Lainaus palstalta sekarotuiset:
"Osta sekarotuinen, niin katkeruutesi ja kateuteutesi katoaa kuin tuhka tuuleen.
Kieltämättä sekarotuisten omistajat ovat rotupiskien omistajia valistuneempia ja älykkäämpiä. Ovat onnekkaat hankkineet kohtuuhintaan rotukoiraa terveemmän koiran perheenjäseneksi, ei miksikään välineeksi, jolla yritetään kohottaa olematonta itsetuntoa muutaman saavutetun ruusukkeen muodossa.
Mitä sitten on koiran hyvä hoito? Se tuskin on sitä, että koiraparka joutuu kuumana kesäpäivänä juoksemaan kehässä ja pienen juoksupyrähdyksen jälkeen se tungetaan pieneen häkkiin odottamaan kotiin pääsyä. "
Olen vakuuttunut siitä, että koko suom24:n keskustelupalsta on silkkaa panettelua ja riitelyä varten. Tosielämässä kukaan tuskin kehtaisi tällaista suustaan laskea...
"Osta sekarotuinen, niin katkeruutesi ja kateuteutesi katoaa kuin tuhka tuuleen.
Kieltämättä sekarotuisten omistajat ovat rotupiskien omistajia valistuneempia ja älykkäämpiä. Ovat onnekkaat hankkineet kohtuuhintaan rotukoiraa terveemmän koiran perheenjäseneksi, ei miksikään välineeksi, jolla yritetään kohottaa olematonta itsetuntoa muutaman saavutetun ruusukkeen muodossa.
Mitä sitten on koiran hyvä hoito? Se tuskin on sitä, että koiraparka joutuu kuumana kesäpäivänä juoksemaan kehässä ja pienen juoksupyrähdyksen jälkeen se tungetaan pieneen häkkiin odottamaan kotiin pääsyä. "
Olen vakuuttunut siitä, että koko suom24:n keskustelupalsta on silkkaa panettelua ja riitelyä varten. Tosielämässä kukaan tuskin kehtaisi tällaista suustaan laskea...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juups, on tiedossa ollut jo pitkään tämä mollaaminen. Enempi ne seropien omistajat mollaa rotukoirien omistajia ku toiste päin. Hassua, mtutta totta
Näin se menee!! :)
Itselläni oli ennen todella huono itsetunto,mutta kun hankin kaksi töppöjalkaista,isokorvaista ROTUKOIRAA, niin egoni kasvoi silmissä.
Onneksi tajusin raahat nuoremman jo pentuna näyttelyyn,sieltä saatiin tosi upea lila ruusuke. Myöhemmin saatiin vielä muutama samanlainen.
Siitä asti olen kulkenut kylällä nämä ruusukkeet otsaan liimattuna ja huutanut megafoniin että "pois alta piskit,näyttelyvalio-ROTUKOIRAT saapuvat"
Joo, kuulostaa tosi tutulta. Miekin olin pelkkä surkimus, kunnes eräänä päivänä tajusin, että rotukoiria kotiini haalimalla saan itsetuntoni takaisin ja voin jopa katsoa kanssa ihmisiä vähän alaspäin sievää nenuni vartta pitkin. Ongelmana on vain se, että ne ruusukkeet ei tahdo pysyä otsassa teippaamalla. Pokaaleita kannan mukanani aina ja kaikkialla, niistä saa hyvän mielen ja paljon itsetuntoa!
puuliimaa,sillä mä ne aina laitan. Ja mitalit tietenkin kaulaan. Kun mun koirat ei sitten enää myöhemmin pärjänneetkää näyttelyis nii kävin ostaa pokaaleja ym.kaupasta.
teen ihan mitä vaan sen eteen että piskin omistajat ois kateellisia.
korviin kiinni ja sen lisäksi mulla on aina käsilaukussa ne kaksi mukia, jotka koira sai sertistä . Ja kun on oikein isoja koiria, niin niillä ego kasvaa enemmän kuin pienillä, eikös vaan? Silloin siis riittää vähempi määrä koiria. minulle siis riittää neljä;=)
Tuo on sellaisen ihmisen vuodatus joka omaa erittäin alhaisen itsetunnon. Rahan puute on toinen joka tällaisella ihmisellä on. Kuitenkin pitäisi olla vimpan päälle ja kun ei ole aletaan rasisteiksi. Yleensä jäänne on pimeältä keskiajalta. Kutsutaan myös kahden kerroksen väen syndroomaksi. Vielä kun se alempi kerros jaetaan kahtia, saadaan herrasväen piiat ja heidän alapuolellaan moukat.
Kuitenkin maailmaan mahtuu niin sekarotuiset kuin peperilliset puhdasrotuiset.
Jaa tännekin tämä viesti päätyi. Juu, aiheesta yritin keskustella ja olin hyvin kiinnostunut kuulemaan enemmän tästä näyttelyiden eläinrääkkäysnäkökulmasta, mutta ei sitä osattu perustella muutoin, kuin että "sesse olisi varmasti mielummin kotipihalla luu etutassujen välissä". Mieli tekisi aina joskus selostaa, mutta kun ei se mene perille edes nuijimalla, niin annetaan olla.
On outoa että kaikki harrastus katsotaan määrätyissä piireissä kielteiseksi. Eivät tajua sitä että koira joka inhoaa olla näyttelyissä ei myöskään esiinny, eikä sitä palkita laadussa korkealle. Niin ei omistaja sitä montaa kertaa tuo.
meillä ainakin rakastetaan näyttelyyn lähtemistä yli kaiken. Kun menen niille työkeikoille ilman koiraa, minulle mökötetään.
Koira jonka kanssa ollaan voi tuhat kertaa paremmin kuin koira se luu tassujensa välissä ja jonka ainoa elämä on katsella ohikulkijoita.
Siitä voi sitten miettiä kumpi todella on sitä eläinrääkkäystä????
Samaa yritin keskustelussa esittää, mutta kun minulla on heikon itsetunnon pönkitykseen rotukoiria, niin eihän sieltä muuta saanut kuin haukut niskaansa. Hmm, olipa juuri tutkittu sekin myytti muuten, että haukkuva koira ei pure. Kuuluisi pikemminkin olla niin, että haukkuessaan koira ei pure :). Pätee varmaan ihmisiinkin...
tuokin mikä siitä itsetunnosta puhui tarkoitti varmasti sitä kirjoituksen äitiä, ei sinua.
Noilla seropi omistajilla on valtaisa rasismi osalla. Se kyllä selittyy siihen heikkoon itsetuntoon ja sellaisen mollaamiseen jota itse ei voi harrastaa.
Jos koiranäyttelyitä mittaa kansainvälisesti tai kansallisesti on niiden suosio aivan omaa luokkaansa. Tietäneeköhän nuo mollaajat miten valtavia intti/kaikkien rotujen budjetit ovat? Miten niillä on työllistävä vaikutus. Epäilen. mollaajat tarttuvat johonkin epäolennaiseen, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Voisivat esittää joskus vastaavia lukuja niistä onnettomista luuta järsivistä unohdetuista koirista joiden lenkittämistä vältetään viimeiseen asti. Harva niitä edes viitsii kouluttaa. Sitten on niitäkin valitettavan paljon ettei koiraa viedä edes eläinlääkäriin sen sairastuttua. Maksaa liikaa.
Että pitäisikö minunkin lopettaa sitten näyttelyissä käynti? Se kun on meidän koirille tätä nykyä lähes ainoa mahdollisuus tavata kerralla kymmenittäin tai jopa sadoittain erilaisia koiria ja koirahajuja...
Vuoden kolmestasadasta kuudestakymmenestä viidestä päivästä meilläkin koirat jyrskivät luita omalla pihallaan omassa seurassaan kaikessa rauhassa ainakin kolmesataa päivää. (Siis joko talvipihalla tai kesäpihalla.)
Jos me laiskanpulleat ihmiset järjestämme edes kuutenakymmenenä viitenä päivänä vuodesta jotakin mielenkiintoisempaa puuhaa, niin eivät nuo koirat kyllä ikinä koskaan milloinkaan ole osoittaneet haluttomuutta lähteä. Päinvastoin!
Häntä ojossa ollaan heti menossa, kun näyttelyremmiä tai -häkkiä kilkutellaan..