Syyt

Viime aikoina olen miettinyt tilannettani, kun olen joutunut käymään ravitsemusterapeutilla ja sain kirjeitä sairaalasta jne. Tämä on niin tyhmää. Olen miettinyt, että ehkä halusin irrottautua sellaisesta tavallisuudesta ja saada huomiota. Tämä siis koskee minua ja minun tyhmää ajatuksenjuoksuani.

Jospa olen vain kehittänyt tällaisen typerän pakkomielteen itselleni ikäänkuin suojellakseni itseäni joltain muulta. Tarkoitan, että jos olisin pysynyt terveenä, olisin joutunut kohtaamaan muut ongelmani, isäsuhteeni ja masennukseni. En tahdo palata takaisin olemaan lihava, masentunut ja säälittävä ihminen. Sen sijaan näyttäisi siltä, että olen nyt säälittävä anorektikko, enkä edes kunnollinen sellainen. Minä jäin kiinni jo tässä vaiheessa kun olen vielä melkein normaalipainoinen. Siis en aivan kuollut.

Ja isäni kanssa minulla on vaikeuksia, koska hän saa minut tuntemaan itseni niin alhaiseksi, vaikkei ehkä tarkoitakaan sitä. En tiedä.. minä
olen juuri sellainen ihminen, joka voisi tehdä jotain juuri näin typerää.

Syyni voisivat siis hyvinkin olla tämänkaltaisia. Lääkärinikin sanoi, että on ihan luonnollista, jos ihminen pyrkii hallitsemaan edes jotain elämänsä aluetta, eli minun tapauksessani ruokintaansa, tällaisessa tilanteessa, jossa olen. Mutta en kuvitellut olevani näin helppo. Ehkä minä sitten olen vain yksi pikku ihminen ja liian herkkä tähän elämään.

Tunnen jo nyt, miten alan taas hitaasti ja tappavasti masentua omasta olemuksestani(olen joutunut lihomaan). Eikä se kuitenkaan ole pelkkä ulkonäkö(onneksi sentään en ole niin pinnallinen),joka masentaa minua. Vihaan vain kaikenlaisia asioita itsessäni. Mutta en vain itsessäni, sillä se on tämä maailma, joka minua vihoittaa. En välillä kestä sen tajuamista. Olen ehkä liian pessimistinen ollakseni terve.. no.. saatte nyt puheenvuoron.

Ihmissuhteista se kuitenkin löytyy.
Vanhemmat/ toinen vanhemmista on hallinnut tunne-elämää niin ettei sairastunut ole voinut osoittaa omia tunteitaan, vaan on elänyt jonkun toisen kautta.
Kiukun, surun ja pettymyksen tunteet ehkä ovat olleet kiellettyjä.
Vanhempi on saattanut käyttää lasta terapeuttina omissa ongelmissaan, ts. lapsi on alkanut huolehtia vanhemmastaan ja oma elämä ja oma minuus on jäänyt muotoutumatta.

Syömisen säännöstelyllä hän kokee että jokin asia on hänen hallinnassaan, jokin ihan oma juttu. Joskus se on myös hätähuuto, tarve saada muutos vallitsevaan henkiseen tilaan lähipiirissä.