Mitä ihmettä oikein teen? Tuntuu, että tulen pian hulluksi, ellen jo ole sitä.
Usein, kun olen yksin kotona, ja varsinkin pimeässä, alan pelkäämään. Alan kuvitella ihan skitsoja asioita, esimerkiksi että näen vaikka haamuja tai jonkin sortin henkiolentoja tai kuulen epäilyttäviä ääniä, esim. oven narahtelua, askeleita yms. Minun on pakko mennä pimeinä iltoina nukkumaan peiton alle, koska pelkään, että joku Samara-tyylinen olento The Ringistä seisookin yhtäkkiä vieressä jos avaan silmät. Mielikuvitukseni alkaa myös tuottaa kuvia siitä, että jokin tavara alkaa huoneessani itsestään liikkua, vaatekaapista alkaa kuulua ääntä tai radio menee keskellä yötä itsestään päälle. Lisäksi pelkään liikkua iltaisin/öisin asunnossa (esim. mennä vessaan), koska kuvittelen, että näen yhtäkkiä jonkun elävän kuolleen. Tästä on tullut aikamoinen ongelma ja tätä on jatkunut n. pari vuotta. En ymmärrä, mistä pelkoni voi johtua. Olen kyllä kauhuelokuvien ystävä, ja luulen että osa kauhukuvistani tulee niistä. Mutta tämä pelko yksinoloa ja pimeää kohtaan alkaa jo rasittaa henkisesti. Tiedän kyllä, että mitään pelättävää ei oikeasti ole. Mutta silti pelkään.
Usein, kun olen yksin kotona, ja varsinkin pimeässä, alan pelkäämään. Alan kuvitella ihan skitsoja asioita, esimerkiksi että näen vaikka haamuja tai jonkin sortin henkiolentoja tai kuulen epäilyttäviä ääniä, esim. oven narahtelua, askeleita yms. Minun on pakko mennä pimeinä iltoina nukkumaan peiton alle, koska pelkään, että joku Samara-tyylinen olento The Ringistä seisookin yhtäkkiä vieressä jos avaan silmät. Mielikuvitukseni alkaa myös tuottaa kuvia siitä, että jokin tavara alkaa huoneessani itsestään liikkua, vaatekaapista alkaa kuulua ääntä tai radio menee keskellä yötä itsestään päälle. Lisäksi pelkään liikkua iltaisin/öisin asunnossa (esim. mennä vessaan), koska kuvittelen, että näen yhtäkkiä jonkun elävän kuolleen. Tästä on tullut aikamoinen ongelma ja tätä on jatkunut n. pari vuotta. En ymmärrä, mistä pelkoni voi johtua. Olen kyllä kauhuelokuvien ystävä, ja luulen että osa kauhukuvistani tulee niistä. Mutta tämä pelko yksinoloa ja pimeää kohtaan alkaa jo rasittaa henkisesti. Tiedän kyllä, että mitään pelättävää ei oikeasti ole. Mutta silti pelkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi niitä pelkäämään? ite menen yleensä pimeään kellariin vain sen takia että siellä "Saattaa" olla jotain.. esim aliens elokuvasta semmonen facehuggeri.
ringistä suosittelen katsomaan Rungu japanin(alkuperäsen) version, ja kannattaa kattoa kaikki osat niin alat ymmärtään että se henkilö oli oikeesti hyvän tahtoinen vaikka kuin oli "Tappaja" ei vaan sillä oli lyhyt kärsivällisyys olihan jän eläny 60 vuotta siellä kaivossa jossa oli filmannu sen elokuvan?.. itteäni karmitti eniiten sen japanin version se maaseudulla olleen hänen oman asuntonsa peili huoneen tapahtumat. englanti versiossa ei ollu alkuunkaan yhtä vakuuttavaa se.
Mutta loppu sana! Se Tvstä tulija on HYVIS! ja siellä kaivossa on se PAHIS!, ja se on sinun pelko se joka vetää naaman kurtulle!
Olen itsekin joskus alkanut nukkumaan mennessä kuvittelemaan ties vaikka mitä hirviöitä sängyn alle, kun on tullut katsottua vääränlainen elokuva illan lopuksi. Olen sitten ihan suosiolla jättänyt jonkun "yövalon" päälle (esim. jätän vessaan valon ja oven sen verran auki, että sieltä tulee valoa, mutta ei häiritse nukkumista). Silloin näkee heti silmät avatessa, missä on ja mitä ympärillä on.
Tuo voi kuulostaa vähän lapselliselta, mutta minä pelkäsinkin lapsena pimeää ja olen hyväksynyt sen, että joskus se pelko tulee vähäksi aikaa takaisin, vaikka onkin enimmäkseen kadonnut jo aikaa sitten.
Hei! mul on vähä samoi juttui paitsi mä pelkään et joku mies tulee yläkerrast mun huoneeseen. Laitan aina musiikin täysille ja lakkaan miettimästä. Ja kauhuleffat mä oon jättäny kokonaan pois.
Tuttu tilanne. Ihminen voi kokemukseni perusteella pelätä ihan mitä tahansa mitä sitten mielikuvitus mieleen tuokaan. Joskus pelot ovat realistisia ja joskus tuollaisia mielikuvitukseen liittyviä. Ja tilanne on sillei ilkeä, koska ne pelot kuitenkin on todellisia itselle, vaikka järki sanoisi, ettei mitään pelättävää olisikaan.
Ilmeisesti sulla ei nuo pelot niinkään muuten elämässä tule esiin kuin vain pimeällä ja yksin. Silloin tuohon pimeään ja yksinoloon liittyy jotain merkityksellistä. Myös ne pelon aiheet voi kertoa jotain siitä niiden aiheuttajasta. Eli onko noilla jotain yhteistä tekijää. Mutta noista voi olla hankala ottaa selvää ja niiden mietintä ja itsetutkiskelu voi vaan pahentaa tilannetta.
Kauhuelokuvista tietty voi poimia noi aiheet, mutta että jotain merkitystä noilla aiheilla on sulle koska ne noin pelottaa.
Tuskin kuitenkaan "hulluksi" tulet eli enpä usko, että tuossa mitään psykoosi tms. vaaraa on.
Kenties olet jäänyt hyvin pienenä yksin. Lapsi kun kokee hyvin voimakkaana jos esim. joutuu äidistään eroon liian pienenä. Aikuiset eivät monesti ymmärrä kuinka herkkä lapsi voi olla.
Tai sitten olet elämässäsi muuten joutunut kokemaan jotain traumaattista yksinäisyyteen ja pimeään liittyvää.
Tai sitten sulla muuten vaan on voimakkaita tunteita joita et pysty käsittelemään tietoisesti kunnolla.
Kannattaa välttää stressiä ja yksinoloa niin paljon kuin mahdollista, tehdä mahdollisimman paljon sitä mistä tykkää. Eli sillei rennolla ja sosiaalisella elämällä nuo pelot saattaa hyvinkin lähteä hellittämään. Mutta jos noi vaan pahenee ja alkaa tulemaan enemmän uhkaaviksi ja varsinkin, jos et juuri enää nukuttua kunnolla niin silloin noita voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapian keinoin. Varsinkin jos et pysty noista peloista muuten puhumaan kenellekkään sillei kasvokkain. Sillä puhumisella kun sitä joutuu tietoisesti käsittelemään noita hankalia tunteita ja unissa se käsittely jatkuu, kun niitä päivällä on puhunut. Mutta yksin tuo ei toimi vaan saattaa vaan pahentaa tilannetta.
Toivottavasti et kokenut kertomaani loukkaavaksi. Koetin kertoa asiallisesti ja mitenkä itse olen apua saanut pelkoihini.
niin minulla on kans ollut vastaavia pelkoja. mut jos yöllä meen vessaan.nii vitsi
kun joskus kuvittelen et kuollut äitini tulee haamunakummittelemaan,selkäpiitä karmii. mut olen kouluttanut itseä tietoisesti pois tästä.ajattelen esim et ei siellä mitään ole ja odotan sitä et milloin se tulis mut ei sieltä koskaan mitään ole tullut ja olen päässyt tästä pelosta pois.
samoja pelkoja on ollut minullakin, tosin ihan pienestä pitäen, ennekuin edes tiesin mikä on kauhuelokuva. :/
joskus ennen nukahtamista tai siihen liittyen jääkin valveuneen eli siis osittain hereillä ja osittain valveilla jollon kuulee/näkee harhoja ja ne on todella pelottavia. valo päällä tosin ne ei ole ihan niin pahoja, mutta rasittavia kyllä! ja joka aamu ongelmana on se että herääminen kestää todella kauan, varsinkin jos on nähnyt painajaista... herättyäänkin jää puoliksi vielä uneen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni
Minä jätän aina telkkarin päälle yöksi, koska sieltä kuuluu ihmisten puhetta koko ajan sitten kun olen aivan uninen niin sammutan sen ja sitten nukahdankin enkä kuule mitään ääniä...joskus nukahdan niin, että jää telkkari yöksi päälle. :)
Nuorempana pelkää esimerkiksi juuri pimeää ja yksinasumista. Iän ja elämänkokemuksen myötä pelot muuttuvat ja helpottuvat.
Olisiko ympäristössäsi joitakin liian voimakkaita ärsykkeitä, jotka ylläpitävät tilannetta.
Lopeta jännityselokuvien katseleminen joksikin aikaa ja yritä järjestellä elämäsi siten, että koet olevasi turvassa, ihan fyysisestikin.
Mulla on kanssa aika paha pimeän pelko. Olen pelännyt pimeetä lapsesta asti. Äidin kanssa kun asiasta keskustelin, niin äiti sanoi pelkäävänsä kans. Mietin paljon mistä moinen johtuu. Luulen, että se johtuu siitä, että isä ja äiti tappelivat usein illalla tai yöllä kun olin pieni. Kyse ei kuitenkaan ollut fyysisestä väkivallasta vaan huutamisesta. Nykyään illalla nukkumaan mennessä pelko ja ahdistuksen tunne muistuttaa suuresti tuota tunnetta, joka minulla pienenä oli.
Mietin myös olenko oppinut pelon äidiltäni? Äiti ei siitä ole puhunut, vasta kun kerroin hänelle pelkääväni. Mutta kyllä kai lapsillaki on vaisto. Äidilleni pelko on jäänyt alitajuntaan isoisän sodan jälkeisistä painajaisista ja isoisän huudon kuulemisesta.
Olen kärsinyt pelosta yli 20 vuotta ja nyt kun asun mieheni kanssa ja olen iltaisin yksin haluaisin todella päästä tästä pelosta irti.
Tiedän jo mistä tämä kenties johtuu ja että se on täysin irrationaalista, mutta elämäpä vain ei helpotu. sanotaan usein, että ihminen pelkää jotain muuta, mitä luulee pelkäävänsä. Mitähän tuo mahtaisi olla?