Ajeltiin tässä vaimon kanssa uusia omakotitaloalueita. Yritettiin löytää malleja loppusuoralla olevan talopakettiprojektimme maalasta ja pihakiveystä varten.
Masentavaa katseltavaa etupäässä. Jokainen näköjään saa valita värimallinsa ihan omasta päästään. On porkkalan sinistä, marjapuuron punaista ja turkoosia sekä sitten muutamaa niin kummallista väriä, ettei niille taida löytyä edes nimeä. Pitkän valintaprosessin tuloksia varmaan lähes kaikki. Joku tietenkin on saanut halvan jäännöserän jotain synkän väristä lateksia.
Pihakiveyksistä oli yritetty tehdä taideteoksia. Taiteilijaksi ei kuitenkaan kannata alkaa jos ei ole kykyjä. Eriväristen kivien rauhattomat yhdistelmät eivät välttämättä ole kovin edustavia.
Aika moni on koristellut talonsa kaikenlaisilla puutyötaidon näytteillä. Päätykoristuksia, pitsisiä vuorilautoja jne. Ostettiin, kun talokauppias tarjosi edulliseen hintaan.
Vääjäämättä tulee mieleen, että rakennusmääräyksiä pitäisi tiukentaa. Rakentaja saisi lähinnä päättää siitä millainen talo on sisälta ja kaavassa pitäisi olla tarkat määräykset ulkoasusta.
Perustelen tätä sillä, että kun itse istuu sen kammotuksensa sisällä ja katsoo aamukahvipöydässä ulos ikkunasta, niin näkee naapurin talon, eikä omaansa. Siinä sitä sitten naapurin kanssa tuijotellaan uudella puuttomalla omakotialueella ja tuumitaan yhdessä, että "onpa kauhen mörskän tuokin tehnyt".
Määräykset muuten helpottaisivat meikäläisenkin elämää. Lukisi vain rakennusluvasta tai kaavasta talon värisävyt ja alkaisi vedellä väriä seiniin.
Masentavaa katseltavaa etupäässä. Jokainen näköjään saa valita värimallinsa ihan omasta päästään. On porkkalan sinistä, marjapuuron punaista ja turkoosia sekä sitten muutamaa niin kummallista väriä, ettei niille taida löytyä edes nimeä. Pitkän valintaprosessin tuloksia varmaan lähes kaikki. Joku tietenkin on saanut halvan jäännöserän jotain synkän väristä lateksia.
Pihakiveyksistä oli yritetty tehdä taideteoksia. Taiteilijaksi ei kuitenkaan kannata alkaa jos ei ole kykyjä. Eriväristen kivien rauhattomat yhdistelmät eivät välttämättä ole kovin edustavia.
Aika moni on koristellut talonsa kaikenlaisilla puutyötaidon näytteillä. Päätykoristuksia, pitsisiä vuorilautoja jne. Ostettiin, kun talokauppias tarjosi edulliseen hintaan.
Vääjäämättä tulee mieleen, että rakennusmääräyksiä pitäisi tiukentaa. Rakentaja saisi lähinnä päättää siitä millainen talo on sisälta ja kaavassa pitäisi olla tarkat määräykset ulkoasusta.
Perustelen tätä sillä, että kun itse istuu sen kammotuksensa sisällä ja katsoo aamukahvipöydässä ulos ikkunasta, niin näkee naapurin talon, eikä omaansa. Siinä sitä sitten naapurin kanssa tuijotellaan uudella puuttomalla omakotialueella ja tuumitaan yhdessä, että "onpa kauhen mörskän tuokin tehnyt".
Määräykset muuten helpottaisivat meikäläisenkin elämää. Lukisi vain rakennusluvasta tai kaavasta talon värisävyt ja alkaisi vedellä väriä seiniin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ymmärrän sinua. Menee varmaan hermot, kun ajelee päivät pitkät katselemassa toisten taloja. Tuosta värihommasta sen verran, että mielestäni alueiden pitää olla yhtenäisiä, mutta ei joku toinen voi sanoa toiselle, mikä väri on oikea. Koska ne ovat makuasioita
En itsekään ymmärrä kuorrutusta ja pitsikrumeluureja, mutta anna olla. Makunsa kullakin. Ei teidän ratkaisunnekaan välttämättä miellytä kaikkia. Outo on suhteellinen käsite.
taloa valmiiksi jos noin ahdistaa loppumetreillä.
Toisaalta sellainen todella yhtenäinen asuinalue on tappotylsä.Miettikää nyt jotain Tampereen Pispalaakin, sinne sai rakentaa vaikka naapurin niskaan, ja tönöt ovatkin sitten pitkittäin ja poikittain ja vaikka minkälaisilla julkisivuilla. Ja niin on suojeltua ja rakastettua. Minua ihmetyttää se että kaupungeissa ei saa rakentaa puutaloja ja kivitaloja vierekkäin tai kattomateriaalejen pitää olla yhtenäisiä. Korkeusrajoitukset ymmärrän valon kannalta ja huonoa makua tietysti löytyy pitsikoristeista, mutta kyllä sellanen pellon laidalle pykätty 90-luvun yhtenäinen paritaloghettokin on julmetun ruma.
Eli, kumpi merkitsee asukkaalle enemmän. Se mitä on talon sisäällä va se mitä on ulkona. Ikkunasta näkyy vain naapurin talot, ei oma. Kysymys erikoisuuksissa on sairaasta näyttämisen halusta. "Kyllä varmaan naapurit kadehtivat".
Tosiasiassa usein kärsivät ja naureskelevat. "Mikähän tuli, että tuommoinen piti laittaa".
Tarkemmat määräykset vaan, mutta hyvän arkkitehtisilmän harkinnalla.
esimerkiksi:
- kattokulma = 1:2
- julkisivu oltava rapattu
- värin oltava okra
- asuintiloista väh 40% yläkerrassa
Tällainen tuli vastaan tosielämässä, jotenkin itse koin tuon "hieman" rajoittavaksi mutta onhan se kiva ettei naapurilla ainakaan ole erilaista?
Ihan vaan tiedoksesi, että jos meillä päin ajelit, niin kaavassa määrätään kadun jokainen talo eri väriseksi.
... että ihan vaimon kanssa ajelitte ja omalla pettämättömällä maullanne arvioitte. Elätte väärällä vuosikymmenellä - 80-luvulla monilla paikkakunnilla keskusjohto määräsi kaikki korttelin talot suurinpiirtein samannäköisiksi - verhoilla haettiin sitten yksilöllisyyttä.
Isäukko aikanaan joutui rakentamaan sellaiselle alueelle ja monien mielestä kyseinen alue on tylsä, ja se tosiaan on.
Itse juuri rakensin alueelle, jossa on taloja 40-luvulta näihin päiviin. On tasakattoisia tiilitaloja, kaksikerroksisia puutaloja, pakettitaloja ja ihan "omasta päästä klubiaskin kanteen suunniteltuja" pitkästä tehtyjä ja kaikki oman värisiä, piristäviä. Ja ikinä en vaihtaisi alueita isäukon kanssa.
Mielestäni omakotiasumisen viehätys on just siinä, että omalla pihalla saa tehdä omia juttuja. Yhtään ei purista, vaikka naapuri tekisi kuinka taiteellisen talon tahansa. Kaipaamasi rakentamismääräykset on just hunajaa tuollaisille, joiden oma maku on ainoa ja oikea. Minusta ne on perseestä - nuorisokielellä, niinku.
Keskitä huomiosi omaan taloon, pihaan ja viihtymiseesi, äläkä vahdi naapureitasi, ne omalla pihallaan ja maallaan.
Tais osua Juhaa leukaan. Taisit olla juuri kahvilla siellä oksetuksessasi.
niin monta kuin on lausujiakin. Itse vältän kuvailemiasi paikkoja, joissa tyylien kakofonia lyö silmille. Etenkin pk-seudulla niitä valitettavasti löytyy pilvin pimein. Pahimmasta päästä lienee Nöykkiö, jossa rm-talon takapihalla saattaa komeilla 70-luvun 1-kerroksinen tasakatto ja 2000-luvun 2-kerroksinen kivikammotus. Ja "tontit" ovat tilavia 400 m2:n lämpäreitä.
täydentämään laadittu rakentamistapaohje, jossa oli suosituksia ulkoväreistä, kattomateriaaleista jne. Helpotti elämää pirusti, kun ei tarttenut miettiä liikaa asioita, vaan valitsi ohjeen suosituksista.
lisää kun äiti valitsi mitkä vaatteet laitat tänään töihin päälle. Ei tarttenut miettiä liikaa..
ja omalla maullaan. Aivan varmasti teidänkään valitsemat ratkaisut eivät kaikkia tule miellyttämään. Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Parempi kun keskittyy omiin tekemisiinsä ja antaa muiden tehdä mitä nyt sitten tykkäävätkään tehdä ja olla tekemättä.
sais aikaiseksi määrittää edes lattia- ja pihakorot. Ei tarvitsisi itse ihmetellä 7-naapurin kanssa, että mille korolle nyt mikäkin pihan nurkka sitten tehdään...
On totta, että se mikä miellyttää yhtä, ei ole ehkä toiselle mieliksi. Kummallisuuksissa on usein taustalla joku näyttämisen halu. Jos asemakaavaan kirjataan tarkasti kattomallit, värit, määräykset erilaisista koristuksista jne, jää rakentajalle vielä mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Erityisesti siellä sisällä, mutta myös pihalla. Ja on, niinkuin joku totesi, vähemmän riitelemistä naapurin kanssa. Ja parempi mieli kaikilla.
Olen myös ajellut ja katsellut uusia taloja. Miksi sotketaan eri tyylejä mauttomasti: suorat kulmat ja ympyrät ja koristeelliset kaiteet? Mikäli valitaan puusepän kauniisti veistämät parvekekaiteet, päätykoristeet ym. pitää talon muutenkin edustaa em. tyyliä. Kaikista ei ole maisema-arkkitehdeiksi se pitää ymmärtää. Eihän kaikki pidä graffiteistakaan. Tehtäköön sisällä omia ratkaisuja mielin määrin ja ulospäin siisi kaunis, enemmistön silmiä hiveleviä ympäristöjä (taajama alueella, metsätalot asia erikseen). Uskon että maisema-arkkitehdit osaavat tämän ja ovat alansa ammattilaisia . Jotkin yhteiset puitteet on rakentamisessakin oltava . Nauraahan meille kohta jonaurismaan risuaidatkin.