Olen tämän kevään abi. Minä ja useampi ystäväni haimme tänä vuonna lääketieteelliseen, mutta vain minä pääsin. Täytyy kiittää kerrankin suomalaista koulutusjärjestelmää: uuden ylioppilaan pisteet pelastivat minut.
Koko kevään olin hajalla, enkä saanut kunnolla luettua. Kaverit olivat aivan varmoja, etten pääse, koska he olivat käyttäneet lukemiseen kokonaisen vuoden. YO-kirjoitusten jälkeen en vain yksinkertaisesti saanut itseäni kasaan. Kirjoitkset menivät hyvin, joten se oli osasyy sisäänpääsyyn. Mutta yksikään kavereistani ei päässyt.
Kun kuulin asiasta eilen, olin ikionnellinen. Sain kuitenkin kuulla, että kaverini olivat keskustelleet asiasta ja puhuneet, että sekin pikku ääliö pääsi sinne sisälle niiden uuden YO:n pisteiden turvin. Ei tullut hyvä mieli. Olen yrittänyt soittaa ystävilleni ihan muussa mielessä, mutta he eivät vain halua keskustella kanssani. Tunnen, että en ole ansainnut edes tuota paikkaa, kun toiset saavat enemmän koepisteitä, mutta eiät kuitenkaan päässeet sisään. Itseni puolesta olen kuitenkin iki onnellinen.
Koko kevään olin hajalla, enkä saanut kunnolla luettua. Kaverit olivat aivan varmoja, etten pääse, koska he olivat käyttäneet lukemiseen kokonaisen vuoden. YO-kirjoitusten jälkeen en vain yksinkertaisesti saanut itseäni kasaan. Kirjoitkset menivät hyvin, joten se oli osasyy sisäänpääsyyn. Mutta yksikään kavereistani ei päässyt.
Kun kuulin asiasta eilen, olin ikionnellinen. Sain kuitenkin kuulla, että kaverini olivat keskustelleet asiasta ja puhuneet, että sekin pikku ääliö pääsi sinne sisälle niiden uuden YO:n pisteiden turvin. Ei tullut hyvä mieli. Olen yrittänyt soittaa ystävilleni ihan muussa mielessä, mutta he eivät vain halua keskustella kanssani. Tunnen, että en ole ansainnut edes tuota paikkaa, kun toiset saavat enemmän koepisteitä, mutta eiät kuitenkaan päässeet sisään. Itseni puolesta olen kuitenkin iki onnellinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Älä välitä mistään puheista, ole rauhassa vaan onnellinen omasta sisäänpääsystäsi. Olen huomannut, että varsinkin tuollaisella onnenhetkellä sitä ystävyyttä koetellaan.
Lämpimät onnittelut sinulle ja tsemppiä opintoihin!
Onhan toi toisaalta ihan inhimillistä.
Kaverisi ovat tehneet aivan valtavan luku-urakan ja on varmaan tosi kurjaa todeta, että se on mennyt turhaan. Pääsykokeet kun ovat vain kerran vuodessa oleva juttu, ja paineet tietenkin kovat.
Sitten vielä joku teidän kaveriporukasta pääsee sisälle. Sehän on ihan kuin kääntäsi veistä haavassa. Koska nyt niiden unelma on vielä täyttymässä (ja taustalla jatkuva pelko siitä, että ehkä se ei koskaan toteudukaan) ja sinä aloitat unelma-ammattiin opiskelun jo nyt.
Luulen, että kaverisi tulevat "normaaliksi" kunhan aikaa kuluu ja tomu laskeutuu asian tiimoilta. Ihan alussa pettymys on vaan tosi iso.
Itselläni vastaavia kokemuksia kun pääsin yliopistolle ja kaverini ei päässyt (nykyinen amk-tradenomi). Kaverisuhde oli kovalla koetuksella, mutta siitä selvittiin. Lisäksi sain paljon uusia kaverita opiskelupaikastani. Eli älä hätäile vaan nauti täysillä Onnellisimmasta Päivästä!
Kannattaa vaihtaa kaveripiiriä, jos ovat tommoisia luusereita että eivät osaa iloita toisen onnesta. Eivät sellaiset ole mitään kavereita. Uusia saat varmaan uudesta opinahjosta. Onnea ja menestystä!
ja tuohon kateuteen tulet vielä myöhemminkin törmäämään.
Kuten joku mainitsikin, uusia kamuja saat opinahjostasi. Ja toisaalta vanhat kaverisi voivat järkiintyä, kun ovat selvinneet pettymyksestään. On se kuitenkin aika vaikea iloita toisen puolesta, jos itse on vuoden lukenut pääsykokeisiin pääsemättä sisään.
Ihan olet paikkasi ansainnut. Siksihän niitä ylioppilaita tuetaan, koska aikaa valmistautumiseen jää pakostakin vähemmän. Ja lääkikseen hakee melko paljon myös sellaista porukkaa, jotka ovat lukeneet yliopistossa fysiikkaa tai kemiaa, joten olet onnellisessa asemassa, koska harva uusi YO sinne pääsee, vaikka kovaa yrittääkin. Sitä mieltä olen, että monenlaista hörhelöä sinne pääsee, mutta kun on pääsykokeesta selvinnyt, niin on paikkansa ansainnut. Sehän se vaikein koe siinä lääkiksen aikana on ;)
Onnea ja menestystä opinnoissasi! Ajattele vain itseäsi, koska paikka on sinut. Ei siellä kukaan enää muistele, millä pisteillä on sisään päässyt. Senkin tulet huomaamaan, että opiskelumenestyksen kanssa pääsykoepisteillä on hyvin vähän tekemistä.
Hei!
Onnittelut saavutuksestasi. Pääset opiskelemaan sinne, minne moni tahtoo.
Itselläni on käynyt toisin päin. En ole päässyt, kun taas ystäväni ovat jo valmistuneet. Kun olin itse hilkulla päästä ja kaverini pääsivät, itkin kahdesti: ensi kerran nähtyäni oman pääsemättömyyteni, kun jäin niin lähelle ja toisen kerran ilosta, kun ystäväni pääsi. Ja olen ystävä yhä näiden päässeiden kanssa.
Muista se, ettet ole järjestelmää (jota kyllä mielessäni kritisoin) valinnut, vaan järjestelmä valitsi sinut. Nauti siitä, että sinä saat opiskella itsesi lääkäriksi.
Jos sisään pääsemisesi karkoitti kaverisi, eivät he oikeita kavereita olleetkaan. Muita kavereita tulee taatusti ajan saatossa. :)
... jos niin moni sinne haluaa. Karsintaa tapahtuu vääjäämättä. Ns. ystäväsi unohtavat kateutensa siinä vaiheessa kun/jos pääsevät sisälle.
Erään tuttavani kaveri pääsi lääkikseen ja hänestä puhuttiin sen jälkeen paljon pahaa. Oli kuulemma "pissi noussut päähän". Näin tämän tytön kerran ja ihan mukava oli. Kateellisten panettelua sekin.
Eräällä työpaikalla taas tiedettiin vähän hiljaisemman työntekijän hakevan lääkikseen. Hänen vieressään sitten päiviteltiin ääneen kuinka lääkärit pelkäävät ihmisiä ja ovat sellaisia mitäänsanomattomia tietopankkeja. Jälleen kateutta.
Ei kannata välittää kateudesta tässä vaiheessa, eikä myöhemminkään. Edessä paljon opiskelua, vaativa ja palkitseva työ, tsemppiä! :)
Onnittelut minunkin puolesta. Ja onhan valintakokeesi täytynyt mennä melko hyvin, kun olet kerran sisään päässyt. Ihan oikea systeemi: kun ahkeroitsit yo-paineiden kanssa, edellisten vuosien ylioppilaat saattoivat jo paahtaa täysillä valintakokeeseen.
Toivottavasti tuo ystävien kateus hellittää. Jos ei hellitä, kyllä elämä tuo aina uusia ystäviä.
Uuden ylioppilaan pisteet ovat ansaittuja pisteitä, ja niitä saa joka vuosi, jos vain viitsii hakea silloin, kun niitä saa. Ennenhän noita ei ollut, mutta silloin oli myös pääsykokeet hiukkas eri luokkaa... Turha siis kitistä, jos ei ole hakenut silloin, kun niitä sai.
Tuota "kaverit kaikkoaa kun menestyy"- ilmiötä tapahtuu useesti. Jos kilpailu on kova ja itselläkin polttava halu sisään, on ihan luonnollista että harmittaa ja tulee kateelliseksi. Eri asia on sit se, jos sen harmin ja kateuden kohdistaa sit siihen menestyneeseen. Se on kaikkein helpointa, mutta tyhmintä.
Kun muuttaa paikkakunnalta toiselle, huomaa miten ne omat kaveripiirit jotka ennen on ollu niin tiiviit, hajoaakin. Se suruttaa hetken, mutta sitten sitä ymmärtää, et jotkut ihmiset kuuluvat johonkin elämänvaiheeseen, ja on jotkut jäävät pois kelkasta uuden alkaessa. Ne oikeat ystävät kyllä jää.
Ja sanotaan kärjistetysti, että tietyt naiset on silloin kaikkein yhtenäisimmillään, kun saavat kollektiivisesti haukkua jotain tai kaikilla menee huonosti. Mutta jos alkaakin menestymään, kateus nostaa rumaa päätään ja lojaalius ja ryhmähenki katoaa.
Jos ystäväsi jatkavat haukkumistasi, et tarvi heitä.
Jotkut tyypit jää tien varrelle, jotkut pysyy mukana. Se on vaan fakta joka pitää hyväksyä.
Onneksi olkoon vielä! :)
Menin kauan sitten lukion kolmannen 10-vuotisluokkakokoukseen - siis siihen ensimmäiseen - ja kysyttäessä kerroin opiskelevani ****-alaa ******:n yliopistossa. Tämän jälkeen kukaan ei puhunut minulle yhtään mitään, joten illan lopuksi otin taksin ja menin kotiin. Olin ollut koko kouluajan halveksittu nörtti eikä oloni nyt uraa kyntävien supermerkonomien keskellä ollut yhtään parempi. Odottelen seuraavaa kutsua, jotta voin kertoa OPETTAVANI yliopistossa, mutta eipä taida saapua...toisaalta taas ei ole tarpeenkaan, minä olen kulkenut eteenpäin ja aikuisten-oikeesti -maailma on osoittautunut siksi oikeaksi paikaksi elää. Don't worry, be happy - do whatever you like doing and ignore the rest! :)
Älä sure. Yleensä uusien ylioppilaiden kohdalla nuo pisteet ovat juuri ne ratkaisevat pisteet. Yhteispistekiintiössä pääsee yleensä sisään juuri uusia ylioppilaita, kun taas todistuspistekiintiössä sellaisia, joilla on kulunut kirjoituksista jo jonkin aikaa, ja joilla on yleensä pitkä ja harras lukuprosessi takana. Ihan oikein, että koulumenestys palkitaan. Jos on 2 kk aikaa, niin on ihan ymmärrettävää, ettei siinä ihmeitä saa aikaan.
Miten on mahdolista että oot saanu tietää viralliset tulokset, koska hakuoppaassa mainitaan, että tulokset tulevat aikaisintaan 5.7.2006!
kysyn vaa..
Pamahtivat postissa jo toissapäivänä.
ja jonkun 9 päivää etuajassa viel.
Kateus on yksi perisynneistä. Heitä jortsuun ne "ystäväsi", löydät kyllä uusia. Olet yksinkertaisesti vain lahjaakkaampi kuin he, ja sekös heitä harmittaa :-) :-(
reaktiota voi yrittää ymmärtää. ei se helppoa ole, jos on panostanu vuoden kokeisiin ja kaveri pääsee sisään vaikkei lähellekkään niin paljoa lue. tietysti ketään ei sais alkaa syrjimään ym. jospa ne siitä vielä tokenee kun pääsevät "järkytyksestä" yli?:)
Okei, jokainen suhtautuu miten haluaa. Mutta jos mä saan puukkoa selkään em. tavalla niin mä jätän homman siihen. Kuten on tapahtunutkin. Ystävät ei heitä tollaista paskaa niskaan selän takana. Ok, virheitä tapahtuu - mutta se vaatii IIISON anteeksipyynnön ja pullon skumppaa.
"ei se helppoa ole, jos on panostanu vuoden kokeisiin ja kaveri pääsee sisään vaikkei lähellekkään niin paljoa lue."
Mitä voit oikeasti tietää toisen lukemisista?
Vaikka kaveri sanoo lukevansa kellon ympäri, niin siitä huolimatta tyyppi saattaa roikkua netissä ja jääkaapilla, vaikka kieltäytyykin kaverin menoista lukemiseen vedoten.
Se nyt vaan on aivan puppua, että joku lukisi tehokkaasti 12 h/d. Lisäksi oppimistyyli vaihtelee kovasti henkilöittäin, joten on todella vaikea sanoa, että kuka on tehnyt töitä enemmän kuin toinen.
vähätellään. jos toinen on aidosti esim lukenu 10h päivässä sen vuoden ajan, niin tietysti ottaa päähän jos toinen pääsee "vähemmällä" työllä sisälle. kavereiden käytöstä en yritä puolustella tai ymmärrä, mutta pettymyksen kyllä ymmärrän. väärinhän se on, että kaverit purkaa tuntemuksensa keskustelun aloittajaan.
Minusta on lähinnä typerää, että ne, joilla on lukiosta ihan keskivertopaperit, valittavat, että paremmat paperit omaavat pääsevät. Onneksi on näin, että jatkuvalla lukiomenestykselläkin on osuutta sisäänpääsyyn. Miksi sitä lukiota käydään, jos sillä ei olisi mitään merkitystä jatko-opintoja ajatellen?
Yhteispistekiintiö on mielestäni paljon parempi valintatapa kuin pelkkä pääsykoe, koska huolimatta kokeen "soveltavasta luonteesta", pääsee koepistekiintiössä aina sisään myös paljon sellaisia, jotka ovat vain paukuttaneet asiat ulkoa ymmärtämättä niitä sen syvällisemmin.
Olet paikkasi ehdottomasti ansainnut.
Lukiomenestykseenkin vaikuttaa koettu elämä. Monella lukiolaisella on esimerkiksi vieläkin lievä lukihäiriö, joka hankaloittaa ihmisen elämää ilman, että yksilö ymmärtää tai edes tietää asioiden johtuvan siitä.
Voiko lukihäiriöinen olla lääkäri? Voisin kuvitella opiskelujen käyvän aika mahdottomiksi...?
Esimerkiksi kirjoitetun tekstin syntaksiin viittaavalla lukihäiriöllä ei välttämättä ole merkitystä lääkärin työssä.
Onneksi olkoon, pääsit lääketieteelliseen. Se paikka on vain sinun itsesi, ei kenenkään muun ansiota. Ihan sama millä pisteillä pääsit, kokeen tai YO-pisteillä, molemmat on sinun itse ansaitsemiasi. Ihan sama mitä jotkut kateelliset typerykset sanovat.
Tottakai olet paikkasi ansainnut. Itse sinä sen teit,ja vaadittavat pisteet sisään tulevat mistä sitten tulevatkin. Pääasiahan on, että saa ne vaadittavat pisteet kasaan ja pääsee unelmiinsa kiinni.
Tilanne kertoo kyllä paljon tosiystävyydestä. Anna ajan kulua. Äläkä hehkuta ystävillesi sitä, että pääsit tuskin millään lukemisella. Ole nöyrä ja kiitollinen paikastasi, mutta älä nöyristele kuitenkaan. Aika näyttää tuleeko ystävyydestä mitään...
Elämä myös opettaa ja kasvattaa. Tosisystävyyskin joutuu koetukselle. Samoin työelämässäkin. Kaikki eivät saa luotua esim. menestyvää uraa, vaan ovat tavallisia lääkärietä, tavallisia opettajia, tavallisia palkkatyöläisiä. Opiskelupaikan jälkeen myös työura tulee aiheuttamaan kateutta joissakin ei-tosiystävissä. Mutta löydä ne tosiystävät elämääsi, jotka kannustavat ja iloitsevat myös sinun menestyksestäsi.