Siskoni on 26 vuotias. Hän on aina ollut kovin hoikka. Viimeisen puolen vuoden aikana (miesystävästä eroamisen jälkeen) hän on alkanut laihtua vain enemmän ja enemmän. Jo vuosia hän on ollut suorastan ahdistavan liikunnallinen: Cyclingiä 4-5 kertaa viikossa, jopa pari kertaa päivässä ja salitreeniä siihen päälle.
Hän sanoo, ettei pidä mistään rasvaisesta ruuasta. Harvoin, kerran 2 kk:ssa, hän saattaa syödä jotain rasvaista, kuten hampurilaisaterian. Siis todistetusti. Hän sanoo syövänsä paljon karkkia, mitä itse en ole nähnyt, mutta voihan se paikkaansakin pitää.
Itse olen sairastanut 10 vuotta bulimiaa ja nyt ollut siitä kuivilla 3-4 vuotta. Perheessämme on taakkaa riippuvuuksiin, eikä lapsuutemme ollut kovinkaan helppo. Pelkään siskoni puolesta. En osaa sanoa, onko kyseeessä anoreksia tai ortoreksia, mutta ihan liikaa hän urheilee verrattuna syömisiinsä.
Hän sanoo, ettei pidä mistään rasvaisesta ruuasta. Harvoin, kerran 2 kk:ssa, hän saattaa syödä jotain rasvaista, kuten hampurilaisaterian. Siis todistetusti. Hän sanoo syövänsä paljon karkkia, mitä itse en ole nähnyt, mutta voihan se paikkaansakin pitää.
Itse olen sairastanut 10 vuotta bulimiaa ja nyt ollut siitä kuivilla 3-4 vuotta. Perheessämme on taakkaa riippuvuuksiin, eikä lapsuutemme ollut kovinkaan helppo. Pelkään siskoni puolesta. En osaa sanoa, onko kyseeessä anoreksia tai ortoreksia, mutta ihan liikaa hän urheilee verrattuna syömisiinsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä ainakin puhua sisaresi kanssa.Ei välttämättä myönnä mitään...Mikäli anoreksiaan viittaava löytyy ottakaa vaikka yhdessä yhteyttä lääkäriin.
tiputukseenhan siitä joutuu jos ei saada painoa nousemaan,hautaan sitten myöhemmin,kestämätön tila tuo on pitemmän päälle.lääkäriin hänet pitää saada ja hoitoon,se saattaa kyllä olla vaikeaa ,jos ei hän itse ymmärrä sairauttaan.