ihmissuhteet. Sori nyt vaan, te, jotka toivotte minun siirtyvän kahvikeskusteluihin tai häipyvän maisemista ;D
Joskus vaan tulee miettineeksi, että onko vielä 40 ihmisen mahdollisuus rakastua niin totaalisesti, että se suhde voisi jatkua jopa kuolemaan asti. Vai onko meidän "joukkomme" heitä, jotka "ei-koskaan-enää-ikinä" siihen soppaan jne.
Miten paljon ihmissuhde kestää erimielisyyttä? Onko rakkaus pohja sille, että pyritään tasapuolisuuteen suhteessa? Entäs seksi? Minä olen siinä vahvassa uskossa, että ihminen on kokonaisuus; ei toimi se, jos ei ole hyvä olo muutenkin.
Täytyyhän meissä eronneissa olla jotain "vikaa", koska olemme epäonnistuneet? Vai oliko vain huono tuuri valinnan kohdalla?
Oletko tosissasi, kun ryhdyt suhteeseen? Onhan rakastuminen ihanaa, mutta itse ainakin pelkään sitä vaihetta, kun ollaan liian "varmoja" toisesta. Itse en kyllä koskaan ole ollut sellaisessa suhteessa, jossa voisin/uskaltaisin olla täysin oma itseni ja silti luottaa siihen, että tuo toinen kyllä kestää, vaikka mulla on huono päivä ;)
Joskus vaan tulee miettineeksi, että onko vielä 40 ihmisen mahdollisuus rakastua niin totaalisesti, että se suhde voisi jatkua jopa kuolemaan asti. Vai onko meidän "joukkomme" heitä, jotka "ei-koskaan-enää-ikinä" siihen soppaan jne.
Miten paljon ihmissuhde kestää erimielisyyttä? Onko rakkaus pohja sille, että pyritään tasapuolisuuteen suhteessa? Entäs seksi? Minä olen siinä vahvassa uskossa, että ihminen on kokonaisuus; ei toimi se, jos ei ole hyvä olo muutenkin.
Täytyyhän meissä eronneissa olla jotain "vikaa", koska olemme epäonnistuneet? Vai oliko vain huono tuuri valinnan kohdalla?
Oletko tosissasi, kun ryhdyt suhteeseen? Onhan rakastuminen ihanaa, mutta itse ainakin pelkään sitä vaihetta, kun ollaan liian "varmoja" toisesta. Itse en kyllä koskaan ole ollut sellaisessa suhteessa, jossa voisin/uskaltaisin olla täysin oma itseni ja silti luottaa siihen, että tuo toinen kyllä kestää, vaikka mulla on huono päivä ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon että 10-100-vuotiaat voivat rakastua ja rakastuvatkin niin totaalisesti!
Uskon myös että ketju on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki...
Toiseen asiaan... onko galleriasivusi vuosihuollossa, kun ei pääse "kylään"... ;D
koko asian ydin on se, että tunnen itseni. Olen siivonnut komeroni luurangoista ja päästänyt irti entisestä, jotta en kuljettaisi menneitä nykyisyyteen.
Ei voi aloittaa uutta, jos siihen on lisättävä koko eletty elämä.
Minä olen tällainen nyt. Tähän asti eletyn elämän ja kokemuksien summa. Uskon olevani parempi ihmistuntija ja parempi kumppani nyt kuin aikaisemmin.
Täydellistä ihmistä ei ole. Meissä kaikissa on omat kommervenkkimme. Pitää vain selvittää itselleen, pystyykö toista ihmistä rakastamaan kokonaisuutena, vai jatkaako täydellisyyden tavoittelua.
Ainoa ihminen, jota voin muuttaa olen minä itse.
Perustuvat mielestäni keskinäiseen kunnioitukseen,
millä ikinä voi jatkuvuutta suhteessa jossa ei voi olla oma itsensä? Kuten jo tuossa aikasemmin
sanottiin että ei ole epäonnistumisia vaan vääriä valintoja,joka ihmissuhteessa täytyy se riski ottaa, että kyseessä ei olekkaan loppuelämän
diili;)Itse rakkaus jalat alta vievänä vaiheena kestää vähän aikaa,mutta haluaako jatkaa sen jälkeen on omasta itsestä kiinni;)ja uskallan väittää 24 vuoden yhdessäolon jälkeen tämän olevan parasta aikaa.Minä en usko vaan "tiedän" (sivusta seuranneena)
että päälle 40.set voivat vielä rakastua ja löytää sen oikean,vielä paremman kuin edellinen. Kaikki on vaan siitä kiinni mitä etsii;))
..mielestäsi rangaistus jos kehotetaan siirtymään kaffeepalstalle? ;D
Kai rakkaus voi iskeä syyttömiinkin, kuten jakomielitauti ja niin monet muutkin mielenhäiriöt ;)
Luulen että itselläni on menossa se vaihe jossa en enää usko oman hormonitoimintani olevan sitä oikeaa rakkautta, vaan kaipa sen tuntisi kun sopiva tytsä osuisi kohdalle.. siis että on vaan mukava köllötellä hänen vierellään.
En varmaankaan olisi tosissani suhteen alussa, katselisin päivän kerrallaan ja kuullostelisin miltä tuntuu, jotain säätöjä menneiden vuosien aikana on välillä eteen tupsahtanut ja kaikkein lyhyimpään ovat jääneet suhteeni joissa olen aistivinani että minusta tehdään tilivelvollista menemisiini jo suhteen alkumetreillä..
Huonot päivät kuuluu olennaisesti elämään, ei kai kukaan voi olla aina yhtä auringonpaistetta ja hymyä... mökötykselle on annettava arvokkaasti sen ansaitsema tila elämässä
Olet tosiaan oikeassa, tilaa mökötykselle on annettava ja saatava molempien. Entäs jos näin ei ole. Lopetin itse suhteen jossa näin ei ollut.joskus vaan halusin olla hetken rauhassa ja hiljaa, heti alkoi tentti et mistä kiukuttelen,jos vastasin etten mistään ihmeestä kunhan mietiskelen hetken,eihän sitä uskottu vaan seuraava käsky oli et "lähde". Nyt se tapahtui viimeisen kerran. Minun ei tarvitse pelätä olla oma itseni odottaen sanaa lähde.siinä suhteessa ei annettu tilaa olla oma itsensä huonoine päivineen.