aihe on sitte tätä samaa, ettei kannata ihmetellä.
olen alle 20 ja monen vuoden ajan olen tuntenut olevani yksinäinen. koulussa - niin yläasteella kuin lukiossa - on ollut ainakin kaveri tai pari. yhdeksännellä luokalla minuun iski hirveä masennus talvella - ainakin omasta mielestäni. koulussa en puhunut kavereilleni, vastasin tosin niukasti jos he kysyivät jotain. tuijotin vain koko ajan seinää aina kun mahdollista. en olisi halunnut mennä enää kouluun. toivoin usein olevani kuollut. itsemurha oli toistuvasti mielessäni, mutta jossain syvällä sisimmässäni tiesin, etten riistäisi itseltäni henkeäni.
tämä meni kuitenki jonku ajan päästä ohi. aika ajoin tulen kärttyisäksi ja vetäydyn omiin oloihini enkä mielelläni puhu mitään. jos joku tuttavani kysyy jotain, niin voin hyvinkin jättää vastaamatta hänelle.
suurimman osan elämäni vapaa-ajasta olen viettänyt kotona, yksin. olen aina inhonnut sitä, ettei minulla ole ollut paikkaa tai kaveria jonka kanssa mennä jonnekin, koska asun pienellä paikkakunnalla ja kaikki on kaukana. nykyään minulla kuitenkin on poikaystävä, joka tosin asuu eri paikkakunnalla, mutta käyn hänen luonaan usein.
vaikka minulla on rakas poikaystävä, tunnen vieläkin toisinaan olevani yksinäinen. olen jopa kertonut hänelle itsemurha ajatuksista, joita minulla vieläkin on. aina kun joudun olemaan erossa hänestä, kituutan päivästä toiseen surullisena. tiedän, ettei minulla ole muuta elämää kuin hän. jos en voi olla hänen seurassaan, olen surullinen ja murjotan. nyt murjotan, kun hän ei tullutkaan käymään täällä minun lapsuudenkodissani. minun pitäisi hankkia itselleni elämä.
teksti on varmaan sekava, mieleni ainakin on. koko tekstissä varmaan ole mitään pointtia, tuli vain mieli kirjoittaa jotain jonnekin.
olen alle 20 ja monen vuoden ajan olen tuntenut olevani yksinäinen. koulussa - niin yläasteella kuin lukiossa - on ollut ainakin kaveri tai pari. yhdeksännellä luokalla minuun iski hirveä masennus talvella - ainakin omasta mielestäni. koulussa en puhunut kavereilleni, vastasin tosin niukasti jos he kysyivät jotain. tuijotin vain koko ajan seinää aina kun mahdollista. en olisi halunnut mennä enää kouluun. toivoin usein olevani kuollut. itsemurha oli toistuvasti mielessäni, mutta jossain syvällä sisimmässäni tiesin, etten riistäisi itseltäni henkeäni.
tämä meni kuitenki jonku ajan päästä ohi. aika ajoin tulen kärttyisäksi ja vetäydyn omiin oloihini enkä mielelläni puhu mitään. jos joku tuttavani kysyy jotain, niin voin hyvinkin jättää vastaamatta hänelle.
suurimman osan elämäni vapaa-ajasta olen viettänyt kotona, yksin. olen aina inhonnut sitä, ettei minulla ole ollut paikkaa tai kaveria jonka kanssa mennä jonnekin, koska asun pienellä paikkakunnalla ja kaikki on kaukana. nykyään minulla kuitenkin on poikaystävä, joka tosin asuu eri paikkakunnalla, mutta käyn hänen luonaan usein.
vaikka minulla on rakas poikaystävä, tunnen vieläkin toisinaan olevani yksinäinen. olen jopa kertonut hänelle itsemurha ajatuksista, joita minulla vieläkin on. aina kun joudun olemaan erossa hänestä, kituutan päivästä toiseen surullisena. tiedän, ettei minulla ole muuta elämää kuin hän. jos en voi olla hänen seurassaan, olen surullinen ja murjotan. nyt murjotan, kun hän ei tullutkaan käymään täällä minun lapsuudenkodissani. minun pitäisi hankkia itselleni elämä.
teksti on varmaan sekava, mieleni ainakin on. koko tekstissä varmaan ole mitään pointtia, tuli vain mieli kirjoittaa jotain jonnekin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eksyin nyt sitte lukemaan tätäkin palstaa.
syrjäänvetäytyminen ---> yksinäisyys
muille tiuskiminen ---> yksinäisyys
muitten asioihin välinpitämätön suhtautuminen ---> yksinäisyys
yksinäisyys ----> masennus ----> onnettomuus
mene mukaan, naura, nauti, kuuntele, kysele, kerro, mieti, JAA ("eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään..", ultra bra).
vaikka alkuun tuntuisi oudolta, vieraalta tai väkinäiseltä, niin siitä se lähtee.
fake it 'till you make it!