En ole vielä raskaana mutta eilen sitten petti ehkäisy yöllä. Esikoiseni syntyi vaikka otin heti katumuspillerit.
Nyt odotan kauhulla menkkojen alkamista ja toivon todella etten ole raskaana!
En todellakaan halua enää lapsia ja elämä on juuri kääntynyt parhainpäin. sain pari viikkoa sitten vakituisen työsuhteen ja opiskelut päätökseen.
Nyt pitää vain murehtia tälläistä asiaa, joka ei todellakaan ole mikään pikkujuttu.
Toivottavasti ei käynyt huono tuuri! Ihan paniikki mieliala ja olen ihan kauhuissani.
Nyt odotan kauhulla menkkojen alkamista ja toivon todella etten ole raskaana!
En todellakaan halua enää lapsia ja elämä on juuri kääntynyt parhainpäin. sain pari viikkoa sitten vakituisen työsuhteen ja opiskelut päätökseen.
Nyt pitää vain murehtia tälläistä asiaa, joka ei todellakaan ole mikään pikkujuttu.
Toivottavasti ei käynyt huono tuuri! Ihan paniikki mieliala ja olen ihan kauhuissani.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sympatiani on puolellasi!
Vaikka aikaisemmin ei toiminut niin ota silti nyt ehkäisypillerit! Sinulla ei ole mitään menetettävää, jos terveytesi vain sallii pillerit.
Kysymyksessä ei tietenkään ole mikään pikkujuttu ainakaan meidän mielestämme kuten olet varmaan huomannut jos olet tätä palstaa lukenut.
Ei sinulla välttämättä ole käynyt huono tuuri. Ehkä et hedelmöittynyt.
Yritä rauhoittua, elämä kantaa :)
Yksi vaihtoehtohan on antaa lapsi adoptoitavaksi jos oma etiikka tai vastaava ei aborttia hyväksy. Siinä vain on se ongelma että lapsesta on hyvin vaikea luopua sen jälkeen kun sen on synnyttänyt ja luopumisen tuskaa ei pitäisi kenenkään naisen joutua kokemaan.
En voisi kuvitella omalle kohdalleni adoption mahdollisuutta, koska minulla on lapsi jo. En voisi selittää hänelle tilannetta.
Nostan toki hattua niille, jotka siihen pystyvät.
Todellinen elämän rikkaushan ovat lapset! Onneksi sinulla on vakinainen työsuhde, siitä ei raskauden takia irtisanota.
Onneksi olkoon tulevan pienokaisen suhteen, tuskin maltan odottaa, että itsellenikin siunaantuisi lisää.
Kyllähän lapset rikkaus on, mutta niitä minulla on jo. Enkä halua enää kaikkea aloittaa alusta. Ikääkin on jo kertynyt joten haluan jo jotain muutakin.
sitten harrastit seksiä jos et ole valmis jälkiseurauksiin? Turha nyt jälkikäteen on inistä. Vai etkö ole tiennyt että jokaisesta sukupuoliyhdynnystä voi tulla raskaus, mikäli molemmat osapuolet ovat hedelmällisiä ja ehkäisyä ei ole ollut/se on pettänyt?
... keskiajalle! Vain naimisissa olevat lasta yrittävät parit saavat harrastaa seksiä!
No ei kai...
Siis oikeesti mielestäni ei voi ajatella, että jos harrastaa seksiä täytyy haluta lapsia/olla valmis vanhemmaksi.
Minkähän takia sitä ehkäisyä käytetään niin paljon, jos kerran lapset saa tulla, jos ovat tullakseen? Eikö sitten vain voisi luottaa pyhään henkeen?
Itse ainakin käytän ehkäisyä, koska en lasta halua. Minusta on jotenkin järjetön ajatus, että ne joilla pillerit ovat moitteetta toimineet kymmenenkin vuotta, ovat jotenkin vastuullisempia kuin ne joilla ne samat pillerit ovat pettäneet, ja jotka ovat päätyneet sen tähden aborttiin. Kumpikin tapaus on itse päättänyt, ettei lasta halua tuon kymmenen vuoden aikana. Kumpikin toimii siis tasan yhtä itsekkäästi tai epäitsekkäästi, koska molempien määränpää ja aikajana on sama. Parempionninen ei ole siis koskaan edes joutunut saman kysymyksen eteen, että miten ei-toivottuun raskauteen suhtautuisi. Ja kyse on tosiaan vain paremmasta onnesta.
..ja tyypillinen täysin realismista irrallaan oleva ajatus! Selvitetään tässä nyt, että nainenhan siis todellakin saa täysin vapaasti harrastaa seksiä LÄPI KOKO ELÄMÄNSÄ kunhan ehkäisystä huolehtii! On hullua ajatellakaan, että seksiä saisi harrastaa vain niinä muutamana vuotena kun lapsia haluaa! Koko ajatus on täysin päätön!!
Kyllä käytimme ehkäisyä. Mielestäni kuitenkin on kohtuutonta vaatia ettei seksiä voi harrastaa.
Kuinkahan monta lasta pitää tuon takia olla valmis ottamaan vastaan. Minä kun vielä tulen äärimmäisen helposti raskaaksi. Haluan olla hyvä äiti lapsilleni, enkä jaksa enää lasten hoitoa. Haluan keskittyä tulevaisuuteen enkä olla kiukkuinen ja epätoivoinen vaipan vaihtaja.
...nyt kyllä siltä, että harkitset aborttia. Ehkä se on sinulle oikea ratkaisu tällähetkellä.
Äitinä nimmittäin tiedät oikein hyvin, millaista vauvan kanssa on.
Olen samaa mieltä siinä, että seksiä saa harrastaa TOTTAKAI vaikkei lasta haluakkaan. On ihmisluonnolle (ja kaikille lajeille maan päällä) luonnotonta olla harrastamatta seksiä. Meidät on yksinkertaisesti rakennettu niin että seksi tekee jopa HYVÄÄ ihmiselle.
Tietenkin silloin tulee käyttää ehkäisyä, mutta toisinaan ongelmia tulee kun/jos ehkäisy pettää.
Tietenkin kehotan vielä harkitsemaan, mutta jos päädyt aborttiin niin se on ihan ymmärrettävää.
Saattaa tosiaan olla, että se uusi lapsi olisi liikaa sinulle.
Mutta toisaalta, ehkä et ole edes raskaana :)
Niin, mutta jos ei kerran enää halua lapsia lisää ja sen on vakaasti päättänyt, niin miksi ei silloin sitten hankita sterilisaatiota. Miehelle se olisi hyvin helppokin toimenpide, eikä se naisellekaan kovin vaikea ole.
Tätä nykyä sitä sitä ei enää joudu pariskunnat yhdessä lakki kourassa kerjäämään lääkäriltä, vaan sen saa hyvinkin helpolla.
"Niin, mutta jos ei kerran enää halua lapsia lisää ja sen on vakaasti päättänyt, niin miksi ei silloin sitten hankita sterilisaatiota."
Pari syytä minulle tulee mieleen. Ensinnäkin esteenä voi olla ikä. Suomessa ei saa sterilisaatiota alle 30 vuotiaana, ellei ole jo kolmea lasta ennästään. Toiseksikin voihan olla, ettei halua lasta juuri nyt, mutta haluaa silti jättää oven auki sille, jospa vaikka mieli muuttuisi. Kaikki ihmiset eivät voi tällaisesta asiasta tehdä ehdottomia ei-koskaan-päätöksiä.
Niin varmaankin olen tehnyt päätöksen, jos raskaana olisin.
Mutta niin kuin sanoit, toivon todella etten ole! Mutta tämä jännittäminen vain vie hermot.
minulla on edessäni vielä (sukuni hedelmällisyyttä seuratessa) kutakuinkin 20 hedelmällistä vuotta ja TODELLAKIN haluan jossakin vaiheessa perheen ja lapsia! Kumppani ei ole vielä löytynyt, joten nyt en voi siihen hommaan millään ryhtyä -enkä vielä tunne olevani ihan valmiskaan.
tuhisee unillaan. Tahdon kertoa vain sen, että vaikka alkujärkytys oli hirveä sokki (meillä oli 3kk:n ikäinen vauva ja vielä vanhempikin lapsi) niin heti tiesimme että meidän pitää pitää lapsi.
Samalla logiikalla uskon, että jos jollain on vahva tunne siitä, että nyt ei sovi, niin silloin abortti on parempi ratkaisu kuin ei-toivottu tai velvollisuudentunnosta pidetty lapsi. Kyllä se lapsi viimeistään siinä vaiheessa pitää ryhtyä tuntumaan toivotulta, kun abortin viimeistään voi tehdä. Tarkka harkinta ja oman itsen kuuntelu.
Oleellista on se että lasta pitää toivoa siten, että ei malttaisi loppuraskaudessa enää odottaa. Jos tuollaista, mitäs jos kuitenkin -tunnetta ja vauvaperhosia vatsanpohjassa ei ala lepattaa, niin on sen lapsen kannalta parempi ettei synny.
jokainen tietää tilanteensa itse parhaiten, tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa olevillekin!
..joku äidillinenkin ihminen ymmärtää tämän asian noin. Eli tosiaan, tunsin heti etten pidä tätä lasta, vaikka pohdinkin asiaa monelta kantilta vielä. Mutta se tunne oli vahva ja tuli syvältä; se vähän yllättikin. Suru oli kyllä silti kova, mutta tosiasia on, että äidiksi en olisi silloin osannut enkä halunnut ryhtyä.