pelastus tai jotain sinnepäin..kuutonen

¤jenny¤ kirjoitti:

senni
-mitä helvettiä sulle on tapahtunu?oli mun vuoro kysyä.
-tota voinks mä tulla sisään? ninnu kysy ja itki.
-tottakai ..tuu mä keitän sulle teetä. mä sanoin ja juoksin keittiöön... että se oli hirveen näkönen...meikit poskilla, silmä mustana ja kasvot ihan turvoksissa.
-mun pitää kertoo yks juttu.se sano.
-me ei olla nähty pitkään aikaan ja kaikenlaista on tapahtunu... se sano me ei oltu tosiaanka nähty aikpoihin varmaan kaks kuukautta sitten.että mua hävetti mulla oli vaan niin kiire etten mä ollu muistanu ees koko ninnuu.
-kuka ton teki? mä kysyin varoen.
-se oli... ku meillä on nyt ongelmia ja oli sillä syynsä ja ei voinu mitään...se itki.
-pete...se vitun hintti saa turpaansa. mä uhosin ja olin ihan raivona
-ei älä... et saa ...lähettää sen.... perään ketään...se oli ....humalassa ja sillä ...oli syytä ku...ninnu oikeen täris itkusta.
-niin mitä..ei kellään ole syytä tehä tollasta varsinkaan sulle. mä yritin lohduttaa.
-kerro poliisille. mä tuun sun mukaan...se saa tuomionki ku on jo yli kaheksantoista.mä yritin ehdotella.
-eikä! ninnu huudahti kyyneleidensä lomasta.
-muistat sä sen henkka jutun? ja kun sä ehdotit et mun pitäis mennä poliisille ja mä en suostunu.. mä kadun sitä vieläki.. raiskaaja on tuolla vapaana... samalla tavalla sä estäisit ton väkivallan! mä paasasin ku mikäki tietäjä.
-onhan tää eka kerta? mä kysyn vielä.
-onhan?!
ninnu ei vastaa mitään kattoo vaan tee kuppiaan ja pyyhkii kyyneleitään...
-ei voi olla totta!! eikä! anteeks,anna anteeks!mä meen halaamaan ninnuu ja se painaa päänsä mun olkaa vasten.
-itke vaan se helpottaa.mä lohdutan. mä lohdutan ja rupeen melkeen itkeen en pelkästään ninnun takii vaan mä tarviisin taas annoksen,mut enhän mä tässä tilanteessa pysty sellasta tekee.. en ninnun nähden.
myöhemmin illalla mulle selvis koko karu totuus... siitä miten pete löi ja haukku sitä... ja senkin et ninnu oli raskaana...sen että pete painostaa sitä aborttiin ja sen et ninnulla oli hiv! sen et se kuolee...


-senni,sennii. mä kuulen tutun äänen huhuilevan mua.äiti ja isä on täällä. jotenki mä tunnen suurta helpotusta sekä myös suurta tuskaa niiden puolesta. mä avaan silmät ja nään äidin sekä isän itkuiset kasvot. ne halaa mua ja mä purskahdan kyyneliin.
-mä haluun pelastuu...mulle ei käy niinku ninnulle vaan mä rupeen elää sen puolesta...
-antakaa anteeksi. mä sanon hiljaa ja siitä lähti mun elämän mittainen taistelu.

mä olin tavallinen,suosittu ja koulussa menestyvä nuori. mä vedin seurakunta kerhoo...olin myös isosena yhellä leirillä. kunnes menin niihin bileisiin...kyllähän mä join ,mut silleen kohtuudella.halusin vaan jotain uutta,jotain jännittävää. sillon mä sain sen ekan mari sätkän...ensimmäisen enkä todellaka viimistä.siitä vaan sai niin hyvän fiiliksen...poltinhan mä pilvee silleen epäsäännöllisesti jo sitä ennen , mut sit se oli jotenki niin paljon... niin paljon enemmän. mä pääsin korkeelle.korkeemmalle kun muut.kun mä otin mä pystyin lentää... mä sain ystäviä...,mut nyt tajuunki et ne oli vaan tuttuja joiden kaa oli siistii rellestää. mä sain lisää uusii aineita jotka toi valoa pimeään. mä en tajuu itteeni mulla oli kaikkee... ihana perhe,ninnu...mä olin suosittu ja kaikkee. miks mä pilasin kaiken...mulla olis ollu tulevaisuus! huumeet oli mun jumala. mä rukoilin kyllä joskus ennen, mut sit mun rukous vaihtu piikkii ennen pitkiä öitä. siirryin vaan vahvempiin. kaverit kaikkosivat jopa ninnu... se kyllä yritti...yritti olla mun ystävä ja tuki. se yritti auttaa mut ei sekään jaksanu enää mua eikä se jaksanu enää elämää. se ei jaksanu olla se jolle kaikki purkaa tuskaansa kun sillä itelläki oli...
sillä oli hiv joka oli pahasti kääntymässä aidsiks,jonka se sai siltä vitun peteltään,siltä jota se rakasti,siltä joka petti sitä ja valehteli sille,siltä joka niiden lyhyellä taipaleella löi siltä silmän mustaks niin monesti et se silmä melkeen sokeutu,siltä joka jätti ninnun just sillo,kun se olis eniten sitä tarvinnu,siltä jolle ninnu odotti lasta,siltä joka pilas ninnun elämän, niin...siltä joka aiheutti ninnun itsarin.

mä muistan sen ku eilisen...mun maailma sortu kaikkein pahiten sillo..se murti mut,mutta samalla pelasti! mä en halunnu et mulle käy samoin . se anto mulle voimaa pelastaa itteni.mulla oli vaihtoehto...joko kuolema tai pelastuminen...mä valitsin jälkimmäisen...


siinä oli mun tarina....se oli omistettu mun ystävälle....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä