Minulla on masennus ja persoonallisuushäiriö.
Minulla on vahvat masennus,psykoosinesto ja unilääkkeet.
Olen jotenkin sellainen persoona,joka kuuntelee toisten vaikeuksia,ja sitten tahdon uupua.Sitten jos otan etäisyyttä ihmiset ihmettelevät ,että mikä heissä on vikana.
Minulla ei vaan ole henkisiä voimavaroja.
Olen huomannut että ihan terveetkin ihmiset väsyvät samoihin "lypsäjiin" kuin minä.
Pitääkö minun muuttua kovemmaksi,etäisemmäksi vai millaiseksi, että saisin elää omaa elämää,ilman että kokoajan olen jonkinlainen kuuntelija ja ymmärtäjä.
Vihjeitä?
Minulla on vahvat masennus,psykoosinesto ja unilääkkeet.
Olen jotenkin sellainen persoona,joka kuuntelee toisten vaikeuksia,ja sitten tahdon uupua.Sitten jos otan etäisyyttä ihmiset ihmettelevät ,että mikä heissä on vikana.
Minulla ei vaan ole henkisiä voimavaroja.
Olen huomannut että ihan terveetkin ihmiset väsyvät samoihin "lypsäjiin" kuin minä.
Pitääkö minun muuttua kovemmaksi,etäisemmäksi vai millaiseksi, että saisin elää omaa elämää,ilman että kokoajan olen jonkinlainen kuuntelija ja ymmärtäjä.
Vihjeitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Diagnoosit: kaksisuuntainen mielialahäiriö (psykoottisia taipumuksia), rajatilapersoonallisuus, toteamattomat: paniikkihäiriö ja päihdeongelmat. Kaikkea muuta on kokeiltu paitsi sähköhoitoa :)ehkä elän huomiseen, ehkä en.
ensinnäkään et tosiaankaan ole yksin,sama ongelma lienee ns. liian kilttien ihmisten vaiva yleisesti. Et ehkä usko mutta ihmisten välinen kanssakäyminen on suunnatonta energian vaihtoa , ja jos on koko ajan vain vastaanottava osapuoli niin omat energia varastot hupenee,varsinkin negatiivisen vastaan ottaminen ei ole hyvää.Karsi tuttavistasi kiireesti suurimmat kitisijät Tämä sattuu olemaan sinun ikioma Elämäsi sinun oma,ei muiden.
Ei kukaan jaksa kuunnella loputtomasti toisten vaikeuksia. Se vie henkisiä voimia ottaa vastaa heidän tunteitaan. Ainakin jollei tuo vuorovaikutus ole molemminpuolista. Että hekin kuuntelisivat sinua ja sinun vaikeuksia. Silloin kun vuorovaikutus on molemminpuolista niin ne henkiset voimavarat ikäänkuin tuntuvat vain kasvavan. Silloin tuntuu hauskalta ja mukavalta olla toisen kanssa.
Tai en tiedä miltä susta tuntuu olla näiden muiden ihmisten kanssa jotka sulle vuodattaa vaikeuksiaan.
Myöskin masennus syö henkiset voimavarat melkein nollaan. Samoin kognitiiviset taidot eli lukeminen, keskittyminen ajattelu saattavat vaikeutua ja hidastua.
Koska kuitenkin tuo kuuntelu näyttäisi olevan noin suuri osa sun persoonaa eli minuutta niin voi olla hankalaa äkkiseltään tilannetta muuttaa mihinkään. Eikä ihminen ainakaan kovemmaksi muutu vaan sillei käskemällä itseään olevaan kovempi.
Eräs hyvä sääntö on että tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta niin paljon kuin mahdollista. Ja pikkuhiljaa voi opetella tuomaan omaa persoonaa esiin yhä enemmän ja selittää myös omia juttuja eikä vain myötäillä muita. Ainakin uusien ystävyyksien seurassa, koska vanhojen ystävien seurassa tämä muuttuminen voi olla todella hankalaa.
Kun tekee niinkuin itsestä parhaimmalta tuntuu niin tällöin sen oman minuuden pitäisi alkaa pikkuhiljaa vahvistumaan. Ettei vain aina myötäilisi toista. Myöskin tuo on hyvin tärkeää, että tiedostaa tuon kuinka paljon sitä vaan myötää toisia. Kannattaa tarkkailla enemmänkin omaa käyttäytymistä noissa vuorovaikutustilanteissa.
Minusta on aika loogista, että se oma persoona jää hyvin heikoksi ja se oma minuus eli persoonallisuus kärsii, jos kokoajan vain koettaa olla toisille mieliksi ja myötäillä toisia unohtaen itsensä.