Regina on todella kaukana omasta alueestani, mutta onpahan eräänlainen "toimeksianto" johon liittyen saa harjoitusta. Jos ystävällisesti vaikkapa MarjaanaJKL ym. antavat arvostelun tästä ensimmäisestä novellintekeleestäni:
1. Luku
-Ilmoitus julkaistaan nyt sitten keskiviikkona, nihkeältä kuulostava Hesarin ilmoitusten virkailija sanoi.
-Kiitos ja hei, yritin itse kuulostaa yhtä nihkeältä.
Miten helvetissä itseni kaltainen siveyden sipuli oli ajautunut tällaiseen tilanteeseen? Minä, 21-vuotias opiskelija, jolla oli aina ollut kaikki kunnossa, olin juuri laittanut Hesariin päiväkahvi-ilmoituksen. Tai no tiesinhän minä mistä tämä kaikki johtui - rahasta.
Ongelmat alkoivat reilu vuosi sitten, yli 10.000 kilometrin päässä minusta ja Suomesta. Kaikki oli ollut siihen saakka enemmän kuin hyvin, mutta sitten joku maanjäristys meren pohjassa ja kohta ei enää ollutkaan. Thaimaassa lomamatkalla ollut pomoni katosi tsunami-hyökyaaltoon, eikä häntä koskaan löydetty. Ja sitä paitsi, hän ei ollut pelkästään pomoni, vaan samalla myös seurustelukumppanini. Janne oli ollut sisäänostomatkalla hankkimassa huonekaluja Itäkeskuksessa olevaan liikkeeseen, johon itse olin muutamaa kuukautta aiemmin päässyt töihin. Työsopimukseni tehtiin määräaikaisena kolmeksi vuodeksi, jonka varaan rakensin innoissani oman talouteni. Ensimmäisenä vuotena palkkani olisi 2300 euroa kuukaudessa, jonka perusteella aloitin – ainakin jälkikäteen ajateltuna - hillittömän kuluttamisen. Ostin ennen ensimmäistäkään palkkaa osamaksulla pieneen Vuosaarelaiseen yksiööni ison osan tavaroista uusiksi. Tilasin verhot Hobby Hallista, kodinkoneita Anttilasta ja sisustuskamaa Ellokselta. Niin ja ostinhan minä Stokkan luottokortilla limiitin täyteen vaatteita ja meikkejäkin. Kaikista näistä maksuista olisin selvinnyt kivuttomasti jos vain työni olisivat jatkuneet. Perkeleen tsunami ja perkeleen Janne, miksi sinun piti lähteä sinne matkalle?
Tapasin Jannen Bohemiassa eräänä kesäisenä perjantai-iltana. Olin ollut koko helteisen päivän ottamassa aurinkoa Hietsussa. Mukanani olleet siiderit menivät päähän jo ennen puoltapäivää ja samalla sain idean lähteä illalla Bohemiaan. Korkein nousuhumalan vaihe oli jo mennyt ohi siinä vaiheessa, kun tämä tyttö koikkelehti sisälle ja näki baaritiskillä otuksen joka muutti kaiken. Ruskettunut, hyväkroppainen, auringon polttamat hiukset ja häikäisevä hymy. Siniset silmät porautuivat minuun ja minä olin myyty. En arvannut, että hänestä tulisi nopeasti paitsi minun työnantajani myös rakastajani. Iltamme sujui klassisesti humalaisessa dialogissa, mutta jokin Jannessa veti minua magneetin tavoin puoleensa. Hän oli jollakin tavalla suoran ja rehdin oloinen, katsoi puhuessa silmiin eikä takerrellut puheissaan, vaikka humalassa olikin. Tavallisesti en ole yhdenillan juttujen perään, niistä kun tahtoo vain jäädä paska maku suuhun. Ehkä se johtui siidereistä, ehkä jostakin muusta, mutta heräsin aamulla Jannen vierestä Tammisalosta. Avasin aamulla silmäni ja totesin, että totta se oli. Tukka pystyssäkin hän näytti syötävän hyvältä. Ja mikä yö, lämpimät aallot menivät ylös alas kroppaani pelkästä muistelemisesta. En ollut koskaan saanut kolmea orgasmia samana yönä, eikä viime yö toisaalta kestänyt kolmea tuntia enempää. Näitä tapahtumia miettiessäni alkoi pääkopassani pahaenteinen jyskytys. Tupakansavu, meteli ja viina on pettämätön yhdistelmä hankkia koko päivän kestävä pääkipu. Onneksi vatsan sisältö tuntui pysyvän paikallaan, krapulainen oksentelu kun ei kovin naisellista ainakaan ole.
Hoipertelin talon kolme kylpyhuonetta läpi ja etsin lääkekaappia. Talo oli valtavan kokoinen, ainakin 200 neliötä ja selvästi kalliisti rakennettu. Vaikka en asiantuntija olekaan näin heti, että mistään tusinatavarasta tai tyylistä ei ollut kysymys. Kurkistelin burana-alibin avulla kylpyhuoneiden kaappeihin, enkä nähnyt mitään viitteitä naisten kosmetiikasta. Virnistelin itsekseni naiselliselle salapoliisityölleni. Lagerfeld, Dolce & Gabbana, Armani, Biotherm, kaapeissa ei ollut ainoatakaan merkitöntä tai halpapurkkia. Pisteet tästä makuuhuoneessa kuorsaavalle miehelle. Lopulta löysin buranapaketin keittiöstä, joka sekin oli pienen yksiön kokoinen. Keittiön hanakin oli niin oudon näköistä designia, että minulla meni tovi ennen kuin sain edes veden virtaamaan. Huuhdoin pillerin alas lasillisella vettä. Istuin hetkeksi aloilleni odottamaan lääkkeen vaikutuksen alkamista ja mietin samalla eilisillan tapahtumia tarkemmin. Muistini ei pätkinyt, mutta silti tapahtumat olivat kuin jonkin sumun peitossa. En voinut sille mitään kun ajatukset karkasivat melkein heti intohimoisiin tapahtumiin ennen nukahtamista. Olin saanut elämäni parasta seksiä, niin se vaan oli.
Jannekin heräili hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Kokkasimme yhdessä ensiksi aamiaista ja sitten kanapastaa lounaaksi. Jutustelimme niitä näitä. Kaikki tuntui merkillisen luonnolliselta, aivan kuin olisin tuntenut Jannen koko ikäni. Päivän mittaan selvisi, että Jannella oli eksoottisia huonekaluja myyvä liike Itäkeskuksessa, johon hän vieläpä tarvitsi myyjää. Minä olin heti valmis. Myönnän, että kaikki kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta minkäs teet. Olin ilman töitä, joten miksi olisin kieltäytynytkään, kun vihdoin viimein kahden vuoden työttömyyden jälkeen onni tuntui potkivan suoraan silmieni väliin ja lujaa.
2. Luku
-Niina, ota nyt rauhallisesti se on vain kahden viikon matka, Janne sanoi.
Paiskasin luurin Janne korvaan ja näin punaista. Minä en voinut sietää ajatusta, että Janne lähtisi seksimatkalaisten suosimaan Thaimaahan ilman minua. Hetken happea otettuani ymmärsin, että jonkunhan piti liikettäkin valvoa, eikä muita myyjiä ollut kuin minä. Huomasin käyttäytyneeni aivan lapsellisesti.
-Moi, sori kiukustumiseni. Ymmärrän yskän, mä jään tänne, hoidan liikettä ja niin edelleen. Mutta saat sitten luvata mulle, että pidät musta hyvää huolta tänä iltana, totesin Jannelle.
-Mitä sä vaan haluut, Janne totesi ilkikurisesti.
Hitto mikä mies. Jannen käsittelyssä olin oppinut aivan uusia ulottuvuuksia kropastani. Hänhän soitteli minulla kuin viululla. Yleensä rakastelumme alkoi saunassa, päätyen sieltä sänkyyn jossa sitten vierähtikin helposti pari tuntia. Minä joka en ollut koskaan aiemmin pitänyt suuseksistä, kirjaimellisesti huusin sitä nykyisin. Onneksi Jannen talo oli omakotimallia, joten naapureita ei heti seinän takana ollut.
Vilkuilin jo kelloa ja totesin olevan sulkemisaika. Samassa huomasin tutun vartijan astuvan ovesta sisään.
-Terve, katson vain että varaston ovet on nyt kunnolla suljettu ja lukot toimii, isokokoinen vartija murahti.
-Ok, moi mun pitää mennä, laitan tän etuoven jo lukkoon, kytke hälyt päälle varaston puolelta jooko, sanoin nopeasti vartijalle.
Mulla oli kiire ostamaan pullo viiniä ja sitten Jannelle. Viime viikolla myymälämme varastoon oli murtauduttu, eivätkä hälyttimet olleet menneet päälle. Vartijat ihmettelivät asiaa oikein urakalla, mutta mä en tajunnut niistä asioista oikein mitään. Murtautujat olivat iskeneet yöllä ja tapahtuma havaittiin vasta aamulla. Naapuriliikkeen myyjä oli ihmetellyt apposen avoimena tuulessa heilunutta ovea. Vartijat olivat tutkineet asiaa ja havainneet, että vaikka hälyttimet olivatkin päällä, eivät ne silti olleet hälyttäneet. Jotain vikaa järjestelmässä täytyi olla. Varastosta oli hävinnyt iso trukki ja laatikoittain tavaraa.
Päästyäni Jannelle pistin saunan lämpenemään ja kävin pikaisesti suihkussa. Puin ylleni vaaleanpunaisen collegeasun, sitaisin hiukset ponnarille, kaadoin lasillisen viiniä ja jäin katselemaan taivaskanavien uutisia.
-Moi! Onko sauna päällä? – Janne huusi jo ovelta.
-On on, vastasin säpsähtäen. Olin nukahtanut sohvalle viinilasillisen rentouttamana. Huomasin polvieni olevan heti Jannen äänen kuultuani aivan hyytelönä. Jannella oli outo vaikutus minuun, milloin tahansa hän oli lähellä, huomasin polviani alkavan heikottaa.
Janne puristi vahvoilla käsillään pakaroistani ja hautasi kasvonsa jalkoväliini. Jannen kieli oli vikkelä ja hakeutui juuri oikeisiin paikkoihin tavalla, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Tulin ensimmäisen kerran alle viidessä minuutissa ja valahdin aivan veltoksi. Janne tapsutteli alastomana hakemaan keittiöstä lisää viiniä, kun minä keräsin voimia. Jannen tullessa takaisin kävin hänen kimppuunsa, käänsin hänet alleni ja ohjasin jäykän peniksen sisääni. Ulvahdin hiljaa ja aloitin ratsastuksen.
3. Luku
-Ole sitten kiltisti, sanoin hiljaa.
-Älä nyt taas ala, Janne vastasi tuimana. ”Lupaan tuoda sulle tuliaisiakin.”
Janne poistui Helsinki-Vantaan transit-alueelle, enkä minä jäänyt katselemaan koneen lähtöä. Eihän sitä taitaisi edes nähdä mistään kunnolla. Janne jätti minulle autonsa käyttöön matkansa ajaksi. Kiiruhdin ulkomaanterminaalin parkkialueelle ja jännitin osaisinko ajaa auton ulos hallista kolhimatta sitä. Jannen auto oli pitkä musta ja hieno Mersu, enkä ollut aiemmin ajanut sillä yksinäni. Auton ovet avautuivat automaattisesti pelkästään sitä kohti kävellessäni. Auton lukkojärjestelmä tunnisti taskussani olevan avainkortin. Autoon astuessani kiinnitin huomiota vieressä olevaan vaaleansiniseen vanhaan farmarimalliseen Mersuun. Autossa istui parrakas tukeva mies, joka näytti katselevan minua pistävästi.
-Tintti moi, Niina täällä, olen tulossa lentokentältä ja myöhästyn viisi minuuttia, viitsitkö laittaa pienen tarralapun liikkeen ikkunaan jossa lukee palaan kohta?
-Okei, mä käyn laittamassa, ei tossa ainakaan vielä näy ketään asiakasta, Tintti vastasi aina pirteään tyyliinsä.
Onneksi naapuriliikkeen Tintti oli paikalla. Olin tutustunut Tinttiin heti työt aloitettuani. Meidän työpaikat olivat toinen toistensa vieressä ja meillä oli hiljaisempina aikoina tapana juoruta ja hörppiä kahvia jommankumman liikkeessä.
Kurotin auton taustapeliä kohti ja tarkistin, että meikkini oli lähtösuukkojen jäljiltä kunnossa. Samalla näin sen. Parkkihallissa vieressäni ollut partamies tuli perässäni sinisellä farmarillaan. Hän näytti ajavan vieläpä aivan puskurissa kiinni. Mikähän perverssi toi oikein on, ajattelin itsekseni.
Mersulla oli mukava ajella. Auto oli ihan eri maata kuin oma pieni Fiestani joka oli jo useamman vuoden vanha. Hymyillen puristin jalopuista rattia ja vajosin mietteisiini. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Jokin aika sitten minulla ei ollut miesystävää eikä työpaikkaa. Nyt minulla oli miesystävä, vaikka kutsuinkin Jannea mielessäni rakastajaksi.
Itäkeskuksen rampille noustessani valot vaihtuivat aivan yllättäen punaiseksi. Jannen auton jarrut tuntuivat olevat niin tehokkaat, että pienikin jarrupolkimen hipaisu sai auton pysähtymään kuin seinään. Niin kävi nytkin, onneksi kukaan ei törmännyt perääni. Huomasin peilistä taas saman partamiehen sinisine autoineen. Hän oli niin lähellä, että oli suoranainen ihme, ettei hän tullut perään. Lentokentältä asti tänne saakka samaa reittiä, tuntui jotenkin oudolta ajatella että kyseessä oli sattuma. Liikennevaloissa minulla oli aikaa tarkastella autoa vähän tarkemmin. Olin nähnyt auton jossakin jo aiemmin, mutta en vain saanut päähäni missä. Jotain tuttua oli miehessäkin.
4. Luku
Nordea rahoituksen rahoitusyhtiön etsivä Kauko Laakso oli saanut toimeksiannon selvittää oudolta vaikuttavaa Itäkeskuksessa tapahtunutta murtoa. Oudoksi asian teki, että varastosta oli varastettu rahoitusyhtiön omistama arvokas trukki, eikä varkaudesta ollut syntynyt murtojälkiä. Laakso oli 120-kiloinen, tukevassa kunnossa oleva varsin huonokuntoinen mies. Viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa lääkäri oli todennut Laakson kolesteroliarvojen olevan koholla. Laakso ei lääkärinpuheista ollut pahemmin piitannut. Etsivänhommissa hän oli pääasiassa grilliruokien varassa, eikä autossa istuminen kuntoa varmasti kohottanut. Ei siis ihme, että kolesteroliarvot olivat koholla ja pienikin kävelylenkki sai hengästymään. Niin ja olihan verenpaineetkin olleet sitä luokkaa, että hoitaja oli aloittanut teatraalisen huokailun arvot nähdessään.
1. Luku
-Ilmoitus julkaistaan nyt sitten keskiviikkona, nihkeältä kuulostava Hesarin ilmoitusten virkailija sanoi.
-Kiitos ja hei, yritin itse kuulostaa yhtä nihkeältä.
Miten helvetissä itseni kaltainen siveyden sipuli oli ajautunut tällaiseen tilanteeseen? Minä, 21-vuotias opiskelija, jolla oli aina ollut kaikki kunnossa, olin juuri laittanut Hesariin päiväkahvi-ilmoituksen. Tai no tiesinhän minä mistä tämä kaikki johtui - rahasta.
Ongelmat alkoivat reilu vuosi sitten, yli 10.000 kilometrin päässä minusta ja Suomesta. Kaikki oli ollut siihen saakka enemmän kuin hyvin, mutta sitten joku maanjäristys meren pohjassa ja kohta ei enää ollutkaan. Thaimaassa lomamatkalla ollut pomoni katosi tsunami-hyökyaaltoon, eikä häntä koskaan löydetty. Ja sitä paitsi, hän ei ollut pelkästään pomoni, vaan samalla myös seurustelukumppanini. Janne oli ollut sisäänostomatkalla hankkimassa huonekaluja Itäkeskuksessa olevaan liikkeeseen, johon itse olin muutamaa kuukautta aiemmin päässyt töihin. Työsopimukseni tehtiin määräaikaisena kolmeksi vuodeksi, jonka varaan rakensin innoissani oman talouteni. Ensimmäisenä vuotena palkkani olisi 2300 euroa kuukaudessa, jonka perusteella aloitin – ainakin jälkikäteen ajateltuna - hillittömän kuluttamisen. Ostin ennen ensimmäistäkään palkkaa osamaksulla pieneen Vuosaarelaiseen yksiööni ison osan tavaroista uusiksi. Tilasin verhot Hobby Hallista, kodinkoneita Anttilasta ja sisustuskamaa Ellokselta. Niin ja ostinhan minä Stokkan luottokortilla limiitin täyteen vaatteita ja meikkejäkin. Kaikista näistä maksuista olisin selvinnyt kivuttomasti jos vain työni olisivat jatkuneet. Perkeleen tsunami ja perkeleen Janne, miksi sinun piti lähteä sinne matkalle?
Tapasin Jannen Bohemiassa eräänä kesäisenä perjantai-iltana. Olin ollut koko helteisen päivän ottamassa aurinkoa Hietsussa. Mukanani olleet siiderit menivät päähän jo ennen puoltapäivää ja samalla sain idean lähteä illalla Bohemiaan. Korkein nousuhumalan vaihe oli jo mennyt ohi siinä vaiheessa, kun tämä tyttö koikkelehti sisälle ja näki baaritiskillä otuksen joka muutti kaiken. Ruskettunut, hyväkroppainen, auringon polttamat hiukset ja häikäisevä hymy. Siniset silmät porautuivat minuun ja minä olin myyty. En arvannut, että hänestä tulisi nopeasti paitsi minun työnantajani myös rakastajani. Iltamme sujui klassisesti humalaisessa dialogissa, mutta jokin Jannessa veti minua magneetin tavoin puoleensa. Hän oli jollakin tavalla suoran ja rehdin oloinen, katsoi puhuessa silmiin eikä takerrellut puheissaan, vaikka humalassa olikin. Tavallisesti en ole yhdenillan juttujen perään, niistä kun tahtoo vain jäädä paska maku suuhun. Ehkä se johtui siidereistä, ehkä jostakin muusta, mutta heräsin aamulla Jannen vierestä Tammisalosta. Avasin aamulla silmäni ja totesin, että totta se oli. Tukka pystyssäkin hän näytti syötävän hyvältä. Ja mikä yö, lämpimät aallot menivät ylös alas kroppaani pelkästä muistelemisesta. En ollut koskaan saanut kolmea orgasmia samana yönä, eikä viime yö toisaalta kestänyt kolmea tuntia enempää. Näitä tapahtumia miettiessäni alkoi pääkopassani pahaenteinen jyskytys. Tupakansavu, meteli ja viina on pettämätön yhdistelmä hankkia koko päivän kestävä pääkipu. Onneksi vatsan sisältö tuntui pysyvän paikallaan, krapulainen oksentelu kun ei kovin naisellista ainakaan ole.
Hoipertelin talon kolme kylpyhuonetta läpi ja etsin lääkekaappia. Talo oli valtavan kokoinen, ainakin 200 neliötä ja selvästi kalliisti rakennettu. Vaikka en asiantuntija olekaan näin heti, että mistään tusinatavarasta tai tyylistä ei ollut kysymys. Kurkistelin burana-alibin avulla kylpyhuoneiden kaappeihin, enkä nähnyt mitään viitteitä naisten kosmetiikasta. Virnistelin itsekseni naiselliselle salapoliisityölleni. Lagerfeld, Dolce & Gabbana, Armani, Biotherm, kaapeissa ei ollut ainoatakaan merkitöntä tai halpapurkkia. Pisteet tästä makuuhuoneessa kuorsaavalle miehelle. Lopulta löysin buranapaketin keittiöstä, joka sekin oli pienen yksiön kokoinen. Keittiön hanakin oli niin oudon näköistä designia, että minulla meni tovi ennen kuin sain edes veden virtaamaan. Huuhdoin pillerin alas lasillisella vettä. Istuin hetkeksi aloilleni odottamaan lääkkeen vaikutuksen alkamista ja mietin samalla eilisillan tapahtumia tarkemmin. Muistini ei pätkinyt, mutta silti tapahtumat olivat kuin jonkin sumun peitossa. En voinut sille mitään kun ajatukset karkasivat melkein heti intohimoisiin tapahtumiin ennen nukahtamista. Olin saanut elämäni parasta seksiä, niin se vaan oli.
Jannekin heräili hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Kokkasimme yhdessä ensiksi aamiaista ja sitten kanapastaa lounaaksi. Jutustelimme niitä näitä. Kaikki tuntui merkillisen luonnolliselta, aivan kuin olisin tuntenut Jannen koko ikäni. Päivän mittaan selvisi, että Jannella oli eksoottisia huonekaluja myyvä liike Itäkeskuksessa, johon hän vieläpä tarvitsi myyjää. Minä olin heti valmis. Myönnän, että kaikki kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta minkäs teet. Olin ilman töitä, joten miksi olisin kieltäytynytkään, kun vihdoin viimein kahden vuoden työttömyyden jälkeen onni tuntui potkivan suoraan silmieni väliin ja lujaa.
2. Luku
-Niina, ota nyt rauhallisesti se on vain kahden viikon matka, Janne sanoi.
Paiskasin luurin Janne korvaan ja näin punaista. Minä en voinut sietää ajatusta, että Janne lähtisi seksimatkalaisten suosimaan Thaimaahan ilman minua. Hetken happea otettuani ymmärsin, että jonkunhan piti liikettäkin valvoa, eikä muita myyjiä ollut kuin minä. Huomasin käyttäytyneeni aivan lapsellisesti.
-Moi, sori kiukustumiseni. Ymmärrän yskän, mä jään tänne, hoidan liikettä ja niin edelleen. Mutta saat sitten luvata mulle, että pidät musta hyvää huolta tänä iltana, totesin Jannelle.
-Mitä sä vaan haluut, Janne totesi ilkikurisesti.
Hitto mikä mies. Jannen käsittelyssä olin oppinut aivan uusia ulottuvuuksia kropastani. Hänhän soitteli minulla kuin viululla. Yleensä rakastelumme alkoi saunassa, päätyen sieltä sänkyyn jossa sitten vierähtikin helposti pari tuntia. Minä joka en ollut koskaan aiemmin pitänyt suuseksistä, kirjaimellisesti huusin sitä nykyisin. Onneksi Jannen talo oli omakotimallia, joten naapureita ei heti seinän takana ollut.
Vilkuilin jo kelloa ja totesin olevan sulkemisaika. Samassa huomasin tutun vartijan astuvan ovesta sisään.
-Terve, katson vain että varaston ovet on nyt kunnolla suljettu ja lukot toimii, isokokoinen vartija murahti.
-Ok, moi mun pitää mennä, laitan tän etuoven jo lukkoon, kytke hälyt päälle varaston puolelta jooko, sanoin nopeasti vartijalle.
Mulla oli kiire ostamaan pullo viiniä ja sitten Jannelle. Viime viikolla myymälämme varastoon oli murtauduttu, eivätkä hälyttimet olleet menneet päälle. Vartijat ihmettelivät asiaa oikein urakalla, mutta mä en tajunnut niistä asioista oikein mitään. Murtautujat olivat iskeneet yöllä ja tapahtuma havaittiin vasta aamulla. Naapuriliikkeen myyjä oli ihmetellyt apposen avoimena tuulessa heilunutta ovea. Vartijat olivat tutkineet asiaa ja havainneet, että vaikka hälyttimet olivatkin päällä, eivät ne silti olleet hälyttäneet. Jotain vikaa järjestelmässä täytyi olla. Varastosta oli hävinnyt iso trukki ja laatikoittain tavaraa.
Päästyäni Jannelle pistin saunan lämpenemään ja kävin pikaisesti suihkussa. Puin ylleni vaaleanpunaisen collegeasun, sitaisin hiukset ponnarille, kaadoin lasillisen viiniä ja jäin katselemaan taivaskanavien uutisia.
-Moi! Onko sauna päällä? – Janne huusi jo ovelta.
-On on, vastasin säpsähtäen. Olin nukahtanut sohvalle viinilasillisen rentouttamana. Huomasin polvieni olevan heti Jannen äänen kuultuani aivan hyytelönä. Jannella oli outo vaikutus minuun, milloin tahansa hän oli lähellä, huomasin polviani alkavan heikottaa.
Janne puristi vahvoilla käsillään pakaroistani ja hautasi kasvonsa jalkoväliini. Jannen kieli oli vikkelä ja hakeutui juuri oikeisiin paikkoihin tavalla, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Tulin ensimmäisen kerran alle viidessä minuutissa ja valahdin aivan veltoksi. Janne tapsutteli alastomana hakemaan keittiöstä lisää viiniä, kun minä keräsin voimia. Jannen tullessa takaisin kävin hänen kimppuunsa, käänsin hänet alleni ja ohjasin jäykän peniksen sisääni. Ulvahdin hiljaa ja aloitin ratsastuksen.
3. Luku
-Ole sitten kiltisti, sanoin hiljaa.
-Älä nyt taas ala, Janne vastasi tuimana. ”Lupaan tuoda sulle tuliaisiakin.”
Janne poistui Helsinki-Vantaan transit-alueelle, enkä minä jäänyt katselemaan koneen lähtöä. Eihän sitä taitaisi edes nähdä mistään kunnolla. Janne jätti minulle autonsa käyttöön matkansa ajaksi. Kiiruhdin ulkomaanterminaalin parkkialueelle ja jännitin osaisinko ajaa auton ulos hallista kolhimatta sitä. Jannen auto oli pitkä musta ja hieno Mersu, enkä ollut aiemmin ajanut sillä yksinäni. Auton ovet avautuivat automaattisesti pelkästään sitä kohti kävellessäni. Auton lukkojärjestelmä tunnisti taskussani olevan avainkortin. Autoon astuessani kiinnitin huomiota vieressä olevaan vaaleansiniseen vanhaan farmarimalliseen Mersuun. Autossa istui parrakas tukeva mies, joka näytti katselevan minua pistävästi.
-Tintti moi, Niina täällä, olen tulossa lentokentältä ja myöhästyn viisi minuuttia, viitsitkö laittaa pienen tarralapun liikkeen ikkunaan jossa lukee palaan kohta?
-Okei, mä käyn laittamassa, ei tossa ainakaan vielä näy ketään asiakasta, Tintti vastasi aina pirteään tyyliinsä.
Onneksi naapuriliikkeen Tintti oli paikalla. Olin tutustunut Tinttiin heti työt aloitettuani. Meidän työpaikat olivat toinen toistensa vieressä ja meillä oli hiljaisempina aikoina tapana juoruta ja hörppiä kahvia jommankumman liikkeessä.
Kurotin auton taustapeliä kohti ja tarkistin, että meikkini oli lähtösuukkojen jäljiltä kunnossa. Samalla näin sen. Parkkihallissa vieressäni ollut partamies tuli perässäni sinisellä farmarillaan. Hän näytti ajavan vieläpä aivan puskurissa kiinni. Mikähän perverssi toi oikein on, ajattelin itsekseni.
Mersulla oli mukava ajella. Auto oli ihan eri maata kuin oma pieni Fiestani joka oli jo useamman vuoden vanha. Hymyillen puristin jalopuista rattia ja vajosin mietteisiini. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Jokin aika sitten minulla ei ollut miesystävää eikä työpaikkaa. Nyt minulla oli miesystävä, vaikka kutsuinkin Jannea mielessäni rakastajaksi.
Itäkeskuksen rampille noustessani valot vaihtuivat aivan yllättäen punaiseksi. Jannen auton jarrut tuntuivat olevat niin tehokkaat, että pienikin jarrupolkimen hipaisu sai auton pysähtymään kuin seinään. Niin kävi nytkin, onneksi kukaan ei törmännyt perääni. Huomasin peilistä taas saman partamiehen sinisine autoineen. Hän oli niin lähellä, että oli suoranainen ihme, ettei hän tullut perään. Lentokentältä asti tänne saakka samaa reittiä, tuntui jotenkin oudolta ajatella että kyseessä oli sattuma. Liikennevaloissa minulla oli aikaa tarkastella autoa vähän tarkemmin. Olin nähnyt auton jossakin jo aiemmin, mutta en vain saanut päähäni missä. Jotain tuttua oli miehessäkin.
4. Luku
Nordea rahoituksen rahoitusyhtiön etsivä Kauko Laakso oli saanut toimeksiannon selvittää oudolta vaikuttavaa Itäkeskuksessa tapahtunutta murtoa. Oudoksi asian teki, että varastosta oli varastettu rahoitusyhtiön omistama arvokas trukki, eikä varkaudesta ollut syntynyt murtojälkiä. Laakso oli 120-kiloinen, tukevassa kunnossa oleva varsin huonokuntoinen mies. Viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa lääkäri oli todennut Laakson kolesteroliarvojen olevan koholla. Laakso ei lääkärinpuheista ollut pahemmin piitannut. Etsivänhommissa hän oli pääasiassa grilliruokien varassa, eikä autossa istuminen kuntoa varmasti kohottanut. Ei siis ihme, että kolesteroliarvot olivat koholla ja pienikin kävelylenkki sai hengästymään. Niin ja olihan verenpaineetkin olleet sitä luokkaa, että hoitaja oli aloittanut teatraalisen huokailun arvot nähdessään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teksti on ilmeisestikin kohtuullisen tuore, koska asiat ja tapahtumat pomppivat järjettömästi. Teet tietenkin miten haluat, mutta suosittelisin aiheen vaihtoa, tai ainakin valovuosien pituisen "ostoslistan" deletoimista. Toisaalta mistäpä minä mitään tiedän; ehkä tämänkin kaltaiselle tekstille on olemassa oma vakiintunut lukijakuntansa.