En olisi uskonut kuinka vaikeita voi normaalit päivittäiset taloustyöt olla. Ennen sai tunnissa aikaan normaalit petaukset, tiskikoneen laitot ja imuroinnit, nyt aikaa pitää olla vähintään tunti/tehtävä.Ja sekin vauhti on liikaa...
Kuinka te muut selviätte?
En todellakaan ole mikään siisteysintoilija, mutta karvakasan omistajana ei imurikaan ole päässyt pölyjä keräämään...ja sitten kun joka paikka on täynnä kuraisia tassunjälkiä ja hiekkaa ja muuta tykötarvetta, masennun entisestään, haluan kuitenkin elää suht.siistissä ympäristössä.
Toinen ongelma on se, että mies ei tunnu oikein tajuavan etten ole tätä sairautta mistään telkkarin saippuasarjasta napannut, vaan olen oikeasti vajaakuntoinen.Kun aloitin lääkityksen (cipralex) en enää ole itkenyt enkä raivonnut ja yritän olla miestä kohtaan suht.normaali, ettei hänkin masentuisi.Hänen on vain tosi vaikea ymmärtää, etten tosiaankaan jaksa lähteä mihinkään kaupungille alennusmyynteihin(?!?) tai mihinkään muuallekaan.
Tänään kävin Prismassa yksin, ja ajoitin menoni aamukahdeksaan, ettei olisi ainakaan ruuhkia paljoa.Sain listan mukaan tavarat kärryyn, ja olin tyytyväinen itseeni, olin kuin kuka tahansa perheenäiti ostamassa viikonlopun eineitä.Kunnes näin että kassalla oli karsee jono ja minulta alkoi voimat uupua ja kärry kukkuroillaan tavaraa, huhhuh...selvisin, mutta ei ollut kaukana etten jäänyt itkemään lattialle:(
Kuinka te muut selviätte?
En todellakaan ole mikään siisteysintoilija, mutta karvakasan omistajana ei imurikaan ole päässyt pölyjä keräämään...ja sitten kun joka paikka on täynnä kuraisia tassunjälkiä ja hiekkaa ja muuta tykötarvetta, masennun entisestään, haluan kuitenkin elää suht.siistissä ympäristössä.
Toinen ongelma on se, että mies ei tunnu oikein tajuavan etten ole tätä sairautta mistään telkkarin saippuasarjasta napannut, vaan olen oikeasti vajaakuntoinen.Kun aloitin lääkityksen (cipralex) en enää ole itkenyt enkä raivonnut ja yritän olla miestä kohtaan suht.normaali, ettei hänkin masentuisi.Hänen on vain tosi vaikea ymmärtää, etten tosiaankaan jaksa lähteä mihinkään kaupungille alennusmyynteihin(?!?) tai mihinkään muuallekaan.
Tänään kävin Prismassa yksin, ja ajoitin menoni aamukahdeksaan, ettei olisi ainakaan ruuhkia paljoa.Sain listan mukaan tavarat kärryyn, ja olin tyytyväinen itseeni, olin kuin kuka tahansa perheenäiti ostamassa viikonlopun eineitä.Kunnes näin että kassalla oli karsee jono ja minulta alkoi voimat uupua ja kärry kukkuroillaan tavaraa, huhhuh...selvisin, mutta ei ollut kaukana etten jäänyt itkemään lattialle:(
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hei!
Mulla ihan sama ja syön nyt cipralexia...kaupassa nyt käyny pikku hiljaa, mutta vieläkin tulee mieleen et mitähän järkeä täs on ja ei jaksais...välillä parempia hetkiä...mieli voi muuttua yks kaks.Olen syönyt nyt kohta 3 viikkoa ja alussa kauheita sivuoireita ja masennus paheni. Miten sulla?
Mulla on joskus kuukausien tiskit tiskaamatta. Kauppaan ei pysty menemään, koska jo ovella alkaa ahdistaa liikaa. En pukeudu kotona mitenkään. Pyykit on pesemättä melkein aina. Ikkunoita ei ole pesty vuosiin. Jos saan imuroitua, voin olla tyytyväinen. Ilmeisesti en siis oikein selviä tästä arjesta, mutta yritän selvitä hengissä päivästä toiseen.
Samoin minulla, tiskaamiset, pyykkäämiset, imuroinnit jne. ei jaksa millään, vaikka töitä rästissä loputtomiin, tosiaan kuukausiin en ole juuri tehnyt mitään.
Kyllä tavallisen "terveen" ihmisen on varmasti vaikea ymmärtää kuinka ylivoimaista voi olla selviytyä tavallisista arkipäivän rutiineista.
Asuntoni on todella kuin kaatopaikka, onneksi siitä ei kärsi muut kuin minä itse, siinä mielessä helpompaa, mutta taloudellisesti kylläkin vaikeampaa.
Pitäisi vain aloittaa jostakin, itse asiassa aloitinkin, ruuvasin TV-tuolin jalan kiinni pulteilla, se on tuossa retkottanut jalattomana varmaan puolivuotta. Tällainen pieni asia, mutta hyvältä tuntuu, sain tänään tehtyä jotain!
Voimia teille kaikille ja hyvää kesänjatkoa! Koetetaan jaksaa!
Voit todella onnitella itseäsi, että sait tehdyksi yhden asian. Niin minäkin teen, jos vaikka joskus kerään ympäriltäni pussillisen roskia ja vien sen ulos. Kukaan ei varmaan uskoisi, millaisessa kaaoksessa ihminen voi elää.
Tosiaan niin kukapa uskoisi missä khaoksessa voi tosiaan elää! Minä en voi päästää tänne ketään, jo eteisen ovat ottaneet haltuun kaikenmaailman mainokset ja ilmaisjakelut. Ne kun saisi joskus vietyä keräyspaperiin, niin hyvä olisi, huomenna ehkä.
Minä silti pidän kulissia yllä, kun lähden täältä käyn suihkussa jopa meikkaan, kukaan ei voisi uskoa missä jamassa elämäni todella on Joskus on kausia jolloin makaan päiväkausia neljänseinän sisällä Diapam-humalassa. Niin tällaistakin elämä voi olla.
Tännekään ei voi tulla. En koskaan avaa ovea, jos ovikello soi, vaikka harvemmin se soi. Ja kun lähden ulos, näytän luultavasti menestyvältä naiselta, joka huolehtii itsestään ja kodistaan. En todellakaan halua, että kukaan tietää tästä sekasorrosta.
täällä sanoo vaikka "nukkuvansa päiväkausia" yms. niin oletteko työttömiä vai työkyvyttömyyseläkkeellä tai jotain? Itse olen työkuntoutuksessa ja siellä nyt jotenkuten tunnollisesti käynyt, nyt parin viikon kesäloma ja se suunnilleen 4 seinän sisällä luuhatessa mennyt. Ei huvita lähtee mihinkään ja aamut on alkanu venyyn sängyssä pyöriskellen. Sen tietää taas miten vaikeeta se on lähtee "töihin" ku loma loppuu...
pitkäaikaisella sairauslomalla. En pysty mihinkään säännöllisiin, koska olo on usein niin huono. Parempi silti kotona kuin sairaalassa. Kotona saa nukkua milloin haluaa ja vaikka päiväkausia. Jos et jaksa mennä sinne työhön, niin ei kai ne voi sua pakottaakaan sinne meneen?
pakottaa, mutta jonkulaisia jälkiseurauksia siitä kuitenkin kai tulis. Kuten luultavasti yhteinen palaveri työpaikan "pomojen" kanssa jossa alettais miettiin että pistettäiskö mut johonki osastolle yms. jolla tilanteeni saisi parantumaan. Tuskin sitä nyt mitään kotisairauslomiakaan loputtomasti saisi.
Kyllä niitä saa jos on hyvä lääkäri, joka kirjoittaa oikeanlaisen hakemuksen kelaan. Älä ryhdy ulkopuolisten pompotettavaksi, jos et jaksa. Mutta jos työ auttaa, niin se on tietty sitten hyvä juttu.
OLen kuntoutustuella l. väliaikaisella eläkkeellä. Kävin minäkin välillä työkokeilussa, mutta ei siitä mitään tullut. Taloudellisestihan tämä on myös katastrofi.
Ei tosiaan ole kannattavaa taloudelllisesti, että sairastuu masennukseen. Kun elämä menee minimiin, niin vois oikeastaan asua jossain kanakopissa ullakolla tai kellarissa. Älytöntä maksaa neliöistä, jotka hukkuu roskiin ja ostaa ruokaa jääkaappiin pilaantumaan.
Kyllä tämä tosiaan hävettää, että aikuinen ihminen on tällaisessa jamassa kuin loukussa, josta ei pääse irti. En minäkään tätä kenellekään halua näyttää.
Jos joku joskus "uhkaa" käydä kylässä, yritän jotenkin saada asuntoni edes jonkinlaiseen säälliseen kuntoon l. silloin saan jotenkin siivotuksi, siis vain muita varten. Sekin jonkinlaista kulissien ylläpitoa.
Kauhun paikka on se, jos taloyhtiö ilmoittaa jostain patterien tarkastuksista tai vastaavista ja vieraita ihmisiä lampsii sisään. Joskus on pitänyt yhdessä yössä raivata tilaa aivan turhan takia. Tutut taas ovat jo tottuneet siihen, että luokseni ei voi tulla. Osalle sanon, että tänne pääsee vain puskutraktorilla. Osa luulee, että kaipaan yksityisyyttä ja tarvitsen rauhani. Joku on joskus tarjoutunut auttamaankin, mutta eihän tällaisessa kaoottisessa tilassa voi vieraampi astua askeltakaan.
Häpeä on suuri täälläkin.
Niimpä tosiaankin, kuinkaha monen euron edestä minäkin olen mädättänyt ruokia jääkaapissa ja tosiaan aika kova vuokra tästä "kaatopaikasta".
Toisaalta naurattaa tämä koko mun elämä, en minä tällaisesta uneksinut nuorena! Kalliiksi tulee masennus. Työkaverit varmaan luulee, että minä vain pinnaan töistä, kun joskus törmäillään kaupungilla. Mutta voivoi eivät tosiaan tiedä.
Ei voi ihmiset aavistaa, missä helvetissä toiset joutuvat elämään. Välillä melkein naurattaa, kun joku valittaa, että jäi lauantaina siivoamatta ja nyt on vähän pölyistä. Terveet elävät aivan eri maailmassa murehtien erikoisia asioita.
Kerran soitin opiskelukaverilleni, joka kertoi kuulumisinaan, että heillä menee nyt vähän huonosti, kun eivät ole päässeet muuttamaan uuteen isompaan asuntoon ja elämä on siitä sekaisin. Mies on joku pankinjohtaja ja he asuivat silloinkin tosi hienosti.
Yksi ystävä taas kysyi, miksen hanki kotiapua ikäänkuin se olisi ongelma. Jos olisi rahaa, voisin tietysti palkata tänne viiden hengen siivouspartion kuukaudeksi raivailemaan.
Kyllä rahalla tosiaan saisi sitä siivousapuakin, eikä tarvis täällä kaatopaikan reunalla makoilla.
Mutta kun on vielä köyhäkin ja yksin.
Jos olisi rahaa, voisi tosiaan kummasti kohentaa elämäänsä. Mutta köyhänä kaikki rahat menevät lääkkeisiin. En uskalla edes ajatella niitä summia, joita olen apteekkiin syytänyt. Joskus ajattelen, että lopetan lääkkeiden käytön kokonaan. Mutta toisaalta on oltava jotain varalla, jos tarvitsee turruttaa itseään. Kun ei olutkaan maistu eikä muu alkoholi. Viina olisi kai halvempaa kuin lääkkeet.
Mulle taas olut maistuisi liiankin hyvin, no siihenkään ei ole varaa kun en uskalla kotona ruveta ryypiskelemään, menisi varmaan överiksi. ( Ajattele niitä kaljapullo-vuoria, jotka tänne keräytyisivät, kun ei jaksaisi niitä poiskaan viedä!)
Itse en valitettavasti ole saanut apua lääkkeistä, vaikka olen niitä kokeillut ainakin kymmentä sorttia. Minua ne vain väsyttävät, saatoin nukkua viikkotolkulla, kävin vain syömässä, ottamassa lääkkeet jne. muut ajat nukuin, mitä nyt telkkaria vähän vilkuilin. Harmillista, olisi kiva sellainen "onnellisuus-pilleri", mistä puhutaan.
jos ostaisi oluen isoissa pulloissa? Vai onko sitä vain pienissä?
Meneekö ilman lääkkeitä sitten paremmin? Minä en uskalla lopettaa omaa lääkitystäni vieroitusoireiden takia. Jos jätän yhdenkin lääkkeen ottamatta, tulee pahoja tuntemuksia.
Niin lääkkeet eivät auta, vain väsyttävät ja useista tuli sellainen epämääräinen olo, kuin kaikki tunteet olisivat turtuneet. Ilman lääkkeitä elämä on tällaista kuten olen kertonut. Otan yöksi vain Triptyliä, että saan nukutuksi ja tarvittaessa Diapamia ahdistukseen.
Toki minulla on hyvä terapia tukena, kaksi kertaa viikossa, sekin vie voimia, ja on rankkaa puuhaa, mutta toisaalta olen saanut siitä apuakin. Terapiatyö on vain niin pitkäjänteistä , tuloksia tulee hitaasti ja ajan kanssa.
Ominpäin ei lääkkeitä kannata mennä lopettamaan, ja on hienoa jos niistä saat apua.
En tiedä, saanko lääkkeistä apua. Mistä voisin tietää, millaista olisi, jos en olisi masentunut? Ainakaan tähän kodinhoitoon lääkitys ei ilmeisestikään tepsi. Sellainen lääke joka aikaansaisi pientä edistystä arjessa jaksamiseen, olisi hyvä. Yksi ratkaisu on tietysti jättää seuraava apteekkireissu väliin ja laittaa se raha johonkin siivouspuljuun, joka raivaisi kämpän. Tosin äkkiähän se taas sotkeentuisi.
Minä elän kuitenkin toivossa, josko joskus parempkin päivä koittaisi, tämän siivouksenkin suhteen. Vaikka toisaalta ole vähän "boheemi taiteilijatyyppi", jolle vähempikin siivoaminen riittäisi, kerran viikossa imurointi ja tiskaus ja sitä rataa. Ehkäpä sitten joskus jaksaisi.
Kyllä elämä on siedettävämpää aina, jos ei ole mikään siisteysneurootikko.
Keksin muuten juuri ratkaisun siihen, kun en pääse ovesta ulos, jos en jaksa laittautua. Hankin sellaisen musliminaisen huntusysteemin, jossa on vain ihan pieni aukko silmien kohdalla. Alla ei tarvitse olla yhtään siististi ja jää meikkaamisenkin vaiva. Löysin jo nettisivunkin, mistä kamppeet voi tilata. Täytyy vain tilata postista kotiinkuljetus, ettei homma hyydy siihen, ettei jaksa hakea pakettia.
Hieno juttu, kyllä hätä keinot keksii, burkha päälle vaan ja kulissi on kunnossa... hehheh...
ehkä jossain määrin, mutta aika usein on niitä aamuja ettei kertakaikkiaan huvittaisi nousta. Kuitenkin ihmeen kautta sitä on itsensä ylös saanut, ilmeisesti se on vaan siitä kii että ku sen kerran saa itsensä tempaistua ylös eikä jää makaamaan. Mutta työtä se vaatii.
Eipä se lomailukaan kyllä hyvästä taida olla, kun sitä vaan erakoituu ja "mökkeytyy" entisestään. "Vapaapäivä, aah! Voin siis masennellen makoilla sängyssä koko päivän tekemättä mitään!".
Saahan siellä työpaikan puolesta tosin ruuat ilmaiseksi, ku muuten tää syöminenkin tuntuu jotenkin "unohtuvan" tai ei vaan muuten jaksais. Melkeen sama ku pelkkää leipä-juusto-makkara-maito-linjaa vaan ostais kaupasta kun ei sitä jaksa sen kummempaa ruokaa alkaa koskaan kotona värkkäämään.
Silloin kun jaksan. Olen huomannut että listan tekemisestä on apua kun alkaa siivoamaan.
esimerkiksi tämmönen.
- isompien roskien keräys lattialta
- mainokset ja muut turhat paperit keräykseen
- roskien vienti
- matot ulos
- vähintään 30minuutin tauko. tupakkaa, kahvia ja sähköpostin tarkistus.
- imurointi (joka huoneen välillä pidetään tauko mihin sitä kiire on)
- Sitten alkaakin jo janottamaan joten pullo olutta ja rööki.
- lätkimään mattoja. kuvittele siihen joku vihamies jota hakkaat.
- Ja oli niin hikinen urakka että taas pullo olutta. sitten matot lattiaan.
- hyllyt ovatkin jo papereista puhtaat joten vähän luudulla pyyhkii.
- inhottavin homma eli tiskaus ja tätä ennen pitää juoda kaksi pulloa olutta. Tiskit voi laittaa likoamaan kuitenki.
- tiskipöytä puhtaaksi ja muut tasot ojennukseen
- Ei olutta vielä
- Sitten rentouttavaan 20minuutin suihkuun ja pyykit heittää koneeseen. pyykit voi hoitaa seuraavana päivänä
- Palaat virkistyneenä suihkusta ja katsot siistiä asuntoasi ja hymyilet.
- Nyt sitä olutta ja avataan vaikka tietokone tai katsotaan telkkaa. OLEN VOITTAJA :)
ps. se luutuaminen ei ole tarpeen kuin kerran kuukaudessa. ainakaan mulla.
tämä siis siivouksesta kerron kauppakäynneistä myöhemmin :)
Johan tuota listaa lukiessa pelkästään alkoi väsyttää. Kolme ekaa kohtaa voi onnistua tässä osoitteessa, joskus, pari kertaa vuodessa, ehkä. Olet kyllä oluesi ansainnut! Mielenkiinnolla odotan ohjeistustasi kauppareissuille. Monellakohan oluella niistä selviää...?
Voimille tuo käy mullaki. Sen takia siivouspäivänä pitää olla olutta.
Huomasin vaan tuon systeemin yks päivä kun aattelin että miten jaksan siivota.
Kaikki pyöri sekamelskana päässä eikä tienny mistä aloittaa. kun tekee listan mukaan saa aina yliviivata homman joka on tehty. eli huomaa jotenki edistyvänsä. Mulla auttaa.
Kauppareissusta myöhemmin.
Ja täällä on kori olutta tarjolla, jos tulet hakkaamaan minunkin matot. Niitä ei ole tähän mennessä hakattu vielä koskaan.
Pitäisikö perustaa siivouspalvelu.
Siis tarkotin sitä että kun päässä on ne kaikki saakelin laskut,siivoukset,menot sekasin ja muutenki masis niin miten helvetin lailla jaksaa ylipäätään mitään tehdä. Sen takia tuo lista selventää mulla päätä. Sitäpaitti helpottaa kummasti kun laittaa ne paperille. Joskus huomaa että minkä takia hermoilin. eihän tuo niin pahalta näytä. Riippuu tietty masiksen tasosta.
Joskus siivouspäivänä otan kolminkertaisen annoksen seronilia. Tulee vauhtia.
Kai mun täytyy kertoa tuosta kauppareissusta.
Ei ole kovin yksinkertainen juttu.
Teen yleensä ostoslistan edellispäivänä ettei tartte panikoida aamulla. Ajoitan kauppakäynnit yleensä muiden asioiden kanssa. terapiat ja muut työkkärit paperiasiat.
Jos käyn lähikaupassa pyörällä niin tarkoittaa 40mg propralia ja diapamia varalta taskuun. En käytä oikeestaan enää diapamia kuin hätävarana.
Täytyy pyöräillä pidempää reittiä koska pelkään lyhyempää. Sain kunnon pannarikohtauksen ja lanssi paikalle pyytämättä. pyörryin siis. siitä tuli pelko tiettyyn kohtaan tuolla lyhyellä reissulla.
bussi-reissu onki rankempi.
On vaikea päästä lähtemään kotoa. täytyy aina varmistaa kaikki paikat monta kertaa. liedet ja lukot ym. Ja vielä peiliin kattoa ettei jotenki näytä naurettavalta.
Ja joka perkeleen kerta maha on sekasin ja kusettaa kun pitäis lähteä.
Pysäkillä puristan diapamlevyä taskussa. jätän aina viimetippaan nuo jyvät. Hermostuttaa ja vituttaa ja aattelen että bussi on kuitenki täynnä. useat kerrat kun ollu täynnä sanon bussikuskille että rahat jäi kotiin. Ajoitus ratkaisee tuon homman yleensä.
Mutta inhoan paikkoja joissa joutuu olemaan vähänki sillai vankina.
Eli puristan koko matkan ajan diapamlevyä ja yritän keskittyä johonki muuhun. paniikki yrittää pintaan joka hetki.
Lopulta kun pääsen kaupunkiin niin helpottaa. Välttelen vilkkaita katuja ja väkiryhmiä.
Hoidan asiat järjestyksessä jonka olen suunnitellu listalle. joo ollaan vähän neurootikkoja joo. :)
Kaikki paperiasiat hoida ekaksi. sitten oluelle johonki syrjäiseen kuppilaan. Sitte kauppaaan ja ostoksille. En jännitä kaupassa käyntiä kumma kyllä. keskityn vaan ostoksiin ja en kattele ympärille.
Odotan sopivaa bussia jonka tiedän olevan tyhjillään. klo 16:00 bussiin en mee edes kirveellä.
Sama paniikki paluumatkalla. No ei hätiä. voiton puolella kuitenki yleensä ajattelen.
Viimeinki saan sulkeutua asuntooni. TAAS VOITTAJA ainaki selvitty reissusta.
Aina kuitenki tulee yllätyksiä reissuun joista pienetkin saattaa kaataa minut. Silloin otan taksin ja kotiin äkkiä.
Vieläkö kelpaa tämmösen hullun siivousapu :)
...minuun verrattuna. Joudun ajamaan taksilla tosi usein. Se on ainoa kulkuväline, jonka jotenkin hallitsen. Pyöräillessäkin iskee ahdistus. Taksissa voisin istua vaikka yöt pitkät (jos olisi sitä rahaa).
Mutta sitä en ymmärrä, miten tulen toimeen ilman pameja. Siis eihän kukaan ole niin hullu että yrittää elää ilman pameja!!???? Mutta minä olen. Jotain on todella pahasti vialla joko minussa tai lääkärissäni.
Lisää vinkkejä? Ja tervetuloa mattoja hakkaamaan!
"eihän kukaan ole niin hullu että yrittää elää ilman pameja"
Nauraa katketakseen. hyvä juttu :)
Joo taksit maksaa. Mulla on tuttu taksisuhari joka joskus käy minun tilaamat tavarat kaupasta ja apteekissakin. Onko teilläpäin semmmosta käytössä? Joskus on yksinkertaisesti niin heikossa kunnossa että lähtöä ei tule.
Apteekkiasiassa riittäny soitto sinne että taksisuhari hakee lääkkeet.
Tämä extrapalvelu tietty maksaa extraa mutta joskus on pakko. Ollaan päästy kuitenki sovintoon korvauksesta ettei pidä koko ajan mittaria päällä.
Olen myös huomannu että jos joku tuttu lähtee matkaan niin helpottaa. eräänlainen turvamies jonka kanssa saa puhua eikä olla omissa ajatuksissa. Niinku yhteinen pyöräretki tai lähikauppakäynti.
Ite kyllä vältän pameja viimeseen asti kun niihin ollu koukussa pahasti. propralit paljon turvallisempia ja eivät ole huumelääkkeitä. Lekuritkaan ei arastele kirjoittaa respaa niihin.
Tehoaa siihen jännitykseen ja vähentää jotenki sitä adrenaliinin tuotantoa joka ainaki mulla päin helvettiä.
Tuntuu että kaikki serotoniinit mulla sekasin päässä. Silloin kun todella pelon aihetta en pelkää yhtään. pelkään vaan olemattomia.
Eli siinä ainaki pari vinkkiä.
Jos et ole käyttäny propralia suosittelen kokeilemaan. Ainoa sivuoire on kylmän tunne sormissa ja varpaissa. Alussa ehkä lievä huimaus.
Neuvotellaan huomenna niistä matoista.
Ja yleensä se vika on lääkärissä joka ei kuuntele mitä potilas sanoo. Tietysti lekurit väittää päinvastoin. :)
Tähän on hyvä sanoo lekurille että kumpi tässä ruumiissa asuu? Sinä vai minä?
Se tukkii lekurin turvan tehokkaasti.
Kiitos vinkeistä! Itse asiassa Propral on mulle vanha tuttu juttu, mutta en ole viime aikoina muistanut kokeilla sitä. Ja niitä tosiaan saa helposti, nytkin on kaapit (hieman liioitellen) täynnä sitä rinnakkaisnappia, joka ei ole niin pahan makuista kuin varsinainen Propral.
En osaa analysoida pääkoppaani minkään tuotannon suhteen. Kun suunnilleen pysyttelen kotosalla, niin ei aiheudu haittoja ympäristölle.
Tähän asti olen ajellut taksissa mukana itsekin, sillä tuohan se vähän eloa arkeen. Vakikuljettaja olisi tietysti hyvä tavallaan, mutta on sekin ihan ok, että tulee aina uusi tuntematon tyyppi, jolle voi kertoa itsestään vaikka jonkun hurjan stoorin, jos on sillä tuulella. Kerran yksi kuski jopa muisti minut - olin kuulemma ollut edellisellä keikalla "hyvin väsynyt". Eli varmaan umpimasentunut.
Heissuli hei ja tuo asioiden listaaminen on tosi hyvä idea.Mutta niin kuin tiedät ainahan löytyy ihmisiä mitkä arvostelevat ihan omaa tyhmyyttään.
Jos tuo sinun elämääsi ja asioilla käyntiä helpottaa,upea homma.
Masentunut olen minäkin mutta itse pidän siivoamisesta ja saan siksi aikaa muuta ajateltavaa.Sinun mainitsemasi laskut pyörii minullakin mielessä päivin ja öin,ei kamalasti naurata.
Olen vähän saanut keikka hommaa ja aina uuteen paikkaan meno jännittää ihan kamalasti.
Olen kokoenut niin raskaita asioita sekä henkisesti ja fyysisesti ja olen ollut ihan pohjalla.
Jälki viisaus on aina mitä on mutta olisinkohan tässä kirjoittamassa,jos minulla ei olisi ihania lapsia minkä takia elää ja yrittää.
Omalta kohdaltani olen lopettanut kokonaan masentuneiden ihmisten ja heidän tekemisisten arvostelun.
Minun masennus on hieman parempaan päin,mutta on tässä ihan olemista.
Ja välillä kannattaa jättää kirjoittamatta,tosi naurettavaa että sinullekin kirjoitettiin perusta pesula palvelu,vai oliko se siivous palvelu.
Olen ylpeä sinusta että pystyt nuo asiat hoitamaan.
Ihanaa kesää sinulle.