryhmässä moni on niin pöhnässä ja sekaisin kaiken aikaa, että ei riittävän ajoissa edes tajua tulleensa raskaaksi.
ja ylipäätään pidän aborttia hyväksyttävänä sellaisissa tilanteissa, joissa lapsesta huolehtiminen on mahdotonta ja terveysriskit, joko henkiset tai psyykkiset, ovat suuret.
Kaikille niille tapauksille, jotka eivät saisi lapsia saada... syystä tai toisesta, tulisi tehdä pakkosterilisaatio. Jäisi koko aborttiongelma pois.
lopetettiin jo kymmeniä vuosia sitten. Aikoinaan niitä tehtiin esim. mielisairaalapotilaille vaikka kuinka paljon.
No ne pitäisi ottaa takaisin käyttöön.
Mitä tulee päihdeongelmaisiin ihmisiin, niin olen ylipäätänsäkin sitä mieltä, että jonkilaiset pakkotoimet pitäisi myös tällä puolella tehdä mahdollisiksi suomen maassa. Raskaana oleva päihdeongelmainen äiti pitäisi laittaa pakkovieroitukseen ja yhteiskunnan lähteä tukemaan myös näitä ihmisiä enemmän uuden elämänsä alkuun.
EDES näissä tilanteissa ei abortti ole mielestäni ainoa vaihtoehto.
Pakkovieroitus. Työssäni valitettavasti tapaan aivan liikaa FAS/FAE -lapsia ja nuoria. Ja kyseisen kehitysvamman syy on täysin äidin. Suoraan sanottuna v*tuttaa sellaset ihmiset jotka mielummin vammauttavat lapsensa, kun pysyvät raittiina. Kyllä tuossa tilanteessa vieroitukseen pääse jos vain haluaa.
pakkosteriloinit poistettiin nimenomaan siitä syystä, että niitä pidettiin epäinhimillisinä.
Oletko sitä mieltä, että syntyneisiin ja eläviin ihmisiin voidaan soveltaa pakkokeinoja mutta syntymättömiin ei? Muutenkin pakkokeinot on yleensä aina havaittu tehottomiksi. Esimerkiksi päihteistä vieroittamisen onnistuminen on hyvin pitkälti kiinni siitä, kuinka hyvä motivaatio hoidettavalla on päihteistä vapautumiseen.
Ei välttämättä pääse vaikka haluaisikin, on väärä käsitys, että narkomaani olisi jotenkin lähellekkään samoilla kalkkiviivoilla normaalien ihmisten kanssa. Joskus vain pakkohoito voi olla ainoa vaihtoehto pelastaa sekä lapsi että äiti.
Huumeiden kokeileminen ensialkuun on oma valinta, mutta myöhemmin siitä tulee kaikkea muuta kuin oma valinta. Nimenomaa luulisi että lähihoitajaksi opiskellut ymmärtäisi ja tietäisi tämän?!?
ja tämän lisäksi on helppoa tehdä oikeita valintoja lapsen puolesta, jos äiti vahingoittaa syntymätöntä lastaan.
Palaamme taas ihmisoikeuksiin: äidillä ne on, lapsella ennen syntymäänsä ei ole. Väärin tai ei, eettisesti oikein tai ei, pakkoa ei vapaassa maassa kovin kevein perustein käytetä, eikä kovin perustellustikaan. Lisäksi hoitoa on saatavana liian vähän.
Olen sitä mieltä että elämän riistäminen pakkokeinona ei ole ainakaan hyväksyttävämpää kuin ihmisen auttaminen pakkokeinona takaisin oman elämänsä alkuun.
Syntyneisiin ja eläviin ihmisiin voidaan ja pitääkin soveltaa pakkokeinoja, tästä on esimerkkinä vankilat ja vankimielisairaalat. Aborttikysymys ei sinänsä tätä asiaa muuta.
"Olen sitä mieltä että elämän riistäminen pakkokeinona ei ole ainakaan hyväksyttävämpää kuin ihmisen auttaminen pakkokeinona takaisin oman elämänsä alkuun."
Pakkosteriloinnilla ei ainakaan auteta ketään minkään alkuun vaan nimenomaan lopetetaan lisääntymiskyky peruuttamattomasti.
Eikös se juuri nimenomaa ole tarkoituskin juuri niiden ihmisten kohdalla joilla ei ole kykyä eikä mahdollisuuksia lasta hoitaa?
tarkoitus, mutta sen inhimillisyydestä voidaan olla monta mieltä.
että se kyky hoitaa/vastaanottaa lapsi voi muuttua ajan kuluessa?
Et ehkä ole valmis saamaan lasta huomenna, mutta kahden vuoden kuluttua voi olla jo ihan mahdollista.
Nimenomaa olen puhunut tilanteista, joissa voidaan todeta, että kykyä hoitaa ja kasvattaa lasta ei missään vaiheessa ole mahdollista saada takaisin.
Jos ihminen on tietoinen siitä, että kahden vuoden päästä hänellä on mahdollisuus hoitaa lasta, silloin aborttiin ei myöskään ole syytä. Vastuu pitää asioista kantaa heti eikä viidestoista päivä.
Sterilisaatio on myös mahdollista purkaa myöhemmin ja lapsia voi saada nykyään myös keinohedelmöityksen keinoin sterilisaation jälkeenkin.
Pakkosterilisaatio on äärimmäinen keino, mutta se on inhimillisempi vaihtoehto kuin pienen ihmisen alun silpominen. Steriloitava ihminen kun jää kuitenkin henkiin ja samalla säästetään myös muiden henkiä siinä sivussa. Jos yhdellä pakkosterilisaatiolla säästetään kymmenen ihmishenkeä niin mielestäni se on varteenotettava vaihtoehto.
Millätavalla alkion silpominen olisi inhimillisempää?
"Millätavalla alkion silpominen olisi inhimillisempää?"
- Alkiolla ei ole tunteita.
- Alkion ei tarvitse pohtia asiaan liittyviä moraallisia seikkoja.
- Alkio ei leimaudu asian vuoksi.
- Alkio ei joudu kärsimään asiasta jälkeenpäin.
- Alkio ei ajattele, että hänen ihmisyyttään on loukattu.
- Alkio ei ole vielä kuullutkaan sanoista "ihmisoikeusrikkomukset", "pakkokeinot" jne.
mielipide.
FAS -lasta ja totaalisesti hakoteillä olet jos väität, että syy on äidin!
Alkoholismi on sairaus, josta ei pelkällä halulla välttämättä parane. Joku tosin onnistuu heistä, jotka hoitoon ovat hakeutuneet, onneksi. Niinhän joku syöpäsairaskin paranee helpommin kuin toinen.
Hoitoon pääsee kyllä, mutta entä jos ei ole tarpeeksi voimia pysyä siellä. No siitä sitten vaan lähdet, omapahan on asiasi. Tämä yksilön itsemääräämisoikeuksia huippuunsa kunnioittava yhteiskunta! Jos ihminen ei sairautensa vuoksi ymmärrä omaa ja lapsensa parasta, niin se on sitten sen ihmisen syy??? Alkoholi (ja usein lisäksi mielenterveysongelmat) on se piru joka sitä ihmistä vie, ei hän tahallaan halua vammauttaa lastansa. Älytön ajatus kerrassaan!
Ei ole äidin syy, ellei lapsena itse ole saanut rakkautta, ei ole äidin syy, jos on kärsinyt perheväkivallasta, ei ole äidin syy ellei ole saanut itseluottamusta ja luottamusta kykyihinsä. Ei ole äidin syy, ettei hillitse itseään. Ei ole äidin syy, jos hänellä on mielenterveysongelmia. Ei ole äidin syy ellei koskaan ole kasvanut aikuiseksi, ei ole äidin syy, että juuri hänestä on tullut alkoholiriippuvainen!
Jos tuntisit alkoholivaurioisen lapsen synnyttäneen äidin tuskan ja syyllisyyden ihan oikeasti, ei sinua enää v*tuttaisi lainkaan. Siinä ei enää tarvita yhtään ulkopuolista sormella osoittelijaa, joka suuressa viisaudessaan sanoo, että olisit vaan voinut, jos olisit halunnut. Asia EI MENE NIIN! Pahennat vain asiaa ja annat lisäsyyn juomiseen, jos tuollaista mielipidettä ihmisiin iskostat.
On ÄÄRETTÖMÄN TYHMÄÄ ja pinnallista vieläpä hoitoalan koulutuksen saaneen nimissä syyttää alkoholistiäitiä lapsensa vammauttamisesta, kun yhteiskunta on se joka on syypää. Itse me kaikki pidämme absolutisteja niuhottajina, itse nimitämme viinaa "viisasten juomaksi", itse ylläpidämme mielikuvaa siitä että normaali aikuinen osaa käyttää alkoholia kohtuullisesti, itse vieläpä levitämme uutista alkoholin terveysvaikutuksista... Ja kaiken tämän jälkeen emme auta sairasta, joka sairaudestaan johtuen ei pysty apua vastaanottamaan.
ITSE ME OLEMME SYYLLISIÄ, ja HÄVETTÄÄ, että olemme syyllisiä vielä TUOMITSEMISEENKIN!
Siinä olen samaa mieltä, että pakkohoito olisi ehdottomasti otettava käyttöön, jos raskaana oleva äiti vaarantaa sikiön turvallisuuden juomisellaan.
Se on sekä syntyvän lapsen, että äidin etu..
keskeytykseen. Ihan vaikka se ettei halua vielä äidiksi. :)
Siinä ei mielestäni ole mitään moraalisesti väärin.
Pidemmälle (erikoisluvalla tapahtuvat keskeytykset)menneessä raskaudessa mielestäni tulevat kyseen painavammat syyt..äidin terveydentila, lapsen vammaisuus, huumekäyttö, etc.
tällöin kun raskaus on jo pitkällä tulisi kyseen mieluummin adoptioon anto ellei itse jostain syystä halua tai ole kykenevä(huumeriippuvuus, mielenterveys, vammaisuus, etc.) hoitamaan lasta.
Ei se, ettei halua lasta, riitä syyksi aborttiin. Jos ei nainen lasta halua, hän voi sen aina jotenkin ehkäistä. Huolellisuus ehkäisyssä olisi kyllä ennemminkin suotavaa kuin abortin tekeminen jälkiehkäisyvaihtoehtona.
> keskeytykseen. Ihan vaikka se ettei halua vielä äidiksi. :)
> Siinä ei mielestäni ole mitään moraalisesti väärin.
Tällaisten henkilöiden tulee huomioida "vanhemmuudenvälttämistarpeensa" _ennen_ kuin menevät sänkyyn. "Äitiys/isyys ei _millään_ sovi tässä vaiheessa" tarkoittaa myös tavallaan, ettei sukupuoliyhdyntä sovi siinä vaiheessa myöskään! Jos seksiä kuitenkin harrastetaan, sitten pitää satsata ehkäisyyn niin perusteellisen huolellisesti ettei se petä.
Samaa mieltä jälleen kerran.
Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Aikuisen ihmisen pitää pystyä kantamaan tekojensa seuraukset, varsinkin kun tässä yhteiskunnassa ei voi välttyä jo varhaiselta sukupuolikasvatukseltakaan.
yhdyn täysin 2 edellisen mielipiteeseen! Vastuu on kannettava!!! Itse kannan syyllisyyttä lopunelämääni keskeytetystä raskaudesta(vaikka olikin äidin päätös), mutta tuntuu että olisin ehkä voinut vaikuttaa ja asiat olisivat nyt toisin. Vaimoni on vielä "uskonnollinen", itse olen realisti, en pätkääkään uskonnollinen.
päätös oli yhtälailla sinun, sillä hetkellä kun teit hänet raskaaksi. Älä laita syyllisyyttä vaimosi niskaan. Mitä sinä olisit tehnyt silloin aikoinaan, jos vaimosi olisi sinulle lapsen synnyttänyt? Hoitanut sitä kotona?
Mutta asetatko todella jonkin lapsenhoito-ongelman lapsen tulevan elämän edelle!? eI JUMALAUTA! "Sen takia pitää tehdä abortti kun ei ole hoitajaa" EI OLE HOITAJAA!???? Loppuuko sen isän tai äidin elämä siihen jos joutuu hoitamaan lasta kotona? Kuoleeko siihen? En ole kuullu vielä tähän päivään mennessä että niin oli käynyt.
isä vain kyllä tuossa sanoikin että hän tuki vaimonsa päätöstä jolloin tässä tuskin mistään syyllistämisestä on kysymys.
Nyt tullaankin sitten siihen seuraavaan aiheeseen josta liian vähän myös puhutaan, eli isän oikeudesta omaan lapseensa. Isähän on jo täällä elävä ja ihmisoikeudet omaava henkilö, joka varmasti monessa tapauksessa olisi myös varteenotettava vaihtoehto lastaan hoitamaan jos äiti ei siihen kykene. On varmasti paljon miehiä jotka olisivat valmiita kantamaan vastuunsa lapsestaan sen synnyttyä, mutta kuinka monesti tätä asiaa edes mietitään aborteista riideltäessä?
sinäkö kuvittelet, että seksiin ei ole valmis jos ei lapsia halua? Että esim. keski-ikäinen aviopari ei saisi harrastaa seksiä, jos he eivät halua lapsia, kun kyllähän se ehkäisykin voi pettää.
En minäkään ala tuomitsemaan ihmisiä että; "Minulla on kissa, ja oletan että kaikki muutkin tykkäävät, ja haluavat kissoja!"
kärjistämisongelma. Kysyin vaan että teitkö tiettäväksi aikanaan että kaikessa isänrakkaudessasi haluat jäädä lapsen hoitajaksi ja kaikin muinkin tavoin edesauttaa äitiä tekemään toisen päätöksen.
Et ole pulmunen tässä asiassa. Harmi että teitä molempia kaduttaa abortti.
että pariskunnan päättäessä abortista mies taipuu naisen tahtoon koska tietää, ettei voi pakottaakaan synnyttämään.
Miehellä on oikeus lapseensa, mutta ei sikiöönsä. Niin kauan kun lapsi on äidin vatsassa, äidin oikeudet menee syntymättömän ohi. eri asia syntymän jälkeen.
Keski-ikäiset pariskunnat ovat abortin kannalta marginaaliryhmä, monet ensinnäkin turvautuvat pitkäaikaisiin ehkäisymenetelmiin ja toisaalta ovat stabiilin tilanteensa vuoksi valmiita lapsen pitämiseen huomattavasti ennemmin kuin aborttiin, jos lapsi olisi tullakseen.
Sen sijaan yleisin ja tässä mielessä ongelmallisin abortinteettäjäryhmä ovat itselliset nuoret aikuiset naiset (18-25v). Tällöin riskinotot ja huolettomuus seksiasioissa saattavat saada uskomattomia mittasuhteita. Jostakin syystä monet vain torjuvat ennen satunnaista seksiaktia mielestään täysin raskaaksi tulon (ja sukupuolitautien saamisen) mahdollisuuden.
ole pulmunen en todellakaan! En ole sitä väittänyt! En tehnyt tarpeeksi selväksi asiaa. Ehkä kannan syyllisyyttä asiasta ja siksi kärjistän. Mutta tällaiset asiat pitää ottaa kärjistetysti. Kyse ei ole mistään umpisuolen poistosta tai muun sairauden hoidosta!
Itse en hyväksy aborttia muissa tapauksissa kuin niissä joissa a) Äidin henki on vaarassa(tässäkin tapauksessa päätösvalta äidillä) ja b) Jos lapsi todetaan sikiövaiheessa niin vakavasti vammaiseksi että elämä ei olisi mahdollista jatkua syntymän jälkeen.
Muuten tuomitsen kaikki abortintekijät! Ja Itsekkin olen sinne helvettiin enemmän tai vähemmän matkalla...
Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki syyt ovat hyväksyttyjä aborttin. Mutta vain jos syy on tarpeeksi hyvä itselle!
Onko se sitten aborttia parempi, että synnytetään maailmaan lisää lapsia, joiden äidit eivät välitä, eivätkä ikinä tule välittämäänkään. Adoptioon ei haluta lasta antaa, koska silloin leimautuu heti tuntettomaksi kusipääksi. Kaikki mamma ihmiset miettivät miten joku ihminen voi antaa oman lapsensa pois. Mutta aborttiakaan ei saisi tehdä. Mitäs jos sitä sitten vahingossa tuleekin raskaaksi ja inhoaa lapsia...
mikään ehkäisykeino ei ole sataprosenttinen!
on se perusteellisen huolellinen ehkäisytapa joka ei petä?
Perusteellisesti selvitettävä kaikki henkilökohtaiset vaihtoehdot kaikkinen eri variaatioineen: lapsen pitäminen, adoptio, sijaishoitoon antaminen jne. jne.
JOS vielä sittenkään ei ole halua lasta saada, niin aborttilupa automaattisesti.
Kukaan lapsi ei ansaitse kohtaloa, jossa biologiset vanhemmat ovat hänet vastentahtoisesti maailmaan saattaneet.
Mutta kun ei ole tuollaisen lapsen kohtaloa kokenut, ei voi kärsimystä ymmärtää, ilmeisesti.
Ajatelkaapa myös lasta, jonka äiti alkaakin ryyppäämään raskausaikana, kun elämä menee hänen mielestään per*****een pakkosynnyttämisen vuoksi.
Kuka on syyllinen ja mihin silloin?
Vastakysymyksenä sinulle; Mitkä ovat tarpeeksi painavat syyt, että ihmisen ja eläimen perusoikeuksia aletaan polkemaan? Uskomatonta kyllä, tuohonkin saa lukea monia vastauksia, mutta esimerkiksi minusta ne eivät ole ollenkaan painavia, sellaisia jotka vakuuttaisivat minut.
Eikös ihmisen kaikkein suurin perusoikeus ole saada elää?
Tämä ihmisten perusoikeuksilla paasaaminen kun lyö poskelle sen pienen ihmisenalun perusoikeuksia.... sen pienen oikeutta omaan alkavaan elämäänsä.
Kaikista hienoista ihmisoikeuksista huolimatta tässä maailmassa ei ole oikeutta varastaa toiselta, ei ole oikeutta tappaa toista eikä ole oikeutta muissakaan muodoissa vahingoittaa toisia. Silti näitä rajoituksia vastaan ei taistella ihmis- tai eläinoikeuksien nimissä.
Toki on olemassa porsaanreikiä, jotka tekevät kyseisitä rikoksista oikeutettuja... kodin uskonnon ja isänmaan nimissä on oikeus tappaa toisia sodissa, valtioilla on oikeus viedä sotatoimissa toisten omaa ja vahingoittaa toisen kulttuuria ja perinteitä. Se on paheksuttavaa ja paheksuttua, mutta mahdollista ja sitä tapahtuu.
Samoin on asianlaita abortissa. Mielestäni ihmisoikeuksiin sanan varsinaisessa merkityksessä kun ei sisälly pykälää jossa sanotaan että on oikeus päättää saako lapsi syntyä tähän maailmaan vai ei.
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksessa kohta kolme sanoo:
OIKEUS ELÄMÄÄN.- Meillä kaikilla on oikeus elämään ja elää vapaana ja turvassa.
Todellakin.... MITKÄ OVAT tarpeeksi painavat syyt, että ihmisen perusoikeuksia aletaan polkemaan?
Toisessa viestissä puhuit pakkosteriloimisen puolesta. Mitä muuta pakkosterilointi on kuin toisen ihmisen vahingoittamista?
"Mielestäni ihmisoikeuksiin sanan varsinaisessa merkityksessä kun ei sisälly pykälää jossa sanotaan että on oikeus päättää saako lapsi syntyä tähän maailmaan vai ei."
Eikä niihin myöskään sisälly pykälää, jossa sanottaisiin, että muilla ihmisillä olisi oikeus päättää toisen ihmisen steriloinnista. Kai ihmisellä pitää myös olla oikeus päättää omiin lisääntymismahdollisuuksiinsa liittyvistä asioista?
taas, mutta käsittääkseni sillä syntymättömällä lapsella ei ole ihmisoikeuksia vaan ne alkavat vasta syntymän jälkeen, vai olenko ymmärtänyt väärin?
Jos tästä aborttiasiasta halutaan meluta, pitäisi saada ihmisoikeudet ensin ulottumaan syntymättömiinkin lapsiin. Tämän jälkeen voimme vertailla oikeuksien ensisijaisuuksia ja kenen oikeudet menevät kenenkin edelle. Siinä vaiheessa abortti voidaan kieltää ja myös pakkohoitaa narkkariäidit, ainiin, ja tupakoitsevat äidit.
Sitäkö me haluamme, kaikille oikeudet, tasa-arvo ennen kaikkea, seurauksista viis?
Ehkä sitä voitaisiin parantaa, että abortteja saisi tehdä vkoon 12 mennessä eikä sen jälkeen enää? En tiedä. mutta abortilla on perusteltu paikkansa maailmassa eikä se ole maailman suurin synti, lähellekään.
Jos kerran ihmisellä ei elinolosuhteittensa vuoksi ole mahdollisuutta kantaa vastuuta lapsensa hyvästä hoidosta (esim. skitsofrenia, huumeet tai muut jossa ylempänä oli puhetta), onko tällaisella ihmisellä silloin oikeus tai edes edellytyksiä päättää lisääntymismahdollisuuksistaan?
Kun kerran todistettavasti henkilö ei pystyisi huolehtimaan jokatapauksessa syntyvästä jälkikasvustaan niin onko silloin muuta vaihtoehtoa? Vai onko tosiaan niin että näillekin henkilöille pitää saada tehdä toistuvia abortteja vain ihmisoikeuksien nimissä...
Tässä yhteiskunnassa sovelletaan muitakin pakkokeinoja, esimerkiksi ihmisiin jotka kieltäytyvät hoidoista jotka ehkä mahdollisesti pelastaisivat hengen. On tapauksia jossa oikeus on päättänyt esim. lähisukulaisten pyynnöstä pakottaa asianomainen kieltäytymiinsä hoitoihin koska on osoitettavissa että kyseinen henkilö ilman pakkotoimia kuolisi. Armomurhakaan ei ole suomessa sallittua, tämänkin ovat jotkut toiset puolestamme päättäneet.
Nykyinen aborttikäytäntö kuitenkin nimenomaa on aivan liian löysä, ja yhteiskuntamoraali siinä sivussa. Pakkosterilisaatio, samoin kun päihteiden väärinkäyttö sun muut yhteiskunnalliset ongelmat eivät abortoimalla parane. Abortille suvaitsevan asenteen sijasta pitäisi keskittyä enemmän oikeisiin arvoihin, elämän kunnioittamiseen, toisista ihmisistä välittämiseen ja huolehtimiseen sekä siihen että kaikilla niillä joilla edellytykset siihen ovat, pitäisi pystyä kantamaan vastuunsa sekä teoistaan, että elämästään.
"Jos kerran ihmisellä ei elinolosuhteittensa vuoksi ole mahdollisuutta kantaa vastuuta lapsensa hyvästä hoidosta (esim. skitsofrenia, huumeet tai muut jossa ylempänä oli puhetta), onko tällaisella ihmisellä silloin oikeus tai edes edellytyksiä päättää lisääntymismahdollisuuksistaan?"
Entä sikiö, jolla ei ole edellytyksiä päättää omista tekemisistään? Mikseivät hänen vanhempansa saa tehdä päätöksiä hänen puolestaan, mutta ulkopuolisten tahojen tulisi saada päättää joidenkuiden ihmisten lisääntymiskyvystä?
Abortilla on paikkansa, sen myönnän. Kuten tuolla mikko n aikaisemmin jo sanoikin niin on olemassa tilanteita jossa se on joskus jopa ainoa vaihtoehto. Ikävä kyllä.
Keskustelun tarkoitus on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen epäkohtaan, että suurin osa aborteista kuitenkin tehdään vain siksi että täysin normaalit ja työssäkäyvät ihmiset eivät halua lapsia. TÄMÄ on moraalisesti arveluttavaa, vastuunsa pakenemista. Lähtökohtaisesti myös olisi ensin mietittävä vaihtoehdot ja KÄYTETTÄVÄ niitä.
Olet myös oikeassa siinä, että syntymättömällä lapsella ei ole ihmisoikeuksia ja juuri tämän takia minäkin vain koetan puolustaa sitä syntymätöntä elämää.
Abortin kannattajat vetoavat ihmisoikeuksiin, jotka syntymättömältä lapselta puuttuvat kokonaan. Abortin vastustajat taas yrittävät saada nämä ihmisoikeudet ulottumaan elämäänsä aloittavaan lapseen saakka. Hän kun on se ainoa jolla sanavaltaa asioissa ei ole.
Abortin kannattajat myös paasaavat naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Vastustajat taas penäävät lapsen oikeutta omaan elämäänsä ja kehoonsa.
Tässä keskustelussa melkein kokonaan ollaan unohdettu esimerkiksi isät kokonaan... mitkä ovat isän oikeudet syntymättömään lapseensa? Tästäkin aiheesta liian vähän puhutaan. Äiti kun ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto lastaan hoitamaan.
Näissä keskusteluissa on kysymys elämästä ja kuolemasta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tämä yhteiskunta on mitä on, täynnä epäkohtia ja kuten tässäkin keskustelussa on tullut selvästi ilmi, abortti ei sinällään ole ongelmista ainoa. Mutta selvää on se että yhdessä me olemme vastuussa siitä mihin suuntaan asioita viedään ja mihin suuntaan maailma tästä kehittyy.
Sitä minä en tiedä mitä sinä haluat, mutta minä haluaisin että tämä maailma oppisi kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissaan.
Nimenomaa vanhempien tulisikin kantaa vastuuta syntymättömän lapsensa elämästä ja tehdä ratkaisuja lapsen puolesta... ei vastaan.
Tämänkin maan kamaralla on aikuisia ihmisiä, jotka joutuvat olemaan holhottavana koska eivät ole kykeneviä vastaamaan omasta elämästään sen enempää lakien kuin perusasioidenkaan hoidossa. Ihminen joka ei pysty täysipainoisesti vastaamaan elämästään ei varmasti pysty myöskään vastaamaan toisen elämästä. Tällaisissa tapauksissa lapsenmurhaa parempi vaihtoehto on sterilisaatio.
Vastasyntyneellä vauvallakaan ei ole edellytyksiä päättää omasta elämästään, kahdeksan vuotiaallakin lapsella edellytykset siihen ovat erittäin heikot. Tällä perusteella kuitenkaan ei lapsen tappaminen ole oikein vain siitä syystä että vanhempia ei huvita hoitaa lastaan. (tätäkin tosin valitettavan usein tapahtuu...)
Tapauksissa jossa päädytään lukuisiin abortteihin kerta toisensa jälkeen, äiti on parantumattomasti henkisesti tai psyykkisesti niin sairas ettei lasta voi/kykene hoitamaan tai niin pahasti päihdeongelmainen ettei ulospääsyä ole, niin esimerkiksi näissä tapauksissa sterilisaatio on varteenotettava vaihtoehto, koska selvää on että lisääntyminen ei jokatapauksessa ole mahdollista eikä kannattavaa.
"Tässä keskustelussa melkein kokonaan ollaan unohdettu esimerkiksi isät kokonaan... mitkä ovat isän oikeudet syntymättömään lapseensa? Tästäkin aiheesta liian vähän puhutaan. Äiti kun ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto lastaan hoitamaan."
Ensimmäistä kertaa olemme jostakin asiasta täsmälleen samaa mieltä =)=)
Olen ihan samaa mieltä, ja abortin tekemisajankohta pitäisi saada varhaisemmaksi ehdottomasti, samoin ohjausta ja keskustelua ennen aborttia koska sitä ei tosiaan saa tekemättömäksi millään ja surullisia tapauksia ovat ne joissa abortintekijä kantaa syyllisyyttä mukanaan lopunikää.
"Sitä minä en tiedä mitä sinä haluat, mutta minä haluaisin että tämä maailma oppisi kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissaan"
Tuossakin samaa mieltä, painotuserona se, että "maailma oppisi kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissaan", sisältää myös sen yhden muodon, eli jo olemassa olevan ihmisen joka on ahdingossa eitoivotun raskauden kanssa.
Samoin kunnioittaa voi elämää myös sillä, että abortoi sellaisen sikiön, jolla on monia vakavia sairauksia, joiden vuoksi lapsen elämä syntymän jälkeen olisi kivulias ja lyhyt. Mielestäni tämä säästää myös äitiä, varhainen keskeytys ja tätä kautta toipuminen fyysisesti ja henkisesti lapsen menetyksestä- kaikki raskaudet eivät ole ei toivottuja. Lapsi voi olla myös hartaasti odotettu mutta vakavasti sairas.
Isällä ei ole oikeutta syntymättömään lapseen ja niin sen pitääkin olla. Muutoin voidaan päätyä tilanteeseen, jossa lapsia haluava mies väkisin tekee naisen raskaaksi ja vetoaa oikeuteensa saada lapsi. Niin kauan kuin miehellä ei kohtua ole, on vain kohtuullista ;-) että nainen päättää vartalostaan ja sen käytöstä. Se on jo luonnon laki, ei ihmisoikeuslaki.
Jaetaan vaan vastustajiin ja kannattajiin koko aborttiasia. Ettekö mitenkään voi ymmärtää ettei kai kukaan ole EHDOTTOMASTI kannattaja/vastustaja, voi olla myös ihmisiä jotka kannattavat/vastustavat mutta silti ymmärtävät vastakkaista kantaa olevia ihmisiä?
Ihmeellistä kun tästä isän lastenhoidosta ei julkisemmin puhuta se kun tuntuu olevan niin trendikästä tällä palstalla. Kuinka moni mies nousee suomessa barrikadeille puolustaakseen oikeuttaan hoitaa vauvojaan kotona kun äiti menee työhön? Miksi te miehet ette itse vaadi naisianne synnyttämään teille lapsia hoidettavaksi jos halu tähän on näin suuri?
En ole törmännyt vielä mieheen joka ehdoin tahdoin haluaa saada vauvan ollakseen koti-isä. Olosuhteiden pakosta koti-isäksi kai jäädään, muutama poikkeus omasta halustaankin kai?
Äiti ei ehkä ole ainoa vaihtoehto lastaan hoitamaan, mutta ainoa vaihtoehto synnyttämään. Sille emme mahda mitään.
Mistä ihmeen "isän oikeus syntymättömään lapseen"- oikein puhutte? Ei sellaista ole, pitäisikö teidän mielestänne olla. Jos, miksi?
Tuossakin samaa mieltä, painotuserona se, että "maailma oppisi kunnioittamaan elämää sen kaikissa muodoissaan", sisältää myös sen yhden muodon, eli jo olemassa olevan ihmisen joka on ahdingossa eitoivotun raskauden kanssa.
Tätä nimenomaa en ymmärrä. Lapsen syntyminen kun ei ole mikään ahdinko, ellei aborttia halua nimenomaa juuri sillä perustella. Perusteluna se on huono ja elämää epäkunnioittava.
On turha kuvitella, että elämä vaan on yhtä juhlaa ja että pitäisi/pystyisi itseään suojelemaan mahdollisilta pettymyksiltä ja surun tunteilta. Elämä on, se on surua ja tuskaa ja jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi tämäkin käsittää. Syntymättömän lapsensa silpominen ei ihmistä onnellisemmaksi tee.
Ja ihan kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka kuvittelee olevansa vauvan syntymään valmis ja raskautta toivoo, niin koskaan ei tunnu olevan oikea aika lapsen syntymälle. Kun lapsi ilmoittaa syntyvänsä niin joka armias kerta sitä miettii että "ei saat*** miksi JUST nyt..." Kysymys on enemmän siitä miten asiaan suhtautuu, on helppo turvautua tyhjänpäiväisiin selityksiin päästäkseen pälkähästä kuin kantaa vastuu alkuun saattamastaan ihmisen alusta.
Ja mitä isiin tulee... niin on tämä maailma kyllä älytön...
Etteikö miehillä ole oikeuksia syntymättömään lapseensa? Eipä tuolla asenteella olekaan kovin kumma, että miehet kovin harvoin lastenhoitoon edes ryhtyvät kun kerran miehen ainoa asia on panna lapsi alulle ja sitten myöhemmin maksaa elatusmaksut... on kai miehillä muitakin oikeuksia?!?
Huvittava kannanotto myös siinä mielessä että tuolla aiemmin kyllä erään isän kimppuun käytiin siitä että mitä syyllistää kun itehän pani paksuksi...
eli tämän näkemyksesi mukaan miehillä ei raskauteen ole osaa eikä arpaa.
Kirjoitit" Etteikö miehillä ole oikeuksia syntymättömään lapseensa? Eipä tuolla asenteella olekaan kovin kumma, että miehet kovin harvoin lastenhoitoon edes ryhtyvät kun kerran miehen ainoa asia on panna lapsi alulle ja sitten myöhemmin maksaa elatusmaksut... on kai miehillä muitakin oikeuksia?!?"
Moraalisesti miehellä on oikeuksia mutta kun laki määrää oikeuksista, miehellä ei ole syntymättömään lapseen oikeuksia. Mitä kummaa ja vaikeaselkoista tässä on? Eri asia tietenkin se, miten miehet oikeasti osallistuvat lastensa elämään, joku varmaan tyytyy olamaan tavara-raha-automaatti, toinen haluaa enemmän. Tässäkin kai eniten vaikuttaa oma HALU, aivan kuin naista ei voi pakottaa synnyttämään lasta jos tämä ei HALUA. Ihmeen jänkhää väkeä täällä.
"Ettekö mitenkään voi ymmärtää ettei kai kukaan ole EHDOTTOMASTI kannattaja/vastustaja, voi olla myös ihmisiä jotka kannattavat/vastustavat mutta silti ymmärtävät vastakkaista kantaa olevia ihmisiä?"
Onko tästä ollut jotain epäselvyyttä? Ymmärrän monia abortin vastustajien ajatuksia, mutta en jaa niitä heidän kanssaan. Vastustajien ja kannattajien erot ovat pitkälti kiinni lähinnä siitä, että he painottavat ihmisoikeuksien eri puolia.
"Ihmeellistä kun tästä isän lastenhoidosta ei julkisemmin puhuta se kun tuntuu olevan niin trendikästä tällä palstalla."
Kyllä asiasta on ollut juttuja muun muassa lehdissä vaikka kuinka paljon.
"Kuinka moni mies nousee suomessa barrikadeille puolustaakseen oikeuttaan hoitaa vauvojaan kotona kun äiti menee työhön?"
Miksi tarvitsisi nousta barrikaadeille, kun lainsäädäntö antaa myös miehille oikeuden jäädä kotiin hoitamaan lapsia?
"Olosuhteiden pakosta koti-isäksi kai jäädään, muutama poikkeus omasta halustaankin kai?"
Eivät nämä poikkeukset nyt ihan muutamaan jää, koska itsekin tunnen useita...
"Muutoin voidaan päätyä tilanteeseen, jossa lapsia haluava mies väkisin tekee naisen raskaaksi ja vetoaa oikeuteensa saada lapsi."
Tällaista tilannetta kutsutaan raiskaukseksi, ja siitä saa vankeustuomion. Tuskinpa mies sentään raiskaajaksi rupeaa, jotta saisi lapsen.
Tämän keskustelun tarkoitushan ei ole taistella lainopillisista asioista. Jokainen meistä tietää varmasti mikä suomessa on sallittua ja mikä ei. Keksustelua käydään enemmänkin siitä minkä pitäisi olla sallittua ja minkä ei.
Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?
Luin koko tämän ketjun ja kuten sanoin teksteistäsi ei löydy yhtään hyväksyttävää tai ei-naurettavaa syytä, miksi täytyisi alkaa polkemaan sen olemasssa olevan naisen oikeutta päättää omasta elämästään. Näin siis minun mielestäni, aivan kuten sinusta meidän syymme voivat olla ei-hyväksyttyjä, sinun syysi ovat sellaisia minulle.
Hasuua, mutta ihmisillä on niin monia näkemyksiä.
Olen muuten työssäkäyvä ihminen joka on tehnyt abortin. Ja elän vielä parisuhteessakin. Mutta nyt se mikä yllättää sinut; Me tulimme yhdessä ei-toivotusti raskaaksi; me teimme yhdessä päätöksen. Uskon, että näin toimivat kaikki muutkin. Siinä isin oikeuksia kun parisuhteessa eletään. Jos mielipide on eri, tulee ero, silloin ei enää ole suhdetta, yksinkertaista...
Lisäksi yhdistyneiden kansakuntien oikeuksissa on mm. lapsien oikeus elää toivottuina ja onnellinen elämä. Noita voidaan tulkita miten vain. Minun näkemykseni lähtee siitä, että laatuun pitää tähdätä ei korkeaan määrään.
Meidän ratkaisumme perustui sille lähtökohdalle että lasta ei haluta. Eli minua ei pakotettu, eli tein sinusta hyväksytyn abortin, sillä jossain sanoit kaiken lähtevän halusta. Olet oikeassa; tottakai kaikki pakottamiset täytyisi saada pois. Mutta unohdat sellaisen asian, että myös terveissä, ei alkkari tai skitsofrenikko ihmisissä on sellaisia, jotka ei halua lapsia. Myös terveet naisetvoivat ajatella niin...
Sitten tuosta pakkostreilisaatiosta... Kenellä on oikeus määritellä kuka alkoholistai tai päihteiden käyttäjä on toivoton, parantumaton? Kuka sanoo, että mielenterveysasiakkaat tai kehitysvammaiset eivät saisi lisääntyä? Tuo on todellakin aivan kauheaa tasa-arvon polkemista...
Jänkhä onkin aloittaja itse. Sanoit: "Keksustelua käydään enemmänkin siitä minkä pitäisi olla sallittua ja minkä ei."
Eikö tämä nimenomaan liity hyvion läheisesti olemassaoleviin lakeihin ja tuleviin lakeihin. Jos SINÄ päätät että tämä keskustelu ei liity lakeihin jotka sinulle jo ovat tuttuja ja että tässä keskustelussa emme puhu ihmisoikeuslaeista emmekä muista, rajaat aika tärkeän osan eettistä ulottuvuutta pois vain koska tämän asian tärkeys on sinusta niin ylivoimainen ymmärtää.
Jos laki muuttuu, se vaikuttaa suoraan käytäntöön. Mutta jos asioista ei saa puhua, laitkaan eivät muutu. miten ihmeessä vaivaudut aloittamaan keskustelua jos tekee liian vaikeaa keskustella?
sisälsi kysymyksen siitä, pitäisikö miehellä olla oikeus syntymättömään lapseensa. Ja tuohon tilanteeseen voidaan tulla ilman raiskaustakin, jos esim. pariskunta odottaa eitoivottua vauvaa, jota vaimo ei halua mutta mies haluaa ja vetoaa oikeuteensa saada lapsi.
Kärjistäen: ei aborttia vaan muija lukkojen taakse kunnes synnyttää. Jos miehellä olisi oikeus syntymättömään lapseensa, se monimutkaistaisi asioita aika paljon, tulisi mahdollisesti taisteluja juuri tämän tyyppisissä tilanteissa ja olisi vaikea määrätä kenen etu menee kenen edelle. Eli typistäen pointtini oli: no can do. ei mitään mahkuja että miehellä olisi mitään oikeutta syntymättömään lapseen.
Ei tässä mistään raiskaamisesta kukaan muu ole puhunut.
paljon asiaa. Nämä asiat ovat monimutkaisia,eikä niihin oikein ole oikeita ratkaisujakaan.
Miehellä ei tarvitse olla oikeuksia syntymättömän lapseensa, mutta eipä hänellä tarvitsisi samalla paljon velvollisuuksiakaan olla.
Mainitsemasi tilanne, jossa tapahtuu ei-toivottu raskaus ja jossa mies toivoo lasta ja nainen ei, tuntuu tosin varsin epätodennäköiseltä.
Normaalissa parisuhteessa tuollaisista asioista on puhuttu etukäteen.Samoin on sovittu yhdessä, miten millaisissakin tapauksissa toimitaan. Jos pariskunta ei kykene tekemään yhteisiä päätöksiä edes lasten hankkiiseen tai saamiseen liittyvissä asioissa, heidän parisuhteensa on todella heikoissa kantimissa ja päättynee ennemmin tai myöhemmin jokatapauksessa eroon.
Ajatteletko sinä ihan oikeasti niin, ettei esimerkiksi huumeiden käytöstä voi "parantua"? Että toivo on aina täysin menetetty, jos väliaikaisesti jollain ihmisellä ei riitä rahkeita toisen elämästä huolehtimiseen?!
Jos siis vaikka nuori sortuu väärään kaveripiiriin, niin hän on tämän mahdollisesti lyhytkin aikaisen rappiotilansa takia tuomittu koko elämäkseen lapsettomaksi?
Ei kuule sterilisoiminen ole mikään helppo juttu, joka noin vain voidaan purkaa, jos "parantumista" tapahtuu! Mikähän on sinusta rajana, että ihmisellä on "ulospääsemätön päihdeongelma" eikä sellainen, josta voi vielä päästä eroon?! kuka näitä vahtii? Kenen tehtävä olisi tuomita toiset ihmiset lapsettomiksi?
Järjetön idea koko pakkosterilisointi. Jotenkin outoa minusta kannattaa ihmisoikeuksia ja oikeutta elämään pelkästään syntymättömien ihmisten kohdalla, kun sinusta kaikkia muita ihmisoikeuksia voidaan polkea surutta maahan... hieman tekopyhä ajattelutapa minusta.
Juu, en uskokaan että tuota "miet haluaa vauvan, nainen ei"-asetelmaa kovin usein näkee noin kärjistetysti kuin edellä mainittiin, mutta aina joku jossain osaisi sen niinkin tehdä.
Toimivissa parisuhteissa kyl neuvotellaan lisääntymisestä keskustelemalla ym, mutta ei kaikissa. Eli tommosia saippuasarjaepisodin piirteitä vois olla tosielämässäkin.
Kyl tämmösten teoreettisten ongelmien pohtiminen on mukavaa, onneksi ei nyt just tarvii omassa elämässä mitään miettiä.
Hyvää päivänjatkoa.
abortti on hyvä tehdä jos vauva ei saa hyvää elämää..esim.jos äiti on 14.w ja osaa juuri ja juuri vaihtaa vaipan.On hyvä ajatella myös lapsen tulevaisuutta!
"pitää ajatelle lapsen tulevaisuutta"
Että joku raati, tai yksittäinen päättää, että tuon lapsen tulevaisuus ei ole hyvä... siis pois vain.
Ihan sama, kuin vaikkapa nyt, juuri sinun tulevaisuudestasi saisi joku yksilö päättää... Hmmmm onkohan sinulla kelvollista tulevaisuutta. Jos sitten sattuu sille päälle, että ei, niin pois vain.... hullua.
taitoja voi opetella vaikka olisi 14 vuotias. Kukaan ei voi taata lapselle hyvää elämää, vaikka puitteet olisi kuinka hienot ja ikäkin sitä luokkaa että voisi olettaa lapsen sopivan kuvioihin ja vaipanvaihdon luonnistuvan.
14 vuotias voi olla äiti, nuori mutta hyväkin, jos haluaa. Samoin minkäikäinen vain, jos haluaa. Jos ei halua, ei varmaan onnistu oli minkä ikäinen tahansa.
Tässäkin olen samaa mieltä. Kysymys on nimenomaa ihmisen omasta HALUSTA.
Olosuhteet eivät koskaan ole niin stabiileja etteikö niihin voisi tehdä halutessaan muutoksia. Ihminen, yleisestä harhaluulosta huolimatta pystyy muuttumaan jos siihen löytyy halua. Olosuhteita pystytään muuttamaan parempaan, jos näin halutaan. Suurin osa ihmisistä vaan todellakin on haluttomia vauvan tuomaan muutokseen elämässään, jonka takia abortteja sitten tehdäänkin. Tässäkohtaa tullaan siihen niin sanottuun vastuun kantamiseen. On huomattavasti helpompaa perustella aborttia sanomalla ettei nyt vaan milllään elämäntilanne ole sellainen että lapsi siihen sopisi, kuin että ajateltaisiin toisin; Nyt kun lapsi kerran on tulossa niin miten voin ottaa vastuuta elämässäni jotta lapsella olisi hyvä syntyä tänne.
Ne jotka kantaa vastuunsa asioista muuttaa olosuhteitaan lapselle sopivaksi. Ne jotka eivät sitä kanna, keksivät kilpaa syitä siihen miksi sitä eivät pysty tekemään.
Olettko sitä mieltä, ettei ihmisen pidä ajatella koskaan ITSEÄÄN? Perusluonteeltaan kun ihminen kuitenkin, vaikka täällä näitä pyhimyksiä riittää, on itsekäs olento. Jos 14 vuotiaalla ja tämän vanhemmilla on yhtään järkeä päässä, tajuaa hän kyllä, minkälainen on tulevaisuus lapsettomana, minkälainen teiniäitinä. Täysin naurettavaa ajatella, että molemmissa tapauksissa lähtötilanne olisi sama. Ihminen tekee itse omat ratkaisunsa ja muokkaa kohtalonsa. Järkevä ihminen tekee lapsen silloin, kun oma elämä on valmis. Ja se on taatusti lapsellekin oikein. Joskus itsekkyydeltä kuulostava asia voikin olla suurta epäitsekkyyttä.
..kun muut keinot ovat pettäneet.
Jos et missään tilanteessa hyväksy aborttia, ethän sitten tietenkään myöskään käytä abortoivia ehkäisykeinoja? Tietyt pillerit, kierukka ja jälkiehkäisypillerit estävät jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinään eli TEKEVÄT ABORTIN. Eli saako näillä keinoilla mielestäsi ehkäistä? Millä perusteilla? Ehkäisetkö itse näin?
Siis saako näitä ehkäisykeinoja käyttää huvikseen?
Ihan totta, haluan TODELLAKIN kuulla mielipiteesi tähän asiaan!
Ei tarvi miettiä ehkäisyä.
viisasta.
Mikseivät nuo, jotka täälläkin kilvan haluavat tehdä abortteja eivätkä halua lapsia, steriloi itseään. Ei tarvitsisi miettiä ehkäisyä eikä tarvitsisi miettiä abortteja.
ja kypsää. Ehkäisyni petti enkä halunnut siinä elämäntilanteessa vanhemmaksi. Enkä adoptiota pystynyt toteuttamaan.
En koskaan olisi halunnut tehdä aborttia, mutta se oli minulle ainoa ratkaisu. Ennen tuota tilannetta en ollut koskaan edes ajatellut, että näin voisi tapahtua ja että joutuisin joskus tekemään valinnan. Olin aina kai hyväksynyt abortin jollain tasolla, mutta mielessäni olin ajatellut, etten siihen varmaan koskaan pystyisi. Ennen tätä tilannetta abortti ei ollut koskettanut elämääni millään tavoin ja huolehdin myös ehkäisystäni.
Kuitenkin haluan, että voin mahdollisesti perustaa perheen sitten joskus kun olen kypsempi vanhemmuuteen ja minulla on sitoutunut kumppani, jonka kanssa voin perustaa perheen ja tarjota mahdollisille lapsille hyvän ja turvallisen kodin ja lapsuuden.
Näin vain on. En pyytele anteeksi että joudun tähän tilanteeseen enkä aio steriloida itseäni -mitä suurimmalla todennäköisyydellä- koskaan. Ja mikä varmaan teille kauheinta, olen varma, että niitä lapsiakin joskus haluan ja että silloin pystyn aivan hyvään äitiyteen.
Saat kuulla mielipiteeni... :)
Itse käytän ehkäisynä kondomia. Mutta en siitä syystä että olen kiihkomielinen abortin vastustaja, vaan ihan siitä syystä että hormonaaliset hoidot eivät minulle sovi.
Tässäkin asiassa voidaan, niin kuin kaikissakin asioissa mennä äärimmäisyyksiin ja asiat voidaan halkoa atomeiksi.
Vertauksena... käveleekö kukaan lainkuuliainen ihminen koskaan tien yli käyttämättä suojatietä vaikka siihen olisi mahdollisuus? Käveleekö kukaan koskaan punaisia päin jos autoja ei tule? Viimeisen päälle lainkuuliaiset ihmiset käyttävät suojatietä ja nököttävät vaikka puoli tuntia liikennevaloissa, jotta eivät rikkoisi lakeja ja yleisiä sääntöjä, monet kuitenkin ratkaisevat tilanteita tapauskohtaisesti. Mennään nyt tästä yli kun ei autojakaan näy... Olenko siis rikollinen?
Itse näen asian näin. Raskaus alkaa siitä kun hedelmöittynyt munasolu blastokysti kiinnittyy kohdun seinään. (Täältä voi vaikka käydä katsomassa tarkempaa tietoa raskauden alkamisesta ja kehittymisestä niin halutessaan: http://koti.mbnet.fi/enkelit/paketti2.html#13 )
"Jälkiehkäisytablettien tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta, mutta tablettien oletetaan estävän ovulaatiota, munasolun kulkua ja kiinnittymistä kohtuonteloon. Jälkiehkäisytabletit estävät oikein käytettynä noin 85 % odotettavissa olevista raskauksista." Tämä on suoraan lainaus tältä sivulta: http://www.tohtori.fi/?page=3328096&id=5182063
Näinollen jälkiehkäisyllä tarkoitetaan raskauden ehkäisyä yhdynnän jälkeen mutta ennen implantaatiota eli alkion kiinnittymistä kohdun limakalvoon. Samalla periaattella toimivat myös mainitsemasi ehkäisypillerit ja kierukka.
Koska raskaus ei biologisesti ole vielä edes alkanut, ei voida puhua abortista. Jos tässä tilanteessa ennen kuin alkio on edes kiinnittynyt kohdun seinämään tekisit raskaustestin, se näyttäisi negatiivista tulosta.
Voit tietää olevasi raskaana aikaisintaan kaksi viikkoa hedelmöitymisen jälkeen, kaksi viikkoa siitä eteenpäin alkiosi sydän jo sykkiikin. Siinä vaiheessa kun alkio on kiinnittynyt kohdun seinämään eivät auta enää jälkiehkäisypillertikään.
Kun raskaus on alkanut, voidaan alkaa puhumaan abortista eli raskauden keskeyttämisestä.
Ehkäisyn huolellinen hoitaminen, käytetään sitten kierukkaa, pillereitä, kondomia tai muuta ehkäisyyn tarkoitettua valmistetta on mielestäni erittäin paljon suotavampaa ja järkevämpää kuin abortin käyttämistä ehkäisykeinona.
Ja nyt kun kerran oikein sain luvan mielipiteeni ilmaisemiseen, niin sanon myös sen, että abortin vertaaminen raskauden ehkäisemiseen on ÄÄRIMMÄISEN vastuutonta. Näitäkin keskusteluja varmasti lukee moni alaikäinen, joka hyvin nopeasti saa sen kuvan, että abortti todella olisi ehkäisykeino, jota se MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI SAISI OLLA!
Vai keksitkö jonkun hyvän syyn minkä perusteella lääkäri myöntäisi sterilisaation 17-vuotiaalle?
Kiitos vastauksestasi!
Halusin kysyä näitä asioita nimenomaan siksi, koska minusta on tärkeää kaikkien miettiä mielipiteitään tarkasti ennen kuin arvioi niiden pohjalta muiden tekemisiä -ihan sama mikä on oma kanta aborttiin.
Useat ihmiset esimerkiksi tällä palstalla ovat kuitenkin vastanneet tähän kysymykseen siten, että hedelmöittynyt munasolu on jo ihmisen alku ja sen kehityksen estäminen, esimekiksi estämällä alkiota kiinnittymästä kohdunseinään, on jo eettisesti väärin. Ja silloin näiden ehkäisykeinojen puoltaminen on suoraan ristiriidassa aborttimielipiteen kanssa. Kuten huomaat, tämäkin asia on siis mielipideasia ja jokaisella on oma eettinen rajansa. Myös täällä muutama ihminen on julistanut olevansa käyttämättä ehkäisykeinoja, jotka estävät hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinään, koska se on heidän mielestään eettisesti väärin.
Itse olen myös sitä mieltä, että uuden elämän potentiaali on olemassa hedelmöittymishetkestä lähtien. Ja että SILTI naisen päätösvalta -lain antamissa puitteissa- ulottuu siihen saakka kunnes sikiö on elinkelpoinen kohdun ulkopuolella. Tämä on mielestäni tärkeä rajanveto, sillä mielestäni syntymättömän sikiön oikeus ei koskaan voi mennä naisen oikeuden edelle. Jos joku toinen raja, esimekiksi laissa¨, vedettäsisiin, sillä voisi olla hurjia seurauksia.
Haluan vielä oikaista sinua, että -tosiaankin- niin tietyt pillerit, kuparikierukka kuin jälkiehkäisypillerikin voivat estää hedelmöittymisen, mutta ne voivat MYÖS estää raskauden estämällä jo hedelmöittynyttä munsasolua kiinnittymästä kohdunseinään. Ehkäisyn käyttäjä ei siis voi tietää kummalla tavalla raskaudet ovat estyneet. Myöskin eräät pillerit voivat toimia samalla tavalla. Esimerkiksi www.tohtori.fi -sivuilta, kuten monilta muiltakin terveyssivuistoilta, saa tietoa eri ehkäisymenetelmien toimminasta.
Haluan vielä sanoa, että abortti ON raskauden ehkäisyä (ja myöskin raskaudenkeskeytys), ihan kirjaimellisesti kun asiaa katsotaan. Abortti tehdään kun raskautta ei haluta. Tämä oli provosoitu sanonta, sillä halusin vetää huomion ehkäisy -sanaan. Omassa mielessäni ehkäisyllä ja alkuraskauden abortilla on lopulta vähän periaatteellista eroa.
Nyt täytyy sanoa, että hieman uskoa voisi olla nuoria kohtaan! Ei varmasti kukaan ole epätietoinen ehkäisystä ja abortista; he kyllä - kuten vanhemmatkin naiset!- tietävät faktat ja itse päättävät kuinka vakavasti ottavat asiat. Tiedon puutehan ei ole syynä siihen, että ehkäisyä ei käytetä.
Kuitenkin todellakin haluan, että jokainen nuori nainen, joka tulee epätoivotusti raskaaksi, tietää, että abortti on vaihtoehto! Ja että sen voi saada ilman painostusta suuntaan tai toiseen tai tuomitsemista niin hoitohenkilökunnan kuin kenenkään muunkaan puolelta. Ilman muuta olisi tärkeää, että jokainen aborttia pohtiva saisi keskusteluapua ja muuta tukea päätöksenteossa, mutta lopulta ratkaisun on oltava nimenomaan naisen käsissä. Vanhemmuus on mielestäni elämän suurin juttu, ja vaikka siihen ei tuntisi olevansa valmis, lasta olisi kuitenkin edes HALUTTAVA, jotta lapsi voisi saada rakkautta ja mahdollisimman ehjän kodin ja lapsuuden.
Ja halusin vielä sanoa, että minulle myöskään hormonaaliset ehkäisykeinot eivät sovi. Olen lisäksi erityisen "hedelmällinen". Tulin raskaaksi ja päädyin saman tien abortin kannalle. Olen yhä kiitollinen, että minulla oli tuo mahdollisuus.
mielestäni silloin hyvä, kun raskaus vaarantaa naisen hengen, vakavat mielenterveysongelmat ja sosiaaliset syyt (lähinnä raiskaus ja erittäin nuori ikä)
Jos lapsella on sairaus, josta voidaan olettaa ettei hän synnyttyään elä ilman äidin vartaloa itsenäisesti muutamia tunteja pidempään
Jos lapsella on vakavia epämuodostumia tai vakava geneettinen sairaus
Joka tapauksessa minusta kaikki, jotka abortin tekevät, pitäisi saada sellaisten tukitoimien piiriin, että he varmasti ymmärtävät mihin ovat ryhtymässä ja kullekin vielä ikätason mukaista ohjausta siitä, mitkä olisivat realiteetit jos he päättäisivät pitää lapsen tai vaihtoehdot, esim. adoptioon antaminen. Eli tämä keskusteluosio ennen aborttia saisi olla nykyistä laajempi ja siihen pitäisi mielestäni abortin tekijä velvoittaa, vaikka se ei varmasti olisi mieluisaa kaikille. Joillekin se kuitenkin varmasti voisi tuoda uusia näkökulmiakin. Ehkä?
..olisi hyvä saada kaikki aborttiin päätyvät ymmärtämään mihin ovat ryhtymässä. Minulle aborttini oli kova juttu ja varsinainen henkinen prässi. Mutta tiesin kuitenkin heti alusta lähtien mikä on minun ratkaisuni. Surin asiaa pitkään ja hartaasti, mutta katunut en ole. Uskon, että ratkaisuni oli minulle ainoa mahdollinen siinä tilanteessa.
Olen nähnyt toisen abortin tehneen naisen suhtautuvan ratkaisuunsa paljon kevyemmin ja minulla on pelko, että hän saattaisi jossain vaiheessa, esimerkiksi uuden raskauden myötä, vasta ryhtyä käsittelemään asiaa kunnolla -ja ehkä jopa katumaan aborttiaan. Ja tietysti on naisia, jotka katuvat heti. Se on hyvin surullista ja kannatankin todella sitä, että naisia ohjattaisiin syvällisesti keskustelemaan asiasta ja pohtimaan ratkaisuaan ennen aborttia. Näin surullisten tapausten -ja aborrtien- lukumäärä laskisi varmasti.
Nyt puhutaan asiaa!
Lisäksi pitäisi yhä enemmän myös hoitaa tuo ehkäisy kuntoon, niin ei tulisi ei-toivotuja raskauksia.
..abortin jälkeen pakkosterilisaatio edessä.
Tunsin opiskellessani erään tytön joka oli tehnyt 7 ABORTTIA. Ja ikää huimat 18v..
"Jos lapsella on sairaus, josta voidaan olettaa ettei hän synnyttyään elä ilman äidin vartaloa itsenäisesti muutamia tunteja pidempään"
Tässä voitaisiin vedota vaikka jo pelkästään luterilaiseen uskontoon ja hautaamiseen. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, joten en perusta väitettäni uskonnolliseen vakaumukseeni, mutta tiedän äidin jolla oli tällainen tapaus. Tieto oli koko raskauden ajan, että lapsi mahdollisesti kuolee joko raskauteen tai synnytykseen. Lapsi syntyi normaalisti elävänä, mutta kuoli muutaman tunnin päästä synnytyksestä.
Lapsi sai kuitenkin hätäkasteen heti syntymästään luterilaiseen uskontoon ja haudattiin kirkollisin menoin.
Äiti perusteli varmasti vaikeata päätöstään sillä, että elämä on niin ihmeellistä, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu, toivo oli että lapsi kuitenkin jäisi henkiin. Mutta koska näin ei käynyt, lapsi kuitenkin sai kunniallisen ja kauniin päätöksen lyhyelle elämälleen. Mahdollisuus elämälle kuitenkin annettiin. Tämä sai meidät sivusta seuraajat miettimään elämää uudessa valossa.
mikäs tossa nyt jos tekee abortin, ihme haloota pidetään jos joku raskautus keskeytetetään. johan se ehkäisykin on jo väärin koska eihän yhdyntää ole tarkoitettu raamatussa kuin lisääntymiseen. No jos kerran ehkäisyäkin käytetään ja joskus sattuu vahinko käymään et rojut menee ränniin ja vahinkolapsi rupee potkimaan niin eikun aborttia vaan..parempi se ku kasvattaa joku "vahinkoäpärä" jota kukaan ei ole toivonu.
Tähän on varmaan niin monta vastausta kuin on ihmisiäkin.
Suomessa tilanne on mielestäni hyvä. Hyväksyttäviä(jopa suositeltavia) syitä aborttiin kun ovat terveydelliset syyt, raiskaus, nuori ikä(voi sisältää terveysriskin jos kasvuvaihe on vielä kesken)... myöskin sosiaaliset syyt eivät aina ole mitään "kevyitä", kuten moni tuntuu täällä kuvittelevan. Lisäksi reipas enemmistö aborteista tehdään ennen rv 7 ja tuo 10 000 aborttia/vuosi on suhteutettunakin pieni moniin muihin maihin nähden.
Mitä lapsen ihmisoikeuksiin tulee, mielestäni ne on syntymättömälläkin lapsella sanoo laki mitä tahansa. Silti katson elämän alkavan siitä kun elävä olento kykenee aistimaan, tuntemaan. Ilman tuntemuksia syntynytkin ihminen on pelkkä vihannes, joka ei edes tajua kuolemaansa jos hänet irrotetaan letkuista. Ja eikö omaisillakin(tässä tapauksessa lapsen äidillä/vanhemmilla) ole ihmisoikeuksia?
Tiivistettynä: olen realististen aborttien kannalla, joissa mietitään omaa ja ennen kaikkea lapsen elämää pidemmälle, eikä "V*ttu en jaksais just nyt" tai "Enhän mä voi murhata ketään!", oli sitten vaikka ehkäisy pettänyt tai kokonaan käyttämättä.
Tämä ei pidä paikkaansa että sosiaalisten syiden pitää olla jotenkin painavia... abortin saa jos vaan lääkärille menee ja sanoo että tahdon abortin. Ei siinä pahemmin sosiaalisia syitä/mahdollisuuksia katsota.
Tunnen tapauksen joka "sosiaalisista" syistä hankki itselleen kahdeksan aborttia peräjälkeen. Nainen oli täysin terve, yhden lapsen äiti, oli kaunis koti, ei ollut velkaa ja molemmat olivat vakituisessa työssä. Silti kahdeksan aborttia ja syynä oli se, että heillä oli paperille pantu valmis suunnitelma, että seuraava lapsi syntyy kun nuorempi on koulussa.
Itse tein abortin 19-vuotiaana, syystä etten halunnut kertoa äidilleni olevani raskaana ja lupa myönnettiin yhden lääkärissäkäynnin aikana.
Ja nimenomaa enemmistö näistä 10000 abortista on ehkäisyn puuttumisen takia tehty. Eritoten tällaiset "sosiaaliset" syyt voitaisiin laittaa pannaan, koska harvalla todella suomen maassa on sosiaaliset syyt niin kovat, että se olisi todellinen syy lapsen abortoimiselle.
kerroit viestissäsi, että enemmistö aborteista on tehty ehkäisyn puuttumisen vuoksi. Tämä tieto ei pidä paikkansa. Stakesin tilastojen mukaan 63% keskeytykseen tulleista oli käyttänyt jotain ehkäisyä ennen raskaaksi tuloaan. 2,7% oli käyttänyt lisäksi tai ainoastaan jälkiehkäisypilleriä alkaneen raskauden keskeytyksen yritykseen.
Myöskin tuollaisia usean abortin naisia on todella harvassa. Vähintään kaksi aborttia tehneitä on 10% kaikista abortin läpikäyneistä. Jotain ihmisten vastuullisuudesta kertoo myös se,että abortin jlk vain 3% jatkaa ilman ehkäisyä. Yleisin ehkäisymenetelmä abortin jälkeen on E-pillerit.
Ja edelleen: Sosiaalisia syitä pitää hakemuksessa käyttää vain siitä syystä, ettei papereissa ole kohtaa johon merkata, etten yksinkertaisesti vain HALUA lasta. Haluamisesta tässä kaikessa kai kuitenkin on kysymys. Ei pärjäämisestä, rahoista tai asunnoista.
Jos lapsen haluaa, sen tekee vaikka mihinkä murjuun, mutta jos ei halua, iso palatsikaan ei ole riittävä lapsen tulolle.
Nimenomaa kysyin alussa, että mitkä ovat ne RIITTÄVÄT ja kyllin hyvät syyt tehdä abortti, sosiaalisiksi syiksi kun todellakin riittää se, ettei nyt vaan halua lasta. Ja se vaan ei mahdu minun päähäni että se olisi riittävän hyvä syy abortoida lapsi.
Toisekseen, jokainen joka abortin on tehnyt tietää että lekurissa voi puhua mitä vain, ummet ja lammet siitä, että on käyttänyt jos jonkinlaista ehkäisyä ja silti vaan tuli raskaaksi. Tarinan todenperäisyyttä ei kukaan tarkasta. Totuus on kuitenkin tilastoja karumpi.
Tilastollisesti hukkumiskuolemat lisääntyvät niinä kuukausina kun jäätelön myynti lisääntyy. Onko syy hukkumiskuolemiin jäätelössä?
Tilastot valehtelee. Aika harva varmasti kehtaa marssia lääkäriin ja sanoa, että enpä sitten välittänyt pätkääkään ehkäisystä vaan keksii abortille hyväksyttävämmän tarinan.
Lähipiirissäni on tehty useita abortteja ja jokaiseen liittyy huolimaton ehkäisy tavalla tai toisella. Abortin tekeminen kun ei todellakaan vaadi kuin yhden lääkärissä käynnin ja valmiiksi mietityn kunnon "sosiaalisen tilanteen" valheen.
Ja juuri nimenomaa tästä halusta olenkin puhunut. Abortin tekijä on kuitenkin vain itsekkäistä syistä tekemässä aborttia, ei lapsen edun vuoksi. Ja tämä on pöyristyttävää.
Kysyit tosiaan, mitkä ovat riittävät syyt kenenkin mielestä. Miksi et sitten hyväksy vastausta? Tosiaan monen mielestä paras syy abortin tekemiseen on, ettei HALUA lasta. Se merkataan sosiaaliseksi syyksi, koska ei ole kohtaa "en halua lasta". Hakemukseen todellakin kirjataan kaikki mahdolliset opiskelu ym. "rajoittavat tekijät", mutta pääsyy on varmaan useimmissa tapauksissa, en halua lasta nyt.
Vaikka se ei mahdukaan sinun päähäsi, monen mielestä synnytetyn lapsen oikeuksiin kuuluu syntyä TOIVOTTUNA (vaikka olisikin vahinkoraskaus). Siksi sen puute on paras syy abortille. Ja siksi se on myös sen potentiaalisen lapsen etu.
Anteeksi, ettemme kaikki ole samaa mieltä riittävistä syistä sinun kanssasi.
Jos kerran tilastot valehtelevat, niin mistä sinulle on sitten muodostunut "oikeampi" käsitys abortin tehneiden ehkäisyasioista? Ehkä sinun lähipiirisi vain on huolimaton ehkäisyasioissa. Mutu-tieto ei ole oikeaa tietoa.
Tuo itsekkääksi sanominen on muuten aika järjetön väite. Jokainen ihminen on itsekäs. Jokainen lapsen hankkivakin on itsekäs. Jos emme olisi niin itsekkäitä, että haluamme synnyttää omia jälkeläisiä, voisimme "pelastaa" muutamia jo syntyneitä lapsia, joilla on ehkä huonot elinolosuhteet. Kuka hankkii lapsensa epäitsekkäistä syistä?
Unohdin kommentoida tuota. Sanoit, ettei abortin tekeminen vaadi kuin yhden lääkärissä käynnin. On aika kaukana totuudesta. Ainakin pääkaupunkiseudulla kävin terveydenhoitajalla, labratesteissä, yleislääkärillä tekemässä aborttihakemuksen ja alustavan tutkimuksen, että raskaus todellakin on normaalissa paikassa (ei siis esim. munasarjassa). Seuraavaksi sain ajan Kätilöopistolle, jossa olen jutellut hoitajan kanssa, käynyt lääkärillä ultrassa ja jutellut taas hoitsun kanssa ja saanut ekat pillerit. Parin päivän päästä sitten laitettiin sairaalassa pillerit kohdun suulle ja odoteltiin. Tämän jälkeen kävin verikokeissa ja kävin myös jälkitarkastuksessa gynekologilla. Totuus on siis hyvin kaukana yhdestä käyntikerrasta. Saatoin jo unohtaakin jonkun käynnin.
Miksi muuten pitäisi valehdella, kun on täysi oikeus olla haluamatta lasta? Minä ainakin sanoin ihan suoraan lääkäritädille, että olen raskaana, enkä halua olla.
Eikä muuten yhtään hävettänyt millekään lääkärille meno. Ja asiallisen ystävällisesti ne kaikki myös minua kohtelivat.
Itselläni koko prosessi oli tämä:
Kävin terveyskeskuslääkärillä, jolle kerroin olevani raskaana, sain sieltä lausunnon ja lähetteen aluesairaalaan. Soitin aluesairaalaan ja varasin ajan aborttiin eli minun tapauksessani kaavintaan, jonne myös menin sovittuna päivänä. Abortti tehtiin tuona päivänä ilman että ainoakaan lääkäri olisi minulta mitään kysellyt sen ensimmäisen jälkeen.
Mielestäni kuitenkin, jos nainen ei raskaaksi halua tulla, hän voi asian jotenkin ehkäistä. Abortti ei ole ehkäisykeino.
Abortin jälkivaikutukset naiseen ilmenee usein vasta sitten kun nainen ryhtyy odottamaan ensimmäistä lastaan. Aborttivaiheessa nainen tuntee yleensä vain helpotusta, mutta silloin viimeistään kun ensimmäistä "toivottua" lastaan odottaa, alkaa kiinnostaa minkälainen lapsi on juuri milläkin viikolla ja on kyllä kumma jos ei viimeistään siinä vaiheessa mieti minkälaisen solupallon onkaan mennyt tuhoamaan.
En siis sanonut, että sosiaalisten syiden PITÄÄ olla painavia vaan että ne usein ovat. Sillä kuka hankkiutuu raskaaksi vain että saa tehdä abortin? Itse läheltäpiti- tilanteessa olleena jouduin miettimään että jos olisin raskaana, pystyisinkö jättämään opiskelut, elättämään lapsen ja isää, joka asuu toisella puolella eurooppaa. Ei olisi ollut helppo juttu pistää tenavaa suhaamaan lentokoneella useita kertoja vuodessa...varsinkaan, kun sitä rahaa riittää hädin tuskin itselle. Onneksi näin ei käynyt.
Tuo 8 aborttia kuulostaa kyllä aika hurjalta, varsinkin kun syynä on paperille raapustettu suunnitelma ja lisää lapsia suunnitelmissa myöhemmin. Surullista, mutta ei liene siltikään minun asiani.
kaikkien miesten tulisi leikata johdot poikki ettei vahingossa pistäis ketään paksuks. lapset ovat täysin hyödyttömiä eikä niistä ole mitään iloa koskaan ollut kenellekään....PELKKÄÄ KÄRSIMYSTÄ! ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA.
Kerron oman tarinani mikäli se ketään kiinnostaa.
Olin 19 vuotias kun tein abortin. Rehellisesti sanottuna, en käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä ja syy aborttiin oli niinkin hölmö kuin että en vain halunnut kertoa vanhemmilleni olevani raskaana jollekin täysin ventovieraalle ihmiselle. Syynä oli myös se, että en uskonut selviäväni lapsesta niin nuorena kun koko elämä oli edessä.
Myöhemmin olen kertonut asiasta myös vanhemmilleni, jotka ovat olleet äärimmäisen pahoillaan tekemästäni ratkaisusta. He olisivat olleet täysin valmiita auttamaan minua sekä taloudellisesti, että muissakin asioissa.
Abortti ratkaisuna ei ollut helppo. Ensinnäkin se oli kovasti häpeällinen kokemus mennä lääkäriin asiasta puhumaan, toisekseen kovasti yksinäinen prosessi, asiasta tiesivät vain lähimmät ystäväni monta vuotta. Kun abortti oli tehty, koin jonkinasteista helpotusta, olin päässyt tilanteesta kuin koira veräjästä. Mokasin, mutta onneksi en jäänyt mokastani kiinni. Varmasti olisin tuntenut samanlaista helpotusta jos olisin varastanut kultasepän liikkeen ja olisin välttynyt tuomiolta.
Erittäin taitavasti osasin hiljentää huonon omantuntoni aina vakuuttamalla itselleni, että tein oikean ratkaisun. Silti vielä tänäkin päivänä , kymmenen vuoden jälkeen asia aika-ajoin palaa mieleeni ja riivaa minua.
Vuoden päästä abortista synnytin pojan miehen kanssa joka oli väkivaltainen ja narkomaani. Myös toinen poikani syntyi hänen kanssaan. Tuon miehen tapaamisen jälkeen elämä ei ole ollut päivääkään helppoa, vielä kuusi vuotta eromme jälkeen hän riivaa minua mitä eriskummallisimmilla oikeudenkäynneillä, viesteillä ja puhelinsoitoilla.
Kolmas lapseni syntyi erään mökkireissun tuloksena miehelle jonka kanssa tiesin ettei yhteistä tulevaisuutta tule. Tuolloin mietin vakavasti aborttia vaihtoehtona. Olinhan jo kahden lapsen yksinhuoltaja ja juuri aloittanut opintoni uudestaan. Päätös ei sinänsä ollut vaikea... jos olisin päätynyt aborttiin, olisin riistänyt hengen omalta syntymättömältä lapseltani, joka muuten nyt on neljä vuotias prinsessa ;)... lisäksi olisin vienyt mahdollisuuden vanhemmiltani olla ihanan prinsessan rakastavia isovanhempia ja pojiltani mahdollisuuden olla tämän jalokiven huolehtivia isoveikkoja. Myös tyttären isä olisi jäänyt ilman tytärtään.
Sittemmin olen löytänyt miehen, joka on maailman kiltein ja ihanin mies. Opiskelee hänkin parhaillaan ja nyt odotamme innolla ensimmäistä yhteistä lastamme viikolla 7. Minulla olisi edelleen mahdollisuus tehdä abortti ja minulla olisi siihen erittäin hyviä sosiaalisia perusteita: Ensinnäkin, käyn parhaillaan äärimmäisen repivää oikeudenkäyntiä ex-miestäni vastaan. Toisekseen perheen pääelättäjä olen minä tekemällä vuorotyötä. Mieheni opiskelee. Lapsia on jo entuudestaan kolme, neljäs lapsi tuskin ainakaan helpottaa taloudellista tilannettamme. Ja lisääkin varmaan keksin jos haluaisin...
Vaan en halua. Toukokuussa istuin poikani ensimmäisissä kevätjuhlissa ja itkeä tihrutin liikutuksesta kun pieni peikoksi pukeutunut poikani tanssi peikkotanssia lavalla tytön kanssa johon on ollut jo pitkään ihastunut. Syksyllä saatan toisen poikani ensimmäisen kerran kouluun.
Mikään ei anna niin paljon voimia jaksaa jatkaa taistelua kuin omat lapset. Jos en olisi tehnyt ensimmäistä aborttia en olisi luultavasti koskaan tavannut väkivaltaista ex-miestäni ja ollut niin saatanallisessa kusessa kun mitä olen ollut tämän miehen takia vuosi vuoden jälkeen. Kadun aborttiani monellakin tavalla. Minulla ei ole mitään paikkaa, jossa voisin vierailla edesmennyttä lastani tapaamassa, hänet kun vain heitettiin roskiin, ei haudattu minnekään.
Toki joku viisastelija sanoisi että eihän minulla ilman aborttia olisi sitten näitäkään lapsia mitä minulla nyt on. Ei luultavasti olisikaan, mutta minulla olisi luultavasti se ensimmäinen ja näitä lapsiani en osaisi edes kaivata, he eivät koskaan olisi kasvaneet sisälläni.
Nyt on kuitenkin näin. Pienen alkion sydän sykkii sisälläni. Lasteni takia antaisin oman henkeni milloin vain, mutta lapsieni henkeä en voisi koskaan vaatia itsekkäistä syistä.
Ovatko narkomaani ex-mieheni pojat lapsia, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä, koska isä oli mikä oli? Olisiko tyttäreni pitänyt jäädä syntymättä koska olin yksinhuoltaja ja opintoni olivat juuri lähdössä käyntiin? Pitäisikö minun abortoida tämä lapseni koska taloudellinen tilanne juuri nyt ei ole paras mahdollinen?
Olenko huono äiti kun päätin kantaa vastuuni tekemisistäni ja pitää lapseni tilanteista huolimatta? Jouduin toki muuttamaan itseäni ja toimintaani aika radikaalisti, jouduin luopumaan paljosta ja kestämään monia nöyrryytyksiäkin päätökseni takia. Kävin läpi maanpäällisen helvetin tilanteitteni muuttamiseksi parempaan suuntaan.
Mitään muuta en elämässäni kadu, paitsi tekemääni aborttia. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en tekisi sitä enää.
Tämän keskustelun tarkoitus ei ole provosoida ketään. Ymmärrän ja tiedän että abortin tekeminen ei ole kenellekään helppo päätös. EIKÄ SEN PIDÄ OLLAKKAAN! Abortti on sen verran rankka kokemus henkisesti että se jää mieleen lopuksi elämää... se ei jätä koskaan rauhaan.
Ymmärrän ne äärimmäiset tapaukset jossa abortti saattaa olla jopa ainoa vaihtoehto.
Toivoisin kuitenkin että ne jotka aborttia harkitsevat tajuavat, että abortti ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto kuin ÄÄRIMMÄISEN harvoissa tapauksissa. Elämä muuttuu lapsen myötä, se on totta, mutta se ei muutu lapsen myötä huonompaan suuntaan, päinvastoin.
En myöskään ole kiihkomielinen abortin vastustaja. Kuten olen jo kertonutkin ystäväpiirissäni on paljon ihmisä jotka ovat päätyneet aborttiin milloin mistäkin sosiaalisesta syystä. Ystäviäni he ovat edelleen. Olen ateisti, ja olen jossain kohtaa myös ehkä hiukan idealisti jos ymmärrän sanan oikein. En haluaisi tuomita ketään kannanotoillani, mutta minulla on oma näkemykseni siitä miten maailmasta ehkä tulisi parempi paikka kaikkien elää.
Aborttilakia tulisi nykyisestä tiukentaa ja kovasti, abortista ei pitäisi puhua näin kevyesti kuin mitä siitä puhutaan. Odotan lastani 7-viikolla, lapsenalkuni sydän jo sykkii ja aivot kehittyvät vinhaa vauhtia. Viikon parin päästä on jo selvää tuleeko sieltä poika vai tyttö. Viiden seuraavan viikon aikana kaikki tärkeimmät elimet ovat jo kehittyneet. Silloin lapseni on 12 viikkoinen alkio.
On helppo päätyä aborttiin jos masuasukin ajattelee olevan vain soluröykkiö. Minulle se ei sitä kuitenkaan ole, minulle se on syntymättömän lapseni, pähkinän kokoinen, hurjasti kasvava ja elämäänsä valmistuva alku. Ja sitä sen pitäisi olla muillekin... EHKÄ silloin aborttienkin tekeminen vähenisi ja vastuun ottaminen lisääntyisi. Kuka oikeasti haluaisi silpoa ja heittää roskiin vauvansa? On helpompi heittää roskiin solumöykky... eikö vain?
Jokainen voi itse käydä katselemassa kuvia raskauden kulusta tällä sivustolla:
http://www.pregnancy.org/pregnancy/fetaldevelopment1.php
Viikot 6-12 ovat abortin kannalta yleisimmät viikot, joten pistää kyllä miettimään että voiko noita alkioita vielä kutsua solumöykyiksi?
"Vaan en halua"
Et halua miettiä syitä, miksi tekisit abortin nyt. Kyse lienee siitä, että nyt on se aika kun HALUAT.
Tsemppiä raskauteesi, ymmärrän mitä tarkoitat tuolla linkilläsi, ja myös tuon alkion rv 12 nimittämistä solurykelmäksi. Hyvä että naarasleijona sinussa suojaa lapsiasi, syntyneitä ja syntymättömiä. Silti mielestäni hyvä syy olla tekemättä lapsia on se, ettei halua.
Nimenomaa... tätä pointtia yritin juuri ajaa takaa koko ajan. Kysymys kun ei todellakaan ole juuri koskaan muusta kun äidin HALUSTA olla joko itsekäs tai epäitsekäs.
Ja mielestäni ne "sosiaaliset" syyt jolloin nainen päätyy abortiin ovat pääosiltaan vain itsekkäitä.
On helpompi päätyä aborttiin kuin kantaa vastuuta tekemisistään.
Vankilossa istuu pelkkiä syyttömiä ja oikeudessa päivittäin tuomitaan ihmisiä jotka eivät tuomiota tekemisistään haluaisi. On helppo ajatella että vapaudenriisto vangitsemisen muodossa on väärin ihmisoikeuksien perusteella, mutta siinä tapauksessa kun Kaaleppi Kakola päästää oman siskon tai veljen päiviltä, onkin jo helppo lähteä tuomitsemaan Kaaleppi Kakola lusimaan koko iäkseen.
Samoin on abortin kanssa. Siinä missä minun oli helppo paeta 19-vuotiaana vastuusta ja tehdä abortti perusoikeuksieni nimissä, minun ei olekaan helppo käsitellä asiaa nyt kun olenkin äiti ja tiedän asioista enemmän.
Mutta olenhan vain äiti. Samalla tavalla kuin tekin, vain ihminen. Senpä vuoksi en todellakaan voi antaa mitään yleispätevää ratkaisua kaikkiin maailman ongelmiin.... tai voisinhan sanoa, että ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin on yksiselitteisesti se, että alkaisimme todellisuudessa rakastamaan toisiamme, elämää sen kaikissa muodoissaan ja kantamaan vastuuta tekemisistämme. Jos tämä toteutuisi jokaisen ihmisen kohdalla, ei maailmassa varmasti olisi näin paljon pahuutta.
Mielestäni meillä on mahdollisuus päästä tilanteeseen jossa asiat olisivat paremmin kuin mitä ne ovat nyt, mutta ei ennen kuin ihmiset oikeasti lähtevät puhumaan oikeista arvoista. Ihmisoikeus nykyisen käsitteen mukaan ei välttämättä ole oikea arvo, itsekkyys, vaikka se tämän maailman henki onkin ei ole oikea arvo. Joka päivä voidaan nähdä mitä nämä tuovat tullessaan jo yleisellä tasolla.
Oikeat arvot löytyvät ihmisen sydämessä ja hälyyttävää on jos sieltä ei löydy mitään mikä saisi miettimään asioiden toistakin puolta... epäitsekkäästi.
Mutta koska olen vain ihminen, en voi tehdä asioille muuta kun muuttaa omaa kantaani aina vain pikkuisen epäitsekkäämmäksi ja elämää kunnioittavammaksi. Entä te muut?
Hyväksyttäviä syitä ei tarvitse kenenkään perustella muille kuin itselleen. Laki määrittelee sen, milloin abortin voi tehdä ja millä perusteella. Alta 12 viikkoisen sikiön saa siis keskeyttää jos haluaa. Erittäin hyvä syy on tietoisuus siitä, ettei itse ole vielä valmis äidiksi eikä pysty tarjoamaan lapselleen sellaista elämää, kuin toivoisi.
Siinä ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa. Joka muuta väittää ei varmastikaan näe metsää puilta. Ei-toivottuja lapsia on maailmassa jo tarpeeksi.
Minähän en raiskaajan alkuunpanemaa lasta elätä. Enkä isäni tai veljeni jos laittoivat raskaaksi.
Kaksi painavaa syytä todellakin ovat raiskaus ja insesti.