olet neljävitonen, ja huomaat, että elämä on vain "kulunut"...
Työtä tehdessä, kulissiliitossa.
Rahaa on ja onneksi vielä terveenä, mutta kaikesta muusta puutetta... ( rakkautta, elämänsisältöä ).
Ainoa vaihtoehto ottaa auto alle ja lipsauttaa kallioleikkaukseen...??
Työtä tehdessä, kulissiliitossa.
Rahaa on ja onneksi vielä terveenä, mutta kaikesta muusta puutetta... ( rakkautta, elämänsisältöä ).
Ainoa vaihtoehto ottaa auto alle ja lipsauttaa kallioleikkaukseen...??
Vastaukset 38
Vanhimmat
harkita nukkumaanmenoa.
jos kaikki materia on kunnossa, niin ota itseäsi niskasta kiinni, pidä itsesi ihmisenä. Ei elämän pidä olla helppoa -riittää kun se on ihanaa.
Kärsi, taistele, tunne, tee ja elä.
Orosin helmikuussa minulle jäi taistelujen jälkeen pieni poika. olen iältäni 46v. mies huolihdin poikani hyvinvoinnista ympärivuorokauden. koskaan ei ole henkilökohtaista aikaa vaikka ikäni olen rehkinyt töissä sekin tuntuu välillä kohtuuttomalta. mutta elämäni sisältö varmaan tulee siitä. Rakkautta ilmeisesti ei ole enää olemassa ehkä vienti tai tuonti tuoteena. yritetään jaksaa olemmehan lomalla.
Tiedätkö, 70 vuotiaan silmissä olet vielä suht nuori :) olet vasta puolessa välissä elämässäsi, mitä tahansa voi vielä tapahtua.
Itsekin elin jonkin aikaa sitten elämässä missä ei ollut ollenkaan hyvää olla. Aloin unelmoimaan siitä, millaista sen pitäisi olla, ja miten sinne pääsisin. Ja pääsin :)
Itsemurha on tietysti aina yksi vaihtoehto, muttei koskaan ainoa.
kuinkahan moni elää kulissiavioliitossa,et ole yksin,olet varmaan masentunut,sinun pitäisi hakeutua lääkärille,hän antaisi mieltä piristävää lääkettä,joka antaisi potkua ruveta harrastamaan,sellaisia asioita jotka kiinnostaa,että saisit sisältöä elämälle,rupeaisit elämään omaa elämääsi,et kerro tarkemmin liitostasi,unohda se viimeinen vaihtoehto voimia sinulle,että pystyt selviytymään ,voit kirjoitella,sekin helpottaa
Jokainen uusi aamu on suuri seikkailu. Mitähän tämäkin päivä tuo tullessaan.
jos ei ole lapsia joiden takia katsoisit aiheelliseksi jatkaa kulissiavioliittoasi. Nyky päivänä ei ole mikään häpeä erota.
Hanki jokin mielenkiintoinen harrastus. Mutta muista, ettei kannata väkisin harrastaa yhtään mitään - tulee vaan stressi. Itseään kiinnostavan harrastuksen parissa tapaa toisia samoin ajattelevia (ainakin jossain määrin) ihmisiä - miehiä ja naisia.
Koska ei ole rahasta kiinni niin lähde lomamatkalle paikaan johon olet aina halunnut tutustua. Pyydä hyvä ystävä mukaan tai lähde yksin - yksinkin voi matkustaa ja tapaa varmasti uusia ihmisiä.
Mutta ihan aluksi - tosiaan - lopeta se kulissitouhu.
Ota, hanki, muista, tapaa, lähde, pyydä, lopeta.
Nämä kaikki sanat edellisessä viestissä ovat imperatiivejä eli käskymuotoja. Eli jonkin pitäisi tehdä jotain jonkun ohjeiden mukaan. Oh, hoh.
Asiat voi esittää monella tavalla. Asiat voi käsittää monella tavalla.
Itse en lukenut kirjoitusta käskymuotoisena vaan painokkaasti kirjoitettuna kehotteena, jonka takana oli varmasti omakohtaisia kokemuksia.
Olisiko asiasisältö muuttunnut, vaikka tyyli olisi ollut toinen? Ei, ja siinä se asian ydin piileekin.
Mun itsetunto kestää mitä vaan. Ja asiasta saa kyllä huomauttaa.
Ja herra huomauttaa hiukan asian vierestäkin ;)
Niinpä. Kun itse täytin samoja vuosia reilut kolme vuotta sitten, pistin elämäni suurennuslasin alle. Eipä se kaikilta osin ihan OMALTA näyttänyt eikä tuntunutkaan.
Sitten luin Nalle Puhin ajatuksen. (Satukirjat eivät juuri ole käsissäni kuluneet...) Ajatus:
" Aioin vaihtaa paitaa, mutta vaihdoinkin ajatukseni."
Minusta se oli nerokasta! Minä vaihdoin - en kokonaan- vaan itselleni terveenpään suuntaan. Vaikutus alkoi näkyä tekemisessäni. Muutos pistää kriisiytymään, mutta mitäpä siitä! Sehän se tuokin elämisen vimmaa ja tässä iässä kestää jo ihan mitä vaan!
Kun seuraavan kerran pistät paidan päällesi - kuuntele ajatuksiasi ja pistä ne tarvittaessa uusiksi: hylkäät vanhat rasitteet ja otat ilon irti. Kulissitkin kaatuvat iloisesti romisten ja elämä jatkuu!!!
Kun joku valittaa avioliitostaan, tulee heti hyviä neuvoja kuten. Eroa. Eiköhän jokainen pysty tämän päätöksen tekemään ilman keskustelupalstan apua. Sitä paitsi ei noiden yksinhuoltajien elämä mitään kauhean auvoista tunnu olevan.
Jokaiselle tulee välillä tuollainen aika elämässä,että kaikki tuntuu tyhjältä ja ankealta...Olen jostain lukenut,että kun tuo hetki tulee,se on niinkuin olisi tienhaarassa.Täytyy taas uudelleen miettiä,mitä uutta aloittaa elämässään...:)
Sinulla on rahaa ja terveys tallella - mielestäni silloin myös edellytykset muokata tunne-elämääsi onnellisempaan suuntaan!
Et takuulla vaihtaisi paikkaa kanssani, vaikka rakkautta elämässäni onkin, sillä terveys ja rahat eivät kuulu minun elämäni ylellisyyksiin:(
niinhän se on...ei aina huomaa,että saa olla monesta asiasta onnellinen...vasta sitten,kun ne on menettänyt...
Miestäni kannustin hakemaan töitä kauempaakin kuin kotipaikkakunnalta. Hän teki niin ja nyt yhä harvemmin kotiin tulee. Löytänyt ilmeisesti muutakin kuin työtä etelä-suomesta. Yksinäistä loppuelämää tiedossa.
jutella miehesi kanssa näistä asioista....ei tuo yksinolokaan herkkua ole....
mieleen laulu...
lapset takapenkillä nukkuu...meidät mutkaan viimeiseeen vien...
Ei...ei...aurinko paistaa...jopa risukasaankin...
Kesä kauneimillaan....ja sitä on vielä rutkasti jäljellä...
niin ja on kesänkin jälkeen elämää...
Ajattele...onhan niitä ilonpäiviäkin ollut...
miksi niitä ei enää tulisi...
Positiivisti...elämä on aina tärkein... :)))
sullahan on elämää jäljellä vaikka millä mitalla..koskaan ei kannata antaa periksi.. välillä vaan elämä tuntu eletyltä. kaikki tuntuu tyhjältä..kun sä nouset allonpohjalta ylös..sä huomaat nauttia siitä mitä sulla on.. terveyttä..ehkä hyviä ihmissuhteita..ym...
niin ajatus siitä että ajaisit päin kalliota..kuulostaa aika hurjalta..entäs jos et kuolekkaan.. ehkä vammaannut niin pahasti että olet pyörätuolissa lopun ikää.. koska tiedä erään ihmisen joka yritti itsaria kuvaamallasi tavalla tossa 10 v sitten.. ja tänäpäivänä hän ei kävele enää koskaan vaan joutuu istumaan lopun elämäänsä pyörätuolissa.. usein hän on minulle sanonut että miksi???sanoin että ei ollut vielä sun vuoro lähteä...
usein muistellaan..nk hyviä aikoja.. nuoruutta..elettyä elämää..
usein olen myös.. saanut kuulla..että miksi hän edes yritti itsaria.. hän kertoi että kaikki tuntui niin tyhjältä.. mutta koskaan hän ei tullut ajatelleeksi että näinkin voi käydä.. vammautua lopuksi elämäänsä..
muista että elämässä on välillä alamäkiä..välillä ylämäkiä..
joten nauti niistä hetkistä mitä sinulla on....
ota pillereitä.brankkarit pääsee vähän helpommalla...
olis toi sun ehdottamasi, kuulostat hyvin masentuneelta; kannattaisiko jutella vähän jossain muuallakin kuin Täällä palstalla... Ettei vain Tule Sellaista tunnetta, että vaihtoehdot olis käytetty jo; sillä ...
Nyt NeljäWitosena elämä alkaa
Uudelleen,
Älä luovuta,
Älä lannistu,
Jatka eteenpäin,
Hyvää elämääsi.
on vain meillä itsellämme, emme voi siirtää vastuuta toisten harteille omasta onnellisuudestamme ja sitähän se itsemurhakin on syylistämällä toiset ihmiset.Vastuu huonosta avioliitoista on vai itsellä , kun olemme sen valinnan tehneet, sillon kannattaa tosi tarkkaan miettiä miksi menin tähän suhteeseen , jotta se voisi olla oppina tulevaan.Kun ihminen elää vain ja kohdistaa onnellisuutensa kauppatavaraksi luulemalla että ei voi olla onnellinen ilman toisten arvostusta ,omaa menestystään tai aineellisia asioita.
Kalle Aaltonen
monessa kohdassa.
"Vastuu omasta onnellisuudestaan on vain meillä itsellämme..."
Useimmiten kai kyllä.. Joskus ihminen voi kuitenkin vajota niin syvään huonoon oloon, ettei yksin voi tilanteelleen mitään. Kyllä onnellisuus on pitkälti kiinni myös siitä kuinka ulkomaailma meitä kohtelee.
"Vastuu huonosta avioliitoista on vai itsellä , kun olemme sen valinnan tehneet, sillon kannattaa tosi tarkkaan miettiä miksi menin tähän suhteeseen"
Ihmiset kasvaa ja muuttuu, niin myös suhdekin. Omasta avioliitosta voin sanoa, että se mies josta erosin, ei tosiaan ollut saman kuin se mies jonka kanssa menin naimisiin. Eeh.. no ei ollut mikään Dr Jekyll/Mr Hyde myöskään ;) ymmärrät varmaan mitä yritän änkyttää :)) Enkä ollut minäkään se sama neitokainen.
Kummallakin osapuolella on vastuu suhteesta. Ei yksin voi riidellä.
Ja siitä itsemurhasta.. uhkailu itsemurhasta on kyllä niin kuin kirjoitit, vastuun siirtämistä toisen harteille. Itse itsemurha ei. Se on pelkästään epätoivoinen teko kun ei enää jaksa. Itse asiassa.. voi se olla harkittukin.
on valittavissa , sinä joko päätät olla onnellinen tai et päätä,miten muuten on selitettävissä että ihmiset vaikeissakin oloissa näyttävät oleven onnellisia ja taas suuren omaisuuden omistajat monasti onnettomia.Minä voin sanoillani tehdä sinut onnettomaksi ja sitte ilmoittaa että se olikin koe.jatkaisitko silloin vielä sitä olotilaa jonka sain aikaan.
tarkemmin sanottuna, se johtuu aivojen serotoniinitasosta. Stressi alentaa sitä tasoa.
Oikeesti, jos sinä lausuisit mulle jotain ilkeätä ja perään sanoisit että se oli koe, ihmettelisin mikä ääliö sä oot joka leikit toisen tunteilla ;))) Olisin onneton siksi, että et antanut mun tunteille sen enempää arvoa.
Kysyit miten selitän että ihmiset näyttävät vaikeissakin oloissa olevan onnellisia, ja rikkaat onnettomia. Tuon vastauksen tiedät itsekin, olen lukenut sen sun viesteistä :) Nopein tie onnellisuuteen ovat onnistuneet ihmissuhteet, ei tavaroiden haaliminen. Ilo tuottaa iloa. Kun paiskit töitä saadaksesi omaisuutta, unohdat usein ihmissuhteet. Joten kun olet saavuttanut unelmasi, sulla ei ole enää mitään muuta kuin tavaroita - tyhjä elämä.
Tiedätkö, olen itse ollut siinä tilanteessa, että ahdistus ja alakulo on ollut minun oletusolotilani jos niin voi sanoa :) Se on pelottavaa, kun nauru tuntuu vieraalta ja suru kotoisalta. Etkä pääse siitä pois vaikka kuinka haluaisit. Onnellisuus-kohdassa lukee No option. Mun kohdalla tarvittiin vielä suurempi kriisi sekä ystävien apu että pääsin takaisin jaloilleni. Eli shokkihoitoa ja päälle paljon positiivisuutta :)
Miks luulet et jotkut sun turinoistas välittäis?
siis tässä tämä viesti. olen menossa ulos ja taatusti tunnet minut. huomasin että käväsit nelikymppisten sivuilla..siellä minä. eli siis veljesi vaimo. jouni nukkuu ja muksut on pystyssä. :)ja minähän olen aina onnellinen. sinä et voisi tehdä sanoillasi onnelliseksi. (ja minä olen huppelissa) :)
ja voi jeesus huomasin ny vasta että tää hittolainen näkyy sitten jokaisella..huah. hyvä minä.
ihan vakavissasi itsemurhaa mietit - toivon niin!
Kerää ne hyvät palaset (raha, terveys, ystävät, työ, koti...mitä ikinä Sinulla onkaan) yhteen koppaan ja mieti, mitä niillä voisit tulevaisuudessa tehdä.
Ellet jaksa yksin miettiä - hae apua!
Olen menettänyt aikojen kuluessa kolme ex-työtoveria heidän oman kätensä kautta, joten olen miettinyt asiaa paljon - eräs heistä oli minulle erityisen hyvä kaveri.
Hänen surullinen ilmeensä viimeisellä tapaamisellamme (ilmoitin, että en voi joulukiireiden vuoksi lähteä bailaamaan kaupungille) seuraa minua loppuikäni. Hän ampui itsensä autoonsa seuraavana päivänä...
Ihmettelin tavatessamme mielessäni, miksi hän (ei sanonut ääneen) pahoitti selvästi mielensä...
Heidän elämäntarinansa/takaiskunsa olivat erityyppisiä, mutta kaikkia heitä yhdisti eräs asia: ylpeys/rankka itsekritiikki. He eivät pystyneet puhumaan oikeista ongelmistaan, sillä se olisi ollut tappion myöntämistä?
Itsemurha on tavallaan rohkea teko, vaikka pakenemistarkoituksessa tehty...
Kunnioitan heidän päätöstään ja muistan heitä lämmöllä.
Kuulostanee kornilta, mutta ikinä ei tiedä mitä seuraavana päivänä voi...
Ehkäpä Sinun kannattaisi alkaa katsella ympärillesi uuden ihmissuhteen toivossa?
Toivon Sinulle kaikkea hyvää:)
kallioleikkauksesta:
Olin 80-luvulla sairaalassa (sormeni jänne poikki) ja samassa huoneessa kanssani oli nuori nainen, joka oli ollut aiemmin koomassa kaksi kuukautta ja leikattu useita kertoja. Silloin häneltä poistettiin jokin metallituki sisuksista.
Hän oli ollut koulunsa päättäjäisjuhlissa kolmen toverinsa kanssa - seurusteleva pari ja eräs toinen nuori nainen. Tytöt istuivat auton takapenkillä ja pariskunta etupenkillä - mies ajoi.
Kesken matkan pariskunnan riita yltyi hirveäksi ja mies ajoi tahallaan päin kallioleikkausta (Parkanon suunnalla) - pariskunta kuoli ja tytöt vammautuivat hengenvaarallisesti - toiselta tytöltä jouduttiin mm. amputoimaan jalka yläreidestä.
että sinun kannattaa edes ajatella moisia autojuttuja.
Jos et ole tyytyväinen elämääsi, sinun täytyy tehdä jotakin. Niin kauan kun en teet mitään, on suunta alaspäin, kun teet jotain itsesi auttamiseksi, alkaa "toipuminen". Lapset on otettava huomioon, mutta terveellä tavalla. Jos tekee muutoksia, on myös lasten elämässä muutos. Eikö avioliitolle voi tehdä mitään? Näetkös, ei ero aina ole "onnellisin" ratkaisu.
Tätäkö tämä on ja tätäkö se tulee olemaan?Silloin tein ratkaisun ja lähdin "lätkimään".
Nyt 40-kymppisenä, kymmenenvuoden jälkeen vasta arvostan sitä, mitä minulla silloin oli ja mistä luovuin, saadakseni "sisältöä" elämääni.
Matkusteltua tulee paljonkin ja aina käy mielessä kuinka mukavaa tämä olisi hänen kanssaan jakaa...
Jos puolisosi on ystäväsi, kannattaa aloittaa sisäremppa, kulissithan ovat jo kunnossa. : )
kannustus koko aihepiirissä.
Tuo viimeinen lause oli hyvä :)))))))
Olen samaa mieltä, ensin pitää antaa suhdelle kaikkensa, vasta kun se tie on kuljettu loppuun kannattaa harkita eroa. Apuakin saa nykyisin, jos vain tajuaa pyytää.
Aika kevytmielisesti täällä suhtaudutaan toisen hätään. Miksi ei aloittaja olisi tosissaan?. Enemmän kuin loukkaantuu autokolarissa, tappaa vuosittain joku ihminen itsensä.Itsemurhia tapahtuu n. 1400 vuodessa.
Elämä voi jokus olla niin tukossa. Ymmärrän sen ja pidän sitä yhtenä hienona mahdollisuutena poistua tästä elämästä, jos kerran ei enää jaksa.
Toivon, että ajattelet niin, että se ehtii tehdä myöhemminkin, sitten vasta kun on ihan varma.
Mitä muuta tapaa olet miettinyt?. Tuo kallioleikkausjuttu on aika raju? Eikö olisi jokin helpompi tapa?
Mitä ikääsi tulee, olet tosi hyvässä iässä. Kaikki jännittävä on vielä edessäpäin. Sanon tämän ihan kokemuksesta
toivottavasti kannusti, ja jos muu ei auta niin baarikierros lähiö baareihin... : )
Autolla kallion seinään; ei tuollaisia pidä ajatella. Koskaan ei asiat ole noin huonosti. Usko pois.
Mieti tilannettasi ihan rauhallisesti. Ja järjellä. Ehkä kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kertoa toiselle osapuolellekin missä mennään.