Sunnuntaina tulee TV:sta dokumentti 1900-luvun alun huutolaislapsista. Silloin orvot ja lapset, joiden vanhemmat eivät pystyneet lapsiaan elättämään, myytiin taloihin huutolaisiksi. Kunnat siis "myivät" lapsia maalaistaloihin periaatteella "kuka halvimmalla ottaa". Kunnat siis maksoivat näille taloille pientä korvausta lasten pitämisestä ja talot usein teettivät lapsilla raskaitakin töitä ja paljon.
Tämä oli entisajan lastensuojelua ja sitä kannattaa miettiä suhteessa adoptioon ja sijaisperhetoimintaan. Missä olemme menneet eteenpäin ja missä taaksepäin?
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?serial=t0134103198813&l=f&mode=www
Tämä oli entisajan lastensuojelua ja sitä kannattaa miettiä suhteessa adoptioon ja sijaisperhetoimintaan. Missä olemme menneet eteenpäin ja missä taaksepäin?
http://www.yle.fi/etusivu/ohjelmaopas/ohjelma.php?serial=t0134103198813&l=f&mode=www
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noita lapsihuutokauppoja järjestettiin nimenomaan _viattomien lasten päivänä_ joulun jälkeen!!! Uusi merkitys sillekin päivälle...
Tällaista ei tapahtunut kovinkaan kauan sitten. Mummoni oli syntynyt 1903 ja pappani 1906 ja he kumpikin kokivat huutolaislapsen kohtalon. Toisella kuolivat kumpikin vanhempi keuhkotautiin ilmeisestikin ja mummoni oli 6-vuotiaana jo piikana vieraassa talossa ja joka vuosi talo vaihtui. Joitakin paikkoja mummoni muisteli hyvin lämpimästi ja joistakin ei puhunut mitään.
Myös appi-vainaa oli huutolaisen asemassa 1920-luvun lopulla kun hänen äitinsä jäi leskeksi ja lapset myytiin taloihin töihin ja äiti alkoi elättää itsensä palvelijana. Siihen aikaan kunta katsoi, että niin tuli kaikista halvimmaksi kunnalle.
Appi kertoi kamalia tarinoita varsinkin yhdestä talosta, jossa renkipoika söi viimeisenä ja sai selkäänsä kaikista asioista. Herätä piti ennen isäntäväkeä ja talon omat lapset kiusasivat minkä ehtivät. Ne muistot olivat hänelle katkerampia kuin sota-ajan muisteleminen, vaikka sekin oli ollut kamalaa.
Omasta lapsuudestani 1960-luvulta muistan paikallisen lastenkodin meiningin eikä ollut siinäkään hurraamista. Pari averiani oli siellä ja he molemmat kärsivät kovasti olostaan.