nyt loppuu tää

Juuri näin. Kannattaakin varmaan. Se on vain nestettä jota elimistöstä poistuu, joten ne tulee samantien takas (plus yleensä vielä korot päälle). Ja sitten sulla tulee entistä pahempi olo vain, että onnee yritykseen, sua on varoitettu.

Nimim. kokemusta on kun yrittää laihduttaa nopeasti.

Entäs kun huomaatkin että ne kilot kadonneena sun fiilis ei olekaan yhtään parempi? Olo on tajuttoman heikko viikon vesilinjan jälkeen ellet ole jo sairaalassa. Lisäksi kilot tulevat seuraavalla viikolla takaisin.

Mitäs jos hakisit apua? Mene vaikkapa ravitsemusterapeutille ja suunitelkaa yhdessä sulla normaali ruokavalio jota noudatat? Mene terapiaan. Ei sun paha olo lähde kiloja karistamalla pois.

Tsemppiä taisteluusi sairautta vastaan.

entistä kovempi ahmimisen himo. Viikon paastolla toki kiloja karisee, mutta kun päivän ahmit koitoksen päätteeks, niin käteen jää vaan muisto hirveästä rääkistä prikulleen entisenkaltaisen "punkero" kropan sisällä. Oon ite moninkertainen kokeilija. Syömishäiriöni on alkanut anorexialla, joten paastoaminen on mulle melko yksinkertaista, mutta kun vaivana on nykyisin myös bulimia, niin paastoilu ei auta mitään.

hei, pakko vastata tähän, vaikka mä en yleensä harrasta näitä. mutta ehkäpä tästä vois olla hyötyä vaikka mulle itselleni, tai sit jollekin muulle. sun jutun luettuani tuli kauhea olo! juuri noi mäkin ajattelen: kun vaan sais äkkiä ylimääräiset kilot pois, sen jälkeen koko ahdistava, suuri, vuosia kestävä ongelma häviäisi pään sisästä. fiilis ois niin uskomaton, ettei tulis mieleenkään ahmia, enää koskaan! ja elämä hymyilis, olisin hoikka ja kaunis ja energinen ja ah, niin onnellinen! näin mäkin ajattelen, joka päivä. mutta kun luin tämän jutun jonkun muun kirjoittamana, tajusin miten naurettavalta se vaikuttaa! ensin on poistettava ongelma... sen seurauksena takuulla painokin tasaantuu ja palaa normaaliin. ongelman taas saa poistettua ainoastaan normaalilla, tasapainoisella ja ravitsevalla ruokavaliolla ja avulla... oli se sitten terapiaa, kavereiden kanssa juttelua, ihan mitä vain. mutta uskon että yksin, pitämällä kaikki sisällä, tällaisesta ei selviä. on jaettava kokemukset jonkun kanssa ja pohdittava, miten tähän on jouduttu. aivan, helpommin sanottu kuin tehty. en ole mäkään vielä hakenut apua... olen koittanut itsekuria ja suurta tahdonvoimaa, mutta taidan olla heikko ihminen minäkin, koska vielä ei ole onnistunut! unohda siis noi paastot ja yritä järkevämmällä, terveellisemmällä tavalla. voimia sulle oikeen paljon, ja kaikille muillekin saman ongelman parissa kamppaileville. joskus tämän on pakko loppua... ja sitä odotellessa päivä päivältä vahvemmaksi ihmiseksi :)