Moi. Tuotanoin....en tiedä aikooko kukaan lukea tätä, mutta kirjoitan silti. Itselleni ehkä. Ajattelinpa vain kirjoittaa tänne kun kukaan tuskin tunnistaa minua heh;). Niin. Siis olen yksinäinen nuori tyttö pk-seudulta. Harrastan lenkkeilyä ja salilla käyntiä. Asun Espoossa ja käyn Helsingissä koulua ja siellä ovat kaksi kaveriani. Ystäviä minulla ei ole, ei ole ollut vuosiin. Nyt kesällä olen tavannut yhtä kaveriani kerran. Kun olin menossa Helsinkiin, joudun melkein raiskatuksi. Mukavasti tämä kesä alkoi.
Viime syksynä (onko siitä jo niin kauan aikaa??)melkein tapoin itseni. Masennus. Siksi jouduin, tai menin psykologille. Ehkä se pelasti minut. Who knows? Nyt koulu on alkanut mennä parempaan suuntaan ja masennuskin häipynyt(?) Nyt minulla on jonkinlainen syömishäiriö kai. Anoreksia ehkä, en tiedä. Helvetiksi sitä voi kuitenkin kutsua. En ole onnellinen. Tavoittelen ainakin jotakin suurempaa; olen perfektionisti.
Nykyään tuo yksinäisyys ei enää haittaa samassa määrin kun olen ollut yksinäinen niin monta vuotta. Mutta ne, jotka lukevat tätä, haluaisivat varmaankin tietää tuon otsikon tarkoituksen. Elokuvassa Punainen Lohikäärme(Red Dragon)on päähenkilö nimeltä Francis Dolarhyde. Jollakin tavalla lohduttaudun ajatuksella, että minusta tulee tuo onneton mies, joka asuu isossa karatanossaan yksin. Itseasiassa huomaan itsessäni jo hieman samanlaisia luonteenpiirteitä. Tai sitten ajattelen, että tuollainen Francis Dolarhyde tulee ja alistaa minua kun olen sen ansainnutkin......sairaita ajatuksia, mutta niin taidan itsekin olla sairas......
En tiedä oliko tällä viestini kirjoittamisella paljonkaan tarkoitusta. Haluan purkaa sydäntäni ehkä jollekin kun olen niin estynyt. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta ihmisiin (hylätyksi tuleminen on suurin pelkoni)ja olen muutenkin syrjäänvetäytyvä. Mutta ei ihmisiä seurani kiinnosta. Ehkä puheenaiheeni ovat tylsiä? (luen paljon)En tiedä.
Jos joku lukee tämän, se on hyvä. Jos kukaan ei lue tätä, sekin on hyvä. Kumpa joku tulisi ja korjaisi minut tästä maailmasta. Anteeksi että olen olemassa.
Tyhjänpäiväinen monologi on omistettu rakkaalle Francis Dolarhydelle.
Viime syksynä (onko siitä jo niin kauan aikaa??)melkein tapoin itseni. Masennus. Siksi jouduin, tai menin psykologille. Ehkä se pelasti minut. Who knows? Nyt koulu on alkanut mennä parempaan suuntaan ja masennuskin häipynyt(?) Nyt minulla on jonkinlainen syömishäiriö kai. Anoreksia ehkä, en tiedä. Helvetiksi sitä voi kuitenkin kutsua. En ole onnellinen. Tavoittelen ainakin jotakin suurempaa; olen perfektionisti.
Nykyään tuo yksinäisyys ei enää haittaa samassa määrin kun olen ollut yksinäinen niin monta vuotta. Mutta ne, jotka lukevat tätä, haluaisivat varmaankin tietää tuon otsikon tarkoituksen. Elokuvassa Punainen Lohikäärme(Red Dragon)on päähenkilö nimeltä Francis Dolarhyde. Jollakin tavalla lohduttaudun ajatuksella, että minusta tulee tuo onneton mies, joka asuu isossa karatanossaan yksin. Itseasiassa huomaan itsessäni jo hieman samanlaisia luonteenpiirteitä. Tai sitten ajattelen, että tuollainen Francis Dolarhyde tulee ja alistaa minua kun olen sen ansainnutkin......sairaita ajatuksia, mutta niin taidan itsekin olla sairas......
En tiedä oliko tällä viestini kirjoittamisella paljonkaan tarkoitusta. Haluan purkaa sydäntäni ehkä jollekin kun olen niin estynyt. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta ihmisiin (hylätyksi tuleminen on suurin pelkoni)ja olen muutenkin syrjäänvetäytyvä. Mutta ei ihmisiä seurani kiinnosta. Ehkä puheenaiheeni ovat tylsiä? (luen paljon)En tiedä.
Jos joku lukee tämän, se on hyvä. Jos kukaan ei lue tätä, sekin on hyvä. Kumpa joku tulisi ja korjaisi minut tästä maailmasta. Anteeksi että olen olemassa.
Tyhjänpäiväinen monologi on omistettu rakkaalle Francis Dolarhydelle.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä sä opiskelet?! Vaikutat tosi fiksulta ja tiedät mitä susta tulee aikuisena. Olet varmasti melko nuori vielä. Älä mieti liikaa tulevaisuutta, vaan elä hetkessä. Varmasti löydät samankaltaisia ihmisiä ympäristöstä, ehkä opiskelukavereita. Jos ahdistaa liikaa, niin mene lääkäriin(?!) niin saat helpotusta elämään. Ahdistus ja epätoivo kuuluu nuoruuteen ja se menee ohi, usko pois.
Sitähän se isä minulle aina tolkuttaa että olet niin fiksu ja samaan syssyyn haukkuu idiootiksi. Minä menen 10-luokalle ensi syksynä. On sinne meidän luokalle tulossa joitakin uusia oppilaita se pitää minua nyt urheilun lisäksi hengissä. Olen siis käynyt psykologilla viime syksystä lähtien. Toivottavasti se loppuu pian.
kiinnostunut rakkauden ja pahuuden yhteydestä? sarjamurhaajat ovat sinänsä mielenkiintoista porukkaa,että ovat kaikki olleet yksinäisiä.olen myös itse ollut kauan yksin ja olen huomannut alkavani vihata ihmisiä.saapas nähdä milloin sekoan.täytyy sanoa että suhtautumiseni kaikkeen rakastamiseen on muuttunut.en ole oikeastaan jos rehellisiä ollaan ikinä siihen pystynyt uskomaan.johtunee siitä kun heti alun alkaen jäin sen ulkopuolelle.mutta en ole mielestäni paha.kun tulen tieni päähän en ota minkäänlaista vastuuta hirmuteoistani.olemme vain muurahaisia keossa.emme mitään muuta.rakkaus tuhoaa yksinäiset.
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit "rakkauden ja pahuuden yhteydellä", mutta se kuulosti erikoiselta. Kaipa tämä yksinäisyys tekee ihmisen hulluksi. Olen itsekin, jos tulkitsin oikein, jäänyt "rakkauden ulkopuolelle". Minua alkoi tosissaan kiinnostamaan tuo viestisi. Onko sinullakin jonkinlainen "suunnitelma" tulevaisuudestasi? Siis samanlaisia ajatuksia kuin minulla? Vihaan myös ihmisiä.....
tämä on vain katkeruutta.tai no sitähän se on 100 prosenttisen varmasti.mutta kyllä toi yksinäisyys on pahinta mitä miehelle voi sattua tässä maailmassa.toivottavasti et sinä kumminkaan antaudu suosiolla.olen sinua vähän vanhempi ja ehkä vähän enemmän katkeroitunut.hirveät voimat tuntuvat välillä jylläävän sisällä.sitä ajan myötä alkaa vihaamaan kaikkea kaunista ja hyvää.,koska kaikki kaunis sattuu yksinäiseen sieluun.ja on todella tuskallista huomata kuinka pinnallisia me olemme.kaikki yksinäiset tuntuvat muuttuvan "pahoiksi".joskus herää ajatus että olenko ollut paha jo alusta alkaen ja siten jäänyt yksin.ainut lääke pahuuteen on rakkaus ja kaikki sitä eivät löydä.mutta haluan olla rakastettu ja hyvä niinkuin kaikki muutkin.se on vain vaikeaa,kun muu maailma tuntuu väittävän päin vastaista.vielä on vähän toivoa mutta se on aika pientä.mutta sinähän olet vielä nuori.katso rauhassa josko sinusta olisikin jonkun mahdollista pitää.meitä tosi luusereita on kumminkin aika vähän.jos läydät rakkauden niin eiköhän paha olokin poistu.näin joskus unta jossa joku sanoi että ainoastaan jumalan rakkaudella on väliä,mutta herättyäni ei minulla ollut sen parempi mieli :(
Niin....kyllähän se varmaan on katkeruutta. Mun ajatusmaailma on aivan samanlainen kuin viestissäsi. Esimerkiksi.....en tiedä pitäisikö nyt kirjoittaa tähän mutta......hmm.....en tiedä. Kyllä minäkin haluan olla rakastettu, mutta nykyään olen pyrkinyt tukahduttamaan nekin tunteet. En ansaitse sellaista. Ja tuntuu, että ainoa muoto, jolla saan rakkautta, on väkivalta. Kuulostaa hullulta, mutta kun vanhempani ovat tehneet/tekevät minulle henkistä väkivaltaa, he rakastavat, se raiskausyritys, mitä se tyyppi sitten oikeasti halusikaan jne. Kaikki johtaa ainaa samaan. Nimimerkki taisi hämätä, mutta olen tyttö.......haluaisin kyllä olla poika. Tai mies. Minkäikäinen muuten olet?
että mitään muuta en elämältä halua,kuin saada tietää että olisimme muutakin kuin muurahaisia keossa.haluan uskoa että olisin ansainnut kurjuuteni että voisin sen helpommin kärsiä.ehkä tosiaan olen rakkauden alapuolella.kuollessani haluan jonkun sanovan että olet suorittanut syntisi.ehkä saisin uuden alun?kuka tietää,mutta uskoni on heikko koska en näe ihmisissä mitään hyvää tai jumalallista.on tuskallista ajatella että kärsii vain sen tähden että on huonompi kuin muut.haluan uskoa että olen vain "vankilassa".onhan tämäkin sairasta haluta uskoa että jumala rankaisee.mutta silloin olisi toivoa saada uusi mahdollisuus.usko on vaikeaa,koska maailma oksettaa.
ole hyvin elämä alkanut :( olen 25 vee. mutta ei väkivalta ole rakkautta.se on juuri sen vasta kohta.mutta yhteys niillä on toisiinsa.rakkauden kääntö puoli on viha tai inho tai mikä nyt lie.tuskin sulla ihan smat ajatukset kuin mulla on koska mun ajatukset on nii mätiä ja katkeria että ihan itseäkin hirvittää.mutta en oo aina ollu tällanen oon vaan vuosien yksinäisyyden tulos.oo sä vaan tyttö :) ei se elämä sen helpompaa poikanakaan oo :) minkä ikänen sä oot?
Tiedän että väkivalta ei ole rakkautta. Mä luulen tietäväni mitä sä tarkoitat sillä, että ne sun ajatukset on niin mätiä ja katkeria. Mä en nyt viitsi tähän kirjoittaa kun muut vois ajatella että heitän jotain provoo tai sitten viesti voitais poistaa. Mutta mulla on sellaisia ajatuksia joita kenelläkään ei pitäisi olla. Ja mitä kaikkea sitten niihin liittykään.....Mä täytän kohta 16, olen siis vielä 15.
tee mitään harkitsematonta ku oot vielä noin nuorikin.ehkä se muuttuu kohta paremmaksi.muista aina et suurimmasta osasta ihmisiä tulee ihan onnellisia.suuri todennäkoisyys on että kuulut siihen joukkoon.onks sulla mitään tiettyä syytä miks sulla on paha olla?hyvä et oot käyny kumminki lääkärissä.mitähän ne sun ajatukset on?
En tiedä kiinnostaako sua oikeasti mutta.....no......antaa mennä. Eihän kannata sonnustautua valepukuihin maailmassa, jossa häpeällä ei ole enää merkitystä. Minä kiihotun väkivallasta. Tulipahan sekin sanottua sitten.
Ettekö huomaa, että itse suljette oven kääriytymällä vain ja ainoastaan oman kallisarvoisen napanne ympärille. Kokeilkaapa kerrankin vaihtaa näkökulmaa: miettikää miten voisitte olla ystävällisiä tai ilahduttaa jotain toista ihmistä!
Se on tie pois tuskaisesta yksinäisyydestä, ei sairas väkivalta joka vie kauheuteen ja kurjuuteen, ja vahingoittaa muitakin ihmisiä!
On paljon ihmisiä, joita eivät vanhemmat ole rakastaneet, itsekin olen kipuillut ko. asioiden kanssa, mutta sen ei pidä antaa lannistaa itseään.
Jos ei ole rakastettu, ei hyvä, mutta so what!
Kyllä pärjää silti!
niin moni muukin.onhan tutkittu joskus että seksillä ja väkivallalla on yhteys.kiihotutko väkivaltaisesta seksistä,vai itse väkivallasta?
on mitään puhunut?
Tiedän että se on yleistä, että monilla on raiskausfantasioita yms. Mutta vastaus on, että kiihotun molemmista. Tuo jälkimmäinen......mitä enemmän noita asioita ajattelee, sitä enemmän vain haluaa ja niin edelleen.
...........niin. tuo otsikko.
No jos olisit tullut silloin raiskatuksi, niin se olisi ollut sinulle varmaankin unelmien täyttymys.. huh huh
Kerropa niistä sun jutuista. Kiinnostais tietää jos mitenkään pystyt avautumaan.
Elikkä siis jos jollain on jotakin asiaa niin sitä voi lähettää osoitteeseen [email protected].
Annatko kenkää sellaiselle miehelle joka ei hakkaa sua sekstailessa ja muutenkin?
En mä nyt ihan mitään tollaista tarkottanut......mutta en ole kyllä kokeillutkaan. (eikä muuten ollut sitten mikään vihjaus)
Sellaisestahan sä seksin aikana väitit haaveilevasi. Tuskin kukaan tervejärkinen mies sellaiseen edes suostuisi. Ajattelin vaan että mahtaakohan sua harmittaa jos tapaatkin miehen joka tykkää hellyydestä ja kauniista sanoista.
Jaa ihan uusi sana mulle tuo hellyys....mitäköhän se tarkoittaa? Tai kauniit sanat? En ole lyhyen elämäní aikana kumpaakaan saanut kokea joten.........?????????
pikkusta mussua.jos sanon jotain nättiä sulle?mitä haluisit kuulla?
No sano vaik mitä mieleen juolahtaa.
olet mielenkiintoinen persoona. ja kuulostat nätiltä :) pusuja sulle
kiitos. :)pusuja sullekki ;)