Tuulenvire lempeä.
Meren suolasta kostea.
Kasvojani hipaisee.
Hiuksillani leikittelee.
Laskevan auringon kauneus.
Hetken sen rauhallisuus.
Niin vähän on kauneutta enää.
Niin vähän mitään hellää.
Annan muistojeni viedä.
Sinne missä kaikki oli hyvin.
Sinisen metsälammen rannalle.
Puhtaan puron äärelle.
Levollisen luonnon keskelle.
Pois tästä hulluudesta.
Kaikesta mielipuolisuudesta.
Turvaan luontoäidin syliin.
Meren suolasta kostea.
Kasvojani hipaisee.
Hiuksillani leikittelee.
Laskevan auringon kauneus.
Hetken sen rauhallisuus.
Niin vähän on kauneutta enää.
Niin vähän mitään hellää.
Annan muistojeni viedä.
Sinne missä kaikki oli hyvin.
Sinisen metsälammen rannalle.
Puhtaan puron äärelle.
Levollisen luonnon keskelle.
Pois tästä hulluudesta.
Kaikesta mielipuolisuudesta.
Turvaan luontoäidin syliin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hautasi kauneus huokui
luonnon läheisyyttä,
luontoäidin helmassa
on hyvä olla -
rakastetun rinnalla.
Hyvää iltaa sinulle ja
rakkauden hipaisuja.
Juu, se oli vähän tällainen kannanotto tähän nykymaailman menoon. Runoni syntyvät monesti kaipuusta, sekä uskosta ja toivosta parempaan