mulla on ollut paniikkihäiriön takia ja varmaan muutenkin paha huume ongelma piikitin heroiinia ja anfetamiinia vuosikausia että pystyin likkumaan ja elämään mutta nyt kun lapsia on tullut ja huumeet on taakse jäänyttä elämää niin miten tästä eteenpäin?lääkärissä käynti tuottaa vain pelkkää juttelua koska lääkkeitä ei voi määrätä kun koneella on että päihdeongelmainen.juon usein joka viikonloppu koska pää ei kestä muuten tätä piileskelyä mistä olen kärsinyt jo vuosia.olen lapsille hyvä isä ja teen kaiken mitä kotoa sisältä päin voin mutta ulos en mene.olen vuosia jo ollut kotiin jumittunut ja nyt kun lapset on jo toinen 2v ja toinen 3v niin jotain on pakko tapahtua mutta mitä?jätänkö vaimoni ja annan sen ja lasten elää ilman kotiin jumittuvaa isää vai mitä teen?annanko lasten nähdä piileskelen isän vain lähdenkö ja olen kuin en olisikaan?
viinalla paniikkia hoitava
avuton ihminen
71223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Heti ensimmäiseksi täytyy sinulle sanoa että on sinusta ainakin miestä sanomaan ja myöntämään tosiasiat...ja se on jo paljon...Oletko kokeillut psykoterapiaa? vaikka se tuntuu aivan tyhmältä aluksi niin pidemmän päälle siitä on kyllä melkoinen apu..Voitko jutella vaimosi kanssa avoimesti? Minulla itselläni on ollut paniikkihäiriö yli 2 vuotta..ja mieheni ei ymmärrä lainkaan minua...(oireitani) Yritä nyt vain olla vielä ilman sitä viinaa..olethan pystynyt jättämään huumeetkin..
Pienet lapsesi tarvitsevat sinua...ajattele vain heitä..ja myös vaimoasi..Kyllä tämä paniikki aivan kauheaa on mutta eiköhän se joskus helpotu..Hyvää kesänjatkoa!!!!
on auttanut so.pelkoihin mielialalääke. Kai sitä voi sulle määrätä??
Lapset ja vaimo tarvitsee sua. Puhu vaimollesi ja kerro tuntemuksista.
ruokaan, hylkää kokakola, limsat, keinotekoiset makeutusaineet, runsas kahvinlatkinta ja roskaruoka.
Hanki kalaöljypillereitä ja tutki kirjoista puuttuisiko sinulta mineraaleja ja vitamiineja. Carnosin-tabletit sekä e-epa ovat auttaneet joitakin paniikkihäiriöissä. Jotkut tutkijat uskovat niiden olevan suurelta osaltaan ravinnepuutoksista johtuvia.
Etkö voi lähteä minnekään luontoonkaan. Aiheuttaako se paniikkia?
Erittäin hyvä olisi myös joku ruumiillinen rasitus. Ei sinulla ole sukulaista, jonka luona voisit tehdä vaikka maataloustöitä? Tai vaikka uida, patikoida jollain luontoreiteillä tai kalastella, joka tapauksessa jotain missä tulee oikein hiki ja väsymys ja kroppa ja sielu rentoutuu.
Koeta etsiä joku hyvä terapiaryhmä, missä kävisit. On tärkeää että pääset kotiin jumittutumisestasi, sillä vaarana on että pimahdat muuten ja lapsetkin kun ovat niin pieniä. Hae aktiivisesti apua ja helpotusta vaivaasi!
mäolen erittäin ylpeä että jätit huumeet...todella ylpeä.onneksi olkoon!olet varmasti hyvä isä,uskon että se terapia voisi olla avuksi sinulle.muista ruokavalio,liikunta jne.onnea.susta on siihe.oli mustaki :)
Ensiksikin onnittelut ketjun aloittajalle... hienoa että olet päässyt huumeista eroon! Tiedän kokemuksesta tuon sisälle jumittumisen ja silläpä kyselenkin niiltä jotka antoivat neuvoksi liikunnan, että miten sisälle jumiva voi harrastaa liikuntaa??? Itselläni on lääkitys jonka turvin saatan silloin tällöin käydä jopa kaupassa, tosin häiriötä saattaa pukata lääkkeistä huolimatta :( Omistan myös 2 koiraa joita käytän nurkan takana, koska en pitemmälle pysty lähtemään. Jo 10 metrin matkan jälkeen saattaa huimata ja mietin että miten pääsen takaisin sisälle... konttaamallako koirien kanssa, ja talvella jäädynkö pakkaseen???
Eli pointti on se, että tiedän liikunnan auttavan, mutta jos ei pysty liikkumaan (ei edes metsässä, sitä on ikkunan takana...) niin mikä neuvoksi. Kunto rapistuu silmissä. Niin ja sitten se, että tee sisällä jotain kuntoharjoitusta, ei onnistu, koska olen niin rapakuntoinen, että sydän jyskyttää 200 jo parin hypyn jälkeen ja sit on paniikkitilanne valmis :(
Ikävä tosiasia itsellänikin, että olutta ja siideriä tulee otettua, harvemmin tosin humalaan asti, koska sitten se seuraava päivä vasta kamala onkin.
Mutta tsemppiä ja jaksamista meille kaikille "häiriöisille", niin liikkuville kuin jumittuneillekin. Kyllä tää jumiminenkin ajastaan ohi menee, tiedän yli 20 vuoden kokemuksella. Yks kaunis päivä varmaan kävellään jopa kilsan matka ihan yksin... toivossa on hyvä elää :)
Tähän "huimaamiseen" joka tuntuu kun lähtee kävelemään niin olen saanut avun kävelysauvoista tuntuu että on tukea jostakin...ja kun se olo tulee niin kertakaikkiaan pakottaa itsensä ajattelemaan jotain muuta..niin se "olo" menee ohi..(vaikka ei uskoisi)Pyörällä olen myös koittanut ja välillä tuntuu että onko tasapainoa vai ei..mutta jatkaa vaan niin kyllä se siitä...
Kuulostaa siltä, ettet ole apua löytänyt? Hienoa kuitenkin, että olet pystynyt jättämään huumeet taaksesi!
Hakeudu seutusi psykiatrian poliklinikalle ja varaa siellä lääkärille aika, kerro myös että haluat ajan mahd. pian. Tk-lääkärit eivät useinkaan ole päteviä mielenterveysasioissa.
Ystäväni on syönyt paniikkihäiriöön Cipramil:ia 20 mg ja läheiseni sai juuri, omaan paniikkihäiriöönsä Citalopram 20 mg - lääkityksen.
Hanki siis parempi lääkäri ja lääkitys kuntoon, niin et joudu enää juomaan olosi helpottamiseksi!
Onnea elämääsi ja perheesi kanssa!