Minulla on jo yli puoli vuotta ollut käsittämätön tarve päästä kihloihin poikaystäväni kanssa, jonka kanssa asun yhdessä. Emme ole seurustelleet kuin vasta puolitoistavuotta, mutta mielestäni ajankohta olisi mitä sopivin kihlautumiselle. Poikaystäväni ei kuitenkaan haluaisi mennä vielä vaan vasta vuoden päästä. Mitähän tästä pitäisi ajatella. Olisikohan mitään tapaa lämmittää hänet haluamaan kihlautumista jo aiemmin, vai olisiko parasta lopettaa kokonaan kihloista puhuminen ja toivoa, että kosinta todella tulisi vuoden päästä? Mutta kun minä haluaisin sen nyt ja heti...
Kihloihinmenokuume
Haluaa kihloihin
172811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
TE elätte parisuhdetta YHDESSÄ. Asiat tapahtuvat siinä tahdissa kuin te YHDESSÄ päätätte.
Odota, että elämäsi mies on samassa elämänvaiheessa kuin sinäkin, kaikki ajallaan.
Älähän hättäile.
Kihloihin meno ei ole autuaaksi tekevä olotila, eikä se teidän suhdettanne suuntaan taikka toiseen muuta. Ehkä miehesi on omani kanssa samoilla linjoilla; kun mennään kihloihin, päätetään samalla hääpäivä - ja ehkä hän (tai sinäkään?) ei ole vielä valmis tekemään tuota päätöstä?
KESKUSTELKAA asioista, YHDESSÄ.
Empä olekaan tullut miettineeksi tai kysyneeksi, mitä kihlautuminen miehelleni tarkoittaa. Minusta se tarkoittaa lupausta yhdessäolosta ja avioliitosta mutta ei silloin vielä tarkkaa hääpäivää tarvitse sopia. Suhteemme on ihana, eikä siinä mitään vikaa ole, mitä haluaisin kihlautumisella paikkailla. Mielestäni kihlautuminen olisi vain sopiva tapa julistaa, että tässä on tuleva sulhoni.
Silti, vaikka kihloihinmeno on yhteinen päätös, toivoisin vinkkejä, miten sen kumppanin saa suotuisammaksi ajatukselle. Miten se toinenkin innostuisi kihloihinmenosta.
Miten painostaa hänet kihloihin? Nalkuta siitä joka päivä.
Kasva aikuiseksi.
Jankkaaminen ja taivuttelu ei oo aikuisen ihmisen keinoja. Kyllä sen kundin tarttee ihan itte keksiä, että se haluaa sun kans loppuelämänsä viettää.
Aioa mitä voi tehdä, on olla avoin sun omista tunteistas, että se tietää sun rakastavan ja sun olevan varma. Loppu menee painollaan.
Hhhhaaaahaa! Mainio pilkka-viesti, joka ei ilmeisesti kaikille mennyt ihan jakeluun. Niin, tästähän täällä on koko ajan kyse. Pakko päästä kihloihin ja naimisiin, muuten ei kai ole syytä elää. Niin, miksei?
Oli mainio tapa herätellä näitä rinsessoita päiväuniltaan, harmi vaan etteivät (yllättäen!!) tajunneet!
ärsyttävää kun kaikki on niin negatiivisia heti kun joku haluais kihloihin. Se on aivan normaalia että haluaa mennä kihloihin ja naimisiin. Se on sellainen "askel" elämässä. Tuntuvat pöhlöiltä sellaiset negatiiviset nalkuttajat täällä joilta heti nousee savua päästä jos joku haluaa kihloihin. Asiallisiin kysymyksiin asiallista vastausta.
Niin, nimenomaan askel. Joka otetaan yhdessä - ei mikään vonkaamisen tai kerjäämisen tai anelun aihe.
Ei täällä kukaan ole kihloihin menoa vastaan ollut, vaan sitä, että oikeesti joku pyytää neuvoja painostaa kundi johonkin, mitä se ei ILMEISESTI VIELÄ HALUA.
Mulla on ollu kihlakuume jo viime vuoden heinäkuusta asti, poikaystävä sanoi tuolloin, että on vakavasti ajatellut, että mentäisiin kihloihin, päivänkin päättänyt... Edelleen odotan...
Kysäsin tossa joku viikko sitten, että missäs ne kihlat viipyy? Kuulemma pelottaa eikä olekaan varma asiasta, sanoi, että kyllä mä ne kihlat saan, sitten joskus....
Toisaalta olen miettinyt, että entä sitten, kun joskus vuosien päästä hän kosiiikin? Entä jos en tiedäkään, mitä sanoa...
Kyllähän mä kiusottelen mun kultaani, että joko mennään kihloihin, jooko, johon olen saanut vastauksen, että hän siirtää kihlausta kymmenellä vuodella joka kerta, kun "ahdistelen" niistä kyselemällä. Leikkimielellä siis sanoi näin, mutta ymmärrän, että ei hän halua että "ahdistelen" kihlaushaaveillani.
Kultaasi vain pelottaa. Koeta jaksaa, jonain päivänä... Toivottavasti. :) Miehet on vähän hitaita näissä jutuissa. ;)
Nyt pikavauhtia kihloihin ja naimisiin. Lasta tulille heti kun mahdollista. Sit vaan velkavankilaan eli ostoon rivari, farmariauto ja kesämökki. Tuolla nopeutetulla tahdilla äijäsi pistää lärvisi ryyppyputken myötä viimeisen kerran remonttiin jo vuonna 2008 jonka jälkeen voit asustella hetken turvakodissa ja laittaa sitten eropaperit vetämään.
Olen aivan huugona kihloihin menoihin. En pysty enään mitään muuta ajattelemaan. Sormukset ja kosinta kummittelevat jo unissanikin. Olen sen sata kertaa jo kuvitellut miten mieheni sitten kysyy minua. Olen käynyt jo kaikki kaupunkimmme kultasepät läpi etsien sormuksia.
En varmaan kestä enään kauan, vaan pullautan kysymyksen itse. Olemme sopineet mennä kihloihin vasta kun mieheni valmistuu ammattiin, mutta siihen on vielä vuosi, enkä kestä niin kauan.
Olen jo niin valmistautunut, että tiedän jo tarkalleen, minkälaiset kirkkohäät ja kakun haluan. Menee vain koko kesä pilalle, kun täytyy potea kihla-kuumetta. Mitä jos minä kysyisin, vaikka tekstarilla?
Hei,
Luulisin että paras keino päästä kihloihin tai naimisiin on kun ei mainitse asiasta juuri mitään miehelle eikä ainakaan itse ehdottele mitään. Rakastaa vain miestä ehdoitta ja mitään vaatimatta, ja osoittaa rakkautensa.
Tietysti sen verran on kannattanut keskustella että onko toiselle tarkoitus esim. ollenkaan mennä naimisiin koskaan tms. Mutta muuten ei kannata yhtään painostaa vaikka mikä olisi.
- kihloissa oleva, mutta häitä toivoo jo...-
Kokemuksesta voin sanoa että ei kannata liikaa yrittää päästä kihloihin keinolla millä hyvänsä.Miehet haluaa usein tehdä päätöksen itse, eikä suinkaan suostua naisen ehdotukseen. Ja ainakin minusta se olisi paljon romanttisempaa että mies ehdottaa asiaa.Minä kyllä tiedän miltä tuntuu kun itse haluaa edetä nopeammin, mutta silloin kannattaa muistaa että ei vain minä haluan...minä minä...Ei pidä ajatella vaan itseään:)
minusta tuntuu että olisin painostanut poikakaveriani liikaa. tai en kyllä ole kuin muutaman kerran sanonut asiasta, mutta ehkä hän on ottanut asian eri tavalla.
nyt välillä kun menemme koruliikkeen ohitse, hän kysyy että mentäisikö katsomaan sormuksia. se tulee jotenkin niin yhtäkkiä se kysymys että se kuulostaa vitsiltä. en tiedä mitä tehdä. pitäisikö seuraavan kerran sanoa että mennään vain.
Keksi kuule ihan mitæ lystæææt jos vælttæmættæ haluat kihloihin, mutta EI tekstarilla! Et voi olla tosissasi. Kasva aikuiseksi, ennen kuin haluat kihlautua. Vain pentu voi olla niin tyhmæ ettæ edes ajattelee kysyvænsæ noinkin tærkeææ asiaa tekstiviestillæ. Eikö sinulle tosiaan se hetki merkitse mitææn kun pæætette joskus mennæ yhdessæ naimisiin. Mietipæ vielæ. Sinuna odottaisin kunnes miehesi kosii. Oletko tullut ajatelleeksi ettæ hæn ei ehkæ halua kanssasi kihloihin jos ei kerta itse ole pyytænyt. Ajattele myös kumppaniasi ælækæ vain itseæsi.
täälläkin löytyy yksi kihlauskuumeinen. Noin 2,5 vuotta seurustelua takana ja puolisen vuotta kihlakuume on ollut kova. Vaikka joskus kun tulevaisuuden suuntaviivoja mietittiin niin todettiin häiden olevan ajankohtaiset sitten kun molemmat on valmistuneita, eli vielä menee muutama vuosi.
Mutta silti jatkuvasti on sellainen tarve, että kun olisi niin ihana olla kihloissa, että voisi alkaa suunnittelemaan jo seuraavaa vaihetta.
Tää kihlauskuume on oikeesti melko rasittava. En ees halua ajatella, että millainen vauvakuume sitten on... :D Ehkä kihlauskuume on kova, kun sisimmässä tuntuu kaikki hyvältä, että tuo on se minun elämäni mies. Miksi enää odotella vuosia, kun voisi jo nyt tehdä asioita.
Mutta miehen kosintaa odotellaan. Arvioitu aika on todennäköisesti ensi kesänä, joten vuoden verran saan/joudun vielä kärvistelemään kuumeessani. :) Onneksi on ystäviä, jotka on samassa tilanteessa niin saa heidän kanssa sitten jutella asiasta.
Ja miehen painostamista en kannata. Me olemme välillä asiasta keskustelleet ja sitten olen taas muutaman kuukauden ihan hiljaa. :D (aina en kylläkään pysty siihen)
mentiin kihloihin 27.6.2006 muttei vielä ole sormuksia ostettu.eikä kenellekään kerrottu. alunperin sovittiin että sormukset ostetaan syksyllä ja sitten vasta kerrotaan kaikille. mutta. nyt minä haluaisin ostaa ne jo aiemmin ja kertoo kaikille HETI. mutta miekkonen ei. nyt oon ruvennu epäilemään josko se on vasta nyt äkänny mitä tuli kysyttyä...:(