Elekieltä, jo Elviksen lanteet ties sen

Ihminen on aikojen kuluessa oppinut kommunikoimaan hyvin monipuolisesti puhumalla. Vaikka puhe onkin hyvin monipuolista, on se vain murto-osa ihmisten välisestä kommunikoinnista. Suurin osa kommunikaatiosta tapahtuu ruumiin ilmaisukeinojen (kinesiikka) avulla sekä puheen äänensävyjä muuttamalla. Eleiden, asentojen, ulkonäön, jopa hajujen ja ym. (ei-puheen) hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti nykyaikaisessa maailmassa niiden kansainvälisyys. Tosin poikkeuksia eri kulttuurien välillä löytyy aina, joiden johdosta voi tällaisia merkkejä käyttämällä joutua jossain päin maailmaa väärin ymmärretyksi, josta voi huonolla tuurilla seurata ikävyyksiä. Siksi ulkomaille lähdettäessä on syytä ottaa selville paikallisen kulttuurin poikkeavaisuuksia omaan verrattuna.

Usein ongelmia esiintyy myös verbaalisen ja ruumiillisen viestinnän välisissä ristiriidoissa. Hyvä esimerkki on kun nuori nainen kertoi psykiatrilleen rakastavansa poikaystäväänsä suunnattomasti, mutta samaan aikaan itse sitä tiedostamatta kumosi tämän lauseen pyörittämällä päätään puheensa aikana.

Kaikenkaikkiaan ihmiset eivät tulisi toimeen ilman sanatonta viestintää. Esimerkiksi jos liikenteessä ei saisi minkäänlaista kontaktia (vilkku, katsekontakti, ym.) tapahtuisi onnettomuuksia moninkertaisesti.

Sanattoman viestimisen tehokkuuttaa osoittaa kuurojen ihmisten loistava sopeutuminen tähän tilanteeseen. He ovat oppineet käyttämään pelkkää ruumiinkieltä korvaten täysin normaalin puheen.

Tahdittavat eleet
Eleet jotka ´säestävät´ omaa tai toisen puhetta ovat tärkeitä. Näitä eleitä tehdään yleensä käsillä ja käsivarsilla. Myös pään nyökyttely ja painon vaihto jalalta toiselle on yleistä. Tällaiset tahdittavat eleet monipuolistavat puheen sanomaa, ne ikäänkuin lisäävät puheen joukkoon välimerkkejä. Näiden eleiden tärkeyden ja automaattisen toiminnan huomaa hyvin puhelimessa puhuessa; vaikka et voi nähdä keskustelukumppania, on tahdittavien eleiden tekemisen lopettaminen hyvin vaikeaa.

Television uutislähetyksestä saa ihanteellisen tilaisuuden seurata puhetta tauottavaa ruumiinkieltä. Uutistenlukija kertoo monista itsenäisitä, selvästi toisistaan erottuvista aiheista ja osoittaa asentoaan muuttamalla, milloin uutisesta siirrytään toiseen.

Asennot
Kun vanhemmat toivovat lastensa seisovan tai istuvan suorassa, toivovat he että nämä oppisivat antamaan itsestään hyvän vaikutelman -> että he oppisivat käyttämään tätä viestintäkanavaa tehokkaammin. Eräät asennot luovatkin ihmisestä paremman kuvan kuin toiset: suora vartalo näyttää pitemmältä ja hoikemmalta kuin kumara. Paremman kuvan luomisen lisäksi vielä tärkeämpää ihmiskehon asennoissa on se, että asennot luovat mielikuvia asenteista. Asentojen tarkkaileminen helpottaa ihmisiä tulkitsemaan, mitä mieltä muut ovat heistä.

Asenteita kuvastavat asennot eivät kuitenkaan ole suoranaisia luonteen ja persoonallisuuden merkkejä, vaan reaktioita tiettyihin tilanteisiin, tapahtumiin ja ihmisiin. Toisin kuin siisteys ja pukeutuminen, asento voi hetkessä muuttua sosiaalisen kanssakäymisen aikana. Jotta sitä pystyisi käyttämään viestintävälineenä, on ymmärrettävä sen monitahoisuus.

Hyväksymisestä ja erimielisyydestä kertovat asennot:

Ollessamme erimieltä puhujan kanssa otamme usein "suljetun" asennon, jossa pää ja vartalo ovat suorassa ja käsivarret ristissä. Istuessamme nostamme jalan toisen päälle siten, että alempi polvi on näkyvissä. Enemmän neutraalista asenteesta puolestaan kertoo käsien ristiminen sylissä ja jalan pitäminen toisen polven päällä. Yhtä mieltä puhujan kanssa ollessamme valitsemme yleensä "avoimen" asennon, jossa pää ja vartalo kallistuvat sivulle ja jalat ovat erillään.

Kiinnostuksesta ja pitkästymisestä kertovat asennot:

Kiinnostunut kuuntelija nojautuu yleensä eteenpäin ja vetää jalkansa taaksepäin. Mielenkiinnon hiipuessa pää alkaa kääntyä ja vartalo ja jalat suoristuvat. Sitten pää saattaa kallistua sivulle ja saada vielä käden tuekseen.

Täysin kyllästyneet ihmiset antavat päänsä painua, nojautuvat taaksepäin ja suoristavat jalkansa. Ne puolestaan, jotka yrittävät kiinnittää asentonsa mahdollisesti lähettämiin viesteihin, yrittävät nojautua eteenpäin.

Näiden keskustelun "monitoroinnille" hyvin tärkeiden eleiden tulkinnan lisäksi ihmisruumiista voi melko helposti eritellä kunniotusta, mieltymystä , hellyyttä , hallitsevuutta ja sopusointua osoittavat merkit.

Ulkonäön merkitys
Ihmiset viestittävät monia asioita pukeutumisellaan, hiuksillaan ja kaikella mikä ulospäin muille näkyy. Ruumiinrakenteella, hoikka/vähemmän hoikka, on ensivaikutelman luonnissa melko suuri osa. Ensivaikutelma tehdään yleensä ensimmäisten sekuntien aikana tavattaessa ihminen ensimmäistä kertaa. Tämän ensivaikutelman todellisuusperä on usein melko heikko, sillä se tehdään yleensä ainoastaan ulkonäön perusteella. Paljolti tämän vuoksi ihmiset ehostavat ulkonäköään. Kuitenkin pienen tutustumisen jälkeen syntyneet ennakkoluulot purkautuvat tai osoittautuvat oikeiksi.

Kovinkaan moni ihminen ei tahtoisi myöntää, että fyysinen viehättävyys vaikuttaa ihmisiä arvioitaessa. Mutta on esimerkiksi havaittu, että rikoksen tehnyt henkilö ei todennäköisesti saa yhtä ankaraa tuomiota kuin muut vastaavassa tapauksessa, mikäli valamiehet pitävät häntä puoleensavetävänä.

Pukeutuminen
Pukeutumisellaan ihmiset voivat viestittää paljon muille ihmisille omasta asemastaan yhteiskunnassa sekä johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvuudestaan. Jos jonkun ihmisen vaatetus antaa kuvan korkeasta asemasta, hänellä on yleensä myös enemmän vaikutusvaltaa kuin mitäänsanomattomasti pukeutuneella. Tosin nykypäivänä monet multimiljonäärit, kuten maailman rikkain mies Bill Gates, viihtyvät hyvin arkisissa ja mitäänsanomattomissa vaatteissa.

Konservatiivinen pukeutuminen lisää vaikutusvaltaa
Synkät värit kertovat kunnianhimosta (harmaa, tummansininen, ruskea)
Vähemmän kunnianhimoiset ihmiset käyttävät kirkkaamipia värejä (vihreän, punaisen, vaaleansinisen ja jopa oranssin eri värisävyjä)
Samat värit näkyvät ihmisten autoissa.

Ihmiset jotka kiinnittävät pukeutumisessaan enemmän huomiota vaatteiden käytännöllisyyteen ja kestävyyten kuin ulkonäköön, ovat usein melko varovaisia ihmisiä; lisäksi heiltä puuttuu vahva sosiaalinen motivaatio ja heillä on hieman taipumusta toisinajatteluun. Tällä lailla pukeutuneet naiset ovat kuitenkin ylensä älykkäitä ja itsevarmoja; kuitenkaan he eivät halua paljastaa itseään kovin paljoa.

Täytyy kuitenkin muistaa ettei vaatetuksesta voi tehdä kovinkaan luotettavia havaintoja persoonallisuudesta. Pukeutumiseen vaikuttaa kulloisetkin tilanteet. Samoin perheen, työkaverien ym. tyylit vaikuttavat pukeutumiseemme (muoti).

Kampaus
Hiusten avulla on jo pitkään ilmaistu luovuutta ja omaa sukupuolta. Miehillä ja naisilla on kaikissa kulttuureissa omat kampaustyylinsä. Kuitenkin miesten ja naisten hiustyylin välinen raja on viimevuosina hämärtynyt. Enää ei länsimaisessa kulttuurissa kiinnitetä suurta huomiota pitkätukkaiseen mieheen tai lyhythiuksiseen naiseen. Ainoa poikkeus on naisen kaljuus jota vielä vieroksutaan.

Parta
Ruumiin ja erityisesti kasvojen karvoitus on hyvin alkuvoimainen sukupuolisignaali. Koska karvoitus erottaa sukupuolet toisistaan melko vahvasti, se tai sen puuttuminen yhdistetään miehisyyteen tai naisellisuuteen. Siten parta lähettää paljon myönteisiä viestejä miehisyydestä, naisilla sitä vastoin kielteisiä naisellisuuden puutteesta. Vaikka parta on miehinen merkki, suurin osa länsimaisista miehistä ajaa sen säännöllisesti pois. Tämä johtuu ehkä osaksi muotivirtauksista ja sosiaalisista tavoista, mutta asialle on olemassa oleelisempikin selitys. Koska parta viestii miehisyyttä, sen taakse piiloutuu myös agressiivisuuden ja vihamielisyyden piirteitä. Tällöin ajellut kasvot antavat rauhallisemman vaikutelman ja tasoittavat miesten ja naisten eroja.

Ruumiin koristelu
Ihmisruumiin koristelu on luonteenomaista kaikille tunnetuille kulttuureille ja yhteisöille. Lisäksi tapa on yhtä vanha kuin muistiin merkitty ihmisen historia.

Joillakin nykyaikana käytettävillä koristeilla on erityinen sukupuolista vetovoimaa lisäävä tehtävä. Esimerkiksi joidenkin tutkimusten (Desmond Morris) mukaan naiset eivät käytä huulipunaa ainoastaan itsensä kaunistamista varten vaan sen käyttöön liittyy tuhansien vuosien taakse sijoittuva tapahtuma, jolloin tuleva ihmislaji kehittyi kaksijalkaiseksi. Apinanaaraat ilmoittivat seksuaalisen alttiutensa paisuttamalla sukuelimiään ja muuttamalla ne punertaviksi, niin että urokset huomaavat ne selvästi takaapäin. Naaraan seistessä tällainen viesti näkyisi kuitenkin paljon heikommin, ja nykynaisella se tietysti peittyisi kokonaan vaatteiden alle. Niinpä Morrisin mukaan naiset värjäävät ja korostavat huuliaan huulipunalla koska he tiedostamattaan yrittävät huulillaan matkia sukuelimiään.

Silmänympärysten koristaminen ripsi- ja luomiväreillä puolestaan tähtää siihen, että toiset kiinnittäisivät huomiota tähän alueeseen. Silmät viestivät monenlaisia tunteita, eivätkö suinkaan vähiten rakkauteen ja viehtymykseen liittyviä tunteita. Silmien korostaminen vahvistaa näitä signaaleja ja lisää tunteiden viestintää.

Voimakkaasti kasvojaan meikannut nainen herättää meissä melko kaksiselitteisiä reaktioita ehkä juuri näiden seksuaalisten sivumerkitysten takia. Eräässä kokeessa koehenkilölle näytettiin kahta kuvaa viehättävästä naisesta. Toisessa hän oli ilman meikkiä, toisessa meikattuna. Meikattuna häntä kuvailtiin kevytmieliseksi, epäsiveämmäksi ja vähemmän luotettavaksi. Siispä meikin käyttö lisää naisen seksuaalista vetovoimaa, mutta saattaa aiheuttaa kielteisiä sivuvaikutelmia.

Aina kun ihminen koristaa ruumistaan, olipa sitten kyse lähes huomaamattomasta luomiväristä tai ulkonäköä suorastaan turmelevasta (oma mielipide) kasvotatuoinnista, hän yrittää täysin harkitusti -tosin joskus sitä myöntämättä- muuttaa ja vahvistaa ulkoista olemustaan.

Myös tuoksut viestittävät ihmisestä tiettyjä asioita. Hielle haiseva mies mielletään joko hyvin epäsiistiksi tai sporttiseksi henkilöksi. Naiset käyttävät hajuvesiä ehostaakseen olemustaan. (vrt. meikki)

Katse
Tavallisesti silmiä pidetään informaation vastaanottajina; käytämme niitä ympäristömmö havainnointiin. Mutta havainnoinnin lisäksi lähetämme niillä signaaleja, jotka ovat elintärkeitä jokapäiväisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen onnistuminen voi riippua yksistään siitä, millä tavoin katsomme muita ihmisiä, kohtaamme heidän katseensa ja katsomme poispäin. Vapaamuotoisessa ryhmäkeskustelussa, jossa kukaan ei toimi puheenjohtajana, katsekontaktin merkitys on vielä tärkeämpi kuin kaksin keskusteltaessa; kun joku haluaa puheenvuoron, hän joutuu viestimään siitä paraikaa puhuvan lisäksi myös muille kuulijoille.

Evoluution aikana ihmisin silmiin on kehittynyt erikoisuus jota ei muilta eläinkunnan lajeilta löydy: valkuaiset. Niiden avulla muut ihmiset voivat helposti arvioida hyvin tarkasti mihin henkilö katsoo. Sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisen on hyvin tärkeää tietää milloin häneen katsotaan.

Toista silmiin katsominen on todella voimakas viestintäkeino, ja se on syytä hallita oikein. Joskus katselemme läheistä ihmistä hellästi luomalla häneen toistuvia pitkiä katseita. Joskus taas tuijotamme herkeämättömän vihamielisesti sellaista henkilöä, josta emme pidä. Tavallisesti kuitenkin tyydymme luomaan muihin vain lyhyitä silmäyksiä, ja juuri niistä riippuu ratkaisevasti, millaisen vaikutelman annamme itsestämme ja miten hyvin viestintämme onnistuu.

Nähdessämme toisen ihmisen meidän on usein saatava tietää, onko hän huomannut meidät ja jos on, niin mitkä ovat hänen aikeensa meitä kohtaan (vrt. liikenne). Silmiin katsominen kertoo heti huomion kohteeksi joutumisesta. Katsekontakti voi myös välittää varoituksen tai tehdä luottavaiseksi - ja antaa paljon muutakin tietoa.

Mielialaa tulkittaessa kannattaa kiinnittää huomio kasvoissa juuri silmiin. Ne ovat sen viestimisessä luotettavimmat kasvon osat. Aitojen katsesignaalien tiedostamatonta spontaaniutta on vaikea, ellei mahdotonta, teeskennellä. Voimme jossain määrin tunnistaa pelkät silmät nähdessämme ihmisen tunteita, tähän ei tarvita edes muun naaman näkemistä. Tälläisiä havaintoja ei esimerkiksi suusta voi tehdä ilman silmien samanaikaista näkemistä. ->Elleivät myös silmät hymyile, hymyilevältä tai jopa nauravalta näyttävä suu ei sellaisenaan ole todiste aidosta ilosta.

Silmistä löytyy eräs hyvin mielenkiintoinen seikka; tunnereaktio saa pupillimme laajentumaan, vaikka valon määrä pysyisikin samana. Tämän reaktion aiheuttaa tahdosta riippumaton refleksi, joka alun perin oli lajikehityksestämme johtuvaa mukautumista: hätätilanteessa silmiin pääsi enemmän valoa ja siten myös enemmän informaatiota. Tämä reaktio siis viestittää myös muille että henkilö on havainnut jotain miellyttävää (katseen kohdehenkilö). Koska tämä reaktio on tiedostamaton, ne antavat valheenpaljastimen tavoin merkkejä todellisista ajatuksista ja tunteista. Tätä ominaisuutta hyödynnetään arkielämässä hyvin paljon. (mm. poliisi)

Katsoessamme toisia ja saadessamme heihin katsekontaktin olemme selvästi ottaneet ensimmäisen askeleen ystävyyden solmimiseksi ja myönteisen huomion saamiseksi. Ratkaisevan tärkeää on kuitenkin se, miten heitä katsomme. Hievahtamaton, tuijottava katse voidaan tulkita ei-toivotuksi seksuaaliseksi lähestymiseksi tai suorastaan vihamielisyydeksi. Jos siis haluamme sosiaalisessa tilanteessa välttää vihamielisen kuvan antamista itsestämme, meidän on parasta katsoa muita silmiin usein mutta vain lyhyen ajan kerrallaan.

Jos emme lainkaan katso jotakuta tilanteessa, jossa se yleensä kuuluu asiaan, hän tulee helposti epäluuloiseksi. Hänestä nimittäin tuntuu että salaamme tärkeitä signaaleja, eikä hän tiedä syytä siihen. Rehellisyys ja silmiin katsominen liittyvät sangen läheisesti toisiinsa. Silti joillain ihmisillä on ´machiavellilainen´ persoonallisuus; he ovat harjaantuneet pitämään levottomuutensa aisoissa pystyäkseen käyttämään toisia ihmisiä taitavasti hyväkseen. Vaikka joku katsoo meitä suoraan silmiin, se ei takaa rehellisyyttä.

Kosketus
Kosketus ei aina kerro henkilökohtaisesta viestistä. Lääkäri koskettaa tutkiakseen, parturi leikatakseen kiuksia ja hieroja hieroakseen. Mutta useimmiten kosketuksessa on viestintää. Kosketuksen tapahtuessa saadaan henkilöön henkilökohtainen yhteys, johon sanat eivät voisi yltää. Koskettamalla voidaan herättää toisen huomiota, tervehtiä, ilmaista hellyyttä ja rakkautta, osoittaa väkivaltaisilla kosketuksilla agressiivisia tunteita, vahvistaa muilla keinoin annettua viestiä ja monia muita asioita.

Kaikissa kulttuureissa on tarkat ohjeet siitä kuka saa koskettaa ketä, missä olosuhteissa ja mihin kohtaan ruumista. Tabut heijastavat yleensä kulttuurin suhdetta seksiin. Yleisesti lääkärillä on ´lupa´ koskettaa ventovierasta ihmistä tutkiakseen häntä.

Länsimaissa naiset ovat paljon avoimempia koskettelemaan toisiaan verrattuna miesten jäykkään ja kaavamaiseen, lähinnä tervehtimisen ja onnittelemisen yhteydessä tapahtuvaan kontaktiin.

Rakastavaisille koskettaminen on tärkein kieli. Suuteleminen, hyväily ja syleily sekä kädestä pitäminen välittävät vahvasti osapuolten keskinäiset tunteet ja toisen läsnäolon aikaansaaman mielihyvän.

Kasvojen viestintä
Kasvonilmeet kertovat yleensä tunteista enemmän kuin sanat. Joskus kasvojen eleet ovat kuitenkin vaikeasti tulkittavissa niiden moninaisuuden vuoksi. Kuitenkin kasvoilta voidaan lukea tunteita ja asenteita.

Hymyt ja otsanrypistykset ovat usein spontaaneja ilon ja vihan merkkejä. Mutta toisaalta hymyä, silmäkulmien kurtistusta ja muita eleitä käytetään myös harkittuina viesteinä. Tervehdittäessä hymyillään, otsan rypistyksellä osoitetaan epäilystä tai erimielisyyttä, ja nenän nyrpistys puolestaan kertoo inhosta. Nämä viestit eivät kuitenkaan välttämättä kerro kovinkaan voimakkaista tunteista. Arkisessa keskustelussa kiinnitetään eniten huomiota keskustelukummpanin kasvoihin, sillä ne ilmaisevat suurimman osan ei-verbaalisesta viestinnästä.

Kuusi perustunnetta
Neljä perustunnetta ilmaistaan ja tunnistetaan kaikkialla maailmassa samoin. Kaksi muuta - pelko ja hämmästys - tunnistetaan kaikkialla muualla paitsi Uuden-Guinean eristyneissä heimoyhteisöissä J. Perusilmeiden muodostami- seen käytetään kolmea kasvojen aluetta: kulmakarvoja, silmiä ja kasvojen alaosaa.

Ilo näkyy hymyilevänä suuna ja silmänvierustojen ryppyinä
Suru nostaa kulmakarvoja, laskee yläluomia ja painaa suupielet alaspäin
Viha tuo silmiin läpitunkevan tuijotuksen ja saa silmäluomet kiristymään. Joskus myös kulmakarvat laskevat ja vetäytyvät toisistaan. Huulet puristuvat vastatusten, avautuvat ja työntyvät ulospäin.
Inho saa nenän nyrpistymään ja ylähuulen kohoamaan. Lisäksi alaluomi työntyy ylöspäin ja kulmakarvat laskevat.
Hämmästys nostaa kulmakarvoja ja avaa silmät ammolleen. Samoin aukeaa suu leuan loksahtaessa alas.
Pelko kohottaa kulmakarvoja ja lähentää niitä toisiinsa. Silmät ovat auki ja jännittyneet, johtuen aikaisemmin mainitusta vanhasta reaktiosta saada ylimääräistä informaatiota epätavallisessa tilanteessa. Alaluomi nousee. Myös suu on auki, ja huulet saattavat vetäytyä hivenen taaksepäin.
Näitä kasvojen perusilmeitä ja niiden osien eri eleitä yhdistelemällä saadaan aikaan hyvinkin monimutkaisia ilmeitä. Juuri tästä monimuotoisuudesta johtuu usein se että emme pysty tulkitsemaan mistä tunteista todellisuudessa on kyse, sillä eri kasvon kohdat ovat ristiriidassa keskenään.

Vaikka meillä on kyky hallita kasvonilmeitämme ja käyttää niitä viestimiseen, on kuitenkin spontaanien ilmeiden tukahduttaminen hyvin työlästä, sillä emme pysty kontrolloimaan kasvojamme yhtä hyvin kuin sanojamme. Kuitenkin on mahdollista kovasti harjoittelemalla oppia hallitsemaan omia kasvojaan, ja näin ollen peittämään tai huijaamaan tuneteitaan tilanteen niin vaatiessa. Japanilaiset ovat mestareita paitsi tukahduttamaan kuin myös naamioimaan kasvojensa kuvastamia tunnetiloja.

Tiettyjen välineiden avulla voidaan suuresti vaikuttaa sosiaaliseen viestintään. Kasvojen kohdalla mainio esimerkki on aurinkolasit. Muita eleitä ja lasien sijoittelua muuttelemalla voidaan tehdä mielenkiintoisia viestejä muille kanssaeläjille.

Miehet räpyttelevät silmiään yleensä naisia nopeammin ja useammin. Jos joku oppii tietoisesti hallitsemaan silmäluomiaan -ja lopettaa räpyttelyn kokonaan- hän voi antaa itsestään vahvan, miehekkäämmän kuvan. Luomet yritetään saada aisoihin myös valehdeltaessa. Tähän on syynä pelko, että ylenmääräinen silmien räpyttely paljastaa vilpillisyyden. -> Kaiken kaikkiaan valehdellessa ihmisen liikehdintä, vastoin yleistä luuloa, vähenee. Juuri sen vuoksi että ihmiset luulevat valehtelijan liikkuvan enemmän hermostuksissaan kuin normaalisti, jolloin he tietoisesti yrittävät olla liikuttelemasta itseään.

Seurustelu ja rakkaus

Seurusteluun ja rakkauteen liittyy monia uskomuksia ja harhaluuloja:
- On vain yksi ainut oikea ihminen elämänkumppaniksi — ei.
- Rakkaus hoitaa kaikki, muuttaa ja parantaa — ei.
- Jokaisella pitää olla seurustelukumppani heti tai mahdollisimman pian opiskelun alussa — ei.
- Minussa on jotain vikaa, kun en ole löytänyt sitä oikeaa — ei.
- Ihastuminen on rakkautta - ei ole.
- En voi elää ilman häntä - kyllä voit.
- Kuolen, jos hän jättää minut - ei elämä siihen lopu.
- Rakastuminen, rakastumisen tunne on kestävää, ikuista - ei ole, tunne muuttuu ajan myötä.
- Rakastuneena yhdessä asuminen kuuluu asiaan - ei kannata kiirehtiä yhteen muuton kanssa, jos vähänkin epäilyttää, kyllä sen ehtii myöhemminkin.


Seurustelu on osa identiteettiämme
Tuntuuko joskus siltä, että kaikilla muilla on tyttö- tai poikaystävä, vaan minulla ei. Miksen minä koskaan kohtaa ihmisiä, jotka ovat todella kiinnostavia. Tuntuu, että aina joku muu ne löytää. Tai onko minussa jotakin vikaa, kun en kiinny kehenkään pysyvästi ja opiskeluaikana kumppani vaihtuu tiheään. Vastakkainen sukupuoli ja seksuaalisen identiteettimme mukaisen elämänkumppanin löytäminen kiinnostaa jokaista nuorta. Joidenkin tutkimusten mukaan seurustelu, seksi, tytöistä tai pojista puhuminen täyttää 90% nuoren vapaa-ajan ajattelusta. "Löydänkö ystävän, seurustelu- tai seksikumppanin, saanko seuraa, kunpa näkisin sen ja sen kivan tytön tai pojan, ai ai, kunpa toi ihminen kiinnostuisi minusta, onnistunko kiinnittämään juuri oikean tyypin huomion, iskemään itselleni seuraa, tai kuinka pääsen nykyisestä eroon, kun se ei tunnu hyvältä". Toinen yhtä kiinnostava puheenaihe on seksi. Miehen ajatuksissa seksi on useita kertoja päivässä valveilla ollessa ja nukkuma-ajastahan emme voi mitään varmasti sanoa. Naiset eivät pääse samoihin lukemiin.

Ensivaikutelma
Mihin huomiomme kiinnittyy ensimmäiseksi, kun kohtaamme uuden tuttavuuden? Eri ihmisillä se kiinnittyy eri asioihin. Esimerkiksi puheäänen miellyttävyys, katsekontakti, hymy, ilmeet, eleet, pukeutuminen ja tuoksu ovat asioita, joihin huomiomme kiinnittyy ensitapaamisella. Ensivaikutelma on tärkeä. Jos se on positiivinen, ihastuminen, rakastuminen ja ystävyys on mahdollista. Kielteisen ensivaikutelman paikkaaminen myöhemmin on todella työlästä, jopa mahdotonta. Ihmisen mieleen iskostuu ajatus toisesta ihmisestä tapaamisen ensisekuntien aikana. Kun haluat, että sinusta kiinnostutaan, älä kainostele näyttää parhaita puoliasi; hymyile, katso silmiin, ole kiinnostunut kohtaamastasi ihmisestä ja ennen kaikkea ole oma itsesi! Olitpa hiljainen, ujo tai ulospäin suuntautuva ja räiskyvä, se ei niinkään merkitse kuin se, että uskallat olla juuri sitä mitä olet. Sinulla ei ole mitään menetettävää. Milloin kohtaatkin ihmisiä, ystävällinen tervehtiminen ja hymy ovat luonnollinen tapa aloittaa tutustuminen.

Mistä seurustelukumppani?
Seurustelukumppanin löytäminen ei useinkaan ole sattuman kauppaa. Samanhenkinen, samoista asioista pitävä, jotakin tuttua ja palkitsevaa on ihmisessä, joka herättää huomiomme ja josta kiinnostumme. Yhteinen kiinnostuksen kohde auttaa alkuun. Vaan mistä hänet, "sen oikean" tai muuten kivan ja mukavan ihmisen löytää? Useimmiten läheltä, samoista kiinnostuksen kohteista kuin itselläkin on.

Joitakin vinkkejä, mistä "sen oikean" voi löytää:
Opiskelutovereista, osakunnasta, ainejärjestöistä ja erilaisista tapahtumista

Ystävien kautta: Ystävien ystävät ovat useimmiten tutustumisen arvoisia, sillä heillä on suuremmalla todennäköisyydellä samoja kiinnostuksen kohteita kuin ihan tuntemattomilla. Käy siis Ystäviesi järjestämissä juhlissa tai kaveriporukalla ulkona.

Käy paikoissa, joissa sukupuolijakauma on painottunut eduksesi. Jos olet nainen,
esimerkiksi nyrkkeilyottelu tai jääkiekkomatsi voisi olla sopiva paikka. Sinulle mies, vaikkapa ompelukurssi!

Chat: Chattaile Internetissä erilaisten ihmisten kanssa. Netissä on myös erilaisia sinkkusivustoja, joilla voi tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Yliopiston ruokala, kahvilat, ravintolat: Käy syömässä. Kahvilassa. Pubissa. Voit kysyä mielenkiintoisen näköisiltä ihmisiltä onko heidän pöydässään tilaa, ja aloittaa sitä kautta luontevasti keskustelun.

Mahdollisuuksia seurustelukumppanin löytämiseen on lukemattomia! Käytä mielikuvitustasi, mene mukaan uusiin tapahtumiin, tilaisuuksiin ja menoihin! Luota itseesi ja persoonaasi, se oikea löytyy vielä, usko pois!

Miten saat hänet kiinnostumaan sinusta?

Kun näet mielenkiintoisen henkilön yliopiston ruokalassa, samalla kurssilla, tuutoriryhmässä, hississä, elokuvissa tai lenkkipolulla, miten häntä olisi parasta lähestyä? Entä mitä sanoa opiskelu- tai työkaverille, johon on ollut jo pidemmän aikaa ihastunut?
Voit herättää viehättävän henkilön huomion lukemattomilla tavoilla. Useimmiten riittää, kun olet vain oma itsesi, mutta voit tietysti yrittää myös iskevämpiä keinoja.

Tässä muutamia vinkkejä:

Katsekontakti: Katso pitkään toista, seuraa hänen liikkeitään, kunnes hän huomaa sinut - lähesty häntä, tee asiaa jostakin joka sopii tapaamisympäristöönne, opiskelustasi, päivän uutisista, säästä, viimeksi lukemastasi kirjasta, elokuvasta, mistä tahansa. Tämä menetelmä ei kuitenkaan toimi kovin hälyisissä paikoissa.

Suoraan asiaan: Esittäydy ja tunnusta ihastuksesi. Jotkut ovat tällaisesta suorapuheisuudesta otettuja, toiset saattavat hämääntyä tilanteen äkkinäisyydestä.

Tekstiviesti tai e-mail: Kirjoita ihastuksesi kohteelle romanttinen tai ihastuksesta vihjaava tekstiviesti. Pyydä häntä vaikka iltakävelylle viestillä, jos et uskalla soittaa. E-mail on myös kätevä yhteydenottotapa.

Rakkauskirje: Kerro hänelle kirjeessä, että olet ihastunut. Nykyään hyvinkin harvinaisen vanhanajan paperisen kirjeen voittanutta ei ole. Ensimmäinen lähestyminen kannattaa tehdä kuitenkin varovasti ja maltilla, sillä kirjoitetut sanat tuntuvat painavimmilta kuin puhutut.

Huumorintaju: Ole rento ja hulluttele. Kerro hauskoja juttuja. Monta kertaa juuri samanlainen huumorintaju saa ihmiset yhteen.
Kuuntele: Ihmiset jotka pitävät puhumisesta, pitävät myös henkilöistä, jotka osaavat kuunnella. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, ettet saisi sanoa sanaakaan. Ole mukana keskustelussa, kommentoi ja esitä omia kokemuksiasi.

Kilpailu: Jotkut ihmiset pitävät kilpailemisesta. Heidän huomionsa saat takuuvarmasti itsellesi, jos haastat heidät mittelöön. Lyö vetoa jostakin tai ui kiinnostuksen kohteesi ohi uimahallissa, niin, että hänen tekee mieli ruveta kirimään.

Hellyttäminen: Jos kilpaileminen ei tepsi, ratkaisusi voi olla avuttomaksi heittäytyminen. Et saa pullon korkkia auki ja pyydät apua. Tai kerrot, miten maailma on murjonut sinua tänään. Joidenkin hoivaamishaluun tämä tepsii, toisten ei.

Loistosuoritukset: Tee sellaisia asioita, joissa olet hyvä ja jotka uskot toisen huomaavan. Omista suoristuksista puhuessasi sinun ei kannata kainostella, vaikka ei myöskään liikoja rehennellä - sillä annat itsestäsi ärsyttävän leuhkan kuvan.

Flirttaile: Se on hauskaa leikkiä, kun kumpikin osapuoli oivaltaa flirtin säännöt. Toisen lähestyminen flirttimielellä ei aina ole vakavaa, eikä sen tarvitse johtaa sen kummempaan suhteeseen.

Rakastaminen - mitä se on?

Ensin on ihastus, sitten rakastuminen. Niinkö se menee? Voiko ihminen rakastua ilman ihastumista, ensisilmäyksellä? Kuten kaikki muutkin tunteet, myös ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyvät tunteet ovat yksilöllisiä. Usein sotketaan, että ihastus ja rakastuminen ovat yksi ja sama asia. Näin ei kuitenkaan ole. Rakastuminen ja rakastaminen ovat jotakin syvempää, kuten Francesco Alberoni kirjassaan Rakastuminen, kuvaa: "Rakastuminen on kuin kahden ihmisen muodostaman joukkoliikenteen syntyvaihe".
Rakastuminen saa meidät näkemään kaiken ruusunpunaisena, eikä meitä siinä tilassa horjuta epäonnistumiset eikä liioin vastoinkäymisetkään. Mutta mitä on pitkäkestoinen rakastaminen ja kumppanuus, ensihuuman ja rakastumisen tunteen jälkeen?
Rakkaudelle on vaikea luoda yleisiä määritelmiä, niin yksilöllinen tunne se on. On olemassa erilaisia rakkauksia: äidin rakkaus, isän rakkaus, rakkaus lemmikkieläimeen, rakkaus mieheen, rakkaus naiseen ja rakkaus samojen sukupuolten välillä.
Erich Frommin mukaan rakkaus ei ole passiivinen, vaan aktiivinen affekti, siinä on kysymys "olemisesta jossakin" (engl. Standing in), ei "joutumista johonkin" (falling for), rakastamisesta ei rakastumisesta. Rakkauden aidoille muodoille ovat tietyt peruspiirteet yhteisiä. Näitä ovat huolenpito, vastuuntunto, kunnioitus ja tieto.

Peter Lausterin kirjassa Rakkauden myytit, on tiivistetty rakastamisen olemus neljään toteamukseen:

1. Rakkauden eteen on tehtävä töitä.
Kuten muissakin ihmissuhteissa, myös rakkaussuhteessa tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Ilman suhteen ylläpitoa, se ei pysy kunnossa.

2. Rakkaus on myönteisen huomion antamista.
Tämä vaatii tarkkaavaisuutta, huomaavaisuutta ja kiinnostuneisuutta toisen tekemisiin ja ajatuksiin. Saatatte esimerkiksi kertoa toisillenne illalla päivän kuulumiset.
3. Rakkaus on ajassa elämistä.
Kulttuurissamme järjen korostaminen on hyvin yleistä. Mutta rakkautta ei pysty määrittelemään ainoastaan järkisyin. Rakkaus vaatii avoimuutta uusille kokemuksille ja aisteille.
4. Rakkaus on itsensä löytämistä.
Onko sinulle tullut koskaan sellainen tunne jonkun kanssa, että hänen seurassaan voit olla oma itsesi? Hänen kanssaan puhumalla omat ajatuksesi selkiytyvät ja opit ymmärtämään itseäsi paremmin?


Mietelauseita
"Ei ole muuta onnea, kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi."
-George Sand-


"Rakkauden aritmetiikassa yksi ynnä yksi on mitä tahansa, eikä kaksi miinus yksi ole mitään."
-Mignon mc Laghlin-

"Rakkaus paranee vain rakastaen."
-Thoreau-

"Ehkäpä vaikein läksymme on oppia rakastamaan ensin itseämme ja sitten läheisiämme. Ja sitten vielä vaikeampaa on oppia rakastamaan ehdoitta. Kun sen on oppinut, kaikki muu onkin jo helppoa."
-Marleena Ansio-

Valitessamme itsellemme seurustelukumppania, kiinnitämme huomiotamme tiettyihin asioihin joko tietoisesti tai tietämättämme. Ensimmäisessä vaiheessa seurustelukumppania hakevan täytyy kiinnostua vastapuolesta, eli täytyy olla jotain vetovoimaa toista ihmistä kohti. Vetovoimaa tunnemme kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta sen voimakkuus ja laatu vaihtelee. Pidämme rakastetustamme ”eri tavalla” kuin ystävistämme tai pomostamme. Vetovoima on siis periaatteessa se positiivinen tunne, joka vetää ihmisiä yhteen.


Attraktion eli vetovoiman syntymiseen vaikuttaa tutkimusten mukaan useampi seikka:

1) Fyysinen läheisyys. Vetovoiman todennäköisyys kasvaa kun kahden ihmisen välinen maantieteellinen etäisyys vähenee. Siis mitä enemmän ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, sen suuremmaksi vetovoima kasvaa ja vastenmielisyys vähenee.

2) Ulkonäkö. Tunnetusti ulkonäkö on yksi keskeisimpiä vetovoiman aiheuttajia. Tutkimusten mukaan ihminen ei kuitenkaan hae itselleen mitään ”huippukaunista tai -komeaa” puolisoa vaan lähinnä ihmistä jonka viehättävyys on omia arvoja ja tasoa vastaavaa.

3) Samanlaisuus. Samankaltaiseen ihmiseen on helppo ihastua, kun arvot, sosiaalinen tausta, mielipiteet ym. ovat samanlaiset kuin itsellään.

4) Positiivisen huomion saaminen. Kuten tunnettua, huomioimista on aina pidetty yhtenä seurustelun keskeisimmistä asioista. Tutkimusten mukaan ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, että tarvitsemme kanssaihmisten huomiota jo lapsuudesta lähtien. Huomion saaminen tekee meistä itsevarmempia ja koemme että meistä välitetään, mikä taas synnyttää vetovoimaa huomion antajaa kohtaan.


Kun sitten olemme seurustelleet jonkin aikaa, alamme miettiä missä vaiheessa suhde muuttuisi ”vakavaksi”, vai muuttuuko ollenkaan. Arvioimme seurustelukumppaniamme ja suhdettamme ja yritämme päätellä, onko meillä yhteistä tulevaisuutta. Usein puhutaan ”rakkaudesta ensisilmäyksellä”, mutta mitähän se loppujen lopuksi tarkoittaa? Sitäkö, että ryntäämme suinpäin rakkauteen, vai sitä, että olemme niin taitavia analysoimaan ihmisiä, että yksi katse riittää ”täydellisen” seurustelukumppanin valinnan perusteeksi… ?


Oli niin tai näin, mutta sosiaalipsykologian tutkimusten mukaan on tekijöitä, jotka vaikuttavat puolison valintaan. Näitä ovat mm.:

1) Samanlaisuus. Kuten attraktion muodostumisessa, myös puolison valinnassa samanlaisuudella on keskeinen asema. Tunnemme ”sielun veljeyttä” ihmisiin, joilla on samanlaiset asenteet, arvot, poliittiset katsantokannat, uskonnolliset näkemykset, harrastukset, mielipiteet jne. Usein ihmiset hakeutuvat automaattisesti seuraan, jossa on olemassa tietyt yhdistävät tekijät. Samanlaisuus viehättää ja yhdessä oleminen tekee usein samanlaiseksi.

2) Fyysinen miellyttävyys. Tietyt piirteet ihmisen ulkonäössä ja kehossa viehättävät meitä ja saavat aikaan positiivista vetovoimaa. Tällaisia miellyttäviä piirteitä joihin kiinnitämme huomiota ovat mm. kasvot, silmät, vartalo, pituus ja vaatetus. Fyysinen ulkonäkö saa usein aikaan ihastumisen, mutta ulkoisesti miellyttäviä ihmisiä pidetään myös usein älykkäämpinä, ystävällisempinä, seksikkäämpinä, herkempinä, taitavampina jne. vaikka näin todellisuudessa ei olisikaan. Usein ulkonäkö on miehille tärkeämpi kriteeri puolison valinnassa. Ulkonäköön voi liittyä myös tekijöitä jotka vaikuttavat negatiivisesti viehättävyyteen.

3) Täydentäminen. Yksi parinmuodostuksen peruste on myös tyydyttävyys. Pari kokee, että he yhdessä tekevät suhteesta täydellisen, koska he täydentävät toisiaan ja pystyvät vastaamaan toistensa tarpeisiin. Usein kuitenkin samanlaisuuden periaate menee ohi toistensa täydentämisestä.

4) Kumppanin näkeminen itsessä. Puolisosta haetaan niitä piirteitä, joita toivoisi olevan itsellä tai joiden haluasi olevan paremmin. "Ihanne minän" näkeminen kumppanissa tyydyttää omia täyttymättömiä toiveita omista ominaisuuksista. Tällaisessa suhteessa puolisoa kohdellaan usein ”osana itseään”, puolison piirteet koetaan omina.



Nämä piirteet tuskin koskaan esiintyvät ”puhtaina”, yleensä ne painottuvat joihinkin seikkoihin tai joskus jopa kriteerit ovat täysin erilaiset. Jokainen voi kuitenkin miettiä näiden seikkojen pohjalta mitkä ovat juuri minun vaikuttimeni valitessani puolisoani.

Onneksi hyvin harva pohtii asiaa näin analyyttisen vakavasti, vaan rakastumme päätäpahkaa. Rakkauden kävellessä sisään järki lentää ikkunasta ulos.

Ihminen siis käyttäytyy todellakin alitajuisesti ja lähettää alituisesti ympäristöönsä sanattomia viestejä. Täytyypä ruveta tarkkailemaan ihmisten eleitä tarkemmin.

Totta mutta ihminen on myös todella älykäs eläin ja mestari huijari eli ei kannata liikaa tuudittautua vaikkakin nämä asiat pitävätkin aika hyvin paikkansa Siis laskemme verkomme vetehen laulellen ja ilmeilemme oudosti ihmisille
rehellisyys on tässäkin tärkeää sekä oma että toisen...ja varoituksen sana kun katseeseen jää kiinni siitä on vaikea irroittaa itsensä...

pohdintaa.Tämäkin juttu on kopioitu valmiiksi kirjoitetusta tekstistä.Näitä tekstin varastajia on nykyään paljon liikkeellä.
http://www.uwasa.fi/yolehti/03-01/18.html
Helppohan se on laittaa tänne toisen kirjoituksia.