Miten voisin parhaiten auttaa poikaani, joka on masentuneen oloinen. Hän on 4, ja usein piirtäessään suttaa paperinsa ja tyytymätön tekeleisiinsä. Yritämme tsempata häntä, muta puheet ei auta. Hän on erittäin epävarma lapsi, tämä näkyy häiriökäytöksenä päiväkodissa.
Minä olen välillä väsyneenä todella ilkeä ja inhoittava. Voiko suhteen poikaan vielä parantaa, jos koetan itse saada omat ilkeilyni kuriin, vai onko kaikki mennyttä?
Kamala tilanne..
Minä olen välillä väsyneenä todella ilkeä ja inhoittava. Voiko suhteen poikaan vielä parantaa, jos koetan itse saada omat ilkeilyni kuriin, vai onko kaikki mennyttä?
Kamala tilanne..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuommosista ne nuoriso rikolliset juuri kasvaa, eli epäsosiaaliset rikolliset.
kun kovasti yrität voit muuttaa omaa käytöstäsi ja auttaa poikaa siinä samalla hyvinkin paljon. Ei todellakaan ole myöhäistä, tsemppiä!
palstalle, jos olet sama henkilö. Lähtisin nyt purkamaan asioita sinun itsesi puolelta eli miksi olet ilkeä ja väsynyt? Kun siihen kysymyksen vastaat itsellesi, niin sen jälkeen on teidän perheellä mahdollisuus ehkä elämänne uudelleen järjestelyihin, jotta oma mielentilasi parantuisi ja heijastuisi näin myös lapsesi mielentilaan. Äiti on hyvin tärkeä henkilö lapselle ja ainoastaan elämän muokkauksella kiireettömäksi ja kuuntelemalla toisianne saatte lapsenne voimaan paremmin. Isä siis myös mukaan talkoisiin. Tsemppiä!
hei,
ei se vika sinussa välttämättä olekaan. kannattaisi ottaa yhteyttä lapsipsykiatriin ja selvittää onko pojassa jokin mikä voi olla psykiatrinen sairaus esim.
ehkä ja myös päiväkodissa voivat ammattilaiset ottaa kantaa pojan käyttäytymiseen ja auttaa asiaa eteenpäin esim. psykologille ... mutta kyllä silti lähden siitä, että jos purkaa pahaa oloaan lapseen, niin kyllä se heijastuu takaisin esim. juuri tuona huonona itsetuntona eli lapsi kuvittelee, että kaikki, mitä hän tekee on jotenkin viallista, jos on kokenut vanhemmiltaan "viallisuuden" tunteensiirtoja, vaikka se ei olekaan ollut vanhempien tarkoitus.
(itselläni kolme teiniä). Ap on oikeilla jäljillä, kun katsoo itseään peiliin. Se ei tarvitse tarkoittaa itsensä syyllistämistä vaan oivaltamista, mikä auttaa eteenpäin muuttamalla nykyisiä toimintatapojaan (perheen toimintatapoja - ammattilaiset voivat olla oivana apuna siinä työssä). Ei aina pidä lähteä etsimään lapsestakaan sitä syytä ennen kun on yritetty muita keinoja. Vain tiedostaminen tuo muutoksia parempaan suuntaan. Vielä ei ole mitään menetetty. :)
pitänee varmaan paikkansa enkä voi ottaa kantaa vanhemmuuteen kun itselläni ei ole lapsia mutta mulla on valtava empatiakyky.
miten kohtelet poikaasi? mistä sitten kiikaastaa.
varmaan.
Olen eri henkilö - eli se kolmen teinin äiti :)
Kyllä siis ihan oikeudenmukaisesti, hellästi ja rakastavasti kohtelen, mutta joskus kun olen todella väsynyt, saatan sanoa turhan ilkeästi, siis niin ettei nelivuotiaalle tarvitsisi sanoa..
olen aika vaativa myös välillä, kauniit käytöstavat ja muut tuonikäiselle turhat jutut ovat mun heikkouteni.
Joka päivä kerron rakastavani ja jos suutun, kerron, että äiti on huonolla päällä, eikä se ole hänen syy. Sylissä ollaan paljon ja elämänrytmi säännöllinen. En vaan tiedä miksi olen niin vihainen ihminen..
Unohtui tärkein. Se, että pidät lastasi paljon sylissä ja sanot rakastavasi häntä ja ettei lapsesi syytä ole kun olet kiukkuinen.Luulenpa, että nämä asiat ovat ne tärkeimmät maailmassa jota lapsi tarvitseekin. (kaikki maailman lapset). Lepäilehän sinä äitsykkä myös.
Minusta annoit jo jonkinlaisen vastauksen itse alkuperäisessä tekstissäsi. Sanoit olevasi aika vaativa. Ei nelivuotiaalta voi vaatia täydellisyyttä.Hän ei ehkä hyväksy omia piirustuksiaan vaan on alkanut myös vaatia itseltään liikaa. Ei motoriikka vielä pelaa kädessä, että kuvista tulisi tarpeeksi hienoja hänen tai sinun mielestäsi. Ripustelehan hänen töitään kotiin seinälle ja kehu niitä. (jos et vielä ole niin tehnyt). Tarhassa saattaa myös olla vaikkapa samassa ryhmässä joku esim.eskari jota lapsesi ihailee ja hän saattaa olla kädentaidollisesti hyvä.Sanoit olevasi välillä väsynyt ja pelkäät sen olevan syy lapsesi käytökseen.Sanoa ei oikein voisi hirviän rumasti kuitenkaan. Kyllä ihmisellä silti on oikeus olla väsynyt. Voisit selittää lapsellesi olevasi väsynyt. (varmaan oletkin jo selittänyt).Ja kyllä pieni ihminenkin voi tarhassa väsyä.Loikoilkaa tovi yhdessä päivän jälkeen.Jos tilanne todella huolestuttaa kysele tarhan tädeiltä miten hänelle voisi saada apua.Onhan niitä kaikenlaisia tukitoimia ja lapsi saa mahdolliset tutkimukset jo ennen kouluikää.Hyvää jatkoa.