meidän päivä

Hauskaa lukea, että pyhäaamuna mennään kahdeksalta ostamaan voileipätarvikkeita... Missähän mahtaa olla lähikauppa auki siihen aikaan sunnuntaina.....

minäkin... kirjoitti:

Hauskaa lukea, että pyhäaamuna mennään kahdeksalta ostamaan voileipätarvikkeita... Missähän mahtaa olla lähikauppa auki siihen aikaan sunnuntaina.....

Kyllä niitä on, paljonkin. Meidänkin lähellä on siwa joka aukeaa juuri tuohon aikaan joka päivä. Kumma kun et ole kuullut. Jestas, että jaksatte ilkeillä täällä toisillenne..

minäkin... kirjoitti:

Hauskaa lukea, että pyhäaamuna mennään kahdeksalta ostamaan voileipätarvikkeita... Missähän mahtaa olla lähikauppa auki siihen aikaan sunnuntaina.....

mutta oikeasti on virallisesti Sale.

Ja todellakin, on auki kahdeksalta, ja pyhäaaamuna.

henriikka

juu Millaa kävi vähän sääliksi, käsken Millaa, Käsken Millaa...jne..

rasittavaa kun kaikki leimataan näiden kirjoitusten mukaan...argh!!!!

Minusta suviseuroissa ei hypätä jos niitä on kerran vuodessa..??!

Ja, emme todellakaan kuulu niihin, jotka (valitettavasti) uskovat siihen että lapset on täysin turvassa auton takakontissa ilman turvavöitä.

Olen hyvin trakka (lapsista liiankin) siinä että kypärät on pässä kun ajetaan pyörällä,
lapsia ei ole lähellä kuumaa hellaa, takkaa tai uunia (on sellanen turvaritilä..).
Minun pitää aina myöskin tasan tarkkaan tietää missä lapset on,
muuten en saa mielenrauhaa.

Kaikissa kaapeissa lapsilukot,
autossa asianmukaiset turvaistuimet,
vesisaavitkin on peitetty kansilla,
ja pienten pyörät on aina lukossa ja avaimet minulla (etteivät vain lähde itsekseen ajelemaan ilman kypäriä)

Valitettavasti meidän uskovaisten piireissä joillakin äideillä on kasvatusperiaatteena, että lapset on aina herran hallussan ja suojassa...

Monet äidit ovat oppineet sen omasta kotoaan äieiltää, joiden äidit taas isoäideiltään jne.

Tämä on tietysti valitettavaa, mutta ei enään lainkaan niin yleistä kuin entisvanhaan.

Henriikka

Meidän kylässä on kahden lapsen perhe, jossa lapset elävät vanukkailla, pitsoilla ja juuri sillä jäätelöllä. Äiti kun ei oikeen jaksa tehdä ruokaa... Lyö lasten eteen helppoja herkkuja kun lapset valittavat nälkää. Meidän kylässä MONTA suurperhettä joissa ruoka-ajat, perusruuat, puurot, perunat, salaatit, vihannekset...

Meidän perhe siltä väliltä. Joskus herkkuja, yleensä perusruokaa.

Millan ystävä ja hänen perheensä ovat perhettuttujamme ja Milla pääsee sinne hyvin harvoin kylään.

Tuttavaperhe oli samaan aikaan kirkossa ja lähtiessä sovimme että Milla menee sinne kylään ja jää yöksi.
Suunnitelmat kuitenkin muuttui kun perheelle avautui mahdollisuus lähteä suvun mökille.

Me SOVIMME siitä että Milla luonnollisesti saa siellä syödäkseen kun oli tarkoitus jäädä yöksikin.

Niin tyhmä en minäkään ole että vain aamupalan syöneen lapsen nakkaisin kyläpaikkaan ja olettaisin että sielä saa syödä.

Perhehän saattaisi olla itse jo syönyt, tai sitten
he olettaisivat että meidän lapsi olisi jo syönyt...

Emme "tuputa" uskoa, se vain kuuluu kasvatusperiaatteisiimme,
ja ainoa mitä lapsilta vaaditaan on kerran viikossa kirkossa käynti,
seuroihin, pyhäkouluun tai raamattuluokkaan ei ole pakko mennä jos ei halua.

Suviseurat on koko perheelle vuoden kohokohta ja kenellekään ei ole tullut edes mieleen ettei sinne lähdettäisi koko poppoo yhdessä.

Mutta hetkinen, jos syödään puoli kuuden maissa,
ja iltapala puoli yhdeksän maissa, niin onko tuo väli sinusta liian pitkä?

3 tuntia syömättä ei ole minusta ihan hireän paljon, onhan ne koulussakin sen aikaa syömättä (
ruoka 10.30, kotona välipalaa joinakin päivinä vasta 15.00.)

Minusta tuntuu että sinä oikein etsimällä etsit heikkouksia perheemme toiminnasta.

Me emme ole täydellinen perhe, ja kaikki ei mene aina kuin ruusuilla tanssien.

Ja, muussi kyllä valmistui, ei tarvinnut kuin lisätä muusijauhe ja kas, se oli valmista.
En pitänyt tarpeellisena kirjoittaa tuota vaihetta tekstiin ;)

Uskompa, että melko monessa perheessä jätskiä saa
monta kertaa viikossa kesäisin.
Meillä ehdoton maksimi on, että
viikolla äiti ja isä tarjoaa korkeintaan
3 jätskiä,
viikonloppuna saattaa joskus saada sekä lauantaina että sunnuntaina.

Niin, ja Milla ei todellakaan ole mikään kotiapulainen, hän tekee saman verran hommia kin muutkin, joutuu ehkä vanhimman tytön roolissa vahtimaan pienempiään, mutta se nyt ei ole mikään kauhea rasitus.
Hommasta on oikeus kieltäytyä, mutta se vähennetään 8 euron viikkorahasta
ja Milla tottakai haluaa rahaa (niinkuin kaikki ikäisensä)

Viikkoraha on tietenkin pienemmillä vähemmän,
systeemi meillä on että alle 6v. saa 2euroa,
alle 10v. 4 euroa ja sitä vanhimmat 8 euroa.

Lapset on tyytyväisiä järjestelyyn ja sitä on turha muuttaa kun kaikki ovat tyytyväisiä :)

Hyvää heinäkuun alkua teille!

Henrikkka

Henriik[<a kirjoitti:

Millan ystävä ja hänen perheensä ovat perhettuttujamme ja Milla pääsee sinne hyvin harvoin kylään.

Tuttavaperhe oli samaan aikaan kirkossa ja lähtiessä sovimme että Milla menee sinne kylään ja jää yöksi.
Suunnitelmat kuitenkin muuttui kun perheelle avautui mahdollisuus lähteä suvun mökille.

Me SOVIMME siitä että Milla luonnollisesti saa siellä syödäkseen kun oli tarkoitus jäädä yöksikin.

Niin tyhmä en minäkään ole että vain aamupalan syöneen lapsen nakkaisin kyläpaikkaan ja olettaisin että sielä saa syödä.

Perhehän saattaisi olla itse jo syönyt, tai sitten
he olettaisivat että meidän lapsi olisi jo syönyt...

Emme "tuputa" uskoa, se vain kuuluu kasvatusperiaatteisiimme,
ja ainoa mitä lapsilta vaaditaan on kerran viikossa kirkossa käynti,
seuroihin, pyhäkouluun tai raamattuluokkaan ei ole pakko mennä jos ei halua.

Suviseurat on koko perheelle vuoden kohokohta ja kenellekään ei ole tullut edes mieleen ettei sinne lähdettäisi koko poppoo yhdessä.

Mutta hetkinen, jos syödään puoli kuuden maissa,
ja iltapala puoli yhdeksän maissa, niin onko tuo väli sinusta liian pitkä?

3 tuntia syömättä ei ole minusta ihan hireän paljon, onhan ne koulussakin sen aikaa syömättä (
ruoka 10.30, kotona välipalaa joinakin päivinä vasta 15.00.)

Minusta tuntuu että sinä oikein etsimällä etsit heikkouksia perheemme toiminnasta.

Me emme ole täydellinen perhe, ja kaikki ei mene aina kuin ruusuilla tanssien.

Ja, muussi kyllä valmistui, ei tarvinnut kuin lisätä muusijauhe ja kas, se oli valmista.
En pitänyt tarpeellisena kirjoittaa tuota vaihetta tekstiin ;)

Uskompa, että melko monessa perheessä jätskiä saa
monta kertaa viikossa kesäisin.
Meillä ehdoton maksimi on, että
viikolla äiti ja isä tarjoaa korkeintaan
3 jätskiä,
viikonloppuna saattaa joskus saada sekä lauantaina että sunnuntaina.

Niin, ja Milla ei todellakaan ole mikään kotiapulainen, hän tekee saman verran hommia kin muutkin, joutuu ehkä vanhimman tytön roolissa vahtimaan pienempiään, mutta se nyt ei ole mikään kauhea rasitus.
Hommasta on oikeus kieltäytyä, mutta se vähennetään 8 euron viikkorahasta
ja Milla tottakai haluaa rahaa (niinkuin kaikki ikäisensä)

Viikkoraha on tietenkin pienemmillä vähemmän,
systeemi meillä on että alle 6v. saa 2euroa,
alle 10v. 4 euroa ja sitä vanhimmat 8 euroa.

Lapset on tyytyväisiä järjestelyyn ja sitä on turha muuttaa kun kaikki ovat tyytyväisiä :)

Hyvää heinäkuun alkua teille!

Henrikkka

on näitä päiväohjelmiaan tänne raportoida? Sitäpaitsi en vielä koskaan ole maistanut hyvää valmismuussia. Tee itse...tulee parempaa. Niin siis, jos viitsit.

n 49 kirjoitti:

on näitä päiväohjelmiaan tänne raportoida? Sitäpaitsi en vielä koskaan ole maistanut hyvää valmismuussia. Tee itse...tulee parempaa. Niin siis, jos viitsit.

Täytyy taas todeta, että kateus vie kalatkin vedestä! Ehkä on parempikin että juuri sinä jätät raporttisi päivän ohjelmista tekemättä, koska todennäköisesti sinne et muuta saisi kuin "muiden vikojen etsiminen anonyyminä" niin, siis jos sinusta todella päiväsi kohokohta on se kun joku tekee muusin jauheesta. Voi raukkaa.

Kyllä kirjoitti:

Täytyy taas todeta, että kateus vie kalatkin vedestä! Ehkä on parempikin että juuri sinä jätät raporttisi päivän ohjelmista tekemättä, koska todennäköisesti sinne et muuta saisi kuin "muiden vikojen etsiminen anonyyminä" niin, siis jos sinusta todella päiväsi kohokohta on se kun joku tekee muusin jauheesta. Voi raukkaa.

surkeille lapsentekokoneille! Mieluummin olen hyväpalkkaisessa akateemisessa virassa ja tyytyväinen, kun olen myös 2 lastani saanut koulutettua mieluisiinsa virkoihin.

Henriik[<a kirjoitti:

Millan ystävä ja hänen perheensä ovat perhettuttujamme ja Milla pääsee sinne hyvin harvoin kylään.

Tuttavaperhe oli samaan aikaan kirkossa ja lähtiessä sovimme että Milla menee sinne kylään ja jää yöksi.
Suunnitelmat kuitenkin muuttui kun perheelle avautui mahdollisuus lähteä suvun mökille.

Me SOVIMME siitä että Milla luonnollisesti saa siellä syödäkseen kun oli tarkoitus jäädä yöksikin.

Niin tyhmä en minäkään ole että vain aamupalan syöneen lapsen nakkaisin kyläpaikkaan ja olettaisin että sielä saa syödä.

Perhehän saattaisi olla itse jo syönyt, tai sitten
he olettaisivat että meidän lapsi olisi jo syönyt...

Emme "tuputa" uskoa, se vain kuuluu kasvatusperiaatteisiimme,
ja ainoa mitä lapsilta vaaditaan on kerran viikossa kirkossa käynti,
seuroihin, pyhäkouluun tai raamattuluokkaan ei ole pakko mennä jos ei halua.

Suviseurat on koko perheelle vuoden kohokohta ja kenellekään ei ole tullut edes mieleen ettei sinne lähdettäisi koko poppoo yhdessä.

Mutta hetkinen, jos syödään puoli kuuden maissa,
ja iltapala puoli yhdeksän maissa, niin onko tuo väli sinusta liian pitkä?

3 tuntia syömättä ei ole minusta ihan hireän paljon, onhan ne koulussakin sen aikaa syömättä (
ruoka 10.30, kotona välipalaa joinakin päivinä vasta 15.00.)

Minusta tuntuu että sinä oikein etsimällä etsit heikkouksia perheemme toiminnasta.

Me emme ole täydellinen perhe, ja kaikki ei mene aina kuin ruusuilla tanssien.

Ja, muussi kyllä valmistui, ei tarvinnut kuin lisätä muusijauhe ja kas, se oli valmista.
En pitänyt tarpeellisena kirjoittaa tuota vaihetta tekstiin ;)

Uskompa, että melko monessa perheessä jätskiä saa
monta kertaa viikossa kesäisin.
Meillä ehdoton maksimi on, että
viikolla äiti ja isä tarjoaa korkeintaan
3 jätskiä,
viikonloppuna saattaa joskus saada sekä lauantaina että sunnuntaina.

Niin, ja Milla ei todellakaan ole mikään kotiapulainen, hän tekee saman verran hommia kin muutkin, joutuu ehkä vanhimman tytön roolissa vahtimaan pienempiään, mutta se nyt ei ole mikään kauhea rasitus.
Hommasta on oikeus kieltäytyä, mutta se vähennetään 8 euron viikkorahasta
ja Milla tottakai haluaa rahaa (niinkuin kaikki ikäisensä)

Viikkoraha on tietenkin pienemmillä vähemmän,
systeemi meillä on että alle 6v. saa 2euroa,
alle 10v. 4 euroa ja sitä vanhimmat 8 euroa.

Lapset on tyytyväisiä järjestelyyn ja sitä on turha muuttaa kun kaikki ovat tyytyväisiä :)

Hyvää heinäkuun alkua teille!

Henrikkka

mutta kukas sen söi kun lapset kuittasivat lounaan klo 13 nakeilla ja kermaviilillä. sinäkö? olivat aamupalalla sitä ennen 8,30 (aikas pitkä väli) sitten ruokailu klo 17.00. ja iltapala. heikkoa ravintohuoltoa teillä,kuten liki kaikilla muillakin isoilla perheillä. miksi niitä lapsia tehtailla noin paljon, kuin kerran ette jaksa, ette kerkeä ja ette viitsi huolehtia heistä?

ja milla raukka... miksi muuten vain milla vahti pienempiä, mutta isommat pojat vain lojuivat sohvalla ja potkivat palloa? opetetaanko teillä heti pienestä, että nainen on lapsentekokone ja huoltaja, pojat senkun porskuttaa...

päivää??? No ehkä noille lapsentekokoneille toi oli tavallista, mutta ei tosiaankaan muille perheille.

Meillä ei pidetä monen tunnin ruokataukoja. Meillä ei kohdella lapsia epätasaisesti (pojat lorvi, Milla hoiti pienempiä), meillä ei myöskään vanhin tyttö joudu ottamaan huoltaakseen laumaa pienempiä vaan saa olla lapsi itse niin kauan kuin itse haluaa.

Kukaan täällä ei ole väittänyt olevansa täydellinen mutta kyllä itse kauhulla luin tuota tarinaa ja väitän hoitavani lapseni paremmin. Tuo kuullosti todella edesvastuuttomalta. Jos sunnuntai on tuota, niin mitähän on sitten tavallinen arki. Johan tuossa lapsikin stressaantuu, kun nälkämahalla riepotetaan paikasta toiseen Herran sanan perässä.

HeliHuu kirjoitti:

päivää??? No ehkä noille lapsentekokoneille toi oli tavallista, mutta ei tosiaankaan muille perheille.

Meillä ei pidetä monen tunnin ruokataukoja. Meillä ei kohdella lapsia epätasaisesti (pojat lorvi, Milla hoiti pienempiä), meillä ei myöskään vanhin tyttö joudu ottamaan huoltaakseen laumaa pienempiä vaan saa olla lapsi itse niin kauan kuin itse haluaa.

Kukaan täällä ei ole väittänyt olevansa täydellinen mutta kyllä itse kauhulla luin tuota tarinaa ja väitän hoitavani lapseni paremmin. Tuo kuullosti todella edesvastuuttomalta. Jos sunnuntai on tuota, niin mitähän on sitten tavallinen arki. Johan tuossa lapsikin stressaantuu, kun nälkämahalla riepotetaan paikasta toiseen Herran sanan perässä.

usko on tärkeää meille,
ja jos sydämeensä saa uskon niin se on tärkeämpää kuin se että on kolme tuntia syömättä, eikö vain?

Kolmessa tunnissa ei kukaan kupsahda nälkään, eihän.

Se, että usko ei juuri sinulle olisi tärkeää, ei toki tarkoita että se olisi pahasta ja tarpeetonta, ja ettei se saisi olla muillekin tärkeää.

Lapset ovat onnellisia ja elävät onnellisen lapsuuden kun saavat elää rakastavassa, uskovasa perheessä.
En tällä tarkoita, että onnillen ei voi olla kirkkoon kuulumattomassakin perheessä.

Sinä voit väittää hoitavasi lapset paremmin, mutta haluaisin kyllä kuulla että minkä asian teet niin paljon paremmin kuin minä?

Ei ne lapset kyllä nälissään olleet, eikä luultavasti pahemmin yhdestä kirkkoreissusta stressaantuneet.
Söimme ennen kirkkoa aamupalan, ja heti jälkeen saivat omput ja pillimehut.
Ei siinä paljon kerkeä nälkiintyä...

Minusta tuntuu yhä että sinä oikein metsästämässä metsästät tekstistäni suurennuslasin alla huonja asioita, jotka hoidat paremmin kuin minä.

Lapsentekokone minä en kyllä ole, kiitos vain nimityksestä, mutta
luulen että kutsut noin kaikkia joilla on lapsia enemmän kuin sinulla.

Lasten oikeaa lukumääräähän ei voi määritellä,
jonkun mielestä se on 2, toisen mielestä 8, jonkun mielestä 16.
Tämäkin on niin mieltymyskysymys, ja luulen että lähes kaikki vanhemmat pitävät ainoana oikeana sitä omaa lapsimäärää.

Ja sitten, kaikki lapset ovat tasavertaisia perheesä, siihen on minut kasvatettu, mieheni, ja siihen kasvatamme omia lapsiamme.
Se, että jonakin päivänä milla tekee kolme työtä enemmän kuin veljensä, ei toki tarkoita sitä että jokapäivä olisi niin, eihän.
Jokaisena päivänä töitä ei voi jakaa ihan tasan,
mutta periaatteena on että viikossa saman verran rahaa saavat ovat tehneet suunnilleen saman määrän työtä.
Ja töiden tekemisessä tärkeintä ei ole ain se raha, ja siihen olemme yrittäneet lasia kasvattaa.

Työtä tehdään siksi, että halutaan siten osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta.

Siihen minäkin olen kasvanut.

Ja lapset todellakin ovat lapsia niinkauan kuin haluavat, ja se että he tekevät kotiaskareita tai pitävät pienempiä silmällä on vain hyvää valmennusta tulevaan elämään.

Se on säälittävää kun poika ei armeijaan mennessään ei osaa puuroa keittää eikä pussilakanaa laittaa, ei kuoria perunoita, saati sitten pestä lattiaa.

Pienempien vahtiminen ei ole pakollista, ja painotankin sitä. Lapset saavat kieltäytyä, mutta usein he tekevät sen ihan mielellään.


kekseisin asia viestissäni on se, että sinun tai kenenkään muunkaan perhemalli, kasvatusmalli tai uskonto ei ole se ainoa oikea.
Kunnioitetaan toisiamme, eikä heti tyrmätä kaikkia jotka on vähänkään erilaisia kuin itse.

Henriik[<a kirjoitti:

usko on tärkeää meille,
ja jos sydämeensä saa uskon niin se on tärkeämpää kuin se että on kolme tuntia syömättä, eikö vain?

Kolmessa tunnissa ei kukaan kupsahda nälkään, eihän.

Se, että usko ei juuri sinulle olisi tärkeää, ei toki tarkoita että se olisi pahasta ja tarpeetonta, ja ettei se saisi olla muillekin tärkeää.

Lapset ovat onnellisia ja elävät onnellisen lapsuuden kun saavat elää rakastavassa, uskovasa perheessä.
En tällä tarkoita, että onnillen ei voi olla kirkkoon kuulumattomassakin perheessä.

Sinä voit väittää hoitavasi lapset paremmin, mutta haluaisin kyllä kuulla että minkä asian teet niin paljon paremmin kuin minä?

Ei ne lapset kyllä nälissään olleet, eikä luultavasti pahemmin yhdestä kirkkoreissusta stressaantuneet.
Söimme ennen kirkkoa aamupalan, ja heti jälkeen saivat omput ja pillimehut.
Ei siinä paljon kerkeä nälkiintyä...

Minusta tuntuu yhä että sinä oikein metsästämässä metsästät tekstistäni suurennuslasin alla huonja asioita, jotka hoidat paremmin kuin minä.

Lapsentekokone minä en kyllä ole, kiitos vain nimityksestä, mutta
luulen että kutsut noin kaikkia joilla on lapsia enemmän kuin sinulla.

Lasten oikeaa lukumääräähän ei voi määritellä,
jonkun mielestä se on 2, toisen mielestä 8, jonkun mielestä 16.
Tämäkin on niin mieltymyskysymys, ja luulen että lähes kaikki vanhemmat pitävät ainoana oikeana sitä omaa lapsimäärää.

Ja sitten, kaikki lapset ovat tasavertaisia perheesä, siihen on minut kasvatettu, mieheni, ja siihen kasvatamme omia lapsiamme.
Se, että jonakin päivänä milla tekee kolme työtä enemmän kuin veljensä, ei toki tarkoita sitä että jokapäivä olisi niin, eihän.
Jokaisena päivänä töitä ei voi jakaa ihan tasan,
mutta periaatteena on että viikossa saman verran rahaa saavat ovat tehneet suunnilleen saman määrän työtä.
Ja töiden tekemisessä tärkeintä ei ole ain se raha, ja siihen olemme yrittäneet lasia kasvattaa.

Työtä tehdään siksi, että halutaan siten osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta.

Siihen minäkin olen kasvanut.

Ja lapset todellakin ovat lapsia niinkauan kuin haluavat, ja se että he tekevät kotiaskareita tai pitävät pienempiä silmällä on vain hyvää valmennusta tulevaan elämään.

Se on säälittävää kun poika ei armeijaan mennessään ei osaa puuroa keittää eikä pussilakanaa laittaa, ei kuoria perunoita, saati sitten pestä lattiaa.

Pienempien vahtiminen ei ole pakollista, ja painotankin sitä. Lapset saavat kieltäytyä, mutta usein he tekevät sen ihan mielellään.


kekseisin asia viestissäni on se, että sinun tai kenenkään muunkaan perhemalli, kasvatusmalli tai uskonto ei ole se ainoa oikea.
Kunnioitetaan toisiamme, eikä heti tyrmätä kaikkia jotka on vähänkään erilaisia kuin itse.

kirjoitettu.

nim. lapseton ( ei kuitenkaan tahallisesti lapseton ) nainen

Henriik[<a kirjoitti:

usko on tärkeää meille,
ja jos sydämeensä saa uskon niin se on tärkeämpää kuin se että on kolme tuntia syömättä, eikö vain?

Kolmessa tunnissa ei kukaan kupsahda nälkään, eihän.

Se, että usko ei juuri sinulle olisi tärkeää, ei toki tarkoita että se olisi pahasta ja tarpeetonta, ja ettei se saisi olla muillekin tärkeää.

Lapset ovat onnellisia ja elävät onnellisen lapsuuden kun saavat elää rakastavassa, uskovasa perheessä.
En tällä tarkoita, että onnillen ei voi olla kirkkoon kuulumattomassakin perheessä.

Sinä voit väittää hoitavasi lapset paremmin, mutta haluaisin kyllä kuulla että minkä asian teet niin paljon paremmin kuin minä?

Ei ne lapset kyllä nälissään olleet, eikä luultavasti pahemmin yhdestä kirkkoreissusta stressaantuneet.
Söimme ennen kirkkoa aamupalan, ja heti jälkeen saivat omput ja pillimehut.
Ei siinä paljon kerkeä nälkiintyä...

Minusta tuntuu yhä että sinä oikein metsästämässä metsästät tekstistäni suurennuslasin alla huonja asioita, jotka hoidat paremmin kuin minä.

Lapsentekokone minä en kyllä ole, kiitos vain nimityksestä, mutta
luulen että kutsut noin kaikkia joilla on lapsia enemmän kuin sinulla.

Lasten oikeaa lukumääräähän ei voi määritellä,
jonkun mielestä se on 2, toisen mielestä 8, jonkun mielestä 16.
Tämäkin on niin mieltymyskysymys, ja luulen että lähes kaikki vanhemmat pitävät ainoana oikeana sitä omaa lapsimäärää.

Ja sitten, kaikki lapset ovat tasavertaisia perheesä, siihen on minut kasvatettu, mieheni, ja siihen kasvatamme omia lapsiamme.
Se, että jonakin päivänä milla tekee kolme työtä enemmän kuin veljensä, ei toki tarkoita sitä että jokapäivä olisi niin, eihän.
Jokaisena päivänä töitä ei voi jakaa ihan tasan,
mutta periaatteena on että viikossa saman verran rahaa saavat ovat tehneet suunnilleen saman määrän työtä.
Ja töiden tekemisessä tärkeintä ei ole ain se raha, ja siihen olemme yrittäneet lasia kasvattaa.

Työtä tehdään siksi, että halutaan siten osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta.

Siihen minäkin olen kasvanut.

Ja lapset todellakin ovat lapsia niinkauan kuin haluavat, ja se että he tekevät kotiaskareita tai pitävät pienempiä silmällä on vain hyvää valmennusta tulevaan elämään.

Se on säälittävää kun poika ei armeijaan mennessään ei osaa puuroa keittää eikä pussilakanaa laittaa, ei kuoria perunoita, saati sitten pestä lattiaa.

Pienempien vahtiminen ei ole pakollista, ja painotankin sitä. Lapset saavat kieltäytyä, mutta usein he tekevät sen ihan mielellään.


kekseisin asia viestissäni on se, että sinun tai kenenkään muunkaan perhemalli, kasvatusmalli tai uskonto ei ole se ainoa oikea.
Kunnioitetaan toisiamme, eikä heti tyrmätä kaikkia jotka on vähänkään erilaisia kuin itse.

sinä tunnut järkevältä ja valoisalta ihmiseltä. et myöskään lyönyt sanan säilällä sinua arvostellutta ihmistä takaisin, pisteet siitä.

minun mummuni oli lestadiolainen, hän asui kanssamme íhan viime päiviinsä asti. myös osa suvustani on lestadiolaisia. he ovat sukua siinä kuin muutkin ovat. ehkä sen takia ymmärrän ajatusmaailmaanne.

tiedän, että usko on tärkeää teille, varmaan kirkossakäynti on tärkeämpää kuin tosiaan jokin ruokailu. mutta ei kai teidän jokainen sunnuntainne ole tuommoista kulkemista? meille sunnuntai on lepopäivä, jolloin äitikin pääsee helpommalla ja laittaa uuniin lasten rakastamia ranskalaisia, silloin nukutaan myöhään, käydään ehkä kävelyllä ym... käymme toki joskus kirkossakin, mutta ehkä noin kerran pari kuukaudessa tai kahdessa.

olen myös vähän samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. jos syömäpuoli on tuolla mallilla kovin usein, niin lapset eivät saa tarvitsemaansa ravintoa. mutta tämä oli varmaan vain poikkeuspäivä?

olen myös usein miettinyt miksi kovin usein lestadiolaisperheiden pojat eroavat uskosta ja tytöt jatkavat, omissa sukulaisissani on näin käynyt monelle. olisko syy siinä, kun tytöt tunnutaan kasvatettavan pienestä siihen kotiäidin rooliin ja pojat saavat olla vapaammin. ei teidän perhe ainoa ole, tunnen monia muitakin, joissa tyttöjä juoksutetaan ja pojat saavat olla miten haluavat.

mutta hyvää kesänjatkoa teille. muista, ettei kaikki arvostelijat ole väärässä, jos eivät ihan oikeassakaan. meilläpäin on paljon suurperheitä ja kyllä joitakin ihan avoimesti surkutellaan, niin "herran hallussa" he saavat elää, on sattunut ihan vakavia onnettomuuksiakin, kun keskenkasvuinen vahtii pikkuisia. tunnen myös yhden 12-lapsisen perheen, jossa äiti on puolta tomerampi kuin minä ja pitää lapsensa ruodussa.

HeliHuu kirjoitti:

päivää??? No ehkä noille lapsentekokoneille toi oli tavallista, mutta ei tosiaankaan muille perheille.

Meillä ei pidetä monen tunnin ruokataukoja. Meillä ei kohdella lapsia epätasaisesti (pojat lorvi, Milla hoiti pienempiä), meillä ei myöskään vanhin tyttö joudu ottamaan huoltaakseen laumaa pienempiä vaan saa olla lapsi itse niin kauan kuin itse haluaa.

Kukaan täällä ei ole väittänyt olevansa täydellinen mutta kyllä itse kauhulla luin tuota tarinaa ja väitän hoitavani lapseni paremmin. Tuo kuullosti todella edesvastuuttomalta. Jos sunnuntai on tuota, niin mitähän on sitten tavallinen arki. Johan tuossa lapsikin stressaantuu, kun nälkämahalla riepotetaan paikasta toiseen Herran sanan perässä.

kirjoitan nyt otteen arkipäivästämmekin:

klo:
7.45: Nousen ylös, käyn tarkistamassa että Nooa nukkuu turvallisesti uniaan ja menen laittamaan puuroveden ja kahvin kiehumaan.

8.00: Kuuntelen radiosta uutiset samalla kun hörpin kahvia. Iskäkin herännyt kuuntelemaan.

8.15: Nooa on herännyt, käyn ottamassa pinnasängystä.

Menen petaamaan omamme ja nooan sängyn.

8.30: Puuro valmista, menen herättelemään lapsia.

8.45: Kaikki aamupalapöydässä, syödään puuroa, soppaa, teetä, kahvia ja korppuja.

8.10: Niko siivoaa pöydän, menen petaamaan
Merin ja Niilon sängyt. Isommat hoitaa itse.

8.20: Puen pienimmät, hoputan isompiakin pukeutumaan.

Niklas juoksee katsomaan onko muuta postia,
Niilo passitetaan ostamaan hyttyskarkotetta lähikaupasta.

9.10: Ei mitän tärkeää tekemistä, joten yritän tyhjentää tiskikonetta ja pestä eilisiä kattiloita. Ei oikein onnistu kun Nooa roikkuu lahkeessa alituiseen.

Muistutan lapsia että pesevät hampaansa.
-joo joo ihan kohta, kaikuu ympäri taloa.

9.30: Menen pesemään Nooan, Niilon ja Merin kanssa hampaita, valvon että homma toimii.

Sitten pesen pienimpien kasvoilta yön jäljet pois.

10.00: Lamppu palanut yläkerrasta, yritän vaihtaa muttei onnistu. Iskä vaihtaa.

Minä letitän tyttöjen hiukset ja kehotan heitä miettimään mitä he haluavat tehdä viikkosiivouksen hyväksi.

10.15: Iskä lähtee vaihtamaan hyttysverkot kaikkiin ikkunoihin.
Käsken Marielin viedä Nooan keinumaan pihalle.

Niko ja Niklas lorvivat olohuoneessa, hermostunn ja työnnän molemmille mopit käteen. Saavat mennä pesemään yläkerran lattian.

10.40: Pienet (Milla, Meri ja Niilo) saa kertä matot alakerrasta ja viedä ulos odottamaan tamppausta.

10.50: Matoto kerätty, Milla imuroi lattian.

11.10: Milla imuroinut, minä alan pestä lattiaa.
Mariel tuo Nooan sisälle.

Käsken Marielin ja Millan mennä pesemään vessa,
Niilo saa katsoa Nooan perään.

Niko ja Niklas saavat käskyn pestä yläkerran vessan.

11.30: Iskä tulee vaihtamasta verkkoja, saa heti käskyn mennä tamppaamaan matot.

Meri roikkuu minussa ja kitisee.

11.40: Lopetan lattian pesun, kaikki tähdellisin siivous on tehty.

Vien Merin rauhoittumaan. Niilo on saanut vahtimisesta tarpeekseen, menen lukemaan kaikille kolmelle kirjaa.

12.00: 2 kirjaa luettu, komennan lapset porukalla kantamaan mattoja ulkoa paikoilleen.

12.15: Niko ja Niklas ilmoittavat lähtevänsä skeittaavaan. Eivät ota kuuleviin korviinsa varoituksiani kuumasta päivästä.

Nyt siivous on suoritettu ja loppupäivän voi ottaa rennommin.

Ulkona aurinko jo porottaa kuumasti, asteita yli 23 varjossa.

12.30: laitan lapsille uima-altaaseen vettä.
Nooa istumaan "turvakehikkoon" omaan punkkaansa,
Miina, Niilo ja Meri altaaseen. Mariel vahtimaan heitä.

12.40: Nakkaan lohkoperunat ja lihapullat (lasten herkkua) uuniin, menen itse vahtimaan ipanoita ja annan Millalle luvan mennä tietokonelle.

Marielin kaverit, Hanna 10v. ja Ellen 8v. tulevat kylään. Tytöt yläkertaan katsomaan dvd:tä.

13.00: Ruoka valmista, pienet tulee takapihalta kylpytakeissa. En vaivaudu pukemaan heitä.

Huudan tytöt yläkerrasta syömään, soitan Nikolle ja Niklakselle.

13.20: Muut paitsi Niko ja Niklas syöneet,
pienet menee takaisin ulos lorkkimaan ja isi menee vahdiksi.

Käyn viemässä pyykkivuoren kuivumaan, ja laitan toisen mokoman koneeseen.

13.30: Niko ja Niklas tulevat, syövät ja siivoavat itse pöydän.

13.50: Nooa itkee, Meri kiukuttelee. Iskä tuo heidät sisälle ja kuivaa.

Taitaa olla päiväunten aika.

14.00: Kaksi pienintä unilla,
äidillä aikaa rauhoittua.

14.30: Isommat lapset mankuu uimaan. Lupaan nakata heidät samalla kun menen kauppaan.

14.40: Pikavälipala. Kaikki ottaa kaapista mitä sieltä löytyy.

14.50: Lähden kauppaan, otan kaikki omat lapset, plus Hannan ja Ellenin mukaan.

Juuri ja juuri kaikille istumapaikka autosta.

Pudotan matkalla Nikon, Niklaksen, Marielin, Millan, Hannan ja Ellenin uimapaikalle.

Loput lapset mukaan kauppaan.

16.00: Olemme selvinneet kaupasta. Soitan Nikolle ja sanon että tulen hakemaan, mutta lapset nurisevat lisäaikaa.
Sanon että iskä tulee hakemaan tunnin päästä.

16.10: Kotona. Iskä on onneksi aloittanut jo ruokaa, ja lupaa tehdä loppuunkin.

16.30: Ruoka pöydässä, harmittelen kun isommat lapset on uimassa ja ruoka jäähtyy.

16.40: iskä syönyt, lähtee hakemaan isommat lapset uimasta. Matkalla jättää Hannan ja Ellenin kotiin.

17.00: Isot lapset kotona, syövät, siivoavat pöydän.

17.15: Menen hakemaan pyykit narulta, vien toiset ulos.

17.45: Vien vielä pikkuiset tien toiselle puolelle puistoon keinumaan.

18.15: Tuon pienet kotiin, laitan jääteetä, voileipäkeksejä ja korppuja pöytään.

Lapset välipalalle.

Mariel siivoaa pöydän.

(Tässä välissä ei tapahtunut mitään erikoisempaa)

20.30: Laitan teeveden kiehumaan.

20.35: Muksut kattaa iltapalapöydän ulkokuistille.
Aletaan syödä, minä syötän Nooaa, lapset temppuilee ja elämöi.
Iskä suuttuu ja komentaa lapsia.

20.50: Pesen pienimpien hampaat.

21.30: Peittelen pienet sänkyihin, isommat vielä kattoo jotain dvd:tä yläkerrassa.

Etsin pienille sopivat vaatteet seuraavaksi päiväksi ja viikkaan ne tuolille.

Sitten vien likavaatteet pyykkiin ja menen suihkuun.

22.30: Käyn napsauttamassa tietokoneen kiinni, lapset narisee.

KOmennan hampaiden pesulle heti, että pienet saa nukutuksi.

22.50: isot lapset pedeissään, käyn huikkaamassa hyvät yöt.

Sitten vielä viikkaan yhden vuoren pyykkiä, järkkään olohuonetta sun muuta pientä.

23.30: Olen rättiväsynyt, menen nukkumaan.

2.35: Herään Merin yskintään. Herätän tytön ja mittaan kuumeen. Tyttö on tulikuuma ja kuumetta 38.1.
Otan omaan sänkyymme nukkumaan.

(Loppuyöstä heräsin kaksi kertaa tarkistamaan Merin tilanteen, tänään on jo paremmassa kunnossa eikä kuumetta
kuin nimeksi)

Tuollainen siis oli meidän arkipäivä. Huomattavasti rauhallisempi kuin sunnuntaipäivä.
Ja jokapäivä me ei siivota noin paljon, perjantai on siivouspäivä.
Eilen jäi pyyhkimättä pölyt ja lastenhuoneetkin olis pitänyt siivota.. no huomenna sitten...

Henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

usko on tärkeää meille,
ja jos sydämeensä saa uskon niin se on tärkeämpää kuin se että on kolme tuntia syömättä, eikö vain?

Kolmessa tunnissa ei kukaan kupsahda nälkään, eihän.

Se, että usko ei juuri sinulle olisi tärkeää, ei toki tarkoita että se olisi pahasta ja tarpeetonta, ja ettei se saisi olla muillekin tärkeää.

Lapset ovat onnellisia ja elävät onnellisen lapsuuden kun saavat elää rakastavassa, uskovasa perheessä.
En tällä tarkoita, että onnillen ei voi olla kirkkoon kuulumattomassakin perheessä.

Sinä voit väittää hoitavasi lapset paremmin, mutta haluaisin kyllä kuulla että minkä asian teet niin paljon paremmin kuin minä?

Ei ne lapset kyllä nälissään olleet, eikä luultavasti pahemmin yhdestä kirkkoreissusta stressaantuneet.
Söimme ennen kirkkoa aamupalan, ja heti jälkeen saivat omput ja pillimehut.
Ei siinä paljon kerkeä nälkiintyä...

Minusta tuntuu yhä että sinä oikein metsästämässä metsästät tekstistäni suurennuslasin alla huonja asioita, jotka hoidat paremmin kuin minä.

Lapsentekokone minä en kyllä ole, kiitos vain nimityksestä, mutta
luulen että kutsut noin kaikkia joilla on lapsia enemmän kuin sinulla.

Lasten oikeaa lukumääräähän ei voi määritellä,
jonkun mielestä se on 2, toisen mielestä 8, jonkun mielestä 16.
Tämäkin on niin mieltymyskysymys, ja luulen että lähes kaikki vanhemmat pitävät ainoana oikeana sitä omaa lapsimäärää.

Ja sitten, kaikki lapset ovat tasavertaisia perheesä, siihen on minut kasvatettu, mieheni, ja siihen kasvatamme omia lapsiamme.
Se, että jonakin päivänä milla tekee kolme työtä enemmän kuin veljensä, ei toki tarkoita sitä että jokapäivä olisi niin, eihän.
Jokaisena päivänä töitä ei voi jakaa ihan tasan,
mutta periaatteena on että viikossa saman verran rahaa saavat ovat tehneet suunnilleen saman määrän työtä.
Ja töiden tekemisessä tärkeintä ei ole ain se raha, ja siihen olemme yrittäneet lasia kasvattaa.

Työtä tehdään siksi, että halutaan siten osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta.

Siihen minäkin olen kasvanut.

Ja lapset todellakin ovat lapsia niinkauan kuin haluavat, ja se että he tekevät kotiaskareita tai pitävät pienempiä silmällä on vain hyvää valmennusta tulevaan elämään.

Se on säälittävää kun poika ei armeijaan mennessään ei osaa puuroa keittää eikä pussilakanaa laittaa, ei kuoria perunoita, saati sitten pestä lattiaa.

Pienempien vahtiminen ei ole pakollista, ja painotankin sitä. Lapset saavat kieltäytyä, mutta usein he tekevät sen ihan mielellään.


kekseisin asia viestissäni on se, että sinun tai kenenkään muunkaan perhemalli, kasvatusmalli tai uskonto ei ole se ainoa oikea.
Kunnioitetaan toisiamme, eikä heti tyrmätä kaikkia jotka on vähänkään erilaisia kuin itse.

lukea viestejäsi. Ihan normaaliahan tuo ruokapolitiikka oli teillä sunnuntaina: meilläkin joskus välipala ja lounas vaihtavat paikkaa. Eikä lapset siitä vahingoitu, kun tietävät, että myös ruokaa tulee kunhan kotiin päästään.

Meillä ei riittäisi paukkuja noin monen lapsen hoitoon ja siksi meille ei enempää tulekaan. Nytkin on huono omatunto kun jatkuvasti joutuu sanomaan, että en nyt kerkeä, kun lapsista joku pyytää jotain asiaa kanssaan tutkimaan.

Mutta huomaan myös sen, että täällä kirjoittevat olettavat, että taidot ja käytännöt pysyvät samoina olipa lapsia sitten 2 tai 10. Kyllä meilläkin oli ihan erilaista kun oli 1 lapsi. Metsäpolkuja tallattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen siellä. Lastenvaunujen kanssa ei pääse ja meillä vauvat ovat olleet sen verran kuumakalleja, etteivät liinoissa ym. kantovälineissä ole viihtyneet. Nyt sitten teemme muita juttuja, mutta metsäretkiä on kyllä ikävä.

Vielä kahden kanssa en voinut mitenkään kuvitella selviäväni näin monen lapsen kanssa, mutta tässä ollaan ja tyytyväisenä vieläpä! Minä en voi käsittää, että miten joku yli kymmenenkin lapsen kanssa ehtii sumplia, mutta en myöskään väitä, etteikö ehtisi. Mitäpä syytä kenelläkään olisi valehdella tuollaisesta asiasta.

Erikoista ja surullisen pinnallista teksiä tällä palstalla muutenkin välillä: Että RÄÄSYISSÄ muka Suomessa; eikö riitä, että on ehjä, puhdas ja siisti, oikean kokoinen vaate. (Meillä ei kyllä pihalla pari pikkureikääkään haittaa ;)) Kyllä pahaa tekee, kun ajattelee, että oikeasti on lapsia jotka rääsyissä kulkee. Minä olen tosin joskus ajatellut, että heidän ystävänsä eivät ehkä ole ihan niin pinnallisten asioiden takia ystäviään.
"Sivistyneesti" joku huomauttaa äitien olevan itsestään huolehtimattomia-mutta itse saa toki päättää. Itse en meikkaa, joten tuosta sain makeat naurut, vaikka toisaalta surettaa aina, kun joku ei näe pintaa syvemmälle.

Minäkin kiinnitin huomiota tuohon, että eivät ne lapset välttämättä enempää vanhempiensa aikaa saa, vaikka olisivat pikkuperheestä. Kovat arvot, kun kaikki muodikas ja kallis ja tyylikäs on saatava ja ylitöitä painettava, jylläävät monessa sukulaisperheessä meilläkin. Ei puhettakaan, että lasten vuoksi kotihoidontuelle jäätäisiin. Mutta jos kaikki omaisuus on rahoitettava, ei ole varaa jäädä. Näin se minulle päin näyttäytyy.

Ihan se on kyllä noista perheen arvoista kiinni miten siellä perheessä voidaan.

Sitä minä olen joskus ajatellut, että jos jollekin pienelle sattuu vakava onnettomuus, kun isompi lapsi vahtii, niin eikö se isompi saa silloin hirveän syyllisyyden tunteen itselleen, vaikka ei olisikaan tahallaan laiminlyönyt tehtäväänsä ja vaikka vakuuteittaisiin, ettei syy ollut hänen? Miten keskenkasvuinen ymmärtää sen, että pienet on aina vanhempiensa vastuulla, vaikka heille on annettu tehtäväksi vahtia? Sinänsä lasten vahtimisessa ei ole mitään pahaa, mutta itse en uskalla jättää niin suurta vastuuta isommille, kuin tuntemissani vielä isommissa perheissä. Miten ajattelette tästä asiasta?

Henriik[<a kirjoitti:

usko on tärkeää meille,
ja jos sydämeensä saa uskon niin se on tärkeämpää kuin se että on kolme tuntia syömättä, eikö vain?

Kolmessa tunnissa ei kukaan kupsahda nälkään, eihän.

Se, että usko ei juuri sinulle olisi tärkeää, ei toki tarkoita että se olisi pahasta ja tarpeetonta, ja ettei se saisi olla muillekin tärkeää.

Lapset ovat onnellisia ja elävät onnellisen lapsuuden kun saavat elää rakastavassa, uskovasa perheessä.
En tällä tarkoita, että onnillen ei voi olla kirkkoon kuulumattomassakin perheessä.

Sinä voit väittää hoitavasi lapset paremmin, mutta haluaisin kyllä kuulla että minkä asian teet niin paljon paremmin kuin minä?

Ei ne lapset kyllä nälissään olleet, eikä luultavasti pahemmin yhdestä kirkkoreissusta stressaantuneet.
Söimme ennen kirkkoa aamupalan, ja heti jälkeen saivat omput ja pillimehut.
Ei siinä paljon kerkeä nälkiintyä...

Minusta tuntuu yhä että sinä oikein metsästämässä metsästät tekstistäni suurennuslasin alla huonja asioita, jotka hoidat paremmin kuin minä.

Lapsentekokone minä en kyllä ole, kiitos vain nimityksestä, mutta
luulen että kutsut noin kaikkia joilla on lapsia enemmän kuin sinulla.

Lasten oikeaa lukumääräähän ei voi määritellä,
jonkun mielestä se on 2, toisen mielestä 8, jonkun mielestä 16.
Tämäkin on niin mieltymyskysymys, ja luulen että lähes kaikki vanhemmat pitävät ainoana oikeana sitä omaa lapsimäärää.

Ja sitten, kaikki lapset ovat tasavertaisia perheesä, siihen on minut kasvatettu, mieheni, ja siihen kasvatamme omia lapsiamme.
Se, että jonakin päivänä milla tekee kolme työtä enemmän kuin veljensä, ei toki tarkoita sitä että jokapäivä olisi niin, eihän.
Jokaisena päivänä töitä ei voi jakaa ihan tasan,
mutta periaatteena on että viikossa saman verran rahaa saavat ovat tehneet suunnilleen saman määrän työtä.
Ja töiden tekemisessä tärkeintä ei ole ain se raha, ja siihen olemme yrittäneet lasia kasvattaa.

Työtä tehdään siksi, että halutaan siten osoittaa kiitollisuutta, rakkautta ja avuliaisuutta.

Siihen minäkin olen kasvanut.

Ja lapset todellakin ovat lapsia niinkauan kuin haluavat, ja se että he tekevät kotiaskareita tai pitävät pienempiä silmällä on vain hyvää valmennusta tulevaan elämään.

Se on säälittävää kun poika ei armeijaan mennessään ei osaa puuroa keittää eikä pussilakanaa laittaa, ei kuoria perunoita, saati sitten pestä lattiaa.

Pienempien vahtiminen ei ole pakollista, ja painotankin sitä. Lapset saavat kieltäytyä, mutta usein he tekevät sen ihan mielellään.


kekseisin asia viestissäni on se, että sinun tai kenenkään muunkaan perhemalli, kasvatusmalli tai uskonto ei ole se ainoa oikea.
Kunnioitetaan toisiamme, eikä heti tyrmätä kaikkia jotka on vähänkään erilaisia kuin itse.

Säälin silti lapsiasi. He joutuvat liian pieninä ottamaan liian isoja vastuita pienistä sisaruksistaan. Eikö vain?

Ja miten äidillä voi aika riittää kaikille, jos lapsia alkaa olla kymmenen korvissa? Miten?

Selittäkää vaan rakastavanne ja huoltavanne, mutta henkilökohtaista aikaa ei jokaiselle voi riittää päivittäin. Eikö vain?

Ja turha alkaa syyllistämään pieniä perheitä, jotka elävät kiireistä ja materialististä elämää, jossa lapsi on hoidossa ja vanhemmat töissä ja illat pädetään jossain muualla. Sellaisia perheitä on aika vähän. Suurin osa on tavallisia, joissa syödään yhdessä, harrastetaan yhdessä. Te ette voi harrastaa kuin kirkkokäyntejä ja suviseuroja yhdessä. Ja niihinkään eivät vanhimmat pojat enää ilolla lähde, vai mitä?

En tiedä hoidanko paremmin lapsiani, mutta aikaa minulla riittää toiseen malliin. Minun ei tarvitse juoksuttaa vanhinta tyttöä kaupassa ja pienempien vahtina. Minun tyttöni saa olla lapsi eikä keinoemo. Ja minunkin lapseni osallistuvat kotitöihin. Heillä on jopa omat vastuut määritelty. Mutta minun ei tarvitse kiireisenä aamuna komennella heistä yhtä kuin piikaa.

Ja se on tosiaan säälittävää jos poika ei osaa armeijaan mennessä pedata petiään. Mutta myös se on säälittävää, että isojen perheiden lapset, tytöt varsinkin, ovat täysiä kotitalouskoneita, koska ovat pakosta joutuneet tekemään siivoukset, leipomiset ym kotonaan, koska äiti ei lapsilaumaltaan ehdi. Tai koska äidin aika menee aina uuden vauvan kanssa.

HeliHuu kirjoitti:

Säälin silti lapsiasi. He joutuvat liian pieninä ottamaan liian isoja vastuita pienistä sisaruksistaan. Eikö vain?

Ja miten äidillä voi aika riittää kaikille, jos lapsia alkaa olla kymmenen korvissa? Miten?

Selittäkää vaan rakastavanne ja huoltavanne, mutta henkilökohtaista aikaa ei jokaiselle voi riittää päivittäin. Eikö vain?

Ja turha alkaa syyllistämään pieniä perheitä, jotka elävät kiireistä ja materialististä elämää, jossa lapsi on hoidossa ja vanhemmat töissä ja illat pädetään jossain muualla. Sellaisia perheitä on aika vähän. Suurin osa on tavallisia, joissa syödään yhdessä, harrastetaan yhdessä. Te ette voi harrastaa kuin kirkkokäyntejä ja suviseuroja yhdessä. Ja niihinkään eivät vanhimmat pojat enää ilolla lähde, vai mitä?

En tiedä hoidanko paremmin lapsiani, mutta aikaa minulla riittää toiseen malliin. Minun ei tarvitse juoksuttaa vanhinta tyttöä kaupassa ja pienempien vahtina. Minun tyttöni saa olla lapsi eikä keinoemo. Ja minunkin lapseni osallistuvat kotitöihin. Heillä on jopa omat vastuut määritelty. Mutta minun ei tarvitse kiireisenä aamuna komennella heistä yhtä kuin piikaa.

Ja se on tosiaan säälittävää jos poika ei osaa armeijaan mennessä pedata petiään. Mutta myös se on säälittävää, että isojen perheiden lapset, tytöt varsinkin, ovat täysiä kotitalouskoneita, koska ovat pakosta joutuneet tekemään siivoukset, leipomiset ym kotonaan, koska äiti ei lapsilaumaltaan ehdi. Tai koska äidin aika menee aina uuden vauvan kanssa.

Meillä syödään yhdessä, harrastetaan yhdessä,
juttelen myös lasten kanssa kahdenkeskeisesti säännöllisesti kouluaikana (että olen perillä lapsen mielialoista, kavereista, tunteista ja koulusta)

Näin lomalla omia juttuja ehtii kertoa muutenkin, se ei ole sellaista että mennääs nyt Mariel isstumaan pöydän ääreen ja vietetään kahdenkeskeistä aikaa.

Ei se minunkaan kotonani niin ollut, vaikka minulla oli vain 3 sisarusta.

Juttelen lasten kanssa esim samalla kun ajetaan kauppaan, samalla kun kuoritaan yhdessä perunoita, samalla kun istutaan mökkilaiturilla ottamassa aurinkoa...

Koluaikaan minulla on tapana käydä jokaisen lapsen huoneessa illalla kun on nukkumaanmenoaika, ja jutella lasten kanssa kolusta ja muusta.

Haluan säilyttää jokaiseen lapseeni hyvät välit, haluan tuntea heidät ja olla heidän kanssaan läheinen.

Väittäkää ihan mitä vain, mutta minä olen jokaisen kanssa läheinen, ja lapset kertovat minulle asiansa luottavaisesti.

Yhteisiä harratuksikin on, vaikka emme sallikaan kilpaurheilua.
Kaiken ei aina tarvitse olla niin totista, ja kaikessa ei tarvi tähdätä voittoon.

talvisin harrastamme yhdessä hiihtoa ja laskettelua, Käyn äitilapsikerhossa kahden pienimmän kanssa (ja olen muuten käynyt siellä jokaisen lapseni kanssa kun ovat olleet pieniä)
Kerran kuussa on perheliikuntaryhmä, jossa käyn
Niilon ja Merin kanssa.

Isä ja pojat harrastavat yhdessä kalastusta ja pilkkimistä...

Vanhimman tytön kanssa käyn varsinkin syksyisin ja ekväisin lenkillä..

Eli kyllä mekin harrastetaan, kesällä tosin vähemmän, mutta kesällä pitää olla aikaa
myös unohtaa kaikki säännölliset jutut.

Lapset käy myös pyhäkoulussa ja vanhimmat lapset silloin kun haluavat raamattuluokassa.

Seuroissa käymme minä ja isä, plus aina lapset jotka itse haluaa.

Ja esim suviseurat ei ole lapsille mitään pakkopullaa, se on vuoden kohokohta,
siellä tapaa kaikkia kaukaisempiakin ystäviä ja tuttuja ja on jännää nukkua teltassa tai asuntoautossa. Uusia kavereitakin saa,
ja välillä hiljennytään kuuntelemaan surapuheita.

Oikeastaan vain kirkkoon meno on joskus kahden vanhimman mielestä nihkeää,
ja ymmärrän sen täysin.Lapset kun ei aina niin ymmärrä niitä saarnojakaan, ja virren veisuu voi olla joskus tympeää.

En minäkään kirkossa käynnistä pitänyt pienempänä, mutta menin mukaan vanhempien mieliksi.
Mutta nyt aikuisen aolen oppinut arvostamaan sitä, että vanehmpani minut kirkkoon veivät.

Ja jos samana päivänä on ry:n seurat ja kirkko, niin menemme vain toisiin.

Toivottavastis aitte edes jotain tolkkua kirjoituksestani.

Henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

Meillä syödään yhdessä, harrastetaan yhdessä,
juttelen myös lasten kanssa kahdenkeskeisesti säännöllisesti kouluaikana (että olen perillä lapsen mielialoista, kavereista, tunteista ja koulusta)

Näin lomalla omia juttuja ehtii kertoa muutenkin, se ei ole sellaista että mennääs nyt Mariel isstumaan pöydän ääreen ja vietetään kahdenkeskeistä aikaa.

Ei se minunkaan kotonani niin ollut, vaikka minulla oli vain 3 sisarusta.

Juttelen lasten kanssa esim samalla kun ajetaan kauppaan, samalla kun kuoritaan yhdessä perunoita, samalla kun istutaan mökkilaiturilla ottamassa aurinkoa...

Koluaikaan minulla on tapana käydä jokaisen lapsen huoneessa illalla kun on nukkumaanmenoaika, ja jutella lasten kanssa kolusta ja muusta.

Haluan säilyttää jokaiseen lapseeni hyvät välit, haluan tuntea heidät ja olla heidän kanssaan läheinen.

Väittäkää ihan mitä vain, mutta minä olen jokaisen kanssa läheinen, ja lapset kertovat minulle asiansa luottavaisesti.

Yhteisiä harratuksikin on, vaikka emme sallikaan kilpaurheilua.
Kaiken ei aina tarvitse olla niin totista, ja kaikessa ei tarvi tähdätä voittoon.

talvisin harrastamme yhdessä hiihtoa ja laskettelua, Käyn äitilapsikerhossa kahden pienimmän kanssa (ja olen muuten käynyt siellä jokaisen lapseni kanssa kun ovat olleet pieniä)
Kerran kuussa on perheliikuntaryhmä, jossa käyn
Niilon ja Merin kanssa.

Isä ja pojat harrastavat yhdessä kalastusta ja pilkkimistä...

Vanhimman tytön kanssa käyn varsinkin syksyisin ja ekväisin lenkillä..

Eli kyllä mekin harrastetaan, kesällä tosin vähemmän, mutta kesällä pitää olla aikaa
myös unohtaa kaikki säännölliset jutut.

Lapset käy myös pyhäkoulussa ja vanhimmat lapset silloin kun haluavat raamattuluokassa.

Seuroissa käymme minä ja isä, plus aina lapset jotka itse haluaa.

Ja esim suviseurat ei ole lapsille mitään pakkopullaa, se on vuoden kohokohta,
siellä tapaa kaikkia kaukaisempiakin ystäviä ja tuttuja ja on jännää nukkua teltassa tai asuntoautossa. Uusia kavereitakin saa,
ja välillä hiljennytään kuuntelemaan surapuheita.

Oikeastaan vain kirkkoon meno on joskus kahden vanhimman mielestä nihkeää,
ja ymmärrän sen täysin.Lapset kun ei aina niin ymmärrä niitä saarnojakaan, ja virren veisuu voi olla joskus tympeää.

En minäkään kirkossa käynnistä pitänyt pienempänä, mutta menin mukaan vanhempien mieliksi.
Mutta nyt aikuisen aolen oppinut arvostamaan sitä, että vanehmpani minut kirkkoon veivät.

Ja jos samana päivänä on ry:n seurat ja kirkko, niin menemme vain toisiin.

Toivottavastis aitte edes jotain tolkkua kirjoituksestani.

Henriikka

että ette hyväksy kilpaurheilua. poikani luokalla on lestadiolainen poika (13 lasta), jolla tuntuu olevan pahimmoinen pätemisen tarve. poikani harrastaa kilpaurheilua ja tämä toinenkin poika on urheilullinen. yleensä heidät valitaan koulua edustamaan. poikani oli viime talvena 2 koulujen välisissä hiihdoissa ja tämä poika jossain keskivaiheilta. maastojuoksukisoissa poikani oli 4 (10 sai palkinnon) tämä poika jossakin sijalla 22 tms. ennen molempia kisoja tämä poika on hokenut, että "pakko päästä palkinnoille, pakko saada mitali, mä en oo huonompi..." ja kun poikani pärjäsi paremmin, tämä poika teki suunnilleen tikusta riitaa ja laittoin tappeluksi. molemmilla kerroilla.

ettäkö lestadiolaisilla ei ole totista ja ei tähdätä voittoon...

joskus tämä poika meillä käydessään katselee poikani palkintokaappia pitkään ja kerran sieltä katosi 1 pokaali, löytyi tämän pojan repusta (isosiskonsa löysi - toi meille takaisin ja pyysi ettemme kertoisi vanhemmille, emme kertoneet).

muutenkin tämä poika tekee omalleni kiusaa aika lailla koulussa ja osaa tehdä sitä oikein ovelasti - niin ettei opet näe. onhan hän isossa perheessä kasvanut ja oppinut pitämään puolensa. mitäs siihen sanot?

lauseeseesi kirjoitti:

että ette hyväksy kilpaurheilua. poikani luokalla on lestadiolainen poika (13 lasta), jolla tuntuu olevan pahimmoinen pätemisen tarve. poikani harrastaa kilpaurheilua ja tämä toinenkin poika on urheilullinen. yleensä heidät valitaan koulua edustamaan. poikani oli viime talvena 2 koulujen välisissä hiihdoissa ja tämä poika jossain keskivaiheilta. maastojuoksukisoissa poikani oli 4 (10 sai palkinnon) tämä poika jossakin sijalla 22 tms. ennen molempia kisoja tämä poika on hokenut, että "pakko päästä palkinnoille, pakko saada mitali, mä en oo huonompi..." ja kun poikani pärjäsi paremmin, tämä poika teki suunnilleen tikusta riitaa ja laittoin tappeluksi. molemmilla kerroilla.

ettäkö lestadiolaisilla ei ole totista ja ei tähdätä voittoon...

joskus tämä poika meillä käydessään katselee poikani palkintokaappia pitkään ja kerran sieltä katosi 1 pokaali, löytyi tämän pojan repusta (isosiskonsa löysi - toi meille takaisin ja pyysi ettemme kertoisi vanhemmille, emme kertoneet).

muutenkin tämä poika tekee omalleni kiusaa aika lailla koulussa ja osaa tehdä sitä oikein ovelasti - niin ettei opet näe. onhan hän isossa perheessä kasvanut ja oppinut pitämään puolensa. mitäs siihen sanot?

Isosiskon pyynnöstä ei kerrottu vanhemmille? Missä on vanhemmuus, kysyn minä?
Lasten kanssa tulee joskus karikkoja oli lestadialaisia tai ei, eikä niitä selvitellä lakaisemalla maton alle. Ei ihme, jos teidän lapselle saa keljuilla, kun ette edes nosta kissaa pöydälle...

lauseeseesi kirjoitti:

että ette hyväksy kilpaurheilua. poikani luokalla on lestadiolainen poika (13 lasta), jolla tuntuu olevan pahimmoinen pätemisen tarve. poikani harrastaa kilpaurheilua ja tämä toinenkin poika on urheilullinen. yleensä heidät valitaan koulua edustamaan. poikani oli viime talvena 2 koulujen välisissä hiihdoissa ja tämä poika jossain keskivaiheilta. maastojuoksukisoissa poikani oli 4 (10 sai palkinnon) tämä poika jossakin sijalla 22 tms. ennen molempia kisoja tämä poika on hokenut, että "pakko päästä palkinnoille, pakko saada mitali, mä en oo huonompi..." ja kun poikani pärjäsi paremmin, tämä poika teki suunnilleen tikusta riitaa ja laittoin tappeluksi. molemmilla kerroilla.

ettäkö lestadiolaisilla ei ole totista ja ei tähdätä voittoon...

joskus tämä poika meillä käydessään katselee poikani palkintokaappia pitkään ja kerran sieltä katosi 1 pokaali, löytyi tämän pojan repusta (isosiskonsa löysi - toi meille takaisin ja pyysi ettemme kertoisi vanhemmille, emme kertoneet).

muutenkin tämä poika tekee omalleni kiusaa aika lailla koulussa ja osaa tehdä sitä oikein ovelasti - niin ettei opet näe. onhan hän isossa perheessä kasvanut ja oppinut pitämään puolensa. mitäs siihen sanot?

En minä halua meitä lestadiolaisia puolustella, mehän ollaan kaikki perheet erilaisia ja kaikki ajattelee eri tavalla.

Vaikka tämä yksi (ja moni muukin ehkä) poika olisi noin kunnianhimoinen ja tahtoisi voittaa ja kipailla, niin eihän se toki tarkoita että akikki lestadiolaiset on.

En ole sanonut että lestadiolaisilla ei olisi totista, ja ei tähdättäisi voittoon.
Jotkut voivat olla, jotku eivät.

Eihän sitä voi sillä tavalla määritellä että samaa uskonnollista vakaumusta edustavat ajattelisivat täysin samalla lailla.

Meillä ollaan aika joustavia tuon asian suhteen, lapset saa osallistua kilpailuihin, mutta niistä päätetään ja neuvotellaan ensin yhdessä.

Kyllä minä muistan, miten minuakin otti alpsena päähän kun en päässyt sellaiselle yleisurheiluleirille, jonka lopuksi oli suuret kilpailut.

Tässä asiassa me tahdomme olla joustavaisempia, ja jos lapset ehdottomasti haluavat johonkin urheilualijiin josta pitävät ja kehittyvät, emme voi sitä kieltää.

Kolujen välisiin saa ilman muuta osallistua, ja varsinkin hiihdossa pojat ja Milla on tosi näppäriä.
Kukaan ei ole valmennuksessa, hiihtelevät huvikseen talvisin.
Kaikki menestyivät hyvin, Milla voitti oman sarjansa, Niko ja Niklas omassa sarjassaan olivat 3. ja 6.
Mutta yritämme opettaa lapsille, että kilpailu on ihan okei, mutta jos osallistuu vain ja ainoastaan kullankiilti silmissä, se ei enään ole tervettä.

Pojat harrasavat skeittausta kaveriporukassa, ja hiihtävät talvisin, ja se riittää kuulemma heille.

Milla ja Mariel harrastaa telinevoimistelua, mutta koska kilpaileminen on vapaaehtoista se on täysin suvaittavaa.

Miina olisi halukas aloittamaan lajin syksyllä, mutta asiasta keskustellaan vielä.

Vaikka vakaumuksemme kieltäisi jotain (esim nyt tv:n katselu ja kilpaurheilu tai korvakorut)
niin kaikkea ei tietysti tarvi noudattaa sokeasti.

Korvakoruja en anna tyttöjen laittaa, mutta se johtuu siitä että ainoa peruste korviksille on että kun kaikilla muillakin on.

Tv:tä saa katsella, jos asiasta ensin neuvotellaan ja ohjelma on järkevä.
Itsellämme ei tv:tä ole mutta esim mummolassa ja tädillä on.

Kilpaurheilun kanssa sama homma. Mietimme ensin, onko se niin tärkeää, ja että tähtääkö lapsi vain voittoon jne.

Viakea asia selittää.

Henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

En minä halua meitä lestadiolaisia puolustella, mehän ollaan kaikki perheet erilaisia ja kaikki ajattelee eri tavalla.

Vaikka tämä yksi (ja moni muukin ehkä) poika olisi noin kunnianhimoinen ja tahtoisi voittaa ja kipailla, niin eihän se toki tarkoita että akikki lestadiolaiset on.

En ole sanonut että lestadiolaisilla ei olisi totista, ja ei tähdättäisi voittoon.
Jotkut voivat olla, jotku eivät.

Eihän sitä voi sillä tavalla määritellä että samaa uskonnollista vakaumusta edustavat ajattelisivat täysin samalla lailla.

Meillä ollaan aika joustavia tuon asian suhteen, lapset saa osallistua kilpailuihin, mutta niistä päätetään ja neuvotellaan ensin yhdessä.

Kyllä minä muistan, miten minuakin otti alpsena päähän kun en päässyt sellaiselle yleisurheiluleirille, jonka lopuksi oli suuret kilpailut.

Tässä asiassa me tahdomme olla joustavaisempia, ja jos lapset ehdottomasti haluavat johonkin urheilualijiin josta pitävät ja kehittyvät, emme voi sitä kieltää.

Kolujen välisiin saa ilman muuta osallistua, ja varsinkin hiihdossa pojat ja Milla on tosi näppäriä.
Kukaan ei ole valmennuksessa, hiihtelevät huvikseen talvisin.
Kaikki menestyivät hyvin, Milla voitti oman sarjansa, Niko ja Niklas omassa sarjassaan olivat 3. ja 6.
Mutta yritämme opettaa lapsille, että kilpailu on ihan okei, mutta jos osallistuu vain ja ainoastaan kullankiilti silmissä, se ei enään ole tervettä.

Pojat harrasavat skeittausta kaveriporukassa, ja hiihtävät talvisin, ja se riittää kuulemma heille.

Milla ja Mariel harrastaa telinevoimistelua, mutta koska kilpaileminen on vapaaehtoista se on täysin suvaittavaa.

Miina olisi halukas aloittamaan lajin syksyllä, mutta asiasta keskustellaan vielä.

Vaikka vakaumuksemme kieltäisi jotain (esim nyt tv:n katselu ja kilpaurheilu tai korvakorut)
niin kaikkea ei tietysti tarvi noudattaa sokeasti.

Korvakoruja en anna tyttöjen laittaa, mutta se johtuu siitä että ainoa peruste korviksille on että kun kaikilla muillakin on.

Tv:tä saa katsella, jos asiasta ensin neuvotellaan ja ohjelma on järkevä.
Itsellämme ei tv:tä ole mutta esim mummolassa ja tädillä on.

Kilpaurheilun kanssa sama homma. Mietimme ensin, onko se niin tärkeää, ja että tähtääkö lapsi vain voittoon jne.

Viakea asia selittää.

Henriikka

aiemmassa viestissä ette hyväksyneet kilpaurheilua ja nyt hyväksytte tietyin ehdoin... muutenkin olet ollut ristiriitainen viesteissäsi. kannattiko edes kirjoittaa tänne kun et selvästi muista mitä olet satuillut aiemmin.

mitäh! kirjoitti:

Isosiskon pyynnöstä ei kerrottu vanhemmille? Missä on vanhemmuus, kysyn minä?
Lasten kanssa tulee joskus karikkoja oli lestadialaisia tai ei, eikä niitä selvitellä lakaisemalla maton alle. Ei ihme, jos teidän lapselle saa keljuilla, kun ette edes nosta kissaa pöydälle...

koska lapset pelkäävät kuollakseen ihan aiheesta tämän perheen isää ja tapaus ei toistunut enää. poika pyysi anteeksi myöhemmin joten annoimme asian olla.

tuohon koulukäyttäytymiseen oli osasyynsä poikien lestadiolaisella opella joka ummisti silmänsä tämän pojan tekosilta. muutaman kerran vaadin asioita (tönimisiä, lyömisiä ym) selvitettäviksi, sillä oli toki omassakin vikaa, en ihan sinisilmäinen ole. ne selvittelyt päättyivät aina siihen, että tämä toinen poika oli vaikkapa lyönyt vahingossa ja omassani oli vikaa niin, että se lyöminen muuttui ikään kuin oikeutetuksi. onneksi ope ja tahti muuttui kolmannella.

mutta olen huomannut muistakin isojen perheen lapsista, että he olevat todella ilkeitä varsinkin semmoisia kohtaan, joilla on jotakin mitä he haluavat. kuten tämä poika kahdehti poikani palkintoja ja saavutuksia kisoissa (itse ei saanut kilpailla kuin koulujenvälisissä). he osaavat tökkiä ja töniä, niin ettei aikuiset huomaa, ovat sakissa ovelaksi oppineet. ja eivät vanhemmat sitä tiedä, nämä lapset osaavat peitellä sen heiltä ja muilta - toiset lapset tietävät, mutta ketä uskotaan? uskovaisen perheen kasvattia vai muuta, varsinkin jos ope on samaa uskontoa.

selitä kirjoitti:

aiemmassa viestissä ette hyväksyneet kilpaurheilua ja nyt hyväksytte tietyin ehdoin... muutenkin olet ollut ristiriitainen viesteissäsi. kannattiko edes kirjoittaa tänne kun et selvästi muista mitä olet satuillut aiemmin.

onko todella noin hankala elämäntilanne, vai mikä ajaa ihmisen etsimään vikaa toisen elämästä noin kiivaasti??

Ei kenekään elämä ole niin musta-valkoista, että jokainen kirjoitettu asia olisi "JUURI NÄIN" eikä mitään poikkeuksia koskaan.

Näissä keskusteluissa on se varjopuoli, että vaikka kirjoittaakin perin laajasti jostain aiheesta, saattaa silti jäädä jotain sanomatta, ihan huomaamatta, siis.

Ehdotan sulle, että vietäpä miehesi (jos on) kanssa oikein romanttinen kahdenkeskeinen ilta. Ihan kiireettä. Katso sen jälkeen, paljonko kiinnostaa tulla tänne nokkimaan toisten asioita. Jos miestä ei ole, niin syö vaikka B-vitamiinikuuri. Auttaa tuohon vaivaan melko hyvin. Mukavaa päivänjatkoa sinulle. Koetappa hymyillä =)

selitä kirjoitti:

aiemmassa viestissä ette hyväksyneet kilpaurheilua ja nyt hyväksytte tietyin ehdoin... muutenkin olet ollut ristiriitainen viesteissäsi. kannattiko edes kirjoittaa tänne kun et selvästi muista mitä olet satuillut aiemmin.

Etkö nyt oikein ymmärtänyt jutun juurta?

Emme hyväksy voittoon tähtäävää kilpaurheilua, mutta rehdillä mielellä osallistumismielessä hyväksymme useimmiten.

Onko noin hanakala ymmärtää?

henriikka

emme kertoneet kirjoitti:

koska lapset pelkäävät kuollakseen ihan aiheesta tämän perheen isää ja tapaus ei toistunut enää. poika pyysi anteeksi myöhemmin joten annoimme asian olla.

tuohon koulukäyttäytymiseen oli osasyynsä poikien lestadiolaisella opella joka ummisti silmänsä tämän pojan tekosilta. muutaman kerran vaadin asioita (tönimisiä, lyömisiä ym) selvitettäviksi, sillä oli toki omassakin vikaa, en ihan sinisilmäinen ole. ne selvittelyt päättyivät aina siihen, että tämä toinen poika oli vaikkapa lyönyt vahingossa ja omassani oli vikaa niin, että se lyöminen muuttui ikään kuin oikeutetuksi. onneksi ope ja tahti muuttui kolmannella.

mutta olen huomannut muistakin isojen perheen lapsista, että he olevat todella ilkeitä varsinkin semmoisia kohtaan, joilla on jotakin mitä he haluavat. kuten tämä poika kahdehti poikani palkintoja ja saavutuksia kisoissa (itse ei saanut kilpailla kuin koulujenvälisissä). he osaavat tökkiä ja töniä, niin ettei aikuiset huomaa, ovat sakissa ovelaksi oppineet. ja eivät vanhemmat sitä tiedä, nämä lapset osaavat peitellä sen heiltä ja muilta - toiset lapset tietävät, mutta ketä uskotaan? uskovaisen perheen kasvattia vai muuta, varsinkin jos ope on samaa uskontoa.

pienpeerheestäkin oleva tyttö kadehtia naapurin jennan uutta polkupyörää vaikka Jennalla olisi toistakymmentä sisarusta.

Nyt sinä kyllä taidat tahallasi nähdä vain suurperheiden lasten pahuuden, ja pienperheiden lasten elämän onnellisuuden.

Laskeppa mielessäsi, että kuinkamonella esim poikasi luokkalaisella pienperheen lapsella on tosiaan asiat hyvin ja onnellinen lapsuus.

Tulet yllättymään, sillä erilaisia perheitä on niin monta kuin on lapsiakin.

Ihan samanlailla minä kadehdin pienenä isoja perheitä, kuin ehkä tämä sinun poikasi luokan poika kadehtii pieniöä perheitä.

Yleensä lapsilla on hyvin ruusuinen käsitys siitä millaista kaikilla muilla on.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Ja luulen kuules, että on enemmän ei uskovaisia opeja, ja heidän luokallaan enemmän ei uskovaisia lapsia. Oletko tullut ajatelleeksi, että ope voi syrjiä lestadiolaisia yhtä hyvin kuin lestadiolainen ope voi syrjiä ei uskovaisia.

Juttu on minusta niin, että häirikkölapsia ja kiusantekijöitä on ihan samanlailla pienissä perheissä kuin isoissa, ja iso perhe eikä pienikään vaikuta millään lailla lapsen oveluuteen ja riidanhaluisuuteen.

Opettele käsittelemään ihmisiä ja lapsia ihmisinä, älä eri uskontokuntien edustajina.

Henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

pienpeerheestäkin oleva tyttö kadehtia naapurin jennan uutta polkupyörää vaikka Jennalla olisi toistakymmentä sisarusta.

Nyt sinä kyllä taidat tahallasi nähdä vain suurperheiden lasten pahuuden, ja pienperheiden lasten elämän onnellisuuden.

Laskeppa mielessäsi, että kuinkamonella esim poikasi luokkalaisella pienperheen lapsella on tosiaan asiat hyvin ja onnellinen lapsuus.

Tulet yllättymään, sillä erilaisia perheitä on niin monta kuin on lapsiakin.

Ihan samanlailla minä kadehdin pienenä isoja perheitä, kuin ehkä tämä sinun poikasi luokan poika kadehtii pieniöä perheitä.

Yleensä lapsilla on hyvin ruusuinen käsitys siitä millaista kaikilla muilla on.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Ja luulen kuules, että on enemmän ei uskovaisia opeja, ja heidän luokallaan enemmän ei uskovaisia lapsia. Oletko tullut ajatelleeksi, että ope voi syrjiä lestadiolaisia yhtä hyvin kuin lestadiolainen ope voi syrjiä ei uskovaisia.

Juttu on minusta niin, että häirikkölapsia ja kiusantekijöitä on ihan samanlailla pienissä perheissä kuin isoissa, ja iso perhe eikä pienikään vaikuta millään lailla lapsen oveluuteen ja riidanhaluisuuteen.

Opettele käsittelemään ihmisiä ja lapsia ihmisinä, älä eri uskontokuntien edustajina.

Henriikka

että usein, ja en sano sitten aina, lestadiolaisperheen pojat ovat ns piilohäirikköjä koulussa. Olen ollut kouluilla harjoittelijana ja ilmeisesti minua he eivät ole noteeranneet auktoriteetiksi koska eivät ole osanneet varoa.

Toissa talvena olin harjoittelijana kyläkoulussa jossa oli 2 lest. opea (1 ei ollut). Ja touhu oli melkoista. Kahden lest.perheen pojat olivat tosi röyhkeitä välituntisin ja osasivat olla niin, ettei hlökunta huomaa. Minä huomasin. Ehkä muutkin, mutta eivät välittäneet. Kun otin asian puheeksi, sitä vähäteltiin; "pojat on poikia", "ei joka napsaukseen voi puuttua" ym. Oli tietysti muitakin "pahantekijöitä", mutta yleensä ne raukat tekivät pahaa niin avoimesti, että jäivät siitä heti kiinni. Eivät osanneet olla ovelia.

Ja tuohon, että ei-uskovainen syrjisi uskovaista en usko. Pikemminkin päin vastoin. Lestadiolaiset vetävät varsinkin pienillä paikkakunnilla niin vahvasti yhtä köyttä, että kyllä siinä suositaan omia. Minäkin seurasin yhtä välienselvittelyä. Eräs äiti vaati, että pojat selvittävät välinsä, kun hänen poikansa oli nimitellyt lest.poikaa ja lest.poika oli täräyttänut pojalta huulen halki. selvittely meni niin, että ensin äitiä evästettiin tunti siitä, miten henkinen väkivalta (tässä tapauksessa nimittely) on PALJON pahempaa kuin fyysinen. Äidin annettiin ymmärtää, että poikaa saikin lyödä. Sitten pojat laitettiin sopimaan välinsä tyyliin: EIkös se ollut vahinko (lest.pojalle) ja SINÄKIN olit mukana siinä (ei-lest.pojalle)

Samoin kerran yläluokkien pojat tappelivat. Koulunjohtaja (lest) otti yhteyttä ei.lest. pojan kotiin ja kun sieltä kysyttiin, että mites tämä toinen osapuoli, niin vastaus kuului ettei ope ajatellut ollakaan sinne päin yhteydessä.

Nämä vaan esimerkkejä. Kuten totesin pahantekijöitä löytyy ilman uskontotaustaakin, mutta mainitsemani kyläkoulun kiusantekijöistä suurin osa oli lestadioalaisia poikia. Ja koska he kuitenkin olivat määrällisesti vähemmistönä, niin mitä tästä päättelemme. Tosin koska koulunjohtaja ja toinenkin ope olivat samaa uskontokuntaa, saivat pojat mellastaa miten tahtoivat. Nyt siellä on koulunjohtaja vaihtunut ja tahti kuulemma rauhoittunut, en ole itse siellä enää.

Ja Sinä Henriikka. Jos sinulla on jotakin JÄRKEVÄÄ sanottavaa tähän, kommentoi ihmeessä. Mutta muuten, voisit vähän avata silmiäsi ja todeta että lestadiolaisissa lapsissa voi tosiaan olla tämmöisiä kiusaajia. Jopa sinun poikasi voi olla semmoinen, et vain tiedä sitä. Eivät noidenkaan mainitsemieni poikien äidit sitä tienneet ja järkytys oli kova, kun uusi koulunjohtaja joutui kovalla kädellä palauttelemaan joitakin maan pinnalle.

RouvaVee kirjoitti:

että usein, ja en sano sitten aina, lestadiolaisperheen pojat ovat ns piilohäirikköjä koulussa. Olen ollut kouluilla harjoittelijana ja ilmeisesti minua he eivät ole noteeranneet auktoriteetiksi koska eivät ole osanneet varoa.

Toissa talvena olin harjoittelijana kyläkoulussa jossa oli 2 lest. opea (1 ei ollut). Ja touhu oli melkoista. Kahden lest.perheen pojat olivat tosi röyhkeitä välituntisin ja osasivat olla niin, ettei hlökunta huomaa. Minä huomasin. Ehkä muutkin, mutta eivät välittäneet. Kun otin asian puheeksi, sitä vähäteltiin; "pojat on poikia", "ei joka napsaukseen voi puuttua" ym. Oli tietysti muitakin "pahantekijöitä", mutta yleensä ne raukat tekivät pahaa niin avoimesti, että jäivät siitä heti kiinni. Eivät osanneet olla ovelia.

Ja tuohon, että ei-uskovainen syrjisi uskovaista en usko. Pikemminkin päin vastoin. Lestadiolaiset vetävät varsinkin pienillä paikkakunnilla niin vahvasti yhtä köyttä, että kyllä siinä suositaan omia. Minäkin seurasin yhtä välienselvittelyä. Eräs äiti vaati, että pojat selvittävät välinsä, kun hänen poikansa oli nimitellyt lest.poikaa ja lest.poika oli täräyttänut pojalta huulen halki. selvittely meni niin, että ensin äitiä evästettiin tunti siitä, miten henkinen väkivalta (tässä tapauksessa nimittely) on PALJON pahempaa kuin fyysinen. Äidin annettiin ymmärtää, että poikaa saikin lyödä. Sitten pojat laitettiin sopimaan välinsä tyyliin: EIkös se ollut vahinko (lest.pojalle) ja SINÄKIN olit mukana siinä (ei-lest.pojalle)

Samoin kerran yläluokkien pojat tappelivat. Koulunjohtaja (lest) otti yhteyttä ei.lest. pojan kotiin ja kun sieltä kysyttiin, että mites tämä toinen osapuoli, niin vastaus kuului ettei ope ajatellut ollakaan sinne päin yhteydessä.

Nämä vaan esimerkkejä. Kuten totesin pahantekijöitä löytyy ilman uskontotaustaakin, mutta mainitsemani kyläkoulun kiusantekijöistä suurin osa oli lestadioalaisia poikia. Ja koska he kuitenkin olivat määrällisesti vähemmistönä, niin mitä tästä päättelemme. Tosin koska koulunjohtaja ja toinenkin ope olivat samaa uskontokuntaa, saivat pojat mellastaa miten tahtoivat. Nyt siellä on koulunjohtaja vaihtunut ja tahti kuulemma rauhoittunut, en ole itse siellä enää.

Ja Sinä Henriikka. Jos sinulla on jotakin JÄRKEVÄÄ sanottavaa tähän, kommentoi ihmeessä. Mutta muuten, voisit vähän avata silmiäsi ja todeta että lestadiolaisissa lapsissa voi tosiaan olla tämmöisiä kiusaajia. Jopa sinun poikasi voi olla semmoinen, et vain tiedä sitä. Eivät noidenkaan mainitsemieni poikien äidit sitä tienneet ja järkytys oli kova, kun uusi koulunjohtaja joutui kovalla kädellä palauttelemaan joitakin maan pinnalle.

että nuo kiusantekijät olivat lestadiolaisia,
mutta siitä voin olla varma että omat poikani eivät kuulu noihin.

Poikien koululla tarkka kuri ja järjestys,
ja joka viikko tulee kotiin raportti viikon pahanteoista, läksyjen unohduksista ja kaikesta muutsa. Kaikki vanhemmat allekirjoittaa sen joka viikko, ja järjselmä on mielestäni hyvä.

Poikamme eivät ole mitään pulmusia, ja varsinkin niilon kanssa on joitakin ongelmia eskarissa ilmennyt.
Ollaan juteltu tarhatätin ja pojan kanssa,
ja nyt yhteydenotot kotiin ovat vähentyneet.

Nikon kanssa oli jotain ongelmia alaluokilla,
ja saimme kyllä kuulla siitä kotiin (niinkuin riitakumppanitkin saivat tasapuolisesti)
Asiasta juteltiin, ja juttelimme siitä että Taivaan isä kyllä näkee kaikki tekemiset, ja että olisi hyvä rukoilla ja pyytää anteeksi.

Nikon riidat loppuivat, tottakai jotain pieniä nahisteluja on ollut, ja ne on tulleet tietooni ja niistä on juteltu.

Pojat on poikia ja tappeluita todellakin osuu tielle ihan varmasti jokaisella pikkuherralla.

Tyttöjen kanssa on ollut pieniä ongelmia nimittelyssä ja syrjinnässä (tytöthän ei lyö, kiusanteko on henkistä)
Marieliä on kiusattu tokaluokalla koska tytöllä on lukihäiriö.
Vieläkin jotkut kiusaajatytöt syrjii Marieliä, muttei enää niin pahasti.

Joskus Niklas sotkeutui sellaiseen juttuun jossa isompi poikajoukko kiusasi erästä hiljaisempaa poikaa. Niklas myönsi jutun, ja oli todellakin nolona ja pahoillaan.
Tästäkin juteltiin, ja Niklas pyysi anteeksi sekä Jumalalta että tältä pojalta, ja nykyään Niklas ja tämä poika parhaita kavereita.

Minä tunnen omat lapseni,
ja olen heidän kanssaan hyvin lähienen.
2 kertaa on käynyt niin, että Niko on itse kertonut jostain tappelusta jossa oli mukana, ja joka ei tullut opettajien tietoon.

Asia selvitettiin.

Sitä olen tavannut, että luokan lestadiolaiset pojat lyöttäytyvät joukoksi, ei sinänsä mitään pahaa, mutta jotenkin harmillisesti ovat oppineet joltain erittäin vanhoillisilta ihmisiltä että on pahaksi olla epäuskoisten kanssa.
Itse olen yrittänyt tolkuttaa, että ystävien uskonnolla ei ole mitään väliä, ja niiden ei tarvitse vaikutta asioihin mitenkään.

Eräs Millan kaveri on muslimi, mutta asiassa ei le mitään ongelmaa. Tytöt ovt vain kiinnostuneit toistensa uskoista, ja haluavat kuulla niistä enemmän.
Minusta siinä ei ole mitään väärää.

Ja lopuksi sivuhuomautus, minä saan kommentoida vaikkei kommenttini olisikaan kamalan järkevä ;)

Ja sitten haluan sanoa vielä yhden asian,
me emme koskaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta, eikä oikeaa vastausta olekaan.

Lestadiolaisia lapsiakin on ihan yhtälailla kilttejä ja ystävällisiä, kuin ilkeitä ja tappelevia.

Jossain koulussa saattaa olla vain ja ainoastaan kilttejä, koska lapset ottavat mallia toisistaan ja ovat suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä kohtaan.

Mutta jossain koulussa voi ilman muuta olla niin että joku kiusantekijäporukka on vetänyt muutkin "heimolaiset"puolelleen, ja siinä on sitten iso soppa, kun iso porukka kiusaa muita lapsia.

Ja haluan myös sanoa, että en missään nimessä kaunistele totuutta lestadiolaislapsista, enkä meistä muutenkaan, ja en itsekään pidä kaikista lestadiolaisista, jotkut ovat ilkeitä ja happamia ym, mutta se johtuu kaiketa ihan muusta kuin uskonnosta.

henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

että nuo kiusantekijät olivat lestadiolaisia,
mutta siitä voin olla varma että omat poikani eivät kuulu noihin.

Poikien koululla tarkka kuri ja järjestys,
ja joka viikko tulee kotiin raportti viikon pahanteoista, läksyjen unohduksista ja kaikesta muutsa. Kaikki vanhemmat allekirjoittaa sen joka viikko, ja järjselmä on mielestäni hyvä.

Poikamme eivät ole mitään pulmusia, ja varsinkin niilon kanssa on joitakin ongelmia eskarissa ilmennyt.
Ollaan juteltu tarhatätin ja pojan kanssa,
ja nyt yhteydenotot kotiin ovat vähentyneet.

Nikon kanssa oli jotain ongelmia alaluokilla,
ja saimme kyllä kuulla siitä kotiin (niinkuin riitakumppanitkin saivat tasapuolisesti)
Asiasta juteltiin, ja juttelimme siitä että Taivaan isä kyllä näkee kaikki tekemiset, ja että olisi hyvä rukoilla ja pyytää anteeksi.

Nikon riidat loppuivat, tottakai jotain pieniä nahisteluja on ollut, ja ne on tulleet tietooni ja niistä on juteltu.

Pojat on poikia ja tappeluita todellakin osuu tielle ihan varmasti jokaisella pikkuherralla.

Tyttöjen kanssa on ollut pieniä ongelmia nimittelyssä ja syrjinnässä (tytöthän ei lyö, kiusanteko on henkistä)
Marieliä on kiusattu tokaluokalla koska tytöllä on lukihäiriö.
Vieläkin jotkut kiusaajatytöt syrjii Marieliä, muttei enää niin pahasti.

Joskus Niklas sotkeutui sellaiseen juttuun jossa isompi poikajoukko kiusasi erästä hiljaisempaa poikaa. Niklas myönsi jutun, ja oli todellakin nolona ja pahoillaan.
Tästäkin juteltiin, ja Niklas pyysi anteeksi sekä Jumalalta että tältä pojalta, ja nykyään Niklas ja tämä poika parhaita kavereita.

Minä tunnen omat lapseni,
ja olen heidän kanssaan hyvin lähienen.
2 kertaa on käynyt niin, että Niko on itse kertonut jostain tappelusta jossa oli mukana, ja joka ei tullut opettajien tietoon.

Asia selvitettiin.

Sitä olen tavannut, että luokan lestadiolaiset pojat lyöttäytyvät joukoksi, ei sinänsä mitään pahaa, mutta jotenkin harmillisesti ovat oppineet joltain erittäin vanhoillisilta ihmisiltä että on pahaksi olla epäuskoisten kanssa.
Itse olen yrittänyt tolkuttaa, että ystävien uskonnolla ei ole mitään väliä, ja niiden ei tarvitse vaikutta asioihin mitenkään.

Eräs Millan kaveri on muslimi, mutta asiassa ei le mitään ongelmaa. Tytöt ovt vain kiinnostuneit toistensa uskoista, ja haluavat kuulla niistä enemmän.
Minusta siinä ei ole mitään väärää.

Ja lopuksi sivuhuomautus, minä saan kommentoida vaikkei kommenttini olisikaan kamalan järkevä ;)

Ja sitten haluan sanoa vielä yhden asian,
me emme koskaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta, eikä oikeaa vastausta olekaan.

Lestadiolaisia lapsiakin on ihan yhtälailla kilttejä ja ystävällisiä, kuin ilkeitä ja tappelevia.

Jossain koulussa saattaa olla vain ja ainoastaan kilttejä, koska lapset ottavat mallia toisistaan ja ovat suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä kohtaan.

Mutta jossain koulussa voi ilman muuta olla niin että joku kiusantekijäporukka on vetänyt muutkin "heimolaiset"puolelleen, ja siinä on sitten iso soppa, kun iso porukka kiusaa muita lapsia.

Ja haluan myös sanoa, että en missään nimessä kaunistele totuutta lestadiolaislapsista, enkä meistä muutenkaan, ja en itsekään pidä kaikista lestadiolaisista, jotkut ovat ilkeitä ja happamia ym, mutta se johtuu kaiketa ihan muusta kuin uskonnosta.

henriikka

eroja teillä nykypolven lestadiolaisilla on vanhoillisuuteen? Ihan uteliaisuuttani kysyn.

Aika hassua, tuo epäuskoisten syrjintä. Omalta lapsuudeltani muistan, kun eräässä kirkkokahvitilaisuudessa (oli sitten viimeinen sattuneesta syystä) oli paljon lapsia. Olin iloinen, kunnes huomasin, että he kaikki katsoivat jotenkin minun lävitseni. Yritin hymyillä, mutta olin kuin ilmaa. Kun itku kurkussa tuosta kysyin, äitini selitti, ettei minussa mitään vikaa ole, heidän vanhempansa vain ovat uskonnon takia varmaan kieltäneet olemasta minun kanssa, syy ei ole lasten ja ne vanhemmat on olleet joskus myös lapsia, ja asia on heillekin noin opetettu.

Minusta tuntui tosi omituiselta, että uskonnon takia, kun kävin pyhäkoulussa ja siellä oli kerrottu laupiaasta Samarialaisesta ja jonkun "huonon" naisen kivittämisestä. Silloin äkkäsin ensimmäisen kerran oikein konkreettisesti, että ihmisiä me vaan kaikki ollaan, kukaan ei ole parempi toista. Eikä kukaan voi toista tuomita. Kun olin pahasta mielestäni selvinnyt (ei onnistunut ihan heti :( ), päätin rukoilla kaikkien ymmärtämättömien puolesta, etteivät enää samalla tavalla tietämättään muita loukkaisi.
Taisi Isä kuulla, kun myöhemmin minulla oli muutama oikein mukava lestadiolaisnuori kaverina, vaikken heidän kotonaan koskaan käynytkään. Ainakin minulle tuli lohdullisempi olo, kun huomasin, että joku ajattelee kuitenkin toisin.

Henriik[<a kirjoitti:

että nuo kiusantekijät olivat lestadiolaisia,
mutta siitä voin olla varma että omat poikani eivät kuulu noihin.

Poikien koululla tarkka kuri ja järjestys,
ja joka viikko tulee kotiin raportti viikon pahanteoista, läksyjen unohduksista ja kaikesta muutsa. Kaikki vanhemmat allekirjoittaa sen joka viikko, ja järjselmä on mielestäni hyvä.

Poikamme eivät ole mitään pulmusia, ja varsinkin niilon kanssa on joitakin ongelmia eskarissa ilmennyt.
Ollaan juteltu tarhatätin ja pojan kanssa,
ja nyt yhteydenotot kotiin ovat vähentyneet.

Nikon kanssa oli jotain ongelmia alaluokilla,
ja saimme kyllä kuulla siitä kotiin (niinkuin riitakumppanitkin saivat tasapuolisesti)
Asiasta juteltiin, ja juttelimme siitä että Taivaan isä kyllä näkee kaikki tekemiset, ja että olisi hyvä rukoilla ja pyytää anteeksi.

Nikon riidat loppuivat, tottakai jotain pieniä nahisteluja on ollut, ja ne on tulleet tietooni ja niistä on juteltu.

Pojat on poikia ja tappeluita todellakin osuu tielle ihan varmasti jokaisella pikkuherralla.

Tyttöjen kanssa on ollut pieniä ongelmia nimittelyssä ja syrjinnässä (tytöthän ei lyö, kiusanteko on henkistä)
Marieliä on kiusattu tokaluokalla koska tytöllä on lukihäiriö.
Vieläkin jotkut kiusaajatytöt syrjii Marieliä, muttei enää niin pahasti.

Joskus Niklas sotkeutui sellaiseen juttuun jossa isompi poikajoukko kiusasi erästä hiljaisempaa poikaa. Niklas myönsi jutun, ja oli todellakin nolona ja pahoillaan.
Tästäkin juteltiin, ja Niklas pyysi anteeksi sekä Jumalalta että tältä pojalta, ja nykyään Niklas ja tämä poika parhaita kavereita.

Minä tunnen omat lapseni,
ja olen heidän kanssaan hyvin lähienen.
2 kertaa on käynyt niin, että Niko on itse kertonut jostain tappelusta jossa oli mukana, ja joka ei tullut opettajien tietoon.

Asia selvitettiin.

Sitä olen tavannut, että luokan lestadiolaiset pojat lyöttäytyvät joukoksi, ei sinänsä mitään pahaa, mutta jotenkin harmillisesti ovat oppineet joltain erittäin vanhoillisilta ihmisiltä että on pahaksi olla epäuskoisten kanssa.
Itse olen yrittänyt tolkuttaa, että ystävien uskonnolla ei ole mitään väliä, ja niiden ei tarvitse vaikutta asioihin mitenkään.

Eräs Millan kaveri on muslimi, mutta asiassa ei le mitään ongelmaa. Tytöt ovt vain kiinnostuneit toistensa uskoista, ja haluavat kuulla niistä enemmän.
Minusta siinä ei ole mitään väärää.

Ja lopuksi sivuhuomautus, minä saan kommentoida vaikkei kommenttini olisikaan kamalan järkevä ;)

Ja sitten haluan sanoa vielä yhden asian,
me emme koskaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta, eikä oikeaa vastausta olekaan.

Lestadiolaisia lapsiakin on ihan yhtälailla kilttejä ja ystävällisiä, kuin ilkeitä ja tappelevia.

Jossain koulussa saattaa olla vain ja ainoastaan kilttejä, koska lapset ottavat mallia toisistaan ja ovat suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä kohtaan.

Mutta jossain koulussa voi ilman muuta olla niin että joku kiusantekijäporukka on vetänyt muutkin "heimolaiset"puolelleen, ja siinä on sitten iso soppa, kun iso porukka kiusaa muita lapsia.

Ja haluan myös sanoa, että en missään nimessä kaunistele totuutta lestadiolaislapsista, enkä meistä muutenkaan, ja en itsekään pidä kaikista lestadiolaisista, jotkut ovat ilkeitä ja happamia ym, mutta se johtuu kaiketa ihan muusta kuin uskonnosta.

henriikka

Ongelmia pojillanne on ollut - enpä ole yllättynyt. Onneksi teidän koulunne on ollut ns normaali. Se, missä olin harjoittelijana suosi pöyristyttävästi lestadiolaisia. Välillä kävi sääli muita poikia, jotka nämä les.pojat olivat ottaneet tappelukavereikseen.

En toki tarkoita, etteikö muutkin pojat osaa ilkeillä ja kiusata, mutta isossa sakissa kasvaminen.... oppiiko siinä selviytymään kyynärpäätaktiitalla? Ilmeisesti.

RouvaVee kirjoitti:

Ongelmia pojillanne on ollut - enpä ole yllättynyt. Onneksi teidän koulunne on ollut ns normaali. Se, missä olin harjoittelijana suosi pöyristyttävästi lestadiolaisia. Välillä kävi sääli muita poikia, jotka nämä les.pojat olivat ottaneet tappelukavereikseen.

En toki tarkoita, etteikö muutkin pojat osaa ilkeillä ja kiusata, mutta isossa sakissa kasvaminen.... oppiiko siinä selviytymään kyynärpäätaktiitalla? Ilmeisesti.

Kyllä. Isossa sakissa kun varttuu, oppii pitämään puolensa ihan toiseen malliin. Tämä siis koskee kaikkia isolapsisia perheitä, ei vaan lessuja. Ja isolapsisilla tarkoitan nyt semmoista 8perhettä.

Suuressa porukassa oppii sen kyynärpäätaktiikan. Kukaan ei pidä puoliasi, ellet itse pidä. Samaten usein koulussa haetaan sitä huomiota, mitä ei kotoa saa, eli yritetään olla esillä. Usein negatiivisella tavalla.

Tällaisten perheiden lapset usein jyräävät semmoiset lapset, jotka eivät ole oppineet pitämään puoliaan, usein 1 tai vähälapsisista perheistä olevat. Heidän ei ole tarvinnut. Kotoa on saanut huomiota, sitä ei tarvitse hakea muualta ja kotona ei ole tarvinnut tapella viimeisestä keksipaketista. Koulut tekevät usein virheitä, kun eivät puutu "ihan kaikkeen", sillä hiljaisempi oppii äkkiä antamaan periksi tällaiselle voimakkaamme yksilölle.

Ja Henriikka, ennen kuin taas kovin kiivaasti alat puolustelemaan, totean vielä, että tämä koskee kaikkia monilukuisia perheitä, ei pelkästään lessuja.

KYLLÄ RVA kirjoitti:

Kyllä. Isossa sakissa kun varttuu, oppii pitämään puolensa ihan toiseen malliin. Tämä siis koskee kaikkia isolapsisia perheitä, ei vaan lessuja. Ja isolapsisilla tarkoitan nyt semmoista 8perhettä.

Suuressa porukassa oppii sen kyynärpäätaktiikan. Kukaan ei pidä puoliasi, ellet itse pidä. Samaten usein koulussa haetaan sitä huomiota, mitä ei kotoa saa, eli yritetään olla esillä. Usein negatiivisella tavalla.

Tällaisten perheiden lapset usein jyräävät semmoiset lapset, jotka eivät ole oppineet pitämään puoliaan, usein 1 tai vähälapsisista perheistä olevat. Heidän ei ole tarvinnut. Kotoa on saanut huomiota, sitä ei tarvitse hakea muualta ja kotona ei ole tarvinnut tapella viimeisestä keksipaketista. Koulut tekevät usein virheitä, kun eivät puutu "ihan kaikkeen", sillä hiljaisempi oppii äkkiä antamaan periksi tällaiselle voimakkaamme yksilölle.

Ja Henriikka, ennen kuin taas kovin kiivaasti alat puolustelemaan, totean vielä, että tämä koskee kaikkia monilukuisia perheitä, ei pelkästään lessuja.

totean, että on tarvinnut pitää hyvinkin puoliaan, kun kukaan ei ole ollut puolustamassa siskoa. Kavereista on täytynyt pitää viisaasti kiinni. Ei ole ollut sisaruksia, joiden seuraan turvautua, jos on tullut oltua ilkeä kavereille. Ja eihän nyt nössön kanssa kukaan ole, sellaiseksi siis ei ole auttanut heittäytyä.
Eli nämä asiat on just niinpäin kuin ne itse haluaa nähdä...kukaan ei ole toista parempi, erilaisia vaan ollaan!

ei se määrä vaan... kirjoitti:

totean, että on tarvinnut pitää hyvinkin puoliaan, kun kukaan ei ole ollut puolustamassa siskoa. Kavereista on täytynyt pitää viisaasti kiinni. Ei ole ollut sisaruksia, joiden seuraan turvautua, jos on tullut oltua ilkeä kavereille. Ja eihän nyt nössön kanssa kukaan ole, sellaiseksi siis ei ole auttanut heittäytyä.
Eli nämä asiat on just niinpäin kuin ne itse haluaa nähdä...kukaan ei ole toista parempi, erilaisia vaan ollaan!

oot, niin kuten totesit, on täytynyt oppia pitämään puoliaan. siis täytynyt oppia. eli samoilla linjoilla ollaan mekin ;) isossa perheessä sen oppii vähän kuin luonnostaan.

ja eihän tässä mistään paremmuudesta ollut käsittääkseni kyse.

RouvaVee kirjoitti:

Ongelmia pojillanne on ollut - enpä ole yllättynyt. Onneksi teidän koulunne on ollut ns normaali. Se, missä olin harjoittelijana suosi pöyristyttävästi lestadiolaisia. Välillä kävi sääli muita poikia, jotka nämä les.pojat olivat ottaneet tappelukavereikseen.

En toki tarkoita, etteikö muutkin pojat osaa ilkeillä ja kiusata, mutta isossa sakissa kasvaminen.... oppiiko siinä selviytymään kyynärpäätaktiitalla? Ilmeisesti.

muutama tappelu, niin ei se minusta ole kamalan paljon. ja, tappeluun tarvii aina kaksi.
Nimittelyyn ja sellaiseen riittää tietysti että toinen nimittelee, mutta fyysinen tappelu tarvii aina kaksi osapuolta.

Kaikilla pojilla on tappeluita, kukaan ei selviä tästä elämästä ilman pienempää tai suurempaa eripuraa.

Meidän perheessämme väkivalta on kielletty, emme me aikuiset, eivätkä lapset, käytä sitä kenekään perheenjäseneen.

Meidän perheessämme kyynärpäätaktiikka ei todellakaan tepsi.

Tottakai on sellaista "äläpä tunge siihen istumaan" juttua, jossa tönäistään toista kyynärpäällä. Mutta aina kun silmäni sellaista näkevät, komennan heti ja muistutan ettei kenelläkään ole oikeutta koskea tai vahingoittaa toista ilman lupaa.

Onko sinulla lapsia?
Eivätkö he koskaan ole tapeleet?
Eivätkö koskaan ole olleet riidan aloittajia, tai haukkuneet muita? Epäilen vahvasti.

En oikein ymmärtänyt tuota "Ongelmia pojillanne on ollut-enpä yllättynyt"

Kun itse luen viestiäni, yllätyin itsekin miten vähän tapeluita loppujen lopuksi on ollut.

kaiken pahan alku ja juuri siis on sinusta lestadiolaisuus ja suurperheellisyys?

Niin, ja en nyt oikein usko että kaikki lestadiolaisperheistä tulleet pojat oppivat väkivallan suurperheessä, jos en nyt aivan väärässä ole, niin motat ja lyödä osaa kuka vain, riippumatta ollenkaan siitä mistä perheestä on.

Eräässä tuttavaperheessämme on 13 ja 12 vuotiaat pojat, sekä 1 vuotias tyttö.
Pojat tuottavat päänvaivaa opettajalleen, vanhemmilleen j monille ulkopuolisille, ovat hyvin hurjapäisiä jne.
vaikka lestadiolaisia ovatkin, ei heillä ole suurperhettä(perheen 2 lasta kuolleet molemmat alle viikon vanhoina)
Vaikka nyt ovat joskus kovia tappelemaankin, niin perheessään he sitä eivät ole oppineet.

Pojat ovat oikein suojelevaisia ja hlliä pikkusiskolleen, ja pitävät kuin kukkaa kämmenellä.

Eli, vaikka nämä pojat ovat lestadiolaisia, ja joskus kovia tappelijoita, se ei johdu millään lailla perhetaustasta tai uskonnosta.

Henriikka

kun ainokaisena kirjoitti:

oot, niin kuten totesit, on täytynyt oppia pitämään puoliaan. siis täytynyt oppia. eli samoilla linjoilla ollaan mekin ;) isossa perheessä sen oppii vähän kuin luonnostaan.

ja eihän tässä mistään paremmuudesta ollut käsittääkseni kyse.

vaan väitettiin, ettei ole ainokaisen tarvinnut oppia ;) Kaikki samat asiat on opittava minun mielestäni, se miten ja minkä kautta ne oppii vaan vaihtuu.
Meidän lähiympäristössä näyttää olevan enemmän merkitystä lapsen temperamentilla kuin sillä, mikä asema lapsella on perheessään. Toinen on luonteeltaan myötäilevämpi kuin toinen ja joku lapsistamme on enemmän ja joku toinen vähemmän puoliaan pitävä kuin naapurien lapset keskimäärin.

Enemmän minusta on merkitystä sillä, minkälaisia sosiaalisia suhteita lapsella arjessaan on, kuin montako lasta perheessä on. Useimmat omista lapsistani ovat selvästi ujompia kuin lähiympäristön muut lapset. Me olemme olleet paljon oman perheen kesken, siis paljon tuttujen ihmisten seurassa. Harjoitusta vieraisiin ihmisiin on tullut aika vähän. Moni lähipiirin pienperheen lapsi on paljon rohkeampi, koska heitä on viety naapureihin leikkikavereiden vuoksi ja ovat olleet isossa vieraista lapsista koostuvassa lapsiryhmässä päivähoidossa. Meillä siis lapset antavat mieluummin vieraassa seurassa periksi kuin tappelevat, vaikka ovatkin suurperheestä.
Koko vuoden 6-vuotias oli ollut tosi kiltti eskarissakin, vaikka kotona on melkoinen "liero" vähän joka päivä. Kun kysyin, miten hän siellä on jaksanut olla niin kiltti koko ajan, hän vastasi, että "täällä kotona en pelkää ketään, eskarissa en tiedä, kun eihän ne mua sillä lailla rakasta kuin te." No niinpä tietenkin!

Perhekoko kertoo siis lapsista lopulta aika vähän... Tietysti joitain taitoja oppii ehkä helpommin jossain tietynlaisessa ympäristössä, mutta enemmän minusta me aikuiset näemme lapsissa sitä mitä itse odotamme näkevämme. Lapsen luonne ja kokemukset ohjaavat enemmän hänen käytöstään kuin perhekoko.

Joistain kirjoituksista näkee kovin ennakkoluuloista käsitystä, siis tietyt ominaisuudet nähdään kielteisinä aika yksipuolisesti. Minulle sellaisista on jäänyt kuva, että etsitään jotain objektiivista "paremmuutta", mikä olisi lapselle hyväksi. Ei ihmisten ominaisuuksia minusta voi laittaa paremmuusjärjestykseen tai tavoiteltavuusjärjestykseen eikä ole tarvettakaan, jokaisella ominaisuudella on kuitenkin se kääntöpuolensa.
Työelämässäkin tarvitaan erilaisia toimijoita.

Henriik[<a kirjoitti:

muutama tappelu, niin ei se minusta ole kamalan paljon. ja, tappeluun tarvii aina kaksi.
Nimittelyyn ja sellaiseen riittää tietysti että toinen nimittelee, mutta fyysinen tappelu tarvii aina kaksi osapuolta.

Kaikilla pojilla on tappeluita, kukaan ei selviä tästä elämästä ilman pienempää tai suurempaa eripuraa.

Meidän perheessämme väkivalta on kielletty, emme me aikuiset, eivätkä lapset, käytä sitä kenekään perheenjäseneen.

Meidän perheessämme kyynärpäätaktiikka ei todellakaan tepsi.

Tottakai on sellaista "äläpä tunge siihen istumaan" juttua, jossa tönäistään toista kyynärpäällä. Mutta aina kun silmäni sellaista näkevät, komennan heti ja muistutan ettei kenelläkään ole oikeutta koskea tai vahingoittaa toista ilman lupaa.

Onko sinulla lapsia?
Eivätkö he koskaan ole tapeleet?
Eivätkö koskaan ole olleet riidan aloittajia, tai haukkuneet muita? Epäilen vahvasti.

En oikein ymmärtänyt tuota "Ongelmia pojillanne on ollut-enpä yllättynyt"

Kun itse luen viestiäni, yllätyin itsekin miten vähän tapeluita loppujen lopuksi on ollut.

kaiken pahan alku ja juuri siis on sinusta lestadiolaisuus ja suurperheellisyys?

Niin, ja en nyt oikein usko että kaikki lestadiolaisperheistä tulleet pojat oppivat väkivallan suurperheessä, jos en nyt aivan väärässä ole, niin motat ja lyödä osaa kuka vain, riippumatta ollenkaan siitä mistä perheestä on.

Eräässä tuttavaperheessämme on 13 ja 12 vuotiaat pojat, sekä 1 vuotias tyttö.
Pojat tuottavat päänvaivaa opettajalleen, vanhemmilleen j monille ulkopuolisille, ovat hyvin hurjapäisiä jne.
vaikka lestadiolaisia ovatkin, ei heillä ole suurperhettä(perheen 2 lasta kuolleet molemmat alle viikon vanhoina)
Vaikka nyt ovat joskus kovia tappelemaankin, niin perheessään he sitä eivät ole oppineet.

Pojat ovat oikein suojelevaisia ja hlliä pikkusiskolleen, ja pitävät kuin kukkaa kämmenellä.

Eli, vaikka nämä pojat ovat lestadiolaisia, ja joskus kovia tappelijoita, se ei johdu millään lailla perhetaustasta tai uskonnosta.

Henriikka

asian näen. Ei perhekoko ole mitenkään määräävä tekijä lapsen käyttäytymisessä. Siihen vaikuttaa kasvatus, sekä lapsen kokemukset ja muut sosiaaliset suhteet. Eri tilanteissa lapset tosiaan käyttäytyvät hyvinkin eri tavalla ja se on pelkästään loogista. Emme me aikuisetkaan joka tilanteeseen mene samalla asenteella. Syitä käyttäytymiseen voi olla yhtä monta kuin tilannettakin.

Minun tuntemani lestadiolaispojat/nuoret ovat olleet kyllä keskimääräistä kunnioittavampia muita ihmisiä kohtaan. Hirveää liutaa en heitä tunne, tietääkseni. Ja varmasti en erota, jos kadulla vastaan kävelee ;) Siis, kokemuksia on monia :)

emme kertoneet kirjoitti:

koska lapset pelkäävät kuollakseen ihan aiheesta tämän perheen isää ja tapaus ei toistunut enää. poika pyysi anteeksi myöhemmin joten annoimme asian olla.

tuohon koulukäyttäytymiseen oli osasyynsä poikien lestadiolaisella opella joka ummisti silmänsä tämän pojan tekosilta. muutaman kerran vaadin asioita (tönimisiä, lyömisiä ym) selvitettäviksi, sillä oli toki omassakin vikaa, en ihan sinisilmäinen ole. ne selvittelyt päättyivät aina siihen, että tämä toinen poika oli vaikkapa lyönyt vahingossa ja omassani oli vikaa niin, että se lyöminen muuttui ikään kuin oikeutetuksi. onneksi ope ja tahti muuttui kolmannella.

mutta olen huomannut muistakin isojen perheen lapsista, että he olevat todella ilkeitä varsinkin semmoisia kohtaan, joilla on jotakin mitä he haluavat. kuten tämä poika kahdehti poikani palkintoja ja saavutuksia kisoissa (itse ei saanut kilpailla kuin koulujenvälisissä). he osaavat tökkiä ja töniä, niin ettei aikuiset huomaa, ovat sakissa ovelaksi oppineet. ja eivät vanhemmat sitä tiedä, nämä lapset osaavat peitellä sen heiltä ja muilta - toiset lapset tietävät, mutta ketä uskotaan? uskovaisen perheen kasvattia vai muuta, varsinkin jos ope on samaa uskontoa.

Itse siis olen lestidiolainennuori, ja voin myöntää, että houkutuksia urheilun ja muiden juttujen suhteen tulee varsinkin silloin kun on annettu siihen lahjoja. koulujenvälisissä kisoissa ei tietääkseni ole mitään pahaa (ei seuratoimintaa, vaikka toisinaan meneekin vähän yli). mutta tottakai sielunvihollien saa houkuteltua meitä erialsiin kiusauksiin, mutta korjaamme virheet evankeliumilla.

huhhuh... en voinut muuta kuin nauramalla lukea nuita sun juttuja tökkimisistä ja tönimisistä. sehän on hyvin normaalia kaikille että sitä tulee aina vähän tapeltua. vaikka olemmekin uskomassa, niin emme silti mitään pyhimyksiä ole vaikka voisi ehkä luullakin?? ( ainakin vaikuttaa siltä, että sinä luulet)

homman pointti siis on, että jokaisessa meissä on vikoja, mutta nämä viat ja virheet sovitaan ja unohdetaan.

että vaikka olettekin antaneet pojalle pokali jutut anteeksi, niin ette näköjään sydämen pohjasta kun virelä muistellaan näitä vanhoja juttuja.

emme kertoneet kirjoitti:

koska lapset pelkäävät kuollakseen ihan aiheesta tämän perheen isää ja tapaus ei toistunut enää. poika pyysi anteeksi myöhemmin joten annoimme asian olla.

tuohon koulukäyttäytymiseen oli osasyynsä poikien lestadiolaisella opella joka ummisti silmänsä tämän pojan tekosilta. muutaman kerran vaadin asioita (tönimisiä, lyömisiä ym) selvitettäviksi, sillä oli toki omassakin vikaa, en ihan sinisilmäinen ole. ne selvittelyt päättyivät aina siihen, että tämä toinen poika oli vaikkapa lyönyt vahingossa ja omassani oli vikaa niin, että se lyöminen muuttui ikään kuin oikeutetuksi. onneksi ope ja tahti muuttui kolmannella.

mutta olen huomannut muistakin isojen perheen lapsista, että he olevat todella ilkeitä varsinkin semmoisia kohtaan, joilla on jotakin mitä he haluavat. kuten tämä poika kahdehti poikani palkintoja ja saavutuksia kisoissa (itse ei saanut kilpailla kuin koulujenvälisissä). he osaavat tökkiä ja töniä, niin ettei aikuiset huomaa, ovat sakissa ovelaksi oppineet. ja eivät vanhemmat sitä tiedä, nämä lapset osaavat peitellä sen heiltä ja muilta - toiset lapset tietävät, mutta ketä uskotaan? uskovaisen perheen kasvattia vai muuta, varsinkin jos ope on samaa uskontoa.

sitten teillä. Omalta kouluajaltani muistan, että jos ujona tyttönä piti joltain pojalta mennä jotain kysymään, niin lestadiolaispojat olivat niitä fiksuimpia. Vaikka eri lailla uskontoa ja raamattua tulkitsinkin, kuin heidän perheensä, ei minun eteeni sattunut yhtään kiusaavaa lestadiolaista.

Henriik[<a kirjoitti:

muutama tappelu, niin ei se minusta ole kamalan paljon. ja, tappeluun tarvii aina kaksi.
Nimittelyyn ja sellaiseen riittää tietysti että toinen nimittelee, mutta fyysinen tappelu tarvii aina kaksi osapuolta.

Kaikilla pojilla on tappeluita, kukaan ei selviä tästä elämästä ilman pienempää tai suurempaa eripuraa.

Meidän perheessämme väkivalta on kielletty, emme me aikuiset, eivätkä lapset, käytä sitä kenekään perheenjäseneen.

Meidän perheessämme kyynärpäätaktiikka ei todellakaan tepsi.

Tottakai on sellaista "äläpä tunge siihen istumaan" juttua, jossa tönäistään toista kyynärpäällä. Mutta aina kun silmäni sellaista näkevät, komennan heti ja muistutan ettei kenelläkään ole oikeutta koskea tai vahingoittaa toista ilman lupaa.

Onko sinulla lapsia?
Eivätkö he koskaan ole tapeleet?
Eivätkö koskaan ole olleet riidan aloittajia, tai haukkuneet muita? Epäilen vahvasti.

En oikein ymmärtänyt tuota "Ongelmia pojillanne on ollut-enpä yllättynyt"

Kun itse luen viestiäni, yllätyin itsekin miten vähän tapeluita loppujen lopuksi on ollut.

kaiken pahan alku ja juuri siis on sinusta lestadiolaisuus ja suurperheellisyys?

Niin, ja en nyt oikein usko että kaikki lestadiolaisperheistä tulleet pojat oppivat väkivallan suurperheessä, jos en nyt aivan väärässä ole, niin motat ja lyödä osaa kuka vain, riippumatta ollenkaan siitä mistä perheestä on.

Eräässä tuttavaperheessämme on 13 ja 12 vuotiaat pojat, sekä 1 vuotias tyttö.
Pojat tuottavat päänvaivaa opettajalleen, vanhemmilleen j monille ulkopuolisille, ovat hyvin hurjapäisiä jne.
vaikka lestadiolaisia ovatkin, ei heillä ole suurperhettä(perheen 2 lasta kuolleet molemmat alle viikon vanhoina)
Vaikka nyt ovat joskus kovia tappelemaankin, niin perheessään he sitä eivät ole oppineet.

Pojat ovat oikein suojelevaisia ja hlliä pikkusiskolleen, ja pitävät kuin kukkaa kämmenellä.

Eli, vaikka nämä pojat ovat lestadiolaisia, ja joskus kovia tappelijoita, se ei johdu millään lailla perhetaustasta tai uskonnosta.

Henriikka

Kyllä, tappeluun tarvitaan kaksi. Mutta ne tapaukset, mitä minä todistin, tarvitsivat vain yhden. Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot.

Toinen tapaus. Lessupoika ärsytti 5.luokan poikaa. Nimitteli, haukkui, vähätteli. Kävi tönäisemässä, toinen tönäisi takaisin. Lessupoika löi, toinen löi takaisin ja tappelu oli valmis. Selvittelyssä lestadiolainen koulunjohtaja ei ajatellutkaan ottaa yhteyttä muualle kuin tämän toisen pojan kotiin.

Oletkohan vähän sinisilmäinen?

Olen ollut harjoittelijana monilla kouluilla ja huomannut samaa. Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin. Olen omin silmin nähnyt miten suuri yllätys on ollut monelle uskovalle perheelle että juuri HEIDÄN poikansa syyllistyy tähän kyynärpäätaktiikkaan. Jos siihen siis puututaan koulun puolelta.

Ja harjoittelijana olen ollut todistamassa monia kertoja, jolloin nämä suurperhekasvatit todellakin osaavat pitää puolensa.

Ja on minulla lapsia. 2 kappaletta. Ja valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi. MM vanhemman poikani luokalla on ollut yksi suurperheen poika joka on yrittänyt olla kunkku joka paikassa ja varsinkin poikaani tämä toinen on yrittänyt yllyttää tappeluun. Siinä onnistumatta. Kunnes eräänä päivänä viime keväänä tämä suurperheen poika (en siis yksilöi uskontoa) tuli tökkimään poikaani mahaan,että "sinä sitten pääsit koulujen maastojuoksukisoihin, mä olisin halunnut sinne" ja löi. Poikani harrastaa myös painia, vetäisi riidanhastajan niskalenkkiin ja piti siinä niin kauan kun valvoja saapui paikalle. Yllätyin kun poikani ekaa kertaa piti puoliaan. Ja olin ylpeä pojastani, kun hän ei käyttänyt osaamaansa taitoa toista satuttaakseen (olisi voinut paiskata maahan), vaan käytti lähinnä itsepuolustukseen.

Väkivalta voi olla teillä kielletty, mutta älä ole niin sinisilmäinen. Suurperheiden lapset oppivat jostain syystä röyhkeiksi ja oppivat pitämään puoliaan. Te voitte tietysti olla poikkeus, mutta epäilen sitäkin. Kotona ollaan herranterttuja, mutta koulussa... ja sitä pahaa osataan tehdä selän takana.

Meilläkin käy kavereina poikia isoista ja pienistä perheistä. Pienien perheiden pojat eivät yleenä osaa kerätä sotkujaan ja käytöstavatkin ovat väliin hukassa. Isojen osaavat käyttäytyä, kiittää vaikka ruuasta kauniisti, mutta äkkiä vilahtaa toisen omaisuutta taskuun tai muuta. Ja totta kai se on semmoista omaisuutta, minkä voi itsekin hankkia vähällä rahalla, teroitinta, kynää ym.

Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin.

RouvaVee kirjoitti:

Kyllä, tappeluun tarvitaan kaksi. Mutta ne tapaukset, mitä minä todistin, tarvitsivat vain yhden. Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot.

Toinen tapaus. Lessupoika ärsytti 5.luokan poikaa. Nimitteli, haukkui, vähätteli. Kävi tönäisemässä, toinen tönäisi takaisin. Lessupoika löi, toinen löi takaisin ja tappelu oli valmis. Selvittelyssä lestadiolainen koulunjohtaja ei ajatellutkaan ottaa yhteyttä muualle kuin tämän toisen pojan kotiin.

Oletkohan vähän sinisilmäinen?

Olen ollut harjoittelijana monilla kouluilla ja huomannut samaa. Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin. Olen omin silmin nähnyt miten suuri yllätys on ollut monelle uskovalle perheelle että juuri HEIDÄN poikansa syyllistyy tähän kyynärpäätaktiikkaan. Jos siihen siis puututaan koulun puolelta.

Ja harjoittelijana olen ollut todistamassa monia kertoja, jolloin nämä suurperhekasvatit todellakin osaavat pitää puolensa.

Ja on minulla lapsia. 2 kappaletta. Ja valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi. MM vanhemman poikani luokalla on ollut yksi suurperheen poika joka on yrittänyt olla kunkku joka paikassa ja varsinkin poikaani tämä toinen on yrittänyt yllyttää tappeluun. Siinä onnistumatta. Kunnes eräänä päivänä viime keväänä tämä suurperheen poika (en siis yksilöi uskontoa) tuli tökkimään poikaani mahaan,että "sinä sitten pääsit koulujen maastojuoksukisoihin, mä olisin halunnut sinne" ja löi. Poikani harrastaa myös painia, vetäisi riidanhastajan niskalenkkiin ja piti siinä niin kauan kun valvoja saapui paikalle. Yllätyin kun poikani ekaa kertaa piti puoliaan. Ja olin ylpeä pojastani, kun hän ei käyttänyt osaamaansa taitoa toista satuttaakseen (olisi voinut paiskata maahan), vaan käytti lähinnä itsepuolustukseen.

Väkivalta voi olla teillä kielletty, mutta älä ole niin sinisilmäinen. Suurperheiden lapset oppivat jostain syystä röyhkeiksi ja oppivat pitämään puoliaan. Te voitte tietysti olla poikkeus, mutta epäilen sitäkin. Kotona ollaan herranterttuja, mutta koulussa... ja sitä pahaa osataan tehdä selän takana.

Meilläkin käy kavereina poikia isoista ja pienistä perheistä. Pienien perheiden pojat eivät yleenä osaa kerätä sotkujaan ja käytöstavatkin ovat väliin hukassa. Isojen osaavat käyttäytyä, kiittää vaikka ruuasta kauniisti, mutta äkkiä vilahtaa toisen omaisuutta taskuun tai muuta. Ja totta kai se on semmoista omaisuutta, minkä voi itsekin hankkia vähällä rahalla, teroitinta, kynää ym.

Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin.

"Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin."

Yhdyn viimeiseen lauseeseen.
Mistä ihmeestä sinä tiedät, että juuri SINUN kaksi lastasi ovat niitä kilttejä enkeleitä?

Mistä sinä tiedät, että juuri sinun lapsesi kertovat riidoista oikean totuuden?
Tai jos todistajat onkin uhkailtu/kiristetty sinun poikasi puolelle? Kuulostaa kaukaa haetulta, ja onkin sitä, MUTTA noinkin voisi olla.

En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää.

Ja sitten tulet minulle sanomaan, että minun lapseni voivat olla häiriköitä ja riitapukareita.

Hiukan ristiriitaista, ja minä silti kerroin kaikki nuo tietoioni tulleet riitatapaukset, sinä et yhtäkään. Mutta tuskimpa niitä onkaan kun teidän lapset on niin kilttejä ja kaikkea muutakin.

" Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot. "

Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. Touinen ei välttämättä cvastaakaan nimittelyllä vaan lyö, koska kokee sen olevan parempi taktiikka.

Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta.

Henkinen väkivalta voi olla monesti paljon paljon pahempaa kuin fyysinen, ja minusta juuri tuota tappelun aloittajaa pitääkin rankaista, ei sitä joka saa NÄKYVÄMMÄT vammat.

Tuo nimitelty lessupoika saattoi saada haavoja sisälleen, mutta siitähän viisveisattiin,
eihän se ollut näkyvää. Ja kun tuo nimittelijäpoika tarpeeksi ulisi ja itki,niin sai huomion jota kaipasi.

"Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin."

Olipas aika kaukaa haettua. Ja yleistystä. Yhtä hyvin voit sanoa, että kaikki joilla on mersu, on itsekkäitä pösilöjä.
Tietenkään kaikki lestadiolaiset eivät ole suurperheellisiä, ja tietenkään kaikki (vaikka olisikin suurperhe) ei ole huomionkerjääjiä.
Itsellänikin on muuten siitä kokemusta, yli puolet tuttavistani nimittäin juuri näitä lessuja.

"a valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi."

Ootko nyt ihan varma? Itse saattavat silmät kirkkaina niin väittää, mutta kuten itsekin totesit, monille tulee yllätykseä että juuri heidän oma äitin oma pikku Kalevi onkin se riidantekijä. Hän voi tehdä sitä yhtälailla ovelasti ja salaa, kuin voi lessutkin.
Sano mitä sanot.

Ja sitten vielä, meidän lasten koulu on todellakin vain pinei kyläkoulu (115 oppilasta)
Opettajia on 8, ja joidenkin kanssa olen pakostakin tuttu.

Kuri on kova, mutta silti jonkun verran tapauksia, joita opettajatkaan ei voi estää.

Otetaan esimerkki (ihan tosi elämästä, mutta muutaman vuoden takaa)

4 ei-lessua poikaa alkoi välitunnilla kauempana pihalla, jossa välkkävalvoja ei yleensä ky, huudella viiden hengen lestadiolaisporukalle törkeyksiä, tyyliin:
-V*tun lestat, te ette saa kiroilla, sanokaa perässä ******** ***** *******....
-Eilen tuli telkkarista ykls ohjelma, katoitteko sen, ainiin, eihän lestoilla oo telkkareita.. Ostakaa meiltä..
-Ja Anna ei oo vieläkään saanu korviksia, millon aattelit hankkia? Ainiin, sehän on SYNTIÄ...
Ja hekotusta päälle...

Lestadiolaislapset ensin hiukan noloina, eivät sanoneet mitään, sillä mitäpä siihen olisi voinut sanoa.

Vähänajan päästä yksi lessupojista huusi tälle kiusaajajoukolle että ne eivät tiedä meidän elämästä mitään, ja käski niiden häipyä.

Kiusaajat tuli vain lähemmäs ja alkoi luetella telkkariohjelmia, yksi tytöistä olisi halunnut kiusallaan meikata tätä lessutyttöä.

Lessutyttö otti huulipunan ja katkaisi keskeltä.

Lessupoika alkoi hermostua näille ilkkujille jotka tuli melkein korvan juureen hoilaamaan ja toitottamaan nokkeluuksiaan.
Lessupoika tönäisi tätä kauemmas, poika lensi kontalleen ja nyrjäytti nilkkansa.

Tämän tappelun päätteeksi ei lessulapset kielsi lessulapsia kertomasta opettajalleen mitään, uhkasivat että alkavat levittää lessulapsista juorua, että katsovat salaa telkkaria, kirjoilevat ym.

No, nämä ei-lessulapset meni opettajalle näyttämään nyrjähtänyttä nilkkaa ja katkennutta huulipunapuikkoa.
Opettaja suuttui, ja jupisi että taas lessulapset tehneet pahojaan.

Kaikille lessulapsille lähti lappu kotiin.

Tämä tappelu rateksi lopulta siihen, että läheisellä lumikukkulalla leikkimässä olleet alaluokkalaiset olivat kuulleet huudot ja nimittelyt, ja menneet lähemmäs.
Eivät tietenkään ymmärtäneet, mikä oli riidan syy, mutta huomasivat toki että kiusaajia olivat nämä ei-lessut, toisin kuin he olivat väittäneet.

Että niin, vika voi olla toisessakin yhtälailla.
(Sinä sanot nyt tietysti, että sehän oli poikkeus, ja ei tuollaista yleensä satu. Mutta tietäisit vaan...)

Henriikka

Henrii[<a kirjoitti:

"Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin."

Yhdyn viimeiseen lauseeseen.
Mistä ihmeestä sinä tiedät, että juuri SINUN kaksi lastasi ovat niitä kilttejä enkeleitä?

Mistä sinä tiedät, että juuri sinun lapsesi kertovat riidoista oikean totuuden?
Tai jos todistajat onkin uhkailtu/kiristetty sinun poikasi puolelle? Kuulostaa kaukaa haetulta, ja onkin sitä, MUTTA noinkin voisi olla.

En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää.

Ja sitten tulet minulle sanomaan, että minun lapseni voivat olla häiriköitä ja riitapukareita.

Hiukan ristiriitaista, ja minä silti kerroin kaikki nuo tietoioni tulleet riitatapaukset, sinä et yhtäkään. Mutta tuskimpa niitä onkaan kun teidän lapset on niin kilttejä ja kaikkea muutakin.

" Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot. "

Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. Touinen ei välttämättä cvastaakaan nimittelyllä vaan lyö, koska kokee sen olevan parempi taktiikka.

Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta.

Henkinen väkivalta voi olla monesti paljon paljon pahempaa kuin fyysinen, ja minusta juuri tuota tappelun aloittajaa pitääkin rankaista, ei sitä joka saa NÄKYVÄMMÄT vammat.

Tuo nimitelty lessupoika saattoi saada haavoja sisälleen, mutta siitähän viisveisattiin,
eihän se ollut näkyvää. Ja kun tuo nimittelijäpoika tarpeeksi ulisi ja itki,niin sai huomion jota kaipasi.

"Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin."

Olipas aika kaukaa haettua. Ja yleistystä. Yhtä hyvin voit sanoa, että kaikki joilla on mersu, on itsekkäitä pösilöjä.
Tietenkään kaikki lestadiolaiset eivät ole suurperheellisiä, ja tietenkään kaikki (vaikka olisikin suurperhe) ei ole huomionkerjääjiä.
Itsellänikin on muuten siitä kokemusta, yli puolet tuttavistani nimittäin juuri näitä lessuja.

"a valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi."

Ootko nyt ihan varma? Itse saattavat silmät kirkkaina niin väittää, mutta kuten itsekin totesit, monille tulee yllätykseä että juuri heidän oma äitin oma pikku Kalevi onkin se riidantekijä. Hän voi tehdä sitä yhtälailla ovelasti ja salaa, kuin voi lessutkin.
Sano mitä sanot.

Ja sitten vielä, meidän lasten koulu on todellakin vain pinei kyläkoulu (115 oppilasta)
Opettajia on 8, ja joidenkin kanssa olen pakostakin tuttu.

Kuri on kova, mutta silti jonkun verran tapauksia, joita opettajatkaan ei voi estää.

Otetaan esimerkki (ihan tosi elämästä, mutta muutaman vuoden takaa)

4 ei-lessua poikaa alkoi välitunnilla kauempana pihalla, jossa välkkävalvoja ei yleensä ky, huudella viiden hengen lestadiolaisporukalle törkeyksiä, tyyliin:
-V*tun lestat, te ette saa kiroilla, sanokaa perässä ******** ***** *******....
-Eilen tuli telkkarista ykls ohjelma, katoitteko sen, ainiin, eihän lestoilla oo telkkareita.. Ostakaa meiltä..
-Ja Anna ei oo vieläkään saanu korviksia, millon aattelit hankkia? Ainiin, sehän on SYNTIÄ...
Ja hekotusta päälle...

Lestadiolaislapset ensin hiukan noloina, eivät sanoneet mitään, sillä mitäpä siihen olisi voinut sanoa.

Vähänajan päästä yksi lessupojista huusi tälle kiusaajajoukolle että ne eivät tiedä meidän elämästä mitään, ja käski niiden häipyä.

Kiusaajat tuli vain lähemmäs ja alkoi luetella telkkariohjelmia, yksi tytöistä olisi halunnut kiusallaan meikata tätä lessutyttöä.

Lessutyttö otti huulipunan ja katkaisi keskeltä.

Lessupoika alkoi hermostua näille ilkkujille jotka tuli melkein korvan juureen hoilaamaan ja toitottamaan nokkeluuksiaan.
Lessupoika tönäisi tätä kauemmas, poika lensi kontalleen ja nyrjäytti nilkkansa.

Tämän tappelun päätteeksi ei lessulapset kielsi lessulapsia kertomasta opettajalleen mitään, uhkasivat että alkavat levittää lessulapsista juorua, että katsovat salaa telkkaria, kirjoilevat ym.

No, nämä ei-lessulapset meni opettajalle näyttämään nyrjähtänyttä nilkkaa ja katkennutta huulipunapuikkoa.
Opettaja suuttui, ja jupisi että taas lessulapset tehneet pahojaan.

Kaikille lessulapsille lähti lappu kotiin.

Tämä tappelu rateksi lopulta siihen, että läheisellä lumikukkulalla leikkimässä olleet alaluokkalaiset olivat kuulleet huudot ja nimittelyt, ja menneet lähemmäs.
Eivät tietenkään ymmärtäneet, mikä oli riidan syy, mutta huomasivat toki että kiusaajia olivat nämä ei-lessut, toisin kuin he olivat väittäneet.

Että niin, vika voi olla toisessakin yhtälailla.
(Sinä sanot nyt tietysti, että sehän oli poikkeus, ja ei tuollaista yleensä satu. Mutta tietäisit vaan...)

Henriikka

käy ihan täysillä, oon lukenu sun muutaman vuodatuksen ja ei tosiaankaan hyvältä näytä.
Ei meidän lapset juu eipä niin!
Sun mielestä oli ihan oikein, kun se lessu poika täräytti sitä toista poikaa eli kannatat väkivaltaa.
Olen saanut todella kauhean kuvan suurperheestä kiitos sinun henriikka.

T: onnellinen yhdenlapsen äiti

Henrii[<a kirjoitti:

"Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin."

Yhdyn viimeiseen lauseeseen.
Mistä ihmeestä sinä tiedät, että juuri SINUN kaksi lastasi ovat niitä kilttejä enkeleitä?

Mistä sinä tiedät, että juuri sinun lapsesi kertovat riidoista oikean totuuden?
Tai jos todistajat onkin uhkailtu/kiristetty sinun poikasi puolelle? Kuulostaa kaukaa haetulta, ja onkin sitä, MUTTA noinkin voisi olla.

En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää.

Ja sitten tulet minulle sanomaan, että minun lapseni voivat olla häiriköitä ja riitapukareita.

Hiukan ristiriitaista, ja minä silti kerroin kaikki nuo tietoioni tulleet riitatapaukset, sinä et yhtäkään. Mutta tuskimpa niitä onkaan kun teidän lapset on niin kilttejä ja kaikkea muutakin.

" Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot. "

Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. Touinen ei välttämättä cvastaakaan nimittelyllä vaan lyö, koska kokee sen olevan parempi taktiikka.

Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta.

Henkinen väkivalta voi olla monesti paljon paljon pahempaa kuin fyysinen, ja minusta juuri tuota tappelun aloittajaa pitääkin rankaista, ei sitä joka saa NÄKYVÄMMÄT vammat.

Tuo nimitelty lessupoika saattoi saada haavoja sisälleen, mutta siitähän viisveisattiin,
eihän se ollut näkyvää. Ja kun tuo nimittelijäpoika tarpeeksi ulisi ja itki,niin sai huomion jota kaipasi.

"Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin."

Olipas aika kaukaa haettua. Ja yleistystä. Yhtä hyvin voit sanoa, että kaikki joilla on mersu, on itsekkäitä pösilöjä.
Tietenkään kaikki lestadiolaiset eivät ole suurperheellisiä, ja tietenkään kaikki (vaikka olisikin suurperhe) ei ole huomionkerjääjiä.
Itsellänikin on muuten siitä kokemusta, yli puolet tuttavistani nimittäin juuri näitä lessuja.

"a valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi."

Ootko nyt ihan varma? Itse saattavat silmät kirkkaina niin väittää, mutta kuten itsekin totesit, monille tulee yllätykseä että juuri heidän oma äitin oma pikku Kalevi onkin se riidantekijä. Hän voi tehdä sitä yhtälailla ovelasti ja salaa, kuin voi lessutkin.
Sano mitä sanot.

Ja sitten vielä, meidän lasten koulu on todellakin vain pinei kyläkoulu (115 oppilasta)
Opettajia on 8, ja joidenkin kanssa olen pakostakin tuttu.

Kuri on kova, mutta silti jonkun verran tapauksia, joita opettajatkaan ei voi estää.

Otetaan esimerkki (ihan tosi elämästä, mutta muutaman vuoden takaa)

4 ei-lessua poikaa alkoi välitunnilla kauempana pihalla, jossa välkkävalvoja ei yleensä ky, huudella viiden hengen lestadiolaisporukalle törkeyksiä, tyyliin:
-V*tun lestat, te ette saa kiroilla, sanokaa perässä ******** ***** *******....
-Eilen tuli telkkarista ykls ohjelma, katoitteko sen, ainiin, eihän lestoilla oo telkkareita.. Ostakaa meiltä..
-Ja Anna ei oo vieläkään saanu korviksia, millon aattelit hankkia? Ainiin, sehän on SYNTIÄ...
Ja hekotusta päälle...

Lestadiolaislapset ensin hiukan noloina, eivät sanoneet mitään, sillä mitäpä siihen olisi voinut sanoa.

Vähänajan päästä yksi lessupojista huusi tälle kiusaajajoukolle että ne eivät tiedä meidän elämästä mitään, ja käski niiden häipyä.

Kiusaajat tuli vain lähemmäs ja alkoi luetella telkkariohjelmia, yksi tytöistä olisi halunnut kiusallaan meikata tätä lessutyttöä.

Lessutyttö otti huulipunan ja katkaisi keskeltä.

Lessupoika alkoi hermostua näille ilkkujille jotka tuli melkein korvan juureen hoilaamaan ja toitottamaan nokkeluuksiaan.
Lessupoika tönäisi tätä kauemmas, poika lensi kontalleen ja nyrjäytti nilkkansa.

Tämän tappelun päätteeksi ei lessulapset kielsi lessulapsia kertomasta opettajalleen mitään, uhkasivat että alkavat levittää lessulapsista juorua, että katsovat salaa telkkaria, kirjoilevat ym.

No, nämä ei-lessulapset meni opettajalle näyttämään nyrjähtänyttä nilkkaa ja katkennutta huulipunapuikkoa.
Opettaja suuttui, ja jupisi että taas lessulapset tehneet pahojaan.

Kaikille lessulapsille lähti lappu kotiin.

Tämä tappelu rateksi lopulta siihen, että läheisellä lumikukkulalla leikkimässä olleet alaluokkalaiset olivat kuulleet huudot ja nimittelyt, ja menneet lähemmäs.
Eivät tietenkään ymmärtäneet, mikä oli riidan syy, mutta huomasivat toki että kiusaajia olivat nämä ei-lessut, toisin kuin he olivat väittäneet.

Että niin, vika voi olla toisessakin yhtälailla.
(Sinä sanot nyt tietysti, että sehän oli poikkeus, ja ei tuollaista yleensä satu. Mutta tietäisit vaan...)

Henriikka

Vastaan ensiksi, että mistä tiedän, että lapseni väistyvät eivätkä laita vastaan. Olen ollut samoilla kouluilla harjoittelijana kuin he koulussa. olen myös saanut infoa koulujen opettajilta ja koulunkäyntiavustajilta. Lapseni tosiaankin ennemmin antavat periksi kuin alkavat tapella. Ja kuten sanoin; OLIN TODELLA YLPEÄ pojastani, joka käytti oppimaansa taitoa puolustaakseen itseään, ei satuttaakseen toista.

Eli lapsiltani en ole noita kuullut vaan koulun henkilökunnalta ja myös itse nähnyt.

"En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää." Kuulostaa vähän katkeralta, eikö vain Henriikka?

Ja loppu tekstistäsi. Ei oikein kuulosta kristilliseltä. Kuulostaa vähän katkeralta ja siltä, että SINÄ hyväksyt väkivallan kunhan se lyöjä vain on lestadiolainen. Häntähän nyt yllytettiiin siihen ja se oli oikeutettua, koska HÄN ON LESTADIOLAINEN.

RouvaVee kirjoitti:

Vastaan ensiksi, että mistä tiedän, että lapseni väistyvät eivätkä laita vastaan. Olen ollut samoilla kouluilla harjoittelijana kuin he koulussa. olen myös saanut infoa koulujen opettajilta ja koulunkäyntiavustajilta. Lapseni tosiaankin ennemmin antavat periksi kuin alkavat tapella. Ja kuten sanoin; OLIN TODELLA YLPEÄ pojastani, joka käytti oppimaansa taitoa puolustaakseen itseään, ei satuttaakseen toista.

Eli lapsiltani en ole noita kuullut vaan koulun henkilökunnalta ja myös itse nähnyt.

"En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää." Kuulostaa vähän katkeralta, eikö vain Henriikka?

Ja loppu tekstistäsi. Ei oikein kuulosta kristilliseltä. Kuulostaa vähän katkeralta ja siltä, että SINÄ hyväksyt väkivallan kunhan se lyöjä vain on lestadiolainen. Häntähän nyt yllytettiiin siihen ja se oli oikeutettua, koska HÄN ON LESTADIOLAINEN.

En eneää jaksaisi vastata sinulle kovin ystävällisesti, sen verran epäkunnioitvaan sävyyn puhut minusta ja lestadiolaisesista.

Minäkin olen VAIN ihminen, minussakin on virheitä.
Minäkään en ole mikään superihminen ja täydellinen kristitty, synnitön ja puhdas.

Saan sinusta vain sellaisen kuvan, että pidät itsäsi muita parempana, viisaampana ja fiksumpana, ja kaikki, mistä muut ajattelevat erilailla kuin sinä, on oikopäätä väärin.

Et näytä ollenkaan hyväksyvän sitä, että ihmiset omaavat erilaisia mielipiteitä, uskontoja ja periaatteita kuin sinä, ja ne eivät ole oikopäätä vääriä, jos sinä olet niistä toista mieltä.

En minä ole katkera, miksi olisin?
Onko minulla jokin syy? Itse en keksi mitään syytä.

Ja, tietenkään en hyväksy väkivaltaa, mutta onhan se sinustakin kai typerää, että jos toinen ensin haukkuu ja nimittelee, ja ärsyttäää toista tietäen seuraukset, ja sitten kun toisella palaa pinna ja hän hermostuu aj lyö, niin vain toinen saa syyt niskoilleen?
Vika oli ihan molemmissa, toisen olisi pitänyt laittaa suunsa kiinni, ja toisen hiilitä nyrkkinsä. Eikö?

Ja olen kyllä jo monta kertaa sanonut, että en puolusta tai suosi kirjoituksissani, tai muutenkaan lestadiolaisia vain sen takia, että olen lestadiolainen.
Et kai sinäkään puolustele ja suosi esim niitä jotka ovats amasa ammatissa kuin sinä, asuvat samalla asuinalueella kuin sinä, tai ajavat samanmerkkisellä autolla kuin sinä!

Asia on ihan samanlainen, en minä puolusta joitakin ihmisiä erilailla vain sen takia että heillä on sama uskonnollinen vakaumus kuin minulla! Yhtä paljon heissäkin on vikaa ja syntiä kuin ihan kenessä vain kristityssä.

Olet tainnut saada kuvan, että me lestadilaiset pidämme itseämme täydellisinä ja putipuhtaina, ja että tämän lahkon jäsenyys onpääsylippu taivaaseen, välittämättä siitä miten muuten elää.

Se on valitettavaa, sillä monilla ihmisillä (lestadiolaisillakin) on sellainen ajatus että lestadiolaiset ovat mielestään niitä ainoita oikeita, ja kaikki muut on tuomittuja.

"Häntähän nyt yllytettiiin siihen ja se oli oikeutettua, koska HÄN ON LESTADIOLAINEN."

Ja pah. Samanlailla ajattelisin, vaikka roolit olisivat toisinpäin, että tämä ei-lessu olisi lyönyt ja toinen nimitellyt.
Ei tietenkään väkivalta ole minusta yhtään sen enempää oikein, vaikk lyöjä olisi kuka vain.

Ja sitten, en enään jaksa tätä turhanpäiväistä keskustelua. Tämä on vain toisen vähättelyä ja loukkaamista.

Tästedes minä en enään vastaa sinulle, RouvaVee, ellet ala keskustella hiukan asiallisempaan sävyyn.

Ollaanhan vähän asiallisempia täsedes.

ystävvällisesti, Henriikka.

tosiaankaan kirjoitti:

käy ihan täysillä, oon lukenu sun muutaman vuodatuksen ja ei tosiaankaan hyvältä näytä.
Ei meidän lapset juu eipä niin!
Sun mielestä oli ihan oikein, kun se lessu poika täräytti sitä toista poikaa eli kannatat väkivaltaa.
Olen saanut todella kauhean kuvan suurperheestä kiitos sinun henriikka.

T: onnellinen yhdenlapsen äiti

Ole sinä onnellinen yhden lapsesi kanssa, minä olen onnellinen kahdeksan lapseni kanssa.

ja minä saan kyllä kauhean kuvan pienprheistä, kiitos teidän haukkujat ja solvaajat.

Ei minun peheeni ole sen parempi kuin sinunkaan.

Minun mielestäni ei ole ihan okei, jos lessupoika täräyttää toista naamaan, ja minä en kannata väkivaltaa.
Minusta ei kuitenkaan ole yhtään sen enempää okei sekään, että toista haukutaan ja nimitellään, ja vahingoitetaantoista silloin jopa rajummasti toista, mutta sisältä.

Mikään, missä pyritään tarkoituksella vahingoittamaan toista (ulkopuolelta tai sisältä) ei ole minusta oikein.
Itsensä pulustaminen on jossian määrin, mutta senkin voi opetella tekemään hillitysti keskustellen ja toiseen koskematta.
Kaikilta vaan ei onnistu, jos pinna palaa.

Ollaan me onnellisia molemmat omien perheidemme kanssa, joohan.

T.Onnellinen kahdeksan lapsen äiti.

Henrii[<a kirjoitti:

"Ja Henriikka, ei tietenkään teillä. Ei tietenkään. teidän lapsethan lähentelevät enkeleitä. Mutta ajatteles: kova järkytys on ollut jokaisen äidille, jolle olen joutunut kertomaan vaikka näistäpikkunäpistelyistä. Ja jonkun lapsi jossain aina tekee jotain väärää. Voi se olla sinunkin."

Yhdyn viimeiseen lauseeseen.
Mistä ihmeestä sinä tiedät, että juuri SINUN kaksi lastasi ovat niitä kilttejä enkeleitä?

Mistä sinä tiedät, että juuri sinun lapsesi kertovat riidoista oikean totuuden?
Tai jos todistajat onkin uhkailtu/kiristetty sinun poikasi puolelle? Kuulostaa kaukaa haetulta, ja onkin sitä, MUTTA noinkin voisi olla.

En voi oikein ymmärtää tuota, omat lapsesi o niin kilttejä ja aina niitä raukkoja joita kiusataan, niinkö? Ainakin annat niin ymmärtää.

Ja sitten tulet minulle sanomaan, että minun lapseni voivat olla häiriköitä ja riitapukareita.

Hiukan ristiriitaista, ja minä silti kerroin kaikki nuo tietoioni tulleet riitatapaukset, sinä et yhtäkään. Mutta tuskimpa niitä onkaan kun teidän lapset on niin kilttejä ja kaikkea muutakin.

" Esim poika nimitteli toista (tuomittavaa sekin) ja lessupoika täräytti siltä seisomalta huulen halki. Toinen poika, se nímitellyt, ei alkanut tapella vaan väistyi paikalta. Mitäs siihen sanot. "

Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. Touinen ei välttämättä cvastaakaan nimittelyllä vaan lyö, koska kokee sen olevan parempi taktiikka.

Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta.

Henkinen väkivalta voi olla monesti paljon paljon pahempaa kuin fyysinen, ja minusta juuri tuota tappelun aloittajaa pitääkin rankaista, ei sitä joka saa NÄKYVÄMMÄT vammat.

Tuo nimitelty lessupoika saattoi saada haavoja sisälleen, mutta siitähän viisveisattiin,
eihän se ollut näkyvää. Ja kun tuo nimittelijäpoika tarpeeksi ulisi ja itki,niin sai huomion jota kaipasi.

"Suurten perheiden lapset hakevat huomiota koulussa usein negatiivisella tavalla. Lestadiolaiset perheet kuuluvat näihin."

Olipas aika kaukaa haettua. Ja yleistystä. Yhtä hyvin voit sanoa, että kaikki joilla on mersu, on itsekkäitä pösilöjä.
Tietenkään kaikki lestadiolaiset eivät ole suurperheellisiä, ja tietenkään kaikki (vaikka olisikin suurperhe) ei ole huomionkerjääjiä.
Itsellänikin on muuten siitä kokemusta, yli puolet tuttavistani nimittäin juuri näitä lessuja.

"a valitettavasti he eivät osaa pitää puoliaan niinkuin pitäisi,eli väistyvät syrjään ja antavat periksi."

Ootko nyt ihan varma? Itse saattavat silmät kirkkaina niin väittää, mutta kuten itsekin totesit, monille tulee yllätykseä että juuri heidän oma äitin oma pikku Kalevi onkin se riidantekijä. Hän voi tehdä sitä yhtälailla ovelasti ja salaa, kuin voi lessutkin.
Sano mitä sanot.

Ja sitten vielä, meidän lasten koulu on todellakin vain pinei kyläkoulu (115 oppilasta)
Opettajia on 8, ja joidenkin kanssa olen pakostakin tuttu.

Kuri on kova, mutta silti jonkun verran tapauksia, joita opettajatkaan ei voi estää.

Otetaan esimerkki (ihan tosi elämästä, mutta muutaman vuoden takaa)

4 ei-lessua poikaa alkoi välitunnilla kauempana pihalla, jossa välkkävalvoja ei yleensä ky, huudella viiden hengen lestadiolaisporukalle törkeyksiä, tyyliin:
-V*tun lestat, te ette saa kiroilla, sanokaa perässä ******** ***** *******....
-Eilen tuli telkkarista ykls ohjelma, katoitteko sen, ainiin, eihän lestoilla oo telkkareita.. Ostakaa meiltä..
-Ja Anna ei oo vieläkään saanu korviksia, millon aattelit hankkia? Ainiin, sehän on SYNTIÄ...
Ja hekotusta päälle...

Lestadiolaislapset ensin hiukan noloina, eivät sanoneet mitään, sillä mitäpä siihen olisi voinut sanoa.

Vähänajan päästä yksi lessupojista huusi tälle kiusaajajoukolle että ne eivät tiedä meidän elämästä mitään, ja käski niiden häipyä.

Kiusaajat tuli vain lähemmäs ja alkoi luetella telkkariohjelmia, yksi tytöistä olisi halunnut kiusallaan meikata tätä lessutyttöä.

Lessutyttö otti huulipunan ja katkaisi keskeltä.

Lessupoika alkoi hermostua näille ilkkujille jotka tuli melkein korvan juureen hoilaamaan ja toitottamaan nokkeluuksiaan.
Lessupoika tönäisi tätä kauemmas, poika lensi kontalleen ja nyrjäytti nilkkansa.

Tämän tappelun päätteeksi ei lessulapset kielsi lessulapsia kertomasta opettajalleen mitään, uhkasivat että alkavat levittää lessulapsista juorua, että katsovat salaa telkkaria, kirjoilevat ym.

No, nämä ei-lessulapset meni opettajalle näyttämään nyrjähtänyttä nilkkaa ja katkennutta huulipunapuikkoa.
Opettaja suuttui, ja jupisi että taas lessulapset tehneet pahojaan.

Kaikille lessulapsille lähti lappu kotiin.

Tämä tappelu rateksi lopulta siihen, että läheisellä lumikukkulalla leikkimässä olleet alaluokkalaiset olivat kuulleet huudot ja nimittelyt, ja menneet lähemmäs.
Eivät tietenkään ymmärtäneet, mikä oli riidan syy, mutta huomasivat toki että kiusaajia olivat nämä ei-lessut, toisin kuin he olivat väittäneet.

Että niin, vika voi olla toisessakin yhtälailla.
(Sinä sanot nyt tietysti, että sehän oli poikkeus, ja ei tuollaista yleensä satu. Mutta tietäisit vaan...)

Henriikka

Oletkohan nyt ihan täysillä mukana. En voinut uskoa lukemaani: "Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. " Että joo. Hyvää oppia paasaat. Jos tulee erimielisyyksi. niin turpiin vaan. Kerronpa minäkin tapauksen tosielämästä. Ja ymmärrän sitä nyt paremmin kun luin, että sinä ja varmaan muutkin lestadiolaiset ovat sitä mieltä että heti lyödään. Poikani oli ekalla luokalla sanoi yhdelle lestadiolaispojalle että mitä pokemon (tai joku muu hahmo, tv:stä tuttu en muista enää...) Lestadiolaispoika löi nenänvarren mustaksi. Poikani ei edes tajunnut miksi toinen löi. Ja väistyi paikalta - koulunkäyntiavustajan kertomaa, ei äidin puoluleellin näkökanta.

Totesit vielä: "Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

Toivottavasti olet ikävä poikkeus lestadiolaisten joukossa.

Kesäfiilis kirjoitti:

Oletkohan nyt ihan täysillä mukana. En voinut uskoa lukemaani: "Nimittelijä ei olisi saanut turpiinsa ellei olisi alkanut soittaa suutaan. Ja uskon, että tiesi sen itsekin.
Mutta jos alkaa soittaa suutaan, niin on oltava valmis vastaamaan teoistaan. " Että joo. Hyvää oppia paasaat. Jos tulee erimielisyyksi. niin turpiin vaan. Kerronpa minäkin tapauksen tosielämästä. Ja ymmärrän sitä nyt paremmin kun luin, että sinä ja varmaan muutkin lestadiolaiset ovat sitä mieltä että heti lyödään. Poikani oli ekalla luokalla sanoi yhdelle lestadiolaispojalle että mitä pokemon (tai joku muu hahmo, tv:stä tuttu en muista enää...) Lestadiolaispoika löi nenänvarren mustaksi. Poikani ei edes tajunnut miksi toinen löi. Ja väistyi paikalta - koulunkäyntiavustajan kertomaa, ei äidin puoluleellin näkökanta.

Totesit vielä: "Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

Toivottavasti olet ikävä poikkeus lestadiolaisten joukossa.

Lue aikaisemmat viestini RouvaVeelle, en jaksa samoja asioita uudestaan toitottaa.

Tietenkään tapauksessa mitä pokemon- ei olisi ollut missään tapauksessa syytä tappeluun ja lyömiseen, ja minähän en sitä tiedä mitä sen lapsen päässä liikkui, vaikka satummekin olemaan samaan uskonnolliseen lahkoon kuuluvia. Koittakaa jo siis ymmärtää.

Ja tietysti tuolla nimittelytapauksella tarkoitan sitä että alkaa ihan tosissaan haukkua ilkeästi, ei tyyliin mitä pokemon.

Ymmärrättekö te kaikki ihan tahallanne väärin?

En edelleenkään kannata väkivaltaa, mutta haluan vain yrittää sanoa, että nimittely ja toisen loukkaaminen henkisesti on vähintään yhtä väärin kuin lyöminen, ja siitäkin pitää antaa rangaistus.

Ja tällä lauseella:"Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

tarkoitin sitä juuri, että RouvaVeen mielestä olisi rangaistus pitänyt antaa lyöjälle, eikä nimittelijälle. Siinä minä olen erimieltä, minusta rangaistus pitäisi antaa riidan aloittajalle, tai sitten molemmille, ei vain sille, joka lyö.

Toivottavasti ensikerralla luet aikaisemmat kirjoitukseni, ennen kuin tulet samaa asiaa vauhkoamaan kuin edellinenkin kirjoittaja (RouvaVee).

Ystävällisesti, henriikka.

henriik[<a kirjoitti:

Lue aikaisemmat viestini RouvaVeelle, en jaksa samoja asioita uudestaan toitottaa.

Tietenkään tapauksessa mitä pokemon- ei olisi ollut missään tapauksessa syytä tappeluun ja lyömiseen, ja minähän en sitä tiedä mitä sen lapsen päässä liikkui, vaikka satummekin olemaan samaan uskonnolliseen lahkoon kuuluvia. Koittakaa jo siis ymmärtää.

Ja tietysti tuolla nimittelytapauksella tarkoitan sitä että alkaa ihan tosissaan haukkua ilkeästi, ei tyyliin mitä pokemon.

Ymmärrättekö te kaikki ihan tahallanne väärin?

En edelleenkään kannata väkivaltaa, mutta haluan vain yrittää sanoa, että nimittely ja toisen loukkaaminen henkisesti on vähintään yhtä väärin kuin lyöminen, ja siitäkin pitää antaa rangaistus.

Ja tällä lauseella:"Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

tarkoitin sitä juuri, että RouvaVeen mielestä olisi rangaistus pitänyt antaa lyöjälle, eikä nimittelijälle. Siinä minä olen erimieltä, minusta rangaistus pitäisi antaa riidan aloittajalle, tai sitten molemmille, ei vain sille, joka lyö.

Toivottavasti ensikerralla luet aikaisemmat kirjoitukseni, ennen kuin tulet samaa asiaa vauhkoamaan kuin edellinenkin kirjoittaja (RouvaVee).

Ystävällisesti, henriikka.

Kyllä huvitti, kun käväisin taas palstalla muutaman päivän tauon jälkeen, että sinä jaksat aina vaan.

Ensin kysymys että mistä ihmeestä olet saanut sellaisen kuvan, että mielestäni rangaistus olisi pitänyt antaa lyöjälle. Riittäisiköhän rautalanka tällä kertaa, jos selventäisin vielä kerran, että sen sen nimittelijän äiti vaati selvitystä, oli toki tietoinen, että oma poika oli aloittanut. Minun já myös tämän äidin mielestä syytä oli molemmissa (tosin kyse on yksittäisestä nimittelystä, ei mistään jatkuvasta haukkumisesta) Että oliskohan ollut vähän tältä lyöjältä ylireagointia. Asia meinattiin lakaista maton alle, koska ope oli lestadiolainen. Kun äiti vaatimalla vaati, otettiin asia esille. Ja asia todellakin éteni siten, että tämä nimittelijä syyllistettiin juuri sinun tyylilläsi, että sietikin saada selkäänsä ja toista taputeltiin, että oikeinhan sinä teit. Ainakin teit vahingossa... noin vähän kärjistäen.

Eli vielä yhteenvetona. Rangaistus olisi kuulunut molemmille, mutta fyysinen väkivalta oli todella ylimitoitettua tuossa tilanteessa. jatkuva henkinen kiusaaminen onkin monin verroin pahempaa kuin fyysinen väkivalta, mutta kovin on pojalla nyrkit herkästi tanassa, jos lyö kun toinen sanoo esim: "kaurahousu" tai muuta.

Nyt henriikka lyö koneesi sammuksiin ja keskity lapsiisi. Alat tehdä itsestäsi jo naurettavaa.

henriik[<a kirjoitti:

Lue aikaisemmat viestini RouvaVeelle, en jaksa samoja asioita uudestaan toitottaa.

Tietenkään tapauksessa mitä pokemon- ei olisi ollut missään tapauksessa syytä tappeluun ja lyömiseen, ja minähän en sitä tiedä mitä sen lapsen päässä liikkui, vaikka satummekin olemaan samaan uskonnolliseen lahkoon kuuluvia. Koittakaa jo siis ymmärtää.

Ja tietysti tuolla nimittelytapauksella tarkoitan sitä että alkaa ihan tosissaan haukkua ilkeästi, ei tyyliin mitä pokemon.

Ymmärrättekö te kaikki ihan tahallanne väärin?

En edelleenkään kannata väkivaltaa, mutta haluan vain yrittää sanoa, että nimittely ja toisen loukkaaminen henkisesti on vähintään yhtä väärin kuin lyöminen, ja siitäkin pitää antaa rangaistus.

Ja tällä lauseella:"Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

tarkoitin sitä juuri, että RouvaVeen mielestä olisi rangaistus pitänyt antaa lyöjälle, eikä nimittelijälle. Siinä minä olen erimieltä, minusta rangaistus pitäisi antaa riidan aloittajalle, tai sitten molemmille, ei vain sille, joka lyö.

Toivottavasti ensikerralla luet aikaisemmat kirjoitukseni, ennen kuin tulet samaa asiaa vauhkoamaan kuin edellinenkin kirjoittaja (RouvaVee).

Ystävällisesti, henriikka.

tuolla lestadiolaisille tarkoitetulla palstalla, saat varmasti kannatusta.

Sääliksi käy sun tuttaviasi, jotka joutuvat käytösksestäsi kärsimään.

henriik[<a kirjoitti:

Lue aikaisemmat viestini RouvaVeelle, en jaksa samoja asioita uudestaan toitottaa.

Tietenkään tapauksessa mitä pokemon- ei olisi ollut missään tapauksessa syytä tappeluun ja lyömiseen, ja minähän en sitä tiedä mitä sen lapsen päässä liikkui, vaikka satummekin olemaan samaan uskonnolliseen lahkoon kuuluvia. Koittakaa jo siis ymmärtää.

Ja tietysti tuolla nimittelytapauksella tarkoitan sitä että alkaa ihan tosissaan haukkua ilkeästi, ei tyyliin mitä pokemon.

Ymmärrättekö te kaikki ihan tahallanne väärin?

En edelleenkään kannata väkivaltaa, mutta haluan vain yrittää sanoa, että nimittely ja toisen loukkaaminen henkisesti on vähintään yhtä väärin kuin lyöminen, ja siitäkin pitää antaa rangaistus.

Ja tällä lauseella:"Oli vähintäänkin oikein, että poistui paikalta. "

tarkoitin sitä juuri, että RouvaVeen mielestä olisi rangaistus pitänyt antaa lyöjälle, eikä nimittelijälle. Siinä minä olen erimieltä, minusta rangaistus pitäisi antaa riidan aloittajalle, tai sitten molemmille, ei vain sille, joka lyö.

Toivottavasti ensikerralla luet aikaisemmat kirjoitukseni, ennen kuin tulet samaa asiaa vauhkoamaan kuin edellinenkin kirjoittaja (RouvaVee).

Ystävällisesti, henriikka.

Tuota noin, RouvaVee, en halua takertua mitenkään pikkusikkihin, mutta itselläsi oli "muutaman päivän tauko" niinkuin itse sanoit, mutta oikeasti edellinen käntikertasi ainakin täällä suomi24:sessa oli 17.7, eli "muutaman päivän tauko" olikin reilu vuorokausi.

Että et sinäkään näytä kovin pitkään pysyvän tietokoneelta poissa.

Ja lapsiini keskityn täysin, mutta välillä on rakoja, jolloin ei ole mitään ähdellistä tekemistä, ja kerkeän käydä kurkkaamassa sähköpostin, ja tämän palstankin.

Tietokoneella vietän päivässä korkeintaan 30-40 minuuttia, ja senkin usein päiväuniaikaan tai illalla, kun lapset jo nukkuu.

Vieläkö SINÄ raukka jaksat puuttua sellaisiin asioihin, mistä et näytä paljoakaan tietävän.

Sinäkin alat tehdä itsestäsi naurettavaa, et ole ollut AINOASTAKAAN asiasta kanssani samaa mieltä.

Osaatko koskaan keskustella rakentavasti tai asiallisesti.

Anteeksi vain, mutta ainakin näin netin välityksellä saan sinusta inhottavan kuvan.
Voi lapsiraukkojasi.

Tätä ketjua en aio enään kommentoida, joten hyvästit vain kaikille, varsinkin teille, jotka osaatte olla edes hiukan asiallisia ja keskustella kuin aikuiset ihmiset, kunnioittavaan sävyyn.

Ollaan vaan kaikki ihmisiä, ja otetaan se malka ensin omasta silmästä.

Pyydän vieä anteeksi, että itsellänikin on mennyt muutaman kerran hermot tässä keskustelussa, jota en todellkaan ollut tarkoittanut tällaiseksi taistelutantereeksi.

Ihmettelenpä myös kovatsi sitä, mikä hinku pienperheellisillä on valkata kaikista näistä palstoista juuri tämä suurperheet-palsta? Ja miksi he, asiasta tietämättömät, tulevat kommentoimaan suurperheasiantuntijoiden, eli suurperheäitejen, elämää, jos sitä heiltä ei pyydetä.

Monet keskustelunaloittajat toivovat keskustelua juuri näiden suurperheiden vanhempien kesken, eivät tappelua muiden äitejen kanssa, jotka luulevat olevansa niitä ainoita oikeita kunnon perhemallin omaavia, ja rakastavia ja huolehtivia vanhempia.

Miettikää ensikerralla, te pienperheelliset, mikä teitä edes houkuttaa tulla tänne purkamaan katkeruutta ja vihaanne, palstoja on tällä monta sataa, miksi siis valkkaatte juuri tämän?

Hyvää kesää teille, henriikka.

tosi kivaa lukea :)

näkee millaista muissa suurperheissä on...

näin. Sääli heräsi lapsia kohtaan. Vastuutonta tuommoinen lapsitehtailu. Tuostahan voisi jo ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille.

+++ kirjoitti:

näin. Sääli heräsi lapsia kohtaan. Vastuutonta tuommoinen lapsitehtailu. Tuostahan voisi jo ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille.

lastensuojeluviranomaisilleko soittaisit, ja sanoisit että tuossa meidän naapurissa yhden perheen äiti ja isä on hirveän vastuuttomia ja huonoja vanhempia, ja niiden lapset pitää huostaanottaa kun niillä on 8 lasta, eli yhtäkuin aivan liian paljon.

Voi voi, ei voi kuin naureskella tollaiselle. Lastensuojeluviranomaisille??!!

Sanopa mitä meidän perheessä on kauhean huonosti (paitsi se että lasten vanhemmat on kamalia lapsitehtailijoita)

Kuulehan, en usko että meillä olisi lapsia jos emme olisi halukkaita ja kykeneviä rakastamaan heitä ja pitämään heistä huolta.

Hoidahan ihan eka ne omat muksusi (jos sinulla niitä on, ja jos ei ole niin et tiedä meidänkään perheestä mitään)

Mukavaa juttutuokiota lastensuojeluviranomaisten kanssa!

Henriikka ;)

Henriik[<a kirjoitti:

lastensuojeluviranomaisilleko soittaisit, ja sanoisit että tuossa meidän naapurissa yhden perheen äiti ja isä on hirveän vastuuttomia ja huonoja vanhempia, ja niiden lapset pitää huostaanottaa kun niillä on 8 lasta, eli yhtäkuin aivan liian paljon.

Voi voi, ei voi kuin naureskella tollaiselle. Lastensuojeluviranomaisille??!!

Sanopa mitä meidän perheessä on kauhean huonosti (paitsi se että lasten vanhemmat on kamalia lapsitehtailijoita)

Kuulehan, en usko että meillä olisi lapsia jos emme olisi halukkaita ja kykeneviä rakastamaan heitä ja pitämään heistä huolta.

Hoidahan ihan eka ne omat muksusi (jos sinulla niitä on, ja jos ei ole niin et tiedä meidänkään perheestä mitään)

Mukavaa juttutuokiota lastensuojeluviranomaisten kanssa!

Henriikka ;)

oli vähän kiire. tarkoitin sitä, että kun lapset joutuu hoitamaan ja huoltamaan täysin pienempiä sisaruksia todella paljon, niin eikö se ole jo viranomaisten asia? keskenkasvuiset vahtivat pikkuisia kuin ammattilaiset, lapsityövoiman käyttöä suorastaan.

ja jos 1 ja 3 ja 4 vuotiaat ovat vaikka 11-vuotiaan isonsiskon vastuulla useita tunteja, niin mitäs sanoo laki siihen? onko lapset silloin turvallisessa hoidossa.

tuossa muutama vuosi sitten sattui naapurissa tapaus, kun tämmöinen 12-lapsisen perheen 10-vuotias sisko oli kaitsemassa 2 ja 3 vuotiaita veljiään, meni sisälle vastaamaan puhelimeen ja unohtui lörpöttelemään kaverinsa kanssa. kun tuli takaisin pihalle oli 2-vuotias tippunut vesiojaan ja 3-vuotiasta ei näkynyt missään. 2-vuotiaalle tuli apu ja 3-vuotiaskin löytyi parinsadan metrin päästä vilkkaalta tieltä. eli hyvin päättyi, mutta tarinalla olisi voinut olla ikävämpikin loppu. tätä tarkoitan.

eli sinä ainkaan ruokahuollostasi päätellen et pysty hoitamaan lapsiasi asianmukaisesti. milla hoitaa varaäidin tehtävää ja juoksee asioillasi jatkuvasti, oletko varma, ettet sälytä vielä lapsen harteille liikaa?

varmasti rakastatte lapsianne, mutta kykeneväisiä pitämään huolta... en usko päiväkuvaistesi perusteella.

ja sivuhuomautus, lapsia on; 12,11,8,6,3 vuotiaat.

+++ kirjoitti:

oli vähän kiire. tarkoitin sitä, että kun lapset joutuu hoitamaan ja huoltamaan täysin pienempiä sisaruksia todella paljon, niin eikö se ole jo viranomaisten asia? keskenkasvuiset vahtivat pikkuisia kuin ammattilaiset, lapsityövoiman käyttöä suorastaan.

ja jos 1 ja 3 ja 4 vuotiaat ovat vaikka 11-vuotiaan isonsiskon vastuulla useita tunteja, niin mitäs sanoo laki siihen? onko lapset silloin turvallisessa hoidossa.

tuossa muutama vuosi sitten sattui naapurissa tapaus, kun tämmöinen 12-lapsisen perheen 10-vuotias sisko oli kaitsemassa 2 ja 3 vuotiaita veljiään, meni sisälle vastaamaan puhelimeen ja unohtui lörpöttelemään kaverinsa kanssa. kun tuli takaisin pihalle oli 2-vuotias tippunut vesiojaan ja 3-vuotiasta ei näkynyt missään. 2-vuotiaalle tuli apu ja 3-vuotiaskin löytyi parinsadan metrin päästä vilkkaalta tieltä. eli hyvin päättyi, mutta tarinalla olisi voinut olla ikävämpikin loppu. tätä tarkoitan.

eli sinä ainkaan ruokahuollostasi päätellen et pysty hoitamaan lapsiasi asianmukaisesti. milla hoitaa varaäidin tehtävää ja juoksee asioillasi jatkuvasti, oletko varma, ettet sälytä vielä lapsen harteille liikaa?

varmasti rakastatte lapsianne, mutta kykeneväisiä pitämään huolta... en usko päiväkuvaistesi perusteella.

ja sivuhuomautus, lapsia on; 12,11,8,6,3 vuotiaat.

Lapset ei todellakaan ole vastuussa pienemmistään monia tunteja,
eikä he mitään lapsenhoitajia ole, koska ovat itsekin vielä lapsia.
MUTTA, 10 vuotias pystyy hyvin pitämään 10 minuuttia silmällä 3 vuotiasta, silläaikaa kun äiti käy esim vastaamassa puhelimeen ym.

ja esim. silloin kun minä lähdin lasten kanssa kauppaan, ja isommat lapset Meri (3v.) jäi kotiin, niin merillä oli useampi kaitsija, ja lapset oli kokoajan olleet sisätiloissa.

Enempää en jaksa rueta selittämään, sillä tuskinpa otat kuuleviin korviisi.
Ja ihmettelen todella, mikä meidän ruokahuollossa on niin pielessä?

Meillä on säännölliset ruoka-ajat, terveellistä ruokaa, kaksi lämmintä ateriaa...

Ihan esimerkiksi,
tuttavaperheessämme (ollaan oltu lasten kautta tekemisissä) on 3 lasta, 1v. 4v. j 13 v.

Lapset kaikinpuolin mukavia, kohteliaita ja suloisia, ja vanhemmat hyviä kasvattajia.
Mutta, lasten ruokahuolto on todellakin heikkoa.

Lähes aina kun tullaan kylään, tiskipöydällä hampurilaispapereita ja limsamukeja ym.
Kun meidän Milla on ollut heillä kylässä (Ovat kaveruksia 13v. tytön kanssa) niin ruokana on kuulemma ollut kaksi kertaa hampurilaisateriat ja yhden kerran kanskalaisia ja kananuggetteja.
Kasviksista ei kuulemma tietoakaan,
ja lasten äitikin sanoo että mitäs niitä turhia ostaa kun ei ne lapset niistä kumminkaan pidä.

Kun lapset oli meillä kerran hoidossa (olivat yönkin) niin suu ymmyrkäisinä katsoivat, kun lounaaksi oli kesäkeittoa, ja päivälliseksi riisiä ja wokkivihanneksia.

Olivat nirsoja, ja vain pyörittelivät ruokaa laitasella.
Minä en tietenkään antanut mennä tyhjin vatsoin nukkumaan ja kehotin että syövät sitten voileipää, ja sitä kyllä meni, mutta vain vaaleaa paahtoleipää, ja päällä monet siivut kinkkua, eivät vilkaissetkaan tomatti ja kurkkuviipaleisiin.

Että voi se kuule olla ruokahuolto kehnoa, vaikka olisi millainen perhe.

Ja edelleenkin minä pidän ruokahuoltoamme erittäin hyvänä.

Miten teillä sitten syödään, jos saan udella?
Mikä teidän ruoassa ja ruokailusa on parempaa kuinmeidän?
Eikö teidän lapset saa koskaan jätskiä tai lettuja ym.?

Herkkujkin minuta on joskus oltava, mutta kohtuudella ja ei liian usein.

Ja vielä tämä Milla-kysymys.
Milla ei tee sen enempää hommia kuin pojatkaan, ja minä tiedän sen kaikkein parhaiten, koska olen lasten äiti.
Milla ei ole myöskään varaäiti, pitää silloin tällöin silmällä pienempiään pikku hetkiä, auttaa siivouksessa (niinkuin kaikki muutkin lapset)
ja juoksee joskus lähikauppaan ostamaan jotakin (lapset tekee sen usein mieleellään, koska saavat ostaa vaihtorahoilla esim tikkarin ym..)

ainotankin sitä, että isommat lapset eivät vahdi pienempiään useita tunteja, sellaisia pikkuhetkiä vain, ja lähes aina minä tai isä ollaan silloinkin kotona, ja lapset täysin turvassa.
En mielestäni ole kovin vastuuton, jos alan kuoria perunoita ja pyydän että Niklas viihdyttää ja katsoo Merin perään sillä aikaa toisessa huoneessa.
Lapsethan on silloin minun vastuullani.

Sellaista en voisi ajatella, että lähtisin moneksi tunniksi pois ja jättäisin koko katraan vanhimman vastuulle.

Niin, ja sinullahan on lapsia vain
3 enemmän kuin minulla, miksi siis nimität minua lapsitehtailijaksi?
Pata kattilaa soimaa,musta kylmi kummallakin....

Itsekin olet suurperheen äiti.
Oletko nyt ihan varma että sinun 12 vuotiaasi ei ole koskaan katsonut kuopuksen perään kun sinä puhut isoäidin kanssa puhelimessa?

Entä kuka katsoo pienempiä sillä aikaa kun sinä kuorit perunat?
Eikai teillä sentään lastenhoitajaa ole toullaisia pieniä hommia hoitamassa?

Ethän sinäkään voi kokoajan katsoa lapsia, eihän heitä ole sinuun liimattu, ja sinulla on kotihommiakin hoidettavana...
Ja tuskin isäkään on joka sekunti kotona?

Henriikka

Henriik[<a kirjoitti:

Lapset ei todellakaan ole vastuussa pienemmistään monia tunteja,
eikä he mitään lapsenhoitajia ole, koska ovat itsekin vielä lapsia.
MUTTA, 10 vuotias pystyy hyvin pitämään 10 minuuttia silmällä 3 vuotiasta, silläaikaa kun äiti käy esim vastaamassa puhelimeen ym.

ja esim. silloin kun minä lähdin lasten kanssa kauppaan, ja isommat lapset Meri (3v.) jäi kotiin, niin merillä oli useampi kaitsija, ja lapset oli kokoajan olleet sisätiloissa.

Enempää en jaksa rueta selittämään, sillä tuskinpa otat kuuleviin korviisi.
Ja ihmettelen todella, mikä meidän ruokahuollossa on niin pielessä?

Meillä on säännölliset ruoka-ajat, terveellistä ruokaa, kaksi lämmintä ateriaa...

Ihan esimerkiksi,
tuttavaperheessämme (ollaan oltu lasten kautta tekemisissä) on 3 lasta, 1v. 4v. j 13 v.

Lapset kaikinpuolin mukavia, kohteliaita ja suloisia, ja vanhemmat hyviä kasvattajia.
Mutta, lasten ruokahuolto on todellakin heikkoa.

Lähes aina kun tullaan kylään, tiskipöydällä hampurilaispapereita ja limsamukeja ym.
Kun meidän Milla on ollut heillä kylässä (Ovat kaveruksia 13v. tytön kanssa) niin ruokana on kuulemma ollut kaksi kertaa hampurilaisateriat ja yhden kerran kanskalaisia ja kananuggetteja.
Kasviksista ei kuulemma tietoakaan,
ja lasten äitikin sanoo että mitäs niitä turhia ostaa kun ei ne lapset niistä kumminkaan pidä.

Kun lapset oli meillä kerran hoidossa (olivat yönkin) niin suu ymmyrkäisinä katsoivat, kun lounaaksi oli kesäkeittoa, ja päivälliseksi riisiä ja wokkivihanneksia.

Olivat nirsoja, ja vain pyörittelivät ruokaa laitasella.
Minä en tietenkään antanut mennä tyhjin vatsoin nukkumaan ja kehotin että syövät sitten voileipää, ja sitä kyllä meni, mutta vain vaaleaa paahtoleipää, ja päällä monet siivut kinkkua, eivät vilkaissetkaan tomatti ja kurkkuviipaleisiin.

Että voi se kuule olla ruokahuolto kehnoa, vaikka olisi millainen perhe.

Ja edelleenkin minä pidän ruokahuoltoamme erittäin hyvänä.

Miten teillä sitten syödään, jos saan udella?
Mikä teidän ruoassa ja ruokailusa on parempaa kuinmeidän?
Eikö teidän lapset saa koskaan jätskiä tai lettuja ym.?

Herkkujkin minuta on joskus oltava, mutta kohtuudella ja ei liian usein.

Ja vielä tämä Milla-kysymys.
Milla ei tee sen enempää hommia kuin pojatkaan, ja minä tiedän sen kaikkein parhaiten, koska olen lasten äiti.
Milla ei ole myöskään varaäiti, pitää silloin tällöin silmällä pienempiään pikku hetkiä, auttaa siivouksessa (niinkuin kaikki muutkin lapset)
ja juoksee joskus lähikauppaan ostamaan jotakin (lapset tekee sen usein mieleellään, koska saavat ostaa vaihtorahoilla esim tikkarin ym..)

ainotankin sitä, että isommat lapset eivät vahdi pienempiään useita tunteja, sellaisia pikkuhetkiä vain, ja lähes aina minä tai isä ollaan silloinkin kotona, ja lapset täysin turvassa.
En mielestäni ole kovin vastuuton, jos alan kuoria perunoita ja pyydän että Niklas viihdyttää ja katsoo Merin perään sillä aikaa toisessa huoneessa.
Lapsethan on silloin minun vastuullani.

Sellaista en voisi ajatella, että lähtisin moneksi tunniksi pois ja jättäisin koko katraan vanhimman vastuulle.

Niin, ja sinullahan on lapsia vain
3 enemmän kuin minulla, miksi siis nimität minua lapsitehtailijaksi?
Pata kattilaa soimaa,musta kylmi kummallakin....

Itsekin olet suurperheen äiti.
Oletko nyt ihan varma että sinun 12 vuotiaasi ei ole koskaan katsonut kuopuksen perään kun sinä puhut isoäidin kanssa puhelimessa?

Entä kuka katsoo pienempiä sillä aikaa kun sinä kuorit perunat?
Eikai teillä sentään lastenhoitajaa ole toullaisia pieniä hommia hoitamassa?

Ethän sinäkään voi kokoajan katsoa lapsia, eihän heitä ole sinuun liimattu, ja sinulla on kotihommiakin hoidettavana...
Ja tuskin isäkään on joka sekunti kotona?

Henriikka

tais kalahtaa kunnolla...

Henriik[<a kirjoitti:

Lapset ei todellakaan ole vastuussa pienemmistään monia tunteja,
eikä he mitään lapsenhoitajia ole, koska ovat itsekin vielä lapsia.
MUTTA, 10 vuotias pystyy hyvin pitämään 10 minuuttia silmällä 3 vuotiasta, silläaikaa kun äiti käy esim vastaamassa puhelimeen ym.

ja esim. silloin kun minä lähdin lasten kanssa kauppaan, ja isommat lapset Meri (3v.) jäi kotiin, niin merillä oli useampi kaitsija, ja lapset oli kokoajan olleet sisätiloissa.

Enempää en jaksa rueta selittämään, sillä tuskinpa otat kuuleviin korviisi.
Ja ihmettelen todella, mikä meidän ruokahuollossa on niin pielessä?

Meillä on säännölliset ruoka-ajat, terveellistä ruokaa, kaksi lämmintä ateriaa...

Ihan esimerkiksi,
tuttavaperheessämme (ollaan oltu lasten kautta tekemisissä) on 3 lasta, 1v. 4v. j 13 v.

Lapset kaikinpuolin mukavia, kohteliaita ja suloisia, ja vanhemmat hyviä kasvattajia.
Mutta, lasten ruokahuolto on todellakin heikkoa.

Lähes aina kun tullaan kylään, tiskipöydällä hampurilaispapereita ja limsamukeja ym.
Kun meidän Milla on ollut heillä kylässä (Ovat kaveruksia 13v. tytön kanssa) niin ruokana on kuulemma ollut kaksi kertaa hampurilaisateriat ja yhden kerran kanskalaisia ja kananuggetteja.
Kasviksista ei kuulemma tietoakaan,
ja lasten äitikin sanoo että mitäs niitä turhia ostaa kun ei ne lapset niistä kumminkaan pidä.

Kun lapset oli meillä kerran hoidossa (olivat yönkin) niin suu ymmyrkäisinä katsoivat, kun lounaaksi oli kesäkeittoa, ja päivälliseksi riisiä ja wokkivihanneksia.

Olivat nirsoja, ja vain pyörittelivät ruokaa laitasella.
Minä en tietenkään antanut mennä tyhjin vatsoin nukkumaan ja kehotin että syövät sitten voileipää, ja sitä kyllä meni, mutta vain vaaleaa paahtoleipää, ja päällä monet siivut kinkkua, eivät vilkaissetkaan tomatti ja kurkkuviipaleisiin.

Että voi se kuule olla ruokahuolto kehnoa, vaikka olisi millainen perhe.

Ja edelleenkin minä pidän ruokahuoltoamme erittäin hyvänä.

Miten teillä sitten syödään, jos saan udella?
Mikä teidän ruoassa ja ruokailusa on parempaa kuinmeidän?
Eikö teidän lapset saa koskaan jätskiä tai lettuja ym.?

Herkkujkin minuta on joskus oltava, mutta kohtuudella ja ei liian usein.

Ja vielä tämä Milla-kysymys.
Milla ei tee sen enempää hommia kuin pojatkaan, ja minä tiedän sen kaikkein parhaiten, koska olen lasten äiti.
Milla ei ole myöskään varaäiti, pitää silloin tällöin silmällä pienempiään pikku hetkiä, auttaa siivouksessa (niinkuin kaikki muutkin lapset)
ja juoksee joskus lähikauppaan ostamaan jotakin (lapset tekee sen usein mieleellään, koska saavat ostaa vaihtorahoilla esim tikkarin ym..)

ainotankin sitä, että isommat lapset eivät vahdi pienempiään useita tunteja, sellaisia pikkuhetkiä vain, ja lähes aina minä tai isä ollaan silloinkin kotona, ja lapset täysin turvassa.
En mielestäni ole kovin vastuuton, jos alan kuoria perunoita ja pyydän että Niklas viihdyttää ja katsoo Merin perään sillä aikaa toisessa huoneessa.
Lapsethan on silloin minun vastuullani.

Sellaista en voisi ajatella, että lähtisin moneksi tunniksi pois ja jättäisin koko katraan vanhimman vastuulle.

Niin, ja sinullahan on lapsia vain
3 enemmän kuin minulla, miksi siis nimität minua lapsitehtailijaksi?
Pata kattilaa soimaa,musta kylmi kummallakin....

Itsekin olet suurperheen äiti.
Oletko nyt ihan varma että sinun 12 vuotiaasi ei ole koskaan katsonut kuopuksen perään kun sinä puhut isoäidin kanssa puhelimessa?

Entä kuka katsoo pienempiä sillä aikaa kun sinä kuorit perunat?
Eikai teillä sentään lastenhoitajaa ole toullaisia pieniä hommia hoitamassa?

Ethän sinäkään voi kokoajan katsoa lapsia, eihän heitä ole sinuun liimattu, ja sinulla on kotihommiakin hoidettavana...
Ja tuskin isäkään on joka sekunti kotona?

Henriikka

kysymys. Tietenkin toivon perheellesi pelkkää hyvää, mutta:
Jos jätät 3-vuotiaan alaikäisen hoidettavaksi, olet tietysti itse vastuussa. Mutta entä jos sattuu vahinko: ymmärtääkö 14-vuotias oikeasti että syy ei ollut hänen, kun kerran aikuisellekin paikka on erittäin rankka? Eikö syyllisyyden taakka olisi heille liian raskas?

älähdetään kirjoitti:

tais kalahtaa kunnolla...

tarkoitat?

henriikka

jossitellaan kirjoitti:

kysymys. Tietenkin toivon perheellesi pelkkää hyvää, mutta:
Jos jätät 3-vuotiaan alaikäisen hoidettavaksi, olet tietysti itse vastuussa. Mutta entä jos sattuu vahinko: ymmärtääkö 14-vuotias oikeasti että syy ei ollut hänen, kun kerran aikuisellekin paikka on erittäin rankka? Eikö syyllisyyden taakka olisi heille liian raskas?

En ole vielä tavannut yhtäkään perhettä,jossa isommat sisarukset eivät joutuisi jossain määrin katsomaan pienempien perään!!!

Itse olen ollut perheeni ainut lapsi,mutta menein innoissani naapuriin hoitamaan neljää alle kouluikästä lasta.

AINA voi sattua elämässä jotain,vaikka kuinka olisit itse paikallakin.

mikä niuho kirjoitti:

En ole vielä tavannut yhtäkään perhettä,jossa isommat sisarukset eivät joutuisi jossain määrin katsomaan pienempien perään!!!

Itse olen ollut perheeni ainut lapsi,mutta menein innoissani naapuriin hoitamaan neljää alle kouluikästä lasta.

AINA voi sattua elämässä jotain,vaikka kuinka olisit itse paikallakin.

Niuho tai ei, et vastannut kysymykseen vaan kiersit sen. Totta kai, aina voi tapahtua, sitä ei väitettykään!

Just joo kirjoitti:

Niuho tai ei, et vastannut kysymykseen vaan kiersit sen. Totta kai, aina voi tapahtua, sitä ei väitettykään!

suoraa vastausta mihinkään!

mikä niuho kirjoitti:

En ole vielä tavannut yhtäkään perhettä,jossa isommat sisarukset eivät joutuisi jossain määrin katsomaan pienempien perään!!!

Itse olen ollut perheeni ainut lapsi,mutta menein innoissani naapuriin hoitamaan neljää alle kouluikästä lasta.

AINA voi sattua elämässä jotain,vaikka kuinka olisit itse paikallakin.

koskaan tavannut ketään, joka olisi kantanut aivan turhaan syyllisyyttä lapsuuden aikojen tapahtumista?
Et ehkä haukkuisi niuhoksi, jos olisit tuskan nähnyt tai kokenut. No, etpä ollut lestadiolainen? Heiltä tuskin olisin saanut noin tylyä vastausta, vaikka en lahkoon kuulukaan!

Täysi-ikäinen pystyy syyllisyyttä käsittelemään aivan eri tavalla kuin lapsi, vaikka tunne voi molemmat ulkoisesti samalla tavalla lamaannuttaakin.
Voisiko joku fiksu vastata kysymykseeni?

niuho kirjoitti:

koskaan tavannut ketään, joka olisi kantanut aivan turhaan syyllisyyttä lapsuuden aikojen tapahtumista?
Et ehkä haukkuisi niuhoksi, jos olisit tuskan nähnyt tai kokenut. No, etpä ollut lestadiolainen? Heiltä tuskin olisin saanut noin tylyä vastausta, vaikka en lahkoon kuulukaan!

Täysi-ikäinen pystyy syyllisyyttä käsittelemään aivan eri tavalla kuin lapsi, vaikka tunne voi molemmat ulkoisesti samalla tavalla lamaannuttaakin.
Voisiko joku fiksu vastata kysymykseeni?

Kumma kun tällä palstalla vaikuttaa siltä, että täällä partioivat pienperheelliset tai lapsettomat ja suurperheelliset joutuvat puolustautumaan. Perheet nyt ovat erilaisia. On ihan turhaa lähteä penkomaan jotain yksityiskohtaa päiväohjelmassa. Homma pyörii ja se on tärkeintä. Ei perheiden elämässä ole kysymys siitä syödäänkö joku päivä valmisperunamuusia tai valvooko isosisar pienempiään. Isoissa perheissä meno on vauhdikkaampaa kuin pienissä, mutta onko tarpeen lähteä miettimään kumpi on parempi kasvuympäristö? Riittää, että todetaan että ovat vähän erilaisia. Etunsa ja haittansa kummassakin.

äitix6 kirjoitti:

Kumma kun tällä palstalla vaikuttaa siltä, että täällä partioivat pienperheelliset tai lapsettomat ja suurperheelliset joutuvat puolustautumaan. Perheet nyt ovat erilaisia. On ihan turhaa lähteä penkomaan jotain yksityiskohtaa päiväohjelmassa. Homma pyörii ja se on tärkeintä. Ei perheiden elämässä ole kysymys siitä syödäänkö joku päivä valmisperunamuusia tai valvooko isosisar pienempiään. Isoissa perheissä meno on vauhdikkaampaa kuin pienissä, mutta onko tarpeen lähteä miettimään kumpi on parempi kasvuympäristö? Riittää, että todetaan että ovat vähän erilaisia. Etunsa ja haittansa kummassakin.

Kenelle vastasit?
Minä en ainakaan tahallani näyki ketään, pyydän anteeksi jos siltä on tuntunut. Tarkoitukseni on pyytää kertomaan mitä mieltä olette ison sisaruksen syyllisyydentunteesta. Mielipide on esim. se, että kertoo mielestään 14-vuotiaan olevan kyllin kypsä käsittelemään syyllisyyden tunteensa vakavassa onnettomuustilanteessa, jossa on annettu hänen tehtäväkseen hoitaa pientä. Minun mielipiteeni on että silloin lapsi joutuu henkisesti liian koville liian aikaisin. Voi myös sanoa, ellei tuollaista ole tullut ajatelleeksi.

En ole mikään syyttäjä eikä sanojeni takia tarvitse puolustautua. En ole tuomitsemassa jotain toista kasvuympäristöä toisia huonommaksi. Minun mielestäni yksityiskohdat vain ovat juuri niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Me kaikki olemme ihmisiä ja ainakin itse luen palstoja saadakseni uutta näkemystä asioihin. Olenkin tältä palstalta saanut monta hyvää vinkkiä rumbamme pyörittämiseen, sen sijaan että olisin puolustellut omaa monesti huonompaa tapaani. Itse pyrin puolestani kiinnittämään ihmisten huomiota asioihin, joissa olen elämäni varrella törmännyt turhaan kärsimykseen. En väitäkään, että asia on helppo, mutta kokemuksesta tiedän, että kun tottuu tietyyn ajatustapaan, siihen turtuu eikä välttämättä edes näe muita vaihtoehtoja vaikka niitä olisikin.

Meillä itsellämme siis on paljon lapsia, mutta emme silti jätä keskenkasvuisten vastuulle pienen lapsen henkeä ja turvallisuutta. Kun äiti tai isä ei ole paikalla, palkataan joku AIKUINEN että saadaan homma pyörimään. Tietysti isompia lapsia pyydetään joskus viihdyttämään pienempiä, ja se on minun mielestäni normaalia, paikalla oleva aikuinen on silloin vastuussa koko porukasta. Muutaman minuutin tekevät mielellään ihan vain auttaakseen ja esim. puolesta tunnista annan taskurahaa, jos eivät omasta aloitteestaan muuten vain leiki, vaan olen nimenomaan pyytänyt. Tämä siis viihdyttämisestä.

Kun vahinkoja tapahtuu aikuisen valvonnassakin, niin mikä niitä estää tapahtumasta isosiskojen ja -veljien valvonnassa? Ja koska kuitenkin minulla on omakohtaista kokemusta lasten syyllisyydestä, miksi jättäisin mielipiteeni kertomatta ja ketä se palvelisi?

Monet käytännön asiat ovat minunkin mielestäni paljolti yliproblematisoituja, on ihan yksi lysti mitä muussia pöydässä on, jos sitä on riittävästi ja lapsi saa tarvitsemansa ravintoaineet.

Kysymykseni koski sitä, miten traumaattisesta tilanteesta selviävät siinä keskeisessä asemassa olleet lapset. Tähän toivon kommentteja. Nyt tiedän, että aihe on jonkun mielestä turha, ja se olkoon heidän mielipiteensä.

niuho kirjoitti:

Kenelle vastasit?
Minä en ainakaan tahallani näyki ketään, pyydän anteeksi jos siltä on tuntunut. Tarkoitukseni on pyytää kertomaan mitä mieltä olette ison sisaruksen syyllisyydentunteesta. Mielipide on esim. se, että kertoo mielestään 14-vuotiaan olevan kyllin kypsä käsittelemään syyllisyyden tunteensa vakavassa onnettomuustilanteessa, jossa on annettu hänen tehtäväkseen hoitaa pientä. Minun mielipiteeni on että silloin lapsi joutuu henkisesti liian koville liian aikaisin. Voi myös sanoa, ellei tuollaista ole tullut ajatelleeksi.

En ole mikään syyttäjä eikä sanojeni takia tarvitse puolustautua. En ole tuomitsemassa jotain toista kasvuympäristöä toisia huonommaksi. Minun mielestäni yksityiskohdat vain ovat juuri niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Me kaikki olemme ihmisiä ja ainakin itse luen palstoja saadakseni uutta näkemystä asioihin. Olenkin tältä palstalta saanut monta hyvää vinkkiä rumbamme pyörittämiseen, sen sijaan että olisin puolustellut omaa monesti huonompaa tapaani. Itse pyrin puolestani kiinnittämään ihmisten huomiota asioihin, joissa olen elämäni varrella törmännyt turhaan kärsimykseen. En väitäkään, että asia on helppo, mutta kokemuksesta tiedän, että kun tottuu tietyyn ajatustapaan, siihen turtuu eikä välttämättä edes näe muita vaihtoehtoja vaikka niitä olisikin.

Meillä itsellämme siis on paljon lapsia, mutta emme silti jätä keskenkasvuisten vastuulle pienen lapsen henkeä ja turvallisuutta. Kun äiti tai isä ei ole paikalla, palkataan joku AIKUINEN että saadaan homma pyörimään. Tietysti isompia lapsia pyydetään joskus viihdyttämään pienempiä, ja se on minun mielestäni normaalia, paikalla oleva aikuinen on silloin vastuussa koko porukasta. Muutaman minuutin tekevät mielellään ihan vain auttaakseen ja esim. puolesta tunnista annan taskurahaa, jos eivät omasta aloitteestaan muuten vain leiki, vaan olen nimenomaan pyytänyt. Tämä siis viihdyttämisestä.

Kun vahinkoja tapahtuu aikuisen valvonnassakin, niin mikä niitä estää tapahtumasta isosiskojen ja -veljien valvonnassa? Ja koska kuitenkin minulla on omakohtaista kokemusta lasten syyllisyydestä, miksi jättäisin mielipiteeni kertomatta ja ketä se palvelisi?

Monet käytännön asiat ovat minunkin mielestäni paljolti yliproblematisoituja, on ihan yksi lysti mitä muussia pöydässä on, jos sitä on riittävästi ja lapsi saa tarvitsemansa ravintoaineet.

Kysymykseni koski sitä, miten traumaattisesta tilanteesta selviävät siinä keskeisessä asemassa olleet lapset. Tähän toivon kommentteja. Nyt tiedän, että aihe on jonkun mielestä turha, ja se olkoon heidän mielipiteensä.

Vaikka meillä isommat hoitaakin pienempiään, niin hyvin harvoi silloin kun aikuinen ei ole pikalla.

Se on enemmän sitä että "katopa Meriä kun vien pyykit ja kitken kukkapenkkiä."

Vahinkoja voi toki sattua, mutta jos 14 vuotiaalle antaa nimen omaan tehtäväksi hoitaa pikkusiskoa, niin sen hän myö tekee, eikä mene esim istumaan tietokoneelle ym. Katse on kokoajan pienemmässä,
ja uskon ettei lapsilla olisi sydäntäkään jättää omaa pikkusiskoa alakertaan kun itse menee yläkertaan.

Ja kotona ei voi pahempia onnettomuuksia sattua,
varsinkaan jos pysytellään sisällä, vaikka jossain tietyssä huoneessa kokoajan. Silloin huomio on kokoajan pienemmässä.

Hyvin harvoin kumminkaan jätän pienempää isompien vastuulle jos kumpikaan aikuinen ei ole kotona.

Henriik[<a kirjoitti:

Vaikka meillä isommat hoitaakin pienempiään, niin hyvin harvoi silloin kun aikuinen ei ole pikalla.

Se on enemmän sitä että "katopa Meriä kun vien pyykit ja kitken kukkapenkkiä."

Vahinkoja voi toki sattua, mutta jos 14 vuotiaalle antaa nimen omaan tehtäväksi hoitaa pikkusiskoa, niin sen hän myö tekee, eikä mene esim istumaan tietokoneelle ym. Katse on kokoajan pienemmässä,
ja uskon ettei lapsilla olisi sydäntäkään jättää omaa pikkusiskoa alakertaan kun itse menee yläkertaan.

Ja kotona ei voi pahempia onnettomuuksia sattua,
varsinkaan jos pysytellään sisällä, vaikka jossain tietyssä huoneessa kokoajan. Silloin huomio on kokoajan pienemmässä.

Hyvin harvoin kumminkaan jätän pienempää isompien vastuulle jos kumpikaan aikuinen ei ole kotona.

tarttui kirjoituksestasi silmiin pari lausetta.
"Katse on koko ajan pienemmässä.."
Uskotko itse tuohon? Tuskin itsekkään KOKO AJAN katsot lastasi...
"..kotona ei voi pahempia onnettomuuksia sattua.."
Eikös juuri kotona satu eniten tapaturmia?

Henriik[<a kirjoitti:

Vaikka meillä isommat hoitaakin pienempiään, niin hyvin harvoi silloin kun aikuinen ei ole pikalla.

Se on enemmän sitä että "katopa Meriä kun vien pyykit ja kitken kukkapenkkiä."

Vahinkoja voi toki sattua, mutta jos 14 vuotiaalle antaa nimen omaan tehtäväksi hoitaa pikkusiskoa, niin sen hän myö tekee, eikä mene esim istumaan tietokoneelle ym. Katse on kokoajan pienemmässä,
ja uskon ettei lapsilla olisi sydäntäkään jättää omaa pikkusiskoa alakertaan kun itse menee yläkertaan.

Ja kotona ei voi pahempia onnettomuuksia sattua,
varsinkaan jos pysytellään sisällä, vaikka jossain tietyssä huoneessa kokoajan. Silloin huomio on kokoajan pienemmässä.

Hyvin harvoin kumminkaan jätän pienempää isompien vastuulle jos kumpikaan aikuinen ei ole kotona.

että on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Itse toivon, että olisi muissakin perheissä niin, eikä poikkeuksesta tulisikaan sääntöä. Olen valitettavasti tuntenut perheitä, jotka ovat luottaneet liikaa siihen, että mitään ei voi sattua, eivätkä ole olleet mitään sosiaalitapauksia.

Tapaturmat ovat aivan tavallinen osa elämää, eivätkä ne läheskään aina aiheudu huolimattomuudesta. Vahinko yllättää joskus myös aikuisen, miksei sitten myös lapsen.
Vahinko on vahinko, mutta yleisesti ottaen vasta aikuinen mieltää ja pystyy sen oikeasti hyväksymään niin. Monesti itsenäistymisvaiheessa nuortenkin ajatusmaailma on kovin mustavalkoinen ja ehdoton.

Jos alaikäisen antaa yksin hoitaa pientä lasta (=n. alle kouluikäisiä, joilla kotitapaturmat ovat yleisimpiä ja joiden oma pää ei vielä sano riittävästi) on vanhempien mietittävä myös suhtautumisensa onnettomuustilanteessa ja jo ennen sellaista. Siis ihan konkreettisesti, mitä teen ja sanon tilanteen huomattuani. On hirvittävän vaikeaa hillitä itseään, kun säikähtää, mutta ensimmäiset sanat tai äänensävy saattavat jäädä loppuiäksi kummittelemaan lasta hoitaneen ison sisaruksen päähän, jos pienelle käy huonosti. Tietysti isomman psyykkinen jälkihoito on myös äärimmäisen tärkeää, vaikka tämä itse vaikuttaisi lakaisevan asian maton alle.

Ja jos etukäteen on sanonut hoitotilanteissa, että katso ettei sille satu mitään, lapsi pitää itseään syyllisenä, vaikka kuinka jälkeenpäin muuta vannottaisi. Vastuu on joka tapauksessa vanhemmalla, mutta lapsi sen hyvin harvoin tunnetasolla niin mieltää. Ja silti pienemmän turvallisuuden vuoksi on kuitenkin tehtävä selväksi että vahtiminen on tärkeä homma. Itselleni tuo ristiriita on ollut niin iso, että olen katsonut parhaimmaksi olla "likottamatta."

Kaikkein tunnollisimmilla lapsilla tuo syyllisyyden tunne on varmaankin kaikkein pahin, hehän itselleen suurimman vastuun itse ottavat, vaikka vanhemmat vakuuttelisivatkin ettei syy ollut heidän, järki ja tunne kun eivät käy käsi kädessä.

niuho kirjoitti:

että on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Itse toivon, että olisi muissakin perheissä niin, eikä poikkeuksesta tulisikaan sääntöä. Olen valitettavasti tuntenut perheitä, jotka ovat luottaneet liikaa siihen, että mitään ei voi sattua, eivätkä ole olleet mitään sosiaalitapauksia.

Tapaturmat ovat aivan tavallinen osa elämää, eivätkä ne läheskään aina aiheudu huolimattomuudesta. Vahinko yllättää joskus myös aikuisen, miksei sitten myös lapsen.
Vahinko on vahinko, mutta yleisesti ottaen vasta aikuinen mieltää ja pystyy sen oikeasti hyväksymään niin. Monesti itsenäistymisvaiheessa nuortenkin ajatusmaailma on kovin mustavalkoinen ja ehdoton.

Jos alaikäisen antaa yksin hoitaa pientä lasta (=n. alle kouluikäisiä, joilla kotitapaturmat ovat yleisimpiä ja joiden oma pää ei vielä sano riittävästi) on vanhempien mietittävä myös suhtautumisensa onnettomuustilanteessa ja jo ennen sellaista. Siis ihan konkreettisesti, mitä teen ja sanon tilanteen huomattuani. On hirvittävän vaikeaa hillitä itseään, kun säikähtää, mutta ensimmäiset sanat tai äänensävy saattavat jäädä loppuiäksi kummittelemaan lasta hoitaneen ison sisaruksen päähän, jos pienelle käy huonosti. Tietysti isomman psyykkinen jälkihoito on myös äärimmäisen tärkeää, vaikka tämä itse vaikuttaisi lakaisevan asian maton alle.

Ja jos etukäteen on sanonut hoitotilanteissa, että katso ettei sille satu mitään, lapsi pitää itseään syyllisenä, vaikka kuinka jälkeenpäin muuta vannottaisi. Vastuu on joka tapauksessa vanhemmalla, mutta lapsi sen hyvin harvoin tunnetasolla niin mieltää. Ja silti pienemmän turvallisuuden vuoksi on kuitenkin tehtävä selväksi että vahtiminen on tärkeä homma. Itselleni tuo ristiriita on ollut niin iso, että olen katsonut parhaimmaksi olla "likottamatta."

Kaikkein tunnollisimmilla lapsilla tuo syyllisyyden tunne on varmaankin kaikkein pahin, hehän itselleen suurimman vastuun itse ottavat, vaikka vanhemmat vakuuttelisivatkin ettei syy ollut heidän, järki ja tunne kun eivät käy käsi kädessä.

muut. Niin meilläkin ollaan. Me vanhemmat olemme monesti eri mieltä kasvatus asioissa myös naapureidemme ja ystäviemme kanssa. Vierailujen jälkeen ihmetellään kuinka sekin ystävä sillä tavalla antoi lapsen tehdä tai ei antanut.

Meillä on kolme lasta ja se miksi nyt innostuin tänne lukemaan on se, että suku on ollut lestadiolais- yms. uskovaista. On siis suvun sisällä suurperheitä.
Miehenkin perhe on ollut suuri.
Itse olemme kirkosta eronneet mutta ei siitäkään sen enempää. Kukin uskoo mihin uskoo.

Kyllä vaan hattua nostan sille äidille, joka 12 lasta (serkkujani) kasvatti miehensä kanssa. Ruokaa oli valtavat määrät omaamme verrattuna.
Perheen äiti hoki "kultarakas" yms. hellittely sanoja joka väliin myös meille vieraille lapsille. Ei minun äitini niin tehnyt.

Lapset siivoilivat ihan omia aikojaan ja kukin oli vuorollaan auttamassa myös ruuan laitossa. Jossain vaiheessa on varmasti täytynyt vähän komentaa. Niin kuin meidänkin pikku perheessä. Myös lapset keskenään komentelivat toisiaan ja motkottivat kuten meidänkin lapset tekevät välillä. "se on sun vuoro laittaa tiskit, mä laitoin eilen"...

Varmasti jokainen päivä oli erilainen sillä ei kai kukaan elä minuutti aikataululla tarkasti samoin jokapäivä, ellei nyt ole joku sairaus, jonka vuoksi lääkkeet pitää olla ajallaan.

Kirjoituksista oli jäänyt/jätetty pois myös vessassa käynnit, heh. Kas kun kukaan ei kirjoittanut, että ummessako koko perhe on kun ei vessassa käydä perus tarpeilla! Johan pitää sossuun ilmoittaa, vitsi. Kai sen miehen kanssa myös lemmitään jossain välissä. Niin ja käytettiinkö nyt oikeanlaista saippuaa suihkussa, plaa. Oliko ruuassa mausteita;)?

Ei tuollaiseen päivän tapahtumista kertovaan kirjoitukseen kukaan jaksa minuutilleen jokaista sormen liikahdusta kirjoittaa. En osaisi itsekään tuon tarkemmin kertoa vaan aukkoja jäisi runsain mitoin. Päivittäin tapahtuu ja tehdään paljon asioita, jotka tapahtuvat ihan luontaisesti, eikä niitä osaa mihinkään eritellä.

Meillä on tapahtunut muutamia onnettomuuksia ja silloin elämään kuuluu desinfioinnit ja lääkärissä käynnit. Itselläni on selkä leikattu mutta kulumille ei voi mitään. Välillä konttaan hitaasti vessaan päästäkseni ja välillä kuljen ihan seisaallaan. Enimmäkseen kuitenkin selkä kävelykunnossa.
Olisiko pitänyt lapset huostaanottaa kun kolmannen syntymän (sektio) jälkeen selkä taas kenkku enkä voinut kävellä saati kantaa vauvaa. Vauva oli sängyssä vierelläni rintamaidolla, vieressäni kosteuspyyhkeitä, vaippoja ja evästä. Mies välillä töistä soitti, että kuinka pärjään. Potta oli sängyn vieressä minua varten. Isommat lapset olivat tästä kaikesta johtuen päiväkodissa.

Meidän kolme poikaa joutuvat myös siivoamaan sekä omat huoneensa, että myös näitä muita tiloja. Alkuun niskuroivat mutta nykyään hommat sujuu sukkelaan. Talo 170neliötä ja kullakin omat huoneet kodinhoitohuone ja muuta tilaa. Piha on lähinnä minun vastuulla ja tykkään hurruutella myös moottorisahalla kun olen muiden koulutusten lisäksi puutarhuri. Jos siis selkä sallii edes rikkaruohojen nyppimisen.
Remonttiin kukin osallistuu taitojensa mukaan. Jollekin se on ollut lautojen kantamista tai roskien keräämistä.

Mieheni on suurperheestä, jossa yli 15 lasta mutta alle 20. Kaikilla oli tiskausvuorot ja sisaruksia piti välillä vahtia kun äiti pesi KÄSIN kellarissa perheen vaatteita.

Kyllä sisarusten muistot ovat kuitenkin sitä leikkiä ja urheilua. Oma mieheni pitää asiallisena sitä, että kaikki osallistuu kaikkeen. Myös mies voi siivota ja laittaa ruokaa, lukea lapsille ja mitä kaikkea nyt kenenkin elämään kuuluu.

Täällä netissä on helppo haukkua ja arvostella ihan mistä vaan. Jokainen perhe on erilainen oli niitä lapsia paljon, vähän tai ei yhtään. Lähipiirissämme on useita kolmilapsisia perheitä ja jokaisessa on omat säännöt ja kotkotukset.

Yhdessä perheessä vanhemmat eivät anna lapsilleen lainkaan makeisia tai mehuja. Jäätelöä korkeintaan kerran viikossa. Eipä nuo lapset silti nurise, eivätkä tunnu elävän ilon puutteessa. Kouluikäisiä ovat. Äitinsä oli töissä hammaslääkärissä, eli ymmärrän syyn.

Toisessa saavat kyllä kaikkea kuten omat tietokoneet ja harrastuksia vaikka millä mitalla. Mutta ystäviä ei saa tuoda kotiin ellei äiti ole nähnyt ystävien vanhempia. Muutenkin kotona saa olla vain yksi vieras kerrallaan. Talo on yli 200neliötä eli tilan puutteesta ei ole kyse. Kaikki pitää hallita. Siis teoriassa. Tai ainakin luulla, että hallitsee kaiken.

Eräässä perheessä lasten on täytynyt pyöräillä tietyt määrät kilometrejä ja käydä lenkillä ja ja ja ja. Tai ainakin isä näitä juttuja kertoo kuinka heillä jo viisi vuotiaat pyöräili niin ja niin paljon, tilulii. Samat jutut jatkuu nyt vuosien päästä eli kai se totta on. Mitäpä tuosta, evvk.

Näitähän riittää, erilaisia sääntöjä ja meidän mielestä joskus kotkotuksia. Mutta enpä halua, että he tulevat meille sanomaan kuinka meidän pitää elää. Ollaan vain ystäviä ja eletään omilla säännöillämme.
En minäkään pidä tarpeellisena sitä, että syödään makeita pitkin viikkoa. Ei siitä mitään shouta silti tehdä. Eipä ole liikakiloja ja diabetes on kurja tauti.

Ei meillekään saa ihan kaikki lapset tulla. Muutama poika on rikkonut tahallaan pihallamme pyöriä ja tehnyt muuta ikävää, siis ihan vain hajottanut. Tavaroiden näpistelyä yms.
Kyseessä ihan yhden lapsen ja kolmen lapsen perheessä eläviä 13v poikia.
Heillä on kyllä jotain neuroligista vaikeutta, eikä keskustelu mennyt oikein hyvin.
Vai olisiko syy siinä, että asuvat kerrostalossa? Vitsi tämäkin tai provo.
Tai onko vanhemmat liian köyhiä, duunareita?
Vai onko äiti liian lihava tai laiha? Mitähän syyttäisi?
Tai ehkäpä synnytyksessä tullut hapen puute, näinhän se taisi tässä tapauksessa olla. Ikävä kyllä.

parempia kuin kirjoitti:

muut. Niin meilläkin ollaan. Me vanhemmat olemme monesti eri mieltä kasvatus asioissa myös naapureidemme ja ystäviemme kanssa. Vierailujen jälkeen ihmetellään kuinka sekin ystävä sillä tavalla antoi lapsen tehdä tai ei antanut.

Meillä on kolme lasta ja se miksi nyt innostuin tänne lukemaan on se, että suku on ollut lestadiolais- yms. uskovaista. On siis suvun sisällä suurperheitä.
Miehenkin perhe on ollut suuri.
Itse olemme kirkosta eronneet mutta ei siitäkään sen enempää. Kukin uskoo mihin uskoo.

Kyllä vaan hattua nostan sille äidille, joka 12 lasta (serkkujani) kasvatti miehensä kanssa. Ruokaa oli valtavat määrät omaamme verrattuna.
Perheen äiti hoki "kultarakas" yms. hellittely sanoja joka väliin myös meille vieraille lapsille. Ei minun äitini niin tehnyt.

Lapset siivoilivat ihan omia aikojaan ja kukin oli vuorollaan auttamassa myös ruuan laitossa. Jossain vaiheessa on varmasti täytynyt vähän komentaa. Niin kuin meidänkin pikku perheessä. Myös lapset keskenään komentelivat toisiaan ja motkottivat kuten meidänkin lapset tekevät välillä. "se on sun vuoro laittaa tiskit, mä laitoin eilen"...

Varmasti jokainen päivä oli erilainen sillä ei kai kukaan elä minuutti aikataululla tarkasti samoin jokapäivä, ellei nyt ole joku sairaus, jonka vuoksi lääkkeet pitää olla ajallaan.

Kirjoituksista oli jäänyt/jätetty pois myös vessassa käynnit, heh. Kas kun kukaan ei kirjoittanut, että ummessako koko perhe on kun ei vessassa käydä perus tarpeilla! Johan pitää sossuun ilmoittaa, vitsi. Kai sen miehen kanssa myös lemmitään jossain välissä. Niin ja käytettiinkö nyt oikeanlaista saippuaa suihkussa, plaa. Oliko ruuassa mausteita;)?

Ei tuollaiseen päivän tapahtumista kertovaan kirjoitukseen kukaan jaksa minuutilleen jokaista sormen liikahdusta kirjoittaa. En osaisi itsekään tuon tarkemmin kertoa vaan aukkoja jäisi runsain mitoin. Päivittäin tapahtuu ja tehdään paljon asioita, jotka tapahtuvat ihan luontaisesti, eikä niitä osaa mihinkään eritellä.

Meillä on tapahtunut muutamia onnettomuuksia ja silloin elämään kuuluu desinfioinnit ja lääkärissä käynnit. Itselläni on selkä leikattu mutta kulumille ei voi mitään. Välillä konttaan hitaasti vessaan päästäkseni ja välillä kuljen ihan seisaallaan. Enimmäkseen kuitenkin selkä kävelykunnossa.
Olisiko pitänyt lapset huostaanottaa kun kolmannen syntymän (sektio) jälkeen selkä taas kenkku enkä voinut kävellä saati kantaa vauvaa. Vauva oli sängyssä vierelläni rintamaidolla, vieressäni kosteuspyyhkeitä, vaippoja ja evästä. Mies välillä töistä soitti, että kuinka pärjään. Potta oli sängyn vieressä minua varten. Isommat lapset olivat tästä kaikesta johtuen päiväkodissa.

Meidän kolme poikaa joutuvat myös siivoamaan sekä omat huoneensa, että myös näitä muita tiloja. Alkuun niskuroivat mutta nykyään hommat sujuu sukkelaan. Talo 170neliötä ja kullakin omat huoneet kodinhoitohuone ja muuta tilaa. Piha on lähinnä minun vastuulla ja tykkään hurruutella myös moottorisahalla kun olen muiden koulutusten lisäksi puutarhuri. Jos siis selkä sallii edes rikkaruohojen nyppimisen.
Remonttiin kukin osallistuu taitojensa mukaan. Jollekin se on ollut lautojen kantamista tai roskien keräämistä.

Mieheni on suurperheestä, jossa yli 15 lasta mutta alle 20. Kaikilla oli tiskausvuorot ja sisaruksia piti välillä vahtia kun äiti pesi KÄSIN kellarissa perheen vaatteita.

Kyllä sisarusten muistot ovat kuitenkin sitä leikkiä ja urheilua. Oma mieheni pitää asiallisena sitä, että kaikki osallistuu kaikkeen. Myös mies voi siivota ja laittaa ruokaa, lukea lapsille ja mitä kaikkea nyt kenenkin elämään kuuluu.

Täällä netissä on helppo haukkua ja arvostella ihan mistä vaan. Jokainen perhe on erilainen oli niitä lapsia paljon, vähän tai ei yhtään. Lähipiirissämme on useita kolmilapsisia perheitä ja jokaisessa on omat säännöt ja kotkotukset.

Yhdessä perheessä vanhemmat eivät anna lapsilleen lainkaan makeisia tai mehuja. Jäätelöä korkeintaan kerran viikossa. Eipä nuo lapset silti nurise, eivätkä tunnu elävän ilon puutteessa. Kouluikäisiä ovat. Äitinsä oli töissä hammaslääkärissä, eli ymmärrän syyn.

Toisessa saavat kyllä kaikkea kuten omat tietokoneet ja harrastuksia vaikka millä mitalla. Mutta ystäviä ei saa tuoda kotiin ellei äiti ole nähnyt ystävien vanhempia. Muutenkin kotona saa olla vain yksi vieras kerrallaan. Talo on yli 200neliötä eli tilan puutteesta ei ole kyse. Kaikki pitää hallita. Siis teoriassa. Tai ainakin luulla, että hallitsee kaiken.

Eräässä perheessä lasten on täytynyt pyöräillä tietyt määrät kilometrejä ja käydä lenkillä ja ja ja ja. Tai ainakin isä näitä juttuja kertoo kuinka heillä jo viisi vuotiaat pyöräili niin ja niin paljon, tilulii. Samat jutut jatkuu nyt vuosien päästä eli kai se totta on. Mitäpä tuosta, evvk.

Näitähän riittää, erilaisia sääntöjä ja meidän mielestä joskus kotkotuksia. Mutta enpä halua, että he tulevat meille sanomaan kuinka meidän pitää elää. Ollaan vain ystäviä ja eletään omilla säännöillämme.
En minäkään pidä tarpeellisena sitä, että syödään makeita pitkin viikkoa. Ei siitä mitään shouta silti tehdä. Eipä ole liikakiloja ja diabetes on kurja tauti.

Ei meillekään saa ihan kaikki lapset tulla. Muutama poika on rikkonut tahallaan pihallamme pyöriä ja tehnyt muuta ikävää, siis ihan vain hajottanut. Tavaroiden näpistelyä yms.
Kyseessä ihan yhden lapsen ja kolmen lapsen perheessä eläviä 13v poikia.
Heillä on kyllä jotain neuroligista vaikeutta, eikä keskustelu mennyt oikein hyvin.
Vai olisiko syy siinä, että asuvat kerrostalossa? Vitsi tämäkin tai provo.
Tai onko vanhemmat liian köyhiä, duunareita?
Vai onko äiti liian lihava tai laiha? Mitähän syyttäisi?
Tai ehkäpä synnytyksessä tullut hapen puute, näinhän se taisi tässä tapauksessa olla. Ikävä kyllä.

kyllä meillä syödäänkin. Mutta harvoin mitään valmisruokaa, sillä ne vain eivät maistu meille. Annoksetkin niin pieniä.
Tämä pikkuperhekin syö kerralla tuon viiden litran kattilan keittoa.
Syödään meillä muutakin kuin keittoa...ja on siellä myös sattumia joukossa...
Eihän se Henriikkakaan keitettyä vettä lapsille syöttänyt, kuten jotkut ehkä luuli. Tämähän kertoo ihmisten älykkyydestä aika paljon. Tai kiihkoudesta johonkin suuntaan. Ottakaa välillä happea.

parempia kuin kirjoitti:

muut. Niin meilläkin ollaan. Me vanhemmat olemme monesti eri mieltä kasvatus asioissa myös naapureidemme ja ystäviemme kanssa. Vierailujen jälkeen ihmetellään kuinka sekin ystävä sillä tavalla antoi lapsen tehdä tai ei antanut.

Meillä on kolme lasta ja se miksi nyt innostuin tänne lukemaan on se, että suku on ollut lestadiolais- yms. uskovaista. On siis suvun sisällä suurperheitä.
Miehenkin perhe on ollut suuri.
Itse olemme kirkosta eronneet mutta ei siitäkään sen enempää. Kukin uskoo mihin uskoo.

Kyllä vaan hattua nostan sille äidille, joka 12 lasta (serkkujani) kasvatti miehensä kanssa. Ruokaa oli valtavat määrät omaamme verrattuna.
Perheen äiti hoki "kultarakas" yms. hellittely sanoja joka väliin myös meille vieraille lapsille. Ei minun äitini niin tehnyt.

Lapset siivoilivat ihan omia aikojaan ja kukin oli vuorollaan auttamassa myös ruuan laitossa. Jossain vaiheessa on varmasti täytynyt vähän komentaa. Niin kuin meidänkin pikku perheessä. Myös lapset keskenään komentelivat toisiaan ja motkottivat kuten meidänkin lapset tekevät välillä. "se on sun vuoro laittaa tiskit, mä laitoin eilen"...

Varmasti jokainen päivä oli erilainen sillä ei kai kukaan elä minuutti aikataululla tarkasti samoin jokapäivä, ellei nyt ole joku sairaus, jonka vuoksi lääkkeet pitää olla ajallaan.

Kirjoituksista oli jäänyt/jätetty pois myös vessassa käynnit, heh. Kas kun kukaan ei kirjoittanut, että ummessako koko perhe on kun ei vessassa käydä perus tarpeilla! Johan pitää sossuun ilmoittaa, vitsi. Kai sen miehen kanssa myös lemmitään jossain välissä. Niin ja käytettiinkö nyt oikeanlaista saippuaa suihkussa, plaa. Oliko ruuassa mausteita;)?

Ei tuollaiseen päivän tapahtumista kertovaan kirjoitukseen kukaan jaksa minuutilleen jokaista sormen liikahdusta kirjoittaa. En osaisi itsekään tuon tarkemmin kertoa vaan aukkoja jäisi runsain mitoin. Päivittäin tapahtuu ja tehdään paljon asioita, jotka tapahtuvat ihan luontaisesti, eikä niitä osaa mihinkään eritellä.

Meillä on tapahtunut muutamia onnettomuuksia ja silloin elämään kuuluu desinfioinnit ja lääkärissä käynnit. Itselläni on selkä leikattu mutta kulumille ei voi mitään. Välillä konttaan hitaasti vessaan päästäkseni ja välillä kuljen ihan seisaallaan. Enimmäkseen kuitenkin selkä kävelykunnossa.
Olisiko pitänyt lapset huostaanottaa kun kolmannen syntymän (sektio) jälkeen selkä taas kenkku enkä voinut kävellä saati kantaa vauvaa. Vauva oli sängyssä vierelläni rintamaidolla, vieressäni kosteuspyyhkeitä, vaippoja ja evästä. Mies välillä töistä soitti, että kuinka pärjään. Potta oli sängyn vieressä minua varten. Isommat lapset olivat tästä kaikesta johtuen päiväkodissa.

Meidän kolme poikaa joutuvat myös siivoamaan sekä omat huoneensa, että myös näitä muita tiloja. Alkuun niskuroivat mutta nykyään hommat sujuu sukkelaan. Talo 170neliötä ja kullakin omat huoneet kodinhoitohuone ja muuta tilaa. Piha on lähinnä minun vastuulla ja tykkään hurruutella myös moottorisahalla kun olen muiden koulutusten lisäksi puutarhuri. Jos siis selkä sallii edes rikkaruohojen nyppimisen.
Remonttiin kukin osallistuu taitojensa mukaan. Jollekin se on ollut lautojen kantamista tai roskien keräämistä.

Mieheni on suurperheestä, jossa yli 15 lasta mutta alle 20. Kaikilla oli tiskausvuorot ja sisaruksia piti välillä vahtia kun äiti pesi KÄSIN kellarissa perheen vaatteita.

Kyllä sisarusten muistot ovat kuitenkin sitä leikkiä ja urheilua. Oma mieheni pitää asiallisena sitä, että kaikki osallistuu kaikkeen. Myös mies voi siivota ja laittaa ruokaa, lukea lapsille ja mitä kaikkea nyt kenenkin elämään kuuluu.

Täällä netissä on helppo haukkua ja arvostella ihan mistä vaan. Jokainen perhe on erilainen oli niitä lapsia paljon, vähän tai ei yhtään. Lähipiirissämme on useita kolmilapsisia perheitä ja jokaisessa on omat säännöt ja kotkotukset.

Yhdessä perheessä vanhemmat eivät anna lapsilleen lainkaan makeisia tai mehuja. Jäätelöä korkeintaan kerran viikossa. Eipä nuo lapset silti nurise, eivätkä tunnu elävän ilon puutteessa. Kouluikäisiä ovat. Äitinsä oli töissä hammaslääkärissä, eli ymmärrän syyn.

Toisessa saavat kyllä kaikkea kuten omat tietokoneet ja harrastuksia vaikka millä mitalla. Mutta ystäviä ei saa tuoda kotiin ellei äiti ole nähnyt ystävien vanhempia. Muutenkin kotona saa olla vain yksi vieras kerrallaan. Talo on yli 200neliötä eli tilan puutteesta ei ole kyse. Kaikki pitää hallita. Siis teoriassa. Tai ainakin luulla, että hallitsee kaiken.

Eräässä perheessä lasten on täytynyt pyöräillä tietyt määrät kilometrejä ja käydä lenkillä ja ja ja ja. Tai ainakin isä näitä juttuja kertoo kuinka heillä jo viisi vuotiaat pyöräili niin ja niin paljon, tilulii. Samat jutut jatkuu nyt vuosien päästä eli kai se totta on. Mitäpä tuosta, evvk.

Näitähän riittää, erilaisia sääntöjä ja meidän mielestä joskus kotkotuksia. Mutta enpä halua, että he tulevat meille sanomaan kuinka meidän pitää elää. Ollaan vain ystäviä ja eletään omilla säännöillämme.
En minäkään pidä tarpeellisena sitä, että syödään makeita pitkin viikkoa. Ei siitä mitään shouta silti tehdä. Eipä ole liikakiloja ja diabetes on kurja tauti.

Ei meillekään saa ihan kaikki lapset tulla. Muutama poika on rikkonut tahallaan pihallamme pyöriä ja tehnyt muuta ikävää, siis ihan vain hajottanut. Tavaroiden näpistelyä yms.
Kyseessä ihan yhden lapsen ja kolmen lapsen perheessä eläviä 13v poikia.
Heillä on kyllä jotain neuroligista vaikeutta, eikä keskustelu mennyt oikein hyvin.
Vai olisiko syy siinä, että asuvat kerrostalossa? Vitsi tämäkin tai provo.
Tai onko vanhemmat liian köyhiä, duunareita?
Vai onko äiti liian lihava tai laiha? Mitähän syyttäisi?
Tai ehkäpä synnytyksessä tullut hapen puute, näinhän se taisi tässä tapauksessa olla. Ikävä kyllä.

kuitenkaan vastannut minulle, kun en noista asioista mitään puhunut...

niuho kirjoitti:

kuitenkaan vastannut minulle, kun en noista asioista mitään puhunut...

että nimenomaan niuholle piti vastata.
Aika moni tänne kirjoittelee, joten kai joku niuhollekin vastaa.

niuho kirjoitti:

kuitenkaan vastannut minulle, kun en noista asioista mitään puhunut...

täydelisiä. Vain he pelastuvat, muut palavat helvetin tulessa. Eihän semmoinen lahko voi vastata kenellekääm syntiselle.

ttä kirjoitti:

että nimenomaan niuholle piti vastata.
Aika moni tänne kirjoittelee, joten kai joku niuhollekin vastaa.

ei se mitään. Tuli tuo sun viesti vaan mun viestin perään, niin hämmästyin, että osaanko kirjottaa tosiaan niin epäselvästi ;) Olisi ollut tuo sun viesti hyvä ihan tuonne juureen! Oli ihan asiaa!

Mun mielestä nykyään lasten vahtimisen vastuu pitäisi jättää niille vanhemmille. Ennen vanhaan tosiaan oli eri juttu, kun ei ollu kaikkia elämää helpottavia mukavuuksia, mutta itsellä nuo pienimmät pyörii mielellään mukana siellä missä minäkin olen, enkä ole kokenut sitä ongelmalliseksi. Vauvaakin imetettäessä tulee isoille luettua älytön määrä satuja ja juteltua niitä näitä. Ja vaipat haluan ehdottomasti vaihtaa ihan itse, on se niin kivaa höpötellä sen nyytin kanssa siinä kasvotusten! Tietysti pienempi saa auttaa jos haluaa, mutta en pane eka-tokaluokkalaista itsekseen vaihtamaan vaippoja muille ellei nyt ehdottomasti halua, eikä ole kukaan halunnut.

Minäkin olen sitä mieltä, että niin kauan kuin henkinen ja ruumiillinen turvallisuus on taattu, perhe saa tehdä siten kuin lystää, ihan ihmisiä meistä tulee niin monella tavoin. Joskus vaan tällä palstalla tuntuu, että lapset joutuvat aikuistumaan yhtä lailla ennen aikojaan kuin sukupolvia sitten. En nyt tarkoita työntekoa vaan psykologisia seikkoja. Säälittää, kun kuitenkin nykyaikana mahdollisuudet on ihan erilaiset kuin ennen. Paljon on edelleen ihmisiä, joilta on oma lapsuus jäänyt elämättä. Tunne eräänkin ihmisen, joka lapsena oli vastuussa tosi paljon siivouksesta ja nyt sitten aikuisena on oma koti kuin pommin jäljiltä. Kyse ei ole siitä etteikö olisi oppinut, vaan siitä, että elää nyt sitä vapauttaan, mikä jäi elämättä tiukoissa olosuhteissa...Ja mikäs siinä jos olisikin tyytyväinen, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi ja harmittaa itseään.

niuho. kirjoitti:

ei se mitään. Tuli tuo sun viesti vaan mun viestin perään, niin hämmästyin, että osaanko kirjottaa tosiaan niin epäselvästi ;) Olisi ollut tuo sun viesti hyvä ihan tuonne juureen! Oli ihan asiaa!

Mun mielestä nykyään lasten vahtimisen vastuu pitäisi jättää niille vanhemmille. Ennen vanhaan tosiaan oli eri juttu, kun ei ollu kaikkia elämää helpottavia mukavuuksia, mutta itsellä nuo pienimmät pyörii mielellään mukana siellä missä minäkin olen, enkä ole kokenut sitä ongelmalliseksi. Vauvaakin imetettäessä tulee isoille luettua älytön määrä satuja ja juteltua niitä näitä. Ja vaipat haluan ehdottomasti vaihtaa ihan itse, on se niin kivaa höpötellä sen nyytin kanssa siinä kasvotusten! Tietysti pienempi saa auttaa jos haluaa, mutta en pane eka-tokaluokkalaista itsekseen vaihtamaan vaippoja muille ellei nyt ehdottomasti halua, eikä ole kukaan halunnut.

Minäkin olen sitä mieltä, että niin kauan kuin henkinen ja ruumiillinen turvallisuus on taattu, perhe saa tehdä siten kuin lystää, ihan ihmisiä meistä tulee niin monella tavoin. Joskus vaan tällä palstalla tuntuu, että lapset joutuvat aikuistumaan yhtä lailla ennen aikojaan kuin sukupolvia sitten. En nyt tarkoita työntekoa vaan psykologisia seikkoja. Säälittää, kun kuitenkin nykyaikana mahdollisuudet on ihan erilaiset kuin ennen. Paljon on edelleen ihmisiä, joilta on oma lapsuus jäänyt elämättä. Tunne eräänkin ihmisen, joka lapsena oli vastuussa tosi paljon siivouksesta ja nyt sitten aikuisena on oma koti kuin pommin jäljiltä. Kyse ei ole siitä etteikö olisi oppinut, vaan siitä, että elää nyt sitä vapauttaan, mikä jäi elämättä tiukoissa olosuhteissa...Ja mikäs siinä jos olisikin tyytyväinen, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi ja harmittaa itseään.

En mielelläni vastaile alkumetreille jos muitakin tekstejä on jo useita kymmeniä. En nimittäin itse tässä vaiheessa viitsi edes silmäillä noita alkupätkiä vaan hyppään tänne perälle vastailemaan.

Näin teen nyt ja vastakin niinkuin moni muukin. Avaan kuitenkin koko tekstit näkyviin kun on helpompi lukea tällaiselle keskittymishäiriöiselle aikuiselle.

ttä kirjoitti:

että nimenomaan niuholle piti vastata.
Aika moni tänne kirjoittelee, joten kai joku niuhollekin vastaa.

Tässä ketjussa vastataan Niuholle ja pysytään asiassa!

Lueppa Henriikan tekstejä, hän painottaa useammassakin viestissä juuri tuota, että hänkään ei ole täydellinen.

ulkopuolinen. kirjoitti:

Lueppa Henriikan tekstejä, hän painottaa useammassakin viestissä juuri tuota, että hänkään ei ole täydellinen.

saattaa painottaakin epätäydellisyyttään, tulee kyllä arvostelijoille äkkiä selitys, puolustus tai toisen leimaus. Toisen näkökulmaa ei yksinkertaisesti hyväksytä, ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Olen itse lukenut koko viestiketjun ja täytyy sanoa, että jos lestadiolaiset ovat Henriikan/sinun kaltaisia, laskee käsitykseni heistä lähelle nollaa. Teksteistä saa kuvan, että itse ollaan täydellisiä ja ellei olla, siihen on aina hyvä syy. Tosin Henriikan kirjoituksista henkii läpi heikohko koulutus (? arvailua) tai huono ulosanti, että moni asia voi jäädä arvailujen varaan.

Mutta ennen arvostin lestadiolaisia, sillä kuvittelin heidän pyörittävän arjen rutiinia samoilla eväillä kun minä tuskailen kolmen alle 4 vuotiaan kanssa (3v isosisko, 1vee kaksospojat). Mutta arvostus meni Henriikan tai kenties sinun tekstejä lukiessa. Ei oman pesän puhtaana pito noin tärkeää voi olla.

Vaikka hän/sinä kirjoitti:

saattaa painottaakin epätäydellisyyttään, tulee kyllä arvostelijoille äkkiä selitys, puolustus tai toisen leimaus. Toisen näkökulmaa ei yksinkertaisesti hyväksytä, ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Olen itse lukenut koko viestiketjun ja täytyy sanoa, että jos lestadiolaiset ovat Henriikan/sinun kaltaisia, laskee käsitykseni heistä lähelle nollaa. Teksteistä saa kuvan, että itse ollaan täydellisiä ja ellei olla, siihen on aina hyvä syy. Tosin Henriikan kirjoituksista henkii läpi heikohko koulutus (? arvailua) tai huono ulosanti, että moni asia voi jäädä arvailujen varaan.

Mutta ennen arvostin lestadiolaisia, sillä kuvittelin heidän pyörittävän arjen rutiinia samoilla eväillä kun minä tuskailen kolmen alle 4 vuotiaan kanssa (3v isosisko, 1vee kaksospojat). Mutta arvostus meni Henriikan tai kenties sinun tekstejä lukiessa. Ei oman pesän puhtaana pito noin tärkeää voi olla.

En ymmärrä tuollaista yleistämistä. Miksi kaikki lestadiolaiset äidit toimisivat niinkuin tuo Henriikka? Eiköhän jokaisen äidin persoona vaikuta eniten käytöksessä ja ajatusmaailmassa. Lisäksi itse olen sitä mieltä, että hän ei edes ole todellinen henkilö. Kuka kirjoittaisi omalla koko nimellään sukunimineen tälläisille palstoille. Ja jos on todellinen ja näin tekee, se kertoo ihmisestä jo riittävästi.