tuntuu pahalta

Ymmärrän sua täysin..täällä täysin sama juttu ja nytkin oon itkeny vähän väliä koko illan kun mies on juomassa kavereineen taas:( En jaksa enää kauaa..mietin kokoajan eroa ja ehkä se olisi kaikkien kannalta paras..empähän enää joutuisi murehtimaan tuota asiaa ja voisin keskittyä vain lapseen. Halit sulle

Syynä päihteet ja se nimenomaan, että ne menee aina mun ja tyttären ohi tärkeysjärjestyksessä. Lisäksi mies oli tosiaan VIIKON juomassa kavereineen, ei ollut yhtään ikävä sinä aikana, ei mennyt töihinkään vaan haki saikkua ja ajoi siinä kännissä autonsakin ensin ojaan ja sitten puuhun toisena päivänä niin pahasti, että romuttamolle joutui. Miehelle ei käynyt mitään, naarmu leukaan ja lievä aivotärähdys. Huomenna sunnuntaina tulee mulle täyteen rv20, ultran mukaan nyt on rv20 3. Eli loppuraskauden koitan viettää mahdollisimman tyynesti ja rauhallisesti, ja koitan olla stressamatta miehen toilailuista, vaikka kyllähän ne mua edelleen koskettaa kun on näitä yhteisiä lapsia... Ikävä kyllä...

Koittakaa olla stressaamatta ja itkemättä, menkää vaikka hyvän ystävän luo pariksi yöksi jos mahdollista, lepäämään. Tässä vähän suppeasti tietoa raskauden ajan stressistä ja sen vaikutuksista sikiöön.
http://www.hedelmallisyys.fi/finland/pregnancy/Maintaining_Your_Pregnancy/Stress.jsp

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/28.heinakuu/rask3000.htm

Aluksi mies vaan ryyppäsi ja rellesti,mutta juteltiin sitten asiasta. Sanoin jopa että sun täytyy mennä hoitoon kun tuo viina on niin tärkeetä.
Nyt asiat on muuttunut ihan täysin,ei juo kuin pari kertaa kuukaudessa,ja sen ilon haluan antaa hälle. KOhta tässä muutetaan uuteen kotiinkin,että asiat kääntyivät meillä parhainpäin. On mies ymmärtänyt miltä musta tuntuu...
Jaksamista sinulle=)

samanlaista oli myös minun odotusaikana...ja nytkin mies on "rentoutumassa" kavereiden kanssa. Ollut jo koko päivän. meillä siis kuukuden ikäinen vauva.

eipä ne muiden neuvot tyyliin: "minä ainakaan en katsoisi päivääkään tuollaista miestä" paljoa lohduta...kun toista kuitenkin rakastaa kaikesta huolimatta.

toisaalta jos sinulla ei ole enää lämpimiä tunteita miestä kohtaan, niin siinä tapauksessa eroaminen voi olla järkevää.

kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!

Kiitos teille kaikille vastanneille. Tuntui helpottavalta kuulla etten ole yksin taman ongelman kanssa tassa pahassa maailmassa. En tietenkaan ole iloinen et te muutkin joudutte painimaan tallaisen sotkun kanssa.
Itkettaa vaan niin pirusti kun on niin monta vuotta ollut muka se tarkein ihminen miehen elamassa ja joku aika sitten viela tuleva vauvakin, mutta nyt olen vain ilmaa...
Tama masennus ja itkeminen ei varmaan tee hyvaa vauvalle eika itsellenikaan nytkin kaveri taas myllaa mahassa.

Kylla mina miesta rakastan mutta ehka ne tunteet alkavat haviamaan ajan myota ja saattaa olla helpompi aloittaa uusi elama vauvan kanssa kahdestaan..

Haluan sanoa kaikille naisille joiden mies on ääliö: Älkää jaksako, koska ei aina pidä jaksaa ja ymmärtää viimiseen asti!!! Ei se ole naisen hommaa olla YKSIN raskaana, äiti ja vielä omalle miehellekin äiti! Eikä jatkuvasti itkemässä miehen perään ja huolehtimassa kodista yms.

Nainen tarvii kunnioitusta ja turvallisen parisuhteen, että jaksaa raskauden ja lapsen hoidon ja voi elää hyvää elämää! Miehen täytyy ottaa ihan samanlainen vastuu lapsesta ja parisuhteesta kuin naisenkin! Se on ainakin minun periaate ja siitä en luovu, koska aikamoista helvettiä mulla oli entisen miesystävän kanssa 5 vuotta. Tällä hetkellä olen hyvässä parisuhteessa.

Toivottavasti uskallatte tehdä rohkeita päätöksiä, ajatella järkevästi ja tehdä elämästä nimenomaan tulevalle vauvalle turvallisen. Ihmistä on vaikea muuttaa, eikä siihen paljoa vauvan syntymä auta!! Miehen on helpompi jättää perhe ja lähteä ryyppäämään kuin naisen.

En ymmärrä miksi jotku naiset kiduttaa itseänsä, jos periaatteessa jo tietää, ettei suhde tule ikuisesti kestämään. Siinä ei paljon uhkailut miehelle auta, kun sen miehen täytyy itse ymmärtää tilanne ja alkaa ITSE tekemään asialle jotain. Itkut ja itsesäälit ei paljoa miestä hetkauta.

Ajatelkaa itsenne ja vauvan hyvinvointia... vaikka tuntuu että kuinka rakastaa miestä, niin joskus on vain jatkettava ilman. Lapsi voi huonosti, jos äiti voi huonosti. Eikä lapsi saa oppia isältään vastuuttomuutta ja epäkunnioitusta äitiä kohtaan.

Hei!

Olen vierestä seurannut tuttavien ja puolituttujen elämää ja voin sanoa, että kukaan pari, joista toinen menee omilla reiteillä mm. viikonloput ei ole onnellinen. Menojen mukana tullut uusi tuttavuuksia, pettämisiä..yms.

Lähde kotoa, sillä huomaat myöhemmmin, kun katsot asiaa ja miehesi elämää, että se kannatti. Voi olla että hän löytää jonkun toisen joka hänet rauhoittaa, mutta silloin ajattele, että oli hyvä kun sinä lähdit sillä hän tuskin olisi muuttunut. Älä syytä itseäsi, äläkä katkeroidu vaan aloita uusi elämä. Maailmassa on paljon miehiä, jotka myös ovat yh:tä ja etsivät naisia ja lapsi ei estä rakkautta. (Sen olen myös usein nähnyt). Minunkin mieheni on eronnut ja hänellä on lapsi, joka ei asu kanssamme.

Jaksamista lähtemiseen. Ota avuksi ennen lähtöä valmis turvaverkosto ( muutama ystävä, vanhemmat, sisarukset, sillä lähtemisen ilmoittaminen ja lähteminen voi saada miehesi ensin raivon partaalle ja tarvit puolustajia ja ennen kaikkea turvapaikan alusta asti. Älä jää kotiin päiväksikään eron jälkeen.

Miehesi voi myös muuttua, mutta koska hän on kerran pääsyt rellestään niin hän voi ratketa siihen myöhemmin (esim. kun vauva syntyy ja sinä et voi lähteä mukaan ilman vauvaa).Koita keskustella asiasta ja jollei onnistu niin mieti lähtöä.

Jos voit niin kerro täällä palstalla, että miten kävi.