Muslimien on kerran elämässään tehtävää pyhiinvaellusmatka Mekkaan.
Lestadiolaisen on käytävä vuosittain suviseuroissa.
Rituaali kuin rituaali. Ei ole eroa.
Väliäkös sillä mistä ihminen lohtunsa saa...
Lestadiolaisen on käytävä vuosittain suviseuroissa.
Rituaali kuin rituaali. Ei ole eroa.
Väliäkös sillä mistä ihminen lohtunsa saa...
Vastaukset 20
Vanhimmat
tarvihe kajehtia.
sinulla on, taitaapa olla?
Jäin tänä vuonna kotiin, jo aika monenea kesänä oon jättäny suvikset väliin. Ihan tavallsiet seruat silloin tällöin rittävät sielulle, menkööt ne joilla on toritapahtuma- ja markkinamieli. Nykyajan ihmisille ei ennää riitä tavalliset kirkonmenot ja seurat, se on surullista mutta totta.
Monille on suviseuroihin lähdössä tärkeässä osassa tuttujen tapaaminen seurojen ohella eli seuroilla on myös tärkeä sosiaalinen rooli. Itse en tuota puolta niin hirveästi kaipaa ja näkeehän niitä useimpia keitä erityisesti haluaa nähdä, muulloinkin.
Monillehan se on itsensä esittelyn päivät nuo suviseurat. Meilläpä on näin hieno asuntoauto ja tämä on siinä ja siinä uudessa virassa. Voipi laajalle tuttavajoukolle saada tiedoksi ajalliset menestymisensä.
Menköön ken haluaa, siihen vapaus, eikä siinä ole mitään väärää. Turha alata haukkumaan...Olen nähnyt kun lapset säästävät rahaa suviseuroihin.
Muuten monet tuttunut menevät romuilla/halvoilla matkailuautoilla. Jokaisella taitaa olla sellaiseen varaa...
Samat sanat! Koko juttu on suurelta osin vaan sellaista menemistä. Itse en yleensä osallistu; viime kesä Perho oli poikkeus. Kävin päiväseltään.
Osuva huomio! SRK-lestadiolaisuudessa on paljon "kuolleen uskon" rituaaleiksei jähmettyneitä piirteitä. Siitä puuttuu elämänläheisyys, se henkinen ja rehellinen avoimuus ja rikkaus joka elää vain rehellisessä ja avoimen keskustelun sallivassa yhteisössä.
Kun yhteisössä kielletään kaikki erilaisuus ja inhimillinen vaihtelu ja vaaditaan että kaikkien on ajateltava ja elettävä saman kaavan mukaan, reunaehdot kuivettavat myös hengellisen sanoman. Hoitokokousten pelko istutti kangistumisen ja jämähtämisen lopullisesti vl-oppiin.
Puitteet kasvavat yhä mahtipontisemmiksi - mutta henki on paennut jo aikaa sitten. Ihan sama meno kuin kävi katoliselle kirkolle aikoinaan. Vatikaanissa on komeat kirkot ja kulissit, kuten ovat SRK:lla kokoushuoneet ja mediatapahtumana suviseurat.
Mutta tätä ei kärsi sanoa, ei muun kuin pienen lapsen joka kirkkaalla äänellään sanoo viattomasti: Mutta keisarillahan ei ole vaatteita...
on tälläkin foorumilla -en ole perehtynyt tarkemmin, mutta eikö ole vanha asia jo?
Onko enää tätä päivää? Onko siinä joku niin pahoin haavoittunut, että loputtomasti voi olla käärmeissään.
Kaikki elää ja muovautuu ajan saatossa. Mutta pysyykö perustotuus, se olisi vaalimisen arvoinen, vaikka siinä taisteluja joutuisi käymäänkiin.
Olikohan silloin pelko jostain eriseurasta -lestadiolaisuudessahan näitä haaroja on?
Kannattaisi ehkä lueskella aiheesta tehtyjä lukuisia aloituksia. Ja jatkotarinoitakin.
Olen hoitokokousten myötä Ry:stä erotettu (erkaantunut) ja tänne hoitokokouksista (ym.)kirjoitellut jo mummoikään ehtinyt uskovainen.
Kyselet hoitokokouksista, "onko se enää tätä päivää, ja onko siinä joku niin pahoin haavoittunut, että loputtomasti voi olla käärmeissään" jne.
Vastausta: Tietääkseni kokoukset eivät ainakaan samanlaisina ole enää tätä päivää, mutta "haavoittuneita" on varmasti paljon myös Ry:n sisällä, niin laajoista ja vuosikausia kestäneistä tapahtumista oli kyse.
"Käärmeissään" en tunne olevani, mutta surullinen olen kyllä. Ulkoisilta puitteiltaan kaikki ehkä näyttää ja voi tuntuakin samalta kuin ennenkin välillä olleita kokousvuosia lukuunotamatta.
Vanhoja virheitä ei kuitenkaan olla korjattu, eikä niitä tunnustettu. Ilmeisesti ne eivät ole "virallisesti" virheiksi koskaan ymmärrettykään, muutenhan minäkin tietäisin sen.
Joissakin tänään radiosta kuuntelemissani suviseurasaarnoissa puhuttiin Jumalan seurakunnalle kuuliaisena olemisesta. Kuuliainen tulee kyllä olla, mutta vain Jumalansanan opetuksille ja neuvoille, sillä "enempi tulee totella Jumalaa kuin ihmistä".
Terveisin sirkka
Hyvä nimimerkki Sirkka, kiitän sinua tuosta tärkeän asian viisaasta avaamisesta. Miten useasti tuo kuuliaisuuden käsky on meille väärin selitetty. Ei jollekin ryhmittymälle kuuliaisuus ole kuuliaisuutta Jumalan sanalle, vaan se on useimmiten inhimillistä mukavuudenhalua tai pelkuruutta seisoa rohkeasti omantuntonsa eli Jumalan äänen puolella. Inhimillisessä ryhmässä, ihmisyhteisössä, tulevat helposti myös inhimilliset valtakysymykset esiin. Jopa mielivalta. Siionissa ne on jo aikaa sitten sekoitettu muka Jumalan sanaksi. Se on surullista mutta totta.
Olen yhtä surullinen kuin sinäkin siitä mitä on tapahtunut, vaikka itse käyn ry-seuroissa. Hoitokokoukset järkyttivät minut perusteellisesti joskaan en joutunut sidotuksi.
Myönnän, että en hetkeäkään sen jälkeen ole luottanut SRK:n johtoon enkä sen päätösten oikeellisuuteen, siis tarkoitan raamatullisuutta. Korjaamattomien asioiden päälle yritetään rakentaa, se ei voi kestää.
En jaksa muuta kuin ajattelen että me uskovaiset tässä maailmassa olemme ulkonaisesti hajallaan eri puolilla ja erilaisissa yhteisöissäkin, eikä ole mitään ihmissilmälle erikseen erottuvaa "jumalanvaltakuntaa".
Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän kanssansa, sanoi Kristus. Tämä riittää minulle.
Sydämellinen tervehdys sinulle Sirkka ja kiitos hyvistä kommenteista joista olen lukenut tältä palstalta.
Kirjoitit tekstisi lopussa vielä eriseuran pelosta (hoitokokouksiin liittyen).
Vastausta: Koko virallinen Rauhanyhdistys muutti uskonsa perustan, eli opin, koska käsittääkseni kaikkien sanottiin olleen jonkinnimisessä väärässä hengessä. Siis noilla henkiparannuksilla tultiin hylänneeksi entinen usko. Näin Ry itse teki suuren eriseuran, ja se jäi "talon sisälle".
Minä olen sirkan tavoin "ulos hoidettu" kun uskoin enemmän Raamattua ja omaatuntoani kuin "hoitomiehiä"
Minulle valkeni tuon hoitomiehen puhuessa, että noin ei voi olla, tuo opetus on täysin vastoin Raamattua. Hän sanoi: "Jumalan valtakunta on erehtymätön, se on valinnut hoitomiehet, ja siksi he ovat erehtymättömiä. He eivät voi hoitaa väärin ja sen takia kaikki hoidot on oikein hoidettu." Jotenkin noin.
On harvinaista kuulla, että vl-joukossa kulkee kaltaisiasi raittiisti ajattelevia ihmisiä. Toivon että teitä on monia muitakin, jotka joskus saisitte tuon epäraamatullisuuden kitkettyä pois vl-liikkeestä. Minä taas en enää käy r.y:n seuroissa, vaan muualla ja sielläkin todella on aivan oikein ja raamatulliseti uskovia. Me molemmat kuulumme siihen samaan Jumalan valtakuntaan:)
Jumalan siunausta matkallesi, sisareni:)
Sydämellinen kiitos sinulle, tuntematon ystävä! Uskokaamme Raamatun lupaukseen, että Jumala johdattaa hajallaan olevan laumansa yhteen "kaikista kansoista ja kielistä".
SL:
"Uutta virttä uusin kielin
yhdess´ sitten veisataan
Kirkkain ruumiin, puhtain mielin
väsymättä milloinkaan..."
Terveisin sirkka
Puutunpa minäkin tähän kiinnostavan keskustelun sivupolkuun. :-)
Näinhän siinä kävi, kuten Sirkka kuvasi.
Voimme siis kysyä, mihin ja kenelle ne hoitomiehistä jotka ovat "korjanneet asiansa" kuten sanotaan, ovat parannuksen tehneet. Kun kaikki olivat menneet kuka mihinkin väärään henkeen... Löytyikö jostain yksittäinen Lapin Maria jonka luoksen Oulun SRK:lta kulki polku.
Ei ole harvinaista tänä päivänä enään tällainen raitis ajattelu ja Ry:n sisälläkin on kyllä monenlaista mieltä. Pääasiassa yksimielisyys tarkoittaa sitä että saarnamiesorganisaatio puhuu yhdellä äänellä. Ei rivilestadiolaisten äänet ole juuri koskaan päässeet esille. Ja avoimuus on ?... niin, avoin keskustelu on kysymysmerkki. Monet olivat hoitokokousten jälkeen hyvin hyvin hämmentyneitä mutta kun suomalainen mielenlaatu ja uskonnollisuus on johtajavetoista ja kansa uskoo sen että johtajat ovat oikeassa kun niin on opetettu että heidän suustaan erehtymätöntä Jumalan sanaa saarnataan.
Itsekkin olen monesti väsynyt ja valveilla ja luen näitä internet juttuja ja mieli tekisi että jokin muuttuisi mutta...? Resurseja ei ole muuhun kuin mennä joukon mukana, sellainen tavallinen suomalainen mies kun on.
Itse olen koko elämäni ollut uskomassa ja ry:llä käyn seuroissa. Hämmästyin kun luin täältä palstalta uutisen, että Matti Lääkkö olisi jossain esittänyt kommenttinaan muista kristillisistä uskonsuunnista: "Me olemme löytäneet armon tässä liikkeessä. Muita emme lähde arvioimaan."
Hyvä ja rakentava näkemys, mutta ensi kertaa sen täältä luin.
aidosti sydämestään uskovaiset ihmiset kokevat suviseuroissa uskovaisten yhteyttä, se jos mikä on lomaa täällä kylmässä maailmassa. Välillä tuntuu kuin olis taivaassa eikä muualle enää haluaiskaan...
Hurmahenkisyyttä...jossa ei todellinen lähimmäisyys kukoista eikä muisteta Kristuksen armotyötä, vaan ihastellaan Omaa Oikeassaolevaa Valiojoukkoa, kuin natsit ikään.