nolojen tilanteiden

Vuosia sitten olin tilaamassa itselleni autopaikkaa Kuopioon. Vastaaja kyseli, että autonko haluan, minä siihen, että enhän minä nyt koko autoa tartte, yksi paikka riittää, mahdunhan minä vähenpäänkin.
Aikamme kinasimme, ennenkuin toinen osapuoli kysyi, mihin minä olin soittavinani`? Sanoin, että Matkahuoltoon. Jaa,, tämä on taksissa. Nauroin kyllä jo silloin, mutta muistan sen aina, tyhmä mikä tyhmä.

Ikä tekee tehtävänsä. Nyt en muista enää sellaista mokaa, joka yhä kirvelisi mieltäni.

Toissapäivänä olin unohtanut vetää housujen vetoketjun kiinni pukeutuessani. Menin viemään roskia, ja vastaantulija huomautti "Taitaa luonto olla vallaton tänään". En edes ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ennen kuin huomasin vetoketjun olevan auki. Nolotti hetken, mutta ei enää. Sellaista voi sattua (toivottavasi) kenelle vain.

Teen päivittäin niin paljon mokia, että tulisin hulluksi, jos rupeaisin muistelemaan niitä. Naurulla ne yleensä korjaantuvt. (Siis yleensä. Minulla oli aikoinaan työtoveri, joka ei antanut minun eikä kenekään muunkaan koskaan unohtaa mokiaan eikä virheitään. Hän muisti ne vuosia, ja huomautti niistä aina "sopivan" tilaisuuden tullen ilman huumorin häivääkään. Minä ja työtoverini olimme huojentuneita, kun hän lähti pois yrityksestä.)

Vaan ei heti tule mieleen muuta kuin penkkareista jostain mökiltä palates seuraavana aamuna sifonkileningis linja-autoa metsämaantiellä odotus, noin 2 tuntia piti odottaa vussia.

elämäni menemällä naimisiin,onneks älysin erota. Nolottaa vieläkin koko roska.

ostin alushousuja Turussa jo lopettaneesta liikkeestä,ja samalla piti tietenkin kokeilla muutamat farkut.Kuinka ollakkaan tempoessani farkkuja alas ,pippeli pyörähti ulos housuista. sovituskoppi m.avoin ja tyttö tuumasi ,taidat tosiaan tarvita ne alushousut.Minä myöntelin naama punaisena,vaan likalla huumoria riitti. Arvaa olinko jotensakin nolojen tilanteiden mies sillä hetkellä!!

kyllä on ollut vähän noloja ihmisiä.pokka pitää,kuin Hyacintilla.

Tais mennä itelläkin pupu vieläkin pöksyyn,kun en paremmin pohjustanut uteluani.

Tästä jutusta on jo kauan aikaa,mutta palautui elävästi mieleeni hautuumaalla käydessäni.
Ekakertalaisena ja erinomaisen ujona tyttönä sukulaiseni hautajaisissa mietin kuumeisesti ,että mitä sitä kuuluu omaisille sanoa.Kaikenlaisia vaihtoehtoja pyöri päässäni ja koskapa en jännitykseltäni kuullut muitten osanottoilmaisuja,niin minultahan tuli onnittelut tapauksen johdosta!Samalla hetkellä tuntui ,että se arkussa oleva paikka olisi ollut parempi kuulua minulle.Kyllä HÄVETTI!
Koko ajan toivoin ,ettei kukaan olisi kuullut sitä.
Häivyin tietyti paikalta heti kun kehtasin.
Niistä hautajaisista en sitten muuta muistakaan,mutta enää en onnittele hautajaisissa.